04.03.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Rita Hakulinen ja Jari Kortesalo sanoivat ’tahdon’ Korpilahden kirkossa karkauspäivänä.
– Tämä oli sellainen spontaani juttu, ei ehtinyt stressata tai jännittää, pariskunta totesi ja kertoi tunteneensa toisensa jo vuodesta 2011.
– Kyllä meillä on ollut tarkoitus mennä naimisiin, mutta olemme vain miettineet, koska menisimme. Tässä karkauspäivän häätapahtumassa tämä onnistui kivasti ja kätevästi. Tämä ei vaatinut isoja järjestelyjä, eikä isoja investointeja.
Rita Hakulinen tunnusti miettineensä karkauspäivän häätapahtumaa pari viikkoa.
– Silloin, kun Jari kosi minua vuonna 2017, ajattelin, että haluaisin isot häät, ja nyt kun Jari ehdotti tätä karkauspäivän häätapahtumaa, piti minun vähän pohdiskella. Sitten totesin, että tämä on kyllä meidän näköinen juttu, Rita Hakulinen, vihkimisen jälkeen Kortesalo, totesi.
– Kun esikoisemme syntyi, ajattelimme, että menemme naimisiin kastejuhlan yhteydessä, mutta silloin emme ehtineet hankkia todistusta avioliiton esteiden tutkinnasta. Kun toinen lapsemme syntyi, ajatus naimisiinmenosta ei edes käynyt mielessä, silloin oli niin hektistä.
Kihloihin Hakulinen ja Kortesalo menivät 17.7.2017.
– Jos olisi halunnut jonkun samantapaisen päivämäärän hääpäiväksi kesäkuulle, olisi pitänyt odottaa vuoteen 2026. Tämä karkauspäiväkin on helppo muistaa, Jari Kortesalo toteaa ja naurahtaa, että nyt tarvitsee muistaa tuoda kukkakimppu vain neljän vuoden välein.
Naimisiinmenostaan Kortesalot eivät juuri puhuneet etukäteen läheisilleenkään.
– Ainoastaan pari kaveria tiesi tästä. Parin pariskunnan piti tulla kirkkoon todistajiksi, mutta he eivät päässeetkään, onneksi täällä oli seurakunnan puolesta todistajat, Kortesalot kertovat.
– Juhlat me pidämme joskus tulevaisuudessa. Tällainen vihkiminen tuntui hyvältä, kun saimme olla ihan omassa rauhassa.
Rita Kortesalo mietti, että olisi ollut mukavaa, jos lapset olisivat olleet paikalla.
– Toisaalta kun emme saaneet ketään vahtimaan lapsia kirkossa, oli ehkä hyvä, etteivät keväällä kaksi vuotta ja kesällä viisi vuotta täyttävät lapset olleet mukana, nyt pystyi keskittymään tilaisuuteen ja siihen, mitä pappi puhui, Rita Kortesalo totesi.
– Pappi oli tehnyt hyvän puheen, hän oli saanut hyvin kiinni meidän ajatuksistamme, Jari Kortesalo kehui.
Karkauspäivänä Korpilahden kirkossa vihittiin kolme avioparia, yhteensä Jyväskylän seurakunnassa vihittiin karkauspäivän aikana 14 avioparia. Korpilahden kirkon lisäksi vihkipaikkoina olivat kaupunginkirkko, Kuokkalan kirkko ja Palokan kirkko, lisäksi Jyväskylän seurakunnan pappi oli vihkimässä Pyhän Laurin kappelissa Ylläksellä.
– Tällaisilla matalan kynnyksen vihkimistilaisuuksilla haluamme muistuttaa ihmisille, että kirkossakin voi mennä naimisiin pienimuotoisesti, eivätkä kirkkohäät välttämättä vaadi suuria valmisteluja, Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Koivisto sanoo.
– Ennen vanhaanhan oli yleistä, että mentiin vihille pappilaan, mutta nykyään kirkolliseen vihkimiseen yleensä liitetään isot hääjuhlat. Tässä tapahtumassa kirkollinen vihkiminen on tehty pareille helpoksi, Koivisto toteaa ja kertoo, että Korpilahdella on vihitty muutamia pareja pienimuotoisesti muulloinkin kuin erillisissä häätapahtumissa.
– Vaikka häätapahtumassa parit vihittiin pienimuotoisesti, pappi kuitenkin valmistautui puhumaan juuri kyseiselle vihkiparille. Minä keskustelin jokaisen parin kanssa etukäteen, Koivisto kertoo.
Rakennusalalla työskenteleville Kortesaloille Koivisto puhui koskettavasti avioliitosta rakennustyömaana, jonka perustusten on oltava kunnossa ja jossa puolisot työskentelevät yhdessä, yksin ei avioliittoa voi rakentaa.
