07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Rutalahden kulttuurihistorian tallentaminen -hanke otti pienen askeleen kohti toteutumistaan, kun valmisteilla olevaan Kyläarkistoon luovutettuja vanhoja valokuvia tunnistettiin ensimmäistä kertaa kyläläisten voimin. Talkoourakkaan ryhdyttiin heti, kun tuli tieto, että Maaseutukehitys ry on puoltanut kyseistä Leader-hanketta. Lopullisesti rahoitus on Ely-keskuksessa päätettävänä.
Heljä Suoanttila, Kalevi Puttonen ja Lilja Rutanen täydensivät sopivasti toistensa muistoja ja monen monta kuvaa heräsi uudelleen eloon vuosien hiljaiselon jälkeen. Ja mitä tämä kolmikko ei muistanut, sitä toinen ryhmä täydensi. Paula Pyhälä-Liljeström kirjasi tarkkaan tiedot muistiin Kuva-arkistoa varten.
– Tällä ensimmäisellä tunnistuskerralla luomme omia työskentelytapoja, että sitten, kun syksyllä tosissaan käymme kuvien kimppuun, kaikki sujuu kuin rasvattu, arkistoryhmän puheenjohtaja Paula Pyhälä-Liljeström esitteli urakkaa. – On tosi harmillista, että meillä monilla on albumit täynnä vanhoja valokuvia, jotka kätkevät jos vaikka mitä tarinoita taakseen, mutta niissä ei ole tietoa ihmisistä, ei paikoista, ajasta tai kuvaajasta. Kuitenkin vasta tarkat tiedot tekevät valokuvista dokumentin omasta ajastaan. Se olisi hyvä tänäkin päivänä muistaa, kun kuvataan paljon.
Merkintöjen tärkeys avautui, kun aluksi tutkittiin yhdessä ulkoasultaan vaatimatonta, vähän reunoiltaan jo pyöristynyttä nuoren naisen kasvokuvaa. Nopeasti vilkaistuna kuva olisi helposti joutunut syrjään, mutta taakse kirjoitettu nimi ja teksti nostivat sen koko kuvakokoelman helmeksi. Kuvan takana lukee: Tämä kuva on kulkenut Matti-isän taskussa koko sodan ajan 1939-1944. Jokainen voi mielessään miettiä, mitä tuo pieni kuva on kokenut ja miten se on sotilaspuvun rintataskussa antanut voimaa ja tarkoituksen tekemisille… Ja mitä se nyt merkitsee tätä päivää eläville suvun jäsenille.
– Voi kun olisimme ymmärtäneet jo muutama vuosikymmen sitten ryhtyä tähän työhön. Useimmat kylän tapahtumia ja ihmisiä hyvin muistaneista ovat jo aikoja sitten kuolleet, Heljä Suoanttila mietti.
– Mutta mielenkiintoista tämä työ on nytkin, ja kun yksi muistaa jotain, itsellekin tulee ihmisiä ja asioita mieleen, joita ei edes tiennyt muistavansa!
Ensimmäisellä tunnistuskerralla työn alle otettiin yhden talon vintiltä löytyneitä kuva-aarteita. Jatkossa niistä valitaan yleisesti kiinnostavat ja kylän historiaan liittyvät kuvat, jotka tallennetaan skannattuina ja mahdollisimman tarkasti nimettyinä Kyläarkiston kuva-arkistoon.
Tunnistusurakka on nyt saanut lähtölaukauksen ja toivotaan, että kuvia löytyy koko Wanhan Rutalahden alueelta (Rutalahti, Päiväkunta, Yläsydänmaa, Vihijärvi, Paloinen ja Nisula) sekä Kivisuolta vielä paljon lisää. Nimettyinä ja asiallisesti arkistoituina ne herättävät oman aikansa eloon. Osaa kuvista tullaan hyödyntämään jo “Kulttuurikävelyllä”, jonka on tarkoitus valmistua osana kulttuurihistoriahanketta.
– Vaikka hankkeemme on vasta alkumetreillään, jo nyt se on koonnut eri ikäisiä ja eri elämäntilannetta eläviä kyläläisiä yhteen. Jokaisella on näin mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen juttuun. Jatkossa hankkeesta on paitsi hyötyä myös iloa niille, jotka pitävät perinnettä tärkeänä, Paula Pyhälä-Liljeström kokosi tavoitteita.
