Ramin harjoittelu on tavoitteellista. Hän treenaa viikoittain Uuraisilla mutta myös Jyväskylän Fight Clubilla sekä Harjun Woimalla.
– Uuraisilla on vähän kevyemmät treenit ja Jyväskylässä rankemmat, Rami kuvailee.
Viikkoon mahtuu tavallisesti neljästä viiteen painiharjoitusta. Lisäksi Rami harrastaa yleisurheilua, hiihtää talvisin ja liikkuu muutenkin paljon. Hän on pärjännyt hyvin muidenkin lajien kisoissa.
– Hän on ollut esikoulusta asti ikäluokkansa nopeimpia ja vahvimpia. Koululiikuntaliiton kilpailuissa huomattiin, että hän kuuluu myös pohjoisen Keski-Suomen nopeimpiin ja vahvimpiin, isä kertoo.
Räjähtävyys, nopeus ja voima ovat ominaisuuksia, joista on hyötyä sekä yleisurheilussa että painissa. Myös monipuolisuus on yksi menestyksen avaimista.
– Motivaatiota harjoitteluun löytyy paljon. Lisäksi yleisurheilu ja muu liikunta tukevat hyvin tätä lajia. Se on kokonaisuus, Ville Penttinen sanoo.
Kilpailuja järjestetään ympäri maata, joten harrastus vaatii usein myös pitkiä automatkoja.
– Kisoja on yleensä kerran tai kaksi kuukaudessa. Niitä järjestetään esimerkiksi Hämeenlinnassa, Imatralla, Turussa ja Uudellamaalla, äiti Heli Hirvonen kertoo.
Yksilölajissa koko perhe onkin vahvasti mukana. Kilpailupäivinä kilometrejä kertyy helposti satoja.
Rami kertoo jännittävänsä kilpailuja vain vähän.
– Lämmittelen ennen matseja ja sitten vain painin. En minä oikeastaan mitään erityistä mieti.
Vanhemmat pitävät huolellista lämmittelyä tärkeänä myös turvallisuuden kannalta.
– Loukkaantumisriskiä pystyy itse vähentämään paljon. Kun tilanteet tunnistaa ajoissa ja osaa taputtaa eli luovuttaa tarvittaessa ajoissa, vältytään monilta vahingoilta, Heli Hirvonen sanoo.
Ramin perhe kiittelee myös kotiseuran merkitystä. BJJ Uurainen on säilyttänyt asemansa vireänä seurana jo vuosien ajan ja tarjoaa harrastusmahdollisuuden monenikäisille.
– Nuorimmat harrastajat ovat 3-4-vuotiaita ja vanhimmat jo yli viisikymppisiä. Itsekin aloitin vasta 34-vuotiaana, eikä ikä ole este harrastamiselle, Heli Hirvonen toteaa.
Perheen mielestä kamppailulajit kehittävät fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös itseluottamusta, sääntöjen kunnioittamista ja kykyä kohdata niin voitot kuin tappiotkin.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Nuori mestari tähtää maailman huipulle julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Hätäkeskus on välittänyt tilannekeskuspäivystäjille ensimmäisen toimintavuoden aikana yli 6 500 D-kiireellisyysluokan tehtävää. Ne ovat hätäkeskuksen riskinarvion perusteella kiireettömiä tehtäviä, joille tehdään hoidontarpeen arvio puhelimitse ja järjestetään tilanteeseen sopivaa apua.
Yleisimpiä ovat olleet erilaisiin sairastumisiin liittyvät tehtävät, joita on ollut 26 prosenttia Hätäkeskuksesta välitetyistä tehtävistä. Mielenterveysongelmiin liittyviä tehtäviä on ollut 16 prosenttia. Myös kaatumiset ovat olleet tavallinen syy yhteydenotolle.
Tilannekeskus on saanut noin 1 500 tehtävää myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta ja muilta viranomaisilta. Tehtäviä ovat välittäneet esimerkiksi kotisairaalan työntekijät, turvapuhelinkeskus, ensihoito, hoitolaitokset, sosiaali- ja kriisipäivystys sekä poliisi.
Tilannekeskuksella on myös valmiuteen ja viranomaisyhteistyöhön liittyviä tehtäviä. Se on välittänyt häiriötilanteissa Secapp-viestejä hyvinvointialueen sisällä, toiminut valmiuskeskuksena ja yhteistyöalueen yhteyspisteenä sekä välittänyt tietoa eri viranomaisten ja hyvinvointialueen ammattilaisten välillä.
Tilannekeskuksen toimintaa kehitetään edelleen. Mielenterveyteen liittyvien tehtävien käsittelyyn on tarkoitus saada tueksi psykiatrinen sairaanhoitaja. Lisäksi kehitetään yhden ensihoitajan yksikön tarkoituksenmukaista käyttöä.
Tärkeä kehittämiskohde ovat myös kotiin vietävien palvelujen asiakkaiden ja palveluasumisessa asuvien äkilliset tilanteet.
Ensimmäinen toimintavuosi on vahvistanut tilannekeskuksen roolia eri ammattilaisten yhteistyön kokoajana.

