22.03.2024 | Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Yhdistystoiminta tarjoaa mielekästä tekemistä monen alan osaajille. Yksi tavallisimmista tehtävistä on puhvetin, kanttiinin, grillin tai jonkun muun tilapäisen ravitsemusliikkeen ylläpito.
Kun ollaan helposti pilaantuvien ruoka-aineiden kansa tekemisissä, tarvitaan hygieniapassi, jollaisia Suomessa on myönnetty 22 vuotta.
Nykyään hygieniapassi on osa yleissivistystä ja helpottaa työnhakua elintarvikealan lisäksi myös esimerkiksi hoito-, siivous-, ja kuljetusalalla. Hygieniapassitestin suorittamalla oppii turvallisia työskentelytapoja myös kotikeittiössä.
Toivakan 4H järjestää vuosittain hygieniapassikoulutuksia. Mukana on nuoria 4H-yrittäjiä, mutta myös vanhempia osallistujia, paikallisia ja kesäasukkaita. Toivakan kurssi testeineen on hyvin edullinen esimerkiksi Jyväskylän hintoihin verrattuna.
– Niin kauan kuin Riitta-Liisa Göös täältä Toivakasta pitää kurssit ja saamme Sivikseltä tukea, voimme pitää hintatason matalalla, voittoa yhdistys ei halua kerätä, vaan meille on tärkeää, että voimme tarjota tällaisen mahdollisuuden, toiminnanjohtaja Kirsi Ilmonen kertoo.
Nuoripari Julia Häkkinen ja Jimi Manni osallistuivat Toivakan hygieniapassikoulutukseen ja -testiin. Varsinkin Jimin mielestä testi oli helppo ja hän selvitti sen ilman yhtään virhettä. Hygieniapassi on heille tarpeen kesätyöpaikoissa Pandan tehtaanmyymälässä ja hoitokodissa.
Toinen tärkeä vapaaehtoistyön muoto on järjestyksenvalvonta.
Ylä-Kintauden kylätalolla pidettiin järjestyksenvalvojan jatkokurssi toissa lauantaina. Tämäkin kurssi oli varsin edullinen ja sen järjesti Keuruun kansalaisopisto. Osallistujia saapui lähes parikymmentä Petäjäveden lisäksi Laukaasta, Uuraisilta, Korpilahdelta, Multialta ja Jyväskylästä. Opettajana toimi alan konkari, pitkän uran poliisissa tehnyt Kari Rautava.
Koska kyse oli jatkokoulutuksesta, kurssilaisilla oli paljon kokemusta erilaisista tehtävistä järjestyksenvalvojina ja siitä seurasi, että kokemuksia vaihdettiin ja keskustelu kävi vilkkaana. Useimmat olivat valvoneet järjestystä erilaisissa yleisötilaisuuksissa, mutta paikalla oli myös ravintoloissa ja tanssipaikoilla ainakin puoliammattimaisesti toimivia. Koska oltiin Keski-Suomessa, myös rallien järjestyksenvalvonta oli useimmille tuttua.
– Itse mielelläni erottaisin ns. ammattijärkkärin ja esimerkiksi yhdistyksissä talkoilla toimivien järjestyksenvalvojien koulutuksen, niin paljon tehtävät poikkeavat toisistaan. Toistaiseksi kuitenkin kaikki käyvät saman koulutuksen, Rautava totesi.
Järjestyksenvalvojan pätevyys pitää uusia viiden vuoden välein ja olisi hyvä, että kortti ei ehdi vanhentua ennen kertauskurssia. Mikäli kortti ehtii vanheta, tarvitaan uusimiseen todistus alkuperäisestä peruskoulutuksesta. Aikaisemmin riitti, kun kortin uusi enintään kuusi kuukautta vanhenemisen jälkeen, mutta laki muuttui joitakin vuosia sitten. Erityisen tarkka pitää olla, jos järjestyksenvalvojan koulutuksen on suorittanut ennen 1.3.2007, silloin korttia ei saa päästää vanhenemaan, ellei halua käydä koko 40 oppitunnin koulutusta uudelleen.
