10.09.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Vesiosuuskuntamalli on ollut käytännössä ainut tapa saada niin kattava vesi- ja viemäriverkosto haja-asutusalueille Suomessa. Uuraisilla vesiosuuskuntia on useita. Vesiosuuskunta Uurainen, sekä Kyynämöisten ja Hankalan vesiosuuskunnat toimivat kokonaan Uuraisten alueella, Kuikan vesiosuuskunta ja Hirvaskylän vesihuolto-osuuskunta toimivat useamman kunnan alueella.
Vilkkainta vesiosuuskuntien perustamisen aikaa oli vuosituhannen vaihde ja silloin alkanut infran rakentaminen on jatkunut pikkuhiljaa hiljentyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä vain Kyynämöisten vesiosuuskunta on laajenemassa Virtasalmentien suuntaan.
Uuraisten vesiosuuskunnan perustaminen ja hankkeet liittyvät vahvasti vuonna 2006 rakennettuun runkolinjaan Uuraisilta Jyväskylään.
Vesiosuuskunnissa on tehty ja tehdään valtava määrä vapaaehtoistyötä. Toisin kuin yleensä talkootyössä, vesiosuuskuntatoiminnassa ollaan myös tekemisessä suurten rahasummien kanssa. Rahaa rakentamiseen on saatu Ely-keskukselta ja kunnalta, sekä luonnollisesti liittymämaksuista. Verkoston rakentamista on tuettu myös lainarahalla. Osuuskunta otti lainaa pankista ja antoi edelleen osakkaille liittymät osamaksulla, jopa 25 vuoden maksuajalla. Osakkaille järjestely on ollut erittäin edullinen ja helppo tapa saada oman kodin vesijärjestelmä lain vaatimalle tasolle ja toimintavarmaksi. Tällä hetkellä Vesiosuuskunta Uuraisen osakkaita on noin 250, joista aktiivikäyttäjinä 220 taloutta.
Taloudellisten näkökulmien lisäksi vesihuoltotoimintaan liittyy erittäin vakavasti otettavia vastuukysymyksiä. Käyttöveden on oltava puhdasta sekä turvallista kaikissa olosuhteissa ja jätevettä ei saa päästä vuotamaan maastoon tai vesistöihin. Vesiosuuskunta on näistä asioista vastuussa ja asioiden mennessä vikaan, voivat korvausvastuut olla huomattavia.
Yleinen linja Suomessa on ollut, että ns. valmiit vesiosuuskunnat liittyvät kunnallisiin vesilaitoksiin. Myös Vesiosuuskunta Uurainen on käynnistänyt selvitystyön yhdistymisestä kunnan vesilaitokseen.
– Elämme muutoksen aikaa ja tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu. Toimintaympäristö on muuttunut aika rajusti ja lakisääteiset tehtävät alkavat olla sellaisia, että vapaaehtoisvoimin hoitamisen aika alkaa olla ohitse, kertoo Vesiosuuskunta Uuraisen puheenjohtaja Taru Rytkönen.
Uuraisilla on perustettu yhdistymistä selvittävä ja valmisteleva ”vesinyrkki”, johon kuuluvat Uuraisten kunnan vesilaitos, Hirvaskylän vesihuolto-osuuskunta, Kyynämöisten vesiosuuskunta, Hankalan vesiosuuskunta ja Vesiosuuskunta Uurainen. Selvitystyön tarkoitus on luoda pohja vesiosuuskuntien sekä kunnan vesilaitoksen yhdistymiselle, mutta varsinaiset päätökset tekee jokaisen vesiosuuskunnan osuuskuntakokous ja Uuraisten kunta omissa toimielimissään.
