Väestöennuste haastaa kehittymään

Väestöennuste haastaa kehittymään

Konsulttiyhtiö MDI:n tuore väestöennuste piirtää huolestuttavan kuvan Suomen tulevaisuudesta. Ennuste perustuu Tilastokeskuksen väestödataan ja ulottuu vuoteen 2050. Se huomioi syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeet, mutta ei esimerkiksi talouskehitystä.
Suurin osa Suomen kunnista menettää väestöä. Kasvua nähdään vain harvoissa kaupungeissa ja tietyillä alueilla, kuten länsirannikon uskonnollisemmilla seuduilla. Vuodesta 2016 lähtien kuolleisuus on pysyvästi ylittänyt syntyvyyden. Ilman maahanmuuttoa väestö vähenisi vuosittain.
Koululaisten määrä vähenee nopeasti, vuoteen 2032 mennessä lähes 100 000 lasta. Tämä saattaa johtaa koulujen sulkemisiin erityisesti pienissä kunnissa. Samalla yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa merkittävästi, mikä lisää hoivatarvetta pysyvästi.
Työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto on ainoa tekijä, joka voi pitää Suomen väestön kasvussa. Syntyvyyden nousua ei ole näköpiirissä ja suurin osa maasta kohtaa väestökadon.

Keski-Suomen kehitys on keskitasoa, mutta alueella on muutamia mielenkiintoisia poikkeuksia. Esimerkiksi Uurainen kuuluu harvinaiseen 35 kunnan joukkoon, joissa syntyvyys ylittää kuolleisuuden. Vuonna 2024 Uuraisilla syntyi 16 lasta enemmän kuin kuntalaisia kuoli. Plussan puolelle päästiin myös Jyväskylässä ja Laukaassa. Toivakassa syntyi 11 vauvaa vähemmän kuin siirtyi väkeä tuonpuoleisiin, Petäjävedellä suhdeluku oli peräti -25.
Yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa alueella merkittävästi. Suurin prosentuaalinen kasvu ennustetaan Jyväskylään (129 %), toisena Uurainen (121 %), Petäjävesi (101 %) ja Toivakka (54 %).
Jyväskylää lukuun ottamatta kaikille alueen kunnille ennustetaan väestön vähenemistä vuoteen 2050 mennessä – mikäli ne säilyvät itsenäisinä. Kuntaliitoskeskustelu on jälleen vilkastumassa. Ennusteessa oletetaan, että maahanmuutto jatkuu nykytasolla.
Nyt Uuraisilla on 3 652 asukasta, Petäjävedellä 3 548 ja Toivakassa 2 333. Vuoteen 2050 mennessä väestön ennustetaan vähenevän Uuraisilla 13 prosenttia, Petäjävedellä 19,3 prosenttia ja Toivakassa 21 prosenttia. Suomen suurin väestönmenettäjä löytyy Keski-Suomesta, Kyyjärvi, jossa väkimäärän ennustetaan puolittuvan.
Jyväskylän kasvuksi ennustetaan maltillista 2,1 prosenttia, kun taas Espoo kasvaisi 30,2 prosentilla.
Jyväskylän elinvoima heijastuu kehyskuntiin, kuten Uurainen, Petäjävesi ja Toivakka. Esimerkiksi Toivakan kutistuminen alle 2 000 asukkaan kunnaksi on helpompi estää, jos koko seutukunta voi hyvin ja on houkutteleva.
Ennusteessa on osia, kuten väestön vanheneminen, joiden toteutuminen on lähes väistämätöntä. Sen sijaan muuttoliikkeeseen voivat vaikuttaa monet tekijät. Aikanaan ennustettiin Lapin autioituvan, mutta matkailu on tuonut elinvoimaa pohjoiseen. Korona-aikana nähtiin kaupungistumisen ”rytmihäiriö”, kun haja-asutusalueet alkoivat kiinnostaa. Tilanne on nyt palautunut, ja kasvukeskukset vetävät jälleen. Mutta mikä aiheuttaa seuraavan ”rytmihäiriön” ja milloin?

