25.03.2025 | Uurainen
Koripallo on laji, joka viehättää monia sen monipuolisuuden ja kilpailuhenkisyyden vuoksi. Jokihaarassa asuva Lampisen perhe on oikea koripalloperhe. Koripallo on koko perheen tärkeä harrastus, ja heidän vapaa-aikansa kuluu pitkälti lajin parissa.
Isosisko 17-vuotias Helmi muutti Koulolaan ja pelaa nyt Kouvottarien naisten liigajoukkueessa ja pikkuveli Veikka taas HoNsU:n juniorijoukkueissa. Keskimmäinen Lila taas pelaa HoNsU:n alle 16 ja 17 vuotiaiden joukkuessa, jota isä-Mikko valmentaa ja jolla juuri alkoivat pudotuspelit.
HoNsU:n alle 16 ja 17 vuotiaiden ikäryhmät menestyivät todella hyvin runkosarjassa.
– Alle 17-vuotiaissa voitimme SM-runkosarjan. Alle 16-vuotiaissa sarja on vielä kesken, mutta tulemme sijoittumaan ensimmäisiksi tai toisiksi, Mikko Lampinen kertoo.
Lilaa koripallossa viehättää erityisesti kilpailu ja lajin monipuolisuus.
– Koripalloilijan pitää olla todella urheilullinen ja pelissä on paljon joukkuetaktiikkaa, hän sanoo. Lila aloitti koripallon 6-vuotiaana, kun hänen isosiskonsa Helmi kysyi, haluaisiko hän lähteä mukaan koripallokouluun. Nyt koripallo on yhtä tärkeä asia kuin koulu.
Mikko puolestaan korostaa koripallon yhteisöllisyyttä ja kilpailua. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus pelaajana ja hän on valmentanut tyttöjä jo yhdeksän vuotta.
Lila ja Mikko ovat yhtä mieltä siitä, että joukkueen menestys SM-mitaleista pelattaessa on kovan työn ja yhteistyön tulosta.
– Olemme tehneet pienestä asti töitä joukkueena ja pelaamme aina joukkueena, Lila sanoo. Mikko lisää, että joukkueen menestys on seurausta määrätietoisesta työstä ja yhteistyöstä muiden joukkueiden kanssa.
– Me ennen minua -ajattelu on ollut avain menestykseen.
Vaikka Uuraisilta käsin koripallon harrastaminen on ollut haastavaa, Lampiset ovat löytäneet tapoja tehdä siitä mahdollista.
– Aamuisin käymme tekemässä aamutreenit ennen koulupäivän alkua ja sitten ajamme Jyväskylään harjoituksiin, Lila kertoo. Mikko kiittää Uuraisten kuntaa ja rehtori Sami Pasasta, jotka ovat mahdollistaneet aamuharjoittelun ennen koulupäivän alkua.
Ensimmäiset alle 17-vuotiaiden pudotuspelit pelattiin viime viikonloppuna, ja ensi viikonloppuna pelataan pronssimitaleista. Alle 16-vuotiaiden pudotuspelit alkavat sitä seuraavina viikonloppuina. Lila pelaa myös naisten 1-divisioonaa JBA:n naisten kanssa ja sielläkin sukka on heilunut 13 pisteen ottelukeskiarvolla.
Pelien aikataulut löytyvät koripalloliiton sivuilta, ja HoNsU:n Instagram- ja Facebook-tilit tarjoavat ajantasaista tietoa peleistä.
Hanna Lahtinen
25.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan venerannassa toteutettiin lauantaina 15.3. kunnan ja eri järjestöjen toimesta Rantarieha ja Ahvon luistelut. Tällä kertaa kelit suosivat enemmän jääaktiviteetteja kuin hiihtoa.
Ahvon hiihto juontaa alkunsa Minnesotassa elämäntyönsä hiihto- ja urheilutoimen parissa tehneestä Ahvo Taipaleesta. Hän tuli tunnetuksi Yhdysvaltain hiihtäjien, kuten Jessie Digginsin, nuoruuden ajan valmennuksesta. USA:n Minnesotassa hän toimi myös hiihtovälineyrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa halutaan täten muistaa paikallisesti nimeämällä tapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo oli tänäkin vuonna menossa mukana ja kertoi talven rapakon takana olleen yhtä oikukas kuin täällä kotimaassakin. Hän oli iloinen kotikylällään yhä saamastaan suosiosta.
Isonkylän rannan lisäksi Saarisen uimalassa Toivakan jäänsärkijät tarjosi palautumisen avantouinnin merkeissä. Kaikki tapahtuman tuotot käytetään uimalan rannalle hankittaviin piknik-pöytiin. Tapahtuman järjestivät Toivakan kunta ja alueen yhdistykset yhdessä.
