17.12.2024 | Uurainen
Korvatunturille saakka oli kiirinyt tieto, että Kyynämöisillä kasvaa erikoisen tuuheita ja kauniita joulukuusia. Eivät ne tietenkään itsestään tuuheiksi muutu, vaan kevättalvesta käyvät puuamattilaiset Jouko Mäkinen ja Marta López de Mäkinen parturoimassa niitä hieman ja kun riittävän monta vuotta ahkeroi, ovat Kyynämöisten joulukuuset oikeita muotovalioita.
– Koemielessä laitettiin vanhalle perunamaalle kuusia kasvamaan 14 vuotta sitten, ihan suomalaista, mutta myös hopeakuusia ja palsamipihtaa. Nyt neljän vuoden ajan niistä on myyty kuusia koteihin, Jouko Mäkinen kertoo.
Pukki pyörähtää tällä viikolla Korvatunturilla katsomassa tonttujen touhuja, mutta palaa jälleen ensi lauantaina Kyynämöisille ja silloin on mahdollisuus vielä käydä hankkimassa se kylän komein kuusi tai sitten vain istahtaa nuotiolle pukin kanssa turisemaan ja makkaraa paistelemaan tai nauttimaan Titta-tontun glögiä. Erityisesti pukki ilahtuu lapsivieraista, mutta tykkää kyllä aikuisistakin.
– Joulu on kaikkien juhla, pukki vakuuttaa.
Joulukuusimaa löytyy aivan Kyynämöisten entisen kaupan kulmalta ja myös Facebookista nimellä Kyynämöisten joulukuuset.
17.12.2024 | Uurainen
Kangashäkissä toteutettiin tänä vuonna oma Tonttupolku taianomaisissa luontopolku Kontionjäljen maisemissa.
Tempauksen takana olivat kissamuseon hengetär Irma Pölykangas ja Arto Valkonen. Mukaan lähti myös kyläyhdistys Kangashäkkiset ry.
Tapahtuma löysi heti yleisönsä. Noin 50 rohkeaa isompaa ja pienempää kulkijaa suunnisti valaistulla polulla kohti Konttikorven laavua riisipuuron syöntiin ja nuotiomakkaran paistoon. Iloinen puheen porina Wau-huutojen kera kuului sähkövaloin toteutettujen valaistuksien kohdalla. Valoporoja, tonttuja, valonauhoja, patterivaloja ja lyhtyjä oli polun varrella luoden satumaista tunnelmaa pimeään metsän siimekseen. Laavulla lapset koristelivat innokkaasti paikalle tuodun joulukuusen, välillä temmeltäen pimeässä metsässä. Jopa liukureitakin testattiin vähäisessä lumessa. Hauskaa tuntui olevan kaikilla.
– Työtähän tässä oli kaiken suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta onneksi saimme Kangashäkkiset ry.n puheenjohtaja Esko Paloselta lainaksi pitkiä sähköroikkia niin se helpotti paljon. Pitkään olin tätä suunnitellut ja pohtinut, mutta näin positiivisen kokemuksen jälkeen uusitaan tapahtuma taas ensi vuonna, jos terveenä ollaan ja jaksetaan tuumii Irma Pölykangas.
17.12.2024 | Toivakka
Kankaisten kyläkoululla ei oltu hiljaa torstaina vaan näyteltiin, laulettiin, naurettiin ja itkettiin, kun maailman paras kouluruuan tekijä Hilja Puikkonen istui kuningattaren tuoliin. Eläkkeelle siirtyvä ikuinen farkkutyttö pääsi katsomaan koululaisten tekemää juhlanäytelmää, jossa ei puhuttu naisten iästä eikä painosta, vaan sen sijaan käytiin vakoilemassa Hiljuskan työelämää Toivakan kunnan palveluksessa kuudella eri vuosikymmenellä.
