29.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kelirikko näkyy taas niin valtion teillä kuin yksityisteilläkin.
– Painorajoituksia on enemmän kuin viime keväänä, ja mursketta olemme ajaneet nyt tosi paljon. Kelirikon aikaanhan teitä ei ole mahdollista saada viimeisen päälle kuntoon, mutta mursketta ajetaan pahimpiin paikkoihin, jotta saadaan turvattua liikennöinti, maanteiden hoidon projektipäällikkö Marja Laavisto Keski-Suomen Ely-keskuksesta kertoo.
Korpilahdella 12 tonnin painorajoitus on laitettu Moksintielle ja Sarvenperäntielle sekä Petäjävedentielle Tikkalasta Petäjävedelle päin, myös Kuusanmäentiellä Muuramen puolella on painorajoitus. Punakankaantiellä Korpilahden ja Muuramen rajalla vesi söi tien rungon päällysteen alta niin, että tie sortui ja se jouduttiin sulkemaan kokonaan.
Painorajoitetulla tiellä on sallittu esimerkiksi linja-autojen reittiliikenne ja jätekuljetukset, samoin kirjastoauto ja maitoauto saavat ajaa myös painorajoituksen aikana, mutta puutavararekat eivät saa.
– Henkilöautot eivät teitä riko, mutta niillä on vaikeuksia ajaa tiellä, jos isot autot ovat sen rikkoneet, Marja Laavisto toteaa.
Kelirikko riippuu sekä kevään että syksyn keleistä eli siitä, miten märkä tien runko on ja miten sulaminen tapahtuu keväällä.
– Jos tien pinta ehtii kuivua jo ennen kuin tien runko sulaa, tilanne on parempi kuin silloin, jos sekä pinta että runko sulavat yhtä aikaa, Marja Laavisto toteaa.
– Jos päällä on paksu, kuiva pinta, tie kantaa paremmin, vaikka runko olisi vielä pehmeä, mutta jos myös pinta on märkä, kantavuus on huono, eli mitä paksummalta osalta tie on märkä, sitä huonommin se kestää.
Takatalvi ja uusi lumipeite hidastivat kelirikon etenemistä.
– Kelirikko ei hävinnyt mihinkään. Se, kuinka kauan painorajoituksia on pidettävä, riippuu keleistä, vesisateet ovat pahimpia. Jos on kovin märkää, on mahdollista, että painorajoituksia tulee lisääkin, Laavisto sanoo. Ajantasaiset tiedot painorajoituksista valtion teillä näkee netistä Fintrafficin liikennetilanne-sivulta.
Myös yksityisteillä kelirikkokevät on pahempi kuin viime vuonna.
– Nyt sellaisetkin kohdat routivat, jotka eivät ole aikaisempina keväinä routineet, tieisännöitsijä Tarja Laakso toteaa.
– Kelirikkoa pahentaa se, että syksyllä oli märkää. Toki tilanne riippuu paljon tiestä ja tien kuivatuksesta; sellainen tie, jossa kuivatus on hoidettu hyvin, kuivuu nopeammin.
Tarja Laakson mukaan nyt olisi parasta antaa teiden rauhassa kuivua.
– Soran tuominen ja lanaus ei välttämättä ole tällä hetkellä paras ratkaisu, toki sekin riippuu tiestä. Mutta mielestäni nyt hätäily ei kannata, Laakso sanoo.
– Painorajoituksia tiekunta voi laittaa, isoja autoja ei välttämättä kannata nyt päästää teille rikkomaan pintaa. Painorajoituksen tonnimäärä kannattaa valita tien mukaan, jotkut yksityistiet käyttävät 12 tonnia, jotkut kuutta tonnia ja jotkut laittavat kolmen tonnin painorajoituksen niin, ettei tiellä saa ajaa kuin henkilöautoilla. Kaupungin lupaa painorajoitusmerkkien laittaminen ei vaadi, mutta Digiroadiin ne pitäisi ilmoittaa.
Tiina Lamminaho
29.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Juhana Lehmuskoski on toiminut saarnaajana jo 45 vuotta.
