06.06.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakkalainen, vuonna 2012 eläköitynyt Helsingin Sanomien toimittaja Timo Siukonen tunnetaan nykyään tietokirjailijana. Hän on kiinnostunut elämästä ja sen moninaisuudesta, ja tämän kiinnostuksen pohjalta hän perusti kotinsa pihapiiriin Filosofipuiston. Idea on peräisin hänen vuonna 2009 näkemästän esimerkist Turkin Avanosissa. Uuden puiston avajaisia vietettiin 24.5.2025.
– Hyvät ystävät. Tämän päivän otsikko löytyy Johanneksen evankeliumista: ”Henki on se, joka eläväksi tekee…” Te olette se henki, joka tämän nyt avattavan Filosofipuiston elävöittää, totesi Siukonen tervetulopuheessaan.
Siukosen puheen jälkeen paljastettiin Filosofipuiston logo. Logossa on keskellä avoin käsi, sen yläpuolella elämänpuuhun viittaava puu ja käden alla yliopistoa kuvaava rakennus. Näistä elementeistä syntyy ajatus filosofista, joka seuraa aikaansa ja ottaa avoimin käsin vastaan uutta tietoa. Puistologokyltin paljastivat Eija, Verna ja Laura Hesso. Tulen sytyttivät Antti, Heikki ja Markku Hesso – ystäväperheet Porista ja Mikkelistä.
Paikalle oli saapunut noin neljäkymmentä Siukoselle työn ja harrastusten kautta tuttua henkilöä ja sukulaista, joista suurin osa oli kotoisin pääkaupunkiseudulta ja Satakunnasta. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Tarmo Kunnas, joka pohti puheessaan, mitä filosofia on.
Puheensa aluksi Kunnas kertoi kreikkalaisesta luonnonfilosofista Thaleksesta:
– Thaleksesta kerrotaan, että kävellessään ulkona hän oli niin kiinnostunut tähtitaivaasta, ettei katsonut lainkaan maahan ja putosi kuoppaan. Paikalla ollut palvelustyttö pilkkasi häntä, koska hän ei huomioinut sitä, mikä oli lähimpänä, vaan tuijotti kaukaisuuteen. Ne, joita filosofia ei kiinnosta, voivat ajautua lähelle tämän palvelustytön asennetta. Filosofeihin on toisinaan suhtauduttu varauksellisesti, koska filosofia on vaikeaselkoista ja abstraktia – se voi vaikuttaa jopa turhanpäiväiseltä saivartelulta. Filosofiassa ei yleensä päästä yksimielisyyteen tai selkeisiin lopputuloksiin. Jokaisella suurella ajattelijalla on oma terminologiansa, ja merkittävät ajattelijat tuntuvat usein puhuvan toistensa ohi, totesi Kunnas.
Kunnas kertoi filosofian keskittyvän näkyvän ja meille tutun todellisuuden kartoitukseen, mutta myös kätketyn olemisen tutkimiseen. Aistimme ovat vajavaiset, ja eläinten maailma on hyvin erilainen kuin ihmisten – riippuen aistien laadusta. Tämä tarkoittaa, että ajattelijan on totuutta etsiessään tunkeuduttava syvemmälle kuin se, mikä näyttää objektiiviselta tai varmalta. Hän ei voi tyytyä vain siihen, mikä ihmisistä ja heidän vajavaisista aisteistaan käsin näyttää itsestään selvältä. Kunnas totesi, että filosofia on enemmän kuin tiede, joka usein käsittelee käsitteellisesti selkeitä ja helposti ymmärrettäviä elämänalueita.
Lopuksi Kunnas arvioi, että ajattelijalta vaaditaan samaa kuin taiteilijalta: kykyä nähdä asiat ja ilmiöt kuin ensimmäistä kertaa – uusina, suunnattoman ihmettelyn kohteina.
