28.05.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Keski-Suomessakin näytti huhtikuussa siltä, että peltotöihin päästään ennätyksellisen aikaisin. Aikaisen lämpimän jakson jälkeen tuli kuitenkin kylmä jakso, eikä aikaisista peltotöistä tullutkaan mitään.
– Keski-Suomessa tehtiin ensimmäisiä kylvöjä äitienpäivän aikaan, ja sen jälkeen työt pelloilla ovat edenneet hyvin. Kylvöt on saatu Keski-Suomessa pääosin tehtyä toukokuun aikana, johtaja Vesa Laitinen ProAgria Keski-Suomesta kertoo.
– Keskimääräisestä kylvöajasta ollaan nyt joitakin päiviä myöhässä, mutta ei oleellisesti. Jos kesällä on normaalit sääolot, muutaman päivän keskimääräistä myöhemmällä kylvöllä ei ole merkitystä koko satokautta ajatellen.
Etelä-Suomessa osa viljelijöistä pääsi aloittamaan kylvöt jo huhtikuun lämpimän jakson aikana.
– Mutta sielläkin kylmä jakso keskeytti työt. Siellä on nyt ollut poikkeuksellisen pitkä kylvökausi, Laitinen toteaa.
Pellot kuivuivat Keski-Suomessa hyvin, joten kylvöt saatiin hyvin käyntiin, mutta sitten alkoi näyttää jo liiankin kuivalta.
– Nyt sade toi kaivattua kosteutta jo kylvetyille pelloille, Laitinen sanoo.
Syysviljat selvisivät talvesta hyvin
Syksyllä kylvettyjen viljojen osalta pelättiin talvivaurioita, kun lämpötila sahasi talvella nollan molemmin puolin.
– Syysviljat selvisivät Keski-Suomessa kuitenkin ilman isompia vaurioita. Keski-Suomen pelloista iso osa on rinnepeltoja, joihin vesi ei jää seisomaan ja vuoroin jäätymään, vuoroin sulamaan. Syysviljat näyttävät selvinneen täällä hyvin talvesta, Laitinen kertoo.
– Toukokuun kylmä jakso yöpakkasineen hidasti syysviljojen kehitystä, mutta jos kesäsää on normaali, syysviljojen sato-odotukset ovat hyvät.
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Keski-Suomessa oli viime vuonna käytössä olevaa maatalousmaata yhteensä reilut 90 000 hehtaaria, josta yli puolet eli noin 49 000 hehtaaria oli nurmea. Kauraa ja ohraa Keski-Suomessa viljellään kumpaakin noin 10 000 hehtaarilla, kauraa hieman enemmän kuin ohraa. Keski-Suomessa viljellystä viljasta iso osa menee rehuksi. Vehnää Keski-Suomessa viljeltiin Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan viime vuonna noin 2000 hehtaarilla, pääosin kevätvehnänä, ja ruista noin 200 hehtaarilla, joka oli kokonaan syysruista.
Petäjävedellä käytössä olevasta maatalousmaasta yli kaksi kolmasosaa oli Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan nurmea. Vuonna 2023 täällä viljeltiin kauraa 265 hehtaarilla, ohraa 126 hehtaarilla, ruista yhdeksällä hehtaarilla, samoin vehnää yhdeksällä hehtaarilla.
Tiina Lamminaho
15.05.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi
Jyväskylän kestävä kehitys, JAPA RY:n Wanted! Lainsuojattomat lähiluonnossa -hanke on käynnistetty lisäämään tietoisuutta haitallisista vieraslajeista ja niiden vaikutuksista suomalaiseen luontoon. Hankkeen tavoitteena on herättää kiinnostusta ja vastuullisuutta luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi sekä rohkaista ihmisiä toimimaan aktiivisesti vieraslajien torjumiseksi. Hanke toimii Laukaan, Muuramen, Uuraisten ja Jyväskylän maaseutualueilla, ja sen aikana osallistutaan erilaisiin yleisötapahtumiin, järjestetään tietoiskuja sekä koulutus- ja talkootilaisuuksia. Toimintaa tuetaan EU:n maaseuturahaston kautta Leader Jyväsriihen myöntämällä rahoituksella.
