Ramin harjoittelu on tavoitteellista. Hän treenaa viikoittain Uuraisilla mutta myös Jyväskylän Fight Clubilla sekä Harjun Woimalla.
– Uuraisilla on vähän kevyemmät treenit ja Jyväskylässä rankemmat, Rami kuvailee.
Viikkoon mahtuu tavallisesti neljästä viiteen painiharjoitusta. Lisäksi Rami harrastaa yleisurheilua, hiihtää talvisin ja liikkuu muutenkin paljon. Hän on pärjännyt hyvin muidenkin lajien kisoissa.
– Hän on ollut esikoulusta asti ikäluokkansa nopeimpia ja vahvimpia. Koululiikuntaliiton kilpailuissa huomattiin, että hän kuuluu myös pohjoisen Keski-Suomen nopeimpiin ja vahvimpiin, isä kertoo.
Räjähtävyys, nopeus ja voima ovat ominaisuuksia, joista on hyötyä sekä yleisurheilussa että painissa. Myös monipuolisuus on yksi menestyksen avaimista.
– Motivaatiota harjoitteluun löytyy paljon. Lisäksi yleisurheilu ja muu liikunta tukevat hyvin tätä lajia. Se on kokonaisuus, Ville Penttinen sanoo.
Kilpailuja järjestetään ympäri maata, joten harrastus vaatii usein myös pitkiä automatkoja.
– Kisoja on yleensä kerran tai kaksi kuukaudessa. Niitä järjestetään esimerkiksi Hämeenlinnassa, Imatralla, Turussa ja Uudellamaalla, äiti Heli Hirvonen kertoo.
Yksilölajissa koko perhe onkin vahvasti mukana. Kilpailupäivinä kilometrejä kertyy helposti satoja.
Rami kertoo jännittävänsä kilpailuja vain vähän.
– Lämmittelen ennen matseja ja sitten vain painin. En minä oikeastaan mitään erityistä mieti.
Vanhemmat pitävät huolellista lämmittelyä tärkeänä myös turvallisuuden kannalta.
– Loukkaantumisriskiä pystyy itse vähentämään paljon. Kun tilanteet tunnistaa ajoissa ja osaa taputtaa eli luovuttaa tarvittaessa ajoissa, vältytään monilta vahingoilta, Heli Hirvonen sanoo.
Ramin perhe kiittelee myös kotiseuran merkitystä. BJJ Uurainen on säilyttänyt asemansa vireänä seurana jo vuosien ajan ja tarjoaa harrastusmahdollisuuden monenikäisille.
– Nuorimmat harrastajat ovat 3-4-vuotiaita ja vanhimmat jo yli viisikymppisiä. Itsekin aloitin vasta 34-vuotiaana, eikä ikä ole este harrastamiselle, Heli Hirvonen toteaa.
Perheen mielestä kamppailulajit kehittävät fyysisten ominaisuuksien lisäksi myös itseluottamusta, sääntöjen kunnioittamista ja kykyä kohdata niin voitot kuin tappiotkin.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Nuori mestari tähtää maailman huipulle julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Tämänhetkinen Suomen ennätys on jo 18,19 metriä. Tulos syntyi Äänekoski Gamesissa 5. elokuuta. Myös Suomen mestaruuksia on tällä kaudella kertynyt kaksi.
