Paikallisuutiset.fi

Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta

Toimitus — Tue, 23 Jun 2026 07:29:18 +0000

oini Jäntti on nyt opetellut elämään yksin pienessä talossaan Metsärinteellä Toivakassa kohta kolme vuotta. Elämänkumppani Kalevi on silti jokaisessa päivässä mukana. Jokainen talon nurkka ja pihamaa muistuttaa 56 yhteisestä vuodesta ja levysoittimesta soljuu suomenmestarilaulajan soinnukas ääni. Kalevi Jäntin tulkinnat nostalgisista klassikoista on tallennettu kolmelle levylle. Neljäskin oli suunnitteilla, mutta sitä ei koskaan ehditty tehdä.
Yksi Kalevin harrastuksista oli kuulakärkikynien keräily, hän ehti kerätä niitä satoja. Kun Kalevi halvaantui, niin Toini otti vastuuta kynien keräämisestä ja jatkaa yhä miehensä aloittamaa keräilyharrastusta, nyt kyniä on 1011, tai saattaa olla muutama enemmänkin, sillä tämä haastattelu tehtiin jo pari viikkoa sitten.
Kynä on ollut Toinille paitsi keräilyesine, myös työväline. Hän on PaikallisUutisten edeltäjän, Ympäristölehden monivuotinen avustaja.
– Se oli 70-80-luvun vaihteessa, kun aloitimme Kalevin kanssa avustajina, minä kirjoitin ja Kalevi kuvasi, kuutisen vuotta sitä tehtiin. Väinö Mikkola oli tuolloin päätoimittajana ja hänen pojastaan Hannusta piti tulla jatkaja, mutta tämä kuoli lasketteluonnettomuudessa Alpeilla. Ihannin Manu otti sitten vastuun lehdestä. Linja-auton matkaan laitettiin jutut ja kuvat Jyväskylään menemään, Toini muistelee.
Käyttipä Toini kynää ahkerasti Perälässäkin työskennellessään.
Kynät Toini on ripustanut komeasti talon kattoon.
– Naapurin Esalta sain merisiimaa, se kestää kynien painon, Toini kertoo ja esittelee viimeisintä aarrettaan, jossa lukee ”Puolangan pessimistipäivät”.
Pessimismi on Toinista kaukana, vaikka muutaman kerran on elämä heittänyt polulle melkoisia kompastusmurikoita.
Kun Nisulan tyttö ja Toivakan poika astelivat vihille, he haaveilivat tietysti lapsista, mutta ennen kuin tyttö ja poika syntyivät, ehdittiin itkeä monet itkut.
– Silloinkin Kalevi sanoi, että tapahtuipa mitä vain, me pysymme yhdessä, Toini kertoo. Nyt on jo lapsenlapsenlapsiakin, joista ensimmäisen Kalevikin ehti tavata.
Halvaantunutta Kalevia Toini ehti hoitaa kotona lähes 10 vuotta.
– Eihän se kevyttä ollut, mutta ikinä en ajatellut, etten jaksaisi. Onneksi rakkautta riitti, Toini sanoo. Ensimmäiset puoli vuotta olivat henkisesti raskaita, koska laulajan ääni ei soinut entiseen tapaan, mutta ajan myötä se parani. Aluksi puhekaan ei onnistunut.
– Kun ensimmäisen kerran kuulin Kalevin puhuvan halvauksen jälkeen, oli se meidän hääpäivä. Hoitaja soitti sairaalasta ja sanoi, että nyt sinulle on yllätys. Hän antoi puhelimen Kaleville ja tämä sanoi, että ”Rakas, hääpäivä”, Toini kertoo kyyneliä äänessään.
Yhteiskunnan ja kunnan taholta Toinin päätöstä hoitaa Kalevi kotona epäiltiin, mutta ymmärtäjiä ja rohkaisijoitakin onneksi löytyi.
– Alussa tukia piti hakea kolmen kuukauden välein, onneksi Liukkosen Maarit hoiti sitten asian kuntoon ja aloin saada säännöllistä tukea, pienentä mahdollista, mutta kuitenkin. Pitkon Päiviltä olen saanut myös paljon apua lomakkeiden täytössä ja muutenkin, kertoo Toini Jäntti, jolla on kokemusta myös kunnanvaltuutettuna toimimisesta ja joka yhä seuraa uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä aktiivisesti.
Juhannuksen tienoilla 2023 Kalevilta puhkesi umpisuoli ja samalla löytyi pitkälle edennyt vatsasyöpä. Seitsemän viikon päästä diagnoosista Kalevia ei enää ollut.
– Hän itse otti asian rauhallisesti ja hyväksyikin jotenkin. Viimeisinä viikkoina juttelimme hautajaisjärjestelyistä ja arkisista asioista. Ikävä on silti valtava.
Toinin omakin terveys on välillä reistaillut, viitisen vuotta sitten hän sai sydäninfarktin ja nyt pallolaajennuksia on tehty kaksi ja pari viikkoa sitten ambulanssille oli taas tarvetta. Yksin asuminen ei silti pelota.
– Kyllä meidän päivät on tuolla jossain kirjattu, kun lähdön aika tulee, se tulee. Ei tarvii kalenteri kourassa omaa vuoroaan odotella, Toini tuumii.
Se Toinia hitusen kismittää, että häneltä evättiin juuri hyvinvointialueen taksietu. Päätös on melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, että ikäihmisten kotona pärjäämistä pyritään tukemaan – ainakin juhlapuheissa.
– En mahdu kuulemma kriteereihin, Toini tuhahtaa.
Iloa arkipäiviin tuottaa esimerkiksi korttipeliporukka, joka kokoontuu torstaisin yhteisen pelipöydän ääreen. Toini on porukan nuorin, muut ovat jo kasikymppisensä viettäneet.
– Meillä on kyllä niin hauskaa ja ihan omat jutut. Varmaan se kärpänen katossakin tuumii, että nuo ei ihan täysillä käy, Toini nauraa.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Uurainen vaatii elinvoimakeskukselta oikeudenmukaista kustannusjakoa