-Jalkaudumme kevään ja kesän aikana Jyväsriihen toiminta-alueen kuntien kirjastoihin, kesätapahtumiin ja yhdistysten tilaisuuksiin ja tarjoamme asukkaille tietoa haitallisista vieraslajeista ja niiden torjunnasta. Järjestämme myös talkoita ja opastamme ja innostamme asukkaita torjumaan itse vieraslajeja asuinalueiltaan. Mikäli asuinalueellasi kasvaa vieraslajeja ja asukkailla olisi innokkuutta vieraslajitalkoisiin, voit laittaa meille viestiä osoitteeseen toimisto@japary.fi, kertoi hankekoordinaattori Hanna Ojanperä.
Vieraslajit voivat vaikuttaa merkittävästi luonnon tasapainoon. Ne saattavat näyttää viattomilta tai koristeellisilta, mutta päästessään luontoon ne voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja ja heikentää ekosysteemien toimintaa.
Haitallisia vieraslajeja ovat muun muassa komealupiini, jättipalsami, jättiputki ja kurtturuusu. Näiden lajien käsittelyä säätelee Suomen vieraslajilaki, joka kieltää muun muassa niiden kasvattamisen, hallussapidon, kuljettamisen ja luontoon päästämisen. Lain mukaan myös puutarhajätteen vieminen oman pihan ulkopuolelle voi olla riskialtista, sillä se voi edesauttaa vieraslajien leviämistä. Siksi on tärkeää, että jokainen toimii vastuullisesti ja noudattaa ohjeita vieraslajien torjunnassa.
-Hankkeessa keskitytään erityisesti jättipalsamin ja komealupiinin torjuntaan, ja asukkaat kutsutaan mukaan järjestämään ja osallistumaan vieraslajien väijytystalkoisiin. Näin pyritään yhdistämään paikallisten ihmisten voimat yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, kertoo Ojanperä.
Lisätietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy valtakunnalliselta vieraslajit.fi-sivustolta. Wanted! Lainsuojattomat lähiluonnossa -hanke kutsuu kaikki mukaan suojelemaan lähiluontoa ja palauttamaan sen tasapainoa – yksi talkoo kerrallaan.
Hanna Lahtinen
06.05.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Alkoholia kutsutaan nautintoaineeksi, mikä on melkoisen paradoksaalista, sillä mikään muu kurkusta alas kulahtava aine ei maailmassa aiheuta enemmän kärsimystä ja pahaa oloa kuin tämä ”nautintoaine”.
Suomalaisten suhde alkoholiin on erityisen kompleksinen. 30-luvun kieltolaki ennemminkin lisäsi kuin hillitsi suomalaisten taipumusta humalahakuiseen juomiseen. Sodassa ohiammutut, mutta sielustaan särkyneet miehet lääkitsivät pahaa oloaan miestä väkevämmällä, jonka seurauksena syntyi ylisukupolvinen trauma. Maailman onnellisin maa on myös tuhansien murheellisten laulujen maa.
Tänä päivänä on nähtävissä myös positiivinen pilkahdus, nuoret juovat vähemmän kuin ennen. Toisaalta rinnalle on tullut paljon muita päätä sekoittavia aineita.
Alkoholismista kärsii myös sairastuneen lähipiiri ja kuntoutuminen on usein pitkä ja vaikea tie. Keinoja on monia ja se mikä auttaa toista ei toimi toisella. Yksi vanhimmista raittiutta tukevista toiminnoista on vertaistukeen perustuva AA-toiminta. Ainut AA:n jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen.
Tässä jutussa äänessä ovat Uuraisten AA-kerholaiset, tietenkin nimettöminä.
– Kävin Äänekosken AA:ssa ja mietin ääneen, että miten Uuraisilla ei ole muita alkoholisteja kuin minä. Tätä kautta yhytin erään toisen uuraislaisen, joka kävi Tikkakosken ryhmässä ja päätimme perustaa Uuraisille oman ryhmän noin nelisen vuotta sitten. Aluksi kokoonnuimme seurakuntakodilla ja nykyään tapaamme perhekeskuksella maanantai-iltaisin. Pikkuhiljaa kävijämäärä on lisääntynyt, harvoin meitä nykyään on seitsemää vähempää, toinen ryhmän perustajista kertoo.