Hanna Lahtinen

 

Seurakuntien päiväkerhot ovat toimineet 80 vuotta

Seurakuntien päiväkerhot ovat toimineet 80 vuotta

Aivan ensimmäiset seurakunnan päiväkerhot Suomessa aloittivat vuonna 1945 Turussa ja Tampereella.
– Toiminta alkoi tarpeesta; kun äidit menivät töihin, lapsille tarvittiin hoitopaikka. Seurakunta tarjosi tilat kerhoille, aluksi niitä pitivät toiset kotiäidit, varhaiskasvatuksen asiantuntija Raija Ojell Kirkkohallituksesta kertoo.
– Jo ennen ensimmäisiä päiväkerhoja seurakunnilla oli ollut pyhäkoulua sunnuntaisin, uutta oli, että päiväkerhot toimivat arkisin, Ojell sanoo.
Ensimmäisissä päiväkerhoissa leikittiin, laulettiin ja ulkoiltiin. 1950-luvulla toiminta laajeni ensin muihin kaupunkeihin ja 1960-luvulla maaseudullekin. Kerho-ohjaajia alettiin myös kouluttaa.
– Pienimuotoista koulutusta oli jo 1950-luvulla, ensin koulutus oli kurssimuotoista leikinohjaajakoulutusta. Koulutuskin laajeni, kun toiminta laajeni, Raija Ojell kertoo.
– Nykyään seurakuntien kerhojen ohjaajilla on toisen asteen ammatillinen kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, sama, mikä päiväkotien lastenhoitajilla. Seurakunnan kerhojen ohjaajien koulutukseen kuuluu lisäksi tietyt seurakunnalliset opinnot.
Valtakunnallisia periaatteita ja ohjeistuksia kerhotoiminnasta seurakunnille alettiin antaa 1970-luvulla. Valtakunnallisesti suurimmillaan seurakuntien kerhotoiminta on ollut 1980-luvulla, silloin toiminnan piirissä oli yli 100 000 lasta.
– Edelleen kirkon varhaiskasvatus on tärkeä osa monen perheen arkea, vaikka yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet toimintaan. Seurakunnan kerhoja on suunnattu entistä nuoremmille, monessa seurakunnassa päiväkerhoihin otetaan jo kaksivuotiaita. Seurakunnilla on myös paljon vauvaperhetoimintaa ja toimintaa odottaville äideille. Perheiden tarpeet vaihtelevat alueellisesti paljon. Kerhojen lisäksi erilaiset tapahtumat, retket ja leirit ovat suosittuja nykyään, Raija Ojell kertoo.

Tiina Lamminaho

Nyt etsitään surkeinta kylätietä

Nyt etsitään surkeinta kylätietä

On tullut jälleen aika etsiä kuva rosoisimmasta raitista – missä sijaitsee Suomen surkein kylätie vuosimallia 2025?

Millaista tietä sinä kuljet? Suomen Kylät ry ja Suomen Tieyhdistys ry etsivät Suomen surkeinta kylätietä kuvakilpailulla. Lähetä kuva tiestä kilpailuun 6.10 mennessä ja kirjoita, miten kuvassa näkyvä tien kunto hankaloittaa elämääsi. Suomen surkein kylätie vuosimallia 2025 valitaan Maaseudun Tulevaisuuden verkkosivuilla tapahtuvalla yleisöäänestyksellä.

Toista kesää jatkunut päällystysbuumi on helpottanut tieverkon tilannetta monin paikoin, mutta Suomen Tieyhdistys ry ja Suomen Kylät ry ovat huolissaan maaseudun kyliin vievistä teistä. Teiden merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle on suuri. Arjen sujuvuus, ruoantuotanto ja energiansaanti riippuu pitkälti sitä, miten liikenne tiestöllä kulkee.

Kylätiet ja niiden varaan rakentuva aktiivisuus tuottaa monenlaista taloudellista ja henkistä hyvinvointia maaseudulle ja kaupunkeihin.

