05.09.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
– Muistan, että ensimmäisenä koulupäivänä oli kaunis ilma; päivällä tuli kuuma, kun aamulla oli laittanut liikaa päälle. Kaisan äiti saattoi meitä kouluun. Kävelimme ihan puhumatta, kun meitä jännitti niin kovasti, Sanni Tiihonen (os. Hannonen) muisteli ensimmäistä koulupäiväänsä Kintauden koulussa tasan 60 vuotta sitten. Kaisa, jonka kanssa Sanni meni yhdessä kouluun, oli serkkutyttö Kaisa Vähätiitto, nykyiseltä sukunimeltään Ojalehto.
Silloin 60 vuotta sitten lukuvuosi alkoi 1. syyskuuta, ja nyt tämän vuoden syyskuun ensimmäisenä päivänä Sanni Tiihonen, Kaisa Ojalehto ja muut Petäjäveden eput vuosimallia 1965 tapasivat Miilussa ja Masuunissa. Päivään kuului entisten koulukavereiden kanssa jutustelun lisäksi hieman tietoa nykypäivän kouluoloista.
– Paljon on muuttunut, mutta paljon on samaakin. Nykyään oppilaiden ja opettajien välillä on enemmän vuorovaikutusta, ennen opettaja puhui ja oppilaat kuuntelivat. Ennen ei myöskään erityistä tukea tarvitsevat oppilaat saaneet tukea kuten nykyisin. Ennen vanhaan tukea tarvitsevia pidettiin vain kurittomina tai tyhminä ja he jäivät luokalleen, Sanni Tiihonen ja Sirpa Koivisto pohtivat.
Ulkohuussit ja merkillisiä ruokia
Sinä aikana, kun Sanni Tiihonen, Kaisa Ojalehto ja Sirpa Koivisto kävivät Kintauden koulua, rakennettiin uusi Jyväskylä – Keuruu -tie ja Kintauden koulua laajennettiin.
– Sinne tuli jumppasali, uusi keittola ja sisävessat, Sirpa Koivisto muistelee.
– Minä pelkäsin hirveästi ulkohuussiin menoa, kun pojat kurkistelivat sieltä alta, Kaisa Ojalehto kertoo ja muistelee myös inhonneensa punajuuria.
– Heitin punajuuret ikkunasta pihalle, kun opettaja poistui tupakalle, Kaisa Ojalehto tunnustaa.
Kerttu Haapanen aloitti koulutaipaleensa Kummun koulussa ja Taina Huhtisaari (os. Nieminen) Kukkaron koulussa. Molemmat olivat koulunsa ainoita eppuluokkalaisia.
– Kevätjuhlassa opettaja sanoi, että oli vaikea antaa arvosanoja, kun olin luokan ainoa oppilas, Taina Huhtisaari toteaa.
Sekä Kummun koulu että Kukkaron koulu lopetettiin 1960-luvun lopulla. Kerttu Haapanen siirtyi neljännelle luokalle Kintauden kouluun, Taina Huhtisaari kolmannelle luokalle kirkonkylän kouluun.
– Kyllä minua jännitti ihan kamalasti isoon kouluun siirtyminen, Taina Huhtisaari kertoo.
Kirkonkylän koulussa koulutiensä aloittanut Terho Raitanen muisteli, että ruoka oli merkillistä, eikä aina maistunut.
– Esimerkiksi sipuleita jemmattiin jopa pulpettien alle, kun ei haluttu syödä niitä, Raitanen muistelee.
– Meillä kyllä oli aina hyvää ruokaa, kehui Ylämäen koulua käynyt Ari Ohra-aho.
Sekä Raitasen että Ohra-ahon mielestä koulunkäynti oli kivaa ja kouluun mentiin mielellään.
– Minä olisin halunnut jopa etukäteen tutustumaan kouluun, mutta en päässyt. Isoveljeni eivät tykänneet koulunkäynnistä, mutta minä menin aina mielelläni kouluun, Terho Raitanen sanoo ja muistelee, kuinka olisi halunnut kouluun jopa 42 asteen pakkasella.