Tiina Lamminaho
29.02.2024 | Alueelta, Tilaajille
Toivakan Vanhassa pappilassa kokoonnuttiin keskiviikkona 21.2. ilmastonmuutoksen merkeissä. Tilaisuuden järjesti MTK Keski-Suomen, ProAgria Keski-Suomen ja K-S Maa- ja kotitalousnaisten yhteinen ilmastonmuutokseen varautuva viljelijä-hanke. Hanke järjestää viljelijöille ilmastokahvila- nimisiä tilaisuuksia tänä talvena seitsemän ympäri Keski-Suomea.
– Kaikissa tilaisuuksissa on 3-5 noin 15 minuutin pituista puheenvuoroa erilaisista ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvistä aiheista, koskien maataloutta. Aikaa on varattu myös keskustelulle, kertoo hankeasiantuntija Anniina Lahtinen. Toivakan Ilmastokahvilassa käytiin lävitse jo meneillään olevaa ilmastonmuutosta. Järjestävän hankkeen edustajana Marjaana Hassani Keski-Suomen Maa- ja Kotitalousnaisista kertoi miten viljelijä voi varautua ilmastonmuutokseen?
– Kaksi tärkeää tekijää viljelijälle ovat muutokseen sopeutuminen ja osallistuminen muutoksen hillitsemiseen. Sopeutuminen edellyttää tiedon seuraamista ja maan osalta sen kasvukunnon kehittämistä. Lisäksi on löydettävä toimivat kasvilajit ja lajikkeet. Lisäksi on huomioitava säänolosuhteisiin varautuminen rakentamisessa. Muutoksen hillitsemiskeinoina Hassani esitti maan kasvukunnon kehittämistä hiilen sitomisena peltomaahan.
Tärkeitä tekijöitä hänen näkemyksensä mukaan ovat myös päästöjen vähentäminen maasta, polttoaineista ja kotieläintuotannosta.
– Eikä pidä unohtaa luonnon monimuotoisuuden vaalimistakaan, sillä monimuotoisuuden hupeneminenkin kytkeytyy ilmastonmuutokseen.
Tuomo Laitinen K-S vesi ja ympäristö ry:stä loi katsauksen kosteikkojen perustamiseen esimerkkinä Keurus-hanke. Hanke on KVVY-Ry:n ja KSVY Ry:n yhteishanke Keurus-seudulla. Nämä yhdistykset ovat alueellisia vesiensuojeluyhdistyksiä.
– Hankkeessa tavoitteena on lisätä valuma-aluetasolla tapahtuvaa vesienhoitotyötä suunnitellun sidosryhmäyhteistyön ja konkreettisten toimenpiteiden avulla. Alueelta nousi esiin kaksi kosteikkokohdetta, joita lähdettiin edistämään maanviljelijä-hanke yhteistyössä. (Vaissin kosteikko ja Riihosen kosteikko) Hanke tarjosi aluksi apua ideoinnissa, alustavissa suunnitelmissa ja rahoitusmahdollisuuksien kartoituksessa, kertoi Laitinen.
Keurus-hankkeessa toteutettavissa olevien suunnitelmien valmistuttua kesällä 2022, maanomistajat jättivät K-S ELYlle ETI- tukihakemukset kosteikon perustamista varten. Molemmat hakemukset saivat myönteisen päätöksen ja Vaissin kosteikkoa päästiin kesällä 2023 toteuttamaan. Keskimäärin laskettuna kosteikon hinnaksi tulee patoamalla tehtävistä noin 5000–15000 euroa hehtaarille ja kaivamalla tehtävästä 25000–50000 euroa hehtaaria kohden. Lisäksi kaksitasouomista 10–25 euroa metriltä. Viljelijän saama korvaus yli 0,5 hehtaarin kosteikosta on 12 000 euroa hehtaarilta ja 0,3-0,5 hehtaarinkosteikkotuki on 4100 euroa. Tukea voi hakea myös uomien luonnontilan parantamiseen ja kaksitasouomien ja tulvatasanteiden rakentamiseen. Kosteikon hoitosopimuksesta maksetaan tukea 500 euroa hehtaarilta vuosittain.
Tässä vaiheessa paikallinen viljelijä totesi, että näihin kun tutustuu, ei voida puhua, että maanviljelijä vain tuhoaa luontoa, eivätkä maksa mitään luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Viljelijä pulittaa ison euromäärän varojaan yhteisen luontomme ja ilmaston hyväksi. Mukana oli myös Jouni Kivinen ELY-keskuksesta ja hän kertoi vesien suojelusta ja niiden tilasta Keski-Suomen alueella.