Avoimet Kylät -tapahtumassa kesäkuun alussa kuvia ja muutakin materiaalia kerätään taas Letkaliiterillä. Jos alkuperäiskappaleista ei halua luopua, Wanhan Rutalahden Kyläarkistoon otetaan mieluusti myös kopioita. Tieto on meille tärkein.
Artikkelikuvan takana lukee: “Kuvaa tilaisuutta, jossa pohdittiin kansakoulun perustamista Rutalahteen” Kyseessä siis oli pienoisnäytelmä jonka oli kirjoittanut ja ohjannut opettaja Veli-Matti Heponen. Hän oli opettajana 1954-55 ja 1957-62. Uusi koulu valmistui syksyllä 1959, liittyisikö siihen? Kuvasta on tunnistettu vas: Viljo Naskali, joka esitti olemuksesta ja piipusta päätellen sahanomistaja ja koulun perustaja A.H. Backströmiä, Toivo Mäkinen, Vilho Kemppainen, Toivo Etelälahti ja Hilkka Auvila. Muistaako joku, ketä nämä muut ovat esittäneet? Missä näytelmää on esitetty? Onko jollakin tallessa käsikirjoitus tai muuta materiaalia?
Onko kuvan nainen joku kylästä, vai kenties talosta taloon liikkunut “kulkija“. Esimerkiksi Mänty-Miina -nimisen naisen tiedetään valmistuttaneen itsestään tämän tapaisen kuvan ja myyneen sitä saadakseen vähän tienestiä.
Ketä mahtavat olla nämä henkilöt? Vaatetuksesta ja virsuista työjalkineina voi päätellä, että kuva on 1900-luvun alusta. Ja pikkupoika on paljain jaloin. Mutta mitä työkaluja miehillä on olkapäillään, eli mihin työhön he ovat lähdössä? Onkohan talon emäntä rakennuksen nurkalla? Kuvan reunassa lukee “Auvila”.
Leila Backman
07.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vieraan kielen oppiminen onnistuu toisilta helpommin kuin toisilta. Nykynuoriso kylpee englannin kielessä päivittäin ja kieli hiipii arkipuheeseen kuin huomaamatta. Finglish-ilmiöstä ollaan jopa huolissaan, mutta suomen kielen kuolemaan on vielä aika pitkä matka.
Pikkuisen enemmän elämänkokemusta omaavalle vieraan kielen, esimerkiksi englannin puhuminen ei aina ole ihan helppoa, vaikka kielen periaatteessa osaisikin. Sanavarasto rapistuu käytön puutteessa ja outo ujous iskee, kun pitäisi tuottaa puhetta muulla kuin äidinkielellä.
Moni muistaa myös kauhulla kouluajan kielioppipänttäystä ja sieltä periytynyttä tunnetta, että jos et osaa puhua oikein, on parempi olla hiljaa. Opetusmetodit ovat onneksi noista ajoista muuttuneet.
Onneksi myös kielen opiskelulle ja oppimisen riemulle ei ole yläikärajaa. Tämän kokevat Jyväskylän kansalaisopiston Uuraisten Englanti 6, taso B1 -ryhmä, kavereiden kesken Yes-but-but-group, joka torstai, kun ryhmä kokoontuu opettajansa Marjatta Murasen johdolla Uuraisten koulukeskuksella.
– Tämä on kokonaisvaltainen hyvinvointiryhmä, painottaa Mikko Nieminen ja listaa liitutaululle kauden aikana hiihdettyjä, käveltyjä, juostuja tai potkukelkkailtuja kilometrejä, joita niitäkin ryhmälle kertyy kansanterveyden kannalta ihailtava määrä yli 4000 kilometriä.
– Tulin 28 vuotta sitten kurssille lomittajaksi ja se jatkuu edelleen. Ihmeen hyvin tämä ryhmä on minua sietänyt, kertoo Marjatta Muranen. Samaa koukuttumista on havaittavissa oppilaisissakin. Ryhmän vetovoima perustuu ainakin yhtä paljon yhteishenkeen kuin kieleen.
– On meillä kirjakin, mutta enimmäkseen puhutaan ja kerrotaan kuulumiset englanniksi, kertoo Helena Jussinmäki.