Nälkä ei opiskelijoita kahdeksan oppitunnin kertauskoulutuksessa vaivannut, sillä tarjolla oli Yl-Kintauden kyläyhdistyksen Leena Kivelän valmistamaa herkullista lähiruokaa. Keitossa maistui Umpisolmu-nimisen naudan liha ja maitokin oli aamulla lypsetty.
Hanna Lahtinen
19.03.2024 | Lue ilmaiseksi, Toivakka, Uurainen
THL:n Kouluterveyskyselyssä peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisilta kysyttiin, syövätkö he koululounasta päivittäin. Huolestuttavana tuloksena selvisi, että sellaisia paikkakuntia, joissa yli puolet tai lähes puolet oppilaista ei syö päivittäin kouluruokaa, on useita kymmeniä.
Toivakka ja Uurainen eivät kuulu näihin paikkakuntiin, vaan molemmat menestyivät täsmälleen yhtä hyvin ja sijoittuivat neljänneksi parhaalle sijalle. Vain 10,6 prosentille Toivakan ja Uuraisten kaseista ja yseistä kouluruoka ei maistu päivittäin. Toisessa ääripäässä, Karstulassa peräti 71,2 prosenttia oppilaista jättää ilmaisen kouluruuan väliin.
Toivakan kunnan ruoka- ja siivouspäällikkö Miia Pynnönen uskoo, että myönteisen kouluruokailukokemuksen antamiseen ei pelkästään riitä, että ruoka on hyvää, myös sillä on väliä, miten ruoka tarjoillaan. Kun koululaista kohdellaan kuin ravintolan asiakasta ja hänen mielipidettään kysellään ja kuunnellaan, molemminpuolinen arvostus kasvaa.
– Toivakassa on suhteellisen pienet koulut ja päivähoitopaikat, kuin myös keskuskeittiökin. Tunnemme asiakkaamme ja he meidän keittiötyöntekijät. Oppilaat juttelevat kanssamme luontevasti ja voimme samalla keskustella ruoan maistuvuudesta, Miia Pynnönen kertoo.
– Pystymme isoihin toimijoihin verrattuna tekemään ruoat hyödyntäen erilaisia menetelmiä, sekä panostamaan maustamiseen. Euromäärä, jonka saamme aterioihin käyttää, on myös meille puoltava asia, eli kun taloutta ei siltä osin ole liian tiukaksi kiristetty, antaa se meille hieman vapaammat kädet suunnitella ja toteuttaa ruokalistoja. Myös sillä on suuri merkitys maistuvuudessa, että teemme joka päivä tuoreen lounasruoan ja toimitamme sen toimipisteisiin lämpöisenä, hän jatkaa.
– Lempiruokia ovat makaronilaatikko, uunimakkara, kebabkiusaus, ohrapuuro, tortillapäivät eri täytteillä, pinaattiletut, jauhelihalasagnette, kanaviillokki jne. Kasvisruoat tahtoo olla niitä, jotka eivät vielä kovin hyvin maistu oppilaille, mutta varmasti tulevaisuudessa sen menekki kasvaa. Osa henkilöstöstä käy parhaillaan Kasvispro-koulutusta, josta saamme kullanarvoisia vinkkejä tekemiseemme, Pynnönen kertoo.
Mikä sitten on suurin haaste hyvän kouluruuan valmistuksessa?
– Ehdottomasti aika. Kouluruoan ja myös meiltä toimipisteisiin lähtevän ruoan on oltava tiukasti suunnitellussa aikataulussa, se ja henkilöstön määrä sanelee pitkälti, millaista ruokaa ehdimme tehdä.
Myös Uuraisilla kouluruuan laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota ja Uurainen on menestynyt vastaavissa tutkimuksissa ennenkin. Joulun alla juhlittiin kakkukahvien merkeissä kymppisijaa kaikkien Suomen koulujen joukossa kouluruuan maistuvuuskisassa. Tiimin esimies Maarit Manninen nimitti tuolloin henkilökuntaansa unelmatiimiksi, joka todella panostaa maukkaaseen kouluruokaan.
