Toivakassa vuodenvaihteen erätulet sytytettiin Nisulan kylällä Toivolan tilan pihapiirissä. Erätulille saapui noin 70 eräkäynninharrastajaa tai muuten vain erätulista nauttivaa vierasta.
Erätulilla paistettiin grillimakkaraa ja nautittiin nokipannukahvia sekä glögiä. Komeitten revontulien loistaessa kilpaa rakovalkean kanssa julkistettiin vuoden erähenkilö. Erähenkilötittelin ja tunnustuksena annettavan kuksan sai vastaanottaa Matti Ilmonen. Matti on harrastanut metsästystä jo vuodesta 1981 alkaen.
– Aloitin metsästyksen heti kun sain metsästäjätutkinnon suoritettua. Siitä asti olen riistan perässä metsiä samoillut, kertoo Matti. Hirviporukassa hän on ollut mukana aluksi ajomiehen roolissa pikkupojasta alkaen. – Ajoporukassa kapuloita yhteen paukuteltiin hirvien liikkeelle saamiseksi. Hirvet tai hirvi, yritettiin ajaa passiketjun ulottuville. Vuodesta 1986 alkaen olen ollut hirviporukassa mukana aseen kanssa. Reilut kuusikymmentä hirveä on Matti tähän mennessä ampunut. Hyvänä metsästyskaverina hänellä on ollut karjalankarhukoira. – Vuonna 1992 hankin Häkkisen Tapanilta ensimmäisen karjalankarhukoirani, Serin. Siitä lähtien on kaverina metsällä ollut karjalankarhukoira. Nykyinen koira, Remu on neljäs samaa rotua oleva koira. Karjalankarhukoira soveltuu hyvin hirven, karhun ja myös pienpetojen pyyntiin.
Riistanpyynnin lisäksi karjalankarhukoira soveltuu hyvin seurakoiraksi. Ne viihtyvät hyvin myös sisällä ja ovat koko perheen ystäviä. Riistanpyynnin lisäksi Nisulan metsästysseurassa tehdään aktiivista riistanhoitotyötä. – Riistapellot, ruokintakatokset ja nuolukivet ovat tärkeitä riistanhoitomuotoja. Pienpetojen pyynnillä on myös merkittävä osuus riistanhoitotyössämme. Mm. supikoirien lisäksi pyydämme kettuja, näätiä ja minkkejä. Pyydetyistä eläimistä laitamme tiedot Omariista-palveluun. Sinne voi tallentaa myös kuvia pyydetystä saaliista. Matti on ollut Nisulan Metsästysseuran sihteerinä vuodesta 1993 alkaen. Riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa hän on ollut vuodesta 1992 ja lisäksi alueellisessa riistaneuvostossa maanomistajien edustajana vuodesta 2011. Monipuolisen riistaharrastuksen myötä Matti on ansainnut vuoden 2023 erähenkilötittelin.
Rukoushuone ei ole mukana kaupassa, sen tulevaisuus avoinna.
Jyväskylän seurakunnan kiinteistöstrategian toteutus on edennyt Mutasen ja Koivuniemen leirikeskusten myyntiin; Vesalan leirikeskuksen uudisrakennukset otettiin käyttöön syksyllä, joten kiinteistöstrategiansa mukaisesti seurakunta luopuu Mutasen ja Koivuniemen leirikeskuksista.
– Mutasen rukoushuone on suljettu pois leirikeskuksen myynnistä. Myyjällä on oikeus joko siirtää rukoushuone toiseen paikkaan tai lohkaista rukoushuoneelle oma tontti siihen paikalle, jossa se nyt on. Rukoushuoneen tilannetta selvitellään erikseen, eikä sen tulevaisuudesta ole vielä mitään päätöksiä, seurakunnan kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen kertoo.
– Rukoushuone on ehdottomasti kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä rakennukseltaan että irtaimistoltaan ja se liittyy läheisesti paikalliseen historiaan. Missään tapauksessa sitä ei siirretä pois Oittilasta. Mikäli päädytään rukoushuoneen siirtämiseen, se siirretään johonkin käytön kannalta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan Oittilassa, Lukkarinen toteaa.