– Auto ei lähtenyt käyntiin, mutta naapurissa oli hevonen. Minä olisin halunnut, että kaikki naapuruston lapset olisi viety sillä kouluun, mutta vanhemmat eivät suostuneet, Raitanen sanoo. Pekka Romula muisteli menneensä Ulkolan kouluun lähes 30 asteen pakkasella.
– Pakkasraja oli 30 astetta, eikä sinne kouluun silloin kovin moni tullut, Romula kertoo.
Kouluja oli vielä kylilläkin
Vuonna 1965 eppuluokalle menneet aloittivat koulunsa kansakoulussa. Neljännellä luokalla pyrittiin oppikouluun, sinne oli pääsykokeet. Jos neljänneltä luokalta ei päässyt oppikouluun, voi vielä yrittää viidenneltä luokalta. Ne, jotka eivät halunneet, päässeet tai muuten voineet mennä oppikouluun, jatkoivat vielä kaksi vuotta kansakoulussa ja sitten vuorossa oli kansalaiskoulu.
– Peruskoulu tuli meidän kouluaikana, olimme oppikoulussa, Kaisa Ojalehto kertoo.
– Peruskoulun tulo näkyi siinä, että koulu ei enää maksanut, opetussuunnitelma meillä pystyi samana.
Vuonna 1965 koulua oli myös lauantaisin. Syyslomaa ei ollut, mutta syksyisin oli yhden päivän mittainen perunannostoloma.
– Se muuttui jo ennen peruskoulua, lauantaisin kävimme koulua vain ensimmäisen ja toisen luokan, Kaisa Ojalehto ja Taina Huhtisaari muistelevat.
Kyläkouluja Petäjävedellä oli vuonna 1965 vielä runsaasti. Kirkonkylän lisäksi koulua käytiin Kintaudella sekä Tupamäen, Ylämäen, Kuitulan, Kummun, Pengerjoen, Metsäkulman, Ulkolan ja Kukkaron kouluissa.
– Parhaimmillaan Petäjävedellä on ollut 17 koulua. Kyläkouluja lopetettiin jo 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa, Eija Wilmi kertoo.
Eput vuosimallia 1965 -tapaamisessa oli mukana eppuluokkalaisia lähes kaikista vuonna 1965 Petäjävedellä toimineista kouluista.
– Kymmenen vuotta sitten meillä oli Kirkonkylän koulun vuoden 1965 eppuluokkalaisten tapaaminen. Siellä puhuimme, että tapaamme uudelleen kymmenen vuoden kuluttua ja sitten tuli idea, että tapaamiseen kutsutaan myös kyläkouluissa koulutiensä aloittaneet, Paula Vulli kertoo.
– Nyt meillä on uusi tapaaminen jo viiden vuoden päästä. Ja niillä meistä, jotka jatkoivat oppikouluun, on jo sitä ennen riemuylioppilasjuhlat.
Tiina Lamminaho
04.09.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Toivakka, Uurainen, Uutinen
Keski-Suomen hyvinvointialue lomauttaa henkilöstöään 1–8 päiväksi. Lomautukset ovat osa kesän 2025 yhteistoimintaneuvotteluissa sovittuja sopeuttamistoimia. Lomautuksilla vaikutetaan vuoden 2025 tilikauden tulokseen. Säästöä lomautuksilla arvioidaan saatavan vajaa 1,9 miljoonaa euroa. Lomautuksista on nyt tehty tarkemmat suunnitelmat.
– Tilanne on hyvin valitettava, mutta meidän on tehtävä lisätoimenpiteitä, jotta saamme taitettua kustannusten kasvua ja kurottua taloutta suunnitellulle uralle. Käsitykseni mukaan henkilöstö on suhtautunut ymmärtäväisesti tilanteeseen, hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet sanoo. Lomautukset toteutetaan loppuvuoden aikana toimialajohtajien tekemien viranhaltijapäätösten mukaisesti. Lomautussuunnitelmat on tehty niin, että niistä saadaan mahdollisimman paljon säästöä, mutta samalla niin, että kriittisten toimintojen jatkuvuus turvataan ja asiakkaille ja potilaille lomautuksista aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.
