22.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Airi Vuorisen neulepuikoilla on tällä kertaa vaaleanpunaista lankaa. Langasta on syntymässä lämmintä seitsemännelletoista lapsenlapsenlapselle. Tyttö syntyi sukuun marraskuussa. Tänä vuonna neljännen polven jälkeläisiä on syntynyt kaksi; katras kasvoi poikalapsella syyskuussa. Pienokaiset saavat heti synnyttyään myssyn ja sukat. Ristiäisiin valmistuvat peitto, nuttu, myssy, sukat ja lapaset.
Airilla on kaksi lasta ja lastenlapsia on seitsemän.
-Kovasti on suku rikastunut minun jälkeeni, ensi viikolla 80 vuotta täyttävä Airi nauraa.
Airin käsistä syntyvät myös riisipiirakat, niin ristiäisiin kuin yksivuotissyntymäpäiville.
-Jos nyt rupeaisin tässä luettelemaan nimiä, saattaisin ne kaikki muistaakin. On niitä ollut jo pakko kirjoittaa ylös ja merkitä syntymäpäivät keittiön seinällä olevaan kalenteriin pienellä sydämellä. Siitä on helppo katsoa, montako syntymäpäivää on tässä kuussa. Joulukuussa on eniten tapahtumia, kun on seitsemät syntymäpäivät. Kivaa on puuhata. Olen sanonut, että piirakoita ja munavoita teen niin pitkään kuin kykenen.
Paitsi omiin jälkeläisiin, Airi käyttää aikaansa myös yhteiseksi hyväksi. Hän on toiminut Korpilahden reumayhdistyksen puheenjohtajana pian 15 vuotta.
-Kerran viikossa on kokoontuminen ja kerran kuukaudessa on käsityökerho. Tiistaisin on yhteiskävely. Se ei ole saanut kovin suurta suosiota. Ihmiset kävelevät ehkä sitten itsekseen. Liikunta olisi kyllä tosi tärkeää, Airi sanoo ja lisää, että on itse alkanut käydä aamulenkillä.
Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtäviä hän on hoitanut toistakymmentä vuotta.
Jyväskylässä syntynyt ja kasvanut Airi on asunut suuren osan elämästään Korpilahdella.
-Äiti oli Karjalasta ja isä Pylkönmäeltä eli olen puoliverinen karjalainen. Isäni oli mukana kummassakin sodassa ja oli sotainvalidi. Kumpikin kuoli jo 59-vuotiaana, 13 vuoden välein. Heillä oli sen verran ikäeroa.
Airilla on kolme nuorempaa sisarusta.
Airin ensimmäinen työpaikka oli Mäki-Matin konttorissa Jyväskylässä.
-Olin töissä ensin laskutuksessa ja viimeisin tehtävä oli säästökassassa ennen kuin jäin äitiyslomalle.
Airin puoliso Erkki opiskeli teknillisessä koulussa sen ajan, kun Airi oli äitiyslomilla.
-Kun Erkki valmistui, hän sai työpaikan Koskensaaren naulatehtaalta Petäjävedeltä. Muutimme sinne. Meille oli tehty asunto entiseen leivintupaan. Pari vuotta olin kotirouvana ja sitten pääsin Arelle töihin. Kuljin ensin Motilla eli pienellä sinisellä junalla ja sen jälkeen tuttujen kyydissä. 1970-luvulla pääsin naulatehtaalle myyntisihteeriksi, Airi kertoo.
Myöhemmin puoliso eteni tehtaanjohtajaksi ja perhe muutti suurempaan taloon Koskensaaren alueella.
Vuonna 1977 perhe muutti Korpilahdelle, kun Erkki kosiskeltiin tänne töihin.
-Aloin kysellä itselleni töitä Korpilahdelta ja kävi hyvä tuuri ja sain osa-aikaisen työn Korpilahti-lehdestä. Töitä oli kolmena päivänä viikossa.
