05.12.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kyllikki Vesteri on kirjoittanut puhtaaksi kotitilalla säilyneitä kirjeitä, joita on lähetetty sotavuosina. Pääosin kirjeet ovat hänen vanhempiensa toisilleen lähettämiä; isän Eino Vesterin kirjeet tulivat ”täältä jostakin”.
-Kirjeitä säilytettiin aluksi sellaisessa vanhassa käsilaukussa. Äitini sanoi, että näitä ei saa koskaan hävittää, Kyllikki Vesteri kertoo.
-Kirjeitä on yhteensä 116 kappaletta ja niitä on lähetty sekä talvi- että jatkosodasta. Isäni kirjeet olivat osoitettu äidilleni, Helville ja muulle kotiväelle. Kotona kirjeitä odotettiin ja postin kulku erityisesti rintamalta oli epätasaista.
Kirjeiden lisäksi Vesteristä löytyy kansiollinen sotavuosina otettuja kuvia.
-Tässä on kuva korsusta. Isäni lisäksi voin tunnistaa kuvasta johtaja Olli Routin ja kirjailija Jarl Louhijan. Kuvassa voisi olla myös opettaja Yrjö Saulio. Nämä nimet mainitsen siksi, että he pitivät yhteyttä aseveljinä sotien jälkeen. He kävivät muun muassa syntymäpäivillä kuten isäni juhlissa.
Täältä jostakin,
6.1.1940
Lähetän teille terveiset täältä tuliselta tantereelta. Kyllä täällä aika on mennyt nopeasti, keväisiä henkäyksiä luonnossa.
Meidän komppania on saanut pienen lepohetken taistelun lomassa. Kyllä tunnemmekin olevamme väsyksissä kun monta vuorokautta olemme olleet rumputulessa. Täällä vihollinen on jyllännyt kovalla voimalla, mutta ei ole saanut sanottavia aikaan.
Vaikka olemme tavallaan levossa, olen joutunut toimimaan lähettinä. Olen hiihtänyt suksilla, ajanut ratsulla esimiesteni käskyjä täyttäen. Tämä toiminta täällä on ripeää ja reipasta, vaikka täällä usein rakas koti tulee mieleen.
Minä olen koittanut tehdä parhaani siinä paikalla, mikä minulle on määrätty.
Olen myös iloinen siitä, että nautin esimiesteni luottamusta.
Olen myös iloinen, että olen saanut olla tähän asti terve, moni poika on joutunut sairastamaan. Olemme asuneet korsuissa, teltoissa ja joskus karjalaisissa mökkilöissä.
Siviiliväestö on täältä täydellisesti evakuoitu pois, ei ole ainoatakaan näkynyt. Naisia ei ole näkynyt, vain lottia muonitus- ja saniteettitehtävissä. Seuranpitoon ja tarinointiin ei ole ollut aikaa.
Kyllä tämä Karjalanmaa on saanut kovia kokea, ainaisena sotatantereena. Elämä on ollut uhanalaista täällä rajaseudulla, kun rajan takana vaanii tuo idän painajainen.
Toista on siellä Keski-Suomessa, missä on saatu elää rauhassa. Toivotaan, että tämä maa karistaa harteiltaan pahan sortajan kahleet ja seisoo ylväänä pystypäänä ja katsoo rohkeana tulevaisuuteen.
Täällä tulee mieleen koti, lämmin kotilies, kuinka pitkä on välimatka kotiin, tapahtukoon Herran tahto, että kodin nään.
Kun vaaralle altis on syntymämaa, meidän on seistävä valppaina isänmaan vartijoina. On lohdullista tietää, että koko maailma tukee Suomen sankarillista armeijaa.
Talvisodan tantereilta
Eino
Maarit Nurminen
28.11.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
– Hampaiden hoidossa tärkeää on toki se, että suu on raikas, eikä hampaisiin tule reikiä, mutta tärkeintä on se, miten suun terveys vaikuttaa meidän muuhun terveyteemme, hammaslääkäri Sari Kyytinen Keski-Suomen hyvinvointialueelta totesi vieraillessaan puhumassa Reumayhdistyksen tapaamisessa.