Hanna Lahtinen
19.03.2024 | Tilaajille, Toivakka
Valtakunnallisella varhaiskasvatuspäivällä on pitkät perinteet varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien työn näkyväksi tekemisessä. Valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää vietettiin torstaina 14. maaliskuuta 2024 teemalla Ilo olla mukana- Lasten yhdenvertaisuus varhaiskasvatuksessa.
Tämän vuoden teeman avulla nostetaan esille päiväkotien merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä. Aihe on erityisen ajankohtainen ja tärkeä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien velvoittavuuden myötä. Yhdenvertainen, inklusiivinen varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille, totesi vs. vastaava varhaiskasvatuksen opettaja ja apulaisjohtaja Marjo Ramstadius.
Toivakan Kankaisten kyläkoulun Ruuhiryhmä- päiväkoti toimii luonnon keskellä. Päiväkodin lähiympäristö tarjoaa hienot puitteet tutustua luontoon ja sen muutoksiin eri vuodenaikoina. Viereinen urheilukenttä monipuolistaa lasten liikuntaleikkejä läpi vuoden. Päiväkodin väki tekee yhteistyötä koulun ja alueen kyläseurojen kanssa. Ruuhiryhmä on 20-paikkainen ja se tarjoaa monipuolista varhaiskasvatusta 1-6 vuotiaille lapsille. Päiväkotilapset toimivat Ruuhiryhmässä yhtenä ryhmänä. Viikoittain toimitaan kaikki yhtenä ryhmänä, sekä pienryhmissä; 1-3 vuotiaatVipeltäjät, 4-vuotiaat Viikarit ja 5-vuotiaat Viskarit.
Ruuhiryhmän päiväkoti sai varhaiskasvatuspäivän vieraakseen Toivakan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sinikka Jäntin.
– Meillä täällä Ruuhiryhmässä on nyt 16 lasta yksivuotiaasta kuuden vuoden ikäiseen. Ruuhiryhmästä lapset sitten siirtyvät esikouluun, kun sen aika koittaa, kertoi Ramstadius.
Tulevaisuutta ajatellen lähivuosina olisi lapsia Kankaisten päiväkotiin ja kouluun tulossa ihan tyydyttävästi.
– Toivakan kuntaa ja sen myötä myös Kankaisten tonttitarjontaa, Kankaisten koulua ja päiväkotiryhmää pyritään markkinoimaan nyt kunnan taholtakin tehokkaasti, kertoi Jäntti.
– Tänään oli meneillään kaupunkileikki eri toimintapisteineen. Meillä oli kaupunkileikissä mukana autokorjaamo Pultti & Mutteri, MAXI pizzeria ja Aurinkoinen eläinkauppa. Näillä lasten ideoimilla toimintapisteillä etenemme kohti kesäntuloa ja ne kehittyvät viikoittain, kertoi Ramstadius.
Jäntti koki Ruuhiryhmäläisten olevan sopuisaa väkeä keskenään ikäeroista huolimatta eikä minkäänlaista meteliä lasten joukossa esiintynyt. Jutusteluumme saapui mukaan koulun puolelta rehtori Taina Hoskari.
– Meillä on täällä hyvä ja toimiva kyläkoulu ja sen yhteydessä tämä Ruuhiryhmän päiväkoti. Meillä on niin päiväkodin kuin koulun puolella toiminnallinen tunnelma. Tänään on välitunneilla ollut pelipäivä. Luistelu ja hiihtäminen ovat koulumme liikunnallisen kasvatuksen takeena. Oppilaita meillä on nyt 48, joista eskareita on kahdeksan, kertoi Hoskari.
Hoskari kertoo, että uusia oppilaitakin on tulossa, sillä Kankaisten koulu vetää oppilaita Toivakan lisäksi, Laukaan Lievestuoreen sekä Kangasniemen puolelta.
– Kankaisilla elää vahva usko tulevaisuuteen. Asukkaat haluavat elää maalla, lähellä luontoa ja kun lapset saavat vielä käydä omaa kyläkoulua, on se jo suurta plussaa.
Jäntti näkeekin, että Kankaisten koululle on hyvä saada jatkuvuutta.
– Näkemykseni on, että ei ole mitään syytä ajatella kielteisesti tämän kyläkoulun tulevaisuudesta. Täällä on iloinen ja eteenpäin pyrkivä yhteisö kyläkouluineen ja päiväkoteineen.