Eräänä päivänä Lahkonmyllyssä asuneen perheen ovikello soi ja ovella oli Ensio Antikainen. Hän tuli kysymään Airia kiviveistämön toimistoon töihin.
-Sanoin, että kahtena päivänä voin tulla.
Myöhemmin Korpilahti-lehden työstä tuli kokoaikainen ja kiviveistämö jäi.
Korpilahdella Airi tunnetaan ja muistetaan Korpilahti-lehden toimistonhoitajana. Hän oli lehdessä töissä 31,5 vuotta.
-Aloitin vuonna 1977 ja jäin eläkkeelle vuonna 2009. Tänäkin päivänä lehtiasioissa saatetaan ottaa yhteyttä. Nuoretkin ihmiset tervehtivät, vaikka en minä heitä välttämättä enää tunne. Jäin eläkkeelle, kun kuntaliitos toteutui. Olin ensin aikonut olla vielä vuoden, mutta siinä kohtaa ajattelin, että nyt on hyvä hetki jäädä pois.
Airi Vuorinen juhlii syntymäpäiviään perjantaina.
-Ajattelin, että nyt pidetään vielä viimeiset pippalot. Ensi perjantaina on varsinainen syntymäpäivä ja sunnuntaina tulevat sitten sukulaiset.
Enää ei Airin tarvitse juhlia yksin järjestää, vaan apua tulee lapsenlapsilta.
-Kyllä he tulevat mummoa auttamaan.
Maarit Nurminen
21.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut soivat tänäkin vuonna maailman lasten puolesta. Jyväskylän seurakunta järjestää yhteensä 60 Kauneimmat joululaulut -tilaisuutta.
Korpilahdella lasten kauneimmat joululaulut soivat kirkossa 3.12. Putkilahdessa lauletaan 4.12. ja Saakoskella 12.12. Korpilahden kirkossa kauneimpia joululauluja lauletaan yhdessä 22.12.
Jyväskylän seurakunnassa Kauneimmat Joululaulut soivat kirkkojen lisäksi muun muassa hoitokodeissa ja kortteliklubeilla – tai vesijumpan tahtiin AaltoAlvarissa tiistaina 17.12. klo 15–17 sekä Vaajakosken uimahallissa Wellamossa keskiviikkona 18.12. klo 13.30–17.
Omat tilaisuutensa järjestetään ruotsin- ja englanninkielisille laulajille, ja tänä vuonna lauletaan myös saamen kielellä. Pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamenkieliset laulut kaikuvat Keltinmäen kirkossa lauantaina 7.12. klo 17.
Yleisö laulaa Jyväskylä Sinfonian säestyksellä Taulumäen kirkon kahdessa tilaisuudessa torstaina 12. joulukuuta klo 18 ja 20. Orkesteria johtaa Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestari Lorenzo Passerini. Esilaulajia ovat Jyväskylän seurakunnan kanttorit Eveliina Modinos ja Jukka Hassinen sekä Gaudioso-nuorisokuorolaiset.
Raskaammat Kauneimmat Joululaulut soivat puolestaan Vaajakosken kirkossa perjantaina 20.12. klo 18.
Yhteislaulutilaisuuksien lisäksi seurakunta järjestää Kauneimmat Joululaulut -jumalanpalveluksia ja -konsertteja.
– Joulumieli löytyy tuttuja joululauluja laulamalla, ja voimme samalla tehdä hyvää maailman lasten auttamiseksi, sanoo Jyväskylän seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen vastuun asiantuntija Ulla Klemettinen.
Laulutunnelmaan pääsee lisäksi Jyväskylän seurakunnan Youtube-kanavalla sunnuntaina 22.12. klo 18 Palokan kirkosta välitettävän suoratoistolähetyksen kautta.
Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuran ulkomaantyöhön heikoimmassa asemassa olevien lasten olojen parantamiseksi. Keräykseen voi lahjoittaa myös verkossa osoitteessa kauneimmatjoululaulut.fi/lahjoita tai MobilePaylla numeroon 61408.
