Hanna Lahtinen

Artikkeli Seurakuntavaalien ehdokkaat selvillä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Johanna Rahikainen

Anne Alanne

Kun Johanna Rahikainen sai dystoniadiagnoosin vuonna 2016, elämä näytti hyvin erilaiselta kuin nyt. Ennen diagnoosia hänellä oli epämääräisiä kipuja niskassa ja kaulan alueella sekä pään vääntöä. Joitakin vuosia diagnoosin jälkeen, elämää määritti jatkuva kova kipu.
Kymmenen vuotta myöhemmin hän katsoo taakseen huomattavasti valoisammasta tilanteesta. Servikaalista eli kaularangan dystoniaa sairastava Johanna Rahikainen on oppinut elämään harvinaisen neurologisen sairauden kanssa. Kivut ovat helpottaneet hoitojen ansiosta, mutta kaikkein tärkeimmäksi voimavaraksi on noussut vertaistuki, jota hän haluaa myös itse tarjota muille.
– Paljon on tapahtunut. Silloin diagnoosin aikaan kivut olivat ihan älyttömiä, hän muistelee.
Dystonia on neurologinen liikehäiriösairaus, jossa lihakset supistelevat tahattomasti. Rahikaisella sairaus näkyy etenkin pään kääntymisenä sivulle.
– Minulla on kaularangan dystonia, mikä on tämän harvinaissairauden yleisin muoto. Jos yritän väkisin kääntää päätä toiseen suuntaan, alkaa heti vapina.
Vaikka sairaus on parantumaton, arki on muuttunut vuosien aikana huomattavasti helpommaksi. Säännöllinen lääkitys ja säännölliset, kolmen kuukauden välein annettavat botuliinitoksiinipistokset ovat vähentäneet oireita ja kipuja.
– Minun dystoniani on tällä hetkellä melkein lomalla. Tarvitsen lääkkeitä päivittäin ja relaksantteja tarvittaessa, mutta tilanne on paljon parempi kuin alkuvuosina.
Diagnoosin saatuaan Johanna etsi tietoa sairaudestaan internetistä. Samalla hän huomasi ilmoituksen, jossa Jyväskylän seudulle etsittiin dystonian vertaistukiryhmän vetäjää.
– Vuonna 2017 sitten aloitin Jyväskylän seudun dystonia vertaistukiryhmän yhteyshenkilönä ja -vetäjänä. Olen ollut mukana vapaaehtoisena myös Suomen dystonia-yhdistyksessä ja Liikehäiriösairauksien liitossa. Sain alussa paljon apua silloiselta Suomen dystonia-yhdistyksen sihteeriltä Lehtisen Tainalta ja Liikehäiriösairauksienliiton Annukka Tuoviselta. Olen todella kiitollinen heille kaikesta avusta ja tuesta matkan varrella.
Vertaistukiryhmän yhteyshenkilönä Johanna järjestää tapaamisia sekä yhteistä toimintaa.
Vuosien aikana ryhmästä on muodostunut oman perheen lisäksi tärkein tukiryhmä.
–Harvinaisen sairauden kohdalla vertaistuen merkitys korostuu erityisesti. Moni ei tiedä, mitä dystonia oikeasti on. Toisen sairastuneen kanssa ei tarvitse selittää kaikkea, vaan hän ymmärtää heti, mistä puhutaan.
Vertaistukea tarvitsevia on edelleen paljon enemmän kuin mitä ryhmiin löytää. – Sen takia tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Haluaisin, että mahdollisimman moni tietäisi, ettei tarvitse jäädä yksin.
Johanna Rahikaisen mielestä yksi suurimmista haasteista on häpeä. Moni sairastunut pelkää muiden katseita tai sitä, miten oireisiin suhtaudutaan. Esimerkiksi käsien vapina tai vaikeudet hallita liikkeitä voivat saada vetäytymään sosiaalisista tilanteista.
– Jotkut eivät halua lähteä juhliin tai ihmisten ilmoille, kun pelkäävät mitä muut ajattelevat.
Hän kannustaa kuitenkin lähtemään mukaan omien voimavarojen mukaan. – Kaikkein huonoin vaihtoehto on jäädä yksin kotiin tai sängyn pohjalle murehtimaan.
