Veteraanijärjestöstä perinnetoimikunnaksi

Veteraanijärjestöstä perinnetoimikunnaksi

Toivakan sotaveteraanit -yhdistys nautti joululounasta Toivakan seurakuntakodilla. Paikalla oli edesmenneitten veteraanien puolisoita ja lapsia. Kahden seuraavan vuoden aikana eri veteraanijärjestöt lakkaavat olemasta.
– Veteraanijärjestöjen tilalle tulee perinnepiirejä ja perinnetoimikuntia. Toivakan yhdistyksemme loppuu ensi vuonna ja tilalle tulee kunnallinen perinnetoimikunta. Yhdistyksen hallituksen tukena tämä perinnetoimikunta osallistuu tarpeelliseen työhön. Toivakassa on kaksi rintamamiestunnuksen omaavaa veteraania, Martti Manninen ja Aini Kuusela. Kumpikaan ei päässyt tänne joululounaalle mukaan. Lisäksi meillä on kymmenen veteraanien leskeä ja 26 kannatusjäsentä, eli yhteensä vajaa neljäkymmentä jäsentä, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Jääskeläinen.

Martti Herman Pisto lauloi Veteraanien iltahuudon.


Uuteen perinnetoimikuntaan Toivakassa kuuluvat Panu Partanen seurakunnasta, Satu Paalanen kunnasta, Janne Karanta sivistystoimesta, Kati Markkanen Pitäjäseurasta, Pertti Ahonen LC Toivakasta sekä Kerttu Vesterinen K-market Perälästä. Tämä toimikunta ei ole rekisteröity yhdistys vaan vapaamuotoinen toimija, johon valitaan paikallisia henkilöitä auttamaan meitä veteraanien ja järjestömme hoidossa.
– Valittu toimikunta toimii Toivakan sotaveteraanien hallituksen kanssa yhdessä jäljellä olevan tarvittavan ajan. Keski-Suomen sotaveteraanipiiri loppuu viimeistään vuonna 2035. Tilalle tulee 27.4.2023 Peurungassa perustettu Tammenlehvän Keski-Suomen perinneyhdistys ry, jonka hallitusta johtaa maanpuolustusväen hyvin tuntema everstiluutnantti evp. Jukka Kentala.
Keski-Suomen maakunta valmistautuu näin siirtymään veteraaniajasta perinneaikaan. Veteraanipiirit vastaavat kuitenkin jäsentensä huoltotyöstä purkautumiseensa saakka.


Ainomaria Hakanen lausui runon Hyvää Joulua valkea Suomi.

Musiikkipuolesta vastasivat Paula ja Veijo Heinonen ja Veteraanien iltahuudon lauloi eversti evp. Martti Herman Pisto. Säestäjänä hänellä oli Toivakan seurakunnan kanttori Suvi Sievänen, joka myös johdatti yleisön yhteislauluihin.

 