– Vesinyrkin aloituskokous oli viime viikolla. Työ alkaa tietojen keräämisellä. Lokakuussa käydään läpi tekniset ja toiminnalliset tiedot, sen jälkeen taloudellinen tilanne, sekä sopimukset ja saadut avustukset. Seuraavaksi selvitetään yhdistymisen edelletykset ja laaditaan yhdistymisasiakirjat. Loppuraportti annetaan 30.6.2025. ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset yhdistymisneuvottelut, jos niihin mennään, kertoo Uuraisten kunnan tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
Vesiosuuskunnan hallitukseen ei koskaan ole ollut jonoa, tällä hetkellä Taru Rytkösen lisäksi hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtaja Teppo Flyktman, Terho Heimonen, Pertti Huutonen, Jari Kärkkäinen ja Hannu Lahtinen, varajäseninä Erkki Hartikka, Helena Kulmala ja Juha Tuunanen.
– On hyvä muistaa, että vesiosuuskunnalla ei ole yhtään asiakasta, vaan osuuskunta tuottaa palveluja osakkailleen – eli omistajilleen, lisää toimitusjohtaja Jaana Hirsjärvi, joka palkattiin tekemään mahdolliseen yhdistymiseen johtavaa selvitys- ja valmistelutyötä. Alkuperäisenä osakkaana hän tuntee hyvin Vesiosuuskunta Uuraisen kuviot ja hänellä on myös alan koulutus.
Selvitystyön tavoitteena on löytää vesiosuuskunnan osakkaiden kannalta paras ratkaisu.
Esimerkiksi vesinäytteiden ottaminen on hoidettu vapaaehtoistyönä, mutta lain tiukentumisen myötä se ei ole enää mahdollista, vaan osuuskunta ostaa tällä hetkellä palvelun kunnalta.
Vesiosuuskunta Uurainen on lähestynyt osakkaitaan tiedotteella, jossa osakkailta valmistellaan tuleviin muutoksiin ja toivotaan kolmea asiaa:
Ensiksi kiinteistön omistaja huolehtii siitä, että pumppaamon kansi on turvallinen ja suljettu siten, ettei putoamisvaaraa ole.
–Esimerkiksi nippuside riittää yleensä lukitukseksi. Tärkeintä on, ettei kukaan ulkopuolinen mene kurkistelemaan ja mahdollisesti tiputtamaan kaivoon jotain sinne kuulumatonta, Taru Rytkönen sanoo.
Toiseksi toivotaan, että omistaja tutustuu omaan pumppaamoonsa ja sen käyttöohjeisiin.
– Oman pumppaamon toimintaperiaatteet kannattaa ottaa haltuun nyt, kun tukea on vielä saatavissa. Ennemmin tai myöhemmin tulee se aika, että apua ei ole enää saatavissa muualta kuin maksullisia huoltopalveluja tarjoavilta yrityksiltä. Kannattaa siis opetella tekemään ne asiat, jotka on mahdollista tehdä itse. Pumppaamot eivät ole periaatteeltaan monimutkaisia, mutta turvallisuus- ja hygienia-asiat on otettava huomioon kaikissa huoltotöissä, vesiosuuskunnan tiedotteessa kerrotaan.
Kolmas kohta koskee vikatilanteita. Juuri näissä on vuosien varrella tehty valtava määrä ilmaista vapaaehtoistyötä ja joskus riennetty apuun jopa kesken jouluaterian.
Nyt osuuskunnan hallitus toivoo, että vikatilanteessa omistaja tarkastaa itse ensimmäisenä pumppaamon tyypin, testaa pumpun toimivuuden mahdollisella pakko-ohjauspainikkeella, testaa korjaantuuko häiriö sähköjen katkaisemisella noin minuutiksi, tarkastaa pumppaamon ja vippojen likaisuuden ja mahdollisuuksien mukaan puhdistaa ja testaa vipat, jos kyseessä on vipallinen pumppaamo. Vasta mikäli nämä toimenpiteet eivät auta, voi apua tiedustella osuuskunnan päivystyspuhelimesta tai mahdollisten myöhempien ohjeiden mukaan erikseen nimetyiltä osuuskunnan yhteistyökumppaneilta.
