05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Yhteiskunnan keskeisten toimintojen järjestämisvastuita on pistetty viime vuosina uusiksi toden teolla. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta ja työllisyysalueet aloittivat tämän vuoden alusta.
Seuraava iso uudistus odottaa vuonna 2026 kun valtion aluehallinnon uudistus toteutetaan. Valtion aluehallinnon uudistuksessa kootaan valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Samalla muodostetaan uudet alueelliset elinvoimakeskukset. Entisistä virastoista ainakin Avi ja Valvira poistuvat niminä. Uudessa valtakunnallisessa virastossa ympäristöön liittyvät lupa- ja valvontatehtävät muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. ELY-keskusten jäljelle jäävät tehtävät kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin.
TE-toimistot siirtyivät historiaan tämän vuoden alussa ja työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirrettiin kunnille. Pääsääntöisesti kunnat järjestävät palvelut muiden kuntien kanssa yhteistyössä. Yhteistoiminta-aluetta kutsutaan työllisyysalueeksi ja niitä on koko valtakunnassa 45 ja Keski-Suomessa kolme. Toivakka kuuluu eteläiseen työllisyysalueeseen, jonka vastuukuntana toimii Jämsä.
Eivätkä uudistukset tähän lopu.
– Näiden lisäksi kaksi kuntien arkeen vaikuttavaa isoa asiaa ovat lisäksi kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistaminen sekä sidosryhmäyksikkövaade eli hankintalain uudistus. Molemmat ovat asioita, jotka vaikuttavat järisyttävän paljon kuntien mahdollisuuteen toimia, kertoo Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto.
Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen taustalla on sote- ja te-uudistusten aiheuttamat muutokset, mutta tavoitteena on myös lisätä valtionosuusjärjestelmän selkeyttä ja ymmärrettävyyttä.
Kuntien rahoituspohjan uudistaminen käynnistyi syksyllä 2023 ja uuden rahoitusjärjestelmä oli määrä tulla voimaan 1.1.2026, mutta lykkäyspäätöksen seurauksena voimaantulo tapahtuu aikaisintaan 1.1.2027.
Kunnissa lausuntokierroksella olevien hankintalain muutosten puolestaan ennakoidaan tulevan voimaan vuoden 2026 alussa. Uudistuksella hallitus haluaa edistää markkinoiden toimivuutta, lisätä kilpailua ja kilpailuneutraliteettia sekä huomioida huoltovarmuuteen liittyviä tarpeita julkisissa hankinnoissa. Hankintojen tehostamisella tavoitellaan merkittäviä kustannussäästöjä keskipitkällä aikavälillä. Tavoite on lisätä yritysten edellytyksiä osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin.
Vaikka kaikkia isoja uudistuksia edeltää perusteellinen valmistelu, ilman minkäänlaisia käynnistymisvaikeuksia harvoin selvitään.
– Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä, että työllisyyspalvelut ovat toteutumassa lähipalveluna täällä Toivakkatalolla, sanoo Toivakan työllisyys- ja elinkeinosuunnittelija Arja Marjonen.
Toivakkatalo näyttää modernilta ulospäin, mutta sitä se on myös sisältä ja melko kaukana menneiden aikojen kunnantalosta, jossa kunnan omat virkamiehet istuivat huoneissaan ja hoitivat pelkästään oman kunnan asioita. Toimintakulttuurin muutos on tapahtunut ja moninainen yhteistyö eri suuntiin on nykypäivää.
– Toivakkatalo on moniorganisaatioinen hybridikeskus, sanoo Arja Marjonen.
– Meillä käy talossa työskentelemässä esimerkiksi hyvinvointialueen ja työllisyysalueen väkeä. Lisäksi on monia lakisääteisiä tehtäviä, joiden hoitamisessa tehdään yhteistyötä eri kuntien kanssa. Meillä on esimerkiksi yhteinen rakennustarkastaja Joutsan kanssa. Maaseutuhallinnosta taas vastaa isäntäkuntamallilla Laukaan kunta ja kuntia on mukana kahdeksan. Jyväskylän seudun ympäristöterveys hoitaa ympäristöterveydenhuollon tehtävät Toivakassa ja jätehuollosta vastaa Mustankorkea, jonka osakkaita olemme, hän luettelee.
Yhteistyö on pienille keskisuomalaisille kunnille nykyään jo välttämättömyys ja yhteistyökumppaneita ja -kuvioita kartoitetaan tarkasti. Erilaiset kumppanuudet lisäävät myös luontevan verkostoitumisen tilanteita.
– Parhaimmillaan kuntien välinen yhteistyö on win-win-tilanne, jossa kaikki voittavat, mutta joskus voi olla haastavaa löytää toimiva kuvio, Marjonen jatkaa.