– Vaikka kilpailussa on mukana humoristinen kulma, niin Suomen surkeinta kylätietä etsiessämme etsimme samalla ratkaisuja parempaan arkeen. Surkein Kylätie -kilpailu on tärkeä muistutus, että koko Suomi tarvitsee toimivat yhteydet, Suomen Kylien viestintäpäällikkö Timo Metsäjoki sanoo.

– Huoli Suomen tieverkosta on suuri. Huolimatta kasvaneista päällystysmääristä, huonokuntoisia teitä riittää. Mikäli teiden pintaa ja rakennetta ei vahvisteta ajoissa, se johtaa aikaa myöten kalliimpiin remontteihin ja tämä vaatii eduskunnalta rahaa, harmittelee Suomen Tieyhdistys ry:n toimitusjohtaja Simo Takalammi.

Alkukesän viileys kasvatti hyvän nurmisadon

Alkukesän viileys kasvatti hyvän nurmisadon

– Puinnit on tehty ja viljaa tuli ihan hyvin, viime aikoina on ollut paljon huonompiakin vuosia. Myös nurmet kasvoivat tänä kesänä hyvin, Reino Henttala toteaa. Henttalan pelloilla Moksissa kasvoi tänä kesänä nurmen lisäksi ohraa, kauraa ja syysvehnää.
– Kaura ei oikein tykännyt kuivuudesta, mutta ohra pärjäsi paremmin, ainakin meillä. Sehän on tilakohtainen juttu ja riippuu monesta asiasta, miten viljaa tulee, Henttala sanoo.
– Alkukesän viileys sopi etenkin nurmille todella hyvin, nurmet eivät oikein tykkää helteestä. Ensimmäinen nurmisato oli tosi hyvä, toinen kärsi vähän kuivuudesta, mutta kolmatta nurmisatoa on taas tullut hyvin, Henttala sanoo ja kertoo, että heidän peltojensa tuotto menee lähes kokonaan omien eläinten ruoaksi.

Sirkku Mennalan mukaan kesä on ollut haasteellinen. Leustun tilalla kasvaa syys- ja kevätvehnää, ohraa, kauraa, ruista, kuminaa ja hernettä. Viime viikolla puinnit olivat vielä meneillään.
– Erityisesti ohra on meillä kärsinyt alkukesän kylmyydestä. Ja märkyys verotti satoa paikoissa, joissa vesi ei päässyt pellolta pois. Kylmää ja märkää seurannut kuumuus taas teki sen, etteivät jyvät kasvaneet isoksi, Sirkku Mennala sanoo.
– Sadonkorjuu meillä pääsi alkamaan suunnilleen samaan aikaan kuin normaalisti. Meillä on useita viljelykasveja osittain senkin takia, ettei syksyllä ole kauheaa ruuhkaa, kun kasvit valmistuvat eri aikaan. Sadonkorjuu aloitetaan kuminasta, viimeisenä puidaan kevätvehnä. Nyt on ollut hyviä kelejä, mutta mitä pidemmälle syksy etenee, sitä epävakaisemmat kelit tulevat ja aamu- ja iltakosteus lyhentävät tehokasta puintiaikaa, Mennala toteaa ja kertoo, että useat viljelykasvit myös hajauttavat riskiä.
– Lisäksi EU vaatii tilakohtaista viljelykiertoa.