Kakkoslajissaan tuolikuulassa Tarvaisella on niin ikään hallussaan Suomen ennätys, tasan seitsemän metriä. Lisäksi hän on voittanut lajissa kaksi Suomen mestaruutta.
Entisestään kasvanutta motivaatiota ja sen myötä parantunutta tuloskuntoa ovat maailmanmestarivalmentajan lisäksi vauhdittaneet myös perheen ilonaiheet. Ensimmäinen lapsenlapsi on papan silmäterä ja usein mukana harjoituksissa. Myös kilpailuissa pieni kannustaja on ollut mukana, ja se on saanut keihään lentämään.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Sisun ja silmäterän avulla uusiin ennätyksiin julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Järjestäjien mukaan kävijäkunta oli ilahduttavan monipuolinen. Valotaide kiinnosti niin lapsia, nuoria, työikäisiä kuin varttuneempaakin väkeä.
– On tärkeää luoda yhteisöllisyyttä ja elämyksiä, jotka sopivat kaikenikäisille. Virta osoitti, että taide voi tuoda ihmiset yhteen ja tarjota merkityksellisiä kokemuksia kaikille, työryhmä toteaa.
Kirkon tilaan suunniteltu valotaideteos yhdisti valon, äänen ja kirkkosalin ainutlaatuisen tunnelman. Työryhmä halusi luoda paikan, jossa ihmiset voisivat hetkeksi pysähtyä arjen kiireiden keskellä sekä saada piristystä syksyn pimeyteen.
Virta-teoksen toteuttaneet taiteilijat kiittävät erityisesti Jyväskylän seurakuntaa ja Toivakan lähikirkkoa mahdollisuudesta tuoda teoksensa kirkkoon.
– Oli mahtavaa luoda kokonaisuus, joka keskusteli kirkon tilan ja Lukumiehen maalausten kanssa. Halusimme tarjota levähdyspaikan arjen keskelle, ja palautteiden perusteella taisimme onnistua siinä, työryhmä kertoo.
– Olen myös ihan varma, että Pellervo olisi tykännyt, totesi nuorisotyöntekijä Minna Kivimäki.
Myönteinen vastaanotto rohkaisee pohtimaan vastaavanlaisia toteutuksia myös tulevaisuudessa. Taiteen ja kulttuurin merkitystä pidetään tärkeänä osana yhteisön hyvinvointia ja elinvoimaa.
Katseet suuntautuvat jo tulevaisuuteen, sillä Toivakan kirkko viettää 150-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2032. Tuolloin luvassa on järjestäjien mukaan jälleen suurempi taideprojekti.
Virta-valotaideteoksen työryhmään kuuluivat Riikka Partanen (Riikka Arte), Michael Nurmi (Sir Michael Madness) sekä Mitchell Leibowitz (Twilight Courier). Työryhmä esittää lämpimät kiitokset kaikille kävijöille ja tapahtuman toteutumista tukeneille tahoille.
Noin tuhat osallistui myös viime perjantai-iltana Uuraisten Valon kylään, joka on ollut yhteisötapahtumien aatelia jo lähes 10 vuotta ja levittäytyy koko Uuraisten keskustan alueelle.