Toinenkin jäätapahtuma
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja, liikuntavastaava Esko Hietanen järjesti eläkeläisille ja Toivakan koulukeskuksen 6.-luokkalaisille yhteisen pilkkitapahtuman torstaina 19.3. Isonkylän rannassa. Kuudesluokkalaisten vanhemmatkin olivat tapahtumaan tervetulleita. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin myös Päivätoiminnan väki.
Esko Hietanen kertoi, että tapahtuman ideana on sukupolvien välinen kohtaaminen ja hauska yhdessä toimiminen. Monille nuorille pilkkiminen on aivan uusi kokemus. Tähän oli myös järjestäjien taholta varauduttu hankkimalla pilkkimisvälineitä, kuten vapoja ja vieheitä. Myös syöteiksi oli hankittu toukkia, ja ilman jäänaskaleita ei jäälle saanut mennä. Jäänaskalit paikalle toi Toivakan Leijonat ja makkarat sponsoroi K-kauppias Kerttu. Paikalle saapuikin kaikkiaan noin 70 eri-ikäistä osallistujaa. Kaikki kuudesluokkalaiset menivät innokkaasti pilkkimään. Grillikatoksessa paistuivat makkarat ja lämmin mehu, joita riitti kaikille mukana olleille.
Pilkkiminen ei ollut tiukkaa jännittämistä ja kaikuluotaimeen tuijottamista, vaan varsin leppoisan näköistä touhua.
Veikko Ripatti
23.03.2025 | Uurainen
Jo ovelle kaikuvat sellaiset sävelet, että pulssi laskee ja tulee lohdullinen olo. Uuraisten helluntaiseurakunnassa harjoitellaan tulevaa Elämästäsi kiittäen -konserttia varten. Konsertti järjestetään sunnuntaina 30.3. klo 14 helluntaiseurakunnassa, lopuksi juodaan vielä kahvit.
Idean äiti on vajaat vuosi sitten leskeksi jäänyt Mirjami Lehmuskoski.
– Eräänä yönä kuuntelin musiikkia radio Deistä ja ajatus syntyi silloin. Meitä on tämän seurakunnan piirissäkin monta, jotka ovat kokeneet läheisen menetyksen vähän aikaa sitten ja jokaistahan meistä jossain vaiheessa suru koskettaa, hän kertoo.
Mirkun tyttäret Laura Kankaanniemi, Katri Lehmuskoski ja Iinamaria Tauranen olivat heti mukana ja nyt ollaan siis jo harjoitteluvaiheessa. Esiintyjiä kokoonpanossa on kymmenkunta ja niin on myös konsertin lauluja.
Suru on yksi teema, mutta ehkä vielä sitäkin vahvempi kiitollisuus, mikä käy ilmi jo konsertin nimestä. Lisäksi läsnä on vahvasti toivo ja lohdutus. Musiikin lisäksi moni on löytänyt lohdutusta myös luonnosta.
–Vaikka musiikkia on aiheesta paljon, oli kappaleiden valinta kuitenkin melko helppo. Tärkeintä oli kokonaisuus, Laura Kankaanniemi sanoo.
Esitys on tärkeä, mutta tärkeä on myös harjoitusprosessi. Musiikin lomassa tulee tehtyä surutyötä saman kokeneiden kanssa.
– Suru on alussa pikimustaa, mutta pikkuhiljaa alkaa löytyä sävyjä, Mirjami Lehmuskoski miettii.
– Minulle surusta tulee tällä hetkellä mieleen violetti väri, Merja Kuokkanen jatkaa. Hän valitsi konsertissa esitettävät psalmit.
– Olen kokenut, että kun suru on voimakkaimmillaan, niin kaikki värit ovat hyvin voimakkaita, kuten myös äänet ja valot, Niina Lahtinen päättää.
Harjoitteluprosessiinkin on mahtunut monia tunteita.
– Täällä on itketty, mutta myös naurettu ja muisteltu poisnukkuneita ilolla. Luulen, että Jussi-isäkin nauttisi kuulemastaan, Laura Kankaanniemi sanoo ja toivottaa kuorolaisten puolesta kaikki tervetulleeksi konserttiin.
Hanna Lahtinen
18.03.2025 | Kiinnitetty, Uurainen
Helena Veijonen on työskennellyt lähes koko ikänsä lasten parissa ja pitänyt siitä. Jopa niin, että ei oikein viihtynyt varhaiskasvatusjohtajan pestissä vaan halusi palata ”kentälle”. Eläkkeelle hän jäi päiväkoti Helmen johtajan tehtävästä muutama vuosi sitten.