– Isä laittoi minut saarnaamaan koululaisjumalanpalveluksessa jo, kun olin 18-vuotias. Papiksi valmistuin vuonna 1979, Juhana Lehmuskoski toteaa ja kertoo, että hänen isänsä oli myös pappi, viimeksi Keiteleen kirkkoherra.
– Olen kuudennen polven körttiläinen, isänikin oli herännäispappi eli körttiläinen. Molemmat vanhempani olivat körttiseuduilta kotoisin, isä Pohjanmaalta ja äiti Savosta. Myös äidin puolelta olen noin kuudetta polvea körttisukua. Ensimmäisen oman Uuden testamentin sain kuuden vanhana, koko Raamatun muutamaa vuotta myöhemmin. Ja luin sen tunnollisesti läpi, Lehmuskoski kertoo.
Körttiläisyys on herätysliike evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Lehmuskoski kuitenkin päätyi helluntaiseurakunnan saarnaajaksi, evankelisluterilaisen kirkon ulkopuolelle.
– Olen minä ollut vuoden verran evankelisluterilaisen kirkon pappinakin, Leppävirralla. Siellä asuimme Sorsakosken pappilassa, kirkon yläkerrassa, Lehmuskoski kertoo.
– Opiskeluaikana tulin henkilökohtaisesti uskoon. Lapsenusko minulla oli tietysti ollut pienestä pitäen. Uskoon tulon ajankohdan tiedän tarkasti; Jeesus tuli elämääni, kun sanoin ääneen, että haluan päästää Jeesukseen elämääni.
Lehmuskosken mukaan kaikki evankelisluterilaisen kirkon sisällä eivät siihen aikaan hyväksyneet ajatusta uskoon tulemisesta uudestisyntymisenä, piispoillakin oli erilaisia mielipiteitä ”lahkolaisuudesta”.
Juhana Lehmuskoski erosi papin virasta, ja perhe muutti Toivakkaan.
– Olin siellä puolisen vuotta töissä Stefanus-lähetyksessä. Toivakassa oli silloin hyvin vahva helluntaiseurakunta, lähes kymmenen prosenttia toivakkalaisista oli helluntailaisia. Saimme sieltä ystäviä, ja he pyysivät minua saarnaajaksi, Juhana Lehmuskoski kertoo.
– Se, että päädyimme helluntaiseurakuntaan, on kytköksissä nimenomaan Toivakassa asumiseen. Siellä uskovat olivat yhtä, ja jos oli uskovainen, kuului yleensä helluntaiseurakuntaan. Paikkakunnalle muuttaneet vapaakirkkolaisetkin liittyivät helluntaiseurakuntaan. Jos Toivakassa olisi ollut vahva vapaakirkko tai vaikkapa baptistiseurakunta, olisimme voineet liittyä siihen. Minulle helluntailaisuus oli ennestään tuttua, koska kolme isotätiäni kuului helluntaiseurakuntaan, Arjalle taas helluntailaisuus ei ollut ennestään tuttua.
Helluntailaisuudessa tärkeää on, että seurakunta on nimenomaan uskovien yhteisö. Kaste kuuluu uskoville eli kasteen voi ottaa uskoon tulon jälkeen. Armolahjat, eli esimerkiksi profetiat, tiedon sanat, sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen, kuuluvat helluntailaisuuteen.
– Nimi helluntailaisuus tulee nimenomaan armolahjoista. Helluntaina Pyhä Henki laskeutui ihmisten keskelle ja armolahjat alkoivat toimia. 1900-luvun alussa armolahjojen toimimista vieroksuttiin luterilaisessa kirkossa, mutta esimerkiksi me tutustuimme ensimmäisen kerran Pyhän Hengen tekoihin juuri luterilaisessa kirkossa. Armolahjat eivät ole sidottuja ihmisten tekemiin organisaatioihin, Lehmuskosket selvittävät.
– Martti Luther sanoi, että Raamattu on uskonelämän ja opin ainoa lähde. Raamatussa seurakunta syntyy, kun uskovaiset liittyvät yhteen ja uskovaiset kastetaan, myös armolahjat löytyvät Raamatusta.