– Keski-Suomen vesien tilanne ei ole toivoton, mutta toimia tarvitaan, ettei niistä toivottomia tulisikaan. Vesien tummuminen on nyt yleinen ilmiö. Vesistöjen pistekuormitus on pääsääntöisesti hallittavissa. Hajakuormituksesta on tulossa potentiaalinen uhka sillä se tuo vesitöihin ainesta ja ravinteita ja se näkyy mm. jokien suistojen mataloitumisena ja rehevöitymisenä.
Kivinen totesi lopuksi, että kaikki hyödymme puhtaasta vedestä, sillä tarvitsemme sitä aina ja joka päivä.
– On muistettava, että vesistöön on helpompi liuottaa ainesta kuin suodattaa sitä pois ja vesistöjen kunnostus ja ennallistaminen on kallista työtä. Ilmastonmuutos haastaa meitä vesistöjenkin osalta, sillä erilaisia ääri-ilmiöitä on tulossa yhä enemmän ja nyt tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä entistä enemmän.
ELY-keskuksen asiantuntija Merja Lehtinen kertoi ELY-keskuksen monista palveluista. Lehtisen puoleen voi kääntyä silloin kun asia koskee EU-tukiin liittyviä sopimuksia sellaisten viljelijöiden ja maanomistajien kanssa, jotka haluavat hoitaa ja ylläpitää perinnebiotooppeja, luonnonlaitumia ja monivaikutteisia kosteikkoja.
Mielenkiintoinen oli myös JyväsHampun Mikko Ilmoniemen kertomus hampun käyttömahdollisuuksista.
– Hamppukasvista voidaan tuottaa öljypohjaisia tuotteita. Siitä voidaan valmistaa tekstiilejä, rakennusmateriaaleja ja vaikkapa hampputiiliä. Myös autoteollisuus käyttää hamppua muovituotteitten korvaajana. Lisäksi on huomioitava, että hamppu on antibakteerinen tuote, kertoi Ilmoniemi.
Toivakkalainen viljelijä Lauri Jaatinen puhui Maanvaalija Oy:n konseptista. Atrian tuottajaosuuskunnat Itikka osuuskunta ja Lihakunta ovat perustaneet uuden yhtiön maatilojen ja metsätilojen hiilensidonnan kaupallistamiseksi. Perustettu yhtiö on nimeltään Maanvaalija Oy ja sen kotipaikka on Kuopio.
Maanvaalija Oy on aloittanut hiilensidontaan liittyvien toimenpiteiden pilotoinnin yhdessä valikoitujen maatilojen kanssa kasvukaudella 2023. Hiilensidontatuotteiden kaupallinen tarjonta käynnistyy myöhemmin ja tällöin tavoitteena on tarjota hiilensidontasopimuksia myös laajemmin suomalaisille maatalous- ja metsätalousyrittäjille.
– Toimimme tässä osuuskuntaperiaatteella, niin että maanviljelijä siitä myös hyötyy. Pilottikausi 1 on aloitettu vuonna 2023 ja tarkoitus on tuoda hanke kaikkien viljelijöiden haltuun. Pilottihankkeessa mukana olevat sopimuspinta-alat ovat eri puolilla maatamme seuraavanlaiset. Nurmipinta-ala 18 hehtaaria, kerääjäkasvit 22 hehtaaria, metsänlannoitus 40 hehtaaria, metsän kasvuajan pidentäminen 13 hehtaaria ja metsittäminen 19 hehtaaria, kertoi Jaatinen.
Pilottikausi jatkuu tänä vuonna. Uusia sopimuksia ei tarjota maanomistajille pilotoinnin aikana. Maanvaalija Oy:n tarkoitus on laajentaa toimintaa pilotoinnin jälkeen. Tavoitteena on se, että sopimuksia voidaan jatkossa tarjota sellaisille kohteille, joilla voidaan tuottaa hiilensidontaa kustannustehokkaasti.
Vastaavia tilaisuuksia on jatkossa 6.3. Kivijärvellä, 8.3. Saarijärvellä ja 20.3. Petäjävedellä.
Veikko Ripatti
29.02.2024 | Pääkirjoitus
Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys ja suunnitelma lakkauttaa pahimmassa tapauksessa liki puolet terveysasemista ylitti viime viikolla valtakunnallisen uutiskynnyksen. Hyvinvointialueen suunnitelmat ovat herättäneet pelkoa, huolta sekä kiukkua asukkaiden, erityisesti ikäihmisten keskuudessa.
