16.07.2025 | Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi, Uurainen
Löytyykö sinultakin purkki, jossa on isovanhemmilta jääneitä vanhoja kolikoita, tai onko piironginlaatikossasi kirjekuoressa vanhoja seteleitä? Oletko joskus miettinyt, että entä jos niiden joukossa piileekin oikea aarre – harvinainen painovirhe tai muu keräilyharvinaisuus? Tai ehkä sinua kiinnostaa vain tietää lisää rahoista, jollaisilla joskus aikoinaan ostettiin kahvia ja korppuja.
Nyt voit napata oman rahapurkkisi tai kirjekuoresi mukaan ensi lauantain Höytiänpäivään ja arvioituttaa ne alan asiantuntijalla ja vaikkapa realisoida ne.
Arviointipisteelle voit tuoda myös ylimääräisiksi jääneet kulta- ja hopeaesineet, joista saat parhaan mahdollisen hinnan.
Timo Mäkinen kiinnostui vanhoista rahoista 1990-luvun alussa löydettyään isoisänsä lompakon, josta löytyi mielenkiintoisia Suomen ja Venäjän rahoja. Joitakin vuosia myöhemmin vanhoista rahoista kehkeytyi hänelle ammatti.
– Minua kiehtovat erityisesti vanhojen rahojen tarinat: mistä ne ovat peräisin, mitä niillä on aikanaan saanut ja onko niillä arvoa. Harrastuksen alkuvaiheilla etsin kirjastosta aiheeseen liittyviä teoksia, selvitin rahojen mahdollista arvoa ja etsin rahoja kotimaan messuilta ja markkinoilta. Olen pienestä pitäen ollut jonkinlainen kauppamies, joten nykyinen työni sopii minulle oikein hyvin, Mäkinen kertoo.
Rahakauppaa Timo on tehnyt 1990-luvun lopulta lähtien, ja viimeiset parikymmentä vuotta se on ollut hänen päätyönsä. Työ vie hänet myös ulkomaille useita kertoja vuodessa alan messuille – viimeksi Berliiniin ja Müncheniin, seuraavaksi syyskuussa Prahaan ja Maastrichtiin.
– Tapahtumat ovat suuria ja kansainvälisiä, messuille saapuu alan kauppiaita ympäri maailman ja esimerkiksi Berliiniin voi hyvinkin odottaa 15 000 messukävijää. Niillä on vähän sellaista suuren urheilujuhlan tuntua, Timo kuvailee.
Rahakauppiaaksi ei voi opiskella koulussa, eikä heitä ole määrällisesti paljoa. Mäkinen on saanut uransa varrella arvokkaita oppeja niin kollegoilta, kuin vanhoilta keräilijöiltäkin, osa heistä on jo edesmenneitä.
– Vanhojen mestareiden hiljainen tieto on parasta. Netistä löytyy toki tietoa, mutta ei tästä alasta läheskään kaikkea. Tähtihetkiä ovat ne, kun pääsee tutkimaan pitkän linjan keräilijän kokoelmaa.
Ihmiset ovat kiinnostuneita vanhoista rahoista, ja Mäkinen saa yhteydenottoja lähes päivittäin. Erityisen arvokkaita löytöjä tehdään kuitenkin harvoin – ehkä kerran vuodessa.
– Hauskoja yllätyksiäkin tulee joskus vastaan, erään kerran arvioitavaksi tuli seteli, joka oli lehden välissä säilössä. Nuori mies mietiskeli huolettomana, että kumpikohan tässä mahtaa olla arvokkaampi, seteli vaiko Jerry Cotton-lehti. Yllätys oli suuri sekä itselleni että nuorelle kaverille, kun rahan arvoksi todettiinkin useampi tuhat euroa. Myöhemmin seteli toi iloa myös keräilijälle, jonka kokoelmaan raha löysi tiensä vuosien etsimisen jälkeen.
Timo Mäkistä kiinnostavat erityisesti suomalaiset rahat.
– Omiin suosikkeihin lukeutuu mm. Eliel Saarisen suunnittelema setelisarja vuodelta 1922. Setelit ovat esteettisesti kauniita ja ne huokuvat ajan henkeä ja arvokkuutta.