Sama viesti toistuu myös vertaistukiryhmissä. – Liike on lääke. Ei tarvitse lähteä maratonille, mutta kannattaa liikkua sen verran kuin itse pystyy.
Sairaus ei ole estänyt Johannaa osallistumasta työelämään. Kesän alusta lähtien hän on työskennellyt siivousalalla Jyväskylässä. Työ on yllättänyt positiivisesti. – Tykkään siitä. Se on monipuolista ja vaihtelevaa.
Työn kautta hän on myös huomannut, ettei kaikkea tarvitse automaattisesti luopua sairauden vuoksi. Aiemmin esimerkiksi moppaaminen tai lumityöt tuntuivat mahdottomilta ajatuksilta.
– Yllätyin itsekin, kun huomasin työssä, ettei minulle tullutkaan niistä kipuja samalla tavalla kuin aiemmin. Silti sairaus vaatii jatkuvaa tasapainoilua. – Pitää opetella olemaan itselleen armollinen. Kaikkea ei tarvitse jaksaa eikä kaikkea tarvitse tehdä.
Kun Johanna miettii kuluneita kymmentä vuotta, yksi asia nousee muiden yläpuolelle. Sairaus toi mukanaan kipua, huolta ja luopumista, mutta samalla myös uuden yhteisön ja uusia ihmisiä elämään.
– Asenne ratkaisee todella paljon. Ja se, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia.
Hänen viestinsä muille sairastuneille on yksinkertainen: – Älä jää yksin. Etsi vertaistukea, puhu ihmisille ja lähde liikkeelle omien voimavarojen mukaan. Vaikka dystonia on parantumaton sairaus, sen kanssa pystyy elämään hyvää elämää.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Älä jää yksin sairauden kanssa – voimaa vertaistuesta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Syyskynnöt Laukkalassa -tilaisuuden järjestänyt Metsätorpanmaa ry on toiminut 20 vuotta.
– Yhdistys perustettiin keväällä 2006. Mukana oli monia, joiden mielestä ”metsäkansan tarina” eli metsästä elantonsa saaneiden pientilallisten ja torppareiden historia oli tallennettava, yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja Jaakko Luoma kertoo. Luoman lisäksi yhdistystä olivat perustamassa Paula Määttä, Reijo Kettunen ja Vekkulan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Salminen.
– Itse olin vetänyt Keski-Suomen Kirjailijatalolla Tarinapajaa sekä tehnyt yhteistyötä Vekkulan kyläyhdistyksen kanssa kyläkirjan ja kotiseutuvideon tiimoilta. Näissä hankkeissa keskeiseen rooliin nousi metsätyö. Minulle itselleni oli valtava elämys tajuta, kuinka vahvasti täällä Keski-Suomessa koko elämä on ollut sidottuna metsään, ja samalla minulle nousi halu kertoa tästä historiasta, Jaakko Luoma kertoo ja toteaa itse olevansa kotoisin Pohjanmaalta, jossa metsää ei juuri ole.
Metsätorpanmaa ry:n perustaminen osui samoihin aikoihin Korpilahden kyläkirjojen tekemisen kanssa, joten yhdistys teki yhteistyötä myös Pekka Suomäen kanssa kirjahankkeiden yhteydessä.
– Ilmassa oli paikalliskulttuuri-innostusta, Luoma toteaa ja kertoo kirjoittaneensa kyläkirjoihin metsätyöaiheisia tarinoita tekemiensä haastattelujen pohjalta, Metsätorpanmaa ry taas sai käyttöönsä metsätyöaiheisia valokuvia, joita löytyi ihmisten kotialbumeista kyläkirjaprojektien yhteydessä.
– Alkuvaiheessa aktiivinen tarinankertoja oli muun muassa Raimo Järvinen, hän kertoi isänsä Sivulan Antin ja tämän Virkku-hevosen tarinaa Hirvimäestä, Jaakko Luoma toteaa. Metsätorpanmaa ry:n nettisivuilta löytyy lisäksi muun muassa Matti Hiljasen ja Aino Vuorisen tarinaa.