– Meillä on myös vilkas WhatsApp -ryhmä, jossa viestitellään tietenkin englanniksi, Marjukka Hietala jatkaa.
Ryhmä on niin yhteen hitsautunut, että ihan lentokoneella on matkustettu englantia puhumaan peräti 13 kertaa.
– Kaukaisin kohde on tainnut olla Inverness Skotlannissa tai etelän Brighton tai Walesin Cardiff, useimmiten olemme käyneet Lontoossa. Idea ensimmäisestä matkasta syntyi lumiveistokisoissa Ränssissä, jossa muotoilimme lumesta Big Benin, Mikko kertoo. Jokunen kommelluskin on matkoihin mahtunut, vaikka harvinaisen kielitaitoista porukkaa liikkeellä onkin.
– London Eye -maailmanpyörä on ihan ehdoton juttu ja Thamesin risteily ja alikulku mielenkiintoisia, Madame Tussaudin vahakabinetti taas aivan yliarvostettu, kurssilaiset kertovat. Ovatpa he ylittäneet Abbey Roadinkin erästä kuuluisaa suojatietä pitkin ja istuneet Westminster Abbeyn penkissä.
Kurssin viimeiselle kerralle saapui myös paikkakunnalta pois muuttaneita entisiä ryhmäläisiä juhlistamaan kevättä ja todistusten jakoa. Herkkupöytäkin oli katettu.
Mutta syksyllä jatketaan. Pieni pelko aina on, että täyttyvätkö kansalaisopiston yhä korkeammiksi nousevat osallistujarajat, mutta toistaiseksi on löytynyt heitä, jotka haluavat oppia kieltä ilon kautta. Mukaan lähtemistä harkitseville ryhmällä on vain yksi viesti:
– Tervetuloa mukaan!
Kuvateksti. Eeva-Maija Perälä, Juha-Matti Vääränen, Aapo Kässi, opettaja Marjatta Muranen, Marita Perälä, Helena Jussinmäki, , Marjukka Hietala, Marjukka Perälä ja Mikko Nieminen treenaavat brittikuninkaallista vilkutusta. Riitta Mäkinen ja Markku Koskinen eivät tällä kertaa päässeet paikalle.
Hanna Lahtinen
07.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Uuraisilla aloitettiin kolmisen vuotta sitten iso urakka, kun Uuraisten Leijonat merkitsivät kaikki paikalliseen hautausmaahan haudattujen veteraanien ja lottien haudat hautakivilaatoilla. Idean isä Hannu Koskinen on tehnyt valtavan työn kaikkien veteraanien ja lottien – ei vain upseerien tai palkittujen muiston hyväksi.
Reilu vuosi sitten valtakunnallinen veteraanien ja lottien muistoa pohtinut toimikunta piti tärkeänä, että sotasukupolven haudat tulevat merkityksi ja myös muut kunnat ja seurakunnat ovat seuraamassa Uuraisten esimerkkiä.
– Tavoitteena on, että veteraanien merkityt haudat muodostavat ketjumaisen muistomerkin ulottuen jokaisen veteraaniin ja lotan haudalle. Veteraanimatrikkeli oli Uuraisten projektissa tärkein lähdeteos, mutta paljon sai tehdä myös tutkimustyötä ja aika monta puhelua soittaa, Hannu Koskinen myöntää. Keskusteluissa jälkipolvien kanssa hän vakuuttui viimeistään veteraanisukupolven muiston vaalimisen tärkeydestä.
Muistomerkin pohja on jo Kuukan koivikossa valmiina odottamassa helluntaipäivän tilaisuutta.
Eräänlaisena projektin huipennuksena paljastetaan kaikkia veteraaneja ja lottia koskeva muistomerkki ensi viikon sunnuntaina, kaatuneiden muistopäivänä 19.5. Jumalanpalveluksen jälkeen Uuraisten hautausmaalla pidettävässä tilaisuudessa puhuu tuore valtioneuvos Matti Vanhanen.
Vanhanen pitää mahdollisuutta puhua tilaisuudessa kunnia-asiana, sillä tämä muistomerkki on lajissaan ensimmäinen Suomessa ja symboliarvo siksikin merkittävä.