–Palveluissamme on erilaisia resurssitilanteita ja lomautussuunnittelun yhteydessä on määritelty myös yksiköitä, joista emme voi henkilöitä lomauttaa. Meillä on palveluita, joissa apuun on vastattava kiireellisesti ja palveluita, joissa on lakisääteisiä mitoituksia. Joissakin palveluissa on myös tehtäviä täyttämättä tai tiedossa olevia poissaoloja loppuvuodelle, millä saavutetaan vastaavaa säästöä, sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialajohtaja Kati Kallimo kuvaa.
Lomautuksia ei toteuteta muun muassa sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, ensihoidon hoito- ja perustason ensihoitajatehtävissä ja nuorisokotien kasvatus- ja hoitotehtävissä. Hyvinvointialueen johdolle (johtajat ja päälliköt) on säästötoimenpiteenä jo aiemmin päätetty seitsemän päivän palkaton vapaa vuodelle 2025, minkä lisäksi myös johtajat ja päälliköt lomautetaan vähintään yhdeksi päiväksi. Johdolle palkattomia päiviä kertyy siis minimissään 8 päivää vuodelle 2025. Henkilöstön osalta lomautuspäivien määrä vaihtelee 1–8 päivää.
Lomautusten vaikutuksista yksittäisiin palveluihin kerrotaan tarkemmin lomautusten edetessä.
03.09.2025 | Alueelta, Korpilahti, Petäjävesi, Tilaajille, Uurainen
Lepomäen luomupensasmustikkatilalla marjat ovat nyt parhaimmillaan, ja poiminta käy vilkkaana. Parikymmentä ukrainalaista luottopoimijaa ovat jo useina vuosina vastanneet pääosin sadonkorjuusta, mutta tänä kesänä on pitkästä aikaa järjestetty myös itsepoimintaa.
– Itsepoiminta on siinä mielessä hieman hankalaa, että haluaisimme myydä vain priimaa, eli täysin kypsiä marjoja. Usein itsepoiminnassa mukaan livahtaa raakoja marjoja, jotka eivät maistu hyvälle. Tietysti ammattipoimijoiden jäljiltä pensaat tulevat poimittua tarkemmin, kertoo Hannele Mäntyjärvi.
Metsän keskellä, korkealla mäellä sijaitseva Lepomäki on Suomen suurin luomupensasmustikan tuottaja. Lepomäen suku on asuttanut tilaa virallisten tietojen mukaan vuodesta 1821, mistä kertoo myös sukutilaviiri. Maata tilalla on viljelty jo 1600-luvulta lähtien, sillä tila on entinen Valtion Kruunun torppa, jonka nykyisen emännän, Hannele Mäntyjärven isovanhemmat Onni ja Lyydia Lepomäki lunastivat itsenäiseksi tilaksi 1920-luvun alkupuolella. Perinteinen maanviljelys jatkui 1980-luvulle saakka.
Lepomäen nimen synnystä on monta tarinaa, mutta uskottavimpana Hannele Mäntyjärvi pitää sitä, että kasakat ovat aikoinaan tulleet mäelle lepäämään.
– Täältä näkee ja kuulee kauas, ja siksi paikka oli turvallinen menneinä aikoina. Nykyään, kun on oikein kuulas ilma, Kintauden junan jyskytys kuuluu tänne saakka. Mutta enää täällä ei kukaan lepää ainakaan näin kasvukauden aikana, Mäntyjärvi naurahtaa.
Pensasmustikka tuli Lepomäkeen lähes sattumalta.
– Mieheni oli kuullut joskus hyvin kauan sitten ”jättimustikoista”, ja ne tulivat jostain mieleen 1990-luvulla, kun mietimme tilan mahdollisuuksia. Aloitimme muutamasta sadasta taimesta, ja nyt pensasmustikkaa on 4,5 hehtaaria. Luomuun siirryimme reilu 10 vuotta sitten, ja sen kyllä maistoi marjoissa, Mäntyjärvi kertoo.