Vuonna 2006 Metsätorpanmaa ry sai Suomen Kulttuurirahastolta apurahaa haastattelujen tekoon.
– Nämä haastattelut skannattuine kuvineen on tallennettu Jyväskylän yliopiston Muistiarkistoon ”Keski-Suomen metsämuisti” -arkistona, Jaakko Luoma kertoo.
Tarinoita on tallennettu myös yhdistyksen nettisivuille. Ensimmäinen näyttely ”Metsätorpanmaan ihmisiä” tehtiin aivan yhdistyksen toiminnan alkuvaiheessa, näyttely on ollut esillä lukuisia kertoja ja sitä on uudistettu matkan varrella. Aineistosta on tehty myös noin 40 minuutin mittainen video, sekin on katsottavissa yhdistyksen nettisivuilla.
– Iso urakka oli ”Korpikansan kertomus” -nimellä kulkenut opetushanke, jossa tehtiin opetusmateriaalia kouluille. Tikkalan koulun kanssa meillä oli paljon yhteistyötä, ja oppilaat pääsivät ihan käytännössä näkemään työskentelyä hevosen kanssa, mukana oli Eeva-Liisa Pitkänen Napsukka-hevosensa kanssa, Luoma kertoo.
Työnäytökset ovat kuuluneet Metsätorpanmaa ry:n ohjelmistoon koko yhdistyksen historian ajan. Eeva-Liisa Pitkäsen ja Napsukan lisäksi yhteistyötä on tehty Tapio Virtasen ja Vinkale-tytön, Reijo Kettusen ja Mallan sekä Eero Salosen ja Vinkin ja nyt myös siis Laura Korhosen ja Reetun kanssa.
– Hevostyönäytösten lisäksi meillä on ollut muita metsäkylien elämänpiiriin liittyviä tapahtumia, olemme tutustuneet muun muassa hirsirakentamiseen. Joitakin vuosia sitten olimme mukana Vekkulan kylän käynnistämässä pontikkaperinteen keräämisessä ja viime talvena aloitimme metsästysperinteen keräämisen. Tänä syksynä meillä oli lähikalaan liittyvä tilaisuus, Jaakko Luoma kertoo.
– Tarkoitus on jatkaa niin kauan kuin peukalo heiluu. Meillä on valtava määrä erilaista aineistoa, taltioituna on paljon ihmisten arkista metsäosaamista, taitoja, kokemuksia ja näkemyksiä. Sitä materiaalia olisi tarkoitus vielä jalostaa.

Tiina Lamminaho

Artikkeli Syyskyntö ”kauramoottorilla” houkutteli yleisöä Korpilahden Tikkalaan – Metsätorpanmaa ry juhlisti 20 vuottaan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ja hyvä, että 9-luokkalaisen esikuva kiekossa on maailmanmestari, aina vaatimaton ja nöyrä mutta taitava ja työteliäs Sasha Barkov. Oikealla asenteella ja taidoilla pääsee NHL:ssä pitkälle.
Sielun sivistystä osoittaa sekin, että nuorukaisen suosikkioppiaine on historia. Treenejä on viisi kertaa viikossa, siihen sitten pelit päälle. Jotta koulusta saa erivapauksia kiekkoiluun, koulun täytyy sujua hyvin. Pian Leonia odottaa siirtyminen urheilulukioon.

Väsyttääkö koskaan?
-Kyllä, välillä.

Korpilahden yhtenäiskoulua käyvä, Vaajakoskella syntynyt Jermoranta tietää, että ensin on todellakin käytävä koulut ja mahdollisesti hankkia se ammattikoulutus, jos ura ei jostain syystä veisikään Pohjois-Amerikkaan. Mutta jos 15-vuotiaana pelaat JYPissä U18 pelejä, niin jonkinlaisesta lahjakkuudesta täytyy olla kyse.

