Elina Backmanin kirjoissa rikoksia selvittää true crime -podcastin juontaja Saana Havas. Mutta mikä toi Saanan ratkomaan Toivakan mysteeriä?
– Toivakka on mahtava! Olen käynyt Toivakassa kesäisin ja ihastellut useasti Lukumiehen kirkon kattoon tekemiä maalauksia. Viime kesänä vierailin markkinoilla ja kirkossa jälleen, ja silloin keksin, että seuraava dekkarini sijoittuu Toivakkaan. Pienen paikkakunnan tunnelma tuntui juuri sopivalta, Elina Backman kertoo.
Kirjoitusprosessissa taustatyöllä on suuri merkitys. Vaikka Joka yksin jää on fiktiivinen teos, toivakkalaisen tunnelman voi aistia sen sivuilta.
– Kävin Toivakassa ja pääsin kurkistamaan myös vanhaan pappilaan. Sain sieltä mukaani Toivakasta kertovan kirjan, ja olen haastatellut muutamia toivakkalaisia. Vierailin myös Rutalahdessa, totta kai. Käyn kaikissa paikoissa, joista kirjoitan. Kuvaan paljon, jotta voin myöhemmin palata maisemiin kirjoittaessani.
Jokaisella kirjailijalla on oma tapansa rakentaa kirja. Elina Backman nauttii erityisesti uuden kirjan aloittamisesta.
– Se on innostuksen ja inspiraation täyttämä ajanjakso. Silloin luen paljon taustamateriaalia, vierailen tulevissa tapahtumapaikoissa ja kehittelen juonta päässäni. Sitten alan kirjoittaa. Se on vaikein vaihe, kun kaikki luodaan tyhjästä. Kun pitkä käsikirjoitus on olemassa, se käy läpi monta muokkauskierrosta. Lopulta siitä on aina yhtä vaikea päästää irti. Kun kirja lähtee painoon, se on yhtä aikaa kauheaa ja ihanaa, hän kertoo.
Kirja ei synny tyhjiössä, vaan kirjailijan tärkeitä työkaluja ovat omat kokemukset, mieltymykset ja tapa jäsentää maailmaa. Backman myöntää, että hänessä ja hänen kirjojensa sankarissa Saana Havaksessa on paljon samaa.
– Minä ja Saana olemme molemmat hyvin uteliaita ja arvostamme hyvää ruokaa. Saana on rohkeampi kuin minä. En kuitenkaan ole Saana, kuten en ole dekkareideni murhaajakaan. Kaikista kirjoittamistani hahmoista Saana on kuitenkin ehdottomasti lähimpänä minua.
Sekä Saana että Elina ovat nyt jännän äärellä, sillä Saana siirtyy hetkeksi sivuun ja Backman kirjoittaa parhaillaan uuden sarjan avausta.
– Uusi dekkari ilmestyy ensi kesänä. Havas-sarja on suosittu, ja saan paljon ihania viestejä lukijoilta. Sarja ei pääty tähän uusimpaan Joka yksin jää -kirjaan, mutta se jää pienelle tauolle, hän kertoo.