Artikkeli Tilannekeskuksella ollut ensimmäisen vuoden aikana yli 8000 tehtävää julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Tämänhetkinen Suomen ennätys on jo 18,19 metriä. Tulos syntyi Äänekoski Gamesissa 5. elokuuta. Myös Suomen mestaruuksia on tällä kaudella kertynyt kaksi.
Kakkoslajissaan tuolikuulassa Tarvaisella on niin ikään hallussaan Suomen ennätys, tasan seitsemän metriä. Lisäksi hän on voittanut lajissa kaksi Suomen mestaruutta.
Entisestään kasvanutta motivaatiota ja sen myötä parantunutta tuloskuntoa ovat maailmanmestarivalmentajan lisäksi vauhdittaneet myös perheen ilonaiheet. Ensimmäinen lapsenlapsi on papan silmäterä ja usein mukana harjoituksissa. Myös kilpailuissa pieni kannustaja on ollut mukana, ja se on saanut keihään lentämään.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Sisun ja silmäterän avulla uusiin ennätyksiin julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Järjestäjien mukaan kävijäkunta oli ilahduttavan monipuolinen. Valotaide kiinnosti niin lapsia, nuoria, työikäisiä kuin varttuneempaakin väkeä.
– On tärkeää luoda yhteisöllisyyttä ja elämyksiä, jotka sopivat kaikenikäisille. Virta osoitti, että taide voi tuoda ihmiset yhteen ja tarjota merkityksellisiä kokemuksia kaikille, työryhmä toteaa.
Kirkon tilaan suunniteltu valotaideteos yhdisti valon, äänen ja kirkkosalin ainutlaatuisen tunnelman. Työryhmä halusi luoda paikan, jossa ihmiset voisivat hetkeksi pysähtyä arjen kiireiden keskellä sekä saada piristystä syksyn pimeyteen.
Virta-teoksen toteuttaneet taiteilijat kiittävät erityisesti Jyväskylän seurakuntaa ja Toivakan lähikirkkoa mahdollisuudesta tuoda teoksensa kirkkoon.
– Oli mahtavaa luoda kokonaisuus, joka keskusteli kirkon tilan ja Lukumiehen maalausten kanssa. Halusimme tarjota levähdyspaikan arjen keskelle, ja palautteiden perusteella taisimme onnistua siinä, työryhmä kertoo.
– Olen myös ihan varma, että Pellervo olisi tykännyt, totesi nuorisotyöntekijä Minna Kivimäki.
Myönteinen vastaanotto rohkaisee pohtimaan vastaavanlaisia toteutuksia myös tulevaisuudessa. Taiteen ja kulttuurin merkitystä pidetään tärkeänä osana yhteisön hyvinvointia ja elinvoimaa.
Katseet suuntautuvat jo tulevaisuuteen, sillä Toivakan kirkko viettää 150-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2032. Tuolloin luvassa on järjestäjien mukaan jälleen suurempi taideprojekti.
Virta-valotaideteoksen työryhmään kuuluivat Riikka Partanen (Riikka Arte), Michael Nurmi (Sir Michael Madness) sekä Mitchell Leibowitz (Twilight Courier). Työryhmä esittää lämpimät kiitokset kaikille kävijöille ja tapahtuman toteutumista tukeneille tahoille.
Noin tuhat osallistui myös viime perjantai-iltana Uuraisten Valon kylään, joka on ollut yhteisötapahtumien aatelia jo lähes 10 vuotta ja levittäytyy koko Uuraisten keskustan alueelle.

Artikkeli Valon kirkko ja valon kylä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Tarinaillassa Metsäkulmalla muisteltiin merkittäviä metsäkulmalaisia henkilöitä. Tapio Kokkonen kertoi ensin kahdesta 1800-luvun puolella syntyneestä miehestä, G. F. Oksasesta ja K. H. Karikosta.
– Vuonna 1845 Padasjoella syntynyt G. F. Oksanen tuli vuonna 1866 Petäjäveden lukkariurkuriksi ja hoiti sitä virkaa 62 vuotta, kuolemaansa asti, Kokkonen kertoi.
– Oksanen oli opiskellut itse ja osasi myös ruotsia. Hän auttoi ja neuvoi muita, toimi kirjurina ja oli monissa luottamustoimissa, muun muassa kuntakokouksessa ja kirkkoneuvostossa. Vuonna 1874 Oksanen oli perustamassa kansakoulua Petäjävedelle. Lukkariurkurin työnsä lisäksi Oksanen toimi Karikkokosken sahan hoitajana. Hän asui Pohkalanmäellä siihen asti, kunnes muutti Siltaniemeen kanttorin uuteen asuntoon. Pohkalanmäeltä kirkkoon on matkaa 15 kilometriä, Oksanen käveli sen joka sunnuntai 18 vuoden ajan, Kokkonen kertoi.