Kaikki alkoi 1970-luvun kokkaamiskoulusta, josta valmistunut Hilja pyöräili Kankaisten koululle töihin Elsa-opettajan ja pönttöuunien aikaan. Oppilaat haaveilivat kanaviillokista ja lantusta, ja sitä varten oli ensin kynittävä se kana ja laitettava tulet keittiön puuhellaan. 1980-luku toi mukanaan koulun remontin ja paljon uusia työkavereita mm. ylioppilastyttö Päivin. Oppilaat kuiskivat, että onko se totta, että Hilja voi ottaa uunimakkaravuuan kuumasta uunista ilman patalappuja? Ja olihan se totta – ne sormet pystyy mihin vaan!
Sitten tuli 90-luku ja työkavereiksi pari nuorta opettajaa: Vesa ja Taina. Keittiö oli koulun keskus ja Hilja kuunteli siellä kaikkien huolet vuorotellen. Sirkka toi ruokatarvikkeita ja Pentti johti johtokuntaa. Kymppiuutiset tulivat kuvaamaan avaruusyökoulua loppukevennykseensä. Ja Hilja palautti työkavereitaan säännöllisesti maanpinnalle ja opetti vähän elämää. 2000-luku oli astianpesukoneiden, tietokoneiden ja kännyköiden aikaa. Suomea johti Tarja Halonen ja koulussa pomottivat Hiljan lisäksi Jonna, Taina ja Päivi. Puhelinasia puhutti ja Hiljalla oli varmaan sormensa pelissä, kun vanhempien kanssa sovittiin lasten kännyköiden repussa pitämisestä.
2010-luvulla Hilja siirtyi kokkailemaan keskuskeittiöön Toivakkaan ja huristeli sieltä ruuan kanssa Kankaisille. Vanha koulu todettiin niin huonokuntoiseksi, että piti rakentaa uusi. Ruuhiryhmäkin tuli mukaan ja Hilja ja Irma pääsivät koristelemaan uuden ruokasalin joulun kunniaksi vimosen päälle. 2020-luku aloitettiin räväkästi maaliskuun koronasululla. Koululaiset laitettiin etäopetukseen. Hilja jakoi perheille ruokakasseja ja patisti oppilaita meet-tunneille, ja päästinhän sitä lopulta maskien kanssa takaisin koululle ja tortilloja syömään.
Vuosikymmenten kuluessa Hilja on ruokkinut satoja kyläkoulun oppilaita. Näin he Hiljaa muistelevat:
– Hilja oli aivan maailman paras kouluruuan valmistaja. Jonossa seisottiin ja Hilja annosteli sopivan annoksen. Muisti aina kysyä: Onko sopivasti?
– Hiljan lempeä katse on vieläkin muistoissa, kun hän istui tiskipöydän lähellä keittiössä ja katseli ruokailevia oppilaita.
– Hilja keittiössä oli kuin äiti kotona, joka päivä ne tutut kasvot ja ojentikin, jos ei ihan toiminut pelisääntöjen mukaan.
– Hilja oli aina iloinen ja jutteli ja kuunteli, jos oli jotain tärkeää mielen päällä.
– Laskiaisen pulkkamän ”pitkien pelaavien” jälkeen mentiin koulun keittiöön ja siellä oli Hiljan kermalla täytetyt laskiaispullat. Maistui erityisen hyvältä kirpsakan pakkaspäivän päälle.
– Parasta olivat mantelikala ja spagettipaistos – vieläkin tulee vesi kielelle, kun niitä muistelee.
Ei siis ihme, että juhlanäytelmä päättyi sanoihin: – Tästä ei enää nyt muuta puutu kuin kolminkertainen eläköön-huuto Hiljalle! Eläköön! Eläköön! Eläköön!
Taina Hoskari
03.12.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakassa eivät kaikki asu keskustaajaman kupeessa, vaan matkaa keskustan palvelujen pariin voi olla useita kymmeniä kilometrejä.