Artikkeli Valon kirkko ja valon kylä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Myös Uuraisilla on saattanut törmätä Punainen sulka -lipaskerääjiin. Pia Bärlund ja Anne Pihl päivystivät S-marketin edessä. Pian korvissa heiluivat Punainen sulka -korvikset ja Annenkin liiviä koristi pinssi.

Artikkeli Punainen Sulka näkyy eri tavoin – Leijonat jakoivat Toivakassa heijastimet lähes sadalle lapselle julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

”Maailman kautta kuljemme laulain”

Vuonna 1954 Teuvo lähti kansanopistoon Suolahteen, ja sielläkin perustettiin kuoro, jonka johtaja kutsui jo alle parikymppistä nuorukaista vanhaksi konkariksi. Seuraavaksi vuorossa olivat armeija, aliupseerikoulu ja Tarvaalan maamieskoulu. Isän kuolema keskeytti opiskelut, ja vastuu tilasta siirtyi nuorelle miehelle. Vuonna 1962 maajussille löytyi morsiameksi Arja, lypsytaitoinen talon tyttö Laukaasta ja elämä vakiintui Uuraisille. Lapsia syntyi kaksi, Päivi ja Ilari, lastenlapsia on viisi.
Teuvo Akonpelto on elänyt koko elämänsä samassa pihapiirissä Akkojärven päässä mäen töyräällä.
– Minä en ole muuttanut kuin pihan poikki. Se on ollut minun osani, hän naurahtaa.
Työura sen sijaan oli monipuolinen. Vuosien mittaan Teuvo Akonpelto ehti toimia maanviljelijänä, elokuvakoneen käyttäjänä, puunkuorijana, taksiautoilijana ja marjanviljelijänä. – Viisi ammattia tuli opittua, hän toteaa.
50-luvun lopussa Toivo Pökkylä, Ahti Lehtinen, Ville Vanhala ja Tuure Akonpelto perustivat Uuraisten elokuvayhtiön ja nuorisoseurantalo kunnostettiin teatteriksi. Aluksi Ernemann 2 -elokuvakonetta käytti Ville Vanhala, mutta sitten nuori Teuvo Akonpelto lähetettiin Helsinkiin opiskelemaan elokuvakoneenkäyttäjäksi vuonna 1960. Sillä reissulla Teuvo näki elämänsä ensimmäisen television näyteikkunassa. Elokuvia näytettiin Uuraisilla 60-luvun puoliväliin saakka.
Jo 1950-luvulla Teuvo liittyi vastaperustettuun Uuraisten VPK:n nuoriso-osastoon, ja palokuntatoiminnasta tuli myös tärkeä harrastus.
Vuonna 1965 hän mietti lisäansioita ja päätti hankkia puunkuorimakoneen, sillä ennen propsit kuorittiin ennen tehtaalle menoa. Pankista ei lainaa irronnut, mutta Pasi Kässi lähti kimppaan ja yhdessä miehet ostivat traktorin ja kuorimakoneen ja aloittivat yritystoiminnan.
– Se oli raskasta työtä, kun piti isoja pinoja purkaa, kuoria ja pinota uudestaan, usein kaukanakin kotoa. Vuonna 1965 rupesin sitten taksiautoilijaksi, koska liikennelupa vapautui Iiska Toivolan lopettaessa. Iiskalta ostin myös ensimmäisen taksimersuni. Sitä kestikin aina vuoteen 2005 saakka, melkein 40 vuotta. Isä sanoi, että pirssiautoilu vastasi tuotoltaan 10 lehmää ja olen samaa mieltä. Isäkin oli aikoinaan jo 1920-30-luvuilla ajanut pirssiä, hänellä oli autona T-mallin Ford, Teuvo kertoo.
Vuonna 1974 mersumies Teuvo pääsi mukaan maahantuja Vehon Taksiralliin ja tutustumaan Mersun tehtaille Saksaan. Samalta reissulta hän toi itselleen uuden taksiauton.
Taksityön oheen pistettiin Akonpellolle myös kanala pystyyn vanhaan asuinrakennukseen, jossa aiemmin oli toiminut kiertävä mieskotiteollisuuskoulu. Kanoja oli enimmillään 800 kappaletta. Suurimmat munien ostajat olivat Tikkakosken varuskunta ja Sohvin Krouvi.
Lehmistä luopumisen jälkeen Akonpellon pelloille istutettiin lisää herukkapensaita, enimmillään niitä oli 10 000 kappaletta.
– Marjaporukassa oli Veikko Laaka Muuramesta, Jukka Mäkinen Puuppolasta, Akselinin Tapani ja Antti Hänninen Lannevedeltä. Parhaimpina aikoina meillä oli poimintakone, joka vuorotteli joka tilalla. Jokihaaran koululla oli Uurastuote-niminen mehustamo, jota Suurosen Kari pyöritti, Teuvo kertoo ja jatkaa: – Monenlaista tekemistä on elämään mahtunut, mutta yksin ei ole tarvinnut yrittää. Arja on ollut rinnalla aina ja lapsetkin oman osansa antaneet.

”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet”