Lukkariurkuri G. F. Oksanen asui Pohkalanmäellä ennen kuin muutti Siltaniemeen. (Tapio Kokkosen tekoälyllä korjailema kuva, alkuperäinen kuva julkaistu vuonna 1928 Sisä-Suomi -lehdessä)

G. F. Oksanen oli myös puuseppä, tarinaillassa paikalla olleet metsäkulmalaiset totesivat, että hänen tekemiään huonekaluja löytyy vieläkin monesta talosta.
– K. H. Karikko oli tukkipoika, joka tuli isännäksi Karikon taloon vuonna 1870. Hän oli edistyksellinen maanviljelijä ja hän kasvatti myös hevosia; Karikon omistama Hurra oli aikoinaan Suomen juoksijakuningas. Karikko oli myös perustamassa Keski-Suomen maamiesseuraa, ja toinen keskeinen henkilö G. F. Oksasen lisäksi kansakoulun perustamisessa Petäjävedelle, Kokkonen kertoi.
Myös K. H. Karikko toimi kuntakokouksessa, ja Karikkokosken sahan isännöitsijänä, myöhemmin hän osti Karikkokosken sahan.
– Minun mielestäni K. H. Karikon paras saavutus Petäjäveden kehityksen kannalta oli Jyväskylästä Vaasaan menevän radan linjaukseen vaikuttaminen siten, että rata tehtiin kulkemaan Petäjäveden kautta, Kokkonen totesi.

Karikon saha oli perustettu Könkköjokeen vuonna 1837.
– Se oli yksi Suomen ensimmäisiä ulkomaille puutavaraa lähettäviä sahoja, Tapio Kokkonen kertoi.
– Alkuaikoina toiminta oli pienimuotoista, vuodessa sahattiin 1000 – 3000 runkoa. Sahalla oli useita omistajia, muun muassa loviisalaisia kauppiaita ja heidän jälkeensä porvoolaisia kauppiaita. Vuonna 1859 saha uusittiin kokonaan, K. H. Karikko tuli sahan omistajaksi vuonna 1890. Liiketoiminta loppui vuonna 1902, sen jälkeen Karikkokosken saha toimi vielä kotitarvesahana vuoteen 1925. Saha purettiin vuonna 1927, vain purukasat jäivät jäljelle.
Kokkosen mukaan Karikkokosken sahalta ajettiin lautakuormia Muurameen Päijänteen rannalle, ensin vetoeläiminä käytettiin härkiä sitten heviosia. Päijännettä pitkin laudat vietiin etelään, välissä oli vielä pätkä kuljetusta maitse, ennen kuin laudat olivat meren rannalla satamassa, valmiina vietäväksi ulkomaille.
– Kuormat vietiin Karikkokoskelta Muurameen Naulasuon, Naulakankaan ja Patajärven kautta. Reittiä käytettiin vain talvisin, kun pääsi jäitä pitkin, iltaan osallistuneet tiesivät ja joku pohti, olisiko Muuramen Härköpohja saanut nimensä vetoeläiminä käytetyistä häristä.
– Petäjävedellä on ollut myös muita sahoja, koskista saatiin vesivoimaa, Kokkonen totesi.

K. H. Karikko oli monessa mukana. (Tapio Kokkosen tekoälyllä korjailema kuva, alkuperäinen kuva julkaistu vuonna 1928 Sisä-Suomi -lehdessä)

ITE-taiteilija Imppu muistetaan
1800-luvulla syntyneiden miesten tarinoiden jälkeen mietittiin metsäkulmalaisia merkkihenkilöitä vähän lähempää nykyaikaa. Eniten puhetta riitti ITE-taiteilija Ilmari Salmisesta ja hänen Imppulandiastaan.
– ITE-taiteilijat ovat ihan mahtavia joka puolella Suomea, Aira Kivelä totesi.
– Karhu-kirppiksellä kerran amerikkalainen pariskunta kyseli Imppulandiaa, ja he puhuivat Impusta suurena taiteilijana, Päivi Romula muisteli.
Tarinaillassa paikalla olleista moni muisteli käyntejään Kojolassa eli Imppulandiassa, jotkut veivät sinne vieraitaankin. Impun taidetta on myös Metsäkulma koululla, samoin monen tarinaillassa olleen kotona.
– Ja kyllä Imppu ostikin paljon tusseja, ne eivät kauaa kestäneet, Arja Järvinen muisteli.
Ilmari Salmisen lisäksi tarinaillassa mainittiin Halla-Otto, jonka kuolemasta on 70 vuotta, myös putkimiehenä Metsäkulmalla toiminutta Pumppu-Kustaata muisteltiin. Lopuksi Tapio Kokkonen näytti vanhoja valokuvia, ja vähän uudempiakin, Petäjävedeltä. Sata vuotta sitten kuvia oli ottanut valokuvaaja Emil Brask, Tapio Kokkonen kuvasi samoja paikkoja vuonna 2010.
– Sata vuotta sitten maisemat olivat avarampia, muun muassa vanhalta kirkolta näkyi uudelle kirkolle. Nyt välissä on niin paljon puita, etteivät kirkot enää ke