– Vaikka mielestäni valmistauduin eläkkeelle jäämiseen ja kotona on paljon tekemistä ja mielekkäitä harrastuksia, on ystäviä ja lastenlapset ilona, tuli silti hiukan hämmentävä olo. Mietin, että tarvitaanko minua enää mihinkään. Tutustuin MLL:n Lukumummi-toimintaan ja ajattelin, että tuo voisi olla minun juttu. Ja niin se on ollutkin, hän kertoo.
Lukumummit ja -vaarit ovat vapaaehtoisia senioreita, jotka lukevat kouluilla lasten kanssa. Kahdenkeskisillä lukutuokioilla luetaan kirjaa ja keskustellaan luetusta monipuolisesti. Lukumummit ja -vaarit tukevat lasten peruslukutaidon ja sanavaraston kasvua sekä innostavat lukemisen pariin myös vapaa-ajalla.
– Me olemme mieheni kanssa lukeneet aina tosi paljon lapsille ja tietysti luin päiväkodissa päivittäin. Minä en opeta lukemaan, vaan me luemme yhdessä lapsen kanssa. Yhteinen lukuhetki ja keskittyminen kirjaan on tärkeää ja on hienoa, että pystyn tarjoamaan sellaisia hetkiä lapsille täällä Höytiän koulussa.
Nykymaailma haastaa ihmisten keskittymiskykyä, niin aikuisten kuin lastenkin. Lukemiseen keskittyminen on yksi parhaista tavoista rauhoittaa mieli ja parhaiten se onnistuu lapsella kannustavan aikuisen seurassa.
– On tärkeää löytää kirja, josta lapsi on kiinnostunut ja kun luemme yhdessä, niin pyrin kannustamaan ja keskustelemaan ja antamaan lukemisesta myönteisiä kokemuksia, Helena-mummi kertoo.
Höytiän koulu on pienten koululaisten koulu. Luokat ovat ykkösestä neloseen ja luokkakoot oikein sopivia, eivät liian pieniä, mutta eivät myöskään liian suuria. Koulun seinässä lukee Hyvän mielen Höytiän koulu ja se on siinä ihan perustellusti. Koulurakennukset ovat kauniita ja hyvin ylläpidettyjä vanhoja hirsirakennuksia ja uudehko liikuntahalli on kovassa käytössä.
– Höytiän koulu on kodikas koulu lapsille. Hyvä mieli tulee siitä, että kaikki lapset tunnetaan tässä koulussa, jokaista pystytään tukemaan hänen tarvitsemallaan tavalla ja myös perheet ovat paljon mukana yhteisessä kasvatustehtävässämme. Konkreettisesti jaamme hyvää mieltä toisillemme joka päivä tervehtimällä, olemalla ystävällisiä ja empaattisia, rehtori Jouni Hämäläinen kertoo.
– Ja koska Höytiän koulu on kodikas koulu, niin lukumummi sopii erinomaisesti tähän kouluun, mukavaa, että olemme saaneet Helenan tiimiimme, hän jatkaa.
Lukumummin kanssa lukemaan pääsystä vähän kilpaillaankin, mutta tänään vuoron on saanut Oliwer Räty.
– Lukumummin kanssa on kiva lukea, kun se kuuntelee tarkkaan ja sitten jutellaan kirjasta. Tykkään sellaisista kirjoista, missä tapahtuu kaikenlaista jännittävää, esimerkiksi Kahjo koulu on hyvä kirja, Oliwer kertoo.
Höytiän koulu ei ole hänen mielestään kahjo vaan kiva. Välkällä jaliksen peluu ja majojen rakentaminen on parasta.
– Meillä on maja Tellervonkujalla, joka on sellainen pieni polku kentän luona metsässä, siellä on hauska leikkiä, Oliwer sanoo ja luvan saatuaan kipaisee salamannopeasti välkälle.
Hanna Lahtinen
18.03.2025 | Kiinnitetty, Toivakka
Kimmo Friman Toivakan Ruuhimäestä on arboristi. Se ei ole ihan tavallisimpia ammattinimikkeitä Suomessa, heitä on alle 400. Arboristi eli puunhoitaja on puisto- ja maisemametsien hoidon ammattilainen. Arbor tarkoittaa latinaksi puuta.
– Idea lähti pihapuiden kaadosta. Kävin ensin Gradialla pienen kiipeilykurssin, jatkoin siitä ”Puunpoistoa erityistekniikoilla” -kurssille, jossa meitä koulutti arboristi ja silloin kiinnostus heräsi kunnolla, Friman kertoo.