Tavalliselta ja arkiseltakin näyttävä raha voi kuitenkin joskus sisältää maallikolta huomaamatta jääviä yksityiskohtia, jotka saattavat tehdä rahasta arvokkaamman. Seteleissä harvinaisuuksia ovat esimerkiksi väärinpäin olevat vesileimat tai puuttuvat allekirjoitukset. Eurokolikoista suomalaisille tunnetuin lienee vuoden 2006 kaksieuronen, jossa on karttavirhe.
Arvokkain kahden euron kolikko taas on Monacon vuoden 2007 Grace Kelly -juhlaraha, jonka arvo voi olla n. 2000-3000 euroa. Yleensä rahojen arvoon vaikuttavat muun muassa kunto ja lyöntimäärä. Euron käyttöönotto lisäsi keräilijöiden määrää merkittävästi.
– Isot muutokset lisäävät aina kiinnostusta, Timo Mäkinen sanoo.
Ja kuten tässä vaiheessa voi arvata, niin kirjoittajan kaapista löytyneestä rahapurkista ei löytynyt mitään sellaista aarretta, että päivätyöt olisi voinut lopettaa. Paljon mielenkiintoista tietoa Timo Mäkinen kuitenkin nikkelimarkoista tiputteli ja löytyipä yksi saksalainen kolikko, josta saattoi erottaa hakaristin.
Taidetta Höytiällä
Tänä vuonna Höytiänpäivänä nähdään peräti kaksi taidenäyttelyä, sekä Tapio Vääräsmäen moottorisahataiteen työnäytös.
Punaisen koulun luokkiin näyttelyn pystyttää Marjatta Pennanen, os. Ahonen, joka on syntynyt Höytiän Suopellossa, mutta elänyt elämänsä Itä-Suomessa.
– Jäin vuonna 2007 eläkkeelle ja innostuin maalaamaan, vuonna 2012 menin Pielavedellä kansalaisopistoon ja harrastus on jatkunut, kun muutin leskeksi jäämisen jälkeen Kuopioon pari vuotta sitten, Marjatta Pennanen kertoo. Aiheet hän löytää läheltä, perheenjäsenistä ja rakkaista maisemista.
Hän maalaa sekä akryyli-, että öljyväreillä, ja myös akvarelleja.
Keltaisen koulun teema on riista ja eläimet. Ruokalassa voi tutustua riistalaukaussimulaattoriin ja viereisesä luokassa on Juha-Matti Vääräsen eläinaiheisia toitä. Taide on maratoonien juoksemisen lisäksi ollut Juha-Matin tärkeä harrastus läpi elämän, vaikka päivätyö onkin Maanmittauslaitoksella.
01.07.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Lepinkäisten Kylkispirtti sai lahjoituksena pelastusrenkaan LähiTapiola Keski-Suomelta. Renkaan luovutti LähiTapiola Keski-Suomen viestinnän asiantuntija Maija Heikkinen. Pelastusrenkaan vastaanottivat Toivakan Lähikirkkoalueen nuorisotyönohjaaja Minna-Mari Kivimäki sekä partiolaiset Venla Rutajärvi ja Minja Juutinen.
Heikkinen kertoi tapahtuman liittyvän LähiTapiolan käynnissä olevaan kampanjaan:
– LähiTapiola Keski-Suomi on paikallinen elämänturvayhtiö. Tavoitteenamme on lisätä paikallista turvallisuutta ja ennaltaehkäistä vahinkoja. Kartoitimme aiemmin tänä vuonna asiakkailta ja paikallisilta asukkailta kohteita, joihin pelastusrengas olisi tarpeen. Viime vuonna lahjoitimme Jyväskylän uimarannoille yhteensä 47 pelastusrengasta, ja tänä vuonna toivoimme ehdotuksia erityisesti Keski-Suomen maakuntien rannoille ja satamiin. Valitsimme ehdotusten perusteella lahjoituskohteet, ja Toivakan Lepinkäisten partiolippukunnan ranta sai useamman ehdotuksen. Tänä vuonna lahjoitimme yhteensä 10 pelastusrengasta mahdollisimman laajasti eri puolille toimialuettamme.