Artikkeli Petäjäveden Metsäkulmalla muisteltiin merkkihenkilöitä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ylä-Muuratjärven Metsästäjien lahtivaja Pekanmäentien ja Albintien risteyksessä näyttää ulospäin jo valmiilta. Sisätyöt on tarkoitus tehdä talven ja ensi kevään sekä kesän aikana, käyttöön lahtivaja on tarkoitus saada ensi vuoden syksyllä.
– Seura on toiminut vuodesta 1987 lähtien. Tähän asti olemme hoitaneet riistan käsittelyn hyvinkin alkeellisissa oloissa, tällä hetkellä meillä on vuokrattuna riistankäsittelyä varten tilaa yhden seuran jäsenen vanhasta navetasta, lahtivaja-hanketta vetävä Juho Ilmarinen kertoo.
– Olemme miettineet jo useamman vuoden ajan omaa tilaa seuralle. Lahtivajan rakentaminen tuli ajankohtaiseksi, kun minä tein ammattikorkeakoulussa rakennusmestarin tutkinnon lopputyökseni suunnitelman lahtivajasta. Rupesimme seurassa pohtimaan, haluammeko lähteä lahtivajaa rakentamaan; tämä on iso projekti ja vaatii seuran jäseniltä sekä aikaa että myös oman rahan uhraamista.
Lahtivaja päätettiin tehdä ja paikaksi valikoitui Pekanmäentien ja Albintien risteyksessä oleva tontti, jossa seuran metsästyskota on ollut jo yli 30 vuoden ajan. Aulis ja Kyllikki Levänen lahjoittivat tontin Ylä-Muuratjärven Metsästäjät ry:lle, joten nyt tonttikin on seuran oma.

Juho Ilmarinen suunnitteli lahtivajan opinnäytetyönään.

Lahtivajan rakennuksen kustannusarvioksi on laskettu noin 75 000 euroa, mukana laskelmassa on myös jonkin verran maanrakennustöitä. Rakennustyöt tehdään talkoilla.
– Rupesimme selvittämään, onko lahtivajaan mahdollista saada rahoitusta tai avustusta jostakin. JyväsRiihen kautta oli saatavissa Leader-rahoitusta, kun hanke liitettiin Ylä-Muuratjärven kyläseuran varautumissuunnitelmiin, Juho Ilmarinen kertoo.
– Itse rakennukseen Leader-tukea ei saa, mutta hankkeen kautta saimme tukea porakaivoon ja vesihuoltoon, kylmiöön kylmälaitteineen, jätevesijärjestelmään, erilliseen kuivakäymälärakennukseen, varavoimajärjestelmään sekä erilaisiin tarvikkeisiin, kuten esimerkiksi ensiapuvälineisiin ja VHF-radiopuhelinasemaan.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjien ja Ylä-Muuratjärviseuran yhteinen hanke on nimeltään Lahtivaja Hirvelä – paikallinen varautumis- ja huoltokeskus, julkista tukea hanke sai reilut 31 000 euroa.
– Täällä on porakaivo ja aggregaatti, jolla voidaan pyörittää pumppua sähkökatkojen aikanakin, eli täältä saadaan puhdasta vettä vedenjakelun häiriötilanteissa. Täällä on myös sähkökatkojenkin aikana toimiva lämmitys ja kylmiötkin toimivat aggregaatilla; totta kai tämä olisi joka tapauksessa käytettävissä tarvittaessa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, eli ei varautumisasia mikään keksitty juttu ole, Juho Ilmarinen toteaa.
Kun lahtivaja valmistuu, siellä voidaan järjestää myös erilaisia kursseja ja muuta metsästykseen liittyvää toimintaa.
– Lapsille ja nuorille järjestettävät kurssit auttavat siirtämään metsästystaitoja eteenpäin. Lahtivajaa voivat käyttää myös SRVA-porukka, ja siellä voidaan tehdä tarvittaessa hätäteurastuksiakin, Juho ja Jouko Ilmarinen toteavat.
– Tontilla on reilusti tilaa, kesällä tähän tulee ehkä riistapelto. Ja onhan tässä tilaa rallikatsojillekin; Jyväskylän MM-rallihan on kahtena vuonna mennyt tästä ohi.

Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä on 32 jäsentä. Seuran pääriistaa ovat hirvieläimet eli hirvi, valkohäntäpeura ja metsäkauris, seuralaiset metsästävät aktiivisesti myös pienpetoja.
– Onhan tämä iso taloudellinen ponnistus tämän kokoiselle seuralle. Tähän lahtivajaprojektiin on kartoitettu seuran jäsenistä ne, ketkä haluavat osallistua kustannuksiin, kaikkia jäseniä ei ole pakotettu maksamaan. Mukaan lähteneet ovat laittaneet tähän omaa rahaansa useita tuhansia euroja, Juho ja Jouko Ilmarinen kertovat.
– Talkootyötä tässä on tehty ainakin 2000 tuntia, eli tämä vaatii tosi paljon mukana olevilta, iso kiitos kaikille talkoolaisille.
Töitä jatketaan rakennuksen sisällä talvella. Riistankäsittelytila tehdään elintarvikehuoneiston kriteerit täyttäväksi tilaksi. Suunnittelussa on pyritty siihen, että tilat ovat muunneltavissa tarpeen mukaan.
– Eihän tämä taloudellisesti järkevää ole, varsinkaan tämän kokoiselle seuralle. Riistalihalle tulee kova kilohinta, kun tämän kustannukset lasketaan mukaan. Mutta tämä on tehty ajatellen seuran tulevaisuutta, seuran toiminnalle tulee jatkoa, kun on tilat, jossa harrastaa, Juho ja Jouko Ilmarinen sanovat.

Artikkeli Metsästäjien lahtivaja tukee varautumista – Hirvelästä tulee myös varautumis- ja huoltokeskus julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Korpilahden nuorisoverstaan pyörittämiseen mietittiin keinoja keskustelutilaisuudessa viime viikolla, paikalla olivat myös palvelujohtaja Katariina Soanjärvi, palvelupäällikko Elina Lämsä ja johtava nuorisonohjaaja Anna-Bodil Boe kaupungin nuorisopalveluista.
Tällä hetkellä nuorisoverstasta ei ole lopetettu, mutta se on suljettu palvelujohtajan päätöksellä.
– Meillä on henkilöstöä liian vähän nuorisotilamäärään nähden, tällä henkilöstöllä emme pysty pitämään avoinna kaikkia nuorisotiloja. Täällä Korpilahdella meillä on kaksi nuorisotyöntekijää; meillä oli vaihtoehtoina sulkea joko nuorisoverstas tai Sumpbi, ja päädyimme laittamaan kiinni nuorisoverstaan, koska Sumpbissa on enemmän kävijöitä, palvelujohtaja Katariina Soanjärvi kertoi ja totesi, että myös Keljonkankaan nuorisotila on tällä hetkellä suljettu.
– Jos asia olisi meistä kiinni, emme sulkisi yhtään nuorisotilaa. Tiedämme, että palveluille on tarvetta, nuorisopalveluiden naiset vakuuttivat.
Suljettuna nuorisoverstas on ollut syksystä lähtien, viime kevääseen asti se oli periaatteessa avoinna kerran viikossa, mutta silloinkin oli viikkoja, jolloin tila oli suljettu työntekijäpulan takia. Nuorisoverstaan musiikkipuolelle pääsee harjoittelemaan varaamalla tilasta joko vakiovuoron tai yksittäisen vuoron. Alle 29-vuotiaille tilan käyttö on maksutonta, varaajan eli vuoron vastuuhenkilön pitää olla täysi-ikäinen.