Toimitus — Tue, 23 Jun 2026 07:28:00 +0000

Keski-Suomen elinvoimakeskus on aloittanut tiesuunnitelman laatimisen valtatielle 4 välille Vehniä–Äänekoski. Suunniteltavan osuuden pituus on noin 18 kilometriä. Tiesuunnitelma valtatien 4 parantamiseksi laaditaan lainvoimaisen yleissuunnitelman mukaisesti moottoritienä nykyisessä maastokäytävässä pääosin nykyisellä paikallaan.
Suunnittelukohde sijoittuu Laukaan, Uuraisten ja Äänekosken alueelle.
Tiesuunnitelmatyöhön sisältyy myös uuden raskaan liikenteen taukopaikan suunnittelu. Taukopaikan sijainniksi on valittu nykyinen Vehniän eritasoliittymä.
Valtatie suunnitellaan moottoritietasoisena, ja ajoradat erotetaan toisistaan välikaistalla tai keskikaiteella. Valtatien länsipuolelle suunnitellaan uusi rinnakkaistie välille Vehniä–Hirvaskangas. Rinnakkaistien varteen toteutetaan jalankulku- ja pyöräilyväylä koko matkalle. Lisäksi nykyistä rinnakkaistietä parannetaan ja jalankulku- ja pyöräilyväylä suunnitellaan välille Hirvaskangas–Huutomäki.
Tiesuunnitelman laadinta käynnistyi vuonna 2023. Suunnitelmaluonnoksia on esitelty kahdessa vuorovaikutustilaisuudessa maaliskuussa ja marraskuussa 2024. Tavoitteena on saada tiesuunnitelma nähtäville loppuvuodesta 2026.

Uuraisille tiehankkeella on suuri logistinen merkitys, sillä kunnalla on merkittävä määrä yritystontteja nelostien tuntumassa Hirvaskylän kohdalla. Näiden saavutettavuuden kannalta on tärkeää turvata mahdollisimman sujuvat yhteydet myös tulevalta moottoritieltä. Alueella on asemakaavoitettua yritysaluetta noin 14 hehtaaria. Alueella sijaitsee esimerkiksi raskaan liikenteen ja lrakennusalan yrityksiä.
Mikäli Hirvaskylän ramppia ei toteuteta, Vehniän ja Hirvaskankaan ramppien väliksi muodostuu lähes 10 kilometriä. Tämä vaikuttaa merkittävästi kunnan elinvoimaan ja Hirvaskylän alueen saavutettavuuteen. Pitkä liittymäväli vaikeuttaa alueellisten saavutettavuustavoitteiden toteutumista sekä heikentää kuljetusten logistista sujuvuutta ja kilpailukykyä.
Elinvoimakeskuksen esityksen mukaan Hirvaskylän eritasoliittymän kustannukset jakautuisivat pääpiirteissään siten, että valtio vastaisi valtatien 4 alittavasta risteyssillasta, yhteydestä eritasoliittymästä rinnakkaistielle sekä ramppien melusuojauksesta. Uuraisten kunta puolestaan vastaisi ramppien rakentamiskustannuksista. Keskuksen arvion mukaan rampit valaistuksineen, liikenteenohjauksineen ja pohjanvahvistuksineen maksaisivat noin 1,29 miljoonaa euroa.
Hirvaskylän liittymän kustannukset eivät ole ensimmäistä kertaa Uuraisten kunnan päättäjien käsittelyssä. Kunta osallistui nykyisen liittymän toteuttamiskustannuksiin vuonna 2011, ja tätä maksuosuutta voidaan ramppien osalta hyvittää kustannusjaossa poistot huomioiden.
Uuraisten kunta esittää, että se vastaisi eritasoliittymän ramppien sekä niiden valaistuksen, liikenteenohjauksen ja pohjanvahvistuksen kustannuksista 50 prosentin osuudella, mikä on noin 645 000 euroa. Maksuosuudessa huomioitaisiin kunnan aiemmat panostukset, joiden hyvityksen arvioidaan olevan noin 245 000 euroa. Näin ollen kunnan todellinen maksuosuus olisi hieman alle 400 000 euroa.
Kunnan näkemyksen mukaan Hirvaskylän eritasoliittymä palvelee paikallisen maankäytön lisäksi valtakunnallista liikennettä, elinkeinoelämää ja huoltovarmuutta. Kunta korostaa, että moottoritierampit ovat osa valtion väylähanketta, eikä kustannusvastuun tule perustua pelkästään kunnan maankäytöllisiin hyötyihin.
Kustannusjaosta neuvoteltiin helmikuussa 2026 ilman yhteisymmärrystä. Uuraisten kunnanhallitus vaatii nyt aidosti neuvoteltua ratkaisua sekä valtion suurempaa osallistumista kustannuksiin. Päätös vastaesityksestä hyväksyttiin kunnanhallituksessa yksimielisesti.
Valtatie 4 on valtakunnallisesti merkittävä päätie ja osa yleiseurooppalaista TEN-T-ydinverkkoa. Suunnittelualueella liikennemäärä on nykytilanteessa noin 12 400–13 100 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on 11–14 prosenttia eli reilut 2000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuoteen 2040 mennessä liikenteen ennustetaan kasvavan noin 30 prosenttia.
Vuosina 2020–2024 suunnittelualueella tapahtui 35 liikenneonnettomuutta, joista kaksi oli kuolemaan johtaneita kohtaamisonnettomuuksia. Tyypillisimpiä onnettomuuksia ovat hirvi- ja yksittäisonnettomuudet.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Uurainen vaatii elinvoimakeskukselta oikeudenmukaista kustannusjakoa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:12:06 +0000

