Maantaina kokoontunut Keski-Suomen hyvinvointialueen niin sanottu rokotenyrkki totesi kokouksessaan, että influenssa- ja koronakausi näyttää Keski-Suomessa lähenevän loppuaan. Yleensä influenssakauden loppu nähdään huhtikuun lopussa. Muita hengitystieinfektioita ja noroviruksen aiheuttamaa vatsatautia sen sijaan esiintyy alueellamme vielä jonkin verran, mutta tilanne on niidenkin osalta rauhallinen.
Korpilahden pohjoisille kylille on perustettu reilu vuosi sitten naapuriapuryhmä ja viime vuonna turvatiimi, nyt testataan Ylä-Muuratjärven kylätalon ja Hangasjärven retkikämpän soveltumista evakuointikeskukseksi ja hätämajoitustilaksi.
– Tällä varaudutaan esimerkiksi pitkiin sähkökatkoihin. Monella on puulämmitys, mutta alueella on myös asuntoja, joissa ei ole mahdollisuutta lämmittää, jos sähköt ovat poikki, ja pakkasella sellaisissa asunnoissa tulee aika äkkiä kylmä. Ja eiväthän kaikki ikäihmiset tai huonossa kunnossa olevat välttämättä jaksaisi lämmittää puilla, vaikka se olisi mahdollista, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen sanoo.
– Kylätalossa meillä on puulämmitteiset pönttöuunit ja puuhella, pystymme tekemään ruokaa isommalle porukalle myös soppatykillä. Kyläseuralla on myös kaksi aggregaattia, niillä saamme muun muassa vesipumput toimimaan niin, että saamme kylätalolle vettä ja pystymme pitämään vessat käytössä. Kylätalo voisi toimia myös vedenjakelukeskuksena.
Vajaan vuoden kestävässä Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoimassa Leader-rahoitteisessa hankkeessa on tarkoitus testata, miten hätämajoitusta tarvitsevien evakuointi ja majoittaminen onnistuisi, lisäksi on luvassa koulutusta. Hankkeeseen on palkattu osa-aikaiseksi työntekijäksi Outi Raatikainen, joka on ollut mukana muun muassa Sydänpiirin ja Jamkin Auttavat kylät -hankkeessa.
– Toukokuussa testaamme hätämajoittumista ihan käytännössä Hangasjärvellä. Samalla myös kylän hälytysryhmä pääsee testaamaan evakuoimista. Naapuriapuhan meillä toimii täällä hyvin, ja me tunnemme kyläläiset, Helena Mieskolainen sanoo.
– Kun ihmiset lähtevät hätämajoitukseen, heidän pitää ottaa itse oma hätävararuokansa ja yöpymistarvikkeet mukaan; sitäkin harjoitellaan nyt. Samalla katsotaan, mitä varusteita Hangasjärvelle pitää hankkia lisää. Ylä-Muuratjärven kylätalossa testaamme samaa asiaa marraskuussa, kun on jo kylmä. Silloin näemme esimerkiksi sen, miten pelkästään pönttöuuneilla saadaan lämmintä taloon. Kylätalohan on käytössä koko ajan myös talvella ja sitä lämmitetään pönttöuuneilla, normaalisti meillä on apuna myös ilmalämpöpumput.
Hankkeen avulla on tarkoitus hankkia myös muutama VHF-puhelin kyläseuralle.
– Metsästäjillä on jo omia VHF-puhelimia, kyläseuran VHF-puhelimet tulisivat kylän turvaryhmän käyttöön varmistamaan viestintää esimerkiksi tilanteissa, joissa kännykkämastoista loppuu virta, Helena Mieskolainen toteaa.
Hanke koskee kaikkia Korpilahden pohjoisia kyliä eli Ylä-Muuratjärven lisäksi Tikkalaa, Moksia, Saukkolaa ja Sarvenperää. Asukkaita kylissä on yhteensä noin tuhat.
– Hankkeeseen kuuluu koulutusta sekä kyläläisille että erikseen kylän hälytysryhmälle. Kalliimpia ensiapukoulutuksia, joita on myös toivottu, emme pysty järjestämään, mutta Outi Raatikainen pitää koulutusta muun muassa kotivarasta ja kylävarasta, Helena Mieskolainen kertoo.
Outi Raatikaisen mukaan kylävara-ajattelu on nyt hyvinkin ajankohtainen aihe.
– Jokainen yksilö voi varautua kotivaralla, mutta myös yhteisö voi varautua ja hankkia esimerkiksi varusteita, joita yksittäiset ihmiset eivät hanki, Outi Raatikainen toteaa. Hankkeeseen kuuluu myös kylien turvallisuussuunnitelmien tekemistä.