Mutasen rukoushuoneessa on muun muassa Fredrik Ahlstedtin tekemä vesiväriluonnos Jyväskylän kaupunginkirkon alttaritaulusta. Rakennushistoriallisen inventoinnin mukaan rukoushuone on rakennettu todennäköisesti vuonna 1884 Koivulan mäelle, Mutasen pappilan läheisyyteen. Kun pappila 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa muutettiin lähemmäksi Päijännettä, myös rukoushuone siirrettiin. Rakennushistoriallisen inventoinnin mukaan rukoushuone on siirretty nykyiselle paikalleen todennäköisesti 1901 – 1905.
– Rukoushuoneesta on keskusteltu paljon, ja sen siirtoa esimerkiksi Villa Cawénin lähelle on mietitty. Minusta parasta olisi, jos se voisi jäädä nykyiselle paikalleen, sillä se liittyy niin tiiviisti Mutasen pappilaan eli nykyiseen Vaarunhoviin, korpilahtelainen kirkkovaltuutettu Markku Lahti toteaa ja kertoo, että jonkinlaista remonttia rukoushuone vaatii.
– Alimmaiset hirret ovat menneet huonoksi, eli rakennus pitäisi ainakin kengittää, Lahti sanoo.
Oittilassa rukoushuoneen kohtalo on puhuttanut, koska rakennus on kuulunut oleellisena osana kylän elämään. 1800-luvulla aloitetut ehtikkojuhlat keräsivät Mutaseen jopa satamäärin väkeä.
– Ja aikoinaan rukoushuoneessa pidettiin joulukirkkoa, jossa kävi 1950- ja 1960-luvuilla niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet sisällekään, Hannu Uusitalo muistelee.
– Kyllähän rukoushuone on kylän historian kannalta merkittävä rakennus. Nyt pallo on seurakunnalla, jonkinlaista ylläpitoa ja kunnostusta rakennus vaatii, Uusitalo toteaa.
Maritta Lukkarisen mukaan rukoushuoneen ympäristöstä mahdollisesti poistetaan liian lähelle
rakennusta kasvanutta puustoa, mutta itse rakennukselle ei talven aikana tehdä mitään.
– Jos rakennus siirretään, se on luontainen kohta korjauksille, mutta rukoushuoneen osalta kaikki on vielä avoinna, Lukkarinen sanoo.
Mutasen leirikeskuksen nyt myynnissä olevalla noin neljän hehtaarin tontilla on 1980-luvulla rakennetun leirikeskuksen päärakennuksen lisäksi erillinen rantasauna, aitta, grillikatos ja liiteri. Päijänteen rantaviivaa tontilla on kolmisen sataa metriä. Metsää Mutasen tilasta jää seurakunnan omistukseen vielä yli 300 hehtaaria, eri lohkoina.
– Rantayleiskaavassa alue on matkailupalvelujen aluetta ja sinne saa rakentaa lisää matkailua palvelevia rakennuksia. Toki ostaja voi halutessaan hakea kaavamuutosta, Maritta Lukkarinen toteaa.
– Rakennukset vaativat peruskorjausta jo ikänsäkin puolesta, eivätkä esimerkiksi pesutilat täytä nykymääräyksiä.
Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupapin Antti Koiviston mukaan Mutasen leirikeskuksessa on ollut omia rajoitteitaan esimerkiksi rippileirejä ajatellen.
– Tilat ovat vähän pienet 25 hengen rippileirille, jossa isoisten ja muun henkilökunnan kanssa on väkeä yhteensä yli 30 henkeä. Majoituskapasiteetti tulee vastaan ja vessa- ja suihkutilatkin ovat rajalliset. Pienempiä, 20 hengen rippileirejä, siellä mahtuu pitämään paremmin, Koivisto kertoo ja toteaa, että Mutasessa on ollut myös ongelmia sisäilman kanssa; sisäilmaa ei ole tutkittu, mutta jotkut ovat saaneet siellä oireita.
– Tosi kauniilla paikallahan leirikeskus on, Koivisto toteaa.
– Mutasen kehittäminen on laiminlyöty, se on huonossa kunnossa, eikä sinne ole investoitu. Mutta ei kyllä voi sanoa, että Korpilahtea olisi laiminlyöty Jyväskylän seurakunnassa. Korpilahden kirkko on remontoitu ja me olemme saaneet uuden seurakuntatalon, eli Korpilahden kiinteistöihin on panostettu. Meillä on varmasti peruskiinteistöt seurakunnan eri alueiden kiinteistöistä parhaimmassa kunnossa, Koivisto sanoo.
