05.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Pekka ja Liisa Kiho muuttivat vapaa-ajan asuntonsa vakituiseksi asunnoksi jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, pariskunta on asunut Puolakalla vuodesta 2008 lähtien. Alun perin talo oli Liisan äidin kesämökki, sitten Pekka ja Liisa Kiho mökkeilivät siellä, muutto tuli ajankohtaiseksi eläkepäivien koitettua.
– Hyvä paikka tämä on ollut asua, yhtään ei ole muutto kaduttanut, Pekka ja Liisa Kiho toteavat.
– Muutos kesämökistä vakituiseksi asunnoksi meni silloin Korpilahden kunnan aikana hyvin. Haimme ensin rakennuslupaa laajennukseen ja sitten teimme käyttötarkoituksen muutoksen vaatimat toimet. Vanhaa puolta piti eristää lisää ja huonekorkeudesta ja energiatehokkuudesta sekä jätevesijärjestelmästä ja kompostoinnista piti antaa selvitykset. Jätevedet tässä menevät umpikaivoon, juomaveden saamme teettämästämme porakaivosta, sähköt tässä oli valmiina ja valtion tie menee vierestä, Pekka Kiho selvittää.
Kihojen talo on Särkijoentien varressa, lähin vakituisesti asuttu naapuri on alle kilometrin päässä.
– Vakituista asutusta saisi tulla lisää, täällä on tyhjiäkin taloja. Kesäisinhän täällä kyllä on paljon väkeä, kun mökkiläiset tulevat, myös Oravivuoren Struven piste tuo liikennettä.
Käyttötarkoituksen muutos vapaa-ajan asunnosta vakituiseksi asunnoksi vaatii nykyäänkin rakennusluvan, Pekka Kihon mainitsemat eristeiden paksuus ja vastaavat asiat katsotaan rakennusvalvonnassa.
– Vapaa-ajan asuntojen tekniset vaatimukset esimerkiksi huonekorkeuden, eristeiden paksuuden ja energiatehokkuuden osalta eroavat vakituisten asuntojen teknisistä vaatimuksista, ne määritellään valtakunnallisessa lainsäädännössä. Siinä mielessä rakennusvalvonnan kannalta vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi on selkeä tapaus; vaatimukset joko täyttyvät tai eivät täyty, Jyväskylän kaupungin johtava rakennustarkastaja Mikko Holmberg toteaa ja lisää, että yleensä, kun muutosta haetaan, vaatimukset täyttyvät.
– Teknisiin vaatimuksiin muutos ei yleensä tyssää, mutta kaavoituksesta johtuviin asioihin se voi tyssätä, Holmberg toteaa.
– Jos alueella on voimassa oleva kaava, se määrää, voiko tietyllä paikalla olla vakituista asumista vai ei, kaavoitusinsinööri Outi Toikkanen Jyväskylän kaupungilta toteaa.
– Korpilahdella Päijänteen rannoilla on rantayleiskaava ja Tikkalan sekä Raspio-Iloniemen suunnalla osayleiskaavat, joissa tonttien käyttötarkoitus on osoitettu. Osayleiskaavoissa vakituista asumista on osoitettu myös ranta-alueille ja Tikkalan osayleiskaavassa on myös merkintöjä, jotka mahdollistavat tontille joko vapaa-ajan asunnon tai vakituisen asunnon rakentamisen. Päijänteen rantayleiskaavassa vakituisen asumisen paikoiksi on merkitty pääasiassa ne paikat, joissa vakituista asumista oli kaavan laatimisen aikaan, Toikkanen sanoo ja toteaa, että Päijänteen rantayleiskaava on hyväksytty vuonna 1996, Tikkalan osayleiskaava vuonna 2009 ja Raspio-Iloniemen osayleiskaava vuonna 2012.
Toikkasen mukaan Jyväskylän kaupungissa voimassa olevien kaavojen alueella sellaisissa paikoissa, joissa kaavamerkintä ei salli vakituista asumista, käyttötarkoituksen muutoksia vapaa-ajan asunosta vakituiseksi asunnoksi ei lähtökohtaisesti ole hyväksytty poikkeamisluvilla.