Vaikka Teuvon elämässä on ollut monia ammatteja, kuoroharrastus on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Uuraisten kirkkokuoron lisäksi hän on laulanut Tikkakosken mieslaulajissa ja kansalaisopiston kuorossa. Välillä muut elämän kiireet harvensivat harjoituksissa ja esiintymisissä käyntejä, mutta nyt niille on aikaa.
Hän uskoo laulamisen auttaneen myös äänen säilymisessä. Muut kuorolaiset eivät malta olla kehumatta hänen ääntään.
– Nuoren miehen ääni. Ei ikinä uskoisi, että olet 90, toteaa kuoronjohtaja Jonna-Mari Koikkalainen.
Taksiautoilijan työ ei tehnyt hyvää laulajan äänelle, sillä siihen kuului ikään kuin ”pakollisena” tupakanpoltto. – Se oli paha juttu kurkulle. Äänihuulia se rasitti, ja kun lopetin kessuttelun, niin taas kulki ääni paremmin, Teuvo sanoo.
Yhden asian Teuvo Akonpelto myöntää jääneen vaivaamaan. Hän kävi jonkin aikaa Varhan soittotunnilla, mutta harjoittelu ei kiinnostanut riittävästi, ja opettaja tuntui kovin ankaralta.
– Olen katunut sitä, että jätin soittamisen. Se oli suuri virhe. Opiskelin nuorena myös hieman klassista laulua, hän kertoo.
Teuvo Akonpellon musiikillisilla lahjoilla olisi ollut mahdollista ryhtyä myös ammattilaulajaksi, mutta se ei olisi ollut uuraislaispojalle helppoa ja olisi vaatinut luopumista monesta muusta asiasta.

”Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas”

Kirkkokuoro täytti viime vuonna sata vuotta. Teuvo Akonpelto on nähnyt vuosikymmenten aikana kuoron vahvat ja heikommat ajat, mutta iloitsee siitä, ettei toiminta ole koskaan ollut loppumassa.
– Kuorolaisia on onneksi aina ollut. Hannikaisen aikaan miehiä oli paljon, 4-5 yhdessä äänessä. Nyt meitä on sen verran vähän, että yhdenkin poissaolo kuuluu.
Kirkkokuoron ohjelmisto muuntuu ja uudistuu, mutta mukana on myös ikiaikaisia säveliä. Erityisesti joulun alla kaikuvat aina Hoosianna ja Maa on niin kaunis, molemmat jo satojen vuosien ajan laulettuja.
Hän kuvailee suhdettaan kuoroon lähes riippuvuudeksi ja aikoo jatkaa niin kauan kuin ääni kulkee.
– Kyllä minä siitä niin tykkään. Äänissä laulaminen on rattoisaa ja sehän siinä on se palkka, kun onnistuu.

”Elämälle kiitos”

Monen ihmisen elämässä on jokin tapahtuma, joka ikään kuin nollaa ajanlaskun. On aika ennen ja aika jälkeen. Teuvo Akonpellolle se päivä oli 5.5.1975.
39-vuotias Teuvo kuuli Akko-järveltä hädissään olevan koiransa vinkumisen. Koiran alta oli heikko kevätjää murtunut ja se oli joutunut veden varaan. Hän lähti pelastamaan koiraa rannalta löytämällään kopukan ja airon avulla. Kopukka karkasi jään alle ja Teuvo jäi airon varaan hyiseen veteen kamppailemaan. -Minä jo ajattelin, että käyn huilaamassa tuolla pohjassa, hän kertoo.
Mutta ei ollut Teuvon aika vielä. Rannalla asuva naapuri Tapio Stenman kuuli Teuvon hädän ja tuli veneellä apuun. Koira hukkui, mutta Teuvo pääsi veneeseen ja siitä ambulanssilla sairaalaan tarkastettavaksi.
– Olihan se karmea kokemus, eikä ikinä unohdu. Vähän myöhemmin menin koulukyytilaskua koululle viemään ja kuoro harjoitteli koulun yläkerrassa. Kanslisti totesi kevyesti, että eikös sinun pitäisi olla tuolla yläkerrassa laulamassa. Ei hän tietenkään tiennyt miten sanat osuivatkin kohdilleen.
– Meillä oli silloin yksi lapsi, Päivi, mutta tämän kokemuksen jälkeen tuli tunne, että toinenkin lapsi on tervetullut. Ilari syntyi sitten vuoden kuluttua, Arja Akonpelto lisää.
Akonpellot olisivat halunneet hakea Tapio Stenmanille hengenpelastusmitalia, mutta sankari itse ei sitten halunnut. Kiitollisuutta on osoitettu monin tavoin ja yhä nyt, yli 50 vuotta tapahtuneen jälkeen on tärkeää sanoa asia ääneen.
– Haluan kiittää Tapiota elämästäni, Teuvo sanoo hiljaa, mutta painokkaasti.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Viisi ammattia, yksi kotipiha ja kahdeksalla vuosikymmenellä kuorolaulua julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Mattila perusti Mattilan Hoivapalvelut Oy:n vuonna 2023 yhdessä monialayrittäjä Oskari Moision kanssa. Vain muutamassa vuodessa yritys on kasvanut noin 80 työntekijän ja kolmen miljoonan euron liikevaihdon yritykseksi. Toiminta kattaa kotihoidon, henkilökohtaisen avun, arjen tukipalvelut sekä palveluasumisen. Samuli Mattilan poliittisen päättäjän ura alkoi jo nuorisovaltuustosta ja tällä hetkellä hän toimii myös Uuraisten kunnanhallituksen puheenjohtajana. Hyvinvointialueen kaikista luottamustehtävistä hän luopui elokuussa ja perusteli sitä toistuvalla intressijääviydellä.