Veikko Ripatti
19.03.2024 | Tilaajille, Uurainen
– Ei kyllä kaduta pätkääkään, sanoo Oskari Moisio esitellessään hullunrohkeaa hanketta, joka lähti liikkeelle pikkuisen isommasta heräteostoksesta, 35-paikkaisesta SAAB 340B-potkuriturbiinikoneesta, joka päätettiin kunnostaa majoitustilaksi Uuraisilla.
Lentokonehotelli on vain yksi Moision sisarusten projekteista. Päätyö on kiinteistösijoittamiseen ja kiinteistöjen jalostamiseen erikoistunut M3 Asunnot, jossa Oskari Moisio toimii toimitusjohtajana, Mandi Moisio projektikoordinaattorina ja Elias Moisio työmaiden työnjohtajana. Lentokonehotellissa osakkaina mukana ovat myös Markus Kivelä ja Toni Saikkonen. Rakennusurakoitsijana on toiminut myös Rakennuspalvelu Vihtamäki.
– Pienet takapakit kuuluvat näin erikoiseen hankkeeseen, mutta ne selvitetään ja jatketaan eteenpäin, onneksi ei ole olut mikään valtava kiire tämän projektin kanssa, Oskari ja Mandi kertovat. Myöskään näkemyseroja ei porukalla ole suuremmin ollut.
Rakennusprojekti on edennyt suunnitellusti. Lennonjohtotorniksi ristitty lisärakennus on viittä vaille valmis ja itse lentokone tarvitsee vielä sisäpinnoituksen.
– Lennonjohtotorniin tulee muutama tilavampi makuuhuone, oleskelu- ja ruokailutilat, keittiö ja toinen sauna. Itse lentokoneeseen tulee sviitti ohjaamoon ja yhteensä neljälle nukkumapaikat, kertoo Elias Moisio.
Vaikka lentokone on se projektin jännittävin osa, varsinkin lennonjohtotornin yläkerran huoneista avautuva laaja peltomaisema on myös ainutlaatuinen. Maisema avautuu niin, että hyvällä säällä jopa Saarijärven takamailla sijaitsevat tuulivoimalat näkyvät horisontissa.
Projektin etenemistä on voinut seurata myös Instagramin puolella. – Meillä oli nimikilpailu, johon tuli paljon hyviä ehdotuksia. Kohteemme nimi päätetty ja se paljastetaan tänä keväänä, sen jälkeen alkaa lopullinen ilmeen ja brändin rakentaminen. Siitä ei ole enää pitkä matka varauskalenterin avaamiseen, Mandi Moisio kertoo ja lisää, että kiinnostusta on ollut jo etukäteen paljon. Esimerkiksi ensi kesän Jyväskylän MM-ralleissa on jo tarjolla hiukan uniikimpi yöpymispaikkavaihtoehto rallikansalle.
Kun lentokonehotelli avautuu, tarjoaa se muillekin seudun yrittäjille mahdollisuuksia tarjota lisäpalveluja ja verkostoitua. Moisioilla on myös muuta mökkimajoitusta tarjolla ja sitä kautta jo käytännön tietoa, mitä matkailija haluaa.
– Selvästi kysyntää on elämyspalveluille, esimerkiksi nuotioretkille tai vaelluksille. Myös Visit Jyväskylä Regionista saa aidosti apua matkailun edistämiseen Keski-Suomessa, Mandi Moisio sanoo.
– Markkinoida pitää laajasti, Eurooppaan saakka, Oskari lisää.
Hanna Lahtinen
18.03.2024 | Alueelta
Sekalainen seurakunta.
Panu Partanen on pomo, kirkkoherra. Pomottelun ja hallinnon sijaan hän haluaisi keskittyä enemmän suunnitteluun ja ihmisten kohtaamiseen.
Elina Sarlund on diakoni ja hän on työssään huomannut, että avun tarve on kasvanut, myös aivan konkreettisen, sellaisen, johon tarvitaan rahaa.