Vanhanen oli Helsingin Kaartintorille vuonna 2017 pystytetyn talvisodan muistomerkin hanketoimikunnan puheenjohtaja. Hänen toiveensa on, että myös muut veteraanit ja lotat saisivat muistomerkin maamme pelastamisesta ja uudelleen rakentamisesta.
07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Samalla kun kirjasto fyysisenä tilana monipuolistuu ja palvelee paljon muitakin kuin pelkästään kirjojen ystäviä, niin itse kirjat siirtyvät seinien sisältä myös nettiin.
E-kirjasto avautui maanantaina 29.4. E-kirjasto on kuntien yhteinen palvelu, josta voi lainata e-kirjoja, äänikirjoja ja digilehtiä.
E-kirjastoa voivat käyttää ne henkilöt, joiden kotikunta on liittynyt E-kirjastoon. Kaikki Keski-Suomen kunnat ja Kuhmoinen eli Keski-kirjastot ovat liittyneet E-kirjastoon.
E-kirjastoa käytetään E-kirjasto-sovelluksella, jonka voi ladata puhelimelle tai tabletille sovelluskaupasta. Palvelu on käyttäjälle maksuton. Kirjastokorttia ei tarvita, vaan palveluun rekisteröidytään vahvalla tunnistautumisella eli esimerkiksi pankkitunnuksilla. Huoltaja voi kutsua alaikäiset lapsensa palveluun tunnistautumalla ensin itse. Jos vahva tunnistautuminen ei ole mahdollista, voi pyytää apua lähimmästä kirjastosta.
E-kirjastoon tulee aineistoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja jonkin verran muilla kielillä. E- ja äänikirjan voi lainata käyttöönsä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen kirja palautuu automaattisesti. Kirjan voi myös itse palauttaa ennen laina-ajan päättymistä. Lehteä voi lukea kaksi tuntia kerrallaan.
Lukuoikeuksia on rajallinen määrä, joten suosituimpia aineistoja voi joutua jonottamaan. E- ja äänikirjoihin voi tehdä varauksia. Aineistoja hankitaan jatkuvasti lisää, joten uutta luettavaa ja kuunneltavaa tulee viikoittain.
Palvelun tuottaa Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa. Palvelu maksaa kunnille 0,7 euroa per asukas. Sovellusta ylläpidetään ja kehitetään itse. Kirjailijoiden ja äänikirjojen lukijoiden kannalta on tärkeää, että Suomessa e-aineistojen lainaamisesta maksetaan nyt lainauskorvauksia.
E-kirjaston lisäksi Keski-kirjastoille jää käyttöön omia e-aineistoja. Näitä ovat keväällä käyttöön otettu elokuvien suoratoistopalvelu Cineast, kansainvälisten aikakaus- ja sanomalehtien palvelu PressReader, musiikin suoratoistopalvelu Naxos Music Library ja verkkomusiikkikoulu Rockway.
Kaikkia näitä palveluita voi käyttää mistä tahansa kirjastokortilla ja siihen liitetyllä PIN-koodilla. Lisäksi kotimaisia sanomalehtiä voi lukea edelleen kirjastoissa paikan päällä ePress-palvelussa.
Lisätietoja E-kirjastosta saa Kansalliskirjaston verkkosivuilta ja lähimmästä kirjastosta. Keski-kirjastojen e-aineistoista ja palveluiden käytöstä lisätietoa lähimmästä Keski-kirjastosta ja Keski-kirjastojen verkkosivuilta.
07.05.2024 | Toivakka
Tänä keväänä Keski-Suomessa on järjestetty useita sponsoroituja lasten ja nuorten toteuttamia hyvän mielen haasteita, kuten ikäihmisten ilahduttamista ja ympäristötekoja. Tällä hetkellä haasteita on käynnissä mm. Muuramessa, Toivakassa ja Äänekoskella. Syksyllä 2023 hyvän mielen haasteita järjestettiin eri puolilla Jyväskylää.
Hyvän mielen haasteiden tausta-ajatuksena on aktivoida lapsia ja nuoria osallistumaan yhteiskunnalliseen toimintaan, tekemään hyvää, tutustumaan yritysten toimintaan sekä kehittämään omia yritteliäisyystaitoja, kuten omatoimisuutta, rohkeutta, sinnikkyyttä sekä yhteistyö-, organisointi- ja ongelmanratkaisutaitoja. Samalla ryhmät kerryttävät omaa retkikassaa yrityssponsorinsa tuella.
