11.11.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Vuoden harmaimmaksi päiväksi on nimetty marraskuun toista lauantaita vuodesta 2018 lähtien. Päivä sai alkunsa Hartwallin kampanjapäivästä, jolla juhlistettiin harmaanväristä lonkeroa. Nyt vuoden harmain päivä on ikään kuin naulinnut paikkansa suomalaisten kalentereissa ja mielissä. Kannattaa silti edelleen muistaa, että viime lauantai ei liittynyt sinänsä suomalaiseen vuodenkiertoon, vaan alkoholijuoman mainontaan.
Vuodenkierron harmain aika on täällä ja se voi tuntua jaksamisessa. Unen tarve tuntuu lisääntyvän huimasti, mutta vähäinen valon määrä meinaa sekoittaa unirytmiä. Liikunta ei meinaa maistua, mutta suklaakonvehdit kyllä.
Lumisadetta odotellessa voi kokeilla erilaisia selviytymiskeinoja. Käynti kuusivaltaisessa metsässä voi piristää, sillä siellä on edelleen vihreää. Ilma on raikasta ja happipitoista; vesisateessa ulkoilu on asenne- ja pukeutumiskysymys. Liikunta kannattaa tietysti aina, mutta erityisesti silloin, kun meinaa vetää mieltä matalaksi. Ravinnossa kannattaa suosia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, kun näin juhlakaudella ruoka saattaa muutoin olla aika tuhtia.
Ja jos tällainen suhtautuminen vuodenaikaan ei kiinnosta tippaakaan, aina voi käpertyä sinne sohvannurkkaan kauden herkkujen ja hyvän kirjan kanssa.
Pääasia on se, että nyt vain selviydymme näistä viikoista kohti valoisampia aikoja. Tsemppiä kaikille kaamosoireista kärsiville.
Maarit Nurminen
21.10.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Maarit Nurminen
Kuluvalla viikolla torstaina keskustellaan Korpilahden yhtenäiskoulun ruokalassa Korpilahden terveysaseman tulevaisuudesta. Tilaisuus alkaa kello 18. Hyvinvointialueen säästökuuri on sitä laatua, että korpilahtelaisten kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lähtee esittämään ja pyytämään. Parasta tietysti olisi, jos palvelut voisivat jatkua ennallaan ainakin sillä tasolla kuin tähänkin asti. Tämä voi olla kuitenkin haaveunta.
Suurin huoli on Korpilahden alueen ikäihmisistä, jotka eivät pääse itse liikkumaan tai se on hyvin hankalaa. Bussilla Muurameen kulkeminen on monelle melkoisen ylitsepääsemätön juttu. Mikäli Kela-taksin saa suhteellisen helposti, se on tietysti ratkaisu kulkemisen ongelmiin.
Hyvinvointialueella katsotaan palvelutason olevan hyvällä tai ainakin riittävällä tasolla, mikäli suurimmalla osalla Keski-Suomen väestöstä on puolen tunnin tai alle matka terveysasemalle. Tämä näyttää paperilla ihan hyvältä, mutta käytännössä tilanne voi olla tosiaankin toinen.
Tosiasia on kuitenkin se, että Keski-Suomen hyvinvointialueen säästötavoitteet vuoteen 2030 ovat sellaiset, että vielä monen muunkin terveysaseman ovet tullaan laittamaan kiinni. Terveydenhuollon ongelmat koko maassa tuntuvat olevan sitä luokkaa, että parempien aikojen avaimet ovat valtioneuvoston jäsenten taskuissa.
19.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Maanantain ja tiistain välinen yö oli vaihteeksi sellainen, että herätessä piti katsastaa uutiset puhelimesta. Odotukset eivät Washingtonin kokouksen osalta olleet asian puolesta korkealla, mutta että Suomen tasavallan presidentti oli siellä mukana, se oli kyllä jotain. Aamuyöstä puhelinta vilkaistessa pieni toivon kipinä oli kuitenkin olemassa. Josko ne amerikkalaiset saisivat yhdessä eurooppalaisten johtajien kanssa kakaistuksi ulos jotain konkreettista näkymää Ukrainan sodasta. No, ei. Turvatakuita ryhdytään suunnittelemaan. No eikös niitä ole suunniteltu pitkin tätä vuotta. Ja mitähän siitäkin nyt on tulossa, kun samaan aikaan venäläiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei Ukrainaan tuoda mitään eurooppalaisia joukkoja. Eipä siis ole näkyvissä mitään kovin nopeaa rauhaa, tulitaukoa, aselepoa.