Hanna Lahtinen

Kuva: Sabrina Bqain/Otava

Artikkeli Murhamysteeri syntyi markkinamatkalla Toivakkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Artikkeli Kuoliaaksi julistetuissa mielenkiintoisia kohtaloita – Sirkka Oksasella on mahdollisesti yhä sukulaisia Uuraisilla julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen metsäneuvosto on myöntänyt tämän vuoden Pro metsä -palkinnon Päijänteen metsänhoitoyhdistykselle. Metsäneuvoston perustelujen mukaan palkinnon myöntämiseen vaikutti etenkin Päijänteen mhy:n uudistushenkinen ja kehitysmyönteinen toiminta talousmetsien luonnonhoidon turvaamiseksi ja lisäämiseksi. Perusteluissa kehuttiin Päijänteen mhy:tä myös metsänomistajille suunnatun ympäristötukipalvelun käynnistämisestä sekä puulajien sekaviljelyn edistämisestä talousmetsissä.
– Meille on tärkeää, että meiltä löytyy koko ajan metsänomistajien omien tavoitteiden mukaiset palvelut, haluamme palvella myös luontopainotteisia metsänomistajia, Päijänteen mhy:n toimitusjohtaja Petri Takalo toteaa.
Ympäristötukipalvelun Päijänteen mhy otti käyttöön nelisen vuotta sitten.
– Jos metsänomistajalla on jokin arvokas luontokohde, esimerkiksi erityisen tärkeä elinympäristö, me valmistelemme ja haemme metsänomistajalle Metka-tukea. Metsänomistajalle palvelu on maksuton; ainoastaan arvonlisävero jää metsänomistajan maksettavaksi, me saamme valmistelukorvauksen Metka-tuesta, Takalo kertoo.
– Aiemminhan Metsäkeskus teki ympäristötukihakemuksia, mutta nyt se on siitä luopunut. Me aloitimme palvelun ensimmäisten metsänhoitoyhdistysten joukossa, jo silloin, kun Metsäkeskuskin vielä teki hakemuksia. Useampana vuonna olemme olleet eniten ympäristötukihakemuksia toimittanut organisaatio.
Tällä hetkellä valtion ympäristötukeen varatut rahat on jo käytetty, loppuvuodesta lähetetyt hakemukset käsitellään ensi vuonna.
– Olemme valmistelleet kohteita myös pysyvään Metso-suojeluun, mutta sitä emme ole pitäneet kovin paljon esillä, sillä myös siihen varatut rahat ovat vähissä ja siihen on Keski-Suomessa pitkät jonot. Tämä kymmenen vuoden määräaikainen Metka-tuella suojelu on ollut hyvä välivaihe, kun metsänomistaja on halunnut suojella metsäänsä ja saada siitä myös jotain korvausta, Takalo sanoo.

Sekaviljelymalli talousmetsissä Päijänteen mhy:llä on ollut käytössä vuodesta 2023.
– Malli otettiin hyvin vastaan ja nykyään se on valtamenetelmä havupuiden viljelyssä, Takalo toteaa.
– Meidän toimialueellammehan valtaosa metsistä on rehevillä maapohjilla, eli ne ovat kuusivaltaisia. Uudessa mallissa istutusmäärä laskettiin 1800 taimesta hehtaarilla 1500 taimeen hehtaarilla ja siitä kaksi kolmasosaa on kuusen taimia ja yksi kolmasosa männyntaimia. Lisäksi jätetään tilaa luontaisesti leviävälle lehtipuulle. Kun istutettavat havupuun taimet ovat jalostettuja, ne pärjäävät luontaisesti lisääntyvälle lehtipuulle ja ottavat sen kasvussa kiinni muutamassa vuodessa. Näin syntyy ilmastokestävämpiä useiden puulajien sekametsiköitä. Ne kestävät paremmin sekä ääreviä sääolosuhteita, että ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia hyönteistuhoja ja kasvitauteja, Takalo selvittää ja toteaa mallin perustuvat useampiin tutkimushankkeisiin.
Takalon mukaan sekaviljelymalli on kymmenkertaistanut männyt viljelymäärän Päijänteen mhy:n alueella.
– Sekaviljelymalli myös kohtuullistaa metsäomistajan kustannuksia, kun taimia istutetaan vähemmän, Takalo toteaa.

Ympäristötukipalvelun ja sekaviljelymallin käyttöönoton lisäksi Päijänteen mhy haluaa Takalon mukaan tuoda luonnonhoidon puolta entistä enemmän esille.
– Luonnonhoito terminä kattaa todella paljon. Se tarkoittaa toimia, joilla pyritään turvaamaan ja parantamaan luonnon monimuotoisuutta ja esimerkiksi minimoimaan talousmetsäkäytön aiheuttamia haittoja luonnolle. Monia asioita, esimerkiksi säästöpuiden jättämistä ja riistatiheikköjä edellytetään jo metsäsertifikaateissa. Meidän toimemme ovat sellaisia, joilla metsänomistaja pystyy saamaan lisätuloa luonnonhoidosta eli tuloa metsästä hakkaamatta puita, Takalo sanoo.
– Ympäristötukipalvelu on suosituin kehittämistämme luontopalveluista. Lisäksi meillä on kehitteillä luontolähtöinen metsäsuunnitelma, jossa huomioidaan enemmän luonnonhoitoa. Kehitämme myös ennallistamisen keinoja ja luontoarvokauppaa, luontoarvokaupassa haluaisimme toimia välittäjänä. Markkinoilla tarvittaisiin nyt ostajia, jolloin markkinat saataisiin käynnistettyä.
Päijänteen mhy on mukana myös ”Ennallistaminen houkuttelevaksi ja toteutettavaksi Keski-Suomessa ” -hankkeessa.
– Seuraamme toimialan muutosta ja aikaa niin, että palveluvalikoimamme pysyy ajan mukana. Seuraamme myös tuoreinta tutkimustietoa ja kehitämme toimintaamme sen mukaan, Takalo sanoo.