Hanna Lahtinen
05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun lähes jokainen uuraislainen tiesi, ketä tarkoitettiin, kun joku sanoi soittavansa Railille. Se, että työntekijä saavuttaa aseman, jossa tunnetaan pelkällä etunimellä, on harvinaista ja kunnioitettavaa.
Raili Paanala ehti vastata Uuraisten terveysasemalla tuhansiin puheluihin ja usein jo pelkkä Railin äänen kuuleminen aiheutti soittajalle tunteen, että nyt homma on hoidossa ja minusta huolehditaan.
Pian kahteen vuoteen Raili ei ole terveysasemalla työskennellyt, sillä hän jäi sairauslomalle ja myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle selkävaivojen ja hermokipujen vuoksi. Selkä leikattiin elokuussa 2023.
– Minulla oli tavallista hankalampi välilevyn pullistuma ja leikkauskin kesti kolme tuntia. Toipumisen alussa ajattelin, että en kuntoudu enää koskaan työkykyiseksi, mutta pikkuhiljaa aloittelin tekemään töitä muutaman päivän kuukaudessa vanhainkodilla ja tykkään tosi paljon. Työ on sopivasti erilaista kuin ennen, mutta tunnen monet vanhainkodin asukkaat ja työyhteisö on tosi mukava, Raili Paanala kertoo. Viralliset eläkepäivät koittavat ensi kesäkuussa.
Jäädessään terveysasemalta pois, Raili ei tiennyt, että lähtö oli lopullinen, mutta jälkeen päin hän on ajatellut, että se oli ehkä hyväkin.
– Sen tuolin jättäminen, jossa on yli 30 vuotta istunut, olisi ollut paljon vaikeampaa, jos olisi tiennyt, että tämä oli nyt tässä, hän miettii ja lisää, että ikävän tunteitakin on ollut.
Raili Paanalasta tuli terveysaseman Raili yli 30 vuotta sitten.
– Minut valittiin varasijalta ilman haastattelua vastaanottoavustajan tehtävään, kun asuimme vielä Keuruulla. Olimme muuttamassa Uuraisille, koska Asko oli siirtymässä Keuruun varuskunnasta Tikkakoskelle. Aloitin työn jäämällä äitiyslomalle ja tuolloin aika oli vielä sellainen, että sain aika tiukkaa palautetta ylihoitajalta. Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus ja aikanaan aloitin työt, ensin keikkalaisena Palokassa ja tammikuussa 1991 vakituisessa virassa Uuraisilla.
Saarijärven puolelta kotoisin oleva Raili ja kantauuraislainen Asko Paanala rakensivat kodin Mansikkamäkeen, kävivät töissä ja pyörittivät lapsiperhearkea. Ja vuodet kuluivat nopsaan, niin kuin niillä on tapana.
Railin aloittaessa, työnantaja oli Palokan kansanterveystyön kuntainliitto, vuonna 1993 se muuttui Palokan terveydenhuollon kuntayhtymäksi. Mukana oli Uuraisten lisäksi Jyväskylän maalaiskunta, Toivakka ja Petäjävesi. Jyväskylän maalaiskunta liitettiin Jyväskylään vuonna 2009 ja Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus eli Jyte aloitti toimintansa vuonna 2011, se koostui 12 terveysasemasta, jotka sijaitsivat neljän kunnan alueella. Nykyinen koko Keski-Suomen kattava hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alusta.
Myös terveysaseman seinien sisällä vain muutos on ollut pysyvää.
– Työn tekeminen vastaanotossa oli uskomattoman erilaista 30 vuotta sitten. Alussa kaikki tehtiin käsin, esimerkiksi sydänfilmit leikattiin ja liimattiin käsin ruutupaperille ja laboratoriotulosten koontilomakkeet kirjattiin käsin. Sitten tuli atk-listat ja sen jälkeen monen monta uudistusta, kuten sähköinen ajanvarausjärjestelmä. Hetken olin terveysaseman atk-vastaavanakin. Uuden oppimisen tahti vain kiihtyi loppua kohden. Silti silloin ja yhä tänäänkin, moni asiakas halua terveysasemalla kohdata ihmisen kasvokkain, Raili miettii.
Terveysaseman ilmoittautumiskoppia ei turhaan ole verrattu lennonjohtoon ja siinä toimiminen vaati hyvää keskittymiskykyä, sekä taitoa keskittyä useaan asiaan yhtä aikaan.
Kokemuksen karttuessa myös ihmistuntemus kasvoi.