Jermoranta on lefti ja laitahyökkääjä. Pitkään hän pelasi myös jalkapalloa Korpilahden MARTISSA eri pelipaikoilla: maalivahtina, puolustajana ja hyökkääjänä. Jalkapalloon hänet houkuttelivat kaverit, sittemmin jalkapallo on jäänyt.

Mikä lätkässä on parasta?
-Aina se on ollut mun intohimo. Toivon, että pääsen joskus ammattilaiseksi.
Leon pelaa virallisesti JYPin 18-vuotiaissa ja käy mahdollisesti joskus lainalla 16-vuotiaissa. Onko tuo kahden vuoden ikäero kuinka iso nuorissa?
-Ei se kovin iso ole. Itse olen pelannut jo aika pitkään itseäni vanhempien kanssa. Eikä ole tullut pahoja loukkaantumisia.

Mikä on paras avusi kiekkoilijana?
Seuraa pitkä hiljaisuus ja sitten:
-Luisteluvoima ja laukaus.
Entä millä mielin olet, kun tulee tappio?

-Pahaltahan se tuntuu. Mutta olen yrittänyt kehittyä sen osalta, että sietäisin paremmin pettymyksiä, viime kaudella SM-hopeaa JYPin U16-joukkueessa voittanut Jermoranta sanoo.
Kiekkoihmiset ja JYP-fanit, pankaa nimi mieleen: Leon Jermoranta!

Kun Jermorannalta kysyy muista harrastuksista tai paikoista, joissa hän Korpilahdella viihtyy, nuoren miehen ilme kirkastuu: kalastus ja Päijänne.
-Harrastan jigikalastusta ja virvelöintiä, talvella käyn joskus pilkillä. Suurimmat kalat ovat viiden kilon hauki ja 4,3 kilon kuha, myös frisbeegolfin parissa viihtyvä Jermoranta sanoo.

Ja itse valmistat kalat ruokapöytään?
-Ei kun Mamma.

Ja millainen paikka Korpilahti on asua ja elää?
-Rauhallinen, hyvä paikka. En kaipaa kirkkaampiin valoihin.

Seppo Pänkäläinen

Kaikenlaisia juttuvinkkejä Korpilahtea koskien otetaan vastaan. Vinkit osoitteseen seppo.pankalainen@netti.fi. Kiitos

Artikkeli Leon Jermoranta pitää yllä Korpilahden kiekkomainetta – suosikkiseura on JYP ja tavoitteena ovat ammattilaiskaukalot julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Teatteri Ajatus; Haavat, ensi-ilta perjantaina 25.9. kello 18 Korpilahden teatterilla. Liput ennakkovarauksella osuuskuntaajatus@gmail.com.

Maarit Nurminen

Artikkeli Teatteri Ajatuksen ensimmäinen näytelmä ensi-iltaan Korpilahdella julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Projektin kustannukset pysyivät yllättävän maltillisina.
– Alle 500 eurolla selvittiin. Suurin yksittäinen investointi olivat saluunaovien saranat, jotka maksoivat yhteensä noin 140 euroa.
Moni ratkaisu syntyi tekemisen kautta. Esimerkiksi kuivurin tuulitunneli on edelleen paikallaan, vaikka sen seinä näyttääkin pöllipinolta.
Eniten päänvaivaa tuotti ”pöllipinoon” piilotetetun piilo-oven avausmekanismi. Se mekanismi valmistui vasta juhlapäivän aamuna ja toimi hauskana ohjelmanumerona, sillä ovi avattiin lassoamalla puista härkää.
– Se meni vähän viime tippaan. Vasta silloin sain sen toimimaan niin kuin olin suunnitellut. En ole mikään piirustusten mukaan tekijä. Näen mielessäni, miltä haluan jonkin näyttävän, ja sitten alan rakentaa.
Riihitallia ympäröivä metsä luo paikkaan oman tunnelmansa. Se tekee tilasta rauhallisen ja akustiikaltaan miellyttävän. Tallin viereen Kirsi nikkaroi viehättävän kattoikkunallisen puuceen.
– Rakentaminenkin oli täällä jotenkin rauhoittavaa. Laitoin musiikit soimaan ja tein töitä. Tämä paikka vie ajatukset pois arjesta.
Myös vieraat ihastuivat ympäristöön. Matin 60-vuotisjuhlissa tarjoiltiin tee-se-itse-hampurilaisia, ranskalaisia ja jälkiruokapöytä.
Tilan yhteyteen sijoitettiin myös vanha asuntovaunu lisätilaksi sekä maatilan 50-vuotias traktori osaksi miljöötä.