Toivakan helluntaiseurakunnassa Juhana Lehmuskoski oli saarnaajana neljä vuotta, ja sen jälkeen hän oli kaksi vuotta Jyväskylän helluntaiseurakunnan saarnaajana.
– Sinä aikana löysimme Eskolan tilan Korpilahdelta. Se oli ollut kahdeksan vuotta autiona, lattiatkin olivat lahonneet. Remontoimme talon ja muutimme Korpilahdelle vuonna 1986. Kun lapsia tuli lisää, teimme taloon vielä laajennuksen, Lehmuskosket kertovat.
– Sitten olin raamatunkäännöstyössä tekemässä Raamattu kansalle -käännöstä kymmenisen vuotta. Jouko Neulanen oli Raamattu kansalle -käännöksessä puuhamiehenä. Hän halusi tarkempaa Raamatun käännöstä kuin kirkon käyttämä, jossa on käännetty enemmänkin ajatuksia kuin sanoja. Minä taas olin opiskellut teologisessa tiedekunnassa kreikkaa, joka on Uuden testamentin alkukieli, ja jatkoinkin vielä opintojani. Kreikan kieli oli alkanut kiinnostaa minua jo lapsena, kun isäni käytti saarnojensa valmisteluun kreikankielistä Uutta testamenttia ja opetti minulle siitä ensin kirjaimet, Juhana Lehmuskoski kertoo.
Raamatunkäännöstyön ohella Juhana Lehmuskoski työskenteli maatalouslomittajana.
– Raamatunkäännöstyöstä kyllä maksettiinkin, mutta aika vähän. Meillä oli Eskolassa itsellä eläimiä, ja kun minua pyydettiin maatalouslomittajaksi, lähdin siihen ja kiertelin sitten useita vuosia Korpilahden maatiloja. Yhden talven asuimme Nurmijärvellä, kun opiskelin kreikkaa Helsingin yliopistossa, ja tein sielläkin opintojen ja raamatunkäännöstyön ohella maatalouslomittajan töitä, Lehmuskoski kertoo ja sanoo toimineensa myös Taloustutkimuksen tutkimushaastattelijana.
– Kynttiläpajan perustimme vuonna 1991 Eskolan navettaan, kun eläimet oli laitettu pois. Se oli enemmän Arjan juttu, mutta kyllä minä siinäkin olin mukana.
Kun raamatunkäännöstyö loppui, Juhana Lehmuskoski toimi Jyväskylän helluntaiseurakunnassa saarnaajana.
– Meillä oli Korpilahdella oma rukouspiiri, jossa oli mukana myös muuramelaisia ja jämsäläisiä. Väki rupesi puhumaan, että pitäisi perustaa oma seurakunta, Lehmuskoski kertoo.
Länsi-Päijänteen helluntaiseurakunta perustettiin vuonna 2010, pitkä nimi lyhennettiin Länsi-Päijänteen seurakunnaksi. Juhana Lehmuskoski on ollut Länsi-Päijänteen seurakunnan saarnajana alusta lähtien, lisäksi hän on itsenäisten helluntaiseurakuntien yhdistyksen, Helluntaikansa ry:n, julkaiseman lehden Ristin Kansa päätoimittaja.
– Monena sitä on tullut oltua. Korona-aikana opettelin vielä uuden taidon, videoiden editoimisen. Kun emme voineet koronarajoitusten takia pitää kokouksia, rupesimme lataamaan puheita ja lauluja Youtubeen. Käytäntö on säilynyt, nyt Youtubeen ladataan lähinnä kokoustallenteita. Ja niitä katsellaan muuallakin kuin Suomessa, saimme juuri Unkarista kortin, Juhana Lehmuskoski kertoo.
Nykyisin Länsi-Päijänteen seurakunta pitää kokouksia Jyväskylässä ja Muuramessa.
– Meillä ei ole omia tiloja, kokoonnumme vuokratiloissa, joista maksamme tuntivuokraa. Pääsääntöisesti olemme joka toinen sunnuntai Jyväskylässä Sepänkeskuksessa Kyllikinkadulla ja joka toinen sunnuntai Muuramen työväentalolla. Lisäksi pidämme joskus kodeissa raamattupiiriä. Kuorotoiminta on mittavassa osassa seurakunnan toimintaa, jonkin verran meillä on hävikkiruoan jakoa, Lehmuskosket kertovat.