– Uuraislaisille ja ehkä yleensä maaseudun ihmisille on tyypillistä, että vaivoja ei ainakaan liioitella ja esimerkiksi puhelimessa on tärkeää, että asiakas saa esittää asiansa niin, että kokee tulleensa kuuluksi ja ymmärretyksi ja uskaltaa soittaa myös uudestaan.
Sote-uudistuksesta ollaan montaa mieltä, mutta Raili Paanalan mielestä menneeseen ei kannata haikailla ja keskittyä kehittämään uudesta systeemistä mahdollisimman toimivaa.
– Siniseen ajanvarauskirjaan ei ole paluuta, hän naurahtaa.
Nykyään puhutaan paljon työn kuormittavuudesta terveydenhoitoalalla, mutta ei ennenkään helpolla päästy.
– Esimerkiksi Rasan Markulla oli lääkärinä aivan valtava väestöpohja hoidettavana, myöhemmin sitä pienennettiin ja tuli useampi lääkäri. Markku oli aivan ihana persoona ja valtavan omistautunut työlleen, Raili muistaa ja muistaa myös elämänsä dramaattisimman työpäivän, kun Rasa menehtyi sairaskohtaukseen työhuoneessaan.
Kiitosta Raili antaa myös muille lääkäreille, joista monet hän on tutustuttanut talon tavoille. Pitkään Uuraisilla työskenteli esimerkiksi Juhani Kasila, Petra Tammimetsä ja nykyinen Pertti Särkkäkin jo tosi kauan. Myös hoitajakollegoista, kuten Tuukkasen Untosta, Kukkosen Aulista, Hännisen Jonnasta, Hirvasen Katrista ja monista muista on paljon hyviä muistoja. Neuvolan puolelta muistuu mieleen ainakin Vääräsmäen Eeva, Mäkisen Arja ja Kaartisen Mirja, sekä hammaslääkäreistä Jaakko Seriola.
– Kiitokset ihan kaikille terveysaseman työntekijöille, joiden kanssa olen saanut. Vain hetkittäin on ollut tilanne, että Uuraisilla on oltu ostopalvelulääkärien varassa. Ne ajat olivat hiukan stressaavia, mutta hauskoja muistoja niihinkin liittyy. Muistan kerran kun eräs nuori virolainen, Helsingissä asuva naislääkäri tuli illan viimeisellä linja-autolla Uuraisille ja minä odotin häntä, vein hänet yhden tutun tyhjillään olevaan asuntoon yöksi ja aamulla otin kyytiin terveysasemalle. Mietin, että jos itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa jossain Viron maaseudulla, niin olisinko uskaltanut lähteä.
Terveysaseman palvelut muuttuivat aikojen saatossa siten, että enää ei esimerkiksi kipsata Uuraisilla, mutta eri alojen ammattilaisia alkoi käydä Uuraisilla pitämässä vastaanottoa. Hyvinvointialueen myötä on menty taas enemmän keskittämisen suuntaan, mutta esimerkiksi seniorineuvola palvelee joka kuukauden ensimmäinen torstai.
Terveysasemalla ollaan tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa. Seinien sisällä koetaan koko ihmiselämän tunteiden kirjo. On ollut monia viimeisiä kohtaamisia ja suru sekä luopuminen ovat usein läsnä. Se, että työyhteisö on hyvä, on henkilökunnan jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Uuraisten terveysaseman taukohuoneessa on aina myös naurettu paljon.
– Joskus se remakka kuului vastaanottoon saakka ja minä punastelin asiakkaiden edessä. Asiakkaille emme tietenkään nauraneet, vaan työyhteisö vain oli ja toivottavasti on edelleen niin hyvä, että nauratti. Varmasti myös se yhteen hiileen puhaltamisen fiilis välittyi asiakkaille.
Raili Paanalaa ei ole haitannut se, että vuosien aikana hän henkilöityi vahvasti työhönsä ja neuvoja peruspalvelujen peruspilarilta saatettiin kysyä vaikka kaupan kassalle.
– Koin sen luottamuksen osoituksena ja myös merkkinä siitä, että on työssään onnistunut. Uuraisten terveysasema on minulle ollut paras paikka tehdä työurani.
Onnistuminen palkittiin myös Vuoden Uuraislainen -tittelillä vuonna 2011.
Vaikka ura ”lennonjohdossa” on nyt takana, ei Raili Paanalan aika tule pitkäksi. Työtä vanhainkodilla pitää vireänä, lapsenlapsia on pian kuusi ja yhteydenpito on tiivistä.
– Pitkiä lenkkejä en ole vähään aikaan pystynyt tekemään, mutta kesällä on pihamaalla aina kuopsutettavaa ja pyöreitä mattoja olen virkannut koko suvulle, Raili Paanala kertoo.
Hanna Lahtinen
31.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mika Nyberg on lähdössä maaliskuussa Special Olympics -maailmankisoihin Italian Torinoon.