Artikkeli Pro metsä -palkinto Päijänteen mhy:lle julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ohjaaja Elias Seppinen toteaa Zorron miekan käsiohjelmassa, että Korpilahden Teatterin tämän kesän ainoa näytelmä yhdistää Korpilahden Teatterin kaksi kenties tunnetuinta vahvuutta eli viihdyttävän, vauhdikkaan komedian ja koko perheen musiikkinäytelmän. Ja sen Zorron miekka todella tekee; näyttämöllä nähdään niin komediaa kuin musiikkinäytelmääkin, ripaus romantiikkaa ja juonitteluakin sekä tietenkin paljon miekkailua ja toimintakohtauksia.
Näytelmän sankari on tietysti salaperäinen Zorro, mutta eniten näyttämöllä taitaa olla San Andreasin uusi kuvernööri eli don Alonso Pamplona de Exteberria. Tomi Kuula onnistui mahtailevan, itseään täynnä olevan kuvernöörin roolissa loistavasti.
Samaa voi sanoa koko näyttelijäkunnasta, myös kaikki muut loistivat roolissaan. Jessica van Leeuwen oli oivallinen aatelisnainen donna Isabella de Encantada ja Satu Kotonen ja Sanni Liukku hänen erilaiset tyttärensä donna Violenta ja donna Esmeralda. Etenkin Sanni Liukun lauluesitykset vakuuttivat.
Kuvernööriä palvelleista sotilaista mieleen jäi etenkin Ilari Hakasen esittämä kersantti Esteban. Veera Kangastie ja Oona Ojala urakoivat kahdessa roolissa, sotilaina sekä kuvernöörin verotusinnon kohteeksi joutuvana köyhänä miehenä ja hänen tyttärenään.
Ven Saarelainen oli upea niin kukkasia kasvattavana, hienostelevana don Diego de la Vegana kuin oikeutta puolustavana, miehekkäänä Zorrona. Jessica van Leeuwen näytti osaamistaan stunt-Zorrona ja kahden Zorron yhdistelmä toimikin loistavasti miekkailukohtauksessa, jossa Zorro näytti olevan kaikkialla.
Näytelmän yllättävin hahmo, ja samalla myös yksi näytelmän hauskimmista hahmoista, on don Diegon suomalainen palvelija Horma. Näytelmässä nähdään jopa suomalainen kosinta. Näytöksessä, jonka kävin katsomassa, Horman roolissa vieraili ohjaaja Elias Seppinen, normaalisti Hormaa näyttelee Luca Saikkonen.
Näytelmän miljöönä on 1800-luvun Kalifornia ja sinne katsojat vei hyvin onnistunut puvustus, josta on vastannut Sanni Liukku. Etenkin kuvernöörin asu jäi mieleen, samoin donna Isabellan ja donna Esmeraldan asut.
Zorron miekkaa esitetään vielä kahdeksan kertaa, viimeinen näytös on 5. syyskuuta.

Zorron miekka Korpilahden Teatterissa: käsikirjoitus Jussi Helminen, ohjaus, sovitus ja musiikki Elias Seppinen, lavastus Matti Toikkanen ja työryhmä, puvustus Sanni Liukku, tekniikka Veeti Siikanen, koreografiat Terhi van Leeuwen, Jessica van Leeuwen, Elias Seppinen, Satu Kotonen ja Luca Saikkonen, äänitehosteet Terhi van Leeuwen ja Elias Seppinen, rooleissa Sanni Liukku, Satu Kotonen, Jessica van Leeuwen, Ven Saarelainen, Luca Saikkonen, Tomi Kuula, Ilari Hakanen, Oona Ojala ja Veera Kangastie, stunt-Zorro Jessica van Leeuwen.