– Kiinteistöpumppaamojen vikatilanteisiin reagointi on kaatunut muutaman hallituksen jäsenen hoidettavaksi, eikä näin voi enää jatkua. Kestävä ja myös väistämätön ratkaisu on se, että jokainen ottaa jatkossa enemmän vastuuta oman kiinteistönsä kiinteistöpumppaamosta, Taru Rytkönen toteaa.
Yhä vieläkin ongelmia aiheuttaa aines, joka ei kuulu viemäriin.
– Terveyssiteet, vanupuikot, kahvinporot, kinkkurasva, ehkäisyvälineet, näiden paikka ei ole viemärissä, Jaana Hirsjärvi muistuttaa.
Osuuskunta järjesti elokuussa osakkailleen kolme koulutusiltaa kiinteistöpumppaamojen huoltamiseen. Niihin osallistui noin 50 osakasta, joista yli puolet naisia. Tulossa on myös koulutusvideo, jonka avulla jokainen voi tutustua oman aikataulunsa mukaan.
Mikäli selvityshanke etenee siihen, että Vesiosuuskunta Uurainen sulautuu Uuraisten kunnan vesilaitokseen, saattaa se ainakin alkuvaiheessa laskea asiakkaaksi muuttuneen osakkaan vesimaksujaa. Kiinteistöpumppaamot siirtyisivät kuitenkin tällöin lopullisesti kiinteistöjen omistajien vastuulle. Eli vesimaksujen osalta muutos olisi osakkaiden kannalta edullinen, mutta samalla vastuu oman kiinteistön tekniikasta lisääntyisi.
Asiasta on tiedotettu kolmella tiedotteella tämän vuoden aikana, mutta vasta postilaatikoihin jaettu paperi sai monet reagoimaan. Facebookissa käynnistyi kiivas keskustelu, johon osallistuneista suuri osa ei ollut edes vesiosuuskunta Uuraisen osakkaita. Suora palaute hallituksen jäsenille on ollut aivan toisenlaista.
– Puhelinsoitot ja sähköpostiviestit ovat olleet hyvin asiallisia ja keskustelemalla on saatu moneen asiaan selvyys, Jaana Hirsjärvi toteaa
Lisätietoa: www.vesioskuurainen.fi
Edit 11.9. korjattu virheellinen tieto kunnan perimästä vesitaksasta.
10.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan seurakunnassa eletään historiallisia hetkiä. Monet asiat tehdään viimeisiä kertoja Toivakan seurakuntana. Onneksi toiminnan sisältö kuitenkin jatkuu lähes muuttumattomana, vaikka Toivakan seurakunta liittyy Jyväskylän seurakuntaan ensi vuoden alusta.
Jonkinlaista symboliikkaa oli siinä, että Toivakan seurakunnan viimeinen kirkkoneuvoston kokous torstaina 22.8.2024 pidettiin metsähautausmaalla. Samalla kirkkoneuvosto suoritti vuotuisen hautausmaakatselmuksen.
Esityslistalla oli luonnollisesti seurakunnan liitosasiakirjat. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 5.6.2024, että Joutsan ja Toivakan ja seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja ne liitetään 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakuntaan niin, että seurakunnan alueena on Jyväskylän kaupungin sekä Joutsan, Luhangan ja Toivakan kuntien alueet. Laajenevan seurakunnan nimenä on Jyväskylän seurakunta.
Joutsan ja Toivakan seurakuntien omaisuus, velat ja muut vastaavat sitoumukset siirtyvät 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakunnalle. Vastuuta velasta tai sitoumuksesta ei saa siirtää ilman velkojan tai muun oikeudenhaltijan suostumusta. Laajentuvan Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuusto muodostetaan vuoden 2022 seurakuntavaalien tuloksen perusteella.