– Pitkiä sähkökatkoja saattaa tulla esimerkiksi myrskyn tai tykkylumituhojen takia, ja niitä on täällä ollutkin. Siksi tähän onkin herätty, Helena Mieskolainen toteaa.
Tiina Lamminaho
Työn Voima-lehti 17.2.1936
Tilimarkkinain pito Korpilahden lloniemessä on vakinaistunut vuosien varrella paikkakuntalaisten elintarve- ja muunkin tavaran kauppa-vaihtopäiväksi.
Sekä iloniemeläiset että ympäristön maataloustuottajat ovat markkinoihin tyytyväisiä.
Syksyllä 1919 alkoi Korpilahdella Päijänteen rannalla liikemies Joonas Vehmaan perustama Iloniemen terva- ja tärpättitehdas työskentelynsä. Maailmansodan ja varsinkin vuoden 1918 aikoina oli tullut huutava pula yksinpä petroleumistakin, joten kotimaisilla valmisteilla tärpätillä ja tervalla oli kulta aika. Samaan aikaan pääsi uuteen vauhtiin myös sahateollisuus ja vuotta myöhemmin oli liikemies Vehmas yhdistänyt terva- ja tärpättitehtaaseensa sahankin. Kun sittemmin tapahtuikin sahatun puutavaran hintojen jyrkkä lasku, jota ei Vehmas arvannut ottaa huomioon sahaansa laajentaessaankin, joutuikin hän vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin.
Lautatapuleille tulenvaarallisena oli tervatehdaskin lopetettava ja samalla siirtyi Iloniemen saha muille omistajille. Vuonna 1928 valmistui sahan yhteyteen yksi sisämaan suurimmista sähkövoima asemista. Myös uudisti uusi johto sahan mitä nykyaikaisimmaksi käymään neljällä pikaraamilla. joista kuitenkin vain kolme on nykyisin ollut käynnissä.
Samoihin aikoihin muodostui Iloniemeen ja sen lähiseuduille sahatyöläisyhdyskunta, joka vakiintui varsinkin, kun isännistö rakennutti sahan alueelle viisi työläisasuinrakennustakin varsinaista työväkeään varten. Silti on melkoinen määrä sahan töissä olleita perheellisiä ja perheettömiä työläisiä asustanut kaikkialla sahaa ympäröivillä alueilla.
Iloniemen sahatyöläisyhdyskuntaan ilmaantuivat myös yhtäaikaisesti sen työläisasutuksen lisääntymisen kanssa Iloniemen markkinat. Ne alkoivat pienestä alusta, kun joitakin tavarain kaupustelijoita alkoi tulla Iloniemeen ”rahapussin nimipäiville” aina silloin, kun työläisille makseltiin tili. Tietenkin markkinoissakin tapahtui kehitystä, kun ulkopuolella Korpilahden pitäjänkin alettiin kiinnittää niihin huomiota. Niinpä onkin aina varsinkin kesäisin Iloniemen markkinoilla ollut suhteellisen vilkastakin. Melkein koko pitäjän alueelta alkoivat erittäinkin pienviljelijät kuljettaa markkinoille kaikenlaisia maataloustuotteitaan: jauhoja, ryynejä, perunoita, vihanneksia, voita, kananmunia, lihaa, valmista leipää, maitoa ja kalojakin ym. Kesäisin ovat kuorma-autoilla Iloniemen markkinoille rientäneet myös kauppiaat Jyväskylästä, Lahdesta ja Tampereeltakin. Heillä on ollut tarjottavana valmiita vaatteita, muuta vaatetavaraa, jalkineita, astioita, harjoja ja osittain käypää rihkamaakin. Nyt talvella on Iloniemen markkinoilla käväissyt vain yksi kuorma-autollinen kauppiaita Jyväskylästä ja on yhteen ”laatikkoautoon” mahtunut kuusikin eri kauppiasryhmää tavaroineen päivineen.
Alkuvuosina pidettiin Iloniemessä markkinat joka toisena tiistaina tilinmaksupäivinä. Sittemmin vakiinnutettiin sahan työläisten tilinmaksupäiviksi jokaisen kuukauden 5:s ja 20:s päivä tahi pyhän niille päiville sattuessa, sen edellispäivä. Markkinat ovat seuranneet niitä. Näin talvisin on markkinoilla laimeampaan, kun sen sijaan kesällä tulevat korpilahtelaiset vilkkaastikin niille maataloustuotteitaan luomaan suoraan vesiteitse Päijänteen itäisiltäkin rantamilta. Heti kun sahan työläiset ovat saaneet palkkatilinsä, tulevat he sahan torille markkinoita pitämään. Näillä markkinoilla käymään tottuneet kauppiaat ovat huomanneet, kuinka saavat tavaransa kaupaksi silloin kun työläiset saavat rahaa. Työläiset taas puolestaan ovat valmiit ostamaan saamillaan tilirahoilla heti paikan päällä ruoka-, vaate- ja muutkin tarvikkeensa.