ProAgria Keski-Suomen palvelupäällikkö Lauri Lehtilä kehuu etenkin kesän nurmisatoja ja toteaa saman kuin Reino Henttala.
– Nurmet hyötyivät viileästä ja sateisesta alkukesästä. Etenkin kesän ensimmäinen nurmisato on ollut Keski-Suomessa runsas ja laadultaan hyvä. Kun helteet alkoivat, jossain paikoin nurmet mahdollisesti kärsivät helteistä ja kuivuudesta. Tänä vuonna olosuhteiden puolesta kolmaskin sato on mahdollista korjata, tosin valtaosalla Keski-Suomen tiloista korjataan minun tietojeni mukaan vain kaksi nurmisatoa, Lehtilä sanoo.
Viljojen puinnit ovat Lehtilän mukaan Keski-Suomessa loppusuoralla.
– Kevätviljojen sadot ovat määrällisesti hyviä. Jossain tiloilla on saatu jopa erinomaisia satoja, jossain on jääty hieman vähemmälle, Lehtilä toteaa ja kertoo, että Keski-Suomessa viljellään eniten ohraa ja kauraa sekä jonkin verran vehnää.
– Täällä viljellään lähinnä kevätviljoja, syysviljoja on pinta-alallisesti paljon vähemmän. Ja nurmeahan Keski-Suomessa on varsin paljon, Lehtilä kertoo.
Viljasadon laadusta Lehtilä ei vielä osaa sanoa paljoa.
– Ei sato laadullisestikaan huonolta näytä. Kuivuus ja helteet ovat saattaneet vaikuttaa jonkin verran laatuun, satomäärässä ne näkyvät siten, että etenkin kaurassa on ollut pieniä jyviä ja jossain kohdin jyvät ovat jääneet kehittymättä eli hehtolitrapainot ovat olleet matalia. Hellejakso osui monin paikoin jyvän täyttymisvaiheeseen, joten se on vienyt osan potentiaalisesta sadosta. Sen sijaan ohrassa on ainakin joillakin tiloilla ollut ihan hyviäkin hehtolitrapainoja, Lehtilä kertoo.
– Viileän alkukesän ansiosta kasvustot lähtivät tasaisesti kasvuun ja vettäkin täällä on tullut kohtuullisesti. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on ollut hurjia sademääriä ja ne ovat leikanneet satoa, täällä päästiin helpommalla.

Tiina Lamminaho

 

Wihersaari on viihtynyt toivakkalaisten omana lääkärinä

Wihersaari on viihtynyt toivakkalaisten omana lääkärinä

Toivakkalaisia on lykästänyt. He pääsivät mukaan Keski-Suomen hyvinvointialueen kokeiluun, jossa vuoden verran katsotaan, miten omalääkärimalli toimii. Hyvaksin alueella omalääkäreitä on kaksi, se toinen on Jyväskylässä. Noin  2 200 asukkaan Toivakassa omalääkärinä aloitti reilu kuukausi sitten Timo Wihersaari, 39.

Kokeiluun kahden omalääkärin osalta on varattu 390 000 euroa.

Ammatinharjoittajalääkäri Wihersaaren mukaan hänet on otettu hyvin vastaan ja vastaavasti Wihersaari on viihtynyt työssään.

– Ilahduttavasti potilaat ovat ottaneet yhteyttä. Oleellista on hoidon jatkuvuus, potilaiden tunteminen ja ennakoiva terveydenhuolto. Tavallaan teen yleislääkärinä kansanterveystyötä, joka pitkän päälle voi säästääkin, jos ja kun saadaan kuntalaisten sokeriarvot (diabetespotilaat), kolesteroliiarvot ja verenpaineet kohdilleen. THL:n tilastojen mukaan Toivakassa on tehtävä työtä diabetespotilaiden sokeritasapainon kanssa. Kun vastaava kokeilu on myös Länsi-uudenmaan alueella, teemme yhteistyötä, Wihersaari sanoo.

Muuramessa asuva Wihersaari ajaa joka arkiaamu kello 8-9 Toivakkaan ja aloittaa vastaanoton. Ajan Toivakan terveyskeskukseen voi varata puhelimitse tai verkossa. Myös kiireellisissä tapauksissa tulee soittaa, jotta potilas osataan ohjata oikeaan paikkaan. Wihersaaren apuna on hoitaja. Työpäivä on sen mittainen kuin potilaita on, illalla Wihersaari voi jatkaa työntekoa tietokoneella.

– Työssä kiehtoo sen vapaus ja potilaiden kohtaaminen. En ole hyvinvointialueella palkollisena vaan saan työstäni korvauksen tehdyn työn perusteella. Jos olen sairaana tai lomalla, rahaa ei tule. En ole rajaton resurssi ja minun pitää opetella, mikä malli täällä toimii. Mutta uutuudenviehätys miellyttää minua. Tätä voisi tehdä isommassakin kuvassa.