Ryhmään ovat tervetulleita myös he, joilla ongelmana ovat muut päihdyttävät aineet alkoholin sijaan tai lisäksi.
Koska alkoholistit ovat anonyymeja, ei myöskään kotipaikkaa kysellä ja Uuraisten ryhmässäkin käy muilta paikkakunnilta. Kesän lähestyessä ryhmään ovat luonnollisesti tervetulleita myös alueen kesäasukkaat.
AA-toiminta täyttää aivan pian 90 vuotta, ensimmäinen AA-kokous pidettiin 10. kesäkuuta 1935 Ohiossa. Anonyymien Alkoholistien eli AA:n ohjelman perustivat alkoholistit Bill Wilson ja Bob Smith. Nyt AA on maailmanlaajuinen yhteisö, joka tarjoaa vertaistukea alkoholiongelmista kärsiville ihmisille. AA:n toiminta perustuu 12 askeleen ohjelmaan, joka auttaa jäseniä saavuttamaan ja ylläpitämään raittiutta.
Kokouksissa jäsenet jakavat kokemuksiaan, tukevat toisiaan ja työskentelevät yhdessä kohti yhteistä tavoitetta: elämää ilman alkoholia.
– Meillä on todella hyvä ryhmä, vaihtuvuutta on sopivasti. Joka kerta kun lähden ryhmästä, minulla on tunne, että olen jättänyt sinne raskaan taakan ja askel on taas kevyt.
– Sillä mitä olet ryhmän ulkopuolella ei ole mitään merkitystä, ryhmässä olemme kaikki samanarvoisia ihmisiä, joilla on yksi tavoite: raitis elämä.
– Jokainen saa puhua niin pitkään kuin haluaa ja saa jakaa asioita, mitä haluaa. On ihmeellinen tunne, kun tietää, että vieruskaveri tietää täsmälleen mitä tarkoitat.
– Alkoholistit ovat itsekeskeisiä ja omiin ongelmiinsa keskittyviä, siksi puhumisen lisäksi myös kuunteleminen on tärkeää.
– On kummallista, että kun käsittelee raskaita asioita, tulee niin keventynyt olo.
Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on krooninen, eli pitkäaikainen tai toistuva ja usein hitaasti kehittyvä sairaustila, jossa mieli ja elimistö tulevat riippuvaiseksi alkoholista. Sen kehittymiseen tarvitaan geneettinen alttius ja laukaisevia tekijöitä voivat olla esimerkiksi koulukiusaaminen tai turvattomuus. Alkoholistit ovat usein hyvin herkkiä ja he tuntevat voimakkaasti.
Erityisesti naisilla alkoholismin kehittymiseen vaikuttavat usein suorituspaineet ja stressi. Alkoholistit ovat usein myös ihmistyyppiä, jotka eivät osaa pitää rajojaan ja hakevat hyväksyntää muilta.
Äitiys ja alkoholismi taas ovat yhdistelmä, johon liittyy valtavan paljon myyttejä, paineita ja odotuksia.
Alkoholismi on sairaus, joka koskettaa erittäin suuresti myös alkoholistin perhettä. Perheenjäsenillä on suuri vaara sairastua läheisriippuvuuteen, joka voi lapsella esimerkiksi ilmetä vanhemman suojeluna ja elämän suorittamisena.
– Minä suoritin elämääni, enkä koskaan omasta mielestäni riittävän hyvin. Ensin otin yhden töiden jälkeen, jotta jaksoin. Hyvin pian määrät lisääntyivät ja alkoholista tuli elämän keskipiste.
Alkoholista eroon pääseminen on usein pitkä tie. Usein matkalle mahtuu monia katkoja ja kuntoutuksia, jotka joillakin auttavat, joilla ei, joillakin jopa pahentavat tilannetta ja tuovat mukaan huumeet tai lääkkeiden väärinkäytön. Ensimmäinen ja erittäin tärkeä askel on ongelman myöntäminen.
