17.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan marraskuussa julkaisemat uudet kansalliset ravitsemussuositukset näkyvät Kylän Kattauksen ruokalistoissa, mutta suuria muutoksia ei tehdä yhdellä kertaa. Kylän Kattaus valmistaa ateriat Jyväskylän kouluille ja päiväkodeille, käytössä on kiertävä kuuden viikon ruokalista.
– Tai oikeastaan 12 viikon ruokalista, joka koostuu kahdesta, vain hieman toisistaan poikkeavasta kuuden viikon ruokalistasta. Pieniä muutoksia ruokalistoihin tuovat juhlat, esimerkiksi joulun aika, sekä satokausi, vuodenajat ja toiveruokapäivät, liikelaitosjohtaja Tuija Sinisalo Kylän Kattauksesta kertoo.
– Uusien suositusten tultua teimme pieniä muutoksia ruokalistapohjaan. Suunnittelemme ruokalistoja aina muutaman kuukauden etuajassa, nyt meillä on suunnittelussa loppukevään ja kesän ruokalistat.
Prosessoidun lihan käyttöä Kylän Kattauksella on vähennetty jo vuosia, samaan aikaan on myös lisätty kasvisten käyttöä.
– Lihan vähentäminen ja kasvisten lisääminen kuuluu kaupungin resurssiviisas 2040 -ohjelmaan. Olemme jo aika lähellä uusia kansallisia ravitsemussuosituksia, Sinisalo kertoo.
– Toisaalta meillä on strategisena tavoitteena, että mahdollisimman moni oppilas söisi kouluruoan, joten meidän on myös mietittävä, kuinka nopeassa tahdissa voimme lisätä kasvisruokaa. Tällä hetkellä meillä on yksi kasvisruokapäivä viikossa ja muina päivinä on tarjolla sekä kasvisruokaa että sekaruokaa, ja niitä saa ottaa vaikka molempia. Nyt lisäämme kasvisten osuutta sekaruoassa ja samalla vähennämme lihan osuutta.
Salaattipöytään on tuotu tarjolle siemeniä, esimerkiksi auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä. Ruokalistalle on tullut myös yksi kalaruoka lisää.
– Leikkeleitähän meillä ei kouluruokailussa ole enää ollutkaan. Päiväkodeissa meillä on aamupalalla yhtenä päivänä viikossa kalkkunaleikkelettä, ja se säilyy ainakin toistaiseksi. Sitten, kun saamme uudet ikäkausisuositukset, katsomme tilannetta uudestaan, Sinisalo toteaa ja kertoo, että tyydyttyneen rasvan, suolan ja sokerin määrään Kylän Kattauksella kiinnitetään huomiota.
– Teemme paljon itse ja olemme tarkastelleet reseptejämme nyt toisen kerran alle kahdeksan vuoden aikana. Nyt toisella kierroksella sokerin käyttöä pudotettiin viidellä prosentilla, ensimmäisellä kierroksella pudotus oli kymmenen prosenttia. Valmiille tuotteille, joita ostamme, meillä on omat kriteerimme rasvan laadulle ja suolapitoisuudelle, esimerkiksi leipä meillä on vähäsuolaista, Sinisalo sanoo.
Kylän Kattauksen ruokalistojen suunnitteluun vaikuttavat talouden reunaehdot, ravitsemussuositukset sekä se, mitä oppilaat syövät.
– Kasvisruoka olisi ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto, mutta jos ruoka menee hävikkiin, se on resurssien tuhlausta. Tämä on tällaista tasapainoilua, Tuija Sinisalo toteaa.
Sinisalon mukaan ruokalistoja ei muuteta kerralla kokonaan. Muutoksia tehdään myös asiakastyytyväisyyskyselyjen pohjalta, eikä lempiruokia viedä pois listalta.
– Koululaisten lempiruoat ovat pysyneet vuodesta toiseen samoina, mukana lempiruokalistoilla ovat muun muassa lihapullat ja pinaattiletut. Toiveruokalistoilla on muun muassa tortillat ja uunimakkara, joita tarjoamme toiveruokapäivänä, sen sijaan pizzaa emme toiveista huolimatta pysty tarjoamaan. Uutena ruokatoiveisiin on tullut sushi, mutta sitäkään emme pysty tarjoamaan, Sinisalo kertoo.