Tiina Lamminaho
22.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ei tämä mikään kultakaivos ole, mutta olemme halunneet pitää talon kylällä kokoontumispaikkana. Nyt alamme kaikki olla niin vanhoja, että tarvitsisimme nuorempia mukaan, tai sitten vaihtoehtoina voisivat olla talon vuokraaminen tai myyminen, Juhani Ahvenus kertoi Suojakallion maaseutuseuran vuosikokouksen aluksi. Paikalle oli kutsuttu eteläisten kylien väkeä keskustelemaan Suojakallion tulevaisuudesta.
Suojakallion maaseutuseura, aiemmalta nimeltään Saakosken maamiesseura, omistaa Suojakallion, vuokraa sitä erilaisiin tapahtumiin ja juhliin sekä järjestää siellä tansseja. Myös talon yläkerran asunto on vuokralla, asukas toimii samalla talonmiehenä.
– Ulkopuolisia vuokraajia on ollut ihan hyvin, täällä pidetään muun muassa useita tiekokouksia ja muitakin kokouksia sekä erilaisia juhlia. Vuokratuloilla ei kuitenkaan saa katettua kokonaan talon ylläpitokuluja. Tansseja olemme järjestäneet edelleen, nyt koronan jälkeen vähän harvemmin kuin ennen, Suojakallion maaseutuseuran puheenjohtaja Ritva Ahvenus kertoo.
– Rahaa kuluu lämmittämiseen, keittiössä ja vessoissa pitää olla talvella lämpö päällä koko ajan, etteivät vesijohdot jäädy, ja se vie sähköä. Salia lämmitämme silloin, kun siellä on joku tilaisuus, salissa on öljylämmitin ja ilmalämpöpumppu, ravintolatilassa pönttöuuni.
Viime vuonna talon menot olivat noin 8400 euroa ja tulot noin 9300 euroa, menoja tulee lämmitys- ja muiden ylläpitokulujen sekä kiinteistöveron lisäksi tanssien järjestämisestä.
– Viime vuonna päästiin poikkeuksellisesti plussalle, mutta viime vuonna ei ostettu lämmitysöljyä eikä halkoja, Matti Iistamo kertoo.
– Vuokran pitäisi olla sellainen, että tappiota ei tulisi, mutta toisaalta sellainen, että olisi vuokraajia. Taloa ei voida pitää, jos se ei ole kannattavaa, ei kukaan kovin pitkään omasta pussistaan rupea menoja maksamaan, Juhani Ahvenus totesi.
Keskustelemaan saapuneet kyläläiset olivat yksimielisiä siitä, että Suojakallio on tärkeä Korpilahden eteläisille kylille.
– Täällähän toimii kolme kyläseuraa eli Saakosken, Horkan ja APS-kylien kyläseurat, sekä lisäksi useampi metsästysseura. Kyläseurojen kesken olemme jo pitkään harjoitelleet yhteistyötä muun muassa Maalaismarkkinoiden järjestämisen yhteydessä. Olemme myös nähneet Suojakallion tilojen tarpeellisuuden, Sirkku Mennala Horkan kyläyhdistyksestä totesi.
– Uskoisin, että parasta olisi jatkaa nykyiseltä pohjalta ja saada vain lisää väkeä maaseutuseuraan. Jos lähdettäisiin yhdistämään seuroja, voisi tulla äkkiä eriäviä mielipiteitä, mutta kun maaseutuseuraan liittyisi lisää väkeä, saataisiin lisää talkoolaisia, jotka jaksaisivat pyörittää toimintaa. Ja perinnekin säilyisi, Jarno Siltala sanoi ja totesi, että kun maaseutuseurassa olisi jäseniä eri yhdistyksistä, he näkisivät myös Suojakallion ylläpitoon kuuluvan rahaliikenteen ja ymmärtäisivät, että tiloista täytyy maksaa käypä vuokra.