– Retkahdukset ovat tyypillisiä. Meillä AA:ssakin on monia, jotka olemme sinnikkäästi hakeneet apua, retkahtaneet juomaan, mutta olemme saaneet toisistamme vertaistukea ja uskoa siihen, että lopulta juominen loppuu. Jokainen raitis päivä on voitto ja kiitollisuus siitä on valtava.
– On hienoa tuntea olevansa tervetullut, vaikka olisi epäonnistunut. Aina on toivoa.
Niin raskas kuin tie alkoholismista raittiuteen onkin, on asiassa myös positiivisia piirteitä.
En ikinä osaisi elää niin täysillä, tuntea syvästi ja nauttia jokaisesta selvästä päivästä, myös itsetuntemus on tällä rankalla polulla valtavasti kasvanut.
Juovan alkoholistin elämä on usein täyttä kaaosta, johon liittyy vahvasti häpeän tunteita. Kun juominen loppuu, kaaos selkenee ja häpeä hälvenee.
– Joka päivä pitää palata sen tosiasian äärelle, että olen alkoholisti, joka ei juo. Mutta, että paluu kaaokseen ja häpeään on vain yhden ryypyn päässä.
Sote-sektorin säästöistä puhutaan paljon. Juuri käydyissä vaaleissa ei tainnut löytyä kovin montaa ehdokasta, joka olisi ilmoittanut haluavansa ajaa alkoholistien asiaa. Kuitenkin juova alkoholisti tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi, niin terveys- kuin sosiaalipuolellakin, lisäkuluja tulee esimerkiksi lastensuojelun asiakkuuksista. Mutta kun alkoholisti lopettaa juomisen, hänestä tulee yleensä kuluerän sijaan veroja maksava yhteiskunnan tuottava osanen.
Tukea päihdeongelmiin on saatavilla, mutta usein se edellyttää henkilöltä itseltään tarmokkuutta ja sinnikkyyttä, sekä valitettavan usein myös luukulta toiselle kulkemista. On tyypillistä, että koska päihdeongelmiin liittyy usein myös mielenterveysongelmia, ihminen saattaa joutua outoon kierteeseen. Hän on liian päihdeongelmainen saadakseen mielenterveyspalveluja, mutta toisaalta ei tarpeeksi juoppo päästäkseen päihdekuntoutukseen.
– AA:ssa on se hyvä puoli, että koska toiminta perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen, ovi on aina auki tulla. AA:ssa kukaan ei ole liikaa tai liian vähän alkoholiongelmainen. Toipuvalle alkoholistille on äärimmäisen tärkeää, että hän saa tukea säännöllisesti. Moni käy varsinkin raittiuden alkuvaiheessa monissa ryhmissä ja se on täysin ok.
– Jos joku tässä maailmassa on ihme, niin se, että alkoholisti raitistuu. Meillä on jokaisella korkeampi voima, mikä se sitten itse kullakin on – ja se on se mikä ihmeen mahdollistaa.
Lisätietoja www.aa.fi
Keski-Suomen alueen auttava puhelin 24/7
050 575 9300
Hanna Lahtinen
06.05.2025 | Alueelta, Korpilahti, Lue ilmaiseksi, Mainossisältö, Toivakka, Uurainen
Karttakin sen kertoo, Korpilahti-lehden, Petäjävesi-lehden ja PaikallisUutisten
pääasialliset levikkialueet muodostavat yhtenäisen alueen Jyväskylän ympärillä.
NAAPURISSA-KESÄLEHTI on näiden kolmen paikallislehden välissä ilmestyvä liite,
joka kertoo, mitä seudulla tapahtuu ja minne kannattaa kesällä suunnata.
Painosmäärä noin 10 000 kpl. Lehti on normaalin tilaajajakelun lisäksi nippujakelussa eri puolella levikkialuetta ja sähköisesti kaikkien luettavissa ilman maksumuuria.
Kesälehteen koostuu mittava tapahtuma- ja palveluhakemisto alueen tapahtumista ja yrityksistä.
Tässä pitää olla mukana!
Tarjoushinnat kesälehteen (suluissa veroton hinta, ALV 25,5 %)
• 2 x 50 pmm (käyntikortti) 125,50 € (100)
• 2 x 100 pmm 251 € (200)
• 1/4 sivu 401,60 € (320)
• puoli sivua 753 € (600)
• koko sivu 1255 € (1000)
Ilmoitusvalmistus sisältyy hintaan.