– Ne, mitä listalta toivotaan pois, ovat yleensä kasvisruokia. Sitten on sellaisia ristiriitaisia ruokia, joita toiset haluavat pitää ruokalistalla ja toiset haluavat ne sieltä pois. Esimerkiksi maksalaatikko on tällainen toisten suosikki ja toisten inhokki. Mutta maksalaatikolla ja mustamakkaralla on selvä syy, miksi ne ovat ruokalistalla. Maksalaatikko ja mustamakkara ovat tuoneet peruslistalle hyvää vaihtelua ja monipuolisuutta, samalla rinnalla on tarjolla hyvä kasvisruokavaihtoehto, jonka voi valita sisäelinruoan sijaan tai sen kanssa, Sinisalo sanoo.
Kylän Kattauksen keskuskeittiöissä Ristonmaalla ja Palokassa valmistetaan yhteensä 18 000 annosta päivässä, palvelukeittiöitä on noin 80 eri puolilla kaupunkia. Nykyään Kylän Kattauksen valmistama ruoka menee kouluihin ja päiväkoteihin; sairaala-aterioiden sekä vanhuspalvelun aterioiden valmistus on siirtynyt hyvinvointialueelle.
Tiina Lamminaho
13.02.2025 | Tilaajille, Toivakka
Kangasniemeltä viime vuoden lopulla puolisonsa kanssa Toivakkaan muuttanut Marika Väänänen on tuore yrittäjä. PirtinTaika tarjoaa erilaisia kotipalveluja.
– Se voi olla siivousta tai asiointi- ja kauppa-apua. Teen myös kuolinpesien tyhjennyksiä. Lemmikkien hoitaminen on myös mahdollista, Marika kertoo.
Marika on koulutukseltaan lähihoitaja ja on tehnyt sitä työtä muun muassa Sulkavalla ja Kangasniemellä. Sekä Marikan että puolisonsa juuret ovat Juvalla. Marikan puoliso on myös yrittäjä; hän tekee metsätöitä.
– Olen erikoistunut opinnoissani sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Myöhemmin tein vielä päihde- ja mielenterveyspuolen tutkinnon. Olen tehnyt suurimmaksi osaksi töitä vanhustenhuollossa. Se työ on joissain yksiköissä raskasta, kun ei ole riittävästi henkilökuntaa ja siihen vaikuttaa jatkuva hoitajamitoituksien pienentäminen ja muut leikkaukset, jolloin vähäinenkin henkilökunta väsyy ja tulee sairaslomia. Sijaisia on vaikea saada varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Katsotaan, miten yritystoiminta lähtee käyntiin. Onhan se mahdollista, että teen lähihoitajankin töitä yrittäjyyden rinnalla tulevaisuudessa, Marika pohtii.
Yritysajatus on saanut alkunsa siitä, mitä Marika on työssään lähihoitajana vanhuspalveluissa nähnyt.
– Kyllähän se kodin siisteys saattaa olla mitä sattuu, samoin ruokapuoli. Ajatuksena olisi, että voisin käydä asiakkaan kanssa vaikka yhdessä kaupassa, valmistaa ruokaa ja niin edelleen. Työn ohessa olisi läsnäoloa, kun ei ole niin kiire koko ajan. Haluaisin omalla yritystoiminnallani vahvistaa sitä, että vanhukset voisivat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Pariskunta on viihtynyt Toivakassa.
– Viime kesästä saakka etsiskelimme sopivaa taloa esimerkiksi Kangasniemeltä ja lähiseuduilta. Sitten törmäsimme tähän taloon täällä Huikossa. Olimme ajaneet tästä muutaman kerran ohitse ja sitten päätimme tulla katsomaan.
Marika sanoo, että Huikon alue on osoittautunut mukavaksi asuinpaikaksi.