– Jos meillä on suussa jokin tulehdus, verenkierto välittää bakteerit suusta myös muualle elimistöön. Suun tulehdukset lisäävät sydäninfarktin ja aivoinfarktin riskiä, ne on yhdistetty myös Alzheimerin tautiin ja joihinkin syöpiin. Suun tulehdukset voivat myös pahentaa yleissairauksia, kuten reumaa, Kyytinen kertoi ja totesi, että jos sairastaa tulehduksellista reumasairautta, mikään tulehdus elimistössä ei ole hyväksi. Tulehdukset voivat ylläpitää reuman aktiivisuutta tai aktivoida sairauden uudelleen.
– On siis todella tärkeää pitää suusta hyvää huolta senkin takia, ettei reuma lähde aktivoitumaan. Ja suusta huolehtimisessa kaiken a ja o on hampaiden pesu aamuin ja illoin, Kyytinen totesi ja sanoi, että myös proteesi kannattaa pestä aamuin ja illoin.
– Proteesia voi pestä kovemmalla harjalla, mutta omia hampaita kannattaa harjata pienellä ja pehmeällä harjalla. Sähköhammasharjalla saa parhaiten puhdasta aikaiseksi, mutta jos pesee hampaansa mieluummin käsikäyttöisellä hammasharjalla, niinkin voi tehdä; se harja on paras harja, millä hampaat tulee pestyä. Pienellä harjalla pääsee jokaiseen mutkaan paremmin. Jos harja on liian kova, ikenet vetäytyvät ja paljastavat hammaskaulan, jossa ei ole kiillettä ja se taas voi aiheuttaa vihlontaa, Kyytinen opasti.
– Sillä ei ole väliä, peseekö hampaat ennen vai jälkeen aamupalan, pääasia on, että pesee hampaat sekä aamuisin että iltaisin. Jotkut sanovat, etteivät pese hampaita aamulla, kun eivät syö yöllä, mutta emme me ruoantähteitä sieltä hampaista pesekään, vaan bakteereja.
Hampaiden pesuun Kyytinen suositteli fluorihammastahnaa, koska fluori kovettaa hampaita ja antaa anteeksi, jos ei ihan joka kohtaa joka pesukerralla saakaan puhtaaksi.
– Hampaiden pesu on vaikea laji, minäkään en saa jokaisella kerralla joka kohtaa puhtaaksi. Älkää harjoitelko tasapainoa seisomalla yhdellä jalalla samalla kun harjaatte hampaita, harjoitelkaa tasapainoa ihan erikseen ja keskittykää hampaiden harjaamiseen silloin kun harjaatte niitä, Kyytinen totesi.
Kyytinen muistutti myös, että hampaissa on viisi pintaa.
– Jos hampaat ovat kiinni toisissaan, millään hammasharjalla ei saa puhtaaksi hampaiden välejä. Tarvitaan hammastikkua, hammaslankaa tai hammasväliharjaa, Kyytinen sanoi ja totesi, että se, mikä väline on paras hammasvälien puhdistamiseen, riippuu suusta.
– Kysykää neuvoa hammashoitolasta, siellä neuvotaan mielellään, Kyytinen totesi. Hampaiden puhdistuksessa Kyytisen mukaan on tärkeää nimenomaan mekaaninen puhdistus.
– Yleensä terve suu ei kaipaa suuvettä, eikä suuvedellä pitäisi ainakaan korvata hampaiden harjausta.
Jos ikenet vuotavat verta, pitää Kyytisen mukaan ensimmäiseksi pestä hampaat ja hammasvälit entistä huolellisemmin.
– Jos ikenet eivät parane kahdessa viikossa, pitää varata aika hammashoitolaan, samoin kaksi viikkoa voi seurata, jos suuhun tulee uusi haavauma, näppylä tai läiskä, mutta jos paranemista ei tapahdu kahdessa viikossa, pitää suuta näyttää hammaslääkärille, Kyytinen sanoi.