Antti Koiviston mukaan Mutasella on pidetty rippileirejä vielä viime kesänä. Lisäksi seurakunta on pitänyt siellä muun muassa saunailtoja.
– Seurakunnan omalla käytöllä käyttöaste on ollut melko matala. Tilan lämmitys maksaa kuitenkin paljon pelkällä ylläpitolämmölläkin. Tiloja on myös vuokrattu ulkopuolisille ja kesällä käyttöaste on ollut hyvä, jonkin verran toimintaa on ollut talvellakin, Koivisto kertoo.
Kirkkovaltuuston joulukuussa 2020 hyväksymään seurakunnan kiinteistöstrategiaan on kirjattu, että Mutasen ja Koivuniemen leirikeskuksista luovutaan, kun Vesalan uudistettu leirikeskus otetaan käyttöön.
– Nyt Mutasen ja Koivuniemen leirikeskukset on annettu välittäjän myytäväksi, tarjoukset on pyydetty jättämään tammikuun loppuun mennessä. Tarjousten saamisen jälkeen asia etenee kirkkoneuvoston käsittelyn kautta kirkkovaltuustoon, joka tekee lopulliset myyntipäätökset, luultavasti toukokuun kokouksessaan, Maritta Lukkarinen kertoo ja toteaa, että Mutasen leirikeskus on herättänyt kiinnostusta.
Moksin koulun uudet omistajat Heta ja Mark Woods löysivät etsimänsä viime kesänä.
-Etsimme aktiivisesti noin kymmenen vuoden ajan sellaista kohdetta maalla, jonne voisimme sijoittaa itsemme pysyvästi jossain vaihetta elämää tai vaikka jo nyt, jos sopiva löytyy. Kaikennäköisiä on käyty katsomassa ja olen seurannut esimerkiksi vanhojen kyläkoulujen sivustoja. Viime keväänä ponnahti Moksin koulu Korpilahdelta, Heta Woods kertoo.
Moksin koulun myynti-ilmoituksessa kaikki oli kohdallaan.
-Olen Jyväskylästä kotoisin, missä vietin lapsuuden ja nuoruuden. Kävin ottamassa pääkaupunkiseudulta vauhtia työelämässä, kunnes palasin takaisin yliopistoon opiskelemaan. Työt veivät uudelleen pääkaupunkiseudulle vuoden 1998 lopussa.
Heta tiesi Korpilahden entuudestaan. Myös koulun koko oli sopiva.
-Koko paketti oli sellainen, jota olimme hakeneet jo pidempään. Päätimme, että tämä on se meidän juttu ja tämä me nyt sitten hankitaan. Kävimme katsomassa kesäkuun alussa ja heinäkuun alussa koulu oli meidän.
Pariskunnan työpaikat sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Heta työskentelee henkilöstöhallinnon ja Mark viestinnän parissa. Heta on tehnyt töitä muun muassa Amer Sportsille ja Nokialle.
-Minulla on se tilanne, että teen töitä oman yritykseni kautta. Minua ei sido se, missä työtä teen. Mark on edelleen palkkatyössä, mutta hänelläkin on suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Mark on syntynyt ja kasvanut Lontoossa.
-Tapasimme siellä nuorina. Mark tutustui pohjoismaihin ja Suomeen. Hän ei ollut aiemmin käynyt Skotlantia pohjoisemmassa. Mark tuli Suomeen kesällä ja ihastui valoon, luontoon ja puhtauteen. Hän muutti Suomeen ja me menimme naimisiin. Mark on asunut Suomessa vuodesta 1990 asti, eikä varmaan Lontooseen muuta enää. Hän on niin suomalaistunut. Mark on ollut töissä muun muassa Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa ja pääkaupunkiseudulla hän on tehnyt viestinnän töitä esimerkiksi Nokialla. Hän on työskennellyt myös mainostoimistoissa. Tällä hetkellä hän on töissä Tata Consultancy Services -yrityksessä, joka on suuri, intialainen IT-alan yritys.
Koulua remontoidaan ja kunnostetaan.