– Tai Torinon kisoista puhutaan, mutta lumilajit ovat vuoristossa lähellä Ranskan rajaa, valmentajana mukaan lähtevä Mikan äiti Eeva Nyberg kertoo.
Mika Nyberg on ollut mukana Special Olympics -toiminnassa 16-vuotiaasta lähtien eli kymmenisen vuotta. Ulkomailla hän on käynyt kilpailemassa kolme kertaa, kahdesti Viron Otepäässä ja kerran Norjassa.
– Maailmankisat ovat Mikan tähän asti isoimmat kisat, osallistujia on yli sadasta maasta, Eeva Nyberg kertoo. Kehitysvammaisille urheilijoille tarkoitetut Special Olympics -maailmankisat järjestetään neljän vuoden välein, kesämaailmankisoihin on osallistunut viime vuosina noin 7000 urheilijaa, talvimaailmankisoihin noin 2000 urheilijaa.
– Hiihtäjiä Torinon kisoissa on 278, sitä en tiedä, monestako maasta he tulevat, Eeva Nyberg toteaa ja kertoo, että Suomea edustaa kymmenen hiihtäjää.
– Koko Suomen joukkueessa on 34 urheilijaa. Hiihdon lisäksi edustajia on alppilajeissa, salibandyssa, taitoluistelussa ja lumikenkäjuoksussa. Mukana on huomattavan paljon maailmankisojen ensikertalaisia. Edellisistä talvimaailmankisoista on jo kahdeksan vuotta, koska neljä vuotta sitten kisat peruttiin.
Special Olympics -kilpailuissa on käytössä tasoluokitusjärjestelmä, urheilijat jaetaan luokkiin siten, että samantasoiset urheilijat kilpailevat keskenään.
– Mika osallistuu 4 X 1 kilometrin sekaviestiin ja hiihtää yhden sekä 2,5 kilometrin kilpailut. Suomessa on paljon 3 – 4 kilometrin kilpailuja, ja se olisi Mikalle sopiva matka, mutta maailmankisoissa 2,5 kilometrin jälkeen seuraava matka on viisi kilometriä, Eeva Nyberg kertoo.
Maailmankisoihin Mika Nyberg on valmistautunut kahdella koko Special Olympics -joukkueen valmistautumisleirillä sekä yhdellä lumilajien leirillä.
– Lisäksi olemme hiihtäneet olosuhteiden mukaan, tänä talvenahan ei aina ole hiihtämään päässyt, Eeva Nyberg toteaa.
– Kilpailuja Mikalla on ollut tänä talvena kaksi, ja kahdet kotimaassa pidettävät kisat on vielä kevättalvella. Mika osallistuu parahiihtocupiin.
Kuntoaan Mika Nyberg pitää yllä pelaamalla jalkapalloa ja käymällä uimassa sekä kuntosalilla joka viikko.
– Nyt Mika on saanut uuden avustajan, jonka kanssa hän pääsee uimaan joka viikko, kuntosalilla käydään täältä toimintakeskukselta, Mikahan käy Korpilahden toimintakeskuksella kolmena päivänä viikossa. Jalkapallo on kuulunut Mikan harrastuksiin alakouluikäisestä asti, ensin kaupungin erityisliikuntaryhmässä, nykyään JJK:n soveltavan jalkapallon ryhmässä, Eeva Nyberg kertoo.
– Nythän Jyväskylässä pyörii soveltavan liikunnan talviurheilukoulu, jossa on mukana eri seuroja ja eri lajeja, ja viime kesänä myös JKU:lla oli soveltavan liikunnan ryhmä. Toivottavasti tämä soveltavan liikunnan tarjonta lisääntyy entisestään, kehitysvammaisetkin kaipaavat mahdollisuutta liikkua, vaikka kaikki eivät haluakaan kilpailla.
Mika Nyberg on halunnut kilpailla aina.
– Jo pienenä Mika piti omia juoksukilpailuja ja osallistui niin Hippo-hiihtoihin kuin kyläkisoihinkin, Eeva Nyberg toteaa. Maailmankisoihin lähtö ei Mika Nybergiä isommin jännitä, Eeva Nyberg sanoo lähtevänsä matkaan uteliaana.
– Olen kuullut maailmankisoista paljon, nyt pääsemme itse kokemaan ne.
Tiina Lamminaho
29.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten valokuituverkon nykyisin omistava Valokuitunen on siirtämässä liittymiä Avoimeen Kuituun, mikä tarkoittaa, että asiakas voi valita käyttämänsä netti- ja lisäpalvelut. Näin ollen asiakas ei joudu sitoutumaan vain yhteen toimijaan, joka voi päättää yksipuolisesti muun muassa nettipalveluiden hinnoista.