Keskustelussa sivuttiin myös Suojakallion tilojen markkinointia ja esitettiin ajatuksia vuokrata tiloja kokonaispakettina pitopalvelun kanssa.
Keskustelutilaisuuden päätteeksi Suojakallion maaseutuseura saikin jo uusia jäseniä. Suojakallion kohtalosta on tarkoitus päättää maaseutuseuran syyskokouksessa syyskuun puolivälissä.
Suojakallio on rakennettu alun perin suojeluskunnan taloksi vuonna 1937. Saakosken kyläkirjan ”Luonnonihana paikka valtamaantien varrella” mukaan on arveltu, ettei kylien yhteisen ponnistuksen takana ollut niinkään suojeluskunta-aate, vaan tarve saada kokoontumispaikka. Kun suojeluskunnat sotien jälkeen lakkautettiin, Saakosken maamiesseura osti Suojakallion.
– Tämä oli vuokrattuna Saakosken Urheilijoille ja silloin täällä oli paljon toimintaa. Kun urheiluseuran toiminta lopahti ja vuokrasopimus umpeutui, puutavara-autot pitivät pihaa lastauspaikkana. Ja kun talossa ei asunut ketään, täällä kävi luvattomia kulkijoita, Juhani Ahvenus kertoo.
– Sitten joskus 1960 – 70 -lukujen vaihteessa maamiesseura piti kokouksen, jossa päätettiin kunnostaa talo. Keräsimme jäsenlainaa tuhat markkaa jäseneltä ja lisäksi otimme pankkilainaa ja laitoimme talon kuntoon.
Nyt Suojakalliolla ei Juhani Ahvenuksen ja Matti Iistamon mukaan ole isoja akuutteja remonttitarpeita.
– Ikkunanpokat pitäisi uusi, ikkunoista vetää ja pokat ovat alkaneet lahota, Iistamo kertoo.
– Suurimmat investoinnit on tehty, sali on laitettu kuntoon, samoin ravintola ja keittiö, ja vesijohto ja viemäri täällä on, Ahvenus sanoo.
– Ulko-ovi saisi käydä tiuhemmin, eli tervetuloa vaan kaikki tansseihin. Voi tulla vaikka kuuntelemaan vain musiikkia, Iistamo toteaa.
Tiina Lamminaho
18.04.2024 | Alueelta, Tilaajille
Keski-Suomen hyvinvointialue sai runsaasti näkemyksiä ja kommenttia koskien palveluverkkoselvitystä. Hyvinvointialueelta kerrotaan, että henkilöstön, asukkaiden, toimielinten, kuntien ja muiden sidosryhmien kannanotot ja lausunnot otetaan tarkoin huomioon. Myös aluehallitus on evästänyt jatkovalmistelua.
– Lausunnoista ja palautteista helmikuun lopussa julkaistuun palveluverkon lausuntomateriaaliin on saatu paljon hyviä näkökulmia ja kannanottoja. Lausuntokierros on ollut arvokas. Sosiaali- ja terveyspalvelujen läsnäolo merkitsee paljon ihmisten turvallisuuden kokemukselle ja paikalliselle elinvoimalle. Lausuntojen pohjalta on tarkoitus valmistella päätöksentekoon esitys. Lausunnoissa ja evästyksissä korostuneet asiat ohjaavat jatkovalmistelua, toimialajohtaja Kati Kallimo sanoo.
Lausunnoissa nousi esille, että terveydenhuollon ammattilaisten vastaanottotoiminta nähdään tärkeänä palveluna, joka nähdään vahvasti paikallisena palveluna. Alueellista vuodeosastotoimintaa koskeva ehdotus nykyisten toimipisteiden karsimisesta nähtiin liian suurena supistuksena. Ennaltaehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluja pidetään tärkeinä. Ikääntyneiden päivätoiminnan sekä perhekeskusten toiminnan laajentaminen on nähty hyvin merkittävänä ja molempien osalta laajinta vaihtoehtoa pidettiin kannatettavana. Ikääntyneiden ympärivuorokautisen asumisen osalta pidettiin tärkeänä, että palveluverkko kattaisi laajasti Keski-Suomen alueet ja kunnat.