– Ihmistä, joka ei ole ajattelija, uhkaa tapa nähdä kaikki rutiinina, helppotajuisena ja itsestään selvänä – animaalisen ongelmattomana. Ihmisen todellinen olosija on kuitenkin äärettömyydessä, arvoituksellisuudessa, epävarmuudessa ja yllättävyydessä, joita ehkä taide tai jopa dogmittomat, mystiikkaan vivahtavat tunteet voivat parhaiten kuvata.
06.06.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten varhaiskasvatuksessa on juuri päättymässä Opetushallituksen rahoittama hanke nimeltä DigiVAKA – Digitaalisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa, joka on osa laajempaa Innovatiiviset oppimisympäristöt ja niiden edistäminen -kokonaisuutta.
Hankkeen nimi ei ehkä heti paljasta, kuinka innostavasta ja lasten sekä henkilöstön näkökulmasta hauskasta projektista on ollut kyse. Yksi yleisimmistä ennakkoluuloista digitaalisuudesta varhaiskasvatuksessa on, että lapsille vain annetaan tabletit käteen ja laitetaan piirretyt pyörimään. Todellisuudessa kyse on kuitenkin aivan muusta.
– Kaikessa mennään pedagogiikka edellä. Olen tutustuttanut, innostanut ja opastanut sekä lapsia että aikuisia digiasioissa, kertoo hankevetäjä Anette Ahlfors. Hän on koulutukseltaan englannin ja tietotekniikan opettaja.
Digitaalisuus toimii työkaluna oppimisessa ja tunnekasvatuksessa. Sen avulla voidaan pohtia, mikä on totta, ja kehittää mediakriittisyyttä. Nurkan takana kurkistaa jo seuraava kehityksen askel: tekoäly, jota aikuiset ovat jo hetken ihmetelleet.
– Olen viime syksystä lähtien kiertänyt säännöllisesti kaikissa varhaiskasvatuksen yksiköissä ja eskariryhmissä pitäen digituokioita eri aiheista jokaiselle ryhmälle, Ahlfors kertoo.
Anette onkin ollut erityisen odotettu vieras, tietää Uuraisten varhaiskasvatusjohtaja Reetta Rutanen.
Digitalisaatio ei tarkoita pelkkiä laitehankintoja – vaikka niitäkin tarvitaan. Kaikissa Uuraisten yksiköissä on omat iPadit, ja varhaiskasvatuksessa kiertävät muun muassa FlySky-interaktiivinen lattiaprojektori, BlueBot-ohjelmoitavat robotit ja EasiScope-langaton mikroskooppi. Hanke on mahdollistanut poikkeuksellisen paljon myös laitehankintoja.
Digituokioiden teemat pohjautuvat varhaiskasvatussuunnitelman oppimisen alueisiin, kuten kielten rikas maailma, ilmaisun monet muodot, minä ja meidän yhteisömme, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn. Sisällöt ja kesto vaihtelevat ikäryhmittäin.
Hankkeen tavoitteena on tuoda digitaalisuus osaksi varhaiskasvatuksen arkea niin, että jokaisella lapsella on tasavertaiset mahdollisuudet tutustua erilaisiin laitteisiin ja digitaalisiin työkaluihin. Näin jokainen lapsi voi jatkaa varhaiskasvatuksessa aloitettua digipolkuaan sujuvasti perusopetuksen puolelle.
– Ohjelmointi on tullut lapsille tutuksi, ja olemme keskustelleet, mitä digilaitteita kotoa löytyy. QR-koodit ovat lasten suosikkeja – he bongailevat niitä ympäristöstään ja tietävät, että QR-koodi on ikkuna tietoon, Ahlfors kertoo ja kiittää henkilöstön innostusta uusien työkalujen käyttöönotossa.
– Jo ennen hanketta henkilöstöltä tuli toiveita perehdytyksestä, Rutanen lisää. Myös vanhemmilta on saatu positiivista palautetta.