Veikko Ripatti

Puoli vuosisataa vanhustentukiyhdistystyötä Toivakassa

Puoli vuosisataa vanhustentukiyhdistystyötä Toivakassa

Toivakan Vanhustentukiyhdistys vietti 50-vuotisjuhlaa viime sunnuntaina. Jouluaterian tarjosi helluntaiseurakunta, joulutortut juhlaan lahjoitti K-Market Perälä ja suklaakonvehdit Sale Toivakka. Juhla pidettiin helluntaiseurakunnan toimitiloissa ja juhlaan osallistui yhdistyksen jäseniä ja tukihenkilöitä.
Toivakkaan perustettiin Vanhustentukiyhdistys vuonna 1972 vanhusten rivitalon rakentamista varten. Samalla perustettiin ohjelmatoimikunta, jonka tehtäväksi määriteltiin virkistystoiminnan järjestäminen paikkakunnan ikäihmisille.
Alusta alkaen alettiin järjestää päivän kestäviä erittäin suosittuja kesäretkiä lähiseudulle ja kauemmaksikin esimerkiksi Helsinkiin ja Turkuun. Toiminta näiltä osin jatkuu edelleen. Vanhustentukiyhdistyksen vanhustentalon harjakaisia vietettiin 11.4.1975 ja rakennus valmistui sittemmin syksymmällä. Nimikilpailun jälkeen valituksi tuli Alvar Tahvosen esittämä Kotisilta. Vanhustentukiyhdistys ry rakensi myöhemmin toisen yksikön nimeltään Kotisilta II. Tämä rakennus rakennettiin silloisen vanhainkodin siipirakennukseksi ja sittemmin vuonna 2009 kunta osti sen ja hoiti sitä siitä eteenpäin.
Nykyään Toivakan Vanhustentukiyhdistyksen puheenjohtaja on Isto Liimatainen ja ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana toimii Tuula Särkkä, sihteerinä Maire Jääskeläinen. Vanhustentukiyhdistyksen johtokuntaan kuuluvat tällä hetkellä Isto Liimatainen pj, Pentti Saukko, Jaana Lamberg ja Jari Bågman. Kiinteistöjen isännöinnistä vastaa Jukka Taskinen.
Helluntaiseurakunnan pastori Markus Tattari lausui vieraat tervetulleiksi sekä toivotti kaikille siunattua joulunaikaa. Vanhustentukiyhdistyksen historiaan päästiin tutustumaan yhdistyksen puheenjohtaja Isto Liimataisen esittämän kuvaesityksen kautta. Lähestyvän joulun hengessä Isto Liimatainen puhui myös lahjoista ja lahjoittamisesta.
Samalla kun kuvasarja eteni, monet. kuten Maire Jääskeläinen ja Irja Lamberg käyttivät puheenvuoroja ja kertoivat mitä missäkin kuvassa oli meneillään. Mielenkiintoinen oli Kotisillan asuinkiinteistön ensimmäisen talonmiehen Rauno Bågmanin kertomus Kotisillan alkuajoista.
– Kun asukkaat muuttivat uusiin Kotisillan asuntoihin, he olivat erittäin tyytyväisiä, kun pääsivät asuntoihin, missä kaikki mukavuudet olivat valmiina, eikä tarvinnut esimerkiksi kantaa kaivosta vettä, kertoi Bågman.
Bågman otti esimerkiksi ensimmäisistä muuttajista naisihmisen, jota hän ja monet muut kävivät tämän kotona auttamassa. Hänellä oli porsas kammarissa ja keittiö oli siinä vieressä.
– Se oli semmoista rinnakkaiseloa eläinten kanssa. Kun hän sitten traktorin lavalla saapui Toivakkaan, oli lavalla tuoli, jolla hän istui. Matkassa oli kaikki hänen mukaansa ottama omaisuus. Lavalta hän huiskutti tuttuja nähdessään ja huuteli, että täällä tullaan Toivakkaan. Tällaisia mukavia muistoja sieltä jäi mieleen monista iäkkäistä ihmisistä. Sittemmin saimme heistä monia ystäviä. Moni Kotisillan asukas on vaihtanut Kotisillasta majansa jo muualle. Elämä on sellaista. Puolisoni Anja hoiteli kodissamme päivähoitolapsia. Teimme Kotisillan pihapiiriin hiihtoladunkin, missä lasten oli hyvä hiidellä. Sittemmin neljän vuoden päästä muutimme omaan asuntoomme. Vuonna 1996 olin vielä tekemässä Kotisillassa isoa remonttia, Bågman kertoi.
Kunnanjohtaja Touko Aalto laittoi videotervehdyksen juhlivalle vanhustentukiyhdistykselle.
– Olen iloinen, että sain kunnian ja kutsun tulla mukaan Toivakan Vanhustentukiyhdistyksen 50- vuotisjuhlaan. En päässyt mukaan juhlaan, mutta sain tutustua yhdistyksen historiaan. Kaikesta siitä huokuu arvokkuus, merkityksellisyys ja tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jota on tehty vuosikymmenet yhdessä, sanoi Aalto.