Vaikka moni on kysellyt tilan vuokraamisesta, siihen Ilmoset eivät ole lähteneet.
– Tämä on ennen kaikkea meidän oma juhla- ja tapahtumapaikkamme, mutta on täällä pidetty Nisulan kyläseuran kokouskin.
Riihitalli on saanut nimensä rakennuksen vanhimmasta osasta, vanhasta riihestä. Pihapiirissä odottaa myös uusia projekteja.
– Täältä löytyy vielä paljon tekemistä, Kirsi naurahtaa.
Ideoita riittää muutenkin. Viime vuosina hän on tullut tunnetuksi erilaisista pakopeli- ja tapahtumaideoista, joita hän hyödyntää myös työssään Toivakan-Joutsan 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajana.
– Tykkään suunnitella ja toteuttaa erilaisia elämyksiä. Ehkä se on sellainen luovuuden ketjureaktio, että yksi idea synnyttää aina seuraavan.
Ja seuraava idea on jo mielessä.
– Tästä saa aivan upean jouluisen tilan. Minulla on sitä varten jo hirveästi suunnitelmia, Ilmonen paljastaa.

Artikkeli Vanhasta riihitallista syntyi tunnelmallinen juhlatila julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Esisopimus Palvalahden teollisuusalueella sijaitsevasta noin 11 hehtaarin määräalasta kunnan ja alueelle datakeskusta suunnittelevan Will & Must Oy:n kanssa on allekirjoitettu. Nyt ostaja valmistautuu rakentamislupahakemuksen jättämiseen.
– Olemme valmistelleet lupapuolta, ja käyneet muun muassa maastossa. Aluehan on kaavoitettu, meillä on toiveena saada rakentamislupapäätös jo tämän vuoden aikana, toimitusjohtaja Matti Parpala Will & Must Oy:stä kertoo ja kehuu, että Petäjävedellä on suhtauduttu hankkeeseen myönteisesti.
– Me yritämme olla hyvä yhteistyökumppani, meillä on kunnan kanssa yhteinen intressi saada hanketta eteenpäin, Parpala toteaa.
Mikäli rakentamislupapäätös saadaan tämän vuoden aikana ja hankkeelle saadaan verkkoliityntä, rakentaminen voisi alkaa Parpalan mukaan ensi vuoden alkupuolella ja valmiina datakeskuksen ensimmäinen vaihe olisi vuonna 2028.
– Ensimmäisessä vaiheessa puhutaan joidenkin kymmenien megawattien tehoisesta datakeskuksesta. Koko riippuu siitä, paljonko saamme lähellä menevästä sähkölinjasta tehoa irti. Datakeskusta on tarkoitus laajentaa myöhemmin. Fingrid suunnittelee vahvistavansa Petäjäveden sähköasemaa tai rakentavansa Petäjävedelle kokonaan uuden sähköaseman; kun ne suunnitelmat toteutuvat, datakeskusta voidaan laajentaa niin, että puhutaan satojen megawattien tehosta, Parpala kertoo.
– Siinä vaiheessa tarvitsemme luultavasti lisää maatakin.