– Kiireelliseen hammashoitoon pitäisi aina saada aika samalle päivälle, jos soittaa aamulla, puolikiireellisissä tapauksissa ajan saa lähipäiville tai lähiviikoille.
Suun kuivumista voivat aiheuttaa niin sairaudet kuin lääkkeetkin.
– Kuivan suun kanssa pärjäämiseen on aika paljon keinoja, Sari Kyytinen kertoi.
– Vettä kannattaa juoda litrasta puoleentoista litraan päivittäin. Pureskelu lisää syljeneritystä, eli kannattaa syödä ruokia, joita pitää pureskella, ja ksylitolipurkka auttaa myös, tai jos haluaa imeskellä jotain, kannattaa valita sokeripastillien sijasta ksylitolipastilli. Suun limakalvoille voi sipaista iltaisin rypsiöljyä tai oliiviöljyä, apteekissa myydään myös monenlaisia geelejä, suusuihkeita sekä kuivan suun suuvesiä, ja nykyään myös tabletteja, joita liimataan suun limakalvolle. Kotikonsteista purskuteltavat nesteet, kuten sokeriton kamomillatee tai vesi, johon on lisätty ripaus suolaa, auttavat joitakin, jotkut ovat saaneet apua rasvaisesta maidosta, ja jotkut lisäävät veteen suolan lisäksi soodaa, Kyytinen luetteli.
Hampaiden terveyteen vaikuttaa sekä se, mitä syödään, että se, milloin syödään.
– Lähes aina, kun laitamme jotain suuhumme, suuhun tulee sokeria, josta bakteerit tekevät happoa. Hampaat kestävät viidestä kuuteen happohyökkäystä päivässä, eli aterioita saisi olla viidestä kuuteen, herkut olisi hyvä syödä samalla, Kyytinen opasti ja kertoi, että ksylitolin lisäksi happohyökkäystä neutraloivat maustamattomat pähkinät tai kova juustonpalanen, myös suun huuhtominen vedellä neutraloi happohyökkäystä hieman. Janojuomaksi Kyytinen suosittelee hanavettä tai maustamatonta kivennäisvettä.
– Säännölliset hammastarkastukset ovat tärkeitä, vaikka ei olisikaan hammassärkyä. Se, kuinka usein tarkastuksessa pitää käydä, riippuu hampaiden kunnosta ja muun muassa yleissairauksista, Kyytinen totesi.
– Suun tulehdukset etenevät tosi salakavalasti. Jos teillä on kämmenen kokoinen haavauma jalassa, sen te huomaatte, mutta vaikutuksiltaan samankokoinen ientulehdus voi jäädä huomaamatta, Kyytinen sanoi ja totesi kertoneensa periaatteessa kaikille tuttua asiaa, mutta hampaiden hoito on niin tärkeää, että siitä kannattaa aina välillä muistutella.
Tiina Lamminaho
.
26.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärvellä harjoiteltiin varautumista poikkeusoloihin viikonloppuna, melkein tositilanteessa; Korpilahdella oli vielä useita talouksia ilman sähköä keskiviikkoisen Jari-myrskyn jäljiltä. Ylä-Muuratjärvellä sähköt oli, paitsi kylätalossa, jossa oli meneillään Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoiman ”Kylätalosta paikallinen valmiuskeskus” -hankkeen pääharjoitus. Kylätaloa lämmitettiin pönttöuuneilla ja valaistiin paristoilla toimivilla lyhdyillä, vettä oli kannettu valmiiksi ja pihassa aggregaatti teki sähköä pakasteisiin, pihassa oli myös kyläseuran siirrettävä huussi.
– Ylä-Muuratjärvelläkin on asuntoja, joissa on ainoastaan suora sähkölämmitys. Sähkökatkon tultua ne jäähtyvät aika pian, eli lämmintä paikkaa tarvitaan. Kylätalossa on toimintaa talvellakin, se on koko ajan lämpimänä, ja pönttöuunit pitävät lämmön sähkökatkonkin aikana, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen ja hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertovat.