 

Veikko Ripatti

Hyvä, parempi, Kankainen

Hyvä, parempi, Kankainen

Talven ensimmäisessä lumituiskussa kuntapäättäjät ja kyläläiset kokoontuivat Kankaisten kyläkoululle keskustelemaan tulevaisuudesta, joka sekin näyttää melkoisen tuuliselta ja tummahkojen pilvien täyttämältä kuntatalouden kannalta. Vaikka kuinka säästettäisiin ja elettäisiin suu säkkiä myöten, niin valtio kiittää leikkaamalla lisää pois valtionosuuksista. Viimeisin 415 miljoonan euron leikkaus tarkoittaa kuntaliiton mukaan, että kaikkien kuntien valtionosuutta leikataan vuosina 2024 ja 2025 lisää noin 80 euroa asukasta kohden.
Kankainen ja Ruuhimäki ovat kyläpari, joka ei kilpaile vaan tukee toisiaan. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa tehdään paljon yhteistyötä ja annetaan vetoapua. Tällä hetkellä Kankaisten kyläseura on pistetty lepotilaan, mutta vanhempaintoimikunta toimii aktiivisesti, Ruuhimäessä taas kyläseura remontoi omaa taloaan – entistä kyläkoulua, jossa koulunkäynti loppui kestettyään 99 vuotta vuonna 2009. Lohdullista oli kuulla, että koulussa käynti ei loppunut ja kylä säilyi elävänä. Aluksi entisellä koululla toimi päiväkoti Ruuhiryhmä ja nyt kun päiväkoti on siirtynyt Kankaisille, kyläseuran omistukseen siirtynyt talo on harrastamisen keskus aktiivisen kyläseuran ansiosta.
– Entiset luokkahuoneet remontoidaan juhla- kokous- ja harrastetilaksi ja yläkertaan tehdään puuaskartelutila, kertoi tilaisuuden alussa Ruuhimäki-seuran puheenjohtaja Leena Rouhiainen.


Pöydät ja tuolit oli Kankaisilla aseteltu perinteiseen tapaan vastakkain, mutta aivan yhtä hyvin olisi voitu istua vaikka pyöreässä pöydässä, vastakkainasettelusta ei missään vaiheessa iltaa ollut kysymys, vaikka vaikeita asioita käsiteltiinkin. Pöydän takana istuivat vt. kunnanjohtaja Touko Aalto, rehtori-sivistysjohtaja Sirpa Orell-Pohjola, sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Päivi Pitko ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Heidi Hakkarainen. Yhtään powerpointtia ei esitetty tai kalvosulkeisia pidetty, vaan asioista keskusteltiin vapaasti ja pohdiskellen. Puheenvuoroja jakeli Kati Markkanen.
Syy kokoontumiseen oli huoli Kankaisten kyläkoulun tulevaisuudesta. Ainut dokumentti, jossa asiaa on toistaiseksi sivuttu, on Toivakan kiinteistöohjelma, jossa todetaan, että tilaelementtikoulun vuokrasopimus on katkolla vuoden 2028 lopussa ja että teoriassa Kankaisten koululaiset mahtuisivat Toivakan koulukeskuksen tiloihin. Toivakan koululaisista noin puolet on tällä hetkellä koulukuljetusten piirissä.
Useaan otteeseen ihanaksi mainitulla Kankaisten kyläkoululla apulaisjohtaja Taina Hoskarin lisäksi lapsia opettavat Päivi Minkkinen ja Jonna Halttunen. Oppilaita on tällä hetkellä viitisenkymmentä, joista osa tulee Kankaisten ja Ruuhimäen lisäksi myös Kangasniemen ja Laukaan puolelta. Päiväkotiryhmässä on 20 lasta. Pelkän syntyvyyden perusteella vuoteen 2028 mennessä oppilasmäärä laskisi 35 lapseen. Sama trendi koskee koulukeskusta, siellä oppilasmäärän väheneminen olisi 83 oppilasta.
– Mutta juna ei ole vielä matkalla, lähtökuulutustakaan ei ole annettu, siksi juuri nyt on oikea aika keskustella, totesi Touko Aalto.