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei pelännyt tarttua vaativaan haasteeseen. Hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon eikä sävy aina ole positiivinen. Lupa- ja valvontavirasto löysi toukokuussa puutteita hyvinvointialueen palveluista. Lisäksi Keski-Suomi joutui vuosi sitten niin sanotusti tarkkailuluokalle ja valtiovallan valvovan silmän alle taloudenpidon vuoksi.
Kun juttelee Vuorelan kanssa, tulee tunne, että tämä ihminen, jos kuka, pystyy Keski-Suomen hyvinvointialueen nostamaan suosta. Jo nyt onkin nähty käänne parempaan.
– Tottahan se on, että rahaa on käytetty enemmän kuin sitä on tullut. Kun meidät nyt arviotiiin, käytiin kaikki palvelut läpi. Se on hyvä pohja jatkaa. Rahat pitää saada riittämään, joten arviointimenettelyssä on tehty toimenpide-ehdotuksia siitä, miten se tapahtuu. Vuoteen 2030 mennessä alijäämät on katettu, Vuorela sanoo.
Pieniä kuntia Vuorela ei jätä pulaan.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Palvelumahdollisuuksia ovat muun muassa digitaaliset palvelut, liikkuvat ja kotiin annettavat. Meillä on 12 000 osaavaa työntekijää, jotka pystyvät luomaan uutta ja sujuvoittamaan asioita.
Vaikuttavuudesta Vuorela toteaa. että palveluiden pitää olla asiakkaille hyödyksi. Jos ne eivät sitä ole, niitä ei tarvi
– Minun työssäni vaikuttavuus on punainen lanka.
Esimerkkejä vaikuttavuudesta terveyspalveluissa?
– Luovuimme kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaisesti alaselkäkipua potevien, hedelmällisessä iässä olevien naisten tarpeettomista alaselän röntgentutkimuksista. Säästimme vuodessa tuhat tutkimusta ja niihin liittyneen potilaan ja ammattilaisen ajankäytö. Säästimme myös nämä naiset tarpeettomalta säteilyrasitukselta.
Sairauspoissaolot ovat mittavia ja maksavia Suomessa, joten kaikki toimet sairauspoissaolojen vähentämiseksi ovat myös positiivisesti vaikuttavia.
Keski-Suomen hyvinvointialueen menot ovat vuodessa noin 1,4 miljardia euroa.
– Voimme kuitenkin tehdä asioita uudella tavalla. Pelkkä tehokkuus ei riitä, työn vaikuttavuus on tärkein asia, Vuorela sano
Vuorelan yksi merkittävimmistä tehtävistä on huolehtia henkilökunnastaan.
– Meillä pitää olla hyvä olla töissä. Haluamme olla vetovoimainen työnantaja. Meillä pitää voida vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen. Tämä taas kehittää organisaatiota ja vaikuttaa palveluihin.
Yliopistollisen sairaalan perustamista Jyväskylään Vuorela ei pidä todennäköisenä.
– Jo nyt sairaalat ovat osin erikoistuneet (esimerkiksi elinsiirrot ja syöpäsairaat lapset). Erikoissairaanhoitoa voidaan kehittää lisäämällä sairaaloiden yhteistyötä. Perusterveydenhoito hoidetaan sitten paikallisesti.
Ja mitä vastaan tuore hyvinvointialuejohtaja pienten paikkakuntien, kun Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka ja, Uurainen, asukkaille, jotka pelkäävät terveys- ja hoivapalveluiden karkaavan satojen kilometrien päähän.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Muistetaan kuitenkin, että ei palveluja jaeta asiakkaan osoitteen vaan tarpeen mukaan, Piia Vuorela sanoo.
Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti äskettäin sitoutua valtiovarainministeriön asettaman arviointiryhmän toimenpideohjelmaan ja kertyneen 308 miljoonan euron alijäämien kattamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Useissa kokouksen puheenvuoroissa todettiin, että hyvinvointialueen toimintakulut eivät saa kasvaa ja lisää säästöjä on edelleen löydyttävä. Henkilöstön jaksamisestakin kannettiin huolta, erityisesti koska käsittelyssä ollut henkilöstökertomus osoitti sairauspoissaolojen lisääntyneen ja entistä useamman kokevan työkykynsä heikentyneen.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:09:14 +0000

Toivakan omalääkärinä viimeisen vuoden työskennellyt Timo Wihersaari jää pois tehtävästään heinäkuun jälkeen. Wihersaari kertoo viihtyneensä Toivakassa erinomaisesti ja pitää kulunutta vuotta yhtenä työuransa merkityksellisimmistä. Jatko ei kuitenkaan toteudu uuden kilpailutuksen ehtojen puitteissa.
Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari ei peittele sanojaan, kun häneltä kysyy kuluneesta vuodesta Toivakassa.
– Tämä on ollut tosi hyvä homma. Mielekästä, monipuolista ja hallinnassa olevaa työtä. Olen sanonut monessa paikassa ihan vilpittömästi, että tämä on varmaan parasta työtä, mitä olen koskaan tehnyt, Wihersaari sanoo.
Wihersaari aloitti Toivakassa viime vuoden heinäkuussa osana Keski-Suomen hyvinvointialueen omalääkäri- ja ammatinharjoittajamallin pilottia. Pilottiin kuului Toivakassa noin 2 200 asukkaan väestövastuu.
Yleislääketieteen erikoislääkärinä Wihersaari korostaa erityisesti hoidon jatkuvuutta.
– Yleislääketieteen erikoislääkärin koulutuksessa keskeisiä asioita on hoidon jatkuvuus. Se on ylivoimaisesti keskeisin asia, ja tässä se toteutuu.
Käytännössä jatkuvuus tarkoittaa sitä, että potilas ei joudu aloittamaan joka kerta alusta uuden lääkärin kanssa. Lääkäri tuntee potilaan tilanteen, taustan ja aiemmat hoitopäätökset. Se säästää aikaa, mutta ennen kaikkea rakentaa luottamusta.
– Tehokkuuteen vaikuttaa se, että kun on yksi oma lääkäri, joka tuntee potilaan, ja kun asia on huolellisesti käyty, potilas voi luottaa siihen, että nyt se asia on käyty. Ei tarvitse aloittaa uudelleen.
Yli 90 prosenttia kontakteista omalle lääkärille
Wihersaaren mukaan Toivakan pilotissa hoidon jatkuvuus on toteutunut poikkeuksellisen hyvin. Hän kertoo, että perusterveydenhuollon lääkärikontakteista yli 90 prosenttia on hoitunut hänen kauttaan. Paras yksittäinen luku on ollut 93 prosenttia.
– En tiedä, pitääkö tätä kehua, mutta se on ihan maailmanluokkaa, Wihersaari toteaa.
Myös hoitoon pääsy on hänen mukaansa ollut Toivakassa hyvällä tasolla. Kiireettömälle vastaanottoajalle on päässyt noin viikossa, ja kiireellisissä asioissa yleensä samana päivänä.
Vastaanottokäyntejä on ollut kuukaudessa karkeasti noin 160, mutta kokonaisuus on paljon laajempi. Vastaanottojen lisäksi työhön kuuluu puheluita, laboratoriotulosten läpikäyntiä, kirjauksia, konsultaatioita ja asioiden hoitamista yhdessä omahoitajan kanssa.
Wihersaari painottaa, että Toivakan mallissa kyse ei ole vain omalääkäristä, vaan myös omahoitajasta.
– Leena on äärimmäisen tärkeä siinä, että saamme tämän homman toimimaan. Teemme tosi paljon yhteistyötä ilman raja-aitoja.

