Kirkkotarha kauniiksi

Kirkkotarha kauniiksi

Kauneus on katoavaista, varsinkin jos sitä ei hoida. Uuraisten kirkkotarha, eli kirkon, tapulin ja kotiseutumuseon muodostama kokonaisuus, sekä hautausmaa ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.
Kokonaisuudesta vastaavat seurakunnassa seurakuntamestari Jussi Seppänen sekä talousvastaava ja yleisnainen Jaana Hirsjärvi. Ilman lukuisten ahkerien talkookäsiparien työpanosta ympäristö ei kuitenkaan pysyisi siistinä vuodesta toiseen. Jo pelkästään hautausmaan eli Kuukan koivikon haravointi olisi aivan ylivoimainen urakka ilman talkoolaisia, eikä kokonaisuuden kehittämiseen ja uusien elementtien tai kukkapenkkien luomiseen ole oikein ollut resursseja.

Keväällä perustettiin vapaamuotoinen Kirkkotarhan puutarharyhmä, jonka tarkoituksena on ideoida ja kohentaa kirkon ympäristöä entisestään. Ryhmään ilmaantui kymmenkunta multasormea, mutta vieläkin on mahdollisuus ilmoittautua viettämään laatuaikaa hyvässä seurassa puuhastellen. Viime viikolla kevään työt aloitettiin hautausmaan uuden muistomerkin ympäristön siistimisellä. Tuulisessa säässä istutettiin vuorenkilpeä ja maksaruohoa ja ainakin yritettiin haravoida, työtä jatketaan vielä tällä viikolla, jotta kaikki on kunnossa, kun Matti Vanhanen saapuu kunnioittamaan Uuraisten veteraanien ja lottien muiston vaalimiseksi tehtyä hautojenmerkitsemistyötä.

Hanna Lahtinen

Palapelit kiertoon Miian Kukkapalvelun kautta

Palapelit kiertoon Miian Kukkapalvelun kautta

Miian Kukkapalvelussa Toivakan K-markat Perälän vieressä on nyt palapelien kierrätyspiste.
Kierrätys ei maksa mitään, vaan Miia toteaa, että tuo tulessasi, vie mennessäsi. Tärkeää on se, että kierrätettävissä palapeleissä ovat kaikki palat tallella. Palapelikierrätystä ehdotti Minna Joutulainen ja hän toivoo vielä, että palapelin palat pussitettaisiin, niin ei laatikkoa avattaessa tapahdu sitä, että kaikki mahdollisesti tuhannetkin palat ovat pitkin lattiaa.
Palapelejä on kaikenkokoisia muutaman palan lasten peleistä aina tuhannen palan peleihin. Tosin maailman suurimpiin kuuluvassa What A Wonderful World -nimisessä palapelissä on 60 000 palaa. Sen ulkomitat ovat 2,5 x 9 metriä.
Palapelien kokoaminen on hyvää aivojumppaa lapsista vaareihin. Tämä kierrätysidea on saanut kiitosta kyläläisiltä.

Veikko Ripatti

Vallattomasti vyöryvä  elämisen ilo

Vallattomasti vyöryvä elämisen ilo

Saako kirkossa nauraa? Saako kirkossa taputtaa?
Kyllä saa ja saa myös pomppia ja syödä karkkia, varsinkin kun ollaan yötä kirkossa. 23 alakouluikäistä lastenkuorolaista yöpyi kirkossa reilu viikko sitten ja kokemus oli pikkuisen jännittävä, mutta enimmäkseen hulvattoman hauska.
Uuraisten kirkko on rakennettu vuonna 1905 ja sen jälkeen sen seinät ovat nähneet koko elämän kirjon, paljon surua ja epätoivoa, mutta myös ihmiselämän onnellisimpiä hetkiä. 119-vuotiaat seinät eivät ehkä kuitenkaan ikinä ole kuulleet sellaista kikatuksen määrää, mitä toukokuun vaaleassa illassa raikui.