Kaikki Jyväskylän seurakunnan Kauneimmat joululaulut -tapahtumat osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/joulu.
21.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Torstaina puolenpäivän jälkeen Korpilahdella on useita alueita, jotka ovat edelleen sähköttömiä. Näin on esimerkiksi eteläisillä ja pohjoisilla kylillä sekä Heinosniemen ja Kärkisten suunnalla.
Mason Ratsutallin yrittäjä Nina-Maria Granroth kertoo, että sähköt ovat olleet poikki eilisillasta saakka.
-Ne menivät, kun aikuisten ratsastustunti oli kentällä käynnissä. Hevoset pysyivät rauhallisina, vaikka ihmiset ehkä vähän säikähtivätkin. Nopeasti saimme otsalamput ja taskulamput käyttöön. Eilisiltana oli vielä kuutamo ja luntakin, joten ulkona näki aika hyvin.
Granroth kertoo, että sähköyhtiö on kertonut sähköjen palaavan aikaisiin tänään torstaina illalla.
-Taloon tulee vesiosuuskunnan vesi ja se on toiminut normaalisti, joten hevosilla ei ole mitään hätää. Sitä paitsi tuossa vieressä oleva pieni järvi on vielä auki. Siitä saisimme vettä hätätapauksessa. Onhan se ihmisille hankalampaa touhuta otsalampun kanssa, mutta hevoset ei pimeästä hätkähdä.
(Juttu päivittyy)
20.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Marjut Leikas aloitti Korpilahden Pyrinnön puheenjohtajana elokuussa.
– Pyrinnön toiminnassa olen ollut mukana muutaman kauden, mukaan tulin sitä kautta, kun tyttäreni rupesi pelaamaan kavereidensa houkuttelemana, Leikas kertoo.
– Pyrinnön hallituksessa olin puolitoista kautta, viime kauden olin myös B-tyttöjen joukkueenjohtajana. Kaikkihan tässä ovat vapaaehtoisia, pyrimme aina vaihtamaan hallituksen jäseniäkin, ettei homma käy liian raskaaksi kenellekään, Leikas sanoo ja kehuu pyrintöläisten talkoohenkeä.
– Tämä yhteisö on tosi hieno ja mukana on kivoja ihmisiä. Kun oma lapseni pelaa joukkueessa, koen tärkeänä olla itsekin mukana. Hallinnollinen puoli on minulle tuttua oman työni kautta, ja tällainen järjestelijän rooli on minulle luontainen, Leikas sanoo.
– Itse olen pelannut lentopalloa joskus yläkoulu- ja lukioikäisenä. Olen kotoisin Pieksämäeltä, Pieksämäen Namikan kaikki pelit tuli käytyä katsomassa silloin aikoinaan. Täällä Pyrinnössä nuoret saavat liikkua yhdessä ja kasvaa yhdessä, onhan se etuoikeus, että siinä saa olla mukana.
Pyrinnöllä on tällä kaudella B-tyttöjen, C-tyttöjen, D-ikäisten sekä naisten joukkueet, jotka pelaavat sarjoissa, E- ja F-ikäiset pallokerholaiset eivät ole vielä pelanneet sarjassa. Naiset ovat mukana aluesarjassa, D-ikäisillä on sekasarja, jossa pelaa sekä tyttöjä että poikia.
– Naisten joukkueessa meillä oli vähän katoa, nyt naisten joukkueessa pelaa myös C-tyttöjä, jotka haluavat haastaa itseään. B-tyttöjen joukkue meillä on tällä hetkellä suurin, mukana on 12 tyttöä, Marjut Leikas kertoo. B-tytöt ovat 15 – 16 -vuotiaita, C-tytöt 13 – 14 -vuotiaita, D-ikäiset 11 – 12 -vuotiaita ja pallokerholaiset 10-vuotiaita tai nuorempia.
– Pyrinnönkin jäsenmäärä on vähentynyt paljon, väheneminen alkoi korona-aikana. Sama näkyy muuallakin, Korpilahti ei ole poikkeus. Sarjoista on jäänyt poiskin joukkueita, kun he eivät ole saaneet tarpeeksi pelaajia, Leikas kertoo.