Pelastusrengas tulee tarpeeseen, sillä partiolaisten Kylkispirtti sijaitsee Iso-Kykisjärven rannalla, varsin syrjässä kyläyhteisöistä, eikä apu ehdi paikalle nopeasti. Vedessä vaikeuksiin joutuneelle heitetty pelastusrengas voi pelastaa hengen.
01.07.2025 | Uurainen
Jokhoara-vestivaalipäivät polkaistiin käyntiin viime viikonloppuna ja ohjelmaa riittää aina ensi sunnuntain päätöskonserttiin saakka, silloin esiintyvät Satu ja Arto Rantanen.
Perjantaina avattiin Paunetin pihapiirissä peräti neljä taidenäyttelyä: Pirjo Käpylän valokuvanäyttely, Kristiina Hiekkalan nukkenäyttely, Aapo Kässin piirrustusnäyttely ja Mikko Niemisen maitolaituriteos, jossa esillä asioita, joissa lopputulos oli muu kuin aloittaessa ajateltiin.
Kristiina Hiekkalan upeat ja ilmeikkäät nuket ovat esillä Talas-rakennuksessa. Materiaaleina nukeissa on käytetty posliinimassaa, paperimassaa, palsapuuta, sahanjauhoja ja erilaisia kierrätysmateriaaleja.
Aapo Kässillä on Jokihaarassa esillä sekö hyvin pieniä, että valtavan suuria töitä. Tässä yksi pienimmistä.
Pirjo Käpylä on eläkkeellä oleva biologian lehtori ja myös pitkäaikainen kunnanvaltuutettu. Avajaisissa oli mukana monta hänen entistä oppilastaan, kuten näyttelyn avannut Matleena Kivelä ja trubaduurina esiintynyt Ilja Koivisto, sekä tämän jutun kirjoittaja.
Jos joku valtuustoaikoina syystä tai toisesta olisi sattunut kutsumaan Pirjo Käpylää vanhaksi jääräksi, ei hän siitä olisi pahasti loukkaantunut, sillä jäärät ovat hänen mieluisimpia kuvauskohteitaan ja niitä onkin näyttelyssä esillä useita, toki myös perinteisesti söpöimmiksikin miellettyjä eläimiä ja upeita maisemia.
01.07.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisille on kuin huomaamatta rakentunut aivan keskustaan uusi lähiliikunta-alue – Rantapuisto. Moni on pistänyt merkille kaivinkoneet ja lautakasat, mutta vasta kun astuu yläparkkipaikan reunalle, näkee koko kokonaisuuden. Jo tässä vaiheessa järvimaisema kuntoportaineen avautuu kauniisti, ja kun niitty vihertyy, pöytäryhmiä asennetaan ja hedelmäpuitakin istutetaan, maisema on entistäkin kauniimpi ja liikkumaan kutsuva.
– Jokaiselle, jonka kanssa olen tässä käynyt, on tullut jonkinlainen vau-efekti, kun näkee avautuvan maiseman, jota ei tieltä näe, kertoo tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
– Toki jo nyt voi käydä tutustumassa myös kuntoportaiden rakennettuun osaan, mutta aluetta ei ole vielä lopputarkastettu, muistuttaa vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill. Virallisia avajaisia vietetään syyskuun alussa.
Kuntoportaat on rakennettu kolmeen osaan, ja kun rannasta lähtee portaita kipuamaan, ylhäällä on takuulla ainakin pieni hiki kovakuntoisimmallakin. Toisaalta askelmat ovat melko leveät ja kaide tukeva, joten myös rauhallinen askellus onnistuu turvallisesti.
– Eikö olekin teknisen miehet tehneet hienoa työnjälkeä, kehaisee Mari Sivill. Koko puiston pääsee kiertämään myös esteettömästi, vaikkapa rollaattoria työnnellen.
Kuntoportaat soveltuvat sulan maan kunnonkohotukseen – niillä ei ole talvikunnossapitoa, eikä näin ollen synny ympärivuotisia ylläpitokustannuksia. Mahdollisesti jossain vaiheessa puistoon on tulossa myös ulkokuntosalilaitteita.