Menestys ei ole syntynyt sattumalta. – Isoja tavoitteita pitää olla. Kun yrityksen perustin, oli haaveena rakentaa jotakin merkittävää. Olen luonteeltani sellainen, etten ole koskaan täysin tyytyväinen. Aina löytyy asia, jonka voi tehdä vähän paremmin, Mattila sanoo.
Kulunut vuosi on ollut yritykselle poikkeuksellisen vauhdikas. Mattilan Hoivapalvelut otti vastuulleen muun muassa Uuraisten ja Tikkakosken kotihoidon palvelut sekä Sumiaiskodin toiminnan.

Kasvu on tuonut mukanaan myös haasteita. Uuraisten ja Tikkakosken kotihoidon siirtyminen yrityksen vastuulle oli suuri muutos niin työntekijöille, asiakkaille kuin yrityksellekin.
– Kotihoidon toiminnan siirtäminen meille oli poikkeuksellisen iso operaatio. Kokonaisuuteen kuului yli sata asiakasta ja yli 24 henkilötyövuoden verran hoitohenkilöstöä. Samalla otettiin käyttöön uudet tietojärjestelmät ja toimistotilat sekä yksityisen yrityksen toimintamallit. Muutos on vaatinut aikaa, ja haasteitakin on ollut. Työntekijöiden, asiakkaiden ja hyvinvointialueen kanssa tehdyllä yhteistyöllä olemme päässeet alkuvaiheesta eteenpäin, ja toiminta on lähtenyt vakiintumaan, Mattila kertoo.
Hän kiittää asiakkaita, palveluvastaava Tiina Sellmania ja koko henkilöstöä sitoutumisesta yhteisen toiminnan rakentamiseen.
– Ensimmäisten ongelmien kohdalla ei ole lähdetty karkuun, vaan niitä on alettu ratkaista yhdessä.

Mattila puhuu mielellään kokonaisuuksista. Hänen mukaansa hoivapalveluissa suurin virhe syntyy silloin, kun palvelut pilkotaan liian pieniin osiin ja eri toimijat katsovat asioita omista siiloistaan.
– Kun ihminen tarvitsee apua, ei hän mieti organisaatiorajoja. Häntä kiinnostaa, että palvelu toimii.
Myöskään yhteiskunnan ei Mattilan mukaan pitäisi takertua siihen tuotetaanko palvelu hyvinvointialueen vai yksityisen tuottamana. Molemmille on paikkansa, sosiaalihuollon palvelut sopivat hänen mielestään hyvin yksityisten hoitamiksi, mutta terveydenhuollon puolella pitää olla tarkkana. Erikoissairaanhoidon keskittämisessä hän näkee myös hyviä asioita ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä hän kannattaa.
– On myös kokonaisuuksia, joissa kannattaisi mennä nykyistä pienempiin yksiköihin. Lapsiperheiden kotipalvelu on erittäin hyvä esimerkki, että siinä Jyväskylänkin kokoinen alue on jo liian iso alue.
Mattilan Hoivapalvelujen tavoitteena on tarjota asiakkaalle mahdollisimman eheä palveluketju.
– Olen puhunut pitkään siitä, että hoivaa pitäisi pystyä tarjoamaan siivouspalvelusta saattohoitoon asti. Nyt olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa tuollainen kokonaisuus on mahdollista toteuttaa saman yrityksen sisällä.
Mattilan mukaan yrityksen vahvuus on ihmisläheinen toimintatapa ja omahoitajamalli, jossa asiakkaalle pyritään turvaamaan tutut työntekijät.