Artikkeli Zorron Miekka Korpilahden Teatterissa sai hymyn huulille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

– Syrjäharjua on käytetty aina retkeilyyn. Ennen 1960-lukua se oli nimensä mukaisesti syrjässä, alueelle ei ollut juuri teitä, Lauri Ijäs kertoo. Nykyään Syrjäharjussa on kaksikin luontopolkua; vuonna 2003 alueelle tehtiin retkipolku Hetteen eräsija -hankkeen yhteydessä, vuonna 2024 Petäjäveden Luonto ry rakensi Syrjäharjuun toisen luontopolun Petäjäveden kunnan avustuksella. Luontopolkujen välissä on yhdyspolku.
– Syrjäharjun pystyy kävelemään, ja pyöräilemäänkin, päästä päähän, Keuruun puolelta nykyisen luontopolun eteläpuolelle asti, Lauri Ijäs toteaa ja kertoo, että Syrjäharjun eteläosasta löytyy kaunis ja mielenkiintoinen Päijänlampi.
– Lampeen tihkuu Syrjäharjun pohjavettä. Toinen vastaavanlainen pohjavesivaikutteinen ekosysteemi on Keuruun puolella, Ijäs kertoo.
Syrjäharju on monipuolinen alue, jossa on eri-ikäistä metsää, myös suojeltua vanhaa metsää. Luontopoluista pohjoisempi eli retkipolku kulkee osittain Natura-alueena suojellun vanhojen metsien suojelualueen läpi, hyvin lähellä uudempaa luontopolkua on Arabiankorven vuonna 2008 perustettu, noin 17 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue.
– Arabiankorven luonnonsuojelualueella on luonnontilaista metsää ja runsaasti lahopuuta niin pystyssä kuin maassakin, Ijäs kertoo. Alueella on muun muassa luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita reheviä heinä- ja ruohokorpia sekä ruohoista tihkupintavaikutteista lehtokorpea. Alueella on myös kaksi puroa.
– Siellä viihtyvät monenlaiset eläinlajit. Ötökät pitävät lahopuusta, linnuista vanhoissa metsissä viihtyvät etenkin pohjantikka, pikkusieppo, peukaloinen ja palokärki, myös kanahaukka pesii tällaisissa paikoissa, Lauri Ijäs kertoo.

Metsä- ja harjuluontoa
Syrjäharjussa on myös isohko harjujen suojelun Natura-alue.
– Se on alueen pohjoisosassa, suurelta osin Keuruun puolella, Ijäs toteaa.
Harjusuppia eli jääkauden aikana syntyneitä kuoppia Syrjäharjussa on useita, eri puolilla aluetta.
– Niitä on isompia ja pienempiä. Osasta on tullut soita, osa on vetisiä osan vuodesta ja osa on kuivia. Suppia on luontopolkujenkin varsilla, Ijäs kertoo.
Uudemman luontopolun lähtöpaikka ja opastaulu ovat vanhassa soramontussa, nykyään alueen reunat ovat jo metsää. Uudempaa luontopolkua voi kiertää joko reilun neljän kilometrin Harjukierroksen tai kahden kilometrin Kukkulapolun. Lähtöpaikalle pääsee Vehkalantietä pitkin, samaa tietä pääsee myös luontopolun varrelle toiseen paikkaan, samoin Maunumäentietä pääsee polun varrelle. Penkkalantieltä lähtevän Retkipolun pituus on nelisen kilometriä.
– Koska reitille pääsee useasta kohdasta, voi kiertää eri pituisia kierroksia. Luontopolun ja Retkipolun voi myös yhdistää, jolloin saa pitemmän reitin, Ijäs toteaa.
– Opastauluja on luontopolun varsinaisen lähtöpaikan lisäksi muissa paikoista, joista polulle pääsee tieltä. Myös retkipolun varrella on opastauluja, Pengerjoen kyläyhdistys on nyt kunnostanut niitä.
Ijäksen mukaan Syrjäharju on monipuolinen lähiluontokohde, jossa näkee niin metsä- kuin harjuluontoa.
– Jos kulkee harjun lakea, avautuu muutamasta kohdasta aina silloin tällöin hyvä näköala, Ijäs vinkkaa.