Paljon työtä rakentajille
Palvalahdelle tuleva datakeskusoperaattori ei ole vielä tiedossa.
– Neuvottelut ovat jo pitkällä, kiinnostuneita on useita. Toivottavasti saamme sopimuksen tehtyä lähikuukausien aikana, Parpala sanoo ja toteaa, että Will & Must Oy tekee sopimuksen operaattorin kanssa, operaattori taas tekee sopimuksen loppukäyttäjän kanssa.
– Loppukäyttäjiä voi olla myös useita, Parpala toteaa.
– Todennäköisesti käyttö liittyy tekoälyyn. Tekoälyn kehitys on isoin syy, miksi datakeskuksille on kysyntää; tekoälyllä automatisoidaan erilaisia tehtäviä, siihen vaaditaan paljon laskentatehoa ja tehokkaita siruja.
Kun datakeskuksen rakentaminen alkaa, tarvitaan paljon osaavaa työvoimaa.
– Maanrakennustyöt tehdään tavallisesti hyvinkin paikallisin voimin, ja muuhunkin rakentamiseen yritetään löytää paikallista työvoimaa, toki hieman rakennuttajasta ja pääurakoitsijasta riippuen. Usein datakeskustyömailla saattaa tulla ongelmaksi esimerkiksi riittävän monen sähköasentajan löytyminen samalle kohteelle, Parpala toteaa ja kertoo, että rakentamisvaiheessa datakeskustyömaalla tarvitaan yli tuhat ammattilaista.
– Se, paljonko datakeskus tarjoaa työpaikkoja käynnistyttyään, riippuu operaattorista, mutta kymmenistä vakituisista työpaikoista puhutaan, Parpala sanoo.

Sähkö ei lopu
Datakeskuksen tuottaman hukkalämmön hyötykäytöstä on Parpalan mukaan jo alustavasti puhuttu.
– Paikallisella kaukolämpöyhtiöllä on valmius ottaa vastaan hukkalämpöä, Parpala kertoo.
– Datakeskusten yhteydessä puhutaan usein myös vedenkulutuksesta, mutta Suomen ilmastossa se ei ole sellainen ongelma kuin lämpimämmillä alueilla. Suunnittelijoiden alustava näkemys on, että alueelle tuleva kunnan vesiputki riittää; datakeskuksessa on suljettu vesikierto ja jäähdytykseen käytetään etupäässä ilmaa, koska Suomessa on sen verran viileää, Parpala sanoo.
Myöskään sähkön riittävyyttä tai maltillista hinnannousua Parpala ei pidä ongelmana.
– Suomessa on iso määrä luvitettuja tuulivoima- ja aurinkovoimahankkeita, joita ei ole lähdetty toteuttamaan, koska niitä ei ole pidetty kannattavana, eli tuotantopuolella on laajentumisvaraa. Pitemmällä aikavälillä haasteeksi saattaa nousta säätövoima, eli se, mistä sähköä saadaan, kun aurinko ei paista eikä tuule. Voi olla, että asia ratkeaa markkinaehtoisesti, mutta voi olla, että siihen tarvitaan myös poliittisia päätöksiä, Parpala sanoo ja kertoo, että myös Palvalahden datakeskuksen yhteyteen tulee jonkinlainen akkuvarasto ja omia varajärjestelmiä

– Suomeen mahtuu runsaasti datakeskuksia, ja meillä on lähes päästötön sähköjärjestelmä, josta sähkö ei ole heti loppumassa. Jonkin verran sähkön keskihinnan nousua tullaan näkemään, mutta tällä hetkellähän sähkö on Suomessa Euroopan halvinta. Olemme todennäköisesti jatkossakin hyvin kaukana esimerkiksi Saksan hinnoista, Parpala toteaa.

