20.08.2024 | Korpilahti, Uurainen
On asioita, joiden tärkeyden huomaa vasta kun sitä ei saa ja hanasta loriseva vesi on ehdottomasti yksi sellainen.
Merja Huutosen kotiin Uuraisten Höytiällä vesi on tullut omasta lähdekaivosta omalla paineellaan vuosikymmenet, kuten myös naapuriin, a joka on Sari, Asta, Tanja ja Matti Huutosen rakas lapsuudenkoti Paja-aho.
Eräänä aamuna Merjan aamukahvit jäivät keittämättä ja vedentulo loppui molemmista kiinteistöistä, joten selvää oli, että vian täytyy olla putkessa, joka johtaa veden noin puolen kilometrin päästä lähteeltä taloihin. Putki on kaivettu maahan 50 vuotta sitten ja sen jälkeen päälle on ehtinyt kasvaa sankka metsä.
– Hiukan putkea yritettiin kaivaa esiin rakennusten läheltä, mutta mitään vuotokohtaa ei löytynyt ja maakin oli ihan kuivaa, Merja Huutonen kertaa.
Niinpä naapurukset kartoittivat vaihtoehtoja, joita ei lopulta ollut kovin montaa.
– Metsän kaataminen, lähteen kunnostaminen ja uuden putken vetäminen olisi ollut iso, työläs ja kallis urakka ja vesiosuuskunta taas ei todennäköisesti koskaan tänne saakka laajene. Jäljelle jäi kaivon poraus. Sen kustannukset oheistöineen ovat vajaan kymppitonnin luokkaa, josta työn osuuden saa vähentää kotitalousvähennyksenä, Matti Huutonen kertoo.
Suvun lvi-yrittäjä Petri Huutonen suositteli korpilahtelaista Kaivonporaus Olympia Oy:ta ja viime viikolla koitti hetki, kun terä alkoi porautua Paja-ahon maaperään. Kolmessa metrissä vastaan tuli kallio.
Porauskalusto tottuneesti käytellyt aliurakoitsija Matti Lehtinen arveli kallion lohkeavasta koostumuksesta, että kovin syvälle ei tarvitse mennä, ennen kuin vettä löytyy. Lopulta pora tavoitti pohjaveden 130 metrin syvyydessä. Seuraavaksi kaivoon asennetaan pumppu ja suoritetaan vedentuotannon tarkistus. Mikäli vedentulo on vielä heikkoa, ratkaisuksi todennäköisesti sopii painehalkaisu. Painehalkaisulla tarkoitetaan toimenpidettä, missä porareikä tukitaan noin 20 metrin syvyydelle ja kaivoon lasketaan 5000-10000 litraa vettä noin 300 barin paineella. Veden paine aukaisee kalliossa olevat ruhjevyöhykkeet, joita pitkin kalliopohjavesi virtaa. Näillä konsteilla syntyy toimiva kaivo lähes varmasti.
– Jopa 600 metriin saakka on mahdollista meidän laitteilla porata. Syvin porattu kaivo on ollut 540 metriä, Matti Lehtinen kertoo.
Porakaivon etuja ovat veden riittävyys ja laatu; pinta- ja sulamisvedet eivät kaivoon pääse. Jatkuvassa käytössä se on myös lähes huoltovapaa. Joillakin alueilla maaperässä saattaa olla vedenlaatua heikentäviä mineraaleja, kuten rautaa, mangaania tai arseenia. Sen sijaan radonkaasu ei aiheuta merkittäviä turvallisuusriskejä nykyaikaisten porakaivojen käyttäjille. Nyt ymmärretään, että kaivon pitää tuulettua. Uusien porakaivojen hatuissa on korvausilmaventtiili.
Kaivonporaus Olympialla on jo 27 vuoden kokemus syvien reikien poraamisesta. Toiminta-alueena on koko Suomi. Vesikaivoja enemmän porataan tällä hetkellä maalämpökaivoja.
– Maalämpö on tätä päivää. Se on lähes aina paras vaihtoehto uuteen omakotitaloon ja paljon tehdään myös remonttikohteita, Matti Lehtinen kertoo.
Maaperään sitoutunut energia saadaan käyttöön poraamalla maalämpökaivo ja asentamalla siihen keruuputkisto. Maalämmön etuja ovat kotimaisuus, kustannustehokkuus, ekologisuus ja pitkäikäisyys. Miinuspuolena ainoastaan melko kallis hankintahinta.
Hanna Lahtinen
20.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan vakkahenkilöksi on valittu tänä vuonna Arto Virtanen. Valinnan perusteina oli se, että Virtanen tuo kylälle ja kyläläisille positiivisuutta ja on aina siellä, missä jotakin tapahtuu.