– Avoin Kuitu -valokuituverkossa on ihan sama juttu kuin sähkömarkkinoilla; voit kilpailuttaa ja vaihtaa palveluntarjoajaa, eli sähkön myyjää ihan niin usein kuin haluat, tehdyn sopimuksen puitteissa, toki. Tällä hetkellä verkossa palveluntarjoajia on 13 ja tarjonta kasvaa jatkuvasti. Kaikki liittymät toimivat kaikkialla Suomessa. Avoin Kuitu -runkoverkkoa hallinnoi Telia, ja Valokuitunen kytkee kaikki rakentamansa pientalojen valokuituyhteydet tähän runkoverkkoon. Se on meidän mielestämme kaikista fiksuin juttu asiakkaalle, koska palveluntarjoajien kisa asiakkaista pakottaa hinnat markkinaehtoiseksi. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen liittymään tai palveluntarjoajaan, kertoo Valokuitusen viestintäpäällikkö Kirsi Jännes.
–Verkon muutoksen jälkeen asiakas voi halutessaan jatkaa myös nykyisten, eli Keski-Suomen valokuituverkot Oy:n tarjoamien nettipalveluiden käyttöä, mikäli haluaa, eli nettipalveluita ei ole pakko vaihtaa. Keski-Suomen Valokuituverkot jatkaa Avoin Kuitu -palveluntarjoajana KyberNET-brändillä, Jännes täsmentää.
Jotta Avoimeen Kuituun siirtyminen on teknisesti mahdollista, kaikkien asiakkaiden verkkopäätelaitteet eli valokuitupäätelaitteet vaihdetaan uusiin. Vaihtoprosessi on jo käynnistynyt ja asiakaskäyntejä Uuraisten keskustassa tehty. Kaikki asiakkaat ovat saaneet tai saavat tulevista muutoksista kirjeen kotiinsa. Verkon muutokset avoimeksi tehdään kesäkuuhun 2025 mennessä
– Ennen kuin päätelaite asennetaan, paikallinen urakoitsija on yhteydessä ja sopii asiakkaalle sopivan ajankohdan päätelaitteen vaihtoa varten. Olemme infonneet myös kirjeitse tammikuussa niitä asiakkaita, joiden päätelaitteet vaihdetaan ensimmäisten joukossa, Jännes kertoo.
Myös hinnoittelu tulee muuttumaan.
– Kun asiakkaan yhteys on vaihtunut avoimeen kuituun, verkkomaksu on jatkossa 19,90 euroa kuussa nykyisen noin 37 euron sijaan. Sen lisäksi asiakas hankkii verkon palveluntarjoajien valikoimista nettiliittymän eli laajakaistan, jotta pääsee nettiin. Sen hinta vaihtelee palveluntarjoajien, nopeuden yms. asioiden mukaan. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen palveluntarjoajaan. Näin tietää täsmälleen, mistä maksaa, Kirsi Jännes kertoo.
Vaikka verkkomaksu laskee ja vaihtoehdot monipuolistuvat, ei kokonaisuus juurikaan halpene. Kilpailutus saattaa olla muuttumassa samankaltaiseksi kuin esimerkiksi sähkössä tai puhelinliittymissä, jonka jälkeen hinnat elävät ja aktiivisesti tarjouksia seuraava ja innokas kilpailuttaja voi säästää euroja.
Tällä hetkellä Valokuitusen tarjoamissa nettipalveluissa on useimmissa 12 kuukauden tarjousjakso, jonka jälkeen hinnat vaihtelevat 40-60 euron välillä, johon lisätään siis vielä verkkomaksu.
Valokuitunen myös laajentaa verkkoa Uuraisilla. – Myymme alueella myös uusia liittymiä. Haluamme mahdollistaa mahdollisimman moneen kotiin sujuvan digiarjen valokuidun avulla. Eli mikäli on kiinnostunut tilaamaan yhteyden, kannattaa ensin tarkistaa valokuidun saatavuus omaan osoitteeseensa verkkosivuillamme tai soittaa myyntipalveluumme. Uuraisten valokuituverkossa on jo tehty runkoverkon laajentamista Uuraisten keskustassa ja Jokihaarassa. Rakentamistoimenpiteillä on valmistauduttu Uuraisten Valokuituverkon modernisointiin ja verkon muuttamiseksi avoimeksi verkoksi. Uusille asiakkaille meillä on Uuraisilla tällä hetkellä tarjolla pelkkä kuukausimaksullinen liittymä, jonka hinta on 19,90 euroa kuussa + nettipalvelu (itse valittavissa verkon palvelutarjonnasta). Siihen ei tule asennusmaksua. Kun Uuraisten kunnalta ostamamme verkon avoin kuitu -muutos on tehty, nämä asiakkaat voivat vaihtaa halutessaan liittymänsä kertamaksulliseen liittymään, silloin muutosmaksu on 990 euroa. Uudet asiakkaat voivat tehdä halutessaan tämän saman muutoksen viiden vuoden jälkeen, Jännes kertoo.