Tuomiokapituli asetti järjestelytoimikunnan edustamaan laajentuvaa seurakuntaa ja huolehtimaan sen hallinnon järjestämisestä siihen saakka, että seurakunnalla on uusi kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Toivakan seurakunnasta jäseneksi nimettiin Arja Koriseva-Karmala ja varalle Topi Saarelainen.
Viimeisen kokouksen asialistalla oli myös muita kuin liitosasioita.
Toivakan kirkkoneuvosto päätti kolme vuotta sitten kuuluttaa hautapaikkojen hallinta-ajan loppumisesta koskien 322 hautapaikkaa.
Periaatteessa seurakunta voisi ottaa hautapaikat haltuun heti 25 vuoden hallinta-ajan loppumisen jälkeen, mutta käytännössä on haluttu toimia inhimillisesti. Hautapaikoilla on ollut ilmoitus kolmen vuoden ajan, jona aikana haudalla käyneet omaiset ovat tulleet tietoisiksi hallinta-ajan loppumisesta, ja heillä on ollut mahdollisuus jatkaa hallinta-aikaa. Näin onkin moni omainen tehnyt. Jäljelle on jäänyt 48 kappaletta hautapaikkoja, joiden hallinta-aikaa ei ole jatkettu. Kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun nämä hautapaikat ja niissä jäljellä olevat hautakivet. Lisäksi kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun 34 hoitamatonta hautapaikkaa ja kuuluttaa se paikallislehdessä, seurakunnan kotisivuilla ja haudalle laitettavalla ilmoituksella. Samalla kuulutuksella pyydetään omaisia poistamaan hautakivi kuuden kuukauden aikana, jonka jälkeen se siirtyy korvauksetta seurakunnan haltuun. Hoitamattomilla haudoilla on ollut hoitokehoitus lähes neljän vuoden ajan.
Käynnissä olevat hankkeet minikirkon ja grillikodan hankkimisesta seurakuntakodin tuntumaan etenevät. Lisäksi suunnitteilla on historiallisesti arvokkaan hautausmaan läpikäytävän katon uusiminen museoviraston ohjeiden mukaan.
Hanna Lahtinen
10.09.2024 | Pääkirjoitus
Monia pieniä kieliä uhkaa katoaminen. Suomi ei ole pieni kieli, vaikka sitkeästi sellaista narratiivia meille esitetäänkin. Maailmassa puhutaan noin 6000 eri kieltä ja tässä joukossa Suomi kuuluu 50 vahvimman kielen joukkoon. Mutta onko oikein käyttää sanaa narratiivi tässä yhteydessä vai voisiko sen korvata esimerkiksi sanaparilla tarkoitushakuinen viesti?
Suomen kieltä ei uhkaa englanti, vaan suomalaisten ihastus käyttää anglismeja. Aikaisemmin lainattiin sanoja, nykyään usein kokonaisia lauseita.
Suomen kieltä kirjoitetaan yhä paljon, mutta yhä harvemmin kynällä paperille. Näppisvihreet ovat korvanneet mustetahrat. Hymiöt kirjeeseen pirskotellun hajuveden.
Yhdyssanavirheet ovat oikea komiikan – usein tahattoman – temmellyskenttä. Keskiaukeamalla on juttu eläkeläisten kuumailmapallolennosta. Kiitos jutun kirjoittajan, joka jo ekaluokalla opasti minua suomen kielen saloihin, en kerro, että kuuma ilmapallo vei eläkeläiset taivaisiin. On vähän eri asia, särähtääkö kielikorvassa, vai kieli korvassa.
Myös suomen kielen kielioppi muuttuu. Moni puhuu rapautumisesta, toiset vain muuttumisesta. Kehityskulku on joskus se, että jos jotain virhettä riittävän kauan toistetaan, niin siltä poistetaan virheen status. Esimerkiksi kielitoimisto hyväksyy nykyään, että joku alkaa kirjoittamaan. Aikaisemmin piti alkaa kirjoittaa.