Ota yhteyttä omaan lehteesi ja kysy lisää!
Maarit Nurminen p. 0400 644 899 ilmoitukset@korpilahtilehti.fi
Niina Kelloniemi p. 050 366 7691 toimitus@petajavesilehti.fi
Hanna Lahtinen p. 050 5431 207 ilmoitukset@paikallisuutiset.fi
28.04.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkala, Ylä-Muuratjärvi ja Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys Poko ovat mukana kansainvälisessä maallemuuttoa edistävässä hankkeessa, suomalaisten kylien lisäksi kokemuksia ja hyviä käytäntöjä jakamassa on kyliä Ruotsista, Tanskasta ja Islannista. Suomen tytärhanke on nimeltään ”Tule, elä ja jää”.
– Tarkoituksena on kartoittaa käytäntöjä, jotka edistävät tai estävät maallemuuttoa ja samalla kehittää ja vaihtaa keskenään maallemuuttoa edistäviä käytäntöjä, Reena Laukkanen-Abbey Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoo.
– Jokainen maa vastaa omasta rahoituksestaan. Yhteisen osion hankkeesta muodostavat webinaarit ja yhteinen kehittäminen, toiseen osaan kuuluvat jokaisen maan omat hankkeet ja kolmannen osan muodostavat opintomatkat, joihin haetaan rahoitusta erikseen.
Hankkeen puitteissa kylillä voidaan tehdä monenlaisia konkreettisia toimia, joilla houkutellaan asukkaita. Maallemuuttajan palvelupolkuun liittyen Tikkalassa ja Ylä-Muuratjärvellä on jo aloitettu kylälle muuttaneiden haastattelut; tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat ovat jo kunnossa kylälle muuttoa ajatellen, mitä asioita taas pitäisi kehittää.
– Kylille voidaan myös nimetä kyläkummeja, ensimmäiset on jo valittu Viitasaarella ja asia olisi ajankohtainen täälläkin. Kyläkummi on ihminen, jolta kylään muuttaja voi kysellä esimerkiksi kylältä löytyvistä palveluista. Kylässä voi olla yksi tai useampi kyläkummi, sen, miten kyläkummit valitaan, jokainen kylä päättää itse, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
– Kylästä voidaan tehdä myös kylän ”käyntikortti”, jossa on tietoa kylästä ja joka voidaan antaa myyntiin tai vuokralle tulevan talon myyjän tai kiinteistönvälittäjän käyttöön. ”Käyntikortista” mahdolliset ostajat tai vuokraajat saavat tietoa kylästä.
– Asumiskokeiluja, joissa pääsee asumaan kylälle esimerkiksi viikoksi, voidaan myös järjestää. Niitä on jonkin verran tehty, ja niihin on ollut todella paljon hakijoita. Kokeilu kannattaisi järjestää loka-marraskuussa; jos pitää asumisesta maalla silloin, pitää siitä varmasti muuhunkin aikaan vuodesta, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
Lisäksi voidaan järjestää asumistapahtumia, kartoittaa digisovelluksia kylän yhteistyön sujuvoittamiseksi, parantaa kylän markkinointia tai toteuttaa jokin kylän oma idea maallemuuttoon liittyen. Tällä hetkellä hankkeessa on mukana Keski-Suomesta 12 kylää, mukaan mahtuu vielä, hanke kestää vuoden 2027 syyskuun loppuun.
Reena Laukkanen-Abbeyn mukaan Suomessa on kaksi suurta maallemuuttajaryhmää: lapsiperheet ja juuri eläkkeelle jääneet.
– Monesti maallemuuttajalla on jokin side kylään, johon hän muuttaa. Paluumuuttajia on paljon, tai sitten kylällä asuu tuttavia tai sukulaisia. Korpilahden pohjoisille kylille on muutettu myös ilman mitään aikaisempaa kosketusta kylään, pelkästään sopivan kiinteistön takia, Reena Laukkanen-Abbey kertoo.