Ensimmäisiä oman pellon marjoja päästiin maistelemaan vasta pari vuotta istutuksen jälkeen, jolloin nyt jo paljosta vastaava Tuomas Mäntyjärvi oli vielä taapero. Nykyään hän opiskelee hortonomiksi, ja vaikka kotitilan jatkaminen ei aina ole ollut itsestäänselvyys, näyttää se tällä hetkellä melko todennäköiseltä. Ennen hortonomiopintoja hän opiskeli kokiksi ja ammattikorkeakoulussa Tarvaalassa suoritti agrologin opintoja.
Kesä on tilalla kiireisintä aikaa, mutta pensasmustikanviljelijän työkiireet alkavat jo varhain keväällä.
– Lumien sulettua aloitetaan pensaiden huoltotoimenpiteet: vanhat lehdet puhalletaan pois ja leikataan tarvittaessa, sitten aloitetaan lannoitukset. Kun kukinta alkaa, niitä lisäpölytetään tuontikimalaisilla, kertoo Tuomas Mäntyjärvi.
Kimalaiset ovat tehokkaita mustikan pölyttäjiä – tuloksena on suuremmat, tasaisesti kypsyneet marjat ja isompi sato. Viljelijän painajainen on karu halla tai poiminta-aikaan rajut raesateet.
Poimintakauden jälkeen alkavat pensaiden syyshuollot.
– Kukkaro on koko ajan taivasalla ja vastoinkäymisiä on riittänyt, silti tämä on ollut minulle unelmatyötä. Olen saanut työskennellä kotona lasten ollessa pieniä ja koko ajan kehittää itseäni ja alaa, toteaa Hannele Mäntyjärvi.
Laajeneminen on edellyttänyt valtavan määrän uuden opiskelua ja pioneerityötä. Hannelella on hyvin monipuolinen koulutustausta: kemian laborantti, agrologi, opettaja ja lisäksi markkinointiopintoja.
Pensasmustikalla on lopulta aika vähän tekemistä metsämustikan kanssa. Suomalainen lajike on jalostettu yhdistelmä metsämustikkaa, juolukkaa, variksenmarjaa ja pensasmustikkaa. Lepomäen lajikkeet ovat Risto Tahvosen kehittämät Alvar ja Aino, joista Alvar ei menesty Kuohua pohjoisempana.
Vuosittainen sato vaihtelee, mutta on keskimäärin noin 30 000 kiloa. Viime kesänä saatiin ennätyssato, mikä käynnisti tuotteistamisen. Apuna oli myös ammattikorkeakoulun hanke. Pakastemarjan rinnalle on nyt tullut täysmehu, kuohujuoma ja sorbetti. Kehitysvaiheessa on vielä pakastekuivattu marja. Toistaiseksi tuotteet teetetään, mutta oma tuotanto on mietinnässä. Tänä vuonna Lepomäellä on investoitu esimerkiksi etikettilaitteeseen, kassajärjestelmään ja pakastekonttiin.
– Alkoholiton mustikkakuohujuoma on erityisen trendikäs juuri nyt, toteaa Tuomas Mäntyjärvi.
Tuotteistaminen jatkuu, sillä nykyisten tuotteiden sivutuotteena syntyy mehunvalmistuksessa kuorista paljon mäskiä, joka on erityisen vitamiinipitoista eikä sitä missään nimessä kannata haaskata.
Suurin osa tilan marjoista menee yhä pakastukseen, ja SOK on suurin asiakas. Tänä vuonna marjoja myydään ensimmäistä kertaa tuoreena Kotimaista-merkin alla S-ryhmän kaupoissa. Myös Uuraisten Sesonkipuoti Selman asiakkaat pääsivät viime kesänä tutustumaan Lepomäen tuotteisiin.
Hanna Lahtinen
25.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Petäjäveden vahvin -kisa oli lajista tietämättömällekin jännittävää ja mielenkiintoista katseltavaa. Kisa keräsi torin ympäristöön mukavasti yleisöä lauantaina.
Miesten sarjan voitti Janne Lampinen ja naisten Emmi Matikainen-Tervola.