– Olemme tutustuneet nopeasti kyläläisiin. Olemme käyneet myös yrittäjien aamukahveilla ja meidät on otettu mukavasti vastaan Toivakassa. Ihmiset ovat olleet kannustavia. Asuinpaikka on täällä maaseudulla, mutta tästä on lyhyt matka Jyväskylään.
Maarit Nurminen
13.02.2025 | Tilaajille, Toivakka
Lankastudio Suovillan yrittäjä Anna Manninen avaa viikonloppuna pienen myymälän Temiseväntiellä. Tila löytyi omasta kodista.
– Hoksasin, että kotoa löytyy tila, jota voi hyödyntää. Lankastudio tehtiin entiseen makuuhuoneeseen ja tähän päätyyn taloa on oma sisäänkäynti. Lankastudiota ei ole tarkoitus pitää auki viikottain ja säännöllisesti, vaan kerran kuukaudessa ja sovitusti. Tämä tila mahdollistaa myös laajemman valikoiman kuin esimerkiksi myyjäisissä pystyy pitämään.
Suovillan tuotteet koostuvat langoista, neulemalleista ja joistain valmistuotteista. Pääpannat ovat olleet valikoimassa jo aiemmin, nyt uutuutena ovat tulossa säärystimet.
– Valikoima kasvaa hiljalleen.
Anna on ollut innokas käsitöiden tekijä nuoresta saakka, mutta varsinaisen herätyksen asiaan hän sai aikuisena.
– Lankojen värjäyksen löysin opintojen myötä noin kymmenen vuotta sitten.
Lankastudion langat ovat suomenlampaan villaa kolmelta eri tilalta Suomesta. Värjäyksen Anna tekee itse luonnosta löytyvillä sienillä ja kasveilla.
– Mallitilkuista näkyy, mitä värjäykseen on käytetty. Verihelttaseitikkiä kerään esimerkiksi itse. Ainoastaan muutama värjäykseen käytettävä materiaali tulee muualta. Eucalyptuksen osalta teen yhteistyötä kukkakauppojen kanssa. Jos sitä on kaupassa menossa poistoon, otan sen käyttöön.
Pihamaalta löytyy vanha puuhella ja suuria kattiloita.
– Kaikki värjätään sähköttä ulkokeittiössä, jonka rakentaminen on osittain vielä kesken. Kattilat ovat peräisin anopilta, joka on ravintola-alalla. Laastia lukuun ottamatta kaikki muu on kierrätysmateriaalia. Ennen kuin sain puuhellan käyttöön, värjäsin langat avotulella, Anna kertoo.
Anna sanoo, että suomalaisen villan arvostus kasvaa koko ajan. Suomalaista villalankaa kysellään myös ulkomailta, mutta Suovillan verkkokaupasta ei voi toistaiseksi ostaa tuotteita ulkomaille.
– Aloitin tosi pienestä ja tein tätä sivutoimisena.
Lankastudion avajaisia vietetään ensi lauantaina ja sunnuntaina kello 10-16.
Maarit Nurminen
10.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Tämän vuoden ensimmäinen korpilahtelaisvauva syntyi 4. tammikuuta Elisa ja Roope Perälän perheeseen, kolmevuotiaan Iivarin pikkuveljeksi.
– Iivari on tykännyt pikkuveljestä, hän sanoo, että vauva on söpö. Mutta se ei ole Iivarin mielestä kivaa, kun vauva itkee, Elisa Perälä kertoo.
– Iivari tykkää silitellä ja paijailla vauvaa ja viihdyttää häntä, kun hän on leikkimatolla.
Myös perheen puolanalankopaimenkoira Iitu on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.
– Iitu oli tosi kiinnostunut vauvasta, kun tulimme kotiin. Nyt se on jo tottunut tilanteeseen ja tajuaa selvästi, että vauva on uusi pentu, joka kuuluu laumaan, Elisa Perälä kertoo.
Perälän vauvan laskettu aika oli loppiaisena.
– Eli vauva syntyi pari päivää ennen laskettua aikaa, ei mennyt onneksi yli, Elisa Perälä toteaa.
– Kyllä me vähän jännitimme, syntyykö vauva jo ennen vuoden vaihdetta ja toivoimme tosi paljon, että synnytys menisi tämän vuoden puolelle.
Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin.
– Nyt on ollut paljon rennompaa kuin ensimmäisen kanssa, Roope Perälä toteaa.
– Ei ole niin paljon epävarmuutta, kuin ensimmäisen lapsen kanssa oli, Elisa Perälä sanoo.
– Siinä mielessä on ollut erilaista, kun Iivari syntyi kesällä; nyt täytyy miettiä ihan eri tavalla, mitä vauvalle laittaa päälle ulosmenoa varten. Piti ostaa erilaisia vaatteitakin, meillä oli ennestään pienikokoisia sortseja, mutta niitä ei nyt tarvita.
Iivari on osan viikkoa perhepäivähoidossa.
– Siellä on kavereitakin, kotona olisi vain vauvajuttuja. Olisi kiva antaa Iivarille enemmän aikaa, mutta onneksi hän osaa jo leikkiä itsekseenkin. Monesti olemme toinen Iivarin kanssa, kun toinen on vauvan kanssa, mutta huusholliakin pitää hoitaa, Elisa Perää toteaa.
Vauva oli syntyessään 50 senttiä pitkä ja painoi kolme kiloa 60 grammaa.
– Hyvin hän on kasvanut. Olin jo unohtanutkin, miten paljon vastasyntyneet oikeasti nukkuvat; alkuaika meni niin, että vauva nukkui, söi ja nukkui taas. Nyt hän on jaksanut olla vähän pitempiä aikoja hereillä, Elisa Perälä kertoo.
– Nimet meillä on jo valmiina, kutsumanimi oli tiedossa jo ennen pojan syntymää. Tosin Iivarilla on ollut omia, Ryhmä Hau -pohjaisia ehdotuksiaan, mutta niihin emme nyt tartu.
Korpilahdella Perälät ovat asuneet kolme ja puoli vuotta, tänne he muuttivat Jyväskylästä.
– Muutimme juuri ennen Iivarin syntymää. Siinä vaiheessa alkoi omakotitaloasuminen viehättää ja halusimme omaa tilaa, Elisa ja Roope Perälä toteavat.
Tiina Lamminaho
07.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korkealla mäellä Hirvimäen ja Horkan välimaastossa on Lontoon talo.
– Tässä asui joskus 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Hermanni ja Anna-Leena Lontoo, eli Lontoo oli heidän sukunimensä. Sitä en kyllä tiedä, miksi heillä sellainen nimi oli, molemmat olivat Korpilahdelta kotoisin, Eila Virtanen, talon nykyisen omistajan Juuso Mäkisen mummo kertoo. Juuso Mäkinen ja Ronja Kivimäki ostivat talon Juuson mummolta viime keväänä.
Hermanni ja Anna-Leena Lontoon jälkeen paikalle asettui Eila Virtasen miehen Rauno Virtasen isä Waldemar Virtanen.
– Anna-Leena Lontoo kuoli 1900-luvun alussa. Pariskunnalla oli kuusi lasta, ja Hermanni Lontoo muutti lasten kanssa Saarijärvelle, Eila Virtanen kertoo.
– Tämä oli Maahin torppa, mieheni isä Waldemar Virtanen lunasti tämän vaimonsa Alman kanssa vuonna 1920, ja tämä nykyinen talo on rakennuttu ilmeisesti noin vuonna 1922. Waldemar ja Alma Virtanen ehtivät olla naimisissa kymmenisen vuotta, ennen kuin Alma kuoli vuonna 1928. Waldemar meni leskeksi jäätyään naimisiin itseään paljon nuoremman Maria Lehtosen kanssa, ja he saivat yhteensä kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yhden tyttären. Alman kanssa Waldemarilla ei ollut lapsia.
Eila Virtasen mies oli sisarusparven kolmanneksi nuorin.
– Me menimme naimisiin vuonna 1964 ja tämän paikan ostimme vuonna 1967, mummo jäi silloin meille syytingille, kuten siihen aikaan vielä oli tapana. Kymmenen vuotta asuimme samassa taloudessa, mummo asui kulmakamarissa, Eila Virtanen kertoo ja toteaa itse ehtineensä asua Lontoon talossa 60 vuotta, viime kevääseen asti.