Soraa ja vettä
Virkistyskäytön lisäksi Syrjäharju on tarjonnut niin soraa kuin vettäkin.
– Laajamittaisempi soranotto Syrjäharjussa aloitettiin 1960-luvulla, kun alettiin rakentaa uutta tietä Jyväskylään. Syrjäharjussa oli silloin asfalttiasema, Ijäs kertoo.
– Vuodesta 1993 lähtien Syrjäharjussa on ollut kunnan vedenottamo, tällä hetkellä siellä on kaksi vedenottamoa. Syrjäharju on hyvin tuottoisa pohjavesialue, siellä on paljon lähteitäkin.
Marjapaikkanakin Syrjäharju on ollut tunnettu jo kauan. – Sieltä käydään noukkimassa mustikoita ja puolukoita, ja kyllä sieltä lakkapaikkojakin löytyy, Ijäs toteaa.

Artikkeli Syrjäharju Petäjävedellä tarjoaa monipuolisen luontokokemuksen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maarit Nurminen

Artikkeli Ralli on parasta talkoolaisena julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Petäjäveden vanha kirkko on ollut UNESCO:n maailmanperintöluettelossa yli 30 vuotta vuodesta 1994 alkaen.

Struven ketju saa ensimmäisen pysyvän esittelypaikan

Vuonna 2005 UNESCO:n maailmanperintöluetteloon liitetty 10 maan yhteinen sarjakohde, Struven kolmiomittausketju, edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä. Koko ketjun 34 suojellusta esimerkkimittauspisteestä kuusi sijaitsee Suomessa. Monet kotimaisista pisteistä sijaitsevat yksityisten maanomistajien mailla, mikä on vaikeuttanut mittausketjun esittelyä.
-Vierailukeskus on myös Maanmittauslaitoksen hallinnoimalle Struven ketjulle erityisen merkittävä asia. Nyt Struven kolmiomittausketju saa ensimmäistä kertaa fyysisen pysyvän paikan, jossa se on jatkuvasti esillä”, sanoo Struven maailmanperintökoordinaattori Ulla Mikkanen Maanmittauslaitokselta.
Maanmittauslaitos osallistuu vierailukeskuksen näyttelytoimintaan vuosittaisella panostuksella.

Vierailukeskuksen arkkitehtuuri kunnioittaa maailmanperintöä

Vierailukeskuksen on suunnitellut arkkitehti Mikki Ristola (AOR Arkkitehdit Oy). Rakennus yhdistää perinteisiä materiaaleja ja rakennustapoja moderniin arkkitehtuuriin, sopeutuen arvokkaaseen maailmanperintöympäristöön.
Suunnittelu on toteutettu yhteistyössä Museoviraston kanssa ja se täyttää UNESCO:n maailmanperintökohteille asetetut vaatimukset.
Vierailukeskuksessa esitellään samalla yleismaailmallista UNESCO:n maailmanperintöaatetta ja kaikki Suomen maailmanperintökohteet.
UNESCO:n maailmanperintökohteet houkuttelevat jo nyt tuhansia kävijöitä vuosittain, ja kiinnostus on kasvussa. Erityisesti Aalto Works -kohteiden eteneminen maailmanperintölistalle lisää kansainvälistä näkyvyyttä ja vahvistaa Keski-Suomen vetovoimaa matkailukohteena – myös Petäjäveden vanhan kirkon ja Struven kolmiomittausketjun osalta.
-Vierailukeskuksen myötä voimme toivottaa kävijät tervetulleiksi ympärivuotisesti ja kehittää palveluitamme entistä monipuolisemmin, kun emme toimi enää 1700-luvun olosuhteiden ehdoilla luonnontilassa olevassa vanhassa kirkossa” Koponen sanoo.
-Maailmanperintökohteiden taloudelliset vaikutukset alueelle ovat jo nykyisellään tutkitusti merkittäviä. Vierailukeskuksen myötä kävijämäärien ja matkailutulojen odotetaan kasvavan edelleen.Vuonna 2022 Petäjäveden vanhan kirkon aluetaloudelliseksi vaikutukseksi arvioitiin noin 477 000 euroa. Struven ketjun alueellisen esimerkkipisteen Oravivuoren vaikutus oli samana vuonna noin 47 300 euroa

Artikkeli UNESCO-kohteiden vierailukeskus sai Elinvoimakeskuksen investointituen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Seppo Pänkäläinen