– Voi olla, että iäkkäämmät henkilöt eivät ehkä jaksa hoitaa puulämmitystä, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Tositilanteessa kylän turvaryhmältä voi myös pyytää apua kotiin esimerkiksi puiden tai veden kantoon, Mieskolainen lisäsi.
Poikkeusoloja varten harjoiteltiin jo toukokuussa Hangasjärven retkikämpällä, nyt toukokuisen retkeilykelin sijaan oli pimeää ja kylmää.
– Hangasjärven harjoituksessa selvisi, että kaikki eivät osaa ottaa mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta, eikä kaikilla ollut myöskään tarpeeksi syötävää ja juotavaa mukana, Helena Mieskolainen kertoi.
– Tämä harjoitus osoitti, että kylätalo toimii hyvin kriisi- ja poikkeustilanteiden keskuspaikkana, ja myös hätämajoituspaikkana pienin korjauksin, Outi Raatikainen sanoi ja totesi, että puuhellalla saatiin hyvin sekä tehtyä ruokaa että lämmitettyä vettä.
– Meillä on uusi hankehakemus vetämässä; jos saamme rahoituksen, hankimme kylätalolle muun muassa voimakkaamman aggregaatin. Tarkoitus on tehdä sellainen varavoimasysteemi, jolla saamme kylätalon vessat toimimaan ja hanoista tulemaan vettä sähkökatkonkin aikana, Helena Mieskolainen kertoi.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksen jälkeen puhuttiin myös vedenpuhdistusjärjestelmän hankkimisesta hätävaraksi, jotta tarvittaessa juomavettä saataisiin vaikkapa järvivedestä.
– Myös kyläradiosta, joka toimisi esimerkiksi VHF-puhelinten välityksellä, puhuttiin. Jos pitkä sähkökatko koskee laajaa aluetta, kännykät lakkaavat toimimasta, kun kännykkämastoista loppuu virta. Jos saisimme tänne tehokkaamman ”puhelinkeskuksen” VHF-puhelimille ja sen vielä linkitettyä viranomaisille, saisimme tiedon kulkemaan viranomaisilta kylätalon kautta kyläläisille ja toisin päin, Outi Raatikainen selvittää.
Keski-Suomen pelastusalan liiton varautumiskouluttaja Juha Vimpari painotti, että kriisitilanteessa jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa itsestään. Viranomaiset eivät ehdi apuun, koska he keskittyvät tilanteisiin, joissa on henkiä uhattuna
– Kaikilla ei kuitenkaan ole valmiutta huolehtia itsestään, siksi on tärkeää, että kyläyhteisö tunnistaa heikkoudet ja on valmistautunut tarjoamaan apua sitä tarvitseville. Se myös parantaa turvallisuuden tunnetta kylällä, Vimpari sanoi ja totesi, ettei valmiutta tuottaa palvelua voida todentaa muuten kuin harjoittelemalla.
– Varsinkaan haja-asutusalueille viranomaiset eivät ehdi apuun. Täällä jollakin on jotain, mitä tarvitaan ja joku osaa jotain mitä tarvitaan, kun ne tuodaan yhteen, saadaan kaikille kaikkea mitä tarvitaan, Vimpari totesi.
Kylätalon varustaminen paikalliseksi valmiuskeskukseksi kiinnostaa muuallakin päin Suomea. Helena Mieskolaisen mukaan Ylä-Muuratjärvelle on tulossa vieraita niin Kainuun kuin Pohjanmaankin suunnasta tutustumaan asiaan. Viikonlopun harjoitusta oli seuraamassa Kylävara-hankkeen hankepäällikkö Ritva Pihlaja Suomen kylät ry:stä.
– Valtakunnallisessa Kylävara-hankkeessa puhutaan juuri niistä asioista, joita täällä nyt harjoitellaan. Minun tiedossani ei ole, että muualla Suomessa oltaisiin vielä tehty näin konkreettista työtä, Pihlaja totesi.