– Suomen Kylät haluaisi Suomeenkin niin sanotun Norjan mallin, jonka mukaan perikunnan on päätettävä viiden vuoden kuluessa perinnön saamisesta mitä kiinteistölle tehdään, eli jonkun perikuntaan kuuluvan on joko pidettävä huolta kiinteistöstä tai asuttava siinä tai sitten kiinteistö on myytävä. Norjassa tämä koskee kiinteistöjä, joihin kuuluu viljelymaata, meillä ehto voisi koskea muitakin kiinteistöjä. Viljelymaa meillä on aika hyvin käytössä, mutta maaseudulla on paljon taloja, joissa ei asu eikä kesämökkeile kukaan.
Tiina Lamminaho
15.04.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi
Lastensuojelu on aihe, joka nousee otsikoihin yleensä vain silloin, kun on jotain negatiivista uutisoitavaa. Suomessa tehdään kuitenkin valtavan paljon hyvää ja tuloksekasta lastensuojelutyötä.
Keski-Suomessa tilanne perhehoidon suhteen on kohtuullisen hyvä, mutta vahvistustakin tarvitaan, ja sitä saadaan nyt, kun perhekuntoutuskeskus Lauste ry käynnistää lastensuojelun perhehoitopalveluiden tarjoamisen Keski-Suomessa. Hyvinvointialue kilpailutti perhehuollon toimijoita alkuvuodesta ja nyt solmittu puitesopimus Keski-Suomen hyvinvointialueen ja Lausteen välillä mahdollistaa perhekuntoutuskeskus Lausteelle toimeksiantosuhteisen perhehoidon ja sen tuen tarjoamisen.
Mikään uusi toimija perhekuntoutuskeskus Lauste ei ole, sillä yksityinen, voittoa tavoittelematon lastensuojelupalveluita tarjoava yhdistys on toiminut Varsinais-Suomessa jo 105 vuoden ajan ja muutaman vuoden ajan Uudellamaalla. Yhdistyksen syntyhistoria on niinkin riipaiseva, että se on perustettu Lausteen kylässä sisällissodassa sotaorpojen avuksi. Nyt Lausteella työskentelee noin 240 lastensuojelun, erityisopetuksen, perhekuntoutuksen sekä kuntoutus- ja terapiapalveluiden ammattilaista.
Toiminnan palveluvastaavana on muutama viikko sitten aloittanut sosiaalityöntekijä, YTM Olli-Pekka Niskanen. Hän siirtyy Lausteelle Keski-Suomen hyvinvointialueen lastensuojelusta, jossa hän on toiminut esimerkiksi PRIDE-kouluttajana, eli valmentanut sijaisperheitä.
– Lauste on ollut edelläkävijä monissa lastensuojelullisissa asioissa sekä laitos- että avopalvelujen puolella. Perhehoito on melko uusi asia, mutta laajenee koko ajan. Keski-Suomessa olisi tavoitteena pitää ainakin pari valmennusta tämän vuoden aikana ja sitä kautta saada perheitä mukaan, jotta pystymme vastaamaan lastensuojelun tarpeisiin, Niskanen kertoo.
Perhehoito lähtee aina lapsen tarpeesta. Laitoshoidosta se eroaa sillä tavoin, että lastensuojelulaissa mainittuja rajoitustoimenpiteitä ei voi käyttää. Esimerkiksi lapsen reppua ei perhehoitaja saa tutkia, eikä rajoittaa liikkumis- tai yhteydenpitovapautta.
– Perhehoito keskittyy yleensä pienempiin, alle 12-vuotiaisiin lapsiin, sitä vanhemmat ovat usein laitoshoidossa. Suomessa sijaishuolto on melko laitosvaltaista verrattuna muihin pohjoismaihin, mutta välttämättä ei tarvitsisi olla niin. Riittävällä tuella myös vanhemmat lapset voisivat hyvin sijoittua perheisiin, Olli-Pekka Niskanen miettii.
Hän korostaa riittävän varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Kun perheen ongelmiin päästään pureutumaan silloin, kun lapsi on vielä pieni, niin mahdollisesti vältytään isommilta ongelmilta ja lapsi saa rauhan kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Tämä on tietysti myös erittäin kustannustehokasta yhteiskunnan kannalta.