Eija Kinnunen on lastenohjaaja ja hänen työnkuvassaan muutos on ollut hiukan toisenlainen. Laki- ym muiden muutosten myötä lapset ovat enemmän varhaiskasvatuksen piirissä ja seurakunnan kerhoihin ei enää niin ehditä. Tunnustuksellinen sisältö kouluissa ja päiväkodeissa on myös jatkuvan tarkastelun alla.
Minna-Mari Kivimäki on nuorisotyönohjaaja ja jos hän saisi jokaisesta tekemästään työtunnista sellaisen palkan ja lisät, kuin jossain muulla sektorilla maksetaan, olisi hän varsin hyväpalkkainen nainen.
Sinikka Jäntti on siivooja-emäntä ja seurakuntakodin sielu, sekä tärkeä linkki kunnallisen päätöksenteon suuntaan.
Suvi Sievänen on kanttori-lähetyssihteeri-toimistosihteeri ja siinä onkin sellainen yhdistelmä osaamista, mitä ei monelta löydy.
Seppo Soininen. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, sillä seurakuntamestari tietää oikeasti kaikesta seurakunnan kiinteistöihin ja hautausmaihin liittyvästä kaiken.
He eivät kuitenkaan ole seurakunta, vaan seurakunnan työntekijät. Toivakan seurakunta on yhtä kuin seurakunnan jäsenet. Juhlapuheissa ja suunnittelupalavereissa korostetaan vapaaehtoisten merkitystä seurakuntaelämässä ja oikeasti vapaaehtoiset ovatkin kullan arvoisia, mutta pelkästään heidän varaansa ei toimintaa voi perustaa.
Lisäksi on seurakunnan vaaleilla valittu hallinto. Toivakan seurakunnan kirkkovaltuustoa kipparoi Arja Koriseva-Karmala ja hänen lisäkseen valtuustoon kuuluu 14 toivakkalaista. Varajäseniä on neljä. Kirkkoneuvosto on seurakunnan seitsenjäseninen hallintoelin, jota johtaa kirkkoherra. Lisäksi on vielä kolme vastuuryhmää, diakonian, kasvatuksen ja viestinnän, sekä jumalanpalveluksen, musiikin ja lähetyksen vastuuryhmät. Uusi kirkkolaki vaatii, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla nuorten vaikuttajaryhmä, jonka jäsenet ovat alle 29-vuotiaita. Myös Toivakkaan on hiljattain tällainen ryhmä perustettu. Taloushallinnon käytännön pyörittäminen on jo suurelta osin ulkoistettu.
Elina Sarlund, Panu Partanen, Eija Kinnunen ja Minna-Mari Kivimäki uskovat, että Toivakan seurakuntaidentiteetti ei ole nimestä kiinni.
Hiippakunnan tuomiokapituli teki ystävänpäivänä aloitteen seurakuntajaon muutoksesta Jyväskylän, Hankasalmen, Joutsan, Petäjäveden ja Toivakan seurakunnissa niin, että nämä seurakunnat lakkautettaisiin tämän vuoden lopussa ja liitettäisiin Jyväskylän seurakuntaan. Suomen suurimman seurakunnan maantieteellinen toiminta-alue laajenisi huomattavasti, mutta väestöllisesti lisäys olisi maltillisempi. Vaihtoehtoisena mallina on esitetty myös seurakuntayhtymämallia, mutta sitä pidetään vaikeammin toteutettavana Keski-Suomessa, jossa Jyväskylän seurakunta on niin huomattavan paljon suurempi muita.
Vaikka Toivakan seurakunnalla on vahva oma identiteetti, ei siellä koeta niin suurta tarvetta takertua rakenteisiin kuin muutamassa muussa seurakunnassa, jotka olivat mukana Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin seurakuntajakoselvityksessä.
– Varmasti silläkin on merkitystä, että olimme aloitteellisia asiassa yhdessä Joutsan kanssa. Seurakuntamme talous on itse asiassa kohtuullisessa kunnossa, kiinteistöt suorastaan priimakunnossa. Pystyisimme jatkamaan itsenäisenä vielä muutaman vuoden, mutta ehkä on järkevämpää toimia ajoissa kuin viimeisen pakon edessä, Panu Partanen miettii.