– Kylätalot ovat todella tärkeitä kokoontumispaikkoja ja evakuointipaikkojakin kriisitilanteissa. Esimerkiksi Eurajoella kylätuvan ovet avattiin, kun Lyly-myrsky vei sähköt monilta kyläläisiltä. Sähköt olivat poissa pisimmillään viikon verran, kylätuvalla sähköt oli, Pihlaja kertoi.
Pihlajan mukaan tärkeää kylän varautumisessa on miettiä asioita etukäteen, ja perustaa esimerkiksi ryhmiä, jotka vastaavat kylätalon lämmittämisestä tai vesihuollosta.
– Täällä asioita on jo mietitty, täällä näytetään tosi hyvää esimerkkiä, Pihlaja kehui.
Varautumiseen annetaan ohjeita myös juuri Suomi.fi-nettisivustolla julkaistussa sisäministeriön uudessa ”Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen” -oppaassa. Siihen on koottu kattavasti ohjeita erilaisten poikkeustilanteiden varalta, ohjeiden sisältö sinänsä ei ole uutta. Oppaasta löytyy esimerkiksi tarkistuslista kolmen vuorokauden kotivarasta, ja siinä annetaan ohjeita muun muassa pitkiin sähkökatkoihin, veden jakelun katkoihin ja veden saastumiseen sekä tietoliikenne- ja viestiyhteyksien katkoihin varautumiseen. Mukana on myös luonnonilmiöihin kuten tulviin tai maastopaloihin varautumiseen liittyviä ohjeita, samoin epidemioihin ja pandemioihin varautumista käsitellään. Myös kyberhyökkäykset, terrorismi sekä sotilaallinen konflikti on otettu huomioon ja hybridivaikuttamisesta, informaatiovaikuttamisesta sekä disinformaatiosta kerrotaan ja todetaan, että väärä tieto heikentää toimintakykyä. Neuvoja annetaan myös oman toimintakyvyn ylläpitämiseen kriiseissä; oppaassa kehotetaan miettimään, mikä auttaisi jaksamaan ja saisi hyvän mielen säilymään hankalassa tilanteessa.
Tiina Lamminaho
26.11.2024 | Pääkirjoitus
Tänään keskiviikkona vietetään Hilkan päivää. Mummini oli Hilkka Karoliina ja ensimmäisen nimen nimipäivä oli tärkeä juttu.
Hilkan päiväksi leivottiin vähintään pullaa ja karjalanpiirakoita, jos joku sattuisi tulemaan nimipäiväkahville. Ei nimipäiville käsittääkseni ketään erikseen kutsuttu, mutta kyllähän niitä vieraita aina siunaantui.
Meidän perheessä nimipäivien vietto on jäänyt, vaikka ehkä joskus on jotain pientä nimipäiväksi ostettu tai muuten pienesti juhlistettu.
Täytyy sanoa, etten pystyisi kertomaan, milloin omaa nimipäivääni vietetään, saatikka muistamaan perheenjäsenten nimipäiviä. Kuukaudet nyt ehkä muistan juuri ja juuri. Ja nekin vai siitä syystä, että tähän lehteen nimipäivät viikottain kirjoittelen.
Nimipäiväonnitteluja tulee laitettua viestillä, kuten niin monia muitakin toivotuksia tänä päivänä. Pitäisikö ensi vuonna lähettää ihan kortteja?
Ehkä niitä nimipäiviäkin olisi kannattanut viettää lasten asuessa vielä kotona; ainakin nykyisen maailmanmenon perspektiivistä katsottuna juhlapäiviä, vaikka vain pieniä sellaisia, ei liiaksi ole.
Voi olla, että me juomme tänään Hilkka-mummin nimipäiväkahvit, vaikka hän ei keskuudessamme enää olekaan.
Maarit Nurminen
25.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kauppapuutarha Honkanen Oy:n yrittäjät Kaisa Hoppula ja Olli Nieminen palkittiin Korpilahden yrittäjäjuhlassa lauantaina vuoden yrittäjinä.