– Meille on tullut tänä vuonna uusiakin pelaajia ja se on kiva juttu, samoin se, että pelaajia, jotka ovat jo lopettaneet, on aloittanut uudestaan. Pidimme koululla koululentis-tapahtuman, ja sitäkin kautta on tullut jo kyselyjä. Uudet pelaajat ovat aina tervetulleita. Meillä on hallituksessakin uusia ihmisiä, yksi opettajakin, Kiia Aronen. Hänen kauttaan pystymme syventämään yhteistyötä koulun kanssa.
Vuosi sitten syksyllä kaupunki korotti salimaksuja ja aikaisemmin ilmaiset nuorten vuorotkin tulivat maksullisiksi.
– Se oli meille aikamoinen yllätys, mutta olemme selviytyneet. Olemme onnistuneet varainhankinnassa tosi hyvin. Meillä oli päättyneen tilikauden tulos plussalla, emmekä joutuneet nostamaan pelaajamaksuja. Tälle kaudelle teimme pelaajamaksuihin pienen indeksikorotuksen, mutta ne ovat edelleenkin tosi matalalla tasolla, Marjut Leikas kertoo.
– Haluammekin pitää pelaajamaksut alhaalla. Meille on kunnia-asia, että harrastaminen on kaikille mahdollista, eikä se jää kiinni perheen taloudellisesta tilanteesta.
Rahaa Pyrintö on hankkinut muun muassa järjestämällä turnauksia ja tekemällä erilaisia talkoita.
– Varainhankinta on vaatinut työtä, ja haastavaakin se on, kun kaikilla on kaikkea muutakin tekemistä. Jokainen saa osallistua talkoisiin siten kuin pystyy. Jos ei pysty tulemaan paikan päälle, voi vaikka leipoa kahvilaan tai hankia arpajaispalkintoja. Talkootyötä on erilaista ja siihen on osallistuttu hyvin, iso kiitos siitä kaikille pelaajille ja vanhemmille, Leikas sanoo.
– Jos varainhankinta menee edelleen hyvin ja jos saamme sponsoreita, meillä on mahdollisuus uusia peliasut; sitä ei ole tehty moneen vuoteen.
Leikas haluaa myös tuoda lentopalloa ja Korpilahden Pyrintöä tutuksi korpilahtelaisille.
– Olemme esimerkiksi mukana Korpilahden joulunavauksessa ja muissa tapahtumissa ja teemme yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Osuuspankki on meille iso ja pitkäaikainen kumppani, nyt virittelemme yhteistyötä Hippo-hiihtojen ja Hippo-yleisurheilukisojen järjestämisessä. Toki Hippo-kisojen järjestäminen on meille varainhankintaa, mutta on se myös lentopallon ja Pyrinnön tunnetuksi tekemistä ja yhteisöllisyyden vaalimista, Leikas sanoo.
– Nyt olemme miettineet, miten saisimme korpilahtelaiset aktivoitua lentopallon pariin. Olemme laittaneet kotiturnauksista ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille. Pelit ovat avoimia kaikille, eikä niihin ole sisäänpääsymaksuja; nuorille olisi tärkeää, että kotipeleissä olisi katsojia kannustamassa. Kannattaa tulla aistimaan tunnelmaa, Kiian keksimän sloganin mukaan lentopallo on parasta paikan päällä.
Tiina Lamminaho
19.11.2024 | Tilaajille, Toivakka
MLL Toivakan yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin Toivakan Vakkarilla viime perjantaina.
MLL Toivakan yhdistys järjestää monenlaista mukavaa toimintaa ja tapahtumia lapsille, nuorille ja perheille Toivakassa. Vuosi 2025 on yhdistyksen 99. toimintavuosi. Yhdistyksellä on tällä hetkellä 146 jäsentä. Vierailijoiksi syyskokoukseen olivat saapuneet Toivakan Lions Clubin Reijo Järvenpää ja Simo Laulajainen. He luovuttivat MLL:n Toivakan yhdistykselle 1000 euron lahjakortin.