– Ikävä realiteetti on, että valtionosuudet keskeisille kuntien tuottamille sivistyspalveluille heikkenevät koko ajan ja niiden puitteissa on järjestettävä kaikille Toivakan koululaisille laadukasta perusopetusta. Ryhmät eivät saa olla liian suuria tai liian pieniä, Sirpa Orell-Pohjola totesi.
– Koulukeskuksella jouduimme jo miettimään 30 oppilaan jättiryhmää, mikä tuntuu ihan kauhealta, onneksi se pystyttiin vielä välttämään, jatkoi Päivi Pitko.
Apua kunnan talouteen on viimeksi haettu Suur-Savon Sähkön osakkeiden myynnillä ja tuloveroprosentin nostolla.
Vaikka Toivakkaa ei varsinaiseksi muuttotappiokunnaksi voi enää kutsuakaan, olisivat lapsiperheet erittäin tervetulleita Kankaisten kylälle, vaikkapa rakentamaan omakotitalon jollekin Punaisentorintien yhdeksästä kunnalla myynnissä olevalle tontille.
– Tämän kylän sijainti on erinomainen, tästä hurauttaa nopeasti vaikkapa Peurunkaan, Häkärinteille, Kangasniemelle tai Jyväskylään. Toivoisin, että kunta toisi sitä enemmänkin esille, Merja Hakamäki totesi.
Takarivistä löytyi sijaintiakin suurempi Kankaisten vetovoimatekijä – ihanat miehet, jotka valitettavasti ovat jo suurelta osin varattuja. Mutta löytyisikö apu talojen tinderista?
Jos helppoja konsteja ja valmiita vastauksia olisi, ne olisi jo hyödynnetty.
– Kunnan mainostamiseen tarvitaan kaikkia. Parasta kunnan markkinointia on hyvän arjen näkyväksi tekeminen, unohtamatta hienoja tapahtumia, Touko Aalto mietti ja jatkoi huolestuneena kerraten kuntatalouden realiteetteja, jotka saattavat johtaa siihen, että alkamassa on kriisikuntien vuosikymmen, jolloin valtion vaatimukset saattavat käydä monille kunnille ylivoimaisiksi.
– Toivakka on pieni kunta ja Kankainen ja Ruuhimäki pieniä kyliä, mutta täällä on ainakin vielä elävä koulu ja päiväkoti, eli jotain on tehty oikein. Tällaiset tilaisuudet, jossa aidosti kuullaan kyläläisiä, ovat todella tarpeellisia. Vaikka ajat ovat kovat, niin muistetaan, että kuolleet kalat menee virran mukana, elävät kalat vastavirtaan. Olkaamme eläviä kaloja, tiivisti lopuksi Pentti Kovanen, itsekin kuntapäättäjä.

 

Hanna Lahtinen

Eräpeikot juhli pyöreitä

Eräpeikot juhli pyöreitä

Metsästysseura Huikon Eräpeikot järjesti hirvipeijaiset, jotka olivat samalla seuran 60-vuotisjuhlat. Perustajajäsenistä paikalle olivat päässeet Juhani ja Tapani Häkkinen, kaksi muuta, Raimo Häkkinen ja Leo Lahtinen, eivät tällä kertaa juhlaan päässeet.

Huikon Eräpeikkojen perustajajäsenistä paikalla olivat Tapani Häkkinen (vas.) ja Juhani Häkkinen.