Yöllisen heräämisen ja uutisten selailun jälkeen mieleen putkahti satu Keisarin vaatteista. Helsingin Sanomissa oli kolumni, miten käynnissä on Trumpin mielistelyn MM-kisat. Eikö olekin uskomatonta? Ukrainan presidenttikin oli taipunut laittamaan ylleen jonkin puvun tapaisen, kun viimeksi Yhdysvalloissa vieraillessaan hän sai noottia liian arkiseen asuun pukeutumisesta.
Tuntuu, että ainakin osa muun maailman johtajista ynnä muista tärkeistä ihmisistä ovat suostuneet elämään rinnakkaistodellisuudessa mitä Trumpiin tulee. Hänen aivottomia väittämiään ei enää edes yritetä oikoa. Kun sadussa on kysymys vaatteista, nykyajan versiossa puhutaan aatteista.
Hullu, hullu maailma. Parempi siis olla katsomatta niitä uutisia ainakaan yöaikaan. Keskityn siis arkiseen aherrukseen ja mehujen keittoon.
Maarit Nurminen
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Tänään Petäjävesi-lehdessä on uutinen, jonka kirjoitin haikein, mutta odottavaisin mielin. Kun kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin työssäni lehden päätoimittajana, kyseinen ammatti ei ollut koskaan ollut tavoitteenani. Asia ei ollut edes juolahtanut mieleeni, minulle vain melko yllättäen tarjoutui tilaisuus toimenkuvaan, jolle päätin asiaa harkittuani lopulta antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Koska olin uuden edessä ja sopivuudestani päätoimittajan rooliin epävarma, ajattelin, että annan itselleni aikaa muutaman vuoden kasvaa uuteen ammatti-identiteettiin. Ja kun kaksi vuotta kevään tullen lopulta tuli täyteen, tuntui, ettei päärooli lehdessä kuitenkaan ole minua varten, vaan sovin paremmin sivurooliin osana lehden tekijäjoukkoa.
Tästä syystä olen päättänyt jättää päätoimittajan tehtävän ja lähteä opiskelun kautta tavoittelemaan haaveitani. Asiaan ei liity sen kummempia käänteitä ja olen äärimmäisen kiitollinen Petäjäveden Petäjäiset ry:n johtokunnan sekä seuran lehtitoimikunnan osoittamasta luottamuksesta ja minulle tarjotusta mahdollisuudesta oppia uutta ammattia. Olen myös otettu siitä, miten minut kokemattomana päätoimittajana on otettu paikkakunnalla vastaan ja arvostan tukea, jota olen paikallisilta työni tekemiseen saanut. Kaikki tämä on ollut korvaamatonta.
Nämä eivät kuitenkaan ole lopulliset jäähyväiset, sillä näillä näkymin palaan takaisin sivurooliin toimittajaksi, jossa kuusi vuotta sitten Petäjävesi-lehdessä aloitin. Jatkossakin kirjoittamiani juttuja voi lukea lehden sivuilta ja minulle voi edelleen kohdatessa vinkata juttuaiheita. Päärooliin minun jälkeeni palaa edeltäjäni, Korpilahti-lehden päätoimittaja Maarit Nurminen, jonka kanssa Petäjävesi-lehti on tehnyt yhteistyötä jo useamman vuoden ajan ja jolta olen saanut arvokasta ammatillista tukea päätoimittajavuosinani, lehden tarina jatkuu luotettavissa käsissä.
Niina Kelloniemi
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Sitä jotenkin ajattelee, että kun maailmassa on joskus saavutettu jotain, mikä on omasta ja aika monen muunkin mielestä hyvä asia, niin se on sitten siinä kuin sementtiin valettuna.
Esimerkiksi naisten äänioikeus ja tasa-arvo yleisemminkin. Eipä asiaa ole suomalaisena kauheasti tarvinnut miettiä. Aniharvoin olen kokenut vähättelyä sukupuoleni vuoksi ja ne harvat kerratkin ovat lähinnä naurattaneet. Tunnen suurta kiitollisuutta Canthin Minnaa ja muita keittiöstä ja lastenkamarista maailmaan murtautuneita naisia kohtaan, mutta olen ajatellut, että ne taistelut kuuluvat kaukaiseen historiaan.