– Jos kaavassa on merkintä, joka sallii vain vapaa-ajan asumisen, tulisi käyttötarkoituksen muuttamista vakituiseen asumiseen tutkia kaavamuutoksella, mutta sekään ei välttämättä onnistu. Kaavoituksessa katsotaan kokonaisuutta, esimerkiksi sitä, onko lähistöllä muuta vakituista asutusta. Kaavoituksella halutaan tukea vakituisen asutuksen keskittymistä sinne, missä sitä on jo ennestään, vakituinen asuminenhan tuo kunnalle eri tavalla velvoitteita esimerkiksi palvelujen järjestämiseen liittyen kuin loma-asuminen, Toikkanen sanoo.
Meneillään olevan Jyväskylän yleiskaava 2050 laatimisen yhteydessä on tehty ranta-alueiden pysyvän asumisen edullisuusvyöhyketarkastelu.
– Korpilahdella suotuisa ranta-alue pysyvään asumiseen olisi sen mukaan Kärkisten pohjoisranta, jossa onkin jo aika paljon vakituista asumista. Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan laadinta onkin kaavoitusohjelmassamme, Toikkanen sanoo.
Suurin osa Korpilahdella olevista vapaa-ajan asunosta sijaitsee Outi Toikkasen mukaan rannoilla, joilla on voimassa oleva rantaosayleiskaava. Ranta-alueiden ulkopuolisella haja-asutusalueella, Tikkalan ja Raspio-Iloniemen alueita lukuun ottamatta, ei ole voimassa olevaa kaavaa, jossa rakennuspaikoista ja niiden käyttötarkoituksista määrättäisiin.
– Alueilla, joissa ei ole voimassa olevaa kaavaa, vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi vaatii poikkeamisluvan, poikkeamislupa tarvitaan myös kaavattomilla ranta-alueilla. Yhtenä lähtökohtana poikkeamislupaa mietittäessä on rakennuspaikan sijainti yhdyskuntarakenteessa, mutta poikkeamiselle tulee aina kuitenkin olla rakennuslain mukainen erityinen syy, harkinta on tapauskohtaista, Toikkanen sanoo.
Rakennuspaikan on täytettävä kaupungin rakennusjärjestyksen määräykset ja sen mukaan vapaa-ajan asunto voidaan muuttaa vakituiseksi asunnoksi vain, jos lähettyvillä ja kiinteistölle johtavan tien varrella on ennestään useampi vakituisesti asuttu kiinteistö. Kiinteistölle johtavan tien pitää myös olla ympärivuotisesti ajettavissa hälytys- ja huoltoajoneuvoilla ja koulukuljetus- tai linja-autoreitin vaikutuspiirissä.
– Poikkeamislupahakemukset käsitellään tapauskohtaisesti. Tiedusteluja vapaa-ajan asunnon muuttamisesta vakituiseksi asunnoksi tulee aika ajoin, mutta ei kovin paljon, korkeintaan joitakin vuodessa. Suurin osa niistä koskee ranta-alueita, Toikkanen kertoo.
Kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtajan Juha Suonperän mukaan poikkeamisluvan vapaa-ajan asunnon muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi käsittelee kaupunkirakennelautakunta tai nykyisen hallintosäännön mukaan siitä voidaan tehdä myös virkamiespäätös.
– Olemme käsitelleet muutaman poikkeamislupahakemuksen viime vuosina, aika harvoin niitä meille tulee. Ne käsitellään tapauskohtaisesti, mutta niissä pitää olla tasapuolinen eli kaikkia koskevat samat säännöt. Päätöksiä tehtäessä katsotaan kokonaisuutta, virkamiehet tekevät esitykset ja asiat käydään perusteellisesti läpi, Suonperä sanoo.