Neuvolatoiminnan jatkamista lähipalveluna ja ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen tärkeyttä sekä lasten, nuorten ja perheiden että ikääntyneiden palveluissa kannatettiin. Sidosryhmät näkivät tärkeänä, että opiskeluterveydenhuolto säilytetään lähipalveluna, ja että laboratorio-näytteenottoa ei tulisi harventaa.
Lähtökohtia palveluverkon uudistamiselle on paljon, ja uudistaminen nähtiin tärkeänä esimerkiksi lautakuntien antamissa lausunnoissa ja kunnissa on myös ymmärrystä uudistamistarpeille. Keskeinen asia on henkilöstön pito- ja vetovoima.
– Ilman riittävää henkilöstöä emme pysty järjestämään palveluja ja ostopalvelut ovat usein omaa tuotantoa kalliimpia. Talous antaa tiukat reunaehdot ja pyrimme siihen, että palveluverkkouudistuksesta löydämme reilun 10 miljoonan säästöt, hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet kertoo.
Tollet kertoo myös, että nyt palveluverkkoa suunnitellaan nyt vuoteen 2026, jolloin on palveluverkon toisen vaiheen arvioimisen aika.
– Hyvinvointialueen toiminnan käynnistämisestä on hyvin vähän aikaa ja toiminnan uudistamiselle ja vakiinnuttamiselle tulee antaa riittävästi aikaa, Tollet sanoo.
Aluevaltuuston on tarkoitus päättää palveluverkosta 11.6. Aluehallitus ohjaa palveluverkkoa koskevaa valmistelua. Päätöksentekoon tuleva esitys on tarkoitus valmistua toukokuun alkupuolella.
Vaikutukset keskisuomalaisiin
Suuri osa sidosryhmistä painotti, että ihmisten yhdenvertaisuus tulee olla keskiössä palveluverkkoesityksessä. Päätöksenteossa tulisi pyrkiä välttämään ratkaisuja, jotka syventävät eri ihmisryhmien ja alueiden välistä eriarvioisuutta ja asettavat ihmiset taloudellisesti eriarvoiseen asemaan. Alueellinen sairastavuus tulisi ottaa huomioon ja erityishuomiota tulisi kiinnittää ikääntyneisiin, haavoittuvassa asemassa oleviin sekä ihmisiin, joilla on liikkumisen esteitä.
Vaikutus elinvoimaan
Hyvinvointialueen palveluilla nähdään olevan suora vaikutus alueiden elinvoimaan. Tämä tuli voimakkaasti esille erityisesti kuntien lausunnoissa. Jos palvelut siirtyvät kauemmaksi, on mahdollista, että myös ihmiset liikkuvat niiden perässä. Niillä palveluilla puolestaan, joita ollaan vahvistamassa, kuten perhekeskuspalvelut, nähtiin olevan positiivinen vaikutus elinvoimaan.
Ympäristövaikutukset
Useat sidosryhmät esittivät huolensa lisääntyvästä liikkumisen tarpeesta palveluverkon supistuessa sekä tyhjilleen jäävien, vielä käyttöikää omaavien, kiinteistöjen takia.
Talousvaikutukset
Sidosryhmät esittivät toiveen kustannusten tarkennuksista lopulliseen esitykseen esimerkiksi sosiaali- ja terveysasemien lakkauttamisesta aiheutuviin liikkumisen kustannuksiin asukkaille.
Seutuvaikutukset
Seutuvaikutuksissa nousivat esille vaikutukset Keski-Suomen elinvoimaan, muun muassa pitkät etäisyydet palveluihin erityisesti pohjoisessa Keski-Suomessa puhututti sidosryhmiä.