Wihersaaren tehtäviin kuuluvat terveyskeskuksen vastaanoton ohella lähellä olevan hoivakodin asukkaat sekä kotihoidon potilaat. Ulkopuolelle jäävät kouluterveys ja neuvola.

– Luottamus potilaisiin on saatava. Jos kerron potilaalle, että hänen kannattaa tehdä tätä ja tuota elämänlaatunsa parantamiseksi, niin hänen on uskottava, että se todella kannattaa. Täällä ei ole vähään aikaan ollut omaa lääkäriä, joten maaperä on otollinen. Ajatuksena on, että kokeilu houkuttelisi nuoria lääkäreitä terveyskeskuksiin.

Kokeilun taustalla on muutama asia. Hyvinvointialue haluaa tehdä terveyskeskuslääkärin työstä nykyistä houkuttelevampaa ja myös hakea säästöjä. Vakituisista terveyskeskuslääkäreiden viroista Keski-Suomessa oli 2024 täyttämättä kolmannes.

Yksi tapa saada säästöjä on vähentää – tai jopa päästä eroon – niin sanottujen vuokralääkäreiden käyttöä. 2024 hyvinvointialue käytti perusterveydenhuollon vuokralääkäreihin yli 12 miljoonaa euroa. Kalleuden ohella vuokralääkäreiden käytön ongelma on juuri hoidon jatkuvuus: vaikka sopimus kestäisi parikin vuotta, vuokralääkärin lähtö katkaisee potilassuhteen. Ennen vanhaan kunnanlääkärit tunsivat potilaansa ja sitä haetaan myös omalääkärikokeilulla.

Hyvaks seuraa, mitä Wihersaari Toivakassa saavuttaa. Mittareina ovat hoitotulokset etenkin diabetes- ja kolesterolipotilaiden osalta sekä myäs hoidon jatkuvuus ja hoitoonpääsy. Toki Wihersaari hoitaa myös esimerkiksi haava- ja infektiopotilaita sekä tuki- ja liikuntaelinvammoja mutta vakavammat tapaukset laitetaan eteenpäin.

– Voisin järjestää toivakkalaisille päivän, jossa tietoiskumaisesti kertoisin kansanterveystyöstä. Kannustaisin kuntalaisia hoitamaan itseään.

Toivakkalaiset ovat tyytyväisiä omalääkäriinsä – vaikkakin kovin moni terveyskeskuksessa asioinut kieltäytyi kommentoimasta asiaa nimellään.

Reija muutti Toivakkaan 40 vuotta sitten. Terveyskeskukseen hän tuli vaivan, joka oli valvottanut häntä edellisyönä, vuoksi.

– Tämä on ensimmäinen kerta omalääkärin luona ja on ilo tutustua häneen. Tällaista on odotettu Toivakkaan. Muistan ajan, jolloin täällä oli kaksikin lääkäriä. En varannut aikaa vaan tulin tänne. Olen nyt odottanut 40 minuuttia mutta ei se mitään, eläkeläisellä on aikaa. Toivakka on hieno paikka asua ja omalääkäri on kirsikka kakun päälle.

Ja kun lääkärin ja potilaan kohtaamisessa on aina myös small talkia, niin toivakkalaisille tiedoksi, mistä asioista Wihersaaren kanssa ainakin voisi jutella: kanalintumetsästyksestä ja liikuntaharrastuksista, etenkin sulkapallosta, padelista ja golfista.