Kokouksessa valittiin MLL Toivakan yhdistykselle uusi puheenjohtaja Heli Saaren tilalle. Saari on muuttanut Jyväskylään, eikä näin ollen jatka puheenjohtajana. Yhdistykselle valittiin uusi puheenjohtaja vuosille 2025–2026 sekä uusi hallitus. Uusi puheenjohtaja on 1.1.2025 alkaen Ritva Oinonen. Varsinaiset hallituksen jäsenet ovat seuraavat: Ritva Oinonen (pj.), Tiina Ahonen, Jenni Hakala, Sanna Hirvonen, Henriikka Jalo, Elina Rantalainen ja Saana Wolff. Hallituksen varajäsenet ovat Jenni Hinttala, Inka Keteli ja Anna Manninen.
Vuoden 2025 toimintasuunnitelmassa on perhekahvilatoiminta maanantaisin. Olkkari-illat järjestetään edelleen joka keskiviikko seurakuntakodilla vetovuorovastuin SRK n kanssa.
Toiminnassa jatkuvat edelleen alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä peuhapäivät sekä 4.-6.luokkalaisille suunnatut tacotiistait kerran kuukaudessa.
Vanhemmuuden tukeminen tapahtuu yhteistyössä muiden Toivakassa toimijoiden kanssa mm. vertaistuen kautta syntyneiden vauvojen muistamisena neuvolan kautta ja myös perheisiin adoptoitujen lapsien muistamisena. Joululahjapuu – keräys on jälleen meneillään Perälän aulassa vähävaraisille lapsiperheille yhteystyössä Keski-Suomen hyvinvointialueen ja K-Market Perälän kanssa.
Lisäksi osallistutaan vähävaraisten toivakkalaisten perheiden muistamiseen MLL Järvi-Suomen piirin kautta Hyvä Joulumieli -lahjakorteilla. Sukupolvien välistä toimintaa jatketaan, sekä Isä-lapsi -toiminta aloitetaan. Mukaan toimintaan toivotaan paljon isiä ja isoisiä.
Yhdistys jatkaa yhteistyötä muiden toivakkalaisten yhdistysten sekä kunnan ja seurakuntien kanssa.
Toivakan Leijonat näkisivät puolestaan mieluusti uusina jäseninä myös naisia. Kansainvälisesti Lions Clubin jäsenistä 30 prosenttia on naisia. Suomessa naisten osuus on noin 20 prosenttia, mutta Toivakassa ei vielä ole Leijonissa naisjäseniä. Toivakan Leijonissa jäseniä on 22.
Veikko Ripatti
19.11.2024 | Tilaajille, Uurainen
Hanna-Riikka Oikari, 32 Höytiältä on tuore enduron SM-hopeamitalisti. Tosin mitali jaetaan vasta viikon päästä palkintogaalassa, toistaiseksi onnistuneesta kaudesta muistuttavat pokaalit takan päällä.
– Lapsiperhearjessa on ihan muut asiat kuin saavutettu kisamenestys mielessä, Hanna-Riikka sanoo ja aviomies Matti Oikari nyökkäilee. Ympärillä pyörii kolme lasta, Emilia, 5, Vilho 3 ja Olivia, 1.
– Kun kisataan ja lapset on mummolassa, niin keskitymme enduroon täysillä, Matti jatkaa. Tosin on kisavarikko melko tuttu paikka lapsillekin.
Myös Matti Oikarilla on SM-mitali endurossa vuodelta 2018, pronssinen. Mutta nyt on Hanna-Riikan vuoro kisata, Matti valmentaa, huoltaa ja säätää pyörän. Yhteistyön tulos oli huikea, sillä Hanna-Riikka pomppasi Suomen huipulle suoraan äitiysvapaalta.
– Hanna-Riikka pisti eka kerralla paremmaksi ja otti hopean, Matti hymyilee.