Juuso Mäkiselle Lontoon talo on ollut aina tärkeä paikka.
– Asuimme parin kilometrin päässä, tämä mummola on ollut minulle toinen koti. Tänne minä mieluummin tulin hoitoon kuin päiväkotiin, täällä sai olla pihalla ja aina oli jotain tekemistä. Ja kun tulin mopoikään, täällä sai ajella mopolla pitkin peltoja, se oli iso juttu, Juuso Mäkinen kertoo.
– Me aloimme seurustella vuonna 2011, ja jo silloin Juuso sanoi, että tänne me joskus muutamme, Ronja Kivimäki toteaa ja sanoo, että Juuson mummon talon ostaminen tuntui luonnolliselta.
– Ei meillä ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja. Työt vähän mietityttävät, mutta onneksi nykyään on etätyömahdollisuuksia. Viime kesänä tein etätöitä vanhasta aitasta käsin, se oli aikamoinen toimisto. Ja kyllä täällä on ihana asua, Ronja Kivimäki sanoo.
Ennen Lontoon taloon muuttoaan pariskunta ehti olla muutaman vuoden töissä Lapissa ja vuoden Uudessa-Seelannissa. Parisen kuukautta sitten perhe kasvoi pienellä tyttövauvalla.
– Ennen muuttoa teimme täällä remonttia, minä etupäässä, kun Ronjalla oli vauva vatsassa. Muuttamaan pääsimme loppukesästä, Juuso Mäkinen kertoo.
Nyt remontissa uusittiin lattiat ja kaikki pinnat sisällä, sähkötöitäkin tehtiin vähän. Edellisen kerran talossa tehtiin remonttia vuonna 1991.
– Silloin rakennettiin lisäosa, johon tuli sauna, pesuhuone ja kodinhoitohuone. Ja silloin tehtiin myös vesijohto, vettä tuli ensimmäisen kerran hanasta. Muistan vielä, että se oli kyllä mukava päivä, kun vettä sai hanan avaamalla, Eila Virtanen muistelee ja kertoo, että sähköt kulmakunnalle tuli vuonna 1977.
– Iso remontti talossa oli tehty 1960-luvun alussa, vähän ennen kuin minä ja Rauno menimme naimisiin. Silloin täällä uusittiin ovet, ikkunat ja muurit ja tehtiin tiilikatto, se on nyt muutettu jo peltikatoksi, Eila Virtanen kertoo.
Pihapiirissä oleva aitta ja hieman kauempana oleva riihi ovat taloa vanhempia.
– Ne ovat olleet tässä jo Hermannin ja Anna-Leenan aikaan, 1800-luvun puolella, mutta vuosilukuja niistä ei ole löytynyt. Vilja-aitan hinkalossa lukee Hermanni Lontoo, Eila Virtanen ja Juuso Mäkinen kertovat.
– 1800-luvun lopun kartoissa näkyy talo tällä samalla paikalla eli ilmeisesti tässä on ollut vanha talo, joka on purettu. Tähän taloon on käytetty vanhoja hirsiä; otimme hirsiä näkyville ja niistä näkee selvästi, että ne ovat olleet aiemmin jossain muualla, Juuso Mäkinen sanoo ja kertoo, että 1800-luvun lopulla paikalle kuljettiin eri suunnasta kuin nykyään.
– Vanhoissa kartoissa tieyhteys on täältä Palolahden pihaan. Vanha tienpohja näkyy vielä paikoitellen maastossa.
Pihapiirissä on myös navetta, joka on rakennettu Eila Virtasen mukaan ehkä 1950-luvulla.
– Kolme tai neljä lehmää siellä oli, ja hevonen. Hevonenhan oli välttämätön ennen vanhaan, Eila Virtanen toteaa ja Juuso Mäkinen kertoo muistavansa, kuinka pappa tuli häntä vastaan koulutaksille hevosella ja reellä talvisin, kun Juuso oli alaluokilla koulussa.