Arto kertoo olevansa paljasjalkainen toivakkalainen ja asuneensa koko elämänsä Toivakassa. Hän tuntee Toivakan ja sen asukkaat. Vastikään Arto vietti 50- vuotuispäiviään ja näin ollen tuli miehen ikään. Arton voi tavata K-Market Perälässä Kertun kulman kahvilassa ja usein myös pyöräilemässä kylällä.
Kävimme tapaamassa Artoa ja kysyimme häneltä hänen arkisen elämän toimista. Ensimmäiseksi kysyimme, että tuliko vakkahenkilöksi valinta yllätyksenä.
– No se tuli aivan yllätyksenä, mutta valinta oli ihan hyvä.
Tiedetään, että olet monissa tapahtumissa talkoolaisena, missä esimerkiksi?
– Olen esimerkiksi joulumyyjäisissä ja kesämarkkinoilla avustamassa mm. myyntipöytien laitossa. Autan järjestäjien lisäksi myös markkinamyyjiä, jos ja kun apua tarvitsevat.
Mikä on mieluisin työ, mitä olet tehnyt?
– Kyllä se varmaankin on Toivakan seurakunnassa avustaminen. Siellä olen mielelläni mukana ja autan mm. kolehdin kantamisessa.
Toivakan kirkkoherra Panu Partanen onkin saanut Artosta luottoapulaisen.
– Arto toimii seurakunnan jumalanpalveluksissa avustajana. Hän avustaa ehtoollisella pitämällä leipäastiaa, vainajien kynttilän sytytyksessä ja suntioinnissa. Lisäksi hän on avustustehtävissä keittopäivissä seurakuntakodilla, konserteissa ja muissa tilaisuuksissa. Arton läsnäolo seurakunnassa on otettu vastaan hienosti. Hän kuuluu kalustoon. Kaikki tuntevat hänet ja häntä tervehtivät. Koska hän osallistuu työtoimintaan sotealueen päivätoiminnan kautta, hän saa työstään myös pientä palkkaa. Artoa voi pyytää tehtävään kuin tehtävään ja hän tekee ne aina mielellään. Hän on lähes aina hyvällä tuulella ja puhelias. Hän on aina paikalla ajoissa ja erittäin luotettava. Seurakuntamestari Seppo sanoikin, että Arton tuntilistat voisi täyttää palkanmaksua varten jo etukäteen, niin varmasti hän tulee töihin ja hoitaa säntillisesti tehtävänsä, Panu Partanen kertoo.
Veikko Ripatti
20.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten helluntaiseurakunta perustettiin samana vuonna kuin PaikallisUutisten edeltäjä Jyväskylän Ympäristölehti, eli vuonna 1964. Seurakunta juhli kuutta vuosikymmentään 10. elokuuta koko päivän tapahtumalla.
Ohjelmassa oli seurakunnan historianäyttely, kirpputori, kahvila, lounas, syntymäpäiväjuhla, yhdessäoloa, pelejä ja puuhaa lapsille, grillausta, iltanuotio bändin säestyksellä ja lopuksi iltahartaus.
Päiväjuhlassakaan ei pönötetty, vaan napakasti ja musiikin säestyksellä käytiin läpi seurakunnan vaiheet. Henkilöt puhujapöntössä vaihtuivat, kun joka vuosikymmenen oli saanut oman kertojansa. Varhaisvaiheita ennen varsinaisen seurakunnan perustamista kertasi Aimo Mäkinen. Arto Veijonen kertoi 60-luvun tärkeät vaiheet ja mainitsi sellaiset nimet kuin Martti Asikainen, Taavi Vääränen, Toivo Jämsä ja Aimo Takanen, jotka kiersivät ja keräsivät samoin uskovan joukon yhteen.
Seurakunta perustettiin Höytiän työväentalo Moskovassa 24. toukokuuta 1964, jolloin jäseneksi liittyi 31 henkilöä. Heistä kaksi oli kunniavieraina mukana myös 60-vuotisjuhlassa. Aili Vääränen, 102 vuotta ja Kerttu Vihavainen, 99 vuotta. Jo vuosikymmenen lopulla pieni Uuraisten helluntaiseurakunta teki päätöksen Anja Pajulan Thaimaan lähetystyön tukemisesta.
Uuraisten helluntaiseurakunnan 60-vuotisjuhla sisälsi monia kohtaamisia. Jarmo Saarni tapasi seurakunnan vanhimman, 102-vuotiaan Aili Vääräsen, taustalla Merja Saarni juttelee Kerttu Vihavaisen kanssa.
Pikkuhiljaa toiminta vakiintui ja jäsenmäärä lisääntyi, 70-luvulle tultaessa helluntailaiset tunnettiin telttakokouksista. Vuonna 1978 hankittiin ensimmäinen oma kokoontumistila, Välirinne, aivan Uuraisten keskustasta. Seurakunnan ensimmäinen työntekijä Olavi Karhu aloitti ja toimi puolen vuoden ajan. Myös nuorisotyö ja kerhot vakiinnuttivat paikkansa osana seurakunnan toimintaa. 70-lukua muisteli entinen poikakerholainen Risto Mäkinen.