Me olemme potilaita varten
Haastattelussa Wihersaari palaa monta kertaa samaan ajatukseen: perusterveydenhuollon pitäisi olla potilaita varten, ei toisinpäin.
– Melkein päivittäin ihmiset sanovat minulle, että he kokevat olevansa taas täällä vaivaksi. Joillekin on iskostunut ajatus, ettei perusterveydenhuoltoon pääse, ja että anteeksi kun olen täällä. Minusta asia on ihan toisinpäin. Mehän olemme potilaita varten. Eivät potilaat ole lääkäriä varten.
Samalla hän muistuttaa, ettei terveydenhuolto ole rajaton resurssi. Siksi resurssit pitäisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.
Wihersaaren mukaan omalääkärimallin vahvuus näkyy myös siinä, että vastaanotolla voidaan katsoa yksittäistä vaivaa laajemmin koko potilaan tilannetta.
– Jos potilas tulee vaikka flunssan takia, voin samalla katsoa, tiedämmekö hänen verenpaineensa. Aika moni flunssapotilas on lähtenyt vastaanotolta verenpaineseurannan kanssa.
Yli 40-vuotiailta olisi Wihersaaren mukaan hyvä tarkistaa ainakin verenpaine, kolesterolit ja verensokeri. Hänen mukaansa juuri verenpaine on yksi konkreettisimmista asioista, joihin puuttumalla voidaan ehkäistä myöhempiä vakavia sairauksia.
– Jos yksi asia pitäisi hoitaa, niin konkreettisin ja selkein olisi se, että kaikilla olisi verenpaine kunnossa.
Ennaltaehkäisy vaatii pitkäjänteisyyttä
Wihersaaren mukaan perusterveydenhuollon perusajatus on kansanterveystyössä ja ennaltaehkäisyssä, mutta järjestelmä ei ole pitkään aikaan toiminut riittävän proaktiivisesti.
– Meidän pitäisi mullistaa tämä toisin. Terveydenhuollon pitäisi olla proaktiivinen niissä asioissa, joista on selkeä tieteellinen näyttö. Jos yhdestä asiasta lähdetään, se olisi verenpaine.
Hän huomauttaa, että ennaltaehkäisyn vaikutuksia on poliittisesti ja hallinnollisesti vaikea osoittaa nopeasti. Jos verenpaineet saadaan kuntoon nyt, vältetyt aivoinfarktit tai sydäninfarktit näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Toivakassa Wihersaari on pyrkinyt herättelemään asukkaita esimerkiksi verenpaineseurantaan. Hänen unelmansa olisi, että mahdollisimman moni toivakkalainen tekisi neljän päivän verenpaineseurannan ja tiedot saataisiin kirjattua järjestelmään.
– Innostuisin oikein, jos saisimme verenpaineseurantaan koko laatikon täyteen toivakkalaisten verenpaineseurantakaavakkeita. Se olisi lottovoitto.
Kunnan mahdollisuuksista Wihersaari nostaa esiin liikunnan, ravinnon ja unen tukemisen. Samalla hän muistuttaa yksilönvapaudesta ja siitä, ettei ihmisiä voi eikä pidä pakottaa elämäntapamuutoksiin.
– Enemmän pitäisi mennä positiivisen kannustamisen kautta. Miten voitaisiin tukea, se on paljon vaikeampi asia.

Jatko kariutui kilpailutuksen ehtoihinVaikka Wihersaari olisi itse halunnut jatkaa Toivakassa, hänen työnsä paikkakunnalla päättyy heinäkuun jälkeen.
Taustalla on hyvinvointialueen uusi kilpailutus. Wihersaari korostaa, ettei kyse ole riidasta tai draamasta hyvinvointialueen kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö hyvinvointialueen suuntaan on ollut hyvää.
– Pilotti oli pilotti. Ajatus oli, että saisin jatkaa, mutta hyvinvointialue päätti, että tämä tulee uudelleen kilpailutukseen.
Wihersaari kertoo, että kilpailutuksen sisältö osoittautui lopulta erilaiseksi kuin hän oli odottanut. Sen vuoksi hän ei voinut osallistua siihen.
– Ehtojen myötä jouduin tekemään ratkaisun, joka on pettymys. Kokonaisuus huomioiden en nähnyt sitä enää valitettavasti mahdolliseksi. Se kirpaisee edelleen ja harmittaa.
Harmitus liittyy sekä omaan työhön että toivakkalaisiin.
– Olisi ollut hienoa viedä tätä asiaa vielä eteenpäin. Tietenkin harmittaa myös ihan suoraan toivakkalaisten puolesta.
Wihersaari toivoo, että Toivakkaan saadaan jatkaja ja että alkanut työ ei katkea.
– Täällä oli pitkään tilanne, ettei ollut lääkäriä. Nyt homma on saatu alulle. Jos tänne saadaan lääkäri ja tämä jatkuu, niin pohja on selkeämpi.

Toivakka on antanut minulle paljon
Tulevaisuudestaan Wihersaari ei vielä kerro tarkasti, mutta potilastyöstä hän ei halua luopua. Hän toivoo, että voisi jatkossakin tehdä työtä perusterveydenhuollon kehittämisen ja hoidon jatkuvuuden parissa.
– En voi potilastyöstä tässä vaiheessa luopua. Tykkään tästä niin paljon.
Wihersaari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2014 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi vuonna 2020. Lääkäriksi päätyminen ei ollut hänelle lapsuudenhaave, vaikka isäkin oli lääkäri. Luonnontieteet kiinnostivat, ja lukioikäisenä lääkärin ala alkoi tuntua omalta.
Nyt Toivakan vuosi on vahvistanut hänen näkemystään siitä, mihin perusterveydenhuollossa pitäisi panostaa.
– Minulla on aika vahva visio siitä, että ainoa keino saada perusterveydenhuoltoa kuntoon on panostaa hoidon jatkuvuuteen ja omalääkäriin. Tämä on konkretisoitunut minulle viimeistään tämän pilotin aikana.
Toivakasta Wihersaarelle jää lämmin muisto.
– Toivakka jää todella lämpimästi mieleen. Toivottavasti minä olen antanut Toivakalle jotain, sillä Toivakka on antanut minulle paljon.

Samuli Turunen

Artikkeli Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Unelmien kesäpäivä tarjosi jokaiselle jotakin