Toivakan koulukeskuksen kahdella vitosluokalla on käynnissä yksi hyvän mielen haaste, romumetallin kierrätyskampanja, yhteistyössä Reteko Oy:n ja Maansiirto Viiala Oy:n kanssa.
Sirpa Räsänen Reteko Oy:ltä alustaa romumetallin kierrätyskampanjaa Toivakan koulukeskuksen 5.luokkalaisille.
Ennen kampanjan aloitusta Reteko Oy piti huhtikuussa koululuokille alustuksen romumetallien tunnistamisesta ja lajittelusta. Alkuinfon jälkeen oppilaat valmistivat ja jakoivat kampanjasta kertovia mainoksia kaupalle, kirjastolle ja koululle sekä tekivät kierrätysohjeet keräyslavoille. Lisäksi osa oppilaista jakoi mainoksia asukkaiden postilaatikoihin.
– Projektin ansiosta lasten suunnittelu- ja organisointitaidot ovat kehittyneet ja tietämys kierrätettävistä metalleista lisääntynyt, ovat vastuuaikuiset Lotta Muurimäki ja Linda Tykkyläinen huomanneet.
– Ilostutti nähdä miten oppilaat ottivat keräyksen innolla omaksi projektikseen. He kävivät tarkistamassa lavoja useasti koulun jälkeenkin ja olivat ylpeitä omasta keräyksestään. Myös se yllätti isosti miten hyvin ihmiset tyhjensivät rojuvarastojaan. Keräys onnistui yli odotusten. Emme olisi ikinä uskoneet, miten runsaslukuisesti kyläläiset osallistuivat, lasten vanhemmat kertovat palautteesaan. Järjestäjät uskovat, että juuri hyvä tiedottaminen oli avainasemassa. Yksi negatiivinen yllätyskin projektiin mahtui, nimittäin lavoilta myös varastettiin sinne tuotua tavaraa.
Kaikki ovat yllättyneet, miten paljon Toivakkaa on saatu aktivoitua ja miten paljon lavoille on tullut tavaraa.
Maansiirto Viiala Oy toimitti kaksi keräyslavaa Toivakan koulukeskuksen pihalle 22.4. Yhdessä viikossa lavat tulivat täyteen – takatalvesta huolimatta – ja nyt koulun pihalla on täytettävänä jo kolmas lavapari.
Toivakan kyläyhteisö on siis pistänyt hihat heilumaan! Jotta kaikki ehtisivät saada omat pihat siivottua, kampanjan kestoa on pidennetty äitienpäivään saakka. Tämän jälkeen metalliromut toimitetaan Reteko Oy:n toimipisteelle, missä ne lajitellaan. Oppilasryhmille maksetaan romumetallista päivän hinta, ja Reteko Oy on luvannut myös bonuksen molemmille luokille ahkerasta työstä.
Kampanjan päätteeksi koululaiset pohtivat yhdessä omaa oppimistaan ja kirjoittavat siitä loppuraportin. Haasteen lopetustapahtumassa oppilaat, opettajat, yrityksen edustaja ja huoltajat kohtaavat ja vaihtavat arvokkaita ajatuksia aiheesta ja saavat siitä muistoksi diplomin. Lisäksi haaste tallennetaan Tomerat.fi -sivustolle Tarinoita-osioon inspiraation lähteeksi muille ryhmille.
– Suosittemme ehdottomasti tällaista tapaa kartuttaa retkikassaa. Oppilaat ovat nähneet, mitä omalla panoksella on voitu saada aikaan. Tässä hyötyvät oppilaat sekä toivakkalaiset, jotka pääsevät ilmaiseksi romusta eroon, Lotta Muurimäki ja Linda Tykkyläinen kannustavat.
– Lopuksi suurkiitokset yrityskummille Viialalle, joka haki ja toi lavat paikalle ja mahdollisti keräyksen logistisen puolen. Ja yhtä suuret kiitokset Tomerat ja Reteko varainhankinnan mahdollistamisesta. Toivakan vitosluokkalaiset vanhempineen kiittävät kokemuksesta ja mukana olosta, toivottavat Toivakan vitoset vanhempineen ja opettajineen.