Tiina Lamminaho
27.02.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
– Vanhaa mökkitelevisiota ei ole pakko laittaa kierrätykseen HD-siirtymän takia, vaikka vanhassa televisiossa ei olisi HD-viritintä. HD-kanavat saa näkymään HD-digiboxilla, joka maksaa halvimmillaan parikymppiä, Jari Rantanen Kauppatalo Rantasesta kertoo.
HD-digiboxeja on ollut myynnissä jo vuosia. Rantanen kertoo myyneensä niitä muutamia, mutta sinänsä HD-siirtymä ei ole Kauppatalo Rantasessa näkynyt.
– HD-siirtymää on valmisteltu jo niin kauan, että yli kymmenenkin vuotta vanhoissa televisioissa on HD-viritin. Sellainen televisio, jossa ei ole HD-viritintä, on reilusti yli kymmenen vuotta vanha. Monet ovat uusineet televisionsa jo tässä kymmenen vuoden aikana, Rantanen sanoo ja toteaa, että vanhoja televisioita on monilla kakkostelevisioina tai mökkitelevisioina.
– On minulla itsellänikin kakkostelevisiona vanha televisio, jossa ei ole HD-viritintä, mutta ei minulla ole pienintäkään aikomusta laittaa sitä romuksi, Rantanen toteaa.
Rantasen mukaan HD-digiboxi on pieni teräväpiirtoviritin, joka tekee saman asian kuin uudemmissa televisioissa sisällä oleva HD-viritin, ulkoinen HD-digiboxi yhdistetään televisioon HDMI-johdolla.
– Kaksi kaukosäädintähän siinä sitten tarvitaan, mutta sinänsä HD-digiboxin käyttöönotto ei ole hankala homma, Rantanen sanoo.
Monissa vanhoissa televisioissa lukee HD-ready. Rantasen mukaan se tarkoittaa yleensä sitä, että television näyttö pystyy toteuttamaan korkean resoluution, mutta televisiosta puuttuu HD-viritin. HD-digiboxi on yksi tapa saada HD-kanavat näkyviin.
– Toki moni haluaa uusia vanhan televisionsa ja vaihtaa isompaan, nythän tarjouksista saa isojakin televisioita todella halvalla. Sellaiset 65 tuuman televisiot, jotka vielä vähän aikaa sitten maksoivat puolitoista tuhatta euroa, myydään nyt tarjouksissa alle viidellä sadalla eurolla. Pienemmän, 32 tuuman television saa alle kahdella sadalla eurolla. Uskoisin, että televisioiden ostoon ovat vaikuttaneet enemmän monet shokkitarjoukset kuin HD-siirtymä, Rantanen sanoo.
– Monelle riittää pienempikin televisio, ja silloin HD-digiboxi on yksi vaihtoehto elvyttää vanha televisio näyttämään HD-kanavia. Kuluttaahan iso televisio myös enemmän sähköä kuin pieni televisio.
Mikäli vanhan televisionsa haluaa vaihtaa uuteen, vanhan television voi viedä esimerkiksi Mustankorkean jäteasemalle tai Kuusakoskelle Muurameen, elektroniikkaromua otetaan vastaan myös elektroniikkaa myyvissä liikkeissä.
– Elektroniikkaromun kierrätystä koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa jo vuosia, elektroniikkaa myyvien liikkeiden on otettava vastaan käytöstä poistetut laitteet ja huolehdittava ne eteenpäin. Olen minäkin vanhoja televisioita ottanut vastaan, Rantanen toteaa.
HD-kanavat siirrettiin kanavapaikoille 1 – 20 jo viime vuoden marraskuussa. Mikäli ohjelmaa näkyy näillä kanavapaikoilla, televisiossa on HD-viritin. Perusmuotoiset eli SD-lähetykset näkyvät tällä hetkellä kanavapaikoilla 21 – 39.
– Useimmat televisiot tekivät kanavapaikkojen vaihdon automaattisesti. Minulle siitä tuli muutama asiakaskäynti, Jari Rantanen toteaa.