-Tehdään rakennuksesta meidän näköinen ja pidetään siitän kiinteistöstä hyvää huolta. Siitä, missä vaiheessa siellä vakituisesti asutaan, on vielä kysymysmerkki. Meidän nuorin tyttäremme täyttää kuusitoista ja menee pääkaupunkiseudulla lukioon. Meillä on paritalon puolikas Leppävaaran lähellä ja hän aloittaa lukion tällä alueella syksyllä. Myöhemmin aiomme muuttaa pysyvästi Moksiin.
Heta ja Mark eivät ole ehtineet tutustua Moksin kylään tai Korpilahteen vielä kovin tarkkaan, kun syksyn aika kului pääosin sisätiloissa remonttia tehden.
-Pääsimme käymään vasta syyskuussa. Lokakuussa olimme syyslomalla ja teimme sisällä hommia. Marraskuussa tutustuimme ensimmäistä kertaa vähän paremmin kyläläisiin, kun olimme hirvipeijaisissa. Siellä oli kiva tutustua paikallisiin ihmisiin. Kylään tutustuminen on jäänyt vielä aika vähälle. Joulun aikaan jäätyi viemärit, ja siitä oli omaa haastetta.
Haastattelua tehdään Teams-yhteydellä; Heta on pääkaupunkiseudulla ja Mark Moksissa.
-Mark on tekemässä pintaremppaa asunnon puolella ja maalaa siellä tyytyväisenä seiniä ja ovia vanhan koiran kanssa.
Pariskunnalle luonnonläheisyys ja maaseutu ovat tärkeitä elementtejä Moksissa.
-Oma lajini on ratsastus, mihin Korpilahdella on hyvät mahdollisuudet. Haaveilen siitä, että jossain vaiheessa piharakennukseen voisi rakentaa ainakin kesätallin.
Kolulan vanhan päärakennuksen vanha osa on lähes 200-vuotias.
– Tupa on rakennettu vuonna 1834, päätyseinässä on vuosiluku. Alun perin se rakennettiin savutuvaksi, ja paikkakin oli toinen. Talo oli pihapiirin toisella puolella. Nykyiselle paikalleen vanha päärakennus on siirretty 1920-luvulla, Marjaliisa Kolula kertoo. Kolula oli Marjaliisa Kolulan miehen, Eero Kolulan kotitila.
– Suur-Jämsän historian mukaan Kolula on perustettu vuonna 1834 sotilasvirkatalo Kurkelan torpaksi. Ensimmäinen isäntä oli Vilhelm Tapaninpoika Stålt. Hänen vuonna 1839 syntynyt Matti-poikansa otti sukunimekseen Kolula, Marjaliisa Kolula kertoo ja selvittää, että Matti oli Eero Kolulan isoisän isä.
– Matin pojista ainoastaan Kalle eli Eeron pappa piti Kolula-nimen. Veljeksiä oli useampia, mutta toiset ottivat sukunimekseen Nieminen tai Taipale, Marjaliisa Kolula kertoo.
Vanhan päärakennuksen siirsi nykyiselle paikalleen Eero Kolulan isä Ilmari Kolula.
– Ilmari veisti piilukirveellä tuvan seinät puhtaiksi, ja luultavasti siinä yhteydessä talo muutettiin savupiipulliseksi, kun tupaan rakennettiin siirtämisen jälkeen lohkokivistä iso leivinuuni. Siirron yhteydessä talosta myös jätettiin yksi hirsikerta pois eli siitä tuli matalampi, Marjaliisa Kolula kertoo.
– Ilmari myös laajensi taloa eli tuvan jatkoksi tehtiin kamari, keittiö ja ruokahuone. Jossain vaiheessa taloon tehtiin myös ulkovuoraus, ja ilmeisesti heti talon siirtämisen ja laajentamisen jälkeen 1920-luvulla myös puinen vesijohto, jota pitkin vesi tuli talon yläpuolella rinteessä olevasta lähteestä omalla paineellaan keittiöön. Vesijohto oli tehty ontoksi koverretuista tukeista, jotka oli liitetty toisiinsa metalliholkeilla, ontot tukit olivat pinossa pajan takana vielä 1970-luvulla, kun vesijohdoksi oli vaihdettu metalliputki, Marjaliisa Kolula kertoo ja toteaa, että keittiössä oli myös kaatoallas viemäreineen eli vesi sekä tuli että meni kantamatta jo ilmeisesti 1920-luvulla.