Lapset uskovat, että sata vuotta sitten lapsilla oli aika paljon tiukemmat säännöt, miten kirkossa käyttäydytään.
– Ei silloin saanut riehua, eikä niillä ollut yhtään karkkiakaan. Niillä oli varmaan tylsä elämä.
Mutta mikä olisikaan Herran huoneeseen sopivampaa kuin vallattomasti vyöryvä elämisen ilo.
– Me nukutaan täällä yö, mutta ensin me riehutaan!
– Ei yhtään jännitä, kun on paljon kavereita mukana!
– Me saatiin soittaa kirkonkelloja!
– Urkuparvi on ehkä jännin paikka.
– Mun isoveli on kateellinen, kun se ei päässyt tänne.
Illan päätteeksi rauhoitutaan ja esitetään iltaohjelmaa, joka sisältää puheita, huilun ja flyygelin soittoa, sekä monta helisevää lauluesitystä.
–Yö kirkossa on ollut minulla suunnitelmissa jo jonkin aikaa, mutta aikaisemmin ei oikein ole ollut resursseja, kertoo kanttori Jonna-Mari Koikkalainen, joka muutaman apuohjaajan kanssa kaitsee laumaa. – Uskon, että tästä jää monelle sellainen muisto, jonka muistaa vielä aikuisenakin.

Hanna Lahtinen

Aatu ja Sanni palkittiin

Aatu ja Sanni palkittiin

Keväisin 4H-yhdistykset palkitsevat erityisen ansioituneita nuoria. Uuraisilla tänä vuonna palkinnot pokkasivat Aatu Poikonen ja Sanni Vanhatalo.
Aatu Poikonen palkittiin vuoden 2024 4H-yrittäjänä. – Aatu on perustanut pihatöitä, sekä autonpesua tarjoavan Aatu-Apuri yrityksen vuoden 2023 keväällä. Yrittäjänä Aatu on ollut täsmällinen, luotettava, sekä motivoitunut tekemään töitä oman yrityksen eteen. Aatun yrityksellä on ollut jo ensimmäisen vuoden aikana erittäin hyvä liikevaihto ja useita tyytyväisiä asiakkaita, kuuluvat perustelut.

Sanni Vanhatalo on vuoden 2024 kerhonohjaaja.
– Sanni on aloittanut välipalakerhossa kerhonohjaajana syksyllä 2023 ja iloksemme saimme heti huomata hänen olevan erinomainen työssään. Sannilla on ohjaamiseen rento, mutta jämäkkä ote. Työntekijänä Sanni on oma-aloitteinen, reipas, hyvin luotettava ja aina iloisella mielellä. Kerholaiset, sekä työkaverit pitävät Sannista kovasti ja se jos mikä onkin parasta palautetta, mitä ohjaaja voi saada, on Sannista huomattu.
Kesäkuusa Uuraisten 4H järjestää perinteiseen tapaan alakouluikäisille leirejä, kaikkiaan neljä kappaletta. Tällä kertaa luvassa on taideleirejä ja seikkailuntäyteisiä Hessun kesäleirejä. Leireille ilmoittautuminen on jo käynnissä yhdistyksen nettisivujen kautta. Leirit pidetään koulukeskuksella ja Hirvasen koululla.
Myös metallinkeräys on luvassa tulevan kesän aikana.

Vanhoja valokuvia heräteltiin eloon

Vanhoja valokuvia heräteltiin eloon

Rutalahden kulttuurihistorian tallentaminen -hanke otti pienen askeleen kohti toteutumistaan, kun valmisteilla olevaan Kyläarkistoon luovutettuja vanhoja valokuvia tunnistettiin ensimmäistä kertaa kyläläisten voimin. Talkoourakkaan ryhdyttiin heti, kun tuli tieto, että Maaseutukehitys ry on puoltanut kyseistä Leader-hanketta. Lopullisesti rahoitus on Ely-keskuksessa päätettävänä.

Heljä Suoanttila, Kalevi Puttonen ja Lilja Rutanen täydensivät sopivasti toistensa muistoja ja monen monta kuvaa heräsi uudelleen eloon vuosien hiljaiselon jälkeen. Ja mitä tämä kolmikko ei muistanut, sitä toinen ryhmä täydensi. Paula Pyhälä-Liljeström kirjasi tarkkaan tiedot muistiin Kuva-arkistoa varten.