Erityisen yllättävää ei ole, että Konnevedeltä kotoisin oleva Hanna-Riikka ja kyyjärveläinen Matti ovat tavanneetkin crossiradalla. Matin laji on ollut pääasiallisesti aina enduro, mutta Hanna-Riikka ajoi nuorempana vain motocrossia, jota ajetaan radalla.
– Crossitausta näkyy Hanna-Riikan ajossa, hän uskaltaa ajaa kovaa sellaisissa kohdissa reittiä, missä pystyy. Enduro on motocrossiin verrattuna kestävyyslaji, Matti kehaisee.
– Pitää myös osata hiljentää, ettei telo itseään. Lapset tarvii äitiä, Hanna-Riikka lisää.
Enduro muistuttaa lajina hiukan rallia, koska se ajetaan maastossa, siinä on erikoiskokeita ja siirtymiä. Legendaarisin suomalaiskisa lienee Päijänteen ympäriajo. Osakilpailu kestää yleensä koko päivän. Sarjoja on miehillä kolme eri kuutiotilavuuksien mukaan ja naisilla yksi, lisäksi on nuorten ja veteraanien sarjat. Pyörällä on lajissa iso merkitys ja siihen saa rahaa uppoamaan, ei kuitenkaan aivan niin paljoa kuin esimerkiksi ralliautoon. Vakuutuksien kallistuminen on viime vuosina karsinut harrastajia.
– Kaluston ei tarvitse olla kovin uutta, meidän kilpapyörätkin on niitä samoja, millä minä ajoin kilpa-aikanani. Esimerkiksi iskunvaimentimien säädöillä on iso merkitys. Valtaosan treenikerroista käytimme säätöjen hakemiseen ja onnistuneet säädöt näkyivät heti vauhdissa. Hanna-Riikka osaa kertoa tarkkaan, mitä pitää tehdä ja minä teen, Matti kertoo.
Vuodessa osakilpailuja on seitsemän, joista Hanna-Riikka ajoi viime vuonna kuusi, kerran hän oli sairaana.
– Olivia oli viime talvena reilu 7-kuukautinen, kun aloin vilkuilemaan kisaohjelmaa. Huomasin, että talvikisoja ajettiin vain pari ja kysäisin Matilta, että kestäisiköhän minulla kunto. Pakko oli kokeilla, ensimmäisessä kisassa talvella olin kolmas, mikä tietysti motivoi lisää. Ensimmäiseen kevätkisaan treenasin pari viikkoa ja haettiin hyviä säätöjä ja sen kisan voitinkin, seuraavassa olin toinen.
– Silloin huomasi kisoissa, että synnytyksestä oli tosiaan aika vähän aikaa, kunto alkoi loppua loppupäivästä. Kesällä lopetin imettämisen ja alkoi marjastuskausi, se olikin erinomaista peruskuntotreeniä. Ajotreenit aloitettiin vasta kesän lopulla. Enduro vaatii lihaskuntoa ja kestävyyttä, koska ajetaan tosi vaihtelevissa maastoissa, joskus jopa suolla. Jos jää jumiin, niin pyörä pitäisi jaksaa nostaa irti, Hanna-Riikka kertoo.
Ajaminen talvella tai kesällä vaatii myös hiukan eri lihaksia, sillä ajoasento on erilainen. Kesällä ei satulassa juurikaan istuta.
Ensi vuonna myös Uurainen näkyy enduroympyröissä, sillä helmikuun ensimmäisenä päivänä Uuraisilla ajetaan miesten SM-osakilpailu. Järjestävänä seurana on Jyvässeudun Enduroseura, jota Oikaritkin edustavat.
– Yksi erikoiskoe ajetaan tässä meillä, yksi pääosin kunnan maalla aika lähellä ja yksi Saarijärven puolella Lannevedellä. Kisakeskus on Uuraisten koulukeskuksella, reittimestari Matti Oikari kertoo.
Hanna Lahtinen