PaikallisUutiset täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja on siis 60-vuotias. Saattaa olla, että 10-vuoden kuluttua lehti täyttää 70-vuotta.
Hanna Lahtinen
06.09.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Kuuntelin Pariisin Olympialaisia herkällä korvalla. Ihmetystäni herätti huippu-urheilijoiden lausunnot, kuinka he ehtisivät palautua seuraavan päivän kisoihin? Seppo Rätyä tuli ikävä, kun kuunteli urheilijoiden analyyseja Eiffel-tornin juurelta. Seppo se osasi sentään sanoa aikoinaan asiat halki, poikki ja pinoon.
Otetaan yhdeksi esimerkiksi hapokkaaksi kutsuttu 400 metrin juoksu. Omassa mielessäni täysi ratakierros ei matkana kovin kummoiselta kuulostanut, lähinnä kivenheitolta.
Pukeuduin paskanruskeaan urheiluasuuni ja lähdin Uuraisten stadionille testaamaan Pariisin kisoissa kuulemiani puolitotuuksia. Tiesin, että Kuukan mondo ei valehtelisi näissä asioissa. 400 metrin lähtöpaikan vierellä pullea rusakko söi keinonurmea. Elukasta tuskin olisi vetoavukseni? Omin voimin oli otettava Ritolat. Yleisöä en myöskään paikalle kaivannut, enkä “Bankseja” häiritsemään suoritustani.
Kyyristyin lähtötelineisiin saalistavan gepardin elkein ja tunsin pinkeitten pohkeitteni uhkuvan alkukantaista voimaa. Hepin jälkeen pinkaisin täyteen raviin. Polvilumpiot rusahtelivat somasti ehtiessäni takakaarteeseen ja “hallitsevan piirimestarin” vauhti sen kuin lisääntyi.
Maalissa ravistelin housun lahkeen sisään eksyneen käpysen pois. Rivakka liike toimi samalla oivana loppuverryttelynä, enkä katsonut tarpeelliseksi lähteä yhden yön vuoksi Kiiskilänmäelle korkean paikan leirille. Eiköhän tässä palautuisi matalammallakin, omalla plyysisohvalla?
Hermotus tuntui toimivan entiseen malliin. Sakean makkarakastin ja perunamuusin tuoksun ehtiessä sohvalle saakka, reagointini oli välitöntä ja haarukka hetkessä tanakasti kädessäni. Illalla mentäisiin vielä yö kalaan ja lastattaisiin soutuveneen nokkaan korillinen Koffia palautusjuomaksi. Eikös se Tohmajärven keihäsjätti hoitanut mentaaliset harjoitteet samalla tavoin?
Seuraavana päivänä palattiin Kuukan mondolle. Ei pahemmin hapottanut ja pistelin ratakierroksen menemään edellispäivän tavoin tasaisen tappavalla tahdilla. Airi otti herätyskellolla aikaa ja totesi maalilinjan ylitettyäni juoksun menneen reilusti alle minuutin. Mitä se nyt tekee neljä kertaa kymmenen sekuntia? Aivan sama mihin aika maailmantilastoissa sijoittuisi. Tässä mitattiin pelkästään palautumisen tasoa.
Huippu-urheilijoilla saattaa olla erilaiset kriteerit palautumisen suhteen, mutta meikäläisellä ei tehnyt tiukkaakaan vetää paria ratakierrosta vuorokauden sisällä ja suorittaa vielä kotityöt päälle.
Muistan selostajan toivoneen Pariisin kisoissa sopivan hidasta alkuerävauhtia, että suomalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet jatkoon pääsylle. Olisi ollut tietenkin mukavampaa kuulla eetteristä, kuinka suomalaiset pinkovat, niin kovaa, etteivät muut perässä pysyneet. On eri asia toivoskella, kuin suorittaa.
Osa kisailijoista palasi Pariisin kisoista maitojunalla, patonki kainalossa ja pää täynnä viiniä. Neljän vuoden kuluttua olisi vuorossa Los Angeles. Luulisi siinä ajassa palautuvan hapokkaimmankin kaverin.