– Tällä ensimmäisellä tunnistuskerralla luomme omia työskentelytapoja, että sitten, kun syksyllä tosissaan käymme kuvien kimppuun, kaikki sujuu kuin rasvattu, arkistoryhmän puheenjohtaja Paula Pyhälä-Liljeström esitteli urakkaa. – On tosi harmillista, että meillä monilla on albumit täynnä vanhoja valokuvia, jotka kätkevät jos vaikka mitä tarinoita taakseen, mutta niissä ei ole tietoa ihmisistä, ei paikoista, ajasta tai kuvaajasta. Kuitenkin vasta tarkat tiedot tekevät valokuvista dokumentin omasta ajastaan. Se olisi hyvä tänäkin päivänä muistaa, kun kuvataan paljon.
Merkintöjen tärkeys avautui, kun aluksi tutkittiin yhdessä ulkoasultaan vaatimatonta, vähän reunoiltaan jo pyöristynyttä nuoren naisen kasvokuvaa. Nopeasti vilkaistuna kuva olisi helposti joutunut syrjään, mutta taakse kirjoitettu nimi ja teksti nostivat sen koko kuvakokoelman helmeksi. Kuvan takana lukee: Tämä kuva on kulkenut Matti-isän taskussa koko sodan ajan 1939-1944. Jokainen voi mielessään miettiä, mitä tuo pieni kuva on kokenut ja miten se on sotilaspuvun rintataskussa antanut voimaa ja tarkoituksen tekemisille… Ja mitä se nyt merkitsee tätä päivää eläville suvun jäsenille.
– Voi kun olisimme ymmärtäneet jo muutama vuosikymmen sitten ryhtyä tähän työhön. Useimmat kylän tapahtumia ja ihmisiä hyvin muistaneista ovat jo aikoja sitten kuolleet, Heljä Suoanttila mietti.
– Mutta mielenkiintoista tämä työ on nytkin, ja kun yksi muistaa jotain, itsellekin tulee ihmisiä ja asioita mieleen, joita ei edes tiennyt muistavansa!
Ensimmäisellä tunnistuskerralla työn alle otettiin yhden talon vintiltä löytyneitä kuva-aarteita. Jatkossa niistä valitaan yleisesti kiinnostavat ja kylän historiaan liittyvät kuvat, jotka tallennetaan skannattuina ja mahdollisimman tarkasti nimettyinä Kyläarkiston kuva-arkistoon.
Tunnistusurakka on nyt saanut lähtölaukauksen ja toivotaan, että kuvia löytyy koko Wanhan Rutalahden alueelta (Rutalahti, Päiväkunta, Yläsydänmaa, Vihijärvi, Paloinen ja Nisula) sekä Kivisuolta vielä paljon lisää. Nimettyinä ja asiallisesti arkistoituina ne herättävät oman aikansa eloon. Osaa kuvista tullaan hyödyntämään jo “Kulttuurikävelyllä”, jonka on tarkoitus valmistua osana kulttuurihistoriahanketta.
– Vaikka hankkeemme on vasta alkumetreillään, jo nyt se on koonnut eri ikäisiä ja eri elämäntilannetta eläviä kyläläisiä yhteen. Jokaisella on näin mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen juttuun. Jatkossa hankkeesta on paitsi hyötyä myös iloa niille, jotka pitävät perinnettä tärkeänä, Paula Pyhälä-Liljeström kokosi tavoitteita.
Avoimet Kylät -tapahtumassa kesäkuun alussa kuvia ja muutakin materiaalia kerätään taas Letkaliiterillä. Jos alkuperäiskappaleista ei halua luopua, Wanhan Rutalahden Kyläarkistoon otetaan mieluusti myös kopioita. Tieto on meille tärkein.

Artikkelikuvan takana lukee: “Kuvaa tilaisuutta, jossa pohdittiin kansakoulun perustamista Rutalahteen” Kyseessä siis oli pienoisnäytelmä jonka oli kirjoittanut ja ohjannut opettaja Veli-Matti Heponen. Hän oli opettajana 1954-55 ja 1957-62. Uusi koulu valmistui syksyllä 1959, liittyisikö siihen? Kuvasta on tunnistettu vas: Viljo Naskali, joka esitti olemuksesta ja piipusta päätellen sahanomistaja ja koulun perustaja A.H. Backströmiä, Toivo Mäkinen, Vilho Kemppainen, Toivo Etelälahti ja Hilkka Auvila. Muistaako joku, ketä nämä muut ovat esittäneet? Missä näytelmää on esitetty? Onko jollakin tallessa käsikirjoitus tai muuta materiaalia?

Onko kuvan nainen joku kylästä, vai kenties talosta taloon liikkunut “kulkija“. Esimerkiksi Mänty-Miina -nimisen naisen tiedetään valmistuttaneen itsestään tämän tapaisen kuvan ja myyneen sitä saadakseen vähän tienestiä.

Ketä mahtavat olla nämä henkilöt? Vaatetuksesta ja virsuista työjalkineina voi päätellä, että kuva on 1900-luvun alusta. Ja pikkupoika on paljain jaloin. Mutta mitä työkaluja miehillä on olkapäillään, eli mihin työhön he ovat lähdössä? Onkohan talon emäntä rakennuksen nurkalla? Kuvan reunassa lukee “Auvila”.

Leila Backman