– Monet vanhatkin televisiot tekivät muutoksen automaattisesti, ja nyt niissä näkyy esimerkiksi Ylen ykköskanava kanavapaikalla 21, kanavapaikoilla 1 – 20 ei näy mitään sellaisissa televisioissa, joissa ei ole HD-viritintä.
Perusmuotoiset eli SD-lähetykset loppuvat kokonaan tänä vuonna. Ensin SD-lähetykset loppuvat Yleltä maaliskuun lopussa, sitten myös muilta Suomen televisiokanavilta kesäkuun lopussa. Digitalta kerrotaan, että jos tv-vastaanotossa ei ole ollut ongelmia, ei HD-siirtymän takia luultavasti tarvitse vaihtaa televisioantennia. Tietoa HD-siirtymästä löytyy muun muassa Digitan nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
17.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan marraskuussa julkaisemat uudet kansalliset ravitsemussuositukset näkyvät Kylän Kattauksen ruokalistoissa, mutta suuria muutoksia ei tehdä yhdellä kertaa. Kylän Kattaus valmistaa ateriat Jyväskylän kouluille ja päiväkodeille, käytössä on kiertävä kuuden viikon ruokalista.
– Tai oikeastaan 12 viikon ruokalista, joka koostuu kahdesta, vain hieman toisistaan poikkeavasta kuuden viikon ruokalistasta. Pieniä muutoksia ruokalistoihin tuovat juhlat, esimerkiksi joulun aika, sekä satokausi, vuodenajat ja toiveruokapäivät, liikelaitosjohtaja Tuija Sinisalo Kylän Kattauksesta kertoo.
– Uusien suositusten tultua teimme pieniä muutoksia ruokalistapohjaan. Suunnittelemme ruokalistoja aina muutaman kuukauden etuajassa, nyt meillä on suunnittelussa loppukevään ja kesän ruokalistat.
Prosessoidun lihan käyttöä Kylän Kattauksella on vähennetty jo vuosia, samaan aikaan on myös lisätty kasvisten käyttöä.
– Lihan vähentäminen ja kasvisten lisääminen kuuluu kaupungin resurssiviisas 2040 -ohjelmaan. Olemme jo aika lähellä uusia kansallisia ravitsemussuosituksia, Sinisalo kertoo.
– Toisaalta meillä on strategisena tavoitteena, että mahdollisimman moni oppilas söisi kouluruoan, joten meidän on myös mietittävä, kuinka nopeassa tahdissa voimme lisätä kasvisruokaa. Tällä hetkellä meillä on yksi kasvisruokapäivä viikossa ja muina päivinä on tarjolla sekä kasvisruokaa että sekaruokaa, ja niitä saa ottaa vaikka molempia. Nyt lisäämme kasvisten osuutta sekaruoassa ja samalla vähennämme lihan osuutta.
Salaattipöytään on tuotu tarjolle siemeniä, esimerkiksi auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä. Ruokalistalle on tullut myös yksi kalaruoka lisää.
– Leikkeleitähän meillä ei kouluruokailussa ole enää ollutkaan. Päiväkodeissa meillä on aamupalalla yhtenä päivänä viikossa kalkkunaleikkelettä, ja se säilyy ainakin toistaiseksi. Sitten, kun saamme uudet ikäkausisuositukset, katsomme tilannetta uudestaan, Sinisalo toteaa ja kertoo, että tyydyttyneen rasvan, suolan ja sokerin määrään Kylän Kattauksella kiinnitetään huomiota.
– Teemme paljon itse ja olemme tarkastelleet reseptejämme nyt toisen kerran alle kahdeksan vuoden aikana. Nyt toisella kierroksella sokerin käyttöä pudotettiin viidellä prosentilla, ensimmäisellä kierroksella pudotus oli kymmenen prosenttia. Valmiille tuotteille, joita ostamme, meillä on omat kriteerimme rasvan laadulle ja suolapitoisuudelle, esimerkiksi leipä meillä on vähäsuolaista, Sinisalo sanoo.