Miesten sarjan voitti Janne Lampinen 23,5 pisteellä. Jouni Tarvainen toinen 15,5 pistettä. Tuomas Syvänen oli kolmas 15 pistettä, Janne Rautiainen neljäs 13 pistettä ja Matti Lahtinen viides 8 pistettä.
Petäjäveden Petäjäisten voimailijoiden järjestämässä kisassa oli viisi lajia.
– Ensimmäisenä oli traktorin veto, toisena yhdistelmälaji, jossa kannettiin salkkuja ja säkkejä. Kolmantena nostettiin traktorin peräkärryn aisaa ja painoa nostettiin siirtelemällä atlas-kiviä. Neljäs laji oli tukkipunnerrus, jossa myös lisättiin painoja. Kisan päätti atlas-pallon nostaminen peräkärryyn. Painavin kärryyn saatu kivi oli 160 -kiloinen. -Kivi nousi kahdelta miesten sarjan kisaajalta ja se oli kertakaikkiaan kova suoritus, Matti Heinänen sanoi.
Toiminnallisella kuntosalilla on pystynyt treenaamaan kaikilla muilla välineillä paitsi Atlas-kivillä. Ne ovat Heinäsen betonista tekemiä. Niidenkin kokeiluun ennen kisaa oli mahdollisuus.
Heinänen kertoi, että teknisesti haastavin lajeista oli tukkipunnerrus.
-Tämä vaatii eniten tekniikkaa, kun tukki pitää saada ensin rinnalle ja siitä suorille käsivarsille ylös.
Miesten sarjan voittanut Janne Lampinen paranteli tänä vuonna sijoitustaan; viime vuonna kisassa tuli pronssia. Lampinen on harrastanut lajia Voimanostoliiton jäsenenä viime vuodesta saakka. Keuruulla pidetyssä vastaavassa kilpailussa heinäkuussa sijoitus oli toinen. Voimanostoa Lampinen on harrastanut aikaisemminkin; taukoa tuli muun muassa perheen perustamisen myötä.
-Junnuna tuli serkkupoikien kanssa vähän vastaavaa tehtyä, mutta voimanostokisoissa en ole ennen viime kesää ollut.
-Tänään oli kyllä hyvä päivä ja tuli ennätyksiä kaikissa lajeissa.
Lampinen harjoitteli lajeja etukäteen.
-Tänä vuonna oli tavoitteena, että kaikki pääsee harjoittelemaan eri lajeja, vaikka kyllä tässä kuntosaliharjoittelullakin pitkälle pääsee.
Lampinen treenaa kolmesta neljään kertaan viikossa. Tänä vuonna kilpailukalenterissa on vielä yhdet kisat myöhemmin syksyllä Jämsässä.
Naisten sarjan voitti Emmi Matikainen-Tervola 15,5 pistettä. Toinen oli Anniina Mäntyjärvi 15 p., kolmas Kristiina Makkonen10 pistettä ja neljäs Sanna Lampinen 9.5 pistettä.
Naisten sarjan voittaja Emmi Matikainen-Tervola uusi viime vuotisen voittonsa tiukassa kisassa toiseksi tulleen Anniina Mäntyjärven kanssa.
-Vähän olen treenannut, kun näitä välineitä on ollut tuossa salilla. Eri välineisiin tarvitaan erilaista tekniikkaa. Isoja kiviä en ollut nostanut koskaan aikaisemmin. Traktorin veto oli huonoin suoritus. En tiedä, olisiko se onnistunut harjoittelullakaan paremmin.
Maarit Nurminen
25.08.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Petäjävesi, Tilaajille
Viiden keskisuomalaisen osuuspankin hallitukset selvittävät mahdollisuutta yhdistää pankit. Yhdistymistä ovat suunnittelemassa keskisuomalaiset osuuspankit, eli OP Haapamäen Seutu, OP Keski-Suomi, OP Korpilahti, OP Multia ja OP Petäjävesi.