Pitäjän ulkopuolella tulevien kauppiaiden pitää maksaa ”torirahaa” 10 markkaa jokaisesta markkinapöydästä, mutta paikalliset maataloustuotteiden myyjät ovat siitä maksusta vapaita. Korpilahtelaisille on Iloniemen markkinoista ollut käytännöllistä hyötyä saadessaan tavaransa vaihtaa rahaksi kaksi kertaa kuukausittain. Samalla ovat sahan työläiset ja muukin väki voineet tehdä ostoksensa Iloniemen torilla tarvitsematta kulkea niiden vuoksi pitempiä matkoja. Iloniemen sahan työväestöön kuuluu, talvellakin, joitain satoja henkilöitä, perheellisiä ja yksinäisiä työntekijöitä, kaiken ikäisiä, nuoria ja vanhoja, molempaa sukupuolta. Iloniemen sahan markkinoille onkin tullut Korpilahdella vakiintunut asema elin- ja muiden tavarain niin osto- kuin myynti palkkanakin. Järjestys markkinoilla on ollut varsin hyvä.
Jutun arkistojen kätköistä kaiveli
Veli-Matti Paananen
Matkaan Alkio-opistolta kohti palvelukoti Iltatähteä, tarkoituksenani olla mukana auttelemassa vanhusten ulkoilutuksessa tämän iltapäivän. Iltatähdestä on hiljattain tullut kysely Alkion opiskelijoista vapaaehtoistyöhön täksi päiväksi.
Hoitaja työntää pyörätuolissa istuvaa iäkästä herraa ulos pääovista hieman toppuutellen. Vilttiä ei saa ottaa pois jaloilta tai tulee kylmä.
Hoitajat työntävät vanhuksia pyörätuoleissa ulkoilmaan. Huomaan hoitajien ihmettelevän läsnäoloani. Tieto tulostani ei ole kantautunut heidän korviinsa. Pikkuhiljaa asia alkaa kuitenkin ratketa, ja saan jäädä mukaan ulkoilutukseen.
Olin ymmärtänyt, että ohjelmassa olisi vanhusten kävelytystä ja pyörätuolin työntämistä, mutta erehdyin. Minulle valkenee, että ulkoilutuksella tarkoitetaan pääoven edessä pyörätuoleissa istumista – ja yhden mummon kohdalla makaamista, sillä hänet on kärrätty sänkyineen päivineen ulkoilmasta nauttimaan.
Yksi pappa on käynyt savukkeella hoitajan avustamana, ja vanhukset ovat kasassa ringissä. Nyt on varmasti hyvä hetki esitellä itseni yhteisesti vanhuksille, ajattelen. Sen teen, ja vanhukset seuraavat kyllä puhettani, mutta huomaan, etteivät sanani ikävä kyllä löydä heidän rekistereihinsä. Tuskin auttaisi, vaikka olisin itse UKK. Osasin kyllä varautua siihen, että osa heistä saattaisi olla huonokuntoisia ja muistisairaita, mutta se, että kaikki heistä ovat vetämättömiä pistää hiljaiseksi.
Juttu alkaa kuitenkin lentää hoitajan haastellessa vanhuksille. Se on selvästi taitolaji. Puheenaihe siirtyy nopeasti karaokeen ja laulamiseen. Hoitaja yllyttää tupakkapappaa vetämään biisin. Nyt ei kuitenkaan laulata. Ei ilman rohkaisuryyppyä, hoitaja vitsailee.
Bluetooth-kaiutin tuodaan framille. Lopulta päädytään Jaakko Teppoon. Hoitaja muistuttaa vanhuksia kansantaiteilijan hiljattaisesta menehtymisestä. Musiikki pauhaa, ja vanhukset yhtyvät Hilmaan ja Onniin hiljaisin väristyksin. Aistin, että nyt ollaan asian ytimessä. En tiedä kuvittelenko, vai onko ilmassa todellakin ripaus haikeutta menneestä elämästä.
Ymmärrän jutun jujun, kuinka tärkeä tällainen lyhyt musiikkihetki heille onkaan. Näillä tyypeillä ei ole iPodeja, tai Spotifyta. Ihminen tarvitsee musiikkia, ja tämä hetki on heille harvinaista herkkua. Alan fantasioida levysoittimen hankkimisesta palvelukotiin.
”Tupakkia,” tupakkapappa sanoo. Hoitaja vastaa, ettei hänellä ole enempää. Hän lupaa tuovansa papalle heti huomenna lisää. Minun tekisi mieli tarjota hänelle omistani, mutta nekin ovat loppu.