Kylän Kattauksen ruokalistojen suunnitteluun vaikuttavat talouden reunaehdot, ravitsemussuositukset sekä se, mitä oppilaat syövät.
– Kasvisruoka olisi ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto, mutta jos ruoka menee hävikkiin, se on resurssien tuhlausta. Tämä on tällaista tasapainoilua, Tuija Sinisalo toteaa.
Sinisalon mukaan ruokalistoja ei muuteta kerralla kokonaan. Muutoksia tehdään myös asiakastyytyväisyyskyselyjen pohjalta, eikä lempiruokia viedä pois listalta.
– Koululaisten lempiruoat ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina, mukana lempiruokalistoilla ovat muun muassa lihapullat ja pinaattiletut. Toiveruokalistoilla on muun muassa tortillat ja uunimakkara, joita tarjoamme toiveruokapäivänä, sen sijaan pizzaa emme toiveista huolimatta pysty tarjoamaan. Uutena ruokatoiveisiin on tullut sushi, mutta sitäkään emme pysty tarjoamaan, Sinisalo kertoo.
– Ne, mitä listalta toivotaan pois, ovat yleensä kasvisruokia. Sitten on sellaisia ristiriitaisia ruokia, joita toiset haluavat pitää ruokalistalla ja toiset haluavat ne sieltä pois. Esimerkiksi maksalaatikko on tällainen toisten suosikki ja toisten inhokki. Mutta maksalaatikolla ja mustamakkaralla on selvä syy, miksi ne ovat ruokalistalla. Maksalaatikko ja mustamakkara ovat tuoneet peruslistalle hyvää vaihtelua ja monipuolisuutta, samalla rinnalla on tarjolla hyvä kasvisruokavaihtoehto, jonka voi valita sisäelinruoan sijaan tai sen kanssa, Sinisalo sanoo.
Kylän Kattauksen keskuskeittiöissä Ristonmaalla ja Palokassa valmistetaan yhteensä 18 000 annosta päivässä, palvelukeittiöitä on noin 80 eri puolilla kaupunkia. Nykyään Kylän Kattauksen valmistama ruoka menee kouluihin ja päiväkoteihin; sairaala-aterioiden sekä vanhuspalvelun aterioiden valmistus on siirtynyt hyvinvointialueelle.
Tiina Lamminaho
10.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Tämän vuoden ensimmäinen korpilahtelaisvauva syntyi 4. tammikuuta Elisa ja Roope Perälän perheeseen, kolmevuotiaan Iivarin pikkuveljeksi.
– Iivari on tykännyt pikkuveljestä, hän sanoo, että vauva on söpö. Mutta se ei ole Iivarin mielestä kivaa, kun vauva itkee, Elisa Perälä kertoo.
– Iivari tykkää silitellä ja paijailla vauvaa ja viihdyttää häntä, kun hän on leikkimatolla.
Myös perheen puolanalankopaimenkoira Iitu on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.
– Iitu oli tosi kiinnostunut vauvasta, kun tulimme kotiin. Nyt se on jo tottunut tilanteeseen ja tajuaa selvästi, että vauva on uusi pentu, joka kuuluu laumaan, Elisa Perälä kertoo.
Perälän vauvan laskettu aika oli loppiaisena.
– Eli vauva syntyi pari päivää ennen laskettua aikaa, ei mennyt onneksi yli, Elisa Perälä toteaa.
– Kyllä me vähän jännitimme, syntyykö vauva jo ennen vuoden vaihdetta ja toivoimme tosi paljon, että synnytys menisi tämän vuoden puolelle.
Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin.
– Nyt on ollut paljon rennompaa kuin ensimmäisen kanssa, Roope Perälä toteaa.
– Ei ole niin paljon epävarmuutta, kuin ensimmäisen lapsen kanssa oli, Elisa Perälä sanoo.
– Siinä mielessä on ollut erilaista, kun Iivari syntyi kesällä; nyt täytyy miettiä ihan eri tavalla, mitä vauvalle laittaa päälle ulosmenoa varten. Piti ostaa erilaisia vaatteitakin, meillä oli ennestään pienikokoisia sortseja, mutta niitä ei nyt tarvita.