Yhdistymishankkeen lähtökohtana on, että nykyiset konttorit jatkavat toimintaansa ja asiakassuhteet pysyvät entisellään, esimerkiksi tilinumerot, verkkopalvelutunnukset ja maksukortit säilyvät samoina kuin ennenkin eikä asiakkaiden tarvitse tehdä mitään. Lähtökohtana on myös, että koko nykyinen henkilöstö jatkaa uuden pankin palveluksessa.
– Hallituksemme on pohtinut pidemmän aikaa, että miten parhaiten hoidamme tulevaisuuden pankkityön haasteet. Sääntely haastaa erityisesti pieniä pankkeja. Tekemällä pakolliset hallintotehtävät viiden sijasta vain yhdessä pankissa, saamme enemmän aikaa asiakaspalveluun. Meillä on Keski-Suomessa yhteinen toimialue, yhteiset asiakkaat, yhteinen työssäkäyntialue ja meillä on OP Keski-Suomen kanssa jo ennestään hyvää yhteistyötä, jota haluamme yhdistymisellä syventää kaikkien asiakkaidemme eduksi, OP Korpilahden hallituksen puheenjohtaja Tarja Simola sanoo.
– Pankkimme nykyinen koko ei mahdollista viranomaisvaateiden täyttämistä ja käytämme jo nyt OP Keski-Suomen erityisasiantuntijapalveluita. Nyt suunnittelemme yhdessä uutta pankkia, jonka koko riittää pitkälle tulevaisuuteen, ja voimme olla mukana rahoittamassa aiempaa suurempia paikallisia hankkeita, OP Petäjäveden hallituksen puheenjohtaja Salla Syvänen kertoo.
Korpilahden Osuuspankin asiakkaille on järjestetty viimeisen vuoden aikana kolme asiakastilaisuutta, joissa on keskusteltu muun muassa Euroopan Keskuspankin lisääntyneiden velvollisuuksien tuomista haasteista.
Euroopan Keskuspankki valvoo jokaista pankkia erikseen, ei esimerkiksi koko OP-ryhmää. EKP vaatii esimerkiksi pankkikohtaista luotto- ja riskienhallintaorganisaatioita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luottopäätöksiä ja takauksien arviointeja tekevät eri ihmiset.
Maanantaiaamun tiedotustilaisuudessa Petäjävedellä todettiin, että pienissä pankeissa on tarvetta lisätä työaikaa asiakkaiden kanssa, mutta lisääntyneet velvoitteet ja lainsäädäntö haastavat ajankäyttöä.
– Osuuspankkien lukumäärä ympäri Suomea on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, mutta konttoreiden määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Samanlainen suunnitelma on myös meillä. Haluamme säilyttää nykyiset konttorit ja ammattitaitoisen henkilökunnan, eli emme tavoittele kustannussäästöjä. Olemme matkalla yhä vahvemmaksi paikalliseksi toimijaksi, jonka juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa yhteisössä, ja jonka katse on rohkeasti tulevaisuudessa. Samalla haluamme olla haluttu työnantaja ja pankki, jonka puoleen käännytään luottamuksella, kertoo OP Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja Pauliina
Takala.
Mikäli pankkien yhdistyminen toteutuu, Keski-Suomen osuuspankilla olisi noin 92 000 omistaja-asiakasta, noin 140 000 asiakasta, omia varoja 536,3 miljoonaa euroa, asiakasliiketoiminnan suuruus olisi 6 765,5 miljoonaa euroa ja tase 4 355,5 euroa. Työntekijöitä pankilla olisi noin 192 henkilöä.
Selvityksen valmistuttua kunkin pankin hallitus päättää erikseen yhdistymisesityksestä ja lopullisen päätöksen tekee kunkin pankin edustajiston tai osuuskunnan kokous alkuvuoden 2026 aikana.
20.08.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Toivakka
Fimlabin laboratoriopäivät muuttuvat 8. syyskuuta alkaen. Fimlabin palvelupiste on jatkossa avoinna Toivakassa torstaisin kun päivä oli aiemmin tiistai.
Petäjävedellä laboratorio on avoinna myös torstaisin, kun aiemmin päivä oli maanantai.