Eero ja Marjaliisa Kolula siirtyivät tilan isännäksi ja emännäksi sukupolvenvaihdoksella vuonna 1969.
– Silloin rakennettiin pihapiiriin mummonmökki, ja vanha isäntäpari muutti sinne. Vanhassa päärakennuksessa teimme remonttia, taloon tehtiin muun muassa sisävessa. Vanha leivinuuni oli pakko purkaa pois, koska se uhkasi kaatua. Rinteestä valuneet vedet olivat vieneet maata pois leivinuunin alta, Marjaliisa Kolula kertoo.
Vanhaan päärakennukseen 1920-luvulla rakennetut lisäosat purettiin pois 1980-luvulla.
– Tarkoituksena oli säilyttää vanha tupa ja rakentaa uudet lisähuoneet, mutta uusien rakentaminen toteutui sitten vasta uusien omistajien aikana.
Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat Kolulan vuonna 1990.
– Me asuimme ensin mummonmökissä, uusi päärakennus valmistui vuonna 1997, Marja Komppa kertoo.
– Vanha päärakennus oli ensin aittana. Mietimme, mitä sille pitäisi tehdä, mutta emme halunneet hävittää sitä. Vuonna 2015 siihen tehtiin laajennus, vanha tupa on edelleen melko lailla ennallaan. Hirret olivat säilyneet hyvinä, joitain lattialankkuja jouduimme uusimaan. Myös ikkunat on uusittu.
Marja Kompan ja Ari Seppälän isännöidessä tilaa vanhassa päärakennuksessa on muun muassa majoittunut ranskalaisia harjoittelijoita.
– Talo on talviasuttava, yksi meidän työntekijämme asui siinä jonkin aikaa. Olemme käyttäneet sitä myös esittelytilana vierailijaryhmille, Ari Seppälä kertoo.
Nyt tilan omistaa Marja Kompan ja Ari Seppälän poika Vertti Seppälä. Marjaliisa ja Eero Kolulan aikana rakennettu navetta on remontoitu tuotantotiloiksi, joissa käsitellään sekä kalaa että hunajaa.
– Navetta on niin iso, että sinne sai tilat erikseen kalatuotannolle ja hunajalle. On kiva, että tässä on pystynyt hyödyntämään vanhoja rakennuksia, Marja Komppa toteaa.
Kolulan pihapiirissä on myös vanha paja.
– Se on luultavasti Ilmari Kolulan aikana rakennettu. Ilmari Kolula oli taitava tekemään sekä puutöitä että sepän töitä, hän toimi täällä kyläseppänä, Marjaliisa Kolula kertoo. Pajassa on edelleen käyttökuntoinen ahjo.
– Sitä on jonkun kerran käytettykin meidän aikana, Ari Seppälä toteaa ja kertoo, että lähistöllä on ollut myös mylly, jonka tontti on edelleen kolmen tilan yhteinen. Purossa, jonka rannalla mylly oli, on keväisin ja syksyisin niin paljon vettä, että siinä pystyi myllyä käyttämään.
– 1930-luvulla Kolulassa on ollut pohjalaisia puun ajossa olleita metsätyömiehiä hevosineen kortteerissa, kuten monessa muussakin talossa täällä siihen aikaan. Ja sota-aikaan Kolulassakin oli sotavanki, joka kuulemma itki katkerasti, kun joutui lähtemään sodan loputtua. 1930-luvulla Kolulaan otettiin sosiaalitoimen pyynnöstä lapsi, joka oli ollut huutolaisena talossa, jossa häntä oli kohdeltu huonosti. Hän asui Kolulassa useamman vuoden, Marjaliisa Kolula kertoo.
– Meidän aikanamme Kolula oli karjatila, meillä oli enimmillään lehmiä ja nuorkarjaa yhteensä 31 eläintä.
Kun Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat Kolulan vuonna 1990, he toivat sinne muun muassa kalkkunoita, ankkoja, hanhia, lampaita ja mehiläisiä, sekä sienten viljelyä. Nykyään Komppa-Seppälän tila on tunnettu kalatuotteistaan ja hunajastaan.