Iivari on osan viikkoa perhepäivähoidossa.
– Siellä on kavereitakin, kotona olisi vain vauvajuttuja. Olisi kiva antaa Iivarille enemmän aikaa, mutta onneksi hän osaa jo leikkiä itsekseenkin. Monesti olemme toinen Iivarin kanssa, kun toinen on vauvan kanssa, mutta huusholliakin pitää hoitaa, Elisa Perää toteaa.
Vauva oli syntyessään 50 senttiä pitkä ja painoi kolme kiloa 60 grammaa.
– Hyvin hän on kasvanut. Olin jo unohtanutkin, miten paljon vastasyntyneet oikeasti nukkuvat; alkuaika meni niin, että vauva nukkui, söi ja nukkui taas. Nyt hän on jaksanut olla vähän pitempiä aikoja hereillä, Elisa Perälä kertoo.
– Nimet meillä on jo valmiina, kutsumanimi oli tiedossa jo ennen pojan syntymää. Tosin Iivarilla on ollut omia, Ryhmä Hau -pohjaisia ehdotuksiaan, mutta niihin emme nyt tartu.
Korpilahdella Perälät ovat asuneet kolme ja puoli vuotta, tänne he muuttivat Jyväskylästä.
– Muutimme juuri ennen Iivarin syntymää. Siinä vaiheessa alkoi omakotitaloasuminen viehättää ja halusimme omaa tilaa, Elisa ja Roope Perälä toteavat.
Tiina Lamminaho
07.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korkealla mäellä Hirvimäen ja Horkan välimaastossa on Lontoon talo.
– Tässä asui joskus 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Hermanni ja Anna-Leena Lontoo, eli Lontoo oli heidän sukunimensä. Sitä en kyllä tiedä, miksi heillä sellainen nimi oli, molemmat olivat Korpilahdelta kotoisin, Eila Virtanen, talon nykyisen omistajan Juuso Mäkisen mummo kertoo. Juuso Mäkinen ja Ronja Kivimäki ostivat talon Juuson mummolta viime keväänä.
Hermanni ja Anna-Leena Lontoon jälkeen paikalle asettui Eila Virtasen miehen Rauno Virtasen isä Waldemar Virtanen.
– Anna-Leena Lontoo kuoli 1900-luvun alussa. Pariskunnalla oli kuusi lasta, ja Hermanni Lontoo muutti lasten kanssa Saarijärvelle, Eila Virtanen kertoo.
– Tämä oli Maahin torppa, mieheni isä Waldemar Virtanen lunasti tämän vaimonsa Alman kanssa vuonna 1920, ja tämä nykyinen talo on rakennuttu ilmeisesti noin vuonna 1922. Waldemar ja Alma Virtanen ehtivät olla naimisissa kymmenisen vuotta, ennen kuin Alma kuoli vuonna 1928. Waldemar meni leskeksi jäätyään naimisiin itseään paljon nuoremman Maria Lehtosen kanssa, ja he saivat yhteensä kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yhden tyttären. Alman kanssa Waldemarilla ei ollut lapsia.
Eila Virtasen mies oli sisarusparven kolmanneksi nuorin.
– Me menimme naimisiin vuonna 1964 ja tämän paikan ostimme vuonna 1967, mummo jäi silloin meille syytingille, kuten siihen aikaan vielä oli tapana. Kymmenen vuotta asuimme samassa taloudessa, mummo asui kulmakamarissa, Eila Virtanen kertoo ja toteaa itse ehtineensä asua Lontoon talossa 60 vuotta, viime kevääseen asti.
Juuso Mäkiselle Lontoon talo on ollut aina tärkeä paikka.
– Asuimme parin kilometrin päässä, tämä mummola on ollut minulle toinen koti. Tänne minä mieluummin tulin hoitoon kuin päiväkotiin, täällä sai olla pihalla ja aina oli jotain tekemistä. Ja kun tulin mopoikään, täällä sai ajella mopolla pitkin peltoja, se oli iso juttu, Juuso Mäkinen kertoo.