Vaikutus henkilöstöön
Henkilövaikutusten osalta arviointeihin sisältyi monenlaisia näkökulmia. Osa arvioi, että henkilöstön saatavuuden näkökulmasta riittävän kokoiset työyhteisöt ovat yleensä houkuttelevimpia, ja niihin on helpompi rekrytoida henkilöstöä ja isomman tiimin toiminnan haavoittuvuus vähenee. Palautteen perusteella riskinä kuitenkin on, että suurimpien muutosten kohteena olevien toimipisteiden henkilöstön sitoutuminen hyvinvointialueeseen heikentyy voimakkaasti, sillä osa henkilöstöstä on sitoutunut omaan kuntaansa ja lähiympäristöönsä, ja tällöin oman toimipisteen mahdollisen lakkautuksen vaikutus koskee koko identiteettiä. Henkilöstön työpajoissa korostui myös erityisesti suurimpien muutosten kohteena olevien työntekijöiden kokemukset kuormituksesta, kun he ovat joutuneet kohtaamaan myös asiakkaiden ja omaisten huolia muutoksista.
Alueellisesti eniten huolta nousi Pohjoisen Keski-Suomen ja Jämsän osalta
Pohjoisen Keski-Suomen osalta monet esittivät huolensa sekä palveluiden saatavuuteen, saavutettavuuteen että alueen elinvoimaisuuteen liittyen.
Pohjaesitys nosti huolia erityisesti Pihtiputaan osalta. Toimipisteiden saavutettavuuden osalta Pihtiputaan voidaan arvioida olevan kaikista alueista suurin kärsijä ja edustaa suurinta osaa lausuntomateriaalissa esitetystä, saavutettavuudessa 30 minuutin aikarajan ulkopuolelle jäävistä. Jonkun verran huolia nousi myös muiden pohjoisen Keski-Suomen kunnista, kuten Kivijärveltä ja Kyyjärveltä.
Jämsän osalta on noussut huolia liittyen erikoissairaanhoidon ja päivystyksen siirtymiseen Sairaala Novaan ja toimipisteiden lopettamiseen
12.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Kokoontumistilan, ja etenkin tavaroiden säilytystilan löytäminen on ollut haastavaa, Korpilahden Sydänyhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Weijo toteaa ja kertoo, että nyt Sydänyhdistyksen kokoontumisia pidetään Riikankulman kiinteistössä, yhden huoneen ja hyvin pienen keittiön käsittävässä tilassa kukkakaupan takana.
– Aikoinaan tavaroita säilytettiin silloisen puheenjohtajan kotona. Kun jouduimme etsimään niille uutta paikkaa, saimme käyttöömme kaapin vanhasta pappilasta ja silloin kokoonnuimmekin siellä. Vanhasta pappilasta jouduimme remontin takia pois ja silloin etenkään tavaroille ei oikein löytynyt paikkaa. Kaupunki olisi vuokrannut säilytystilaa Matarasta kuukausimaksulla, mutta sitten tavaroita olisi pitänyt aina hakea kaupungista, eikä meillä olisi ollut kuukausimaksuun varaakaan, Weijo kertoo ja toteaa, että esimerkiksi koulun tilat ovat poissa laskuista, koska kokoontumisia pidetään päivällä ja silloin koululla on täyttä.
Kokoontumisia Sydänyhdistys päätyi pitämään tilaan, jossa on nyt kukkakauppa.
– Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Orvokki Kakko oli neuvotellut tilat heidän käyttöönsä, ja me kokoonnuimme siellä sitten vuoron perään Eläkeliiton kanssa. Tavaroita jaoimme säilytykseen vähän yhdelle ja toiselle. Siitä tilasta meidän piti muuttaa vuosi sitten, kun kukkakauppa tuli siihen takaisin. Orvokki löysi samasta talosta tilan, jossa nyt kokoonnumme, ja Osuuspankki lahjoitti meille vanhat, hyvät pöydät. Siellä olemme nyt kokoontuneet, ja keittäneet kahvia pienessä keittiössä. Keittiö on niin pieni, ettei siellä mahdu tiskaamaan, joten olemme käyttäneet kertakäyttöastioita. Eikä tilassa ole valkokangasta, sinne ei ole oikein kehdannut pyytää luennoitsijoitakaan, Weijo sanoo.
Sydänyhdistyksen kokouksia pidetään joka toinen viikko, kerrallaan paikalla on 16 – 17 henkeä.
– Juuri enempää sinne ei mahtuisikaan. Kesällä touhuamme ulkona ja käymme retkillä, Weijo toteaa.
Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kekäläinen vahvistaa, että Riikankulman tila on pieni.