03.09.2024 | Tilaajille, Uurainen
Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä töitä uuraislaisten nuorten parissa elämän mutkikkaalla polulla, totesi seurakunnan nuoriso-ohjaaja Merja Kinnunen PaikallisUutisten haastattelussa noin 10 vuotta sitten. Silloin työvuosia oli takana jo yli 30. Nyt 40 vuoden uran jälkeen Merjan jäädessä eläkkeelle, ajatukset ovat yhä samat.
Merjan läksiäisiä vietettiin seurakuntakodilla viime torstaina, Teivaalan Tuvan hyvän ruuan ja vuosien varrella kertyneiden yhteistyökumppaneiden ja ystävien kesken.
24-vuotias kinnulalainen Merja Huuskonen tuli valituksi Uuraisten seurakunnan ensimmäiseksi nuoriso-ohjaajaksi vuonna 1984. Merjaa valitsemassa olivat muiden mukana Simo Koskinen, Tellervo Lehtoranta ja Mauno Kaartinen, joista kaksi viimeksi mainittua myös pitivät puheen hänelle läksiäisjuhlassa, jota vietettiin viime torstaina.
Tellervo Lehtoranta teki Merjasta myös ensimmäisen haastattelun elokuun alussa vuonna -84. Silloin hän oli ehtinyt jo kokea ensimmäiset rippileirinsä, mutta ei ehkä arvannut, että leirejä olisi edessä vielä yli 80, mikä tarkoittaa, että leirielämän ”hyvin nukuttuja öitä” mahtuu hänen elämäänsä reilun kahden ja puolen vuoden edestä ja monessa perheessa Merjan leiriohjauksesta ehdittiin nauttia kahdessa sukupolvessa. Jutun lopussa tuore nuoriso-ohjaaja esitti itselleen toiveen: ”Kun vain aina osaisi olla oma itsensä”. Merja on osannut ja juuri siksi hänestä pidetään niin paljon.
Vaikka nuoret ovatkin olleet Merja Kinnusen pääasiallinen työn kohde, pienessä seurakunnassa työnkuva on ollut paljon laajempi. Esimeriksi Sirkka Salminen muisteli lukuisia näytelmäprojekteja, joita hän on ollut Merjan kanssa toteuttamassa.
– Laita siihen, että Merja on ihan huippu, pyysi viime kesän rippikoululainen Jimi Friman, jonka albaa Merja Kinnunen pistää ojennuksen.
Valkokankaalla pyörinyt kuvakavalkadi osoitti, että yksi Merjan erinomaisista ominaisuuksista on ollut heittäytymisen taito.
Juhla oli hyvin Merjan näköinen, mutkaton, pokkuroimaton, paljon pitkiä halauksia sisältävä, sekä hauska. Muitakin Merjaan liitettyjä adjektiiveja juhlassa lueteltiin.
– Kysyin meidän koulun nuorilta, että millainen Merja heidän mielestään on ja eniten häntä luonnehdittiin sanoilla ”rento ja kiltti”, kertoi koulukeskuksen rehtori Sami Pasanen. Hän ja kaikkien kyläkoulujen edustajat kiittelivät vuolaasti toimivaa yhteistyötä, ”Merjan kerhot” ovat nauttineet suurta suosiota. Höytiän koulun johtaja Jouni Hämäläinen antoi myös erityiskiitoksen siitä, että Merjan kanssa on voinut keskustella myös aidosti tärkeistä asioista – kuten Kivijärven kalakanasta.
Ilman itkua juhlasta ei tietenkään selvitty, mutta henkistä nenäliinaa tarjosi sankari itse.
– Jos joskus jossain tarvitaan sijaista tai muuten henkilöä, joka tykkää toimia nuorten parissa, niin minua voi kysäistä.
Hanna Lahtinen