Aikoinaan Lontoon talo oli Korpilahdella kuuluisa pontikasta, vähän samaan tapaan kuin naapurikylä Vekkula Jämsän puolella.
– Se oli ennen minun aikaani, silloin, kun talossa oli seitsemän poikaa, ja ehkä sitä puheissa vähän liioiteltiinkin, Eila Virtanen toteaa.
Tiina Lamminaho
05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten yrittäjät Ry sai viime tiistaina arvovieraita, kun Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ajeli Helsingistä kylään. Vuodesta 2016 Suomen Yrittäjiä johtanut Pentikäinen on itsekin yrittäjä, mutta myös Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja. Elämänkokemusta ja näkökulmaa löytyy siis monesta vinkkelistä.
Uuraisilla hän vieraili neljässä hyvin erilaisessa yrityksessä. Ensin lounaalla Marjoniementilalla, sitten Ilmatar Airplane Lodgessa, jonka moni vielä tuntee työnimellä Lentokonehotelli. Seuraavana oli vuorossa kovassa kasvukiidossa oleva Jakeman ja vielä lopuksi aivan uusi drooneja kehittävä yritys Pilot Link Oy, jonka toimipaikka on vanhan Hirvasen päiväkodin tiloissa. Kuntaa ja yrittäjiä esittelivät kunnanjohtaja Juha Valkama, elinkeinoneuvoja Ari Pekka Pasanen, Keski-Suomen yrittäjien koordinaattori Sanna Tarkiainen, Uuraisten Yrittäjien uusi puheenjohtaja Jyrki Paananen ja edeltäjänsä, nykyinen kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattila, valtuuston puheenjohtaja Matleena Kivelä ja joukko Uuraisten Yrittäjien hallituksen jäseniä. Lounaan jälkeen Mikael Pentikäinen käytti yrittäjyyden tilaa luotaavan puheenvuoron.
– Suomessa ei ole saatu kasvua aikaan 15 vuoteen ja julkinen talous on pahasti velkaantunut, palkansaajien ostovoina sekä yrittäjien maksukyky ovat heikentyneet, Pentikäinen luetteli. Hallitukselle hän antoi kiitosta poliittisten lakkojen rajoittamisesta, nykyään poliittiset lakot voivat kestää enintään 24 tuntia ja muut poliittiset työtaistelutoimet enintään kaksi viikkoa. Moitteita hallitus taas sai arvonlisäveron korottamisesta ja muutokset kotitalousvähennykseen.
Vaikka Uuraisilta on pitkä matka Yhdysvaltoihin, myös presidentti Trumpin mahdollisesti säätämillä tuontitulleilla on vaikutuksensa suomalaisille yrittäjille.
Pentikäinen kertoi myös Suomen Yrittäjien 10-kohtaisesta aluevaaliohjelmasta 2025, joka keskittyy yrittäjämyönteisen toimintaympäristön luomiseen hyvinvointialueilla. Ohjelmassa korostetaan yrittäjämyönteistä ilmapiiriä, julkisten hankintojen jakamista pienempiin osiin, yksityisten palveluntuottajien roolin vahvistamista sote-palveluissa, yrittäjyyskasvatuksen edistämistä, työvoiman saatavuuden tukemista, infrastruktuuriin panostamista, yrittäjien hyvinvoinnin tukemista, ennakoitavaa ja yrittäjäystävällistä verotusta, innovaatioiden ja yritysten kehitystoiminnan tukemista sekä yhteistyön vahvistamista hyvinvointialueiden ja yritysten välillä.
Marjoniemestä Pentikäinen seurueineen siirtyi yhteen Suomen erikoisimmista majoituskohteista, Ilmatar Airplane Lodgeen, jossa yrittäjä Oskari Moisio kertasi kuinka lentokone päätyi Savonlinnan kentältä Uuraisten pellolle ja kuinka majoitustoiminta on alkanut.
Kokonaisuudessa on nyt 10 henkilölle makuupaikat, joka hinnoitellaan dynaamisesti. Enimmillään esimerkiksi rallien aikaan iso seurue voi maksaa kokonaisuudesta noin 1000 euroa, kun taas hiljaisimpaan aikaan pariskunta voin saada yön parilla sadalla eurolla. Markkinointikanavat ovat Airbnb ja Booking. Myös kansainväliset tiktokkaajat ovat jo löytäneet kohteen ja tekevät kohdetta tunnetuksi ympäri maailman.