Alkuperäiset asiakkaat maksoivat rakennusvaiheessa jokainen noin 1500 euroa liittymästä oheislaitteineen. Tämän jälkeen asiakkaat ovat maksaneet kuukausittaista verkon ylläpitomaksua ja internet-maksua valitun nopeuden perusteella yhteensä 50-75 euroa kuussa.
Hanna Lahtinen
Edit 30.1. klo 15.30: Täsmennetty uusien liittymien liittymämuotoa, joka on kuukausimaksullinen liittymä.
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan kunta on saanut tunnustusta hyvin hoidetuista hiihtoladuista ja muista talviliikuntamahdollisuuksistaan. Tarjolla on lähes kaikkea tarvittavaa avantouinnista maastopyöräilyyn. Kyselimme Toivakan kunnan Kuntaympäristöjohtaja Jari Lämsältä ja kulttuuri- ja vapaa-aikasuunnittelija Susanna Liljanderilta talviliikuntapaikoista ja niiden hoidosta.
1. Mitä kaikkea talviliikunnan liikuntapaikkoja Toivakasta löytyy?
– Keskustan/kirkonkylän liikuntapaikat: tekojääkaukalo, talviuintipaikka, Paikkalanvuoren urheilualueella on kahdeksan ja 3,3 kilometrin ladut sekä pulkkamäki. Myös leikkipuistot voidaan luetella liikuntapaikoiksi ja niitä ylläpidetään talvisin. Perinnepolkua monet kävelevät talvellakin, mutta tällä reitillä ei ole varsinaista talvikunnossapitoa.
Kyliltäkin löytyy talviliikuntapaikkoja. Huikossa on 1,5 kilometrin latu ja myös Kankaisilla latu, sekä jääkaukalo. Nisulassa latua ylläpitää Matti Ilmonen. Lisäksi Toivakan keskustan lähellä on MH-Betoni Oy:n ja Yhteismetsä Sahlmanin ylläpitämä vanhan hautausmaan takaiseen maastoon tehty lanattu ulkoilureitistö. Reitit siellä ovat entiseen tapaan vain kävelijöiden, pyöräilijöiden ja hiihtäjien käyttöön. Yhteistä kaikille hiihtoreiteille on se, että kaikenlainen moottoriajoneuvoilla ajaminen on niillä kielletty.
2. Mistä löytyvät esim. jääkiekkokaukalon vuorolistat?
– Kunnan liikuntapaikoista vuorolistoja on kuntosalin, liikuntasalin ja tekojääkaukalon osalta. Kaikki vuorolistat löytyvät kunnan verkkosivuilta Vapaa-aika, kulttuuri & hyvinvointi -välilehden alta. Näiden liikuntapaikkojen omille sivuille on lisätty linkit vuorolistoihin, jotka aukeavat pdf-tiedostoina.
Kuntosalin ja liikuntasalin vuorolistat ovat tiloihin vievien ulko-ovien lähellä olevassa ilmoitustaulussa. Tekojääkaukalon vuorolistat löytyvät muun muassa pukukopin ovien läheltä.
Kunnan vuoden 2025 talousarviossa on mainittuna tavoite ottaa käyttöön sähköinen vuorovarausjärjestelmä. Tällä hetkellä vuoroja varataan vapaa-aikasuunnittelijalta.
3. Mitä laitteita Toivakka on hankkinut talviliikuntapaikkojen hoitoon?
– Kalusto on eri-ikäistä, eri aikoina usein käytettynä hankittua. Moottorikelkka (ikää jo 20 vuotta)
Latujen hoidossa on suurena apuna dieselkäyttöinen latukone. Latukone on hankittu 2023 huhtikuussa. Latukone on merkiltään Formatic X-trail 170 ja se on vuosimallia 2005. Hankinta rahoitettiin myymällä kunnossapidon vanha auraukseen käytetty traktori, joka jäi tarpeettomaksi asemakaavateiden aurauksen siirryttyä yksityisen urakoitsijan hoidettavaksi. Latukoneen varusteina ovat terästelat, jyrsin ja kaksi latuhöylää. Lisäksi oikean latuhöylän edessä on latu-urajyrsin. Latukonetta on isosti huollettu viime vuosina. Lisäksi meillä on traktori, jolla ”omat” auraukset ja muut traktoritarpeet pystytään hoitamaan.