Hoiva-alan tulevaisuudessa Mattila näkee paljon mahdollisuuksia erityisesti teknologian ja tekoälyn hyödyntämisessä.
Hän korostaa kuitenkin, ettei teknologian pidä korvata ihmistä.
– Haluan käyttää tekoälyä työkaluna, joka vapauttaa hoitajien aikaa asiakkaiden kohtaamiseen. Mitä enemmän teknologia hoitaa kirjaamista, tiedon hakemista ja muita tukitehtäviä, sitä enemmän jää aikaa niille oikeasti hoitaville käsille.
Ajatus roboteista hoivaajina ei häntä innosta. – Minun mielestäni hoivan pitää olla inhimillistä. Ihmisarvo ei vähene, vaikka muistisairaus tai muu toimintakyvyn heikkeneminen vie itsenäisen selviytymisen edellytyksiä.

Vaikka palkinto myönnettiin Mattilalle henkilökohtaisesti, hän näkee sen ennen kaikkea tunnustuksena koko yrityksen henkilöstölle.
Tieto valtakunnallisesta palkinnosta tuli jo kesäkuussa, joten asiaa on ehtinyt sulatella useita kuukausia ennen julkistamista. – Tällainen tunnustus tulee ehkä kerran elämässä. Nyt pitää myös osata pysähtyä hetkeksi nauttimaan siitä.
Samalla palkinto antaa uskoa koko toimialalle aikana, jolloin sosiaali- ja terveysala käy läpi suuria muutoksia. – Toivon, että tämä näyttää myös muille yrittäjille, että hoiva-alalla kannattaa yrittää. Tarvitsemme uusia tekijöitä, uusia ajatuksia ja rohkeutta rakentaa palveluita uudella tavalla.

Kasvun keskelläkin Mattila pitää katseen tulevassa.
– Ensi vuonna tärkein tavoite ei ole uusi suuri loikka, vaan nykyisen kokonaisuuden kehittäminen. Haluamme varmistaa, että laatu, arvot ja johtaminen pysyvät kasvun mukana.
Pitkän aikavälin unelmakin on jo olemassa. – Toivon, että jonain päivänä olemme Uuraisten suurin työllistäjä. Se olisi hieno saavutus sekä yritykselle että kotikunnalle.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Samuli Mattila on Suomen Vuoden nuori yrittäjä 2026 – Vastuullisesti rakennettu hoiva on koko yhteiskunnan etu julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