Kaisa ja Olli ostivat kauppapuutarhan alkuvuodesta 2009 eli pian taivalta on takana 16 vuotta.
Kaisa Hoppula sanoo, että yritystoiminnassa eteen tulee monenlaisia haasteita. Kauppapuutarha Honkasella niitä elettiin esimerkiksi vajaa kymmenen vuotta sitten, kun yrittäjien tiet henkilökohtaisessa elämässä erkanivat avioeron myötä.
-Se oli minun kokemukseni mukaan yrityksen ja yrittäjän taipaleen vaikeinta ja rankinta aikaa. Eihän se ollut mitenkään itsestään selvä asia, että pystymme yhdessä yrittäjinä jatkamaan, Kaisa Hoppula muistelee.
Eteen päin kuitenkin lähdettiin ja yrityksen toimintaa on määrätietoisesti kehitetty vuosien saatossa. Seuraavat haasteellisemmat ajat kohtasivat koronavuosina ja seuraavaksi Ukrainan sodan syttyessä.
-Kustannukset nousivat roimasti kerralla, Olli Nieminen sanoo.
Olli Nieminen on työskennellyt Honkasella 14-vuotiaasta lähtien.
-Siellä ollessani ajattelin, että yritys tulee varmaan jossain vaiheessa myyntiin. Kun sitten tuli ammatinvalinnan aika, menin puutarhakouluun. Sitä kautta Kaisakin tuli sitten mukaan.
Toisin kuin moni saattaa ajatella, kauppapuutarhalla puolet työstä tehdään jo syksyisin.
-Seuraavan kevään tuotanto suunnitellaan ja remontteja tehdään. Tällä hetkellä ensi kevään tavarat, kuten esimerkiksi siemenet ja taimet on jo tilattu. Keväällä on sitten uuden kasvun ihmeen aika.
Sesonkikiirettä kestää viitisen kuukautta ja silloin ei aikaa muuhun juurikaan jää.
-Useasti minulta kysytään, mitä teen, kun myyntisesonki päättyy ja loma alkaa. Ensimmäiseksi pesen talvivaatteet kaappiin ja siivoan kodin sellaiseen kuntoon, että siellä voi aikaansa viettää. Vapaa-ajalla vietän aikaa ystävieni kanssa. Työn vastapainona toimii metsä. Siellä marjastan, sienestän ja käyn hirvimetsällä.
Ensi vuonna uusi kausi aloitetaan viikolla kuusi. Kausi alkaa purkittamalla turpeet valmiiksi.
Töiden tauottua heinäkuuksi, Olli Nieminen lataa akkujaan parhaiten veneilemällä.
-Se on itselleni ykkösjuttu ja tänäkin vuonna on tullut veneellä oltua kuukauden päivät.
Kauppapuutarha Honkasen yrittäjät ovat investoineet vuosien varrella runsaasti. Lämpökeskus ja lämmönjako on uusittu, samoin kastelujärjestelmä. Puutarhalle on rakennettu kaksi kasvutunnelia ja kaksi uutta kasvihuonetta.
-Joka syksy on jotain remonttia ja huoltoa tehty, niin tänäkin syksynä. Pihaa on muun muassa asfaltoitu, yrittäjät kertovat.
Kumpikin yrittäjä tykkää työn monimuotoisuudesta.
-Teknisiä taitojakin kysytään paljon ja niitä pitää olla monenlaisia. Työhön kuuluu johtajuutta, markkinointia ja monta muuta asiaa, Hoppula sanoo.
-Parasta on se, että saa toteuttaa itseään aikalailla sataprosenttisesti. Onnistumiset tai epäonnistumisen näkyvät heti, Nieminen tuumaa.
Valinnastaan vuoden yrittäjäksi he olivat iloisia.
-Kyllä meistä tuntuu siltä, että olemme tittelin ansainneet. Tämä tuli oikeaan hetkeen. Tällainen palkinto kannustaa jatkamaan eteen päin.
Maarit Nurminen