– Nuorisoverstas on hieno paikka, sitä ei kannata hukata, mutta miten saadaan organisoitua sen käyttöä. Ymmärrän, että joka paikasta pitää säästää, kun kaupungin talous on alijäämäinen, mutta toisaalta yksikin syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoonia, Ilse Weijo totesi.
– Joskus ennen vanhaan vanhemmat ovat järjestäneet puuhastelua nuorten kanssa, voisiko ajatella, että nyt joku yhdistys järjestäisi toimintaa, tai voisiko seurakunta ottaa koppia nuorisoverstastoiminnan järjestämisestä, Weijo pohti.
Elina Lämsä kertoi, että esimerkiksi Jämsässä ja Keuruulla vastaavaa toimintaa järjestetään kaupungin ja paikallisen yhdistyksen kumppanuussopimuksen turvin, yhdistys vastaa toiminnan pyörittämisestä ja kaupunki on myöntänyt yhdistykselle kohdeavustusta toimintaan.
– Toiminnan järjestämisessä on otettava huomioon myös eri lakien määräykset ja turvallisuuskysymykset, Elina Lämsä totesi ja kertoi, että laki kulutuspalvelujen turvallisuudesta uudistui viime vuonna.
– Se, että työntekijöitä on aina kaksi, on turvallisuuskysymys sekä työntekijöiden että tilaa käyttävien nuorten näkökulmasta, Lämsä sanoi.
– Minä en hyväksy, että kaupunki pesee kätensä tästä kokonaan. Kyllä kaupungin asia on huolehtia myös hieman varttuneemmista nuorista, Markku Lahti totesi.
Seppo Turusen mukaan nuorisoverstaalla on käynyt monenlaista porukkaa, niin mopoilla kuin jalkaisin, polkupyörillä ja autoillakin.
– Nuorten kohtaamiseen nuorisoverstas on todella hyvä paikka. Ja sitä tarvitaan, nuorilla on oikeasti hätä, Turunen sanoi.
Sirkku Mennala otti esille saavutettavuuden.
– Korpilahti on iso alue, eikä täällä ole joukkoliikennettä. Onko oikein, että nyt kaksi kaupungin eteläisintä nuorisotilaa on suljettuna. Jos meillä on täällä jotain spesiaalia, kuten nuorisoverstas, kyllä kaupungista pääsee tännekin päin, Sirkku Mennala sanoi ja totesi, että kaupunki maksaa tällä hetkellä joka tapauksessa vuokraa tiloista.

– Isossa kuvassa tässä on kyse arvoista eli siitä, kuinka raha jaetaan, Markku Lahti sanoi.
– Itse näkisin parhaana vaihtoehtona sellaisen, että nuorisoverstas olisi kaupungin vastuulla ja kaupungilta tulisi sinne yksi työntekijä. Hänelle työpari voisi tulla esimerkiksi jonkun yhdistyksen kautta. Tässä puhuttaisiin noin 15 tunnista viikossa, kyllä siihen pitäisi rahat löytyä, Lahti sanoi ja lupasi pitää asia esillä sivistyslautakunnassa.
Keskusteluissa tarvittava kaupungin työntekijän panos pudotettiin noin kymmeneen tuntiin viikossa, jos nuorisoverstas olisi avoinna kolmena iltana viikossa kolme tuntia kerrallaan. Sumpbin kustannuksella nuorisoverstasta ei kuitenkaan haluta pitää avoinna.
– Näen nuorisoverstaan erittäin tärkeänä, mutta se ei ole reilua, jos Sumpbi laitetaan kiinni, Sumpbista on tullut todella hyvää palautetta, Ilse Weijo totesi.
– Kaupungin alueellinen nuorisotyö on ennaltaehkäisevää nuorisotyötä ja siinä meillä on pääkohderyhmänä nimenomaan alle 18-vuotiaat nuoret, eli juuri Sumpbin asiakaskunta, Anna-Bodil Boe totesi.
Katariina Soanjärven esittämien tilastojen mukaan Korpilahden alueella asuu reilut 300 12 – 17-vuotiasta nuorta, 18 – 29-vuotiaita täällä on samojen tilastojen mukaan 80.

Artikkeli Korpilahdella keskusteltiin nuorisopalveluista julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

– Metsänomistajien erilaiset arvot tunnistetaan nykyään selkeämmin ja metsänhoitoyhdistykset haluavat tarjota palveluita kaikenlaisille metsänomistajille, niin luontopainotteisesti metsäänsä suhtautuville kuin talouspainotteisesti metsäänsä suhtautuvillekin, Mhy Päijänteen toimitusjohtaja Petri Takalo sanoo ja toteaa, että luontoarvot kiinnostavat metsänomistajia.
Metsänhoitoyhdistysten valtakunnallinen puukauppapalvelu uudistettiin tänä vuonna, myös siinä otetaan metsänomistajien arvot entistä paremmin huomioon.
– Metsänomistajien tavoitteet pyritään selvittämään aiempaa paremmin ja tarkemmin kaiken asioinnin yhteydessä, esimerkiksi puukauppa lähtee liikkeelle arvojen ja tavoitteiden kartoittamisella. Uudistettu puukauppapalvelu tuo myös ostajille entistä enemmän näkyviin myyjän tavoitteita, Takalo kertoo.
– Taustakeskusteluissa metsänomistajan kanssa otetaan toki huomioon myös metsän mahdollisuudet. Esimerkiksi nyt julkisuudessa puheissa ollut jatkuvapeitteinen kasvatus ei ole kaikissa metsissä mahdollista suoraan, jotkut kohteet voi olla uudistettava, ennen kuin niissä voidaan aloittaa jatkuvapeitteistä kasvatusta. Toisaalta harvennushakkuutkin voivat tähdätä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, vaikka sitä ei erikseen metsänkäyttöilmoituksessa mainita.