Seppo Pänkäläinen

Petäjäveden ja Korpilahden osuuspankit aloittavat neuvottelut yhdistymisestä kolmen muun kanssa

Petäjäveden ja Korpilahden osuuspankit aloittavat neuvottelut yhdistymisestä kolmen muun kanssa

Viiden keskisuomalaisen osuuspankin hallitukset selvittävät mahdollisuutta yhdistää pankit. Yhdistymistä ovat suunnittelemassa keskisuomalaiset osuuspankit, eli OP Haapamäen Seutu, OP Keski-Suomi, OP Korpilahti, OP Multia ja OP Petäjävesi.
Yhdistymishankkeen lähtökohtana on, että nykyiset konttorit jatkavat toimintaansa ja asiakassuhteet pysyvät entisellään, esimerkiksi tilinumerot, verkkopalvelutunnukset ja maksukortit säilyvät samoina kuin ennenkin eikä asiakkaiden tarvitse tehdä mitään. Lähtökohtana on myös, että koko nykyinen henkilöstö jatkaa uuden pankin palveluksessa.

– Hallituksemme on pohtinut pidemmän aikaa, että miten parhaiten hoidamme tulevaisuuden pankkityön haasteet. Sääntely haastaa erityisesti pieniä pankkeja. Tekemällä pakolliset hallintotehtävät viiden sijasta vain yhdessä pankissa, saamme enemmän aikaa asiakaspalveluun. Meillä on Keski-Suomessa yhteinen toimialue, yhteiset asiakkaat, yhteinen työssäkäyntialue ja meillä on OP Keski-Suomen kanssa jo ennestään hyvää yhteistyötä, jota haluamme yhdistymisellä syventää kaikkien asiakkaidemme eduksi, OP Korpilahden hallituksen puheenjohtaja Tarja Simola sanoo.

– Pankkimme nykyinen koko ei mahdollista viranomaisvaateiden täyttämistä ja käytämme jo nyt OP Keski-Suomen erityisasiantuntijapalveluita. Nyt suunnittelemme yhdessä uutta pankkia, jonka koko riittää pitkälle tulevaisuuteen, ja voimme olla mukana rahoittamassa aiempaa suurempia paikallisia hankkeita, OP Petäjäveden hallituksen puheenjohtaja Salla Syvänen kertoo.

Korpilahden Osuuspankin asiakkaille on järjestetty viimeisen vuoden aikana kolme asiakastilaisuutta, joissa on keskusteltu muun muassa Euroopan Keskuspankin lisääntyneiden velvollisuuksien tuomista haasteista.
Euroopan Keskuspankki valvoo jokaista pankkia erikseen, ei esimerkiksi koko OP-ryhmää. EKP vaatii esimerkiksi pankkikohtaista luotto- ja riskienhallintaorganisaatioita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luottopäätöksiä ja takauksien arviointeja tekevät eri ihmiset.

Maanantaiaamun tiedotustilaisuudessa Petäjävedellä todettiin, että pienissä pankeissa on tarvetta lisätä työaikaa asiakkaiden kanssa, mutta lisääntyneet velvoitteet ja lainsäädäntö haastavat ajankäyttöä.

– Osuuspankkien lukumäärä ympäri Suomea on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, mutta konttoreiden määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Samanlainen suunnitelma on myös meillä. Haluamme säilyttää nykyiset konttorit ja ammattitaitoisen henkilökunnan, eli emme tavoittele kustannussäästöjä. Olemme matkalla yhä vahvemmaksi paikalliseksi toimijaksi, jonka juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa yhteisössä, ja jonka katse on rohkeasti tulevaisuudessa. Samalla haluamme olla haluttu työnantaja ja pankki, jonka puoleen käännytään luottamuksella, kertoo OP Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja Pauliina
Takala.

Mikäli pankkien yhdistyminen toteutuu, Keski-Suomen osuuspankilla olisi noin 92 000 omistaja-asiakasta, noin 140 000 asiakasta, omia varoja 536,3 miljoonaa euroa, asiakasliiketoiminnan suuruus olisi 6 765,5 miljoonaa euroa ja tase 4 355,5 euroa. Työntekijöitä pankilla olisi noin 192 henkilöä.

Selvityksen valmistuttua kunkin pankin hallitus päättää erikseen yhdistymisesityksestä ja lopullisen päätöksen tekee kunkin pankin edustajiston tai osuuskunnan kokous alkuvuoden 2026 aikana.