Toimitus — Tue, 09 Jun 2026 07:55:41 +0000

Toivakassa vietettiin Unelmien kesäpäivää viime lauantaina monipuolisen ohjelman merkeissä. Koko perheen tapahtumassa oli tarjolla monenlaista mukavaa aktiviteettia ja ohjattuja toimintapisteitä kaiken ikäisille. Lapsille Unelmien kesäpäivä oli suorastaan ilmainen huvipuisto.
Runsaan osallistujamäärän kerännyt Toivakkahölkkä juostiin hapekkaan kosteassa säässä. Tulokset löytyvät takasivulta.
Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Toivakan-Joutsan 4H-yhdistys, MLL Toivakan yhdistys, Lions Club Toivakka, Toivakan Helluntaiseurakunta, Toivakan Rivakka, Toivakan Lepinkäiset, Toivakan Ruiskuveikot, Toivakan yrittäjät, Jyväskylän seurakunta ja Toivakan lähikirkkoalue.
Mukana menossa olivat myös Perhekeskus ja Jamkin lähiLUMO-hanke, jonka vetäjä Janne Laitinen luovutti Toivakan kirjastolle lainattavaksi Luontorepun, josta löytyy materiaalia luentoretkelle ja esimerkiksi luuppi
– Luuppi on kaikessa yksinkertaisuudessaan 10 kertaa suurentava linssi, joka näyttää esimerkiksi millaista elämää kaarnanpala kätkee. Kun Karstula saa vielä oman reppunsa, niin sen jälkeen kaikissa Keski-Suomen kunnissa on oma Luontoreppu kirjastosta lainatavissa, Janne Laitinen kertoi.
Toivakan kirjastokin on muuttunut kirjalainaamosta yhä monipuolisemmaksi palvelukeskukseksi.
– Mahdollisuuksien mukaan pyritään vastaamaan toiveisiin ja tällä hetkellä kirjastosta voi lainata esimerkiksi lumikenkiä, lento-, kori- ja jalkapallovälineistöä, verenpainemittarin, potkupyörän, kävelysauvat ja Nepsy-välineistöä. Sellaiset tuotteet, jotka eivät vie paljoa tilaa ja joita ei tarvitse usein huoltaa, sopivat kirjaston lainaustuotteiksi parhaimmin, kertoo kirjastovirkailija Anne Vihinen.
– Tutkimustenkin mukaan kaikki luontoon liittyvä aineisto sopii kirjastoihin lainattavaksi hyvin ja on suosittua, ovathan lainaaminen ja kiertotalous ekologisia vaihtoehtoja omistamisen sijaan, Janne Laitinen lisää.
LähiLUMO-hanke on Laitiselle eräänlainen paluu perusasioiden äärelle. Useiden kansainvälisten ja suurten hankkeiden jälkeen, hän nauttii lähiluontoon keskittyvästä hankkeesta. Hän on laatinut esimerkiksi Luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa -selvityksen, joka avaa ymmärrystä luonnon tarjoamista mahdollisuuksista Keski-Suomen hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden kehittämiseksi. Keski-Suomen mielenkiintoiset luontokohteet ovat hänelle tuttuja, myös ne hiukan tuntemattomammat.
– Esimerkiksi Toivakan ja Jyväskylän rajalla on Iilijärvi, joka on aivan uskomaton paikka. Siellä on valtavia siirtolohkareita ja Keski-Suomen ainut rinnesuo.
Vaikka Laitinen on hankkeissaan työskennellyt paljon erilaisten luontopalveluiden parissa, hän kevyesti kritisoi luonnon ”hyvinvointituotteistamista” ihmisen tarpeiden mukaan.
– Jos liikaa keskitytään siihen, mitä luonto voi antaa ihmiselle, häivytetään luonnon itseisarvo ja muiden eliöiden merkitys, sekä ohjataan luontosuhdetta suuntaan, jossa luontoa opitaan käyttämään, ei havainnoimaan ja ymmärtämään, hän päättää.

Pomppulinnat, tankofutis, spikeball, polkuautot, rc-autot, tasapainoilua puiden välissä, keppihevostelua ja talutusratsastusta oikealla ponilla, sekä kasvomaalausta, jongleerausta ja ilmapalloeläimiä. Tätä kaikkea tarjosi unelmien kesäpäivä Toivakassa lapsille.

Artikkeli Unelmien kesäpäivä tarjosi jokaiselle jotakin julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Osmo Ikonen ylitti itsensä Erikoisjoukot -ohjelmassa – muusikko halusi kokeilla rajojaan vaativassa tv-tuotannossa

toimitus — Mon, 08 Jun 2026 07:29:54 +0000

Korpilahdella syntynyt ja siellä nuoruutensa viettänyt muusikko Osmo Ikonen, 46, esiintyi kevään aikana Erikoisjoukot-tositv-ohjelmassa, joka tuli ulos Nelos-kanavalta.
Ohjelma perustuu formaattiin, jota käytetään sotilaiden ja poliisin erikoisjoukkojen koulutukseen arjessa. Osanottajien tehtävänä ohjelmassa on osioita, joilla koulutetaan ja kasvatetaan sotilaita ja poliiseja kestämään kipua ja yllätyksiä sekä pitämään yllä fyysistä kuntoa. Kanavan tiedotteen mukaan ohjelman tarkoituksena on ”etsiä osanottajista murtumispisteitä sekä todellisia luonteenpiirteitä”.

Ikosella ei ole kilpaurheilutaustaa, mutta hän sanoo Korpilahti-lehden haastattelussa haastavansa itseään mielellään vaativissa tehtävissä.
-Olen aika kilpailuhenkinen ja aina ollut aktiivinen liikkuja. Yksi puolimaratonkin on juostu. Nykyisin pelaan muun muassa padelia, käyn kuntosalilla ja ajan maastopyörällä.

Ikonen kertoo, että häntä on aiemminkin kysytty tosi-tv-ohjelmiin.
-Olen aiemmin kieltäytynyt, kun osallistuminen olisi esimerkiksi vaatinut pitkäaikaista sitoutumista. Mutta nyt alkoi tuntua siltä, että on aika kokeilla, kun kyseisen ohjelman tekemiseen ei mennyt niin kauaa. Halu kokea tämä vei voiton. Ohjelmaformaatti vaikutti lisäksi sellaiselta, että ohjelmassa voisi oikeasti kokeilla rajojaan, Ikonen kertoo.
Ohjelmassa osanottajia muun muassa pudotetaan helikopterista veteen ja heitä uitetaan jääkylmässä vedessä. Lisäksi on tiedustelutehtäviä, esteratoja ja fyysisiä kamppailutehtäviä.
-Suunnistustehtävä meni mönkään mutta mikään muu tehtävä ei ollut ylivoimaisen vaikea, hurjapää kun olen ollut ikäni. Uintitehtävät olivat minulle helppoja, kun lapsena oltiin kesäisin kaiken aikaan Päijänteessä uimassa. Mutta voin kuvitella, että joillekin osa tehtävistä oli vaikeita. Vastenmielisin tehtävä oli kamppailu toista ihmistä vastaan. Toisen lyöminen tai potkiminen on minulle psykologisesti vaikeaa, kun olen rauhan mies.