Toki olen tiedostanut, että esimerkiksi sellaisissa maissa kuin Afganistan tai Iran on otettu valtavan isoja harppauksia taaksepäin naisten aseman suhteen, mutta jotenkin näiden maiden kulttuuri ja uskonto ovat sen verran vieraampia, että asia ei niin hätkäytä – vaikka pitäisikin.
Sen sijaan, kun Yhdysvaltain puolustusministeri sanoo ääneen, että kannattaa äänioikeuden poistamista naisilta, niin se kyllä jo hätkäyttää, vaikka yhä vielä vähän naurattaakin. Tarkalleen ottaen Pete Hegseth jakoi videon, jossa hänen kannattamansa evankelikaalisen herätysliikkeen pastorit esittävät kyseisen mielipiteen, mutta viesti tuli selväksi.
Huolestuttavinta kuitenkin on, että puolustusministerin mielipide heijastelee ihan tavan tallaajienkin aivokäyriä. Olen karsastanut termiä misogynia ja varsinkin suomenkielistä vastinetta naisviha. Olen pitänyt sitä liioittelevana ainakin nyky-Suomessa, mutta en pidä valitettavasti enää. Tutkitusti erityisesti poikien arvot ovat koventuneet ja se on todellakin asia, mikä ei naurata. Samanaikaisesti kun sukupupuolikäsitys monipuolistuu, osa pojista haluaa palata patriarkaaliseen menneisyyteen, jossa mies lyö vaan ei itke.
Hanna Lahtinen
14.08.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Sosiaalista mediaa selatessa Instagramissa eteen tulee korumainos. Tekstissä vedotaan tunteisiin; perheyrityksellä on loppuunmyynti, koska rahat on loppu. Jaahas. Ohitan mainoksen ja tekstin.
AvaanFacebookin, koska menen etsimään sieltä yhtä kuvaa. Koruyritys samalla nimellä mainostaa loppuunmyyntiä. Pitkäaikainen perheyritys, jonka tarina on loppumassa avioeroon. Tällä kertaa perehdyn selaamaan asiaa vähän tarkemmin.
Sivulla olevat korut eivät todellakaan näytä miltään helsinkiläisen koruihin erikoistuneen, pitkäikäisen perheyrityksen tuotteilta. Näyttävät rihkamalta, jota voisi kuvitella tilaavansa kiinalaiselta verkkokaupalta ja sieltähän nämäkin luultavasti tulevat.
Nettisivut vaikuttavat alkuunsa melko aidoilta, mutta tekstit sisältävät suomalaisittain outoja ilmaisuja ja virheitä. Osoitteeksi on merkitty pelkkä Aleksanterinkatu Helsinkiin, eikä puhelinnumeroa löydy yhteystiedoista.
Luin tästä ilmiöstä jutun joitakin kuukausia sitten. Tekaistuja yrityksiä, joiden tuotteet tulevat ihan jostain muualta kuin Suomen kamaralta.
Kuluttaja saa olla nykyisin todella tarkkana; kaikenlaisten huijausten ja väärennysten tekeminen tekoälyn turvin on entistä helpompaa.
Menen uudelleen Instagramiin ja yritän etsiä korumainosta uudestaan. En löydä sitä tekaistun yrityksen nimellä.
Kivijalkakaupalla ei ole mennyt kovinkaan hyvin viime vuosina. Saa nähdä, palaavatko asiakkaat liikkeisiin erilaisten nettihuijausten lisääntyessä. Onhan se nyt aika tavalla eri asia tilata käsin tehtyjä hopeakoruja helsinkiläiseltä perheyritykseltä kuin rihkamaa kansainväliseltä verkkokauppajätiltä. Tuotteesta voit olla ainakin varma, jos pääset sitä itse katsomaan ja koskemaan ennen ostopäätöstä.
Harhaanjohtavat ja huijaavat mainokset ja tuotteet muuttunevat koko ajan uskottavammiksi ja tulevaisuudessa voi olla jo todella vaikeaa erottaa, mitä on ostamassa ja mistä.