– Me aloimme seurustella vuonna 2011, ja jo silloin Juuso sanoi, että tänne me joskus muutamme, Ronja Kivimäki toteaa ja sanoo, että Juuson mummon talon ostaminen tuntui luonnolliselta.
– Ei meillä ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja. Työt vähän mietityttävät, mutta onneksi nykyään on etätyömahdollisuuksia. Viime kesänä tein etätöitä vanhasta aitasta käsin, se oli aikamoinen toimisto. Ja kyllä täällä on ihana asua, Ronja Kivimäki sanoo.
Ennen Lontoon taloon muuttoaan pariskunta ehti olla muutaman vuoden töissä Lapissa ja vuoden Uudessa-Seelannissa. Parisen kuukautta sitten perhe kasvoi pienellä tyttövauvalla.
– Ennen muuttoa teimme täällä remonttia, minä etupäässä, kun Ronjalla oli vauva vatsassa. Muuttamaan pääsimme loppukesästä, Juuso Mäkinen kertoo.
Nyt remontissa uusittiin lattiat ja kaikki pinnat sisällä, sähkötöitäkin tehtiin vähän. Edellisen kerran talossa tehtiin remonttia vuonna 1991.
– Silloin rakennettiin lisäosa, johon tuli sauna, pesuhuone ja kodinhoitohuone. Ja silloin tehtiin myös vesijohto, vettä tuli ensimmäisen kerran hanasta. Muistan vielä, että se oli kyllä mukava päivä, kun vettä sai hanan avaamalla, Eila Virtanen muistelee ja kertoo, että sähköt kulmakunnalle tuli vuonna 1977.
– Iso remontti talossa oli tehty 1960-luvun alussa, vähän ennen kuin minä ja Rauno menimme naimisiin. Silloin täällä uusittiin ovet, ikkunat ja muurit ja tehtiin tiilikatto, se on nyt muutettu jo peltikatoksi, Eila Virtanen kertoo.
Pihapiirissä oleva aitta ja hieman kauempana oleva riihi ovat taloa vanhempia.
– Ne ovat olleet tässä jo Hermannin ja Anna-Leenan aikaan, 1800-luvun puolella, mutta vuosilukuja niistä ei ole löytynyt. Vilja-aitan hinkalossa lukee Hermanni Lontoo, Eila Virtanen ja Juuso Mäkinen kertovat.
– 1800-luvun lopun kartoissa näkyy talo tällä samalla paikalla eli ilmeisesti tässä on ollut vanha talo, joka on purettu. Tähän taloon on käytetty vanhoja hirsiä; otimme hirsiä näkyville ja niistä näkee selvästi, että ne ovat olleet aiemmin jossain muualla, Juuso Mäkinen sanoo ja kertoo, että 1800-luvun lopulla paikalle kuljettiin eri suunnasta kuin nykyään.
– Vanhoissa kartoissa tieyhteys on täältä Palolahden pihaan. Vanha tienpohja näkyy vielä paikoitellen maastossa.
Pihapiirissä on myös navetta, joka on rakennettu Eila Virtasen mukaan ehkä 1950-luvulla.
– Kolme tai neljä lehmää siellä oli, ja hevonen. Hevonenhan oli välttämätön ennen vanhaan, Eila Virtanen toteaa ja Juuso Mäkinen kertoo muistavansa, kuinka pappa tuli häntä vastaan koulutaksille hevosella ja reellä talvisin, kun Juuso oli alaluokilla koulussa.
Aikoinaan Lontoon talo oli Korpilahdella kuuluisa pontikasta, vähän samaan tapaan kuin naapurikylä Vekkula Jämsän puolella.
– Se oli ennen minun aikaani, silloin, kun talossa oli seitsemän poikaa, ja ehkä sitä puheissa vähän liioiteltiinkin, Eila Virtanen toteaa.
Tiina Lamminaho