Millaisin tavoittein lähdit ohjelmaan?
-Tavoitteena oli päästä kolmanteen jaksoon. Lopulta jouduin poistumaan kurssilta vasta 13. jaksossa, kun jaksoja kaikkiaan oli 16.
Ja mikä meni vikaan?
-Oli sellainen panttivankikohtaus, jossa tavoitteena oli eliminoida vangitsijat ja vapauttaa panttivanki. Onnistuin tuhoamaan vangitsijat mutta sitten ”ammuin” vielä panttivanginkin, kun hän oli suhteellisen etäällä. Lopuksi annoin vielä niskalaukauksen yhdelle, jota luulin vangitsijaksi. Osoittautuikin, että hän kuului ohjelmaa tehneeseen tuotantotiimiin, Ikonen kertoo hymyssä suin.

Aika hyvin mieheltä, joka kävi armeijan Puolustusvoimien soittokunnassa, joka ei koskaan ole ampunut oikealla aseella eikä pelaa videopelejä.

Ja onko jo uusia tosi-tv-suunnitelmia?
-En keksi sellaista, johon haluaisin osallistua, Ikonen, joka on ollut mukana monessakin musiikkialan tosi-tv-tuotannossa (MM. SuomiLove, Tähdet tähdet ja The Voice of Finland).

Ja mitä kuuluu sille toiselle musiikkipuolelle?
-Kesäkuun aion pitää keikoista vapaana. Heinäkuussa sitten jatketaan. Syksyllä tehdään Ikoset-sisaruusyhtyeellä kiertue, ja vuoden lopuksi teen vielä joulukiertueen, joka huipentuu Korpilahden kirkkoon 19. joulukuuta.

Erikoisjoukot-osanottajien kesken on perustettu WhatsApp-ryhmä ja yhteyttä pidetään. Mukana oli muun mussa sellaisia julkkiksia kuin Martina Aitolehti ja Mira Potkonen.
Myös 1987 Korpilahden kirkonkylän ala-asteella koulunsa aloittaneiden kesken on perustettu WhatsApp-ryhmä. Tavoitteena on järjestää luokkakokous jossakin vaiheessa.

Ja niille, jotka ovat seuranneet Ikosta keväällä Erikoisjoukot-tv-ohjelmassa ja tietävät, että perheeseen syntyi vauva tammikuussa, kerrottakoon, että isä ei ollut poissa vastasyntyneen arjesta: ohjelma tallennettiin viime vuoden puolella.
-Tosin ensimmäiset ihmiset, joille tuli paljastettua, että meille (puoliso Reetta Korhonen) syntyy vauva, olivat Erikoisjoukkojen kouluttajat. Tämä tapahtui ohjelman nauhoituksien kuulustelutilanteessa.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Osmo Ikonen ylitti itsensä Erikoisjoukot -ohjelmassa – muusikko halusi kokeilla rajojaan vaativassa tv-tuotannossa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Jälleen datakeskusuutinen Petäjävedelle: Helios suunnittelee datakeskusta Karhukorpeen

toimitus — Thu, 04 Jun 2026 12:47:27 +0000

Helios Nordic Energy Finland Oy on suunnittelemassa datakeskusta Petäjäveden Karhukorven alueelle. Helios esittää, että Karhukorven alueelle laadittaisiin osayleiskaava. Alueen koko on noin 160 hehtaaria. Kunnanjohtaja Markku Rautiainen kertoo, että Helios on tehnyt sopimukset datakeskuksen osalta alueen maanomistajien kanssa. Maanomistajia on noin kymmenkunta. Kunnalla ei ole maata Karhukorvessa.

-Olen tietysti tosi iloinen siitä, että Petäjävesi on kiinnostava alue sähköverkkojen solmukohtana. Toteutuessaan hankkeet tuovat taloudellisia vaikutuksia ja elinvoimaa kuntaan. Hankkeilla on merkitystä työllisyydelle sekä rakentamisvaiheessa että myöhemmin. Vielä en osaa euromääräisesti arvioida hankkeiden talousvaikutuksia.

Rautiainen sanoo, että lukion DI-linjan, Jyväskylän yliopiston ja Petäjävedelle mahdollisesti sijoittuvien datakeskusten on tarkoitus tehdä yhteistyötä ja luoda polkuja opinnoista työelämään.

Kunnan ja Helios Nordic Energy Finland Oy:n lähettämässä tiedotteessa kerrotaan, että suunnittelualuetta ympäröi länsi- ja eteläpuolella Fingrid Oyj:n voimalinjoja ja suunnittelualueen eteläpuolelle on Fingrid Oyj:n Petäjäveden sähköasema. Datakeskus tullaan liittämään uuteen Fingridin 400 kV kytkinlaitokseen, jonka sijainti ei ole vielä varmistunut.

Datakeskushankkeen tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan hyödyntää alueelle toteutuvien uusiutuvan energian tuotantohankkeiden tuottamaa energiaa sekä tarjota hankealueen läheisyydessä toimiville yrityksille mahdollisuus kehittää datakeskuksen hukkalämpöä tehokkaasti hyödyntäviä toimintoja.

(Uutinen päivittyy)

Artikkeli Jälleen datakeskusuutinen Petäjävedelle: Helios suunnittelee datakeskusta Karhukorpeen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kankaisten kyläkoululla oppitunti löytyi pihamaalta