Uudempana erikoiskoneena Toivakan kunnalla on kaasukäyttöinen jäänhoitokone Zamboni, joka on hyvässä käyttökunnossa. Lisäksi meillä on erilaisia vedettäviä lisälaitteita näihin. Uusin kunnan varikon oman pajan innovaatio on juuri valmistunut. Se on kapea rengasjyrä, joka soveltuu talvimaastopyöräilyreittien tamppaamiseen ja on nyt kokeiluasteella.
Tälle vuodelle on talousarvioon varattu konehankintoja, joilla korvataan vanhemman pään kalustoa eli käytännössä tuo moottorikelkka tulee kevään aikana tarjolle Kiertonet.fi huutokauppaan. Tästä ilmoitetaan vielä tarkemmin erikseen. Ladut pidetään auki myös viikonloppuisin.
4. Paljonko liikuntapaikkojen hoitaminen vuosittain maksaa?
– Liikuntapaikkasuunnitelmaan kirjatusti vuoden 2023 kulut ovat olleet 90 000 euroa. Nykyistä palvelutasoa ylläpitävä budjetti on noin 110 000 euroa. Tämä sisältää ostopalvelut.
5. Onko Palosentien vasemman puolen hiihtolatu koirien ulkoiluttamiseen käytettävissä?
– Varsinaisia koiralatuja meillä ei ole, mutta pyrimme pitämään auki myös sen Palosentien pellon lenkin entiseen malliin, jossa koiria saa ulkoiluttaa. Vauhdikkaiden mäkien vuoksi koiria ei ole sallittu valolatujen puolelle.
6. Vireillä on liikuntapalveluiden palvelutason määrittely, mitä se tarkoittaa?
– Kunnan järjestämien liikuntapalveluiden palvelutaso tullaan määrittelemään vireillä olevassa liikuntapaikkasuunnitelmassa ja se tuodaan uudelleen päätöksentekoon tänä keväänä. Asia palautettiin viime vuoden puolella kunnanhallituksesta uudelleen valmisteluun.
Liikuntapaikkasuunnitelma sisältää päätöksenteon jälkeen kaikki kunnan järjestämät liikunta-, retkeily- ja vapaa-ajan kohteet palvelutasoineen.
Kuntalaiset ovat osallistuneet suunnitelman valmisteluun viime syksynä muun muassa kuntalaisillassa.
Valmistelua jatketaan nyt uudelleen molemmissa lautakunnissa ennen suunnitelman hyväksymistä.
Veikko Ripatti
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Urheilijat Ry täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Pukujuhlaa ei ole luvassa, mutta seuraa juhlitaan eri tapahtumissa. Tarkka syntymäpäivä on 11.2.1945. Kuukan Hiihdot ja Mirjan kierros XXXXII kisataan 9.2., mikäli lumitilanne sen sallii. Uuraisten Urheilijat tarjoaa hiihtokansalle kahvit. Samana päivänä salissa on myös miesten salibandyturnaus Toisen kerran seuraa juhlitaan Kuukan hölkässä elokuussa.
Kun seura perustettiin vuonna 1945, oli sodasta juuri selvitty ja suuret ikäluokat lähivuosina syntymässä. Nyt syntyvyys on historiallisen alhaista, mutta UU:n ryhmiin on tunkua.
– Salibandyssä ryhmiä voisi olla enemmänkin, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Satu Pitkänen.
Salibandy onkin tällä hetkellä lukumäärällisesti eniten kuntalaisia liikuttava laji. Pitkäsellä on paljon tekemistä asian kanssa. Hän muutti kuntaan 2000-luvun alkupuolella.
– Minä vaan tungin ensin miesten kanssa pelaamaan ja aika pian aloin organisoimaan junnutoimintaa, kun omat lapset alkoivat olla sen ikäisiä, hän muistelee.
Nyt Uuraisten Urheilijoissa kilpailee kolme junnujoukkuetta, kaksi miesten joukkuetta ja naisten joukkue KuuMat. Lisäksi pelkästä pelaamisen ilosta järjestetään Tyttösählyä ja Äijäsählyä.
– Jos salivuoroja olisi mahdollisuus varata enemmän, myös lapsille järjestettäisiin puhtaasti harrasteryhmiä. Toki nytkin pääsee pelaamaan, vaikka ei halua turnauksiin osallistua, Pitkänen sanoo ja paljastaa salaa haaveilevansa pelkästään salibandylle tarkoitetusta hallista Uuraisilla.