Juhlan tervetuliaissanat lausui ja juhlan juonsi Huikon Eräpeikkojen puheenjohtaja Hannu Maukonen. Ismo Paukku esitti kokoamansa kuvallisen historiikin Huikon Eräpeikoista vuosikymmenten varrelta.
Tämän vuoden hirvijahdin jahtivoutina oli Aleksi Okker. Hän kertoi miten juuri päättynyt hirvenmetsästys sujui. Saaliskiintiönä oli neljä aikuista ja neljä vasaa.

Hirvikeitto matkasi pihan keittimestä kylätalon keittiöön, missä Annukka Mörsky (oik.) ja Jaana Mantila annostelivat sen pöytiin vietäviin astioihin.


– Hirvikanta on nyt alueellamme kohtuullisen hyvä ja sen tulevaisuuskin tasapainossa. Hirvikantaa tarkkaillaan vuosittain. Mainittavaa on, että hirvenmetsästykseen kykeneviä koiria seuran riistamiehillä on riittävästi. Seitsemästä jahtiin osallistuneesta hirvikoirasta viidelle saatiin myös kaato. Tapani Häkkinen on kasvattanut lukuisia hyviä hirvikoiria. Hänen kasvattiensa rotuna on ollut karjalankarhukoira. Passimiehiä oli mukana parikymmentä. Iloksemme voimme todeta, että nuoria ja myös naisia on saatu mukaan metsästäjien joukkoon, totesi Okker.

Huikon Eräpeikkojen puheenjohtaja Hannu Maukonen (oik.) juonteli illan. Kuvassa ovat myös tämän vuoden jahtivouti Aleksi Okker ja vasemmalla varavouti Marko Mantila.

Huikon juhlassa esiintyi Jonna Ilona And The boys. Laulajana Jonna Ortju . Kitaralla säesti Jani Luoma ja bassossa Ilona Rimpilä. Lyömäsoittimissa oli Petri Honkonen. (kuva: Ismo Paukku)


Maukonen kiitti maanomistajia joiden mailla metsästystä harjoitettiin. Väen kuunnellessa puheita salissa, ulkona höyrysi soppatykki täynnä makoisaa hirvikeittoa. Keittoa kypsentelivät Markus Elo ja Pekka Liukkonen, jonka Helena Kapaselta saamalla reseptillä keitto valmistettiin. Osallistujia juhlaan ja peijaisiin kertyi seuran toimijäsenet mukaan lukien alun toistasataa. Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin tervehdyksessä kuultiin suurpetoasiaa, josta koko Suomi parhaillaan puhuu.
– Metsästäjät saavat petoeläinten kannan säännöstelystä alati rapaa niskaansa. Siinä asiassa suurpetojen puolustajat ovat saaneet asiansa hyvin esille. Näissä asioissa oikeuslaitos sanoo aina viimeisen sanan. Ruotsissa mm. susia pystytään vähentämään, mutta Suomessa on tilanne toinen. Ilvesten pyynnistäkin on valitettu ja nyt tulisi metsästysseurojen olla toiminnassaan yhtenäisenä rintamana. Seuran kannattaa liittyä Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin jäseniksi jo senkin tähden, että tällöin seura saa maksuttoman talkoovakuutuksen, joka korvaa seuran toiminnassa sattuneet henkilövahingot. Lisäetuna tulevat neuvontapalvelut ja mainio jäsenlehti. Jäsenkortilla saa myös ST1-asemilta jäsenalennuksen polttoaineista, kertoi toiminnanjohtaja Heikki Taskinen Metsästäjäliiton Keski-Suomen piiristä.
Tiettävästi Toivakan seudulla ei susista nyt ole ollut haittaa, mutta ilveskantaa sen kasvun myötä on pyritty säännöstelemään. Petojen säännöstelyä tarvitaan, sillä riistakanta vääristyy ilman metsästystä. Metsästäjät kokevat eläinkannan alueella voivan hyvin.