Poliisin ohjeet ennen marja- tai sienimetsään lähtöä

Marjastus- ja sienestyskaudet ovat kuumimmillaan ja tällöin monet innostuvat lähtemään metsään keräämään luonnon antimia. Valitettavasti reissu ei mene aina suunnitelmien mukaan. Kertaa seuraavat ohjeet, jotta metsäretki sujuisi mahdollisimman hyvin.
• Kerro marja- tai sienireissusta läheisellesi
Kerro läheisellesi, minne päin olet menossa sekä milloin suunnittelet palaavasi. Näin läheisesi voi soittaa hätänumeroon, jos hänelle herää huoli sinusta.
Metsään on järkevämpi lähteä jonkun kanssa kuin yksin, yritä siis saada joku seuraksesi.
• Lataa älypuhelimeesi ilmainen 112-sovellus
112-sovelluksen avulla sinut voidaan paikantaa ja löytää nopeammin, jos eksyt. Sovelluksen saat ladattua puhelimeesi sovelluskaupasta. Sovelluksen avulla puhelimesi saadaan paikannettua tarkemmin.
• Huolehdi, että puhelimessasi on akkua
Huolehdi, että puhelimessasi on tarpeeksi akkua, jotta voit soittaa hätänumeroon hätätilanteen tullessa. Puhelimessa pitää olla akkua, jotta puhelimesi voidaan tarvittaessa paikantaa. Varavirtalähde kulkee myös kätevästi mukana ja turvaa akun keston.
• Pakkaa mukaan juotavaa ja syötävää
Maastossa kulkeminen saattaa hyydyttää voimavaroja, jolloin on tärkeää, että mukana on tarpeeksi juotavaa ja evästä. Nesteytettynä ja kylläisenä järki juoksee paremmin ja luonnossa liikkuminen on mukavampaa sekä turvallisempaa.
• Pukeudu kirkkaisiin väreihin
Kirkkaan värisissä vaatteissa sinut on helpompi erottaa metsästä. Etsijöiden on helpompi havaita ja löytää sinut, jos olet pukeutunut kirkkaan värisiin vaatteisiin. Metsäaukea tai muu avoin alue on hyvä paikka odottaa etsijöitä, koska sieltä heidän on helpompi sinut havaita.
• Lähde metsään aamulla tai päivällä
Älä lähde metsään illalla yötä vasten vaan sen sijaan aamulla tai päivällä. Pimeällä tuttukin metsä voi näyttää erilaiselta, jolloin saatat eksyä helpommin.
• Jos eksyt, soita hätänumeroon 112
Jos eksyt, soita rohkeasti hätänumeroon 112 ja toimi hätäkeskuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Vältä sukulaisille tai tuttaville soittelua, koska se vie puhelimestasi akkua, jota tarvitaan paikantamiseen ja etsijöiden yhteydenottoihin.

Poliisi toivottaa hyviä ja turvallisia marja- ja sienireissuja kaikille!

Artikkeli Maarit Rokkamäki rakastaa koiria ja tykkää auttaa ihmisiä – Palkittu pelastuspalvelun vapaaehtoinen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Torkki tuli hiljattain valituksi Lappeenrannan LUT-yliopiston professoriksi ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (EKhva) asiantuntijaksi. Kun miestä kuuntelee, voi vain onnitella Etelä-Karjalaa: fiksuja havaintoja, älykkäitä muutosehdotuksia ja työhön heittäytyvää otetta.
Vaikka Paulus Torkin äiti Hellin oli aikoinaan Korpilahdella kunnanlääkärinä, soteala ei suinkaan ollut nuoren miehen ainoa vaihtoehto.
-Paperiteollisuus olisi ollut se toinen vaihtoehto. Mutta jossakin vaiheessa terveydenhuolto alkoi kiinnostaa enemmän, tuotantotalouden professori sanoo nyt