Päijänteen metsänhoitoyhdistys on kehittänyt myös Luontokäsikirjan metsänomistajille, jotka haluavat hoitaa metsiään luontopainotteisesti.
– Luontokäsikirja on niin sanottu metsäsuunnitelma luontoarvoille ja antaa ohjeet luonnon hoitoon. Siinä tavoitteena on, että metsäluonto kehittyy parempaan suuntaan, mutta siinä ei poissuljeta talousmetsäkäyttöä, Takalo kertoo.
– Toki jos haluaa isommin lisätä oman metsänsä luontoarvoja, joutuu tinkimään taloudellisesta tuloksesta jonkin verran. Omaa metsäänsä voi käsitellä myös osissa; voi lisätä suojelua sinne, missä on siihen sopivia kohteita ja toisaalta taas tehostaa puun tuottoa esimerkiksi lannoittamalla siellä, missä on vähäisempiä luontoarvoja, ja jossain kohteissa voi käyttää esimerkiksi jatkuvapeitteistä kasvatusta.
Talousmetsissä suojellaan luontoarvoja jo lakienkin perusteella, esimerkiksi metsälaissa on määräyksiä arvokkaiden elinympäristöjen, kuten lähteiden, puronvarsien, rehevien metsien ja soiden, suojelemisesta.
– Metsälaki, ympäristölaki ja vesilaki antavat raamit, lisää määräyksiä löytyy metsäsertifikaateista. Yleisimmin Suomen metsätiloilla on käytössä PEFC-sertifikaatti, jotkut käyttävät myös tiukempaa FSC-sertifikaattia, Takalo sanoo.
– Normaalissa talousmetsänhoidossakin pystytään helposti lisäämään luontoarvoja esimerkiksi suojavyöhykkeillä, monimuotoisuustiheiköillä, tekopökkelöillä, säästöpuilla, lahopuun säästämisellä sekä suosimalla sekametsiä ja monilajisuutta. Nämä kuuluvat normaaliin toimintaan.

Luonnonsuojeluhalua keskisuomalaisilla metsänomistajilla on Petri Takalon mukaan paljon.
– Suurella osalla metsänomistajia on aina ollut metsäalueita, jotka on jätetty talousmetsäkäytön ulkopuolelle. Nykyään luontoarvoihin ja suojeluun liittyvät asiat tiedostetaan entistä enemmän ja niistä osataan kysyä, Takalo toteaa.
Luontoarvojen säilyttämisestä halutaan myös tuottoa metsänomistajille.
– Etenkin Keski-Suomessa valtion korvaamaan pysyvään suojeluun kohteita on erittäin vaikeaa saada, Metso-suojeluohjelmaan on yli viiden vuoden jono. Myös kymmenen vuoden määräaikaiseen suojeluun tarkoitetut ympäristötuen rahat ovat tältä vuodelta käytetty, Takalo kertoo ja toteaa, että yksi keino saada tuloa metsästä muutenkin kuin myymällä puuta, saattaa tulevaisuudessa olla luontoarvokauppa.
– Luontoarvokauppa ei ole vielä kunnolla lähtenyt liikkeelle. Tarjontaa luontoarvoista olisi, mutta ostajakunta on vielä varovaista, kun velvoittavaa kompensaatiolainsäädäntöä ei ole, Takalo toteaa.
Luontoarvokaupassa yritykset voisivat ostaa luontoarvoja esimerkiksi maksamalla tietyn luontokohteen suojelemisesta tai ennallistamisesta ja suojelemisesta.
– Luontoarvoja ostamalla yritykset voisivat lunastaa vastuullisuuslupauksiaan. Kun luontoarvokauppa lähtee liikkeelle, metsänhoitoyhdistykset voivat toimia siinä välittäjinä. Tällä hetkellä ostajakunta puuttuu, vain joitakin pilottikohteita on toteutettu, Takalo kertoo.

Artikkeli Luontoarvot huomioon entistä enemmän metsänhoidossa ja puukaupassa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Jyväskylän kaupunki omistaa reilut 60 hehtaaria metsää Korpilahden Kokkomäen alueella. Alueen pohjoisosassa eli noin 30 hehtaarin alueella tehtiin metsätöistä vuosi sitten ja tänä syksynä töitä on jatkettu eteläosassa.
-Lähes kaikki alueella tehdyt metsänhoitotyöt ovat olleet harvennus- tai poimintahakkuita. Hiihtoreitin pohjoisosan rinteessä tehtiin uudistushakkuu, metsäasiantuntija Arto Vuorinen Jyväskylän kaupungilta kertoo.
Vuorinen kertoo, että uudistushakkuu tehtiin, koska alueen kuusikko oli heikentynyt.
– Puustossa oli paljon kuolleita ja huonokuntoisia kuusia, lahovikoja, lumen murtamia latvoja ja hyönteistuhoja. Tällaisen puuston harventaminen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, sillä se olisi voinut lisätä tuuli- ja muiden luonnontuhojen riskiä. Alueelle istutetaan ensi keväänä mäntyä, joka soveltuu kasvupaikalle kuusta paremmin ja kestää paremmin kuivuutta ja tuulta. Luontaisesti alueelle kasvaa ajan myötä myös kuusta ja lehtipuita.
Vuorinen sanoo, että Kokkomäen metsiä on tarkasteltu laajempina kokonaisuuksina ja pitkän aikavälin näkökulmasta.
-Muuttuvassa ilmastossa kuivien kasvupaikkojen yhden puulajin kuusikot ovat erityisen alttiita kuivuudelle ja muille luonnontuhoille. Sekapuustoiset ja rakenteeltaan monipuoliset metsät ovat tulevaisuutta ajatellen kestävämpi vaihtoehto. Sekapuustoiset metsät myös näyttävät kauniilta jokaisena vuodenaikana.