– Uusi asennushalli oli yksi viisivuotisstrategiamme tavoitteista. Nyt se on toteutunut määräajassa, Tiainen kertoo. Hallin myötä palvelu nopeutuu etenkin. Uudet asennuspaikat henkilö- ja pakettiautoille sujuvoittavat asiointia, ja jatkossa myös raskas kalusto mahtuu sisälle.
Rengasliike Paussu Oy on ollut ensi kuussa yhdeksän vuotta Petäjävedeltä kotoisin olevan Janne Tiaisen omistuksessa. Yrityksen historia on vielä paljon vanhempi, sillä se on perustettu jo vuonna 1969.
Matka nykyiseen tilanteeseen ei kuitenkaan ole ollut täysin suoraviivainen.
– Ensimmäisinä vuosina ei ollut vielä aivan selvää päämäärää. Kun toimintaa alettiin kasvattaa, oli pakko kirkastaa tavoitteet ja tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia, Tiainen sanoo.
Kasvu näkyy myös henkilöstössä. Kun Tiainen jatkoi toimintaa yhdeksän vuotta sitten, yrityksessä työskenteli yksi myyjä ja yhdestä kahteen asentajaa. Nyt työntekijöitä on neljä myyjää sekä sesongista riippuen neljästä kuuteen asentajaa.
Yrityksen sijainti on osoittautunut vahvuudeksi. Nelostien läheisyys ja alueen tiejärjestelyjen kehittyminen ovat parantaneet saavutettavuutta.
– Sijainnin suhteen kävi vähän tuuriakin. Uudet tiejärjestelyt nelostielle ovat auttaneet huomattavasti, Tiainen toteaa.
Vaikka verkkokaupan merkitys kasvaa jatkuvasti myös rengasalalla, Tiainen näkee kivijalkamyymälälle edelleen vahvan roolin. Hänen mukaansa yrityksen vahvuus löytyy erityisesti palvelusta ja asiantuntemuksesta.
– Renkaat ovat tuotteita, joita on helppo ostaa verkosta. Meidän erikoisosaamisemme liittyy maatalous- ja työkonerenkaisiin sekä niiden asennuksiin. Asiakkaat tarvitsevat monesti tietoa ja neuvontaa, jota verkkokaupasta ei saa, Tiainen sanoo ja kiittelee myös edeltäjäänsä Kari Paussua.
– Päivittäin Kari käy tässä kahvilla ja silloin voi häneltä kysyä jotain erikoisempia asioita vanhoihin renkaisiin liittyen.
Verkkokauppaa kehitetään kuitenkin aktiivisesti. Seuraavana tavoitteena on avata myös käytettyjen renkaiden verkkokauppa.
Tiainen uskoo, että alan tulevaisuus näyttää hyvältä. Vaikka teknologia kehittyy vauhdilla, renkaiden tarve ei ole katoamassa.
– Vaikka joskus puhutaan siitä, että autot vielä leijuvat, niin traktorit eivät leiju ihan hetkeen, hän naurahtaa.
Talvirengassesonki on jälleen lähestymässä. Tiaisen mukaan rengasliikkeiden kiireisin hetki osuu vuodesta toiseen samaan ajankohtaan.
– Kovin ruuhka tulee aina ensimmäisestä lumisateesta. Talvi yllättää joka vuosi, joskus jopa meidätkin. Meillä alkaa päivystysaika kuitenkin aina lokakuun puolivälissä.
Kysymykset nasta- tai kitkarenkaiden välillä ovat rengasyrittäjän arkipäivää. Vastaus ei ole aivan sellainen kuin olettaisi.
– Oikeastaan Etelä-Suomessa on usein parempi olla nastarenkaat vaihtelevien keliolosuhteiden takia, kun taas sitten pohjoisessa, kun yleensä on koko talven hyvä lumikeli, niin siellä kitka toimii hyvin. Keskisuomalaisille autoilijoille hän ei halua antaa yksiselitteistä vastausta kitka- ja nastarenkaiden väliseen ikuisuuskysymykseen.
– Näillä leveysasteilla molemmat toimivat hyvin. Jos ajaa paljon pitkiä työmatkoja, kitkarengas on hyvä vaihtoehto. Jos taas kotitie on mäkinen ja olosuhteet haastavat, silloin nastarengas on usein perusteltu valinta.
Uusi halli parantaa työskentelyolosuhteita merkittävästi ja antaa melko äskettäin uusitulle asennuskalustolle arvoisensa ympäristön. Uutena uuteen halliin hankittiin vain renkaan vanteelleasennuskone.
– Kyllä minä tulevaisuuden valoisana näen, Janne Tiainen sanoo ja lupaa tarjota kakkukahvit vuoden päästä 10-vuotissynttäreiden kunniaksi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Uusi asennushalli vauhdittaa rengasyrityksen kasvua julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Uusi alku on ollut lupaava. Sosiaalisen median ja puskaradion kautta jaettu tieto paluusta jäsenkorjaustyöhön toi nopeasti yhteydenottoja vanhoilta asiakkailta.
– Olen ollut siitä todella kiitollinen. Moni vanha asiakas on löytänyt takaisin ja uusiakin on tullut.
Riikka on myös laajentamassa osaamistaan. Hän aloittaa hierojan opinnot Jyväskylässä saadakseen lisää työkaluja työhönsä. – Hierojatutkinto tuo lisää anatomian osaamista ja uusia näkökulmia. Tässä työssä ei koskaan tulla valmiiksi.

Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu ajatukseen kehosta kokonaisuutena. Hoidossa käydään läpi koko keho jalkapohjista kallonpohjaan asti. Tarkoituksena on vapauttaa lihaksia, lihaskalvoja ja hermorakenteita sekä palauttaa keholle tasapainoa.
– Me ollaan kaikki vähän vinksallaan tavalla tai toisella. Toisella lantio on vinossa, toisella hartiat tai jalat kuormittuvat epätasaisesti. Tarkoitus on auttaa kehoa toimimaan mahdollisimman tasapainoisesti.
Asiakkaat hakeutuvat vastaanotolle monenlaisten vaivojen vuoksi. Tavallisimpia syitä ovat selkä-, lonkka-, polvi- sekä niska-hartiaseudun kivut.
Vaikka kalevalainen jäsenkorjaus on ikivanha hoitomuoto, jotkut uskomukset ovat tiukassa.
Riikka Jussinmäki korostaa, ettei hoito ole rajua nivelten ”naksauttelua” tai kivuliasta käsittelyä. – Haluan tehdä lempeää hoitoa. Jos asiakkaaseen sattuu, siitä pitää kertoa. Sen ei kuulu olla kärvistelyä.
Hän myös muistuttaa, ettei yksittäinen hoitokerta yleensä ratkaise vuosikymmeniä jatkunutta vaivaa. – Jos keho on ollut 20 vuotta samassa kuormittavassa asennossa, ei sitä yhdessä käynnissä muuteta. Joskus tarvitaan useampi hoitokerta, joskus taas ihmiset käyvät säännöllisesti ylläpitämässä toimintakykyään.
Hoidon vaikutukset eivät rajoitu pelkästään kehoon. – Moni tulee hoitoon myös siksi, että joku pysähtyy hetkeksi hänen luokseen. Kosketus ja rauhoittuminen ovat tärkeitä asioita.
Riikka ei tavoittele täysiä työpäiviä eikä loputonta asiakasvirtaa.
– En halua tehdä työtä oman terveyteni kustannuksella. Jos tekisin ihmisiä liukuhihnalta aamusta iltaan, en usko, että pystyisin tarjoamaan hyvää hoitoa. Olen oppinut arvostamaan sitä, että elämässä pitää jäädä aikaa myös itselle.
Tulevaisuuteen Riikka katsoo uteliaasti mutta jalat maassa.
– En tiedä tarkkaan, mitä kaikkea vielä teen. Tykkään oppia uutta ja kehittää itseäni. Katsotaan, mitä kaikkea tässä vielä keksitään.
Viime aikoina hän on päässyt verestämään taitojaan myös nelijalkaisten parissa ja hieronut naapurissa sijaitsevan Marjoniementilan hevosia. Lisäksi hän tekee kuivakuppausta ja onnistuupa häneltä myös kulmien laminointi, rentouttava päähieronta.
Se ainakin on selvää, että paluu hyvinvointiyrittäjäksi oli oikea päätös.
– Nyt tuntuu siltä, että olen takaisin siellä, missä minun kuuluukin olla.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Uusi alku omilla ehdoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Valtuusto päätti myös vuoden 2027 veroprosenteista ja päätti pitää ne kunnanhallituksen esityksen mukaisesti ennallaan. Tuloveroprosentiksi päätettiin 9,2 prosenttia. Kiinteistöveroprosentit ovat: yleinen kiinteistövero 1,30 prosenttia, vakituisten asuinrakennusten vero 0,48 prosenttia, muiden asuinrakennusten vero 1,30 prosenttia, yleishyödyllisten yhteisöjen vero 0,00 prosenttia sekä rakentamattoman rakennuspaikan vero 3,00 prosenttia.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Uuraisten valtuusto päätti kouluverkon tulevaisuudesta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Seurakuntavaalien ehdokkaat selvillä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.