Musiikki vaihtuu valssiin, ja hoitaja tanssittaa herrasväkeä käsistä. Tuo pienikin liikehdintä näyttäytyy papparaisten kasvoilla lohdullisena ilona. Myös sängyssä makaava mummo aktivoituu hieman hoitajan tarttuessa hänen käsiinsä. Hän kiittää hoitajaa ulospääsystä. On kuulemma ihanaa.
Valssi vaihtuu, ja tupakkapappa laulaa stemmoja kroonisesti E-mollissa. Hoitaja vie yhden mummon pienelle piharundille, mutta epätasainen maa-aines tärisyttää pyörätuolia epämiellyttävästi, ja he kääntyvät nopeasti takaisin. Kuulen mutinaa pihan omenapuusta. Hoitaja korjaa, että tuo on pihlaja. ”Sama se!” mummo hihkaisee. Toisen puhe kääntyy lapsuuteen, sota-aikaan. Piti leikkiä verhot kiinni, ettei vihollinen näe.
Kylmä viima käy. Mombasa soi, ja ulkoilu alkaa olla lopuillaan. On aika lähteä kahville ja kaakaolle. Sängyssä makaava voihkii hoitajien nostaessa sänkyä kynnyksen yli. Hoitaja kutsuu minua vielä ovenraosta kahville, mutta minun täytyy jo rientää. Kiitän häntä kohteliaasti, että sain tulla paikalle.
Suuntaan takaisin kohti Alkio-opistoa. Huomaan hyräileväni valssia.
”Yksi, kaksi, kolme, vaihtuu valssin askeleet / Ei ne taitu, niinkuin vuodet ovat taittuneet.”
Näin lauloi Jarkko Martikainen.
Sakari Happonen
Keski-Suomen hyvinvointialueen asukaspaneeli puntaroi viime viikolla nyt lausunnoilla olevia, sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluverkkoa koskevia ehdotuksia sekä laajemminkin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä Keski-Suomessa.
Paneelissa oltiin sitä mieltä, että lähipalvelut on turvattava erityisesti niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Jos palveluverkkoa täytyy karsia, lähipalvelut on turvattava lisäämällä tilojen yhteiskäyttöä ja liikkuvia palveluita. Saman katon alle voidaan kerätä useita toimijoita ja näissä monitoimitiloissa rakennetaan moniammatillista yhteistyötä, kuntalaisen tarpeet huomioivaa ihmislähtöisyyttä sekä yhteisöllisyyttä. Asukaspaneelin mielestä myös ennaltaehkäisevä työ on tärkeää.
Palvelujohtaja Nina Peränen kiittää kaikkia asukaspaneeliin osallistuneita.
– Paneeliin osallistuneet olivat todella sitoutuneita työskentelyyn. He katsoivat hyvinvointialuetta kokonaisuutena eivätkä pelkästään oman kotikuntansa näkökulmasta. Oli hienoa seurata, kuinka toisilleen täysin vieraat ihmiset pääsivät nopeasti kiinni yhteiseen työskentelyyn. Muutaman äänestyksen jälkeen syntyi yhteinen näkemys julkilausumasta ja kaikki pystyivät sitoutumaan siihen, Peränen kertoo.
Julkilausuma on asukaspaneelin yhteisen työn tulos, ja se edustaa asukaspaneelin osallistujien jaettua näkemystä. Julkilausuma on koostettu asukaspaneelin osallistujien sekä Keski-Suomen hyvinvointialueen työntekijöiden yhteistyönä. Hyvinvointialueen työntekijät ovat auttaneet julkilausuman muotoilussa, mutta eivät ole vaikuttaneet sen sisältöön.
Keski-Suomen hyvinvointialueen ensimmäiseen asukaspaneeliin osallistui 31 keskisuomalaista 14 kunnasta. Kutsu asukaspaneeliin lähetettiin 10 000 satunnaisotannalla valitulle täysi-ikäiselle keskisuomalaiselle. Kutsun perusteella ilmoittautuneista valittiin asukaspaneelin osallistujat kiintiöintiä käyttäen. Kiintiöinnillä pyrittiin varmistamaan, että asukaspaneeli edustaa Keski-Suomen hyvinvointialueen väestöä mahdollisimman kattavasti. Asukaspaneeli on toteutettu yhteistyössä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa.
Keski-Suomen hyvinvointialueella on valmisteltu sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluverkon lausuntovaiheen materiaali, joka kattaa monikanavaisen palveluverkon osalta niin fyysiset niin sanotut kivijalkapalvelupisteet, kuin liikkuvat ja kotiin vietävät palvelut sekä sähköisen palvelun. Lausuntomateriaaliin ja erilaisiin palveluverkon vaihtoehtoisiin malleihin on mahdollisuus ottaa kantaa 23.3. saakka, jonka jälkeen aluehallitus tekee lopullisen ehdotuksen aluevaltuustolle näillä näkymin touko-kesäkuussa.