Toimitus — Wed, 03 Jun 2026 12:15:04 +0000

Toivakan ainoalla kyläkoululla vietettiin ulkotyöpäivää kuorikatetta levittäen, rikkaruohoja kitkien ja koulun pihaa kunnostaen. Samalla näkyväksi tuli se, mikä Kankaisten koulussa on monen mielestä olennaista: tekemällä oppiminen, yhteisöllisyys ja vahva kylähenki.
Kankaisten kyläkoulun pihalla käy perjantaina tavallista kovempi kuhina. Yksi porukka levittää kuorikatetta istutusten ympärille, toinen kitkee rikkaruohoja ja kolmas harjaa tekonurmea kivistä puhtaaksi.
Kyseessä on koulun ulkotyöpäivä, josta on luokanopettaja Taina Hoskarin mukaan tullut Kankaisilla jo jonkinlainen perinne.
– Kun aikuisia kannustetaan lähtemään toimistosta ulos työskentelemään päiväksi, niin me lähdemme luokasta kanssa päiväksi pihalle, Hoskari kertoo.
Kaikkina vuosina päivä ei ole ollut aivan näin työpainotteinen. Aiemmin oppilaat ovat muun muassa seikkailleet metsässä, ylittäneet jokea liina-avun turvin, köllötelleet riippumatoissa ja kiertäneet erilaisia tehtäväpisteitä.
– Nyt meillä on tällaista vähän klassisempaa pihanhoitohommaa: kuorikatetta, kitkemistä ja rikkakasvien kiskomista. Tämä on ehkä ensimmäinen tällainen ihan konkreettinen työpäivä, Hoskari sanoo.
Ulkotyöpäivää on Kankaisilla vietetty arviolta viitisen vuotta. Usein ajankohdaksi on valikoitunut helatorstain jälkeinen perjantai, joka on koulutyössä muutenkin hieman irrallinen päivä.
Tällä kertaa aivan koko päivää ei voitu viettää pihalla. Sisällä käytiin tekemässä muun muassa historiankokeita ja pitämässä englannin tuntia kolmos-nelosille.
Silti päivän pääpaino oli ulkona ja käsillä tekemisessä. Se sopii Hoskarin mukaan hyvin Kankaisten kyläkoulun toimintatapaan.
– Meillä on tällainen tekemällä oppimisen periaate. Kun lapset itse toimivat ja tekevät, niin kyllähän se on parasta hommaa, hän sanoo.
Päivän aikana koulun piha sai uutta ilmettä. Istutuksia siistittiin, kuorikatetta lisättiin ja piha-alueita kunnostettiin yhteisvoimin.
– Haluamme pitää pihasta hyvää huolta, kun tämä on hieno ja toimiva piha meille. Onhan tämä myös hyvää kasvatusta, tällaista ympäristökasvatusta omassakin pihassa, Hoskari sanoo.
Hoskarin mukaan talkoohenki on Kankaisilla vanha perinne.
– Täällä on kyllä perinteisesti ollut vahva talkoohenki. Muistan, että koulua on maalattukin talkoilla niin, että aikuiset ja lapset olivat kaikki siellä hääräämässä. Se on hyvä vanha perinne täällä päin.
Oppilailta päivä sai vaihtelevaa palautetta. Osa piti pihatyöpäivää mukavana vaihteluna tavalliseen koulupäivään, osa suhtautui työpainotteiseen päivään hieman varauksellisemmin.
Kuudesluokkalainen Saga Terimaa ja viidesluokkalainen Linnea Honkonen kertoivat päivän olleen paikoin vähän tylsä.
– Olemme laittaneet kuorikatetta ja kitkeneet rikkaruohoja, he kertoivat.
Rikkaruohojen kitkeminen ei noussut päivän suosikkipuuhaksi.
– Ärsyttävää, tytöt arvioivat ja purskahtivat nauruun.
Aiempien vuosien ulkopäivistä tytöille oli jäänyt mieleen erityisesti erilaiset tehtäväpisteet, tekeminen ja pelit.
Aivan ilman mukavia hetkiä tämäkään päivä ei kuitenkaan jäänyt. Tekonurmen harjaaminen oli oppilaiden mukaan ollut kivaa.
Viidesluokkalaiset Julia Bessolova ja Halla Piitulainen suhtautuivat päivään myönteisemmin.
– Ihan kiva, he totesivat.
Päivän aikana he olivat nyppineet rikkaruohoja, korjanneet vähän aitaa, jumpanneet ja pelanneet polttopalloa.
– Välillä oli jo kuuma, oppilaat sanoivat
Tavalliseen koulupäivään verrattuna ulkotyöpäivä oli heidän mielestään selvästi erilainen.
– On ollut enemmän liikkumista.
Liikkumista Kankaisten kyläkoulun pihalla tosiaan riittää. Haastattelun taustalla kuuluu lasten ääniä, ja pihalla käy jatkuva vilske. Osa oppilaista pelaa jalkapalloa kaukalossa, osa liikkuu välkkämetsän suunnalla.
Koulun ympäristö onkin Hoskarin mukaan yksi Kankaisten vahvuuksista. Pihassa on tilaa liikkua, ja vieressä oleva metsä on oppilaille tärkeä paikka.
– Tuossa on meidän majametsä, ja se on täynnä majoja. Kyllähän luonto varmaan voi luovuutta nostaa esiin, Hoskari pohtii.
Kankaisten kyläkoulussa on tällä hetkellä 43 oppilasta. Pienessä koulussa kaikki tuntevat toisensa, mikä tuo Hoskarin mukaan turvallisuutta arkeen.
– Opettajat tuntevat kaikki koulun lapset. Pienessä yksikössä on myös ketteryyttä. Me voimme muuttaa suunnitelmia lyhyelläkin ajalla ja tempaista tällaisia päiviä ilman valtavia järjestelyjä.
Hoskari näkee kyläkoululla edelleen vahvan paikan tämän päivän koulumaailmassa.
– Tällaisessa yksikössä kyläyhteisön, vanhempien ja kumppaneiden tuella saadaan paljon irti. Toimintaa voidaan kehittää todella hienosti.
Kankaisilla perinteitä on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Yksi Kankaisten koulun pitkäikäisistä perinteistä on yökoulu, jota järjestettiin jo 1990-luvulla. Avaruutta tutkittiin silloin, kun se oli luontevinta: pimeän aikaan.
– Eihän avaruutta voi tutkia muuten kuin silloin, kun on pimeää, Hoskari sanoo.
Perinne huomattiin aikanaan myös laajemmin. Hoskarin mukaan Kankaisten koulun yökoulusta tehtiin jo 1990-luvulla juttu Kymmenen uutisten loppukevennykseen.
Myös näytelmäperinne on koulussa vahva. Jouluksi ja kevääksi valmistetaan esityksiä, joissa oppilaat pääsevät esiintymään ja käyttämään mielikuvitustaan.
– Me olemme kirjoittaneet todella hyviä näytelmiä. Siinä kasvaa aina uutta näyttelijäsukupolvea. Joskus vanhat oppilaat ovat tulleet juhliin vetämään vanhoja näytelmäroolejaankin, Hoskari kertoo.
Haastattelun jälkeen Hoskari jäi vielä pohtimaan kysymystä kyläkoulun luovuudesta. Hänen mukaansa yksi selitys voi löytyä yhdysluokista.
– Vanhemmat oppilaat opettavat nuorempia ja oppivat samalla itsekin. Oppilaat ovat usein myös omatoimisempia, kun opettaja ei ehdi heti auttaa, vaan neuvoo toista ikäluokkaa. Aivot saavat myös vähän lämmitellä jotakin matikan aihetta, kun oppilas vakoilee, mitä isommat luokassa puuhaavat, Hoskari kirjoitti myöhemmin.
Kankaisten ulkotyöpäivä ei ollut kaikille oppilaille pelkkää juhlaa, mutta ehkä juuri siksi se muistutti tavallista elämää. Välillä työ on kivaa, välillä kuumaa ja välillä vähän tylsääkin.
Mutta päivän päätteeksi pihalla näkyi oman työn jälki.
Ja se on oppitunti, jota ei aina löydy kirjasta.