Veikko Ripatti

Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni

Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni

Avantouinti, kylmävesiuinti tai ympärivuotinen uinti on nostanut huimasti suosiotaan viime vuosina. Liki parikymmentä vuotta sitten avantouimareita sanottiin olevan Suomessa reilusti yli
100 000. Kylmäaltistuksen terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Kaksi suomalaista avantouintia harrastavaa psykoterapeuttia tutkivat parhaillaan kylmäaltistuksen vaikutusta mielenterveyteen.
Kylmävesiuinti kannattaa aloittaa harkiten ja suunnitelmallisesti. Toivakkalainen Minna-Mari Kivimäki aloitti kylmäuinnin keväällä, kun järvessä oli vielä jäätä.
– Omassa elämässäni oli tuolloin raskaampi vaihe ja mietin, olisiko kylmäuinnista apua. Luin paljon terveysvaikutuksista ja monet puhuivat siitä. Aluksi tein kylmään veteen nopeita pyrähdyksiä, Kivimäki kertoo.
Korpilahtelainen Miia Soranto kertoo tehneensä avantouinnin aloittamisessa monta virhettä.
– Aloitin avantouinnon kylmiltään keskellä talvea ilman asteittaista kehon sopeuttamista kylmään. Toki aloitin harrastuksen niin, että aluksi vain kastauduin, sitten pidensin vedessäoloaikaa vähitellen. Mitään varusteita minulla ei ollut, tossut hankin myöhemmin. Lähtökohtani aloittamiseen olivat kuitenkin aika kuormittuneet univajeen vuoksi, joten jos nyt aloittaisin uudelleen, huomioisin muutaman asian.
Soranto neuvoo aloittamaan kylmään totuttelun asteittain.
– Esimerkiksi kylmät suihkut ovat osa omaa arkea ympäri vuoden, näin pidän yllä kehon toleranssia kylmälle. Kylmä suihku aamuisin piristää, se vapauttaa kehon mielihyvähormoni dopamiinia, olo on energisempi, mieliala parempi, se vahvistaa immuniteettia ja kaunistaa ihoa. Kylmät suihkutkin on hyvä aloittaa asteittain, esimerkiksi 15 sekuntia kylmää lämpöisen suihkun päätteeksi. Tätä aikaa voi pidentää pikkuhiljaa.