Puisto jatkuu Pikku-Kuukan rantaan saakka, josta löytyy matonpesupaikka ja nyt myös koirien uintipaikka. Kunnan virallinen uimaranta sijaitsee järven päädyssä.
Suunnitteluvaiheessa Rantapuisto kohtasi myös vastustusta, mutta nyt kun puisto on valmistumassa, Löytömäki on saanut vain positiivista palautetta. Puiston rakentamiseen saatiin Avin liikuntapaikka-avustusta 40 000 euroa, ja loput kustansi kunta.
24.06.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kirjasto vietti viime viikolla juhlapäivää, sillä se on toiminut nykyisissä tiloissaan Topintiellä tasan 30 vuotta. Kirjastotoimintaa Uuraisilla on kuitenkin ollut huomattavasti pidempään – koko kunnan olemassaolon ajan, eli jo 157 vuoden ajan.
Kristiina Lähteenmäki on ollut vakituisesti töissä kirjastovirkailijana vuodesta 2005, mutta ensimmäistä kertaa hän tuli kirjastoon töihin jo silloin, kun se sijaitsi kivikoulun alakerrassa ja uusista tiloista vasta haaveiltiin.
– Vain muutos on ollut pysyvää. Järjestelmät ovat uudistuneet valtavasti. Viimeisin uusi juttu on E-kirjasto, ja mielestäni on hienoa, että Uurainen lähti heti ensimmäisten joukossa mukaan, hän sanoo.
Haaveilu- ja suunnitteluvaihe kesti pitkään, ainakin kahdeksan vuotta. Ensimmäisissä suunnitelmissa neliö- ja kerrosmäärä oli paljon suurempi, puhuttiin kirjaston ja nuorisotilan yhdistelmästä, ja ainakin sivulauseissa tai käytäväpuheissa mainittiin myös sana uimahalli. Sitten tuli 90-luvun lama, joka kutisti haaveet noin 360 neliön kokoiseksi kompaktiksi kirjastotaloksi. Jokainen neliö on hyötykäytössä, ja rakennus palvelee yhä varsin mallikkaasti kuntalaisia ja tähän aikaan vuodesta myös kesäasukkaita.
Uudessa kirjastossa asiakkaita palvelivat aluksi kirjastonhoitaja Pirkko Meriläinen ja kirjastovirkailija Ritva Jokinen sekä vaihtuva joukko apulaisia. Meriläisen jälkeen kirjastonjohtajana toimi Marja-Liisa Mutka, jonka jälkeen virka yhdistettiin hetkeksi rehtorin tehtävään, jota hoiti Arja Siikström. Hänen jälkeensä kirjastonjohtajaksi tuli Minna Puntala, joka viihtyi tehtävässä 13 vuotta. Viimeisin kirjastonjohtaja on ollut Minna Vilenius. Tällä hetkellä kirjasto on Kristiina Lähteenmäen ja Taru Penttisen luotettavissa käsissä. Kulttuurituottajan pestiä hoitaa kesän ajan Jenni Janhunen, ja syksyllä valitaan uusi kulttuurituottaja-kirjastonjohtaja.
– Kirjaston tehtävä on tarjota paitsi kirjastopalveluja myös matalan kynnyksen tapahtumia, kuten tämänpäiväinen lastenteatteri. Hienoa, että kirjaston perusidea turvallisena ja ilmaisena kulttuuriympäristönä on säilynyt säästöpaineista huolimatta, Jenni Janhunen sanoo.
Kesällä lukevat hekin, jotka eivät muulloin syystä tai toisesta ehdi.
– Varatuimpia kirjoja ovat olleet Satu Rämön Rakel sekä tietenkin Enni Mustoset, kertoo Taru Penttinen.
– Myös jyväskyläläisen eläinlääkäri Teppo Heinolan uusi kirja Eläinlääkärin elämää on ollut paljon kysytty ja kehuttu, vinkkaa Kristiina Lähteenmäki.
Hanna Lahtinen