Samuli Turunen

Artikkeli Kankaisten kyläkoululla oppitunti löytyi pihamaalta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maailma muuttuu, mutta martta pärjää aina

Toimitus — Wed, 03 Jun 2026 09:19:27 +0000

Kun Uuraisten Martat vuonna 1916 perustettiin aivan ensimmäisten joukossa Keski-Suomessa, säännösteltiin elintarvikkeita ja leipäänkin jouduttiin pistämään pettua jatkeeksi. Nyt 110 vuotta myöhemmin martta vinkkaa toiselle, että rintaliivien rusettisomisteita voi uudelleen käyttää kimekomi-munien koristelussa. Marttojen neuvot ja vinkit ovat heijastelleet aikaa ja tulleet aina tarpeeseen.
Tekemällä vaikuttaminen on aina ollut marttojen toimintatapa ja sillä on saatu paljon hyvää tähän maahan. Uuraisillakin martat ovat lisänneet yleistä hyvinvointia monin eri tavoin ja tekevät sitä yhä tänä päivänä. Puutarha, käsityöt, askartelu, teatteri, luonnonantimet, matkailu ja mikään, mikä tapahtuu keittiössä, eivät ole martoille vieraita. Martta on perinteitä arvostava, mutta luova ja ennakkoluuloton.
Ja kahvia, sitä on keitetty tuhansia litroja.
Marttailu periytyy usein äidiltä tyttärelle, mutta Jaana Oikari tuli mukaan toimintaan anoppinsa Eevan houkuttelemanakin. Historian ammattilaisena hän on antanut ammattitaitonsa yhdistyksen käyttöön ja kirjoittanut esimerkiksi yhdistyksen 100-vuotishistoriikin 10 vuotta sitten.
Miehiäkin toiminnassa on mukana, on ollut alusta asti.

Toukokuun lopussa Kynkkälässä Kyynämöisillä vietettiin Uuraisten Marttojen 110-vuotisjuhlaa hilpeissä ja omasta marttayhteisöstä ylpeissä tunnelmissa. Paikalla oli Uuraisten marttojen lisäksi vieraita naapurikunnista, ainakin Laukaasta, Saarijärveltä ja Jyväskylästä. Juhlassa kuultiin Uuraisten viihdelaulajia, joissa vaikuttaa monta musikaalista marttaa. Lopuksi jaettiin ansioruusukkeet, jotka oli kierrätysaatetta kunnioittaen valmistanut Ulla-Maija Pajuaho vanhoista marttahuiveista.

Uuraisten Marttojen nykyinen puheenjohtaja Sirpa Autio, ruuhkavuosimartta Hanna Autio keskellä ja pikkumartta Olga Autio kuvailivat marttailua kolmessa sukupolvessa.

Jaana Oikari hyppäsi sata vuotta (1921-1926) sitten työskennelleen Uuraisten ensimmäisen diakonissa Eva Virtasen (vanha kuva, Rafael Varha) rooliin todella uskottavasti. Uuraisilla marttayhdistys keräsi diakonissan palkkaukseen rahoja ompeluseuroilla ja myyjäisillä, ennen kuin valtio ja seurakunta alkoivat ottaa osaa palkan maksuun.

Viime vuonna martat valmistivat Kristiina Hiekkalan opastuksella marttanukkeja alusta asti. Nuket olivat keväällä kirjastossa näytillä ja kokoontuivat vielä kerran yhetiseen juhlaan.Kristiina suunnitteli myös Uuraisten martoille oman sukkamallin. Sirpa Autio puolestaan kutoi kangaspuisssa liinan ja kirjoi sen.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Maailma muuttuu, mutta martta pärjää aina julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki

Toimitus — Tue, 26 May 2026 08:24:54 +0000

Suurin osa suomalaisista seurasi 1990-luvulla televisiosarjaa Metsolat. Se kahlitsi ihmiset keskiviikkoiltaisin töllöttimen ääreen. Kaikki halusivat tietää mitä Leppävaarassa seuraavaksi tapahtuisi? Metsolan Erkki oli tuon ajan suo, kuokka ja Jussi. Kaukovaaran isännän ollessa iso paha susi.
Jokaisesta kunnasta löytyy tänäkin päivänä oma Erkkinsä, kapuloita rattaisiin lyövä kaukovaaralainen ja nahkatakkinen tyttönsä. Löytyy polkupyöränketjuja kuluttava luonnonsuojelija, koko maailmaa halaileva hyväntekijä ja kansantaiteilija maalaamassa sielunsa kuvaa rantatörmällä.
Mahdollista onnenpotkaisemaa Erkkiä ei kylillä pitemmän päälle hyvällä katsella, sillä kateus on kansantautina tappavin, vähän kuin Raid puutarhassa. Parempi on pitää seitsemän oikein omana tietonaan ja jatkaa huristeluaan kylän lävitse vanhalla ruosteisella pakettiautolla. Uusi musta Volvo olisi vain punainen vaate kaukovaaralaisille päin.
Aika ajoin kuntalaisille on tarjolla hiilenpaloja, joita kelpaa yhteisin poskin ryhtyä puhaltelemaan. Metsolan Erkit nostetaan kuopasta ylös ja tulevaisuuden tellinkejä aletaan rakentamaan. Karvahattujen alla suupielet kääntyvät korviin päin ja autiotaloihin kävellään, jos ei ihan käsi kädessä, niin ainakin vasara kourassa.
Hyvien päätösten myötä pitkäaikaistyötön ei tarjoa jatkossa ryyppyä kurkulleen, vaan pitkään pihanperällä tyhjän panttina seisseelle Lännen-kaivinkoneelle. Palkkapäivän koittaessa rukiisen leivän päälle ilmestyy kellertävää voita ja aurinko valaisee vihdoinkin risukasaa. Mikäs siinä on saunanverannalla istuskella ihmisarvonsa takaisin saaneena. Mieluimmin sitä itikansyöttinä kuin yhteiskunnan elättinä.
Metsolan Erkkien perimmäinen luonto on sellainen, että omalla työllä on perhe elätettävä. Viis uudesta Volvoa, kunhan saisi vain pakettiauton ruosteiset pitsihelmat hitsattua kellohame kuntoon. Metsolan Erkit tietävät kokemuksestaan, että mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus, sillä elämän katsastusmiehellä on aina ruuvimeisseli ulottuvilla ja valmius tökätä reikä orastavan onnellisuuden kylkeen.
On mentävä vain päivä kerrallaan uuden aamun avautuvaa luomea kohden ja toivottava parasta. Olla oman kuntansa 2020-luvun Metsolan Erkki, ettei Leppävaara päätyisi koskaan osaksi häijyä Kaukovaaraa.

Artikkeli Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.