Minna-Mari Kivimäki jatkoi keväisten pyrähdysten jälkeisen kesän uinteja syksyyn.
– Kun ensimmäisen kerran oli riitettä, ei se vesi tuntunut sen kylmemmältä kuin aikaisemminkaan. Koukutuin kylmäuintiin niin paljon, että kävin usein kaksi kertaa päivässä uimassa. Yhtenä päivänä tuli kolmaskin kerta. Se oli melkein pakkomielteistä. Jos joskus oli päivä, etten päässyt uimaan lainkaan, tuli huono omatunto asiasta. Siitä on harrastus rauhoittunut.
Kivimäki sanoo, että hän pystyy retkeilyharrastuksen myötä sietämään talvista kylmyyttä.
– Harrastan retkeilyä talvellakin ja opiskelen parhaillaan luonto-ohjaajaksi. Kylmässä toimiminen on ollut tuttua siis jo ennestään.
Miia Soranto puolestaan kertoo inhoavansa kylmää ja kosteaa säätä.
– En ui Suomessa edes kesällä, mutta nautin kylmävesiuinnista. Se on aivan erilainen tuntemus, jota ei saa mistään muualta.
Soranto kertoo, että kylmäaltistus on parantanut muun muassa verenkiertoa.
– Olen todella vilukissa, mutta avannosta noustessa palelu loppuu kuin seinään. Olen myös monesti sanonut, että avannosta ei voi koskaan tulla huonolla tuulella pois, se pelastaa huononkin päivän. Lisäksi kylmäaltistus on lisännyt kykyäni sietää epämukavuutta ja epämukavia tunteita kuten ahdistusta.
Kivimäki kertoo vedessä vietetyn ajan vaihtelevan päivän ja fiiliksen mukaan.
– Kylmäaltistuksen hyödyn sanotaan tulevan jo noin 30 sekunnista minuuttiin pituisena aikana. Uin joka säässä, useitakin minuutteja. En ole mitannut aikoja, koska en halua avantouinnin olevan suorittamista. Minulle kylmäuinti on hiljentymisen, rauhoittumisen ja rukouksen hetki.
Miia Soranto opastaa menemään lämpimillä lihaksilla avantoon.
– Mene aina lämpöisillä lihaksilla avantoon, mutta ei heti kovan treenin jälkeen. On totta, että jos elimistössä on lihaskipua/arkuutta ja tulehdusta, kylmä usein helpottaa. Moni reumaa sairastava on saanut apua kipuihinsa avannosta, mutta on tutkimusnäyttöä siitä, että liika kylmä heti harjoittelun jälkeen voisi jopa haitata lihaskasvua, sekä kestävyysharjoittelusta palautumista. Jos taas vaikka varpaat ja sormet ovat valmiiksi kylmät, voi tuntua siltä, etteivät ne sula uinnin jälkeen koko päivänä. Yleensä teen itse kevyen lenkin, kotiaskareita tai muuta ennen avantoon menoa, jotta keho on lämmin. Kokemuskin on näin miellyttävämpi.
Kivimäki kävelee avantouintipaikalle kotoaan noin kilometrin verran.
– Uinnin jälkeinen kävely laittaa veren heti kiertämään. Joskus menen autollakin, toisinaan potkukelkalla tai villasukilla.
Kivimäki sanoo, että lempisää kylmäuinnissa on auringon paiste ja pakkanen.
– Parikymmentä astetta pakkasta ja auringonpaiste. Mitä enemmän on pakkasta, sitä lämpimämmältä vesi tuntuu. Toisaalta tämän harrastuksen myötä on oppinut löytämään joka kelistä nautinnon aiheita. Ja kyllä siinä myrskysäässä uimisessa on sitä jotain!

Univalmentaja, kouluttaja Miia Sorannon vinkit kylmäuintiin:

Huomioi kehon sen hetkinen stressitila ja kokonaiskuormitus. Kylmäaltistus on aina stressitila elimistölle, niin kuin liikuntakin. Sen tarkoitus on aiheuttaa meille niin sanottua eustressiä. Se on myönteistä stressiä, joka vahvistaa meitä. Myös myönteinen stressi vaatii palautumista, sillä sekin kuormittaa elimistöä. Ja jos olet jo valmiiksi stressaantunut ja kuormittunut tai kärsit univajeesta, kylmäaltistus voi kuormittaa liikaa ja vaikeuttaa palautumista entisestään. Jos sinulla on taipumusta ahdistukseen (moni varsinkin uniongelmainen kärsii tästä) äkillinen kylmäshokki voi laukaista vaikka paniikkikohtauksen. Avantoon ei kannata mennä myöskään flunssaisena tai muuten sairaana.
Aloita harrastus jo syksyllä vesien viiletessä tai talvella kylmillä suihkuilla. Siirry kylmään veteen aina rauhallisesti hengitellen. Avantouinnin aloittamisessa on minusta tärkeä opetella tietoisesti samaan aikaan rentouttamaan kehoa, sinne ei mennä henkeä pidätellen ja tulla kiljuen pois.
Kun laskeudut veteen, puhalla hitaasti nenän tai suun kautta ulos, esimerkiksi suuta supistaen. Laske hartiat alas korvista ja rentouta kehoa siinä määrin kuin se on mahdollista. Suihkulla aloittamisessa on se hyvä puoli, että olet itse koko ajan kontrollissa, voti säädellä lämpötilaa ja poistua milloin tahansa, mutta valitset olla poistumatta. Opetat elimistöäsi ja hermostoasi aluksi sietämään kylmää ja vähän ajan kuluttua ehkä jopa nauttimaan kokemuksesta.

Maarit Nurminen