Hiihtoreitin läheisyydestä on jouduttu poistamaan myös muita suuria ja huonokuntoisia puita, etenkin kuusia. Vuorinen kertoo, että metsätöistä on tullut muutamia palautteita kaupungille.
-On ymmärrettävää, että muutos maisemassa voi näyttää työn aikana rajulta. Huonokuntoiset puut muodostavat kuitenkin riskin sekä ulkoilureiteille että niiden käyttäjille.

Maastoon on jätetty niin sanottuja tekopökkelöitä.
-Niillä voidaan lisätä turvallisesti pystylahopuun määrää ja tukea siten luonnon monimuotoisuutta. Kokkomäessä tekopökkelöt toimivat myös frisbeegolfradan luonnollisina esteinä. Lisäksi niitä voidaan käyttää maastossa esimerkiksi tervahautojen ja säästöpuualueiden kaltaisten kohteiden merkitsemiseen.
Ihmetystä on herättänyt myös karkea sora, jota on ajettu reiteille.
-Ymmärrämme hyvin myös ulkoilureittejä ja latuja koskevan huolen. Alueen reittejä ei ole viime vuosina kattavasti kunnostettu, ja käynnissä olevat metsänhoitotyöt ovat aiheuttaneet niille tilapäistä haittaa. Puunkuljetuksia varten reittien kantavuutta on jouduttu parantamaan karkealla murskeella, sillä syksyn runsaat sateet ovat tehneet maastosta poikkeuksellisen märän. Puukauppakumppanimme osallistuu puunkuljetuksiin käytettävien reittien kantavuutta parantavan murskeen kustannuksiin, joten nämä kustannukset eivät jää Jyväskylän kaupungin maksettaviksi. Murske ei kuitenkaan ole reittien lopullinen pintamateriaali. Puunkuljetusten jälkeen reitit viimeistellään ja niiden pintaan levitetään ulkoilureiteillä yleisesti käytettävää hienompaa kivituhkaa.
Ulkoilureitille tulleiden vaurioiden korjaaminen aloitetaan metsänhoitotöiden päätyttyä. Kokkomäessä voidaan hiihtää normaalisti myös tulevana talvena.

Kokkomäen metsien käsittely perustuu kaupungin metsäohjelmaan, jossa ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidossa huomioidaan ulkoilu, maisema, turvallisuus ja luonnon monimuotoisuus.
-Tavoitteena on metsien pitkäjänteinen kehittäminen, ei maksimaalinen puuntuotanto. Metsien hoidossa, kuten kaupungin muussakin toiminnassa, on kuitenkin huomioitava myös taloudelliset näkökulmat. Kaupungin palveluiden, kuten ulkoilureittien ja latujen ylläpidon, järjestäminen vaatii resursseja. Kaupungin metsistä saatavat tulot ovat osa kaupungin kokonaistaloutta, ja niillä rahoitetaan osaltaan kaupungin palveluita. Samalla kaupunki hankkii vuosittain lisää metsää ja kehittää metsäomaisuuttaan osana kaupungin tavoitteita.

-Myös metsäalueiden hankkiminen ja hoitaminen edellyttävät taloudellisia resursseja. Metsätalouden tuloilla on siten oma merkityksensä myös virkistyspalveluiden ja muun kaupunkilaisten hyvinvointia tukevan toiminnan rahoittamisessa, Vuorinen toteaa.

Artikkeli Korpilahden Kokkomäen ulkoilu- ja latureittiä parannetaan metsätöiden päätyttyä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Myös Uuraisilla on saattanut törmätä Punainen sulka -lipaskerääjiin. Pia Bärlund ja Anne Pihl päivystivät S-marketin edessä. Pian korvissa heiluivat Punainen sulka -korvikset ja Annenkin liiviä koristi pinssi.

Artikkeli Punainen Sulka näkyy eri tavoin – Leijonat jakoivat Toivakassa heijastimet lähes sadalle lapselle julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.