Hiihdon menestyksekkäimmät vuodet löytyvät seuran varhaisemmilta vuosilta. Kirkkaimpia tähtiä olivat olympiaurheilijat Arvo Viitanen ja Mirja Lehtonen (myöhemmin Kierros), sekä SM-kultaa vuonna 1979 nuorten sarjassa ampumahiihdossa voittanut Juhani Minkkinen ja vuorokausihiihdon maailmanennätysmies Teuvo Rantanen.
Nykyään Uuraisten Urheilijat tarjoaa vaihtoehtoja kuntohiihtäjien reittivalikoimiin ylläpitämällä Hiirolan latua ja retkilatua Tehlolle. Lisäksi hiihtokoulu opastaa lapsia lajin pariin, joka ei enää ole automaattisesti kansalaistaito, vaan laji muiden joukossa.
Seuran 40-vuotisjuhlassa tapasivat olympiamitalistit Arvo Viitanen ja Mirja Kierros. Kuva on julkaistu Keskisuomalaisessa.
Muita UU:n lajeja ovat pesäpallo, suunnistus ja yleisurheilu, sekä tietenkin voimistelu ja kehonhuolto monissa muodoissa, josta vastaa alaseura Liinat. Lisäksi on aikuisurheilu, jonka moninkertainen mitalisti Reijo Länkinen on edelleen seuran kantavia voimia.
– Minä tulin mukaan UU:n toimintaan 12-vuotiaana vuonna 1956. Pari vuotta myöhemmin pelasin ensimmäisen pesäpallo-ottelun miesten joukkueessa, olin pienin tulokas ja minut pistettiin siepparin paikalle eteen. Siinä kyllä pelotti ja paikka opetti arvostamaan palloa, kun isot miehet löi kovaa, hän muistelee ja kertoo, että seuran perustamisen aikaan myös nyrkkeily ja miesvoimistelu olivat vahvoja lajeja.
– Muistan 50-luvulla järjestetyt nyrkkeilykisat Kynkkälässä, mukana oli myös Kotaperän Tauno Kaipomäki, kertoo tällä hetkellä seurassa pisinpään mukana ollut aktiiviurheilija.
Lajien suosio on aaltoliikkeessä. Esimerkiksi yleisurheilussa harrastajamäärät ovat nousussa, kiitos yleisurheilukoulun, jota on järjestetty jo kauan kesäisin ja muutamia vuosia hallikaudella. Nyt myös talvikauden kouluun löytyy reilusti osanottajia.
– En saanut enää pesäpallolisenssiä, kun täytin 70, niin siirryin enemmän yleisurheilun pariin. Aikanaan Antero Laiho oli vahva toimija, mutta hänen jälkeensä oli pitkään hiljaista, kertoo 80-vuotias Länkinen.
Entisaikojen vahvassa lajissa pesäpallossa on tällä hetkellä hiukan hiljaisempaa, toki kesällä pelataan ja Uuraisten viikolla käydään aina Itä-Länsi-ottelu. Suunnistuksessa vaikuttaa pieni, mutta aktiivinen porukka. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluu keilailu.
Uuraisilla on kaksi yleisseuraa, mikä ei ole aivan tavallista pienessä kunnassa. Taustalla on lajijako, joka tehtiin 1960-luvulla. Silloin tiukkojen neuvottelujen jälkeen isoista lajeista Raiku otti jalkapallon ja lentopallon ja UU pesäpallon ja hiihdon. Seurojen taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet ovat aikaa sitten haalentuneet ja käytännössä monet toimivat Uuraisilla molemmissa seuroissa. Yhdistymisestäkin on puhuttu, mutta aktiivisiin toimenpiteisiin eivät puheet ole johtaneet. Lisäksi viime vuosina Uuraisille on syntynyt useita lajiseuroja.
Uuraisten Urheilijoilla on jäseniä noin 350, eli 10 prosenttia kunnan väestöstä. Tosin osa jäsenistöstä on ei-uuraislaisia.
– Jäsenmaksut ovat hyvin kohtuullisia ja periaatteena onkin, että maksut eivät saa olla kynnyskysymys kenenkään harrastamiseen. Esimerkiksi salibandyssa ei ole yhtään palkattua ohjaajaa, vaan kaikki tekevät talkootyötä, Satu Pitkänen sanoo.
– Tavoitteena on tarjota perusta ja hyvät eväät harrastamiseen, jotta lahjakkaimmat ja motivoituneimmat voivat halutessaan siirtyä myös isompiin seuroihin, Reijo Länkinen lisää.
Vaikka Satu haaveilee salibandyhallista ja Reijo keilahallista tai jopa uimahallista, ovat he oikeasti hyvin tyytyväisiä Uuraisten liikuntapaikkatilanteeseen. Täysimittainen sali on osoittautunut täysosumaksi ja uusi urheilukenttä on vallan mainio.
Hanna Lahtinen