– Meille se on tällä hetkellä riittävä, hallituksessa meillä on kymmenen jäsentä ja puheenjohtaja. Isommat tilaisuudet on pakko viedä muualle, olemme pitäneet tilaisuuksia Satamakapteenissa ja Alkio-opistolla, Kekäläinen kertoo.
– Riikankulman tilasta maksamme tuntivuokraa käytön mukaan. Isompien tilojen vuokraaminen silloin tällöin tulee halvemmaksi kuin yhden isomman tilan vuokraaminen kokoaikaisesti, Kekäläinen sanoo.
Vähän aikaa samassa tilassa kokoontui myös seurakunnan Väentupa, joka joutui lähtemään aikaisemmasta kokoontumistilastaan uuden S-marketin rakennustyömaan takia.
– Riikankulman tila oli Väentuvalle aivan liian pieni. Nyt olemme kokoontuneet vuoden alusta Korpihovissa, sinne mahtuu enemmänkin porukkaa. Viime kerralla meitä oli paikalla 29, diakonissa Marjo Mattila kertoo ja toteaa, että seurakuntatalossa Väentupaa ei pidetä, koska mäen päälle käveleminen on monelle Väentuvassa kävijälle hankalaa.
Reumayhdistys on kokoontunut Jokirinteessä Hetiavuks-osuuskunnan omistamassa tilassa.
– Aikaisemmin olimme Korpihovissa, mutta jäsenet halusivat kokoontumiset lähemmäksi kirkonkylän keskustaa. Monialatilassa olemme kokoontuneet nyt kuusi tai seitsemän vuotta, puheenjohtaja Airi Vuorinen kertoo.
Reumayhdistyksellä kokoontumisia on joka viikko.
– Paikalla on yleensä 12 – 15 henkeä, eli mahdumme hyvin monialatilaan, siellä on pöytien ääressä 14 istumapaikkaa ja yksi toimistopöydän ääressä, Vuorinen kertoo.
Vanhan pappilan nykyisten omistajien mukaan vanhaan pappilaan pääsee taas kokoontumaan.
– Olemme nyt tauon jälkeen taas vuokranneet tilaa kokouksiin ja juhliin, juhliakin siellä on jo pidetty. Vuokrattavana on sali ja keittiö, Hanna Mäkinen kertoo ja toteaa, että kivipappila sen sijaan on kokonaan asuinkäytössä eli siellä ei enää ole kokoontumistilaa.
Entisen Osuuspankin kiinteistön liikehuoneistot omistaa Tenvus kiinteistöt Oy. Pankkitalossa on vuokrattavana sekä entinen pankkisali että alakerran edustus- ja sosiaalitilat, kalusteita tiloissa ei tällä hetkellä ole.
– Niitä on mahdollista vuokrata yhdessä tai erikseen, kuukausihinnalla tai tuntihinnalla sopimuksen mukaan. Meille olisi tietysti mieluisinta, että saisimme vuokrattua tilat yhdelle toimijalle, joka sitten voisi vuokrata tiloja edelleen juhliin tai kokoontumisiin, Pentti Hiekkanen Tenvus kiinteistöistä sanoo ja kertoo, että alustavaa mielenkiintoa tiloja kohtaan on ollut.
Kaupunki omistaa Korpilahdella Kelan entiset tilat Riikankulmassa, Postin entiset tilat saman talon alakerrassa sekä liikehuoneiston Isämatintiellä Koskentörmässä, jossa on ollut muun muassa päiväkoti. Lisäksi kaupungin omistuksessa on entinen kunnantalo eli Korpilahti-talo.
– Korpilahti-talossa on tyhjillään vain muutama yksittäinen toimistohuone. Tyhjillään olevat liikehuoneistot ovat melko isoja, eli niiden vuokratkin ovat sen mukaisia, yhdistyksillä ei välttämättä ole varaa niihin. Liikehuoneistot vuokrataan kokonaisina, mitään pienempiä tiloja meillä ei ole tyhjillään Korpilahdella, kiinteistömanageri Hanna Hassinen Jyväskylän Tilapalvelusta kertoo.
Tiina Lamminaho