– Perhehoito on lapselle siksikin hyvä vaihtoehto, että sijoitettavalla lapsella on usein taustastaan johtuen kiintymyssuhdevaurioita. Kun hän pääsee perheeseen, jossa ihmiset eivät vaihdu, kuten laitoshoidossa, on korjaava vaikutus aivan ylivertainen, Niskanen sanoo.
Huostaanotto ei ole ainut väylä, jota kautta lapsi tulee sijaishuollon piiriin. Usein sitä edeltää avohuollon määräaikainen sijoitus, jona aikana arvioidaan lapsen tai nuoren tarpeet. Tällä hetkellä Keski-Suomen alueella on noin 550–600 lasta huostaanotettuna.
Huostaanotto tehdään toistaiseksi, mutta se voidaan myös vahvoilla perusteilla purkaa, edellytyksiä tarkastellaan vuosittain. Kevein perustein ei mitään päätöksiä tehdä.
– Perhehoitajien valmennuksissa huostaanoton purku on yksi puhuttavimmista asioista, mikä on hyvin ymmärrettävää, onhan kyseessä iso luopuminen, varsinkin jos lapsi on tullut perheeseen hyvin pienenä. Näitä tapahtuu kuitenkin melko vähän, sen sijaan sijaishuoltopaikan muutoksia tapahtuu jonkin verran varsinkin laitoksissa. Haastavimmin käyttäytyvien nuorten kohdalla voidaan puhua laitoskierteestä, Niskanen sanoo.
Kuka sitten voi toimia sijaisvanhempana?
– Kaikenlaiset perhemuodot kelpaavat. Sijaisvanhemmaksi voi ryhtyä sekä yksineläjä että perhe. Ikähaitari on aika laaja, voi olla sateenkaari- tai maahanmuuttajaperheitä. Tärkeää on, että sijaisperheen ihmissuhteet ovat hyvät ja vakiintuneet ja elämä on turvallista. Ehdottomia esteitä ovat vakavat sairaudet perheessä ja rikosrekisterimerkinnät, biologiset lapset eivät myöskään voi olla lastensuojelun piirissä. Usein kuvio menee niin, että pariskunnasta toinen innostuu asiasta ja alkaa virittämään keskustelua muiden perheenjäsenten kanssa. Motiivi voi olla esimerkiksi lapsettomuus tai sen toive, että toinen vanhemmista voisi jäädä kotiin. Jonkinlaisesta kutsumuksestakin voidaan puhua, tai ajatuksesta, että kun itsellä on asiat hyvin, niin haluaa auttaa muita. Itse PRIDE-valmennuskin on vielä harkintavaihe, eikä sido mihinkään. Se kestää kolmisen kuukautta ja sisältää paljon tietoa, mutta myös tehtäviä, jotka haastavat pohtimaan, onko meillä valmiuksia toimia sijaisvanhempina. Valmennus on mielestäni sellainen, että tekisi hyvää kaikille vanhemmille, Olli-Pekka Niskanen naurahtaa.
Perhehoitajalle maksetaan palkkio ja kulukorvaus, jotka voivat vaihdella eri hyvinvointialueilla ja myös vaativuustason mukaan.
– Jos perheeseen sijoitetaan useampi lapsi, mahdollistaa se yleensä toisen vanhemman jäämisen pois palkkatyöstä.
Perhehoitaja saa myös oman sosiaalityöntekijän ja perhehoidon ohjaajan tuen, tarvittaessa pari- ja perheterapeutin ohjauksen tai työnohjausta, vertaistukea, virkistystoimintaa ja ympärivuorokautisen puhelinpäivystyksen.
Mikäli sijaisvanhemmuus kiinnostaa, ensimmäinen askel on mennä esimerkiksi Lausteen sivuille, lukea asiasta lisää ja täyttää yhteydenottolomake. Ensimmäiset valmennukset Jyväskylässä alkavat jo huhtikuun lopussa.
– Myös minuun voi ottaa suoraan yhteyttä, niin jutellaan lisää, Olli-Pekka Niskanen päättää.
Lisätietoja: www.lauste.fi
Hanna Lahtinen