– Tavoittelemme 70-80 majoitusyötä vuodessa, sillä ei vielä rikastu, mutta se ei ole aivan niin olennaista, sillä meillä kaikilla on muita yrityskuvioita. Enemmänkin tämä kohde onmielestäni osoitus esimerkiksi yrittäjähenkisyydestä, Oskari Moisio kertoo.
Seuraava kohde, Jakeman Oy, on viitisen vuotta sitten tapahtuneen omistajanvaihdoksen jälkeen kasvanut voimakkaasti erityisesti yrityskauppojen kautta. Liikevaihto on pompannut 1,4 miljoonasta 7, 5 miljoonaan euroon ja henkilöstö moninkertaistunut.
Jakeman suunnittelee, valmistaa ja asentaa CE-merkittyjä sekä muita teräsrakenteita, koneita ja laitteita rakennusalalle ja betoniteollisuudelle. Julkisista rakennuksista Jakemanin rakenteita löytyy esimerkiksi Toivakkatalolta, Sairaala Novasta ja lukuisista S-marketeista.
Emoyhtiön nimi on NameH Oy. Nimi tulee toimitusjohtaja Veli-Pekka Niemistön lapsuuden lempilelusta väärin päin kirjoitettuna. Tytäryhtiöitä ovat Jakeman Oy, Mecaman Oy, Maintman Oy ja Oy Confoot Ltd. Ostettuja yrityksiä ovat olleet Mecamiehet Oy, TH Tarmatic Oy ja Oy Confoot Ltd, jonka tuotantoyksikkö sijaitsee Pärnussa.
– Siellä tehdään 25 kiloa painavia merikontin jalkarakenteita. ConFoot-jalkojen ansiosta kuorma voidaan jättää paikoilleen perävaunun siirtyessä seuraavaan tehtävään, eikä kuljettajien enää tarvitse odottaa nosturia purkamaan. Tämä lisää tehokkuutta huomattavasti, Niemistö kertoo ja lisää että erityisen paljon jalkoja menee kehittyviin maihin, jossa infran määrä on huomattavasti vähäisempi.
Ostettujen yritysten mukana on tullut runsaasti tietotaitoa ja ammattitaitoisia työntekijöitä ja valmiita asiakkuuksia esimerkiksi teollisuuden asennuksiin ja kunnossapitoon. Veli-Pekka Niemistö näkee yrityskauppojen kautta laajentumisen järkevänä ja toivoikin helpotusta siihen. Juuri tällä hetkellä tavoitellaan orgaanista kasvua, mutta eivät yrityskaupatkaan ole poissuljettuja.
-Meidänkin ostamistamme yrityksistä osa on ollut sellaisia, että jatkajan puuttuessa niissä on ollut harkinnassa yrityksen alasajo, hän toteaa.
Jo pitkään iso ongelma alalla on ollut ammattitaitoisen ja oikealla asenteella varustetun työvoiman saaminen ja työtön ammattihitsari onkin Keski-Suomessa harvinaisuus.
Viimeinen vierailukohde Hirvasen vanhalla koululla oli taas aivan erilainen yritys. Pilot Link ottaa ensi askeleitaan ja vielä kehittelee tuotteensa prototyyppiä ja hakee erilaisia lupia toimintaan. Kyseessä on mobiiliverkkoja hyödyntävä drooni.
Droonit eli dronet ovat ehdottomasti tulevaisuuden tekniikkaa, mutta tällä hetkellä tarjolla on hyvin vähän kotimaisia tai edes länsimaisia vaihtoehtoja kinalaisille.
– Mikäli tuotekehitys johtaa haluttuun lopputulokseen, käyttömahdollisuudet ovat todella laajat, kertovat yrittäjät, konetekniikan insinööri Marko Heimonen ja tieto- ja viestintätekniikan insinööri Niilo Janhunen.
Hanna Lahtinen