Pakkanen paukkuu ja joku miettii, että onko se puhe ilmastonmuutoksesta silkkaa höpinää. – Pakkaset voivat olla merkki ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, toteaa ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen. Hän on aloittanut Uuraisten, Petäjäveden, Multian ja Keuruun yhteisenä ilmastokoordinaattorina. Keuruulaisen Jouni Järvisen tehtävä on luoda näille kunnille ilmastosuunnitelma. Edellinen hallitus asetti kunnille velvoitteen laatia kyseisen suunnitelman, mutta Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastosuunnitelmien laatimisvelvoite peruttiin ja hallituksen talousarvioesityksestä poistettiin kuntien ilmastosuunnitelmiin varatut määrärahat jo vuodelta 2024. Hallitusohjelmakirjauksella ei kuitenkaan ollut vaikutuksia ympäristöministeriöltä myönteisen avustuspäätöksen saaneiden hankkeiden osalta, joiden avustusprosentti onkin peräti 100. Uuraisten vetämän kuntaryhmän lisäksi ilmastosuunnitelmaan ehdittiin hakemaan avustusta esimerkiksi pohjoiseen Keski-Suomeen, mutta suuri osa Suomen kunnista jäi ilman avustusta. Vaikka nykyinen hallitus ilmastosuunnitelman laatimisvelvoitteen perui, ei ilmastoasioiden painoarvo ole mihinkään kadonnut ja tavoitteellinen suunnitelma on sekä kunnan, että valtakunnan etu. Ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen on energiatekniikan insinööri, joka lähestyy ilmastoasioita puolueettomasti ja käytännönläheisesti, sekä perustaa näkemyksensä mitattuun ja tutkittuun tietoon. Aikaisemmin hän on tehnyt alueellista energianeuvontaa, energiaselvityksiä, uusiutuvat energian kuntakatselmuksia ja hiililaskentaa. Hän on erikoistunut hajautettuun ja uusiutuvaan energiaan. – Minulla on sisäsyntyinen uteliaisuus kaikkeen uuteen ja tällä alalla viime vuosikymmenet ovat olleet mielenkiintoista kehityksen aikaa. Voimakas muutos on ollut siirtymä fossiilisesta energiasta yhä enemmän uusiutuvaan suuntaan. Liikkuminen on sähköistynyt ja myös asennetasolla on tapahtunut muutosta, ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota kuluttamisensa tasoon. Paljon on silti vielä tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään, Järvinen toteaa. – Lähtötilanne on, että aloitan kartoittamaan, mistä kuntien päästöt syntyvät. Peruslähtökohdat näissä neljässä kunnassa ovat samankaltaiset, mittakaava vähän vaihtelee Keuruun kaupungin, pienen Multian ja siihen väliin sijoittuvien Petäjäveden ja Uuraisten kesken. Kaikissa kunnissa elinkeinoelämä jakaantuu suurin piirtein samoin, maatalous on aika vahvasti mukana, sitten liikenne ja asuminen, teollisuuden osuus varsinkin pienemmissä kunnissa on vähäinen. Päästöistä löytyy ympäristö- ja tilastokeskukselta mitattua tietoa, se pitää vain analysoida. Vertailuvuosina käytetään vuosia 1990 ja 2007. Näistä jälkimmäinen on eräänlainen vuosi 0, silloin Suomessa ovat olleet päästöt korkeimmillaan. Ilmastolaki edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen tämän jälkeen. – Seuraavaksi mietitään keinoja päästöjen vähentämiseen. Keski-Suomen liitolla on tavoite olla hiilineutraali vuonna 2030, mutta se tulee uskoakseni liian nopeasti. Tärkein keino on fossiilisesta energiasta luopuminen ja puhtaampaan energiaan siirtyminen, mutta kokonaistulos syntyy monista pienistä puroista. Esimerkiksi viime talven energiakriisi sai ihmiset säästämään sähköä vapaaehtoisesti, mikä näkyi myös päästöjen pienenemisenä noin 10 prosentilla ja samalla konkretisoi ihmisille, mistä on kyse. Käytännössä säästimme viime talvena yhden Olkiluodon ydinvoimalan verran energiaa, Jouni Järvinen sanoo.