Ensimmäinen yleisötilaisuus aiheesta pidettiin viime torstaina Toivakassa. Kirjaston sali oli ääriään myöten täynnä; asia sai liikkeelle ihmisiä siinä määrin, että kirjaston oveen piti laittaa lappu, ettei enempää osallistujia mahdu sisään. Tilannetta kuvaa hyvin se, että yleisö koostui pääosin ikäihmisistä. Heillä on aiheellisesti suurin huoli terveyspalveluiden tulevaisuudesta. Työikäisillä on paremmat mahdollisuudet liikkua sekä käyttää digitaalisia palveluita, joita suunnitellaan merkittävästi lisää.
Sama huoli koskettaa myös korpilahtelaisia. Vaikka Korpilahdelta kulkee julkista liikennettä enemmän kuin esimerkiksi Toivakasta, sen käyttäminen tottumattomalle ikäihmiselle voi olla ylitsepääsemätön paikka. Palveluverkkoselvityksen vaikutusten arvioinnissa tunnistetaan se tosiasia, että terveyskeskuspalveluiden siirtyminen kauemmas, saattaa viivästyttää hoitoon hakeutumista.
Säästötoimet ja henkilökunnan rekrytoinnin ongelmia pitää ratkaista, mutta keinovalikoimaan voisi miettiä myös lakkautuksia innovatiivisempia ratkaisuja. Suunnitelmista puuttuu vielä kosolti konkretiaa. Mahdollisimman nopeasti pitäisi päästä viestimään siitä, miten palvelut käytännön tasolla järjestyvät, jos palveluverkkoa karsitaan rajulla kädellä.
29.02.2024 | Pääkirjoitus
Tämä on ollut paikallisesti isojen uutisten viikko.
Uuraislaiset ovat olleet pakahtua ylpeydestä uudesta kaupastaan. Itsetunto on nyt niin korkealla, että harva uskoo, että terveysasema oikeasti pistetään kiinni, niin kuin hyvinvointialueen kakkosvaihtoehdossa ehdotetaan. Eihän siinä mitään järkeä olisikaan, tämän kävi perusturvajohtaja A-studiossakin kertomassa.
Mutta annetaanko pienen, laadukkaan, hyväkuntoisen, kustannustehokkaan ja työpaikkanakin pidetyn ”gallialaiskylän” kivijalka-aseman sittenkään säilyä, kun koko palveluverkko myllerretään? Asterix Nykänen ja kumppanit tekevät parhaansa ja se saa riittää.
Toivakan terveysaseman tilanne näyttää valitettavasti lähes taputellulta. Toivakassa ei tipahdeta aivan niin korkealta, koska erinomaisen hoitohenkilökunnan ansiosta toivakkalaiset ovat oppineet asioimaan myös etälääkärin vastaanotolla.
Myös valtakunnan tasolla elämme taitekohtaa. Parin päivän päästä meillä on uusi presidentti. Jostain kertoo jotakin, että suureksi otsikoksi nousi se, että väistyvä presidentti Sauli Niinistö herkistyi kyyneliin vieraillessaan kotiseudulla Salossa.
Itkusta on tullut peruskauraa nykymaailman tositeeveemaailmassa, jossa kyynel tirahtaa, kun vuorokauden yhdessäolon jälkeen joutuu päättämään ”huikean matkan”, toki ”henkisesti kasvaneena ja ainutlaatuista kokemusta rikkaampana”. Todennäköisesti 12 vuotta Suomen presidenttinä on myös ollut huikea matka ja henkisesti kasvattava, ainutlaatuinen kokemus ja seitsenkymppisen miehen kyyneleet ovat kuin lahja Suomen kansalle.
Kyyneleitä enemmän itseäni sykähdytti yksi videonpätkä, jossa näytettiin, kuinka Alex ja Suzanne kävivät Saulilla ja Jennillä kylässä. Kättelyn jälkeen Sauli totesi, että meillä on tämmöinen muuttosouvi tässä päällä, vähän sotkua ja sen sellaista. Siis MUUTTOSOUVI, herra presidentti käytti oikeasti sanaa muuttosouvi. Perheessämme on termi ”mummosana” ja muuttosouvi jos mikä on mummosana. Niin sanotaan, kun muutetaan Kelloperältä Rivikuukkaan tai Ruuhimäestä Kotisiltaan. Jotenkin sydämessä läikähti, että myös muutto Mäntyniemestä Espooseen aiheuttaa muuttosouvin.
Muutenkin tapaamisessa oli jotain hyvin perisuomalaista ujoa jähmeyttä. Yhtään en yllättyisi, jos päivällisen päätteeksi kahvista kysyttäessä, olisi lausuttu sanat: ”Ei meidän takia tarvitse keittää”.