Kirjat, paperit ja kynät säilyvät edelleen tärkeässä roolissa varhaiskasvatuksessa, digitaalisuus täydentää ja tuo lisää mahdollisuuksia.
– Lukeminen on yhä yhtä tärkeää kuin ennenkin, Rutanen vakuuttaa.
– Suurin digiloikka tapahtui perusopetuksessa noin kymmenen vuotta sitten. Varhaiskasvatukseen digitaalisuus on tullut hallitusti mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana, Ahlfors päättää.
Hanna Lahtinen
27.05.2025 | Lue ilmaiseksi, Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Kesälehdessä toistuu aika monta kertaa sana: yhdessä.
Yhdessä järjestettiin ToukoTohinat ja kerättiin rahaa hyvään tarkoitukseen. Yhdessä elvytettiin Kankaisten kyläseura ja purettiin kaukalo. Yhdessä haluttiin ottaa kantaa hyvinvointialueen säästöihin. Yhdessä ryhdyttiin tuumasta toimeen ja perustettiin festari, järjestettiin konsertti ja harjoiteltiin näytelmä. Yhdessä tehtiin tämä kesälehtikin.
Yhdessä saadaan paljon aikaan, mutta aina pitää olla ensin yksi, joka sanoo ajatuksensa ääneen. Joka ei pelkää, että hänet teilataan tai että ajatusta pidetään tyhmänä.
Joku, joka on valmis tekemään töitä usein ilman palkkaa ja joskus ilman kiitostakin.
Joku, jolla on tarve tuottaa ympärilleen iloa ja hyvää mieltä.
Joku, joka ei lannistu, kun mokkapalat palaa tai kaatosade saapuu pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Joku, joka kokee, että myös vapaaehtoistyö antaa elämään merkitystä ja tarkoitusta.
Joku, jolla on kyky innostaa muita mukaan.
Onneksi jokuja vielä on, sillä jokulla on myös serkku ja hänen nimensä on joku muu.
Joku muu ei käytä sanaa yhdessä, hän vihaa sitä.
Kesä on aikaa, jolloin on hyvä katsoa lähelle. Katsoa, miten kastepisara vierähtää, miten mittarimato etenee, miten kesakot puhkeavat kukkaan poskipäillä.
Kun katsoo tarpeeksi lähelle, näkee kauas. Näkee, miten kirkonrakentaja on veistänyt yli 300 vuotta sitten kädensijan. Miten täydellisesti jääkausi on piirtänyt kuviot rantakallioon. Miten korkealle yltävät sävelet taivaankaaressa.
Kesä on täällä, uudella tapaa oikullisena, mutta yhtä suurilla odotuksilla ladattuna kuin aina ennenkin.
Miksi pakenisin kesää kauas, kun läheltä löytyy asioita, joita et tiennyt olevan olemassakaan. Kaukana ovat ajat, jolloin maailma oli aina toisaalla. Enää ei tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen olennaisen, riittää kun katsoo niin, että näkee, kuuntelee niin, että kuulee ja puhuu niin, että sanoo kauniita sanoja.
Hyvää Kesää kaikille!
Hanna Lahtinen
26.05.2025 | Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi, Toivakka
Toivakan poliittiset ryhmät ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen luottamushenkilöpaikkojen jaosta valtuustokaudelle 2025–2029. Neuvottelut käytiin hyvässä hengessä, ja sopimus allekirjoitettiin sunnuntaina. Uuden valtuuston ensimmäinen kokous on maanantaina, jolloin henkilöt virallisesti nimetään tehtäviinsä.
Valtuuston johdossa jatkaa keskustan Sinikka Jäntti, ja ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävää hoitaa perussuomalaisten Juha Juusela. Valtuuston vaalilautakunnan puheenjohtajaksi valittiin keskustan Janne Karanta ja varapuheenjohtajaksi SDP:n Kari Parviainen.