Artikkeli Petäjäveden Palvalahden datakeskushanke etenee julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Toivakan hiidenkirnu on jääkauden jättämä muistomerkki julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Vaikka Toivakan kunta on tuttu, moni asia on muuttunut.
– Henkilöstö on vaihtunut pitkälti, lainsäädäntö on muuttunut ja sote-uudistus on muuttanut kuntien toimintaa merkittävästi.
Aiemmin Linturi-Sahlman työskenteli Toivakassa hallintojohtajana. Nyt nimikkeenä on hallinto- ja henkilöstöjohtaja. Muutos kertoo myös kuntatyön muutoksesta. Henkilöstöjohtaminen on noussut entistä näkyvämpään rooliin.
– Jos katsoo tehtävänkuvaa ja hakuilmoitusta, niin kyllä siinä korostuu kehittäminen. Toimintaympäristö muuttuu koko ajan.
Tässä kohtaa haastattelua kunnanjohtaja Touko Aalto kurkkaa ovesta ja tarjoilee presidentilliseen tyyliin kolme pointtia: – Olemme onnellisia, kiitollisia ja tavattoman tyytyväisiä, että saatiin Sari takaisin.
Yhtenä suurena muutoksena Linturi-Sahlman näkee tekoälyn. Toivakka on mukana kuntien yhteisessä hankkeessa, jossa selvitetään tekoälyn mahdollisuuksia kuntatyössä.
– Mahdollisuuksia on paljon. Tärkeää ei ole vain uusi teknologia vaan myös se, pystymmekö muuttamaan omia toimintatapojamme samaan tahtiin.
Hallintojohtajan virka oli Toivakassa pitkään täyttämättä ja tehtäviä hoidettiin useamman henkilön voimin. Linturi-Sahlmanin mukaan uuden viran merkitys näkyy tiettynä vakautena organisaatiossa.
– Kunnassa on työskennelty jonkin aikaa todella ohuella resurssilla. Jo pelkästään varamiesjärjestelyjen kannalta tällä on merkitystä. Hänen mukaansa virka tuo työyhteisölle enemmän mahdollisuuksia jakaa vastuuta ja tukea esihenkilöitä.
– Pienessä organisaatiossa helposti jää yksin päätösten ja vaikeiden asioiden kanssa. Toivon, että pystyn tarjoamaan siihen tukea.
Vaikka hallinto ja henkilöstö muodostavat työn ytimen, Linturi-Sahlman korostaa myös kunnan elinvoiman merkitystä. Sen suhteen hän tekee paljon yhteistyötä elinkeino- ja työllisyyskoordinaattori Petri Jalkasen kanssa.
– Kunnan elinvoiman kehittäminen on meidän kaikkien yhteinen asia.
Hänen mukaansa Toivakan vahvuuksia ovat sijainti, hyvät liikenneyhteydet, yritysalueiden kehittäminen sekä luonnonläheinen ympäristö. Hän nostaa esiin myös vesistöt, loma-asukkaat ja nelostien läheisyyden.
– Logistisesti olemme aivan loistavalla paikalla. Puitteet ovat kunnossa. En näe myöskään mitään isoja mörköjä tai luurankoja kaapissa.
Toivakan vahvuutena hän pitää myös päätöksenteon ilmapiiriä. – On ollut ilo huomata, miten hyvässä hengessä täällä luottamushenkilöt toimivat.
Kuntien tulevaisuutta varjostavat kuitenkin talouspaineet. Linturi-Sahlmanin mukaan erityistä epävarmuutta aiheuttavat valtionosuuksien tulevat ratkaisut sekä kuntien jatkuvasti kasvavat velvoitteet. Myös työllisyyspalvelujen uudistukset vaikuttavat kuntien talouteen. Pitkäaikaistyöttömyydestä aiheutuvat kustannukset näkyvät aiempaa suoremmin kunnissa.

Työn lisäksi Toivakka merkitsee Linturi-Sahlmanille kotipaikkaa ja läheisiä. Paikkakunnalla asuvat myös tyttären perhe ja lapsenlapset.
– Parasta Toivakassa ovat ihmiset.
Lapsenlapset pitävät mummon kiireisenä, mutta samalla he tarjoavat näkökulmaa myös kunnan kehittämiseen. – Heidän kauttaan pysyn hyvin kärryillä siitä, mitä lapsiperheet tarvitsevat ja mitä arjessa tapahtuu.
Pitkän kunta-alan uran tässä vaiheessa paluu Toivakkaan tuntuu oikealta ratkaisulta.
– Vastaanotto on ollut todella lämmin. Välillä on jopa liikuttanut se, miten hyvin ihmiset ovat ottaneet minut vastaan.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Tuttu kunta, uusi tehtävä, Sari Linturi-Sahlman kokee palanneensa kotiin Toivakkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kankaisten kyläkoulun 1.-6. luokan oppilaat

Kuvat Inka Ikonen

Artikkeli Kankaisten kyläkoulun 90-vuotisjuhlissa oli kivaa ja harvinaista julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.