Seuraavaksi tuulitakissa ja hikipannassa puhujapönttöön 80-lukua muistelemaan marssi Markku Koskinen. Tuolla vuosikymmenellä avattiin lähetyskirpputori ja rakennettiin oma Kokkolammen leirikeskus, josta tulikin tärkeä kesämuistojen hankkimisen paikka.
– Olin aika innokas leiriläinen. Leireillä sai uida, pelata ja kuulla taivaan iskän sanaa, Koskinen muisteli.
Seurakunnan pastorina toimi Jorma Laulumaa Helli-vaimo tukenaan ja lähetystyössä tuettiin Jarmo ja Merja Saarnia ja järjestettiin esimerkiksi lähetystyöiltoja. Kaikki olivat mukana myös juhlassa.
90-luvun esittelijänä toimi Marja Lehmuskoski, joka tuolloin muutti takaisin synnyinkuntaansa.
– 90-luku oli laman vuoksi synkkä ja ihmiset olivat ahtaalla. Seurakuntamme toi moneen perheeseen valoa ja uskoa parempiin aikoihin. Monesti myöhemminkin olen huomannut elämän myllerryksissä ajattelevani, että onneksi on seurakuntaperhe.
90-luvulla hankittiin myös nykyinen toimitila, joka sitä ennen toimi kauppana ja baarina. Musiikkitoiminta monipuolistui ja avioparityö alkoi. Jorma Laulumaan jälkeen pastoreina toimivat Tauno Kajander ja Kurt Äijäläinen.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toiminta vain lisääntyi ja monipuolistui, syntyi lauluryhmiä ja bändejä. Lähetystyö kohdentui Thaimaan lisäksi Kambodžaan, Etiopiaan sekä Papua Uuteen-Guineaan. Lähetystyöstä tuli myös seuraava pastori, Jarmo Saarni, häntä seurasi Miko Puustelli, joka iloisella olemuksellaan nosti helluntaiseurakunnan profiilia koko kunnassa. Yhdessä Timo Kuusjärven kanssa he kohtasivat ihmisiä myös ovityön kautta.
Eeva Äijäläinen muisteli tuota vilkasta aikaa ja iloitsi erityisesti siitä, kuinka nuoret ottivat yhä enemmän vastuuta esimerkiksi kerhotoiminnasta.
2010-luku oli hyvin lähetystyöpainotteinen. Vahvasti mukana olivat ja ovat yhä Liisa ja Roger Finch
– Lähetystyön kenttä ei ole vain kaukana Aasiassa tai Afrikassa, vaan myös Eurooppa tarvitsee lähetystyötä, sen huomasin jo asuessani 30 vuotta Belgiassa, Liisa Finch kertoi. Lähetyspastori Roger Finch puolestaan löysi kutsumuksensa maasta, joka tällä vuosikymmenellä nousi vielä isompiin otsikoihin, eli Ukrainasta.
2020-luku toi tullessaan koronan, mikä vaikeutti seurakuntaperheelle niin tärkeitä kokoontumisia, mutta pakotti myös kehittämään uusia tapoja kohdata.
Miko Puustellin jälkeen pastoriksi tuli Timo Koivisto ja hänen aikansa tullaan muistamaan myös ukrainalaisten aikana. Helluntaiseurakunnalla oli keskeinen asema pakolaisten kotouttamisessa ja samalla myös yhteistyö kunnan ja luterilaisen seurakunnan kanssa yhä vahvistui.
Juhlassa nostettiin esiin paljon nimiä, mutta Liisa Finch halusi painottaa yhtä asiaa:
– Me olemme yhdessä seurakunta. Meistä jokaista tarvitaan. Haluan kiittää teistä jokaista.
– Edelleen haluamme tavoittaa uuraislaisia ja viedä evankeliumin ilon ja toivon sanomaa näihin aikoihin sopivalla tavalla, nykyinen seurakuntapastori Jyrki Hakonen toteaa.
Hänellä on nyt takanaan noin puoli vuotta Uuraisilla ja paikkakunta alkaa tuntua yhä enemmän omalta.
Sekä pastorina toimiminen, että Uurainen olivat hänelle uusia asioita.
– Hyvin on lähtenyt käyntiin. Aina on mukava tänne auton nokka kääntää. Olen iloinen, että rukouksiini vastattiin ja minut johdatettiin tänne. Erityisesti sydäntäni on koskettanut vapaaehtoisten työ. Tällä hetkellä kun seuraa uutisia, niin onhan tämä maailma aika kauhea paikka, tässä ajassa on paljon epävarmuutta ja pelkoa. Haluaisin, että Uuraisten helluntaiseurakunta on paikka, jonne jokainen voi tulla hyväksytyksi omana itsenään ja josta löytyy aina toivoa, Jyrki Hakonen päättää.