Itse arboristin koulutus kesti 1,5 vuotta. Nyt Kimmo Frimanilla on vasta perustettu yritys nimeltä KS Pihapuupalvelu. Palveluvalikoimaan kuuluvat kaikenlaiset puunkaadot – myös haastavissa paikoissa. Esimerkiksi pihapuun voi kaataa joko suorakaatoina tai paloina purkaen, puiden kunto ja ympäristö huomioon ottaen. Paloina purkuunkin on useampi menetelmä, joko kiipeillen tai nostokoria tai nosturiautoa käyttäen.
– Voin tarjota sellaisen palvelun, että puusta ei jää mitään jäljelle. Puu viedään pois, oksajäte voidaan hakettaa tontille, jolloin sitä voidaan käyttää vaikka istutusten katteena ja kannot jyrsiä pois. Useimmiten minulta tilataan kuitenkin pelkkiä puunkaatoja, Friman kertoo. Hän tekee myös tonttihakkuita, jolloin suunnitellaan asiakkaan kanssa yhdessä, mitkä puut poistetaan ja mitkä jätetään.
Asiakaskunta ei ole vielä ehtinyt muodostua kovin suureksi ja kalenterissa on hyvin tilaa. Yrittäjä kuitenkin uskoo, että töitä riittää. Hän myös kiittelee alan ammattilaisten hyvää yhteishenkeä ja kykyä verkostoitua ja auttaa myös kollegaa.
Töitä hän tekee noin 100 kilometrin säteellä Toivakasta. Eniten on toistaiseksi ollut pihapuiden kaatoja, mutta mielellään Friman myös käyttäisi erikoisosaamistaan ja antaisi puille kuntoarvioita ja tekisi hoitotoimenpiteitä.
– Jos puu on kotipihassa ollut sata vuotta, niin totta kai siihen on syntynyt tunneside. Ei vanhaa, kaunista puuta kannata lähteä tutkimatta kaatamaan, hän toteaa.
Arboristi osaa kertoa puun kunnosta paljon ja usein myös antaa vaihtoehtoja kaatamiselle. Satavuotiaalle männylle saadaan helposti toiset sata vuotta hyvää ja kaunista elämää, kun siitä pidetään huolta.
Ihmiskehoon saattaa kehittyä kasvaimia tai umpisuoli tulehtua, silloin auttaa kirurgi, joka poistaa elämää vaikeuttavat osat ja parantaa elämänlaatua. Arboristi tekee usein samaa puille.
– Hoitoleikkauksessa tarkastetaan puun kunto ja otetaan hankaavia oksia pois. Tutkiminen tapahtuu yleensä silmämääräisesti, käävät ja harsuuntuminen, eli neulaskato kertoo paljon, mutta tarvittaessa voin käyttää mikroporaakin. Jos on heikkoja haaraliitoksia, niitä voidaan tukea tai keventää latvusta, Kimmo Friman kertoo. Parhaat tulokset saadaan, kun puuta hoidetaan koko sen elinkaaren ajan. Nuoren puun kasvua voidaan ohjata rakenneleikkauksin ja näin ehkäistä tulevaisuuden ongelmia. Puunhoidon kulttuuria ei Keski-Suomessa ole aivan samassa mittakaavassa kuin eteläisemmässä Suomessa. Myös puun juuristoalue on tärkeä. Joskus puiden juurille esimerkiksi pihanrakentamisen yhteydessä laitetaan liikaa täytemaata tai vahingoitetaan juuristoa muuten.
Kimmo Friman käyttää myös toista hyvinkin ihmisen elämään vertautuvaa termiä.
– Hyvin vanhan puun hoito on sellaista saattohoitoa, jonka avulla voidaan saada vielä paljon elinvuosia lisää.
Frimanilla ei ole metsuritaustaa, mutta kiipeilytaustaa on. Hän on aikaisemmin kiipeillyt esimerkiksi telemastoihin ja voimalinjoihin. Arboristi ei saakaan kärsiä akrofobiasta, eli korkeanpaikankammosta, toki kokemus tuo myös varmuutta. Uhkarohkeus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla ja turvavälineiden kunto on ensiarvoisen tärkeää tässä ammatissa.
– Onneksi siinäkin asiassa tulee apuun hyvä kollegojen verkosto. Alalla on paljon yksinyrittäjiä, mutta esimerkiksi pihapuun kaatoon tarvitaan useimmiten kaksi, hän päättää.
Hanna Lahtinen