Kunnanhallituksen puheenjohtajuus jaetaan kahdelle kaudelle: vuosina 2025–2027 tehtävää hoitaa keskustan Heidi Hakkarainen ja vuosina 2027–2029 keskustan Marko Kilpeläinen. Varapuheenjohtajana toimii SDP:n Seppo Sirenius. Kunnanhallituksen jäsenistöön kuuluvat edellisten lisäksi myös keskustan Janne Karanta, kokoomuksen Satu Manninen, SDP:n Inka Keteli sekä kristillisdemokraattien Veli Pekka Vihinen.
Keskusvaalilautakunnan puheenjohtajana toimii Tauno Rantalainen (kesk) ja varapuheenjohtajana Kari Parviainen (SDP).
Tarkastuslautakuntaa johtaa Juha Juusela (PS), ja varapuheenjohtajana toimii Sinikka Jäntti (kesk).
Sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana toimii Päivi Pitko (kesk) ja varapuheenjohtajana Markku Kauppinen (kok).
Kuntaympäristölautakunnan johdossa on Kari Parviainen (SDP) ja varapuheenjohtajana Topi Saarelainen (PS). Lupa- ja ympäristöjaostoa johtaa Erkki Ikonen (kesk).
Muita merkittäviä edustuksia ovat Eteläisen Keski-Suomen työllisyysaluelautakunnassa Kari Parviainen (SDP), Keski-Suomen liitossa Matleena Häätylä (vas) ja Mika Mäkelä (PS), poliisin neuvottelukunnassa Marko Kilpeläinen (kesk), Jyväskylän seudun jätelautakunnassa Jorma Tervonen (kesk) ja Paula Nieminen (SDP) sekä käräjäoikeuden lautamiehenä Timo Komppa (PS).
21.05.2025 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Huhtalan perheessä Höytiän Kytölässä on viime aikoina eletty jännittäviä hetkiä, kun pihapiiriin muutti komea ukkometso.
Metso on todennäköisesti sama yksilö, joka on jo tänä keväänä ehtinyt jahtaamaan mopoilevaa nuorisoa ja on vaihtanut maisemaa virkavallan avustuksella myös mustamaijan kyydissä.
Hormonihöyryinen lintu ei ole erityisen lempeä kumppani, vaan lapset, kotieläimet ja myös aikuiset saivat huomata, että kartanolla on uusi valtias. Sopivasti tontilta löytyi iso multakasakin, jonka päällä metso tepasteli sananmukaisesti kukkona tunkiolla ja ärhenteli kaikille, jotka yrittivät liian lähelle.
Pian kaikki oppivat kurkistamaan varoen oven raosta, onko pihamaa turvallinen. Tilanne kuitenkin eskaloitui viime keskiviikkona, kun perheen äiti Jenni Huhtala joutui metson takaa-ajamaksi terassilla. Onneksi pelastava prinssi riensi paikalle.
– Tultiin koiran kanssa just lenkiltä ja riennettiin väliin. Metso ja koira tarkastelivat toisiaan nokka ja kuono miltei vastatusten, ennen kuin ehdin harjalla väliin. Painoin metson selästä sitä maahan ja Jenni haki sisältä peiton ja juuttisäkin. Lintu säkitettiin ja laitettiin koiranhäkkiin auton perään, Juha Huhtala kertoo.
Appiukko Erkki Kuitunen turvanaan Juha lähti viemään metsoa naapurikylän korpimaille lähes parinkymmenen kilometrin päähän.
– Päästettiin siellä luontoon ja ihan rauhallisesti se lähti kävelemään uusiin maisemiin. Ei vilkaissutkaan meihin päin ja pyrstökin pysyi supussa. Viimeistään siinä vaiheessa se tiesi hävinneensä Kytölän todelliselle kukolle, kukkoilee Juha Huhtala.
Hanna Lahtinen