Torkki asuu Espoossa. Työt Lappeenrannassa hoituvat osin etänä, mutta paikallakin pitää olla, koska Torkki haluaa seurata vierestä, miten hyvinvointialueella toimitaan. Sitä kautta voi tehdä muutosehdotuksia niin säästöjen, töiden sujuvoittamisen kuin tehokkuuden lisäämisenkin osalta.
Torkki uskaltaa puhua säästöistäkin, vaikka ne asiakkaiden korvissa usein kuulostavat palveluiden heikkenemiseltä.
-Arvoa tuottamaton toiminta pois. Priorisoidaan asioita. Henkilöstö mukaan kehitystyöhön. Vastuullisuus, laatu ja kustannusvaikuttavuus ovat ne arvot, joiden pohjalta pitää toimia. Täytyy muistaa, että meillä ei ole koskaan ollut niin hyviä sotepalveluita kuin nyt. Mediakin voisi nostaa useammin esille myönteisiä asioita, Torkki sanoo.
Torkin mukaan Suomessa nukahdettiin soteongelmiin: syntyvyyden pienentymiseen, keski-iän nousuun ja vanhuspalveluiden tarpeen kasvuun. Soten vanha malli ei yksinkertaisesti näissä olosuhteissa toimi.
-Näihin asioihin pitäisi reagoida viimeistään nyt. Esimerkiksi Saksassa on määritelty tarkasti hoivan laatu. Siellä ei tuijoteta pelkästään julkisen puolen hoivaan vaan täydennystä ja apuja haetaan yksityisen sektorin palveluista. Meillä sotekustannukset ovat tuplaantuneet 2000-luvulla 15 miljardista 30 miljardiin. Ei meillä paljoa vaihtoehtoja tässä tilanteessa ole, Paulus Torkki sanoo.
Torkin mukaan Etelä-Karjalan kokemukset on tarkoitus saattaa muiden hyvinvointialueiden tietoon.
-Voi esimerkiksi kysyä, onko meillä sotetoiminta liian säänneltyä. Omaishoitaja voi toimia hoitajana ilman koulutusta, mutta julkisissa palveluissa on todella tiukat määräykset. Voisiko esimerkiksi ikäihmisten hoivassa olla mukana ihmisiä, joilla ei ole alan koulutusta. Ja pitäisikö puhua ihmisten huolehtimisesta sen sijaan että puhutaan pelkästään hoivasta? Yksinäisyyteen esimerkiksi ei tarvita välttämättä hoivaa, mutta varmasti huolenpitoa.

Kuten niin monen muunkin maalaispitäjän kasvatin elämä on mennyt, Torkkikin lähti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen opiskelemaan muualle (Espoon Otaniemeen), ja sitä kautta työelämään kotikunnan ulkopuolelle. Mutta yhteys ei ole katkennut.
-Korpilahti oli kasvupaikkana tosi mukava. Kavereita oli paljon ja ympäristö viihtyisä järvineen ja luontoineen. Meillä oli sellainen Pappilanpellon Potkijat -yhteisö, joka pelasi kesäisin Pappilan edustalla aina kello 19 alkaen jalkapalloa. Talvella pelattiin jääkiekkoa.

Miten sinä suhtauduit kuntafuusioon Jyväskylän kanssa?
-Kai se taloudellisesti oli järkevä ratkaisu. Monet pienet kunnat ovat edelleen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Mutta Jyväskylä oli myös mahdollisuus. Itse kävin siellä soittotunneilla (piano, klarinetti ja urut). Soitan edelleen ja minulla on kotona sähköurut. Viimeksi olen ”esiintynyt” äidin 90-vuotisjuhlissa. Hän asuu nykyisin Jyväskylän keskustassa, missä palvelut ovat lähellä.

-Lähikunnat tarjosivat myös kesätyöpaikkoja. Olin kanttorina kesäisin Jämsässä, Laukaassa, Joutsassa ja Jyväskylässä.

Paulus Torkkia voi edelleen nähdä usein Korpilahdella, kun kesämökki on siellä.
-Palvipäivät on ihan must. Toissa vuonna meillä oli luokkakokous, paikalla oli toistakymmentä ihmistä.

Ja lopuksi: ovatko kaikki Torkit sukua keskenään, kun kyseessä on harvinainen sukunimi?
-Meitä on kaksi sukua. Toinen Keski-Suomessa, toinen Rauman suunnalla. Isäni suomensi aikoinaan Storck-sukunimen Torkiksi.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Paulus Torkki on noussut Suomen johtavaksi sote-asiantuntijaksi – Pappilanpellon Potkijoista se lähti julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maiju Hautsalo & Sami Jylhä

Artikkeli Ota aikahyppy Petäjävedellä elokuussa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.