Hanna Lahtinen
14.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Ensi kesänä puhaltavat Jokihaaran Paunetin Aittakioskilla uudet tuulet. Mikko ja Maija Nieminen ovat päättäneet siirtyä 25-vuotisen kioskiharrasteen jälkeen reserviin ja vastuuvetäjän paikka on avoinna.
– Olo on aika haikea, yli 150 nuorta on viihtynyt ohjauksessamme kioskilla. Tarina on vailla vertaansa. Mukavia muistoja on paljon ja on hienoa, kun tapaa aikuistuneita jäätelönmyyjiä ja huomaa, miten elämä on heitä kantanut, Mikko Nieminen sanoo.
– Esimerkiksi Määtän perheestä meillä on ollut 11 lasta kesätöissä ja myös heidän vanhempansa ovat auttaneet tarvittaessa, Maija Nieminen jatkaa. Tänäkin kesänä kioskissa on työskennellyt seitsemän nuorta.
Vaikka neljännesvuosisadan kestänyt kioskivapaaehtoistyö on ollut mukavaa, on se myös sitonut ja esimerkiksi jäätelömenekin arviointi on ollut joskus haastavaa.
Tämä kesä ei ollut myynnillisesti ennätyksellinen, mutta siihen olikin selkeä syy. Niin tarpeellinen kuin tieremontti olikin, ei terävän sepelin tai raitaverkon päällä ajaminen houkuttanut kuin aivan välttämättömiin ajoihin ja moni valitsi kiertotien.
Vaikka Niemiset kioskivastuusta luopuvatkin, ei vapaaehtoistyö lopu. Jokihaaraan on jälleen suunnitteilla uusi laavu, tällä kertaa Vehniäntien varteen Karhunkivelle.
– Elämä jatkuu, vaikka toiminta muuttuu. Ensi lauantaina meidät tapaa Tikkakosken tohinoissa. Järkkäreinä touhutaan, äänentoistoa viritellään ja mahdollisesti Jokihaaraa ja Tikka-tuotteita esitellään, he kertovat.
13.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan koululaiset aloittivat muiden keskisuomalaisten tapaan syyslukukauden torstaina 8.8.
Poliisi on valvonut monin paikoin koulutien varrella sitä, kuinka koululaiset otetaan liikenteessä vastaan. Lapset eivät pysty arvioimaan liikenteen riskejä kuten aikuiset.
Toivakassa suojatiekäyttäytymistä koulun alkamispäivänä opastettiin useiden henkilöiden voimin. Toivakkatalon kohdalla oleva vilkkaasti käytetty suojatie oli kunnanjohtaja Touko Aallon valvonnassa.
– Näin ensimmäisenä päivänä on tarpeen korostaa lapsille oikeaa tapaa ylittää suojatie. Monet haluaisivat ajaa polkupyörillä suojatien yli, mutta se ei ole turvallista. Suojatie on turvallisuussyistä ylitettävä jalan ja pyörää taluttaen, jolloin autoilijoilla on aina väistämisvelvollisuus, opasti Aalto.
Koulujen käynnistyttyä autoilijoilta vaaditaan malttia liikenteessä.
– Tieliikennelaki edellyttää erityisen varovaisuuden noudattamista lapsia lähestyttäessä. Se tarkoittaa käytännössä riittävän alhaisen nopeuden käyttämistä ja varautumista yllättävään, jopa sääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen. Tämä korostuu nyt, kun kaikkein pienimmät ja liikenteeseen tottumattomat koululaiset alkavat jälleen kulkea koulumatkoja. Lapsi on siis lainkin mukaan elävä varoitusmerkki liikenteessä, muistuttaa ylikomisario Markus Taskinen Itä-Suomen poliisista.
Taskinen muistuttaa myös, että turvallisen koulutien opastaminen on pääosin vanhempien vastuulla.
– Jokaisen vanhemman tulisikin käydä lapsensa koulutie läpi itse mukana kulkien, samalla arvioiden vaaranpaikkoja ja opastamalla niiden huomioimista.
Kesällä Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kuljettajista lähes yhdeksän kymmenestä onkin vähintään toisinaan hiljentänyt nopeuttaan nopeusrajoitusta alemmaksi turvallisuuden takia koulun lähellä tai alueella, jossa on paljon suojateitä. Toisaalta joka viides tunnustaa, että on vähintään joskus ajanut liikennevalojen läpi, vaikka valot ovat vaihtuneet punaisiksi. Yli puolet on kiihdyttänyt keltaisilla ehtiäkseen liikennevaloista läpi.
Veikko Ripatti