Aloitteen mukaisen seurakuntajaon muutoksen katsotaan nykytilaa paremmin turvaavan seurakunnan perustehtävän kokonaisvaltaisen toteutumisen alueella ja siten parantavan laajenevan seurakunnan toimintakykyä sekä toiminnan taloudellisuutta. Juuri tätä toivotaan Toivakassakin, toki tiedostaen, että toivakkalaisten ääni on vaarassa hukkua suuren seurakunnan päätöksenteossa.
Toivakan seurakunnan työntekijöiden työsuhteet ovat pitkiä.
– En kai olisi täällä jo 17 vuotta viihtynyt, ellei työ olisi mukavaa ja merkityksellistä, sekä työkaverit aivan ihania. Myös kontaktit kunnan varhaiskasvatukseen ja kouluihin ovat aina olleet toimivia, Eija Kinnunen sanoo.
Elina Sarlund tuli diakoniksi isommista seurakunnista kuusi vuotta sitten ja varsinkin viime vuosina hän on huomannut Toivakan yhteisöllisyyden voiman.
– Toivakkalaiset haluavat auttaa ja osallistua paikalliseen Toivoa Toivakkaan -keräykseen. Hyvinvointialueen muutokset, palvelujen siirtyminen kauemmaksi ja yleiset hinnankorotukset ovat lisänneet avun tarvetta huomattavasti, hän kertoo.
Pienessä seurakunnassa myös diakonin tehtävä on monipuolinen.
– On mielenkiintoista tehdä kaikkea erilaista, esimerkiksi sanajumalanpalvelusten pitäminen on ollut minulle epämukavuusalueelle menemistä, mutta siitäkin on selvitty, Sarlund lisää.
Tämän kevään iso seudullinen puheenaihe on hyvinvointialueen palveluverkkouudistus, joka uhkaa viedä esimerkiksi Toivakalta terveysaseman.
– Moni pelkää, että seurakuntajakouudistuksessa voisi käydä samoin, mutta tähän en usko. Kävimme viime keväänä Korpilahdella kuulostelemassa työntekijöiden kokemuksia, Korpilahden seurakunta liitettiin Jyväskylän seurakuntaan samaan aikaan kuin kunta, eli vuonna 2009. Siellä kokemukset olivat hyvin positiivisia. Tosin tämä uudistus olisi tällä alueella ensimmäinen, kun pelkkiä seurakuntia ollaan liittämässä ja kunnat säilyvät itsenäisinä, Panu Partanen sanoo.
– Eräs luottamushenkilö totesi, että vaikka Toivakan seurakunnan nimen katoaminen kirpaisee, niin tärkeintä on kuitenkin toiminnan turvaaminen ja että meidän työntekijöiden kanta on ratkaiseva, Minna-Mari Kivimäki jatkaa.
Viime torstaina järjestettiin aiheesta yleisötilaisuus Toivakan srk-kodilla. Lakimiesasessori Tuomas Hemminki johdatteli teemaan ja vastaili seurakuntalaisten kysymyksiin. Muutamia puheenvuoroja käytettiin seurakunnan itsenäisyyden puolesta sekä tuotiin esille huolenaiheita, joita pienen seurakunnan liittyminen suurempaan herättää. Paikalla olivat myös Jyväskylän seurakunnan johtava pappi Riku Bucht ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen. He toivat rauhoittavan viestin siitä, että Jyväskylän luottamushenkilöillä on tahtotila siitä, että myös pienten paikkakuntien kirkollisesta toiminnasta kannetaan yhdessä vastuuta. Liitoksen puolesta puhuivat työntekijät sekä muutama seurakuntalainen. Viisas oli puheenvuoro, jossa todettiin, että seurakuntalaisten asenne ratkaisee, onnistuuko liitos vai ei: Jos siinä nähdään mahdollisuuksia, se voi tuottaa hyvää. Jos taas liitos tuomitaan valmiiksi, epäonnistuminen on varmaa. Näin aktiivisen seurakuntaelämän tulevaisuuden ratkaisevat joka tapauksessa toivakkalaiset.
Tuomiokapitulin aloite on nyt seurakuntien kirkkovaltuustoilla lausuttavana. Lausunnot tulee toimittaa tuomiokapitulille 17.4.2024.
Hanna Lahtinen