Maatalous ja liikenne ovat merkittäviä ilmastotekijöitä maaseutukunnissa. Niissäkin on suunta parempaan. Maa- ja metsätalouden päästöjä tutkitaan ja pyritään vähentämään, sekä parantamaan hiilinieluja. Työpaikkaliikenteeseen taas korona aiheutti pysyvän muutoksen, kun etätyöstä tuli uusi normaali. – Jokainen voi tehdä pieniä ilmastotekoja miettimällä esimerkiksi matkustamistaan ja energiaratkaisuja, mutta kenenkään ei tarvitse istua kylmässä torpassa karvalakki päässä ja jättää saunakin lämmittämättä. Kuntatasolla viimeisistäkin öljylämmitysratkaisuista luopuminen ja kuntalaisten kannustaminen tekemään saman, ovat hyviä toimenpiteitä, Järvinen sanoo. Kaukolämpö esimerkiksi Uuraisilla tuotetaan hakkeella. Tuuli- ja aurinkoenergia lisääntyvät tulevaisuudessa. Uuraisille ei varuskunnan läheisyyden vuoksi tuulivoimaloita tule, mutta Multialla niitä jo on ja Keuruulle tulossa. Aurinkoteknologialle sen sijaan ei ole mitään esteitä ja paneelit tulevat varmasti lisääntymään. – Molemmissa ongelmana on toistaiseksi varastointi, mutta tekniikka kehittyy. Oletettavasti Olkiluodon kaltaisia isoja ydinvoimaloita ei Suomeen enää rakenneta, mutta esimerkiksi Kuopion Energia on tehnyt aiesopimuksen enintään viidestä pienydinreaktorista kaukolämmön tuotantoon, Järvinen kertoo. Noin Olkiluodon sadasosan kokoisten pienydinvoimaloiden rakentamista koskevaa lupaprosessia aiotaan keventää ja säteilyturvakeskuksen sääntelyä muuttaa siten, että laitoksia saa rakentaa myös asutuksen läheisyyteen. Hanke kestää kesäkuun 2025 loppuun, jolloin realistisen tavoitteelliset ilmastosuunnitelmat ovat valmiit. Suunnitelma päivitetään jatkossa kerran valtuustokaudessa. – Toimenpiteet, joilla ilmastotavoitteisiin päästään ovat yleensä myös sellaisia, joilla kunnan rahaa säästetään ainakin pitkällä tähtäimellä, Jouni Järvinen päättää.
Vuoden ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä kahden aikaan Mämmien suurperhe Höytiällä heräsi outoon pamaukseen. Jossakin jysähti niin, että hillopurkkikin tipahti hyllyltä. – Huutelin yläkertaan, että tipahtiko joku sängyssä ja kävin ulkonakin kurkistamassa, mutta mitään ei näkynyt ja painelin takaisina nukkumaan. Seuraavana aamuna sitten huomattiin, että pihassa oli talon nurkalta lähtien noin sentin levyinen ja kymmenisen metriä pitkä haljennut railo maassa, kertoo Arto Mämmi. Maanjäristyksestä ei ollut kysymys, mitään seismistä toimintaa ei Höytiällä ole havaittu. – Todennäköisesti kyse on routajäristyksestä, arvelee muutaman kilometrin päähän etätöihin ja taloa lämmittämään saapunut meteorologi Matti Huutonen ja linkkaa aiheesta artikkelin.
Aimo Kejosen laatimasta kirjoituksesta selviää, että routa- tai pakkasjäristykset voivat toden totta olla niin rajuja, että ne saavat ihmiset soittamaan seismologian instituuttiin ja raportoimaan maanjäristyksistä. Ikirouta-alueilla routa- ja pakkasjäristykset ovat tuttu ilmiö. Routahalkeilu esimerkiksi asfalttiteillä on Suomessakin varsin yleisiä ja paljastuvat viimeistään keväällä. Järistykset johtuvat maaperässä olevan veden nopeasta jäätymisestä ja aiheutuvat yleisimmin talviolosuhteissa, kun lumeton maanpinta jäätyy nopeasti. Mämmienkin maa järisi juuri puhtaaksi auratulla piha-alueella. Jääjäristyksiä voi esiintyä myös soilla, kosteikoilla ja alueilla, joilla on korkea pohjaveden pinta.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