Kunnassa onkin haluttu huomioida syrjemmällä asuvat kahdella eri kimppakyydillä. Toinen tunnetaan nimellä seniorikyyti ja toinen on asiointikyyti. Kummatkin kyydit toteutuvat Tapani Järvelinin taksien avulla.
Seniorikyyti toteutetaan Senioripäivän tapahtumapäivänä, joka toinen tiistai .Seniorikyytiin pääsyn edellytyksinä on se, että on eläkeläinen, liikuntarajoitteinen ja eikä omaa ajokorttia ja autoa. Tällöin voi hakea pääsyä seniorikyytiläiseksi.
Kuljetuspalvelun hakemuslomakkeet löytyvät netistä Toivakan kunnan sivuilta tai paperilomakkeina kirjastolta tai Toivakkatalolta niiden aukioloaikoina. Paperilomakkeet palautetaan hyvinvointisuunnittelija Satu Korhoselle kirjastolle tai Toivakkatalolle. Hakemuksen voi myös postittaa vastauskuoressa, jonka saa halutessaan paperilomakkeen yhteydessä.
Senioripäivä kokoontuu parillisten viikkojen tiistaisin kello 11–13 seurakuntakoti Majakassa. Päivässä on myös mahdollisuus ruokailla pientä maksua vastaan.
– Kuljetuspalvelun myöntäminen on harkinnanvaraista. Pakollinen kriteeri on, että henkilö on eläkeläinen, joka ei saa vammaispalvelu- tai sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua. Vuonna 2024–2025 seniorikyydit kustannetaan testamenttivaroin, kertoo Satu Korhonen.
Mitä seniorikyytiläiset tuumivat tästä kuljetuspalvelusta?
– Tänne ei muuten pääsisi, kun muuta kyytiä ei ole käytettävissä ja suoraan taksikyytiin ei ole varaa. Tämä seniorikyyti on sen hintainen, että pystymme sillä kulkemaan, toteavat Anneli Hokkanen ja Marjatta Lukkarinen.
Molemmat seniorit asuvat Kankaisten kylällä ja kertovat, että senioripäivässä tärkeintä on, että saa tavata tuttuja ja jutella heidän kanssaan.
– Muuten elämä kotosalla on aika yksinäistä. Lisänä tässä senioripäivässä on se, että saa ruokailla, lisäksi kuulee hengellisiä ja kansanlauluja ja pääsee laulamaan itsekin yhdessä toisten kanssa.
Asiointikyyti on myös edullinen ja se on tarkoitettu kaikille sitä tarvitseville. Asiointiliikenteen kuljetus on tilattava edellisenä päivänä kello 14 mennessä suoraan liikennöitsijältä. Asiakkaat noudetaan tarpeen vaatiessa kotipihasta ja tuodaan takaisin kotipihaan, mikäli pihan olosuhteet ovat sopivat käytössä olevalle kalustolle. Muutoin kyytiin noustaan ja poistutaan lähimmältä bussipysäkiltä tai reitin varrella olevasta tienhaarasta.
Asiointikyytejä on kaksi, jotka suuntautuvat eripuolille Toivakan kuntaa. Läntinen reitti kulkee Toivakka–Vanha nelostie–Nisula–Rutalahti–Toivakka ja Toivakka–Paloskylä–Toivakka. Paluukyyti lähtee takaisin viimeistään kello 12.15. Aikaisemmasta takaisinlähtöajasta voivat kyytiläiset ja liikennöitsijä keskenään sopia toisin.
– Asiointikuljetus toteutetaan meno-paluuajona kerran päivässä tiistaisin. Kyytitilaukset on tehtävä etukäteen, mielellään viimeistään edeltävänä maanantaina, toteaa taksiyrittäjä Tapani Järvelin.
Itäinen asiointikyyti kulkee retillä Huikontie – Hautajärventie – Hohontie – Lievestuoreentie – Kivinavetantie – Leppälahdenväylä. Leppälahdenväylä ajetaan tarpeen mukaan. Perillä kirkonkylässä kuljetus on noin kello 10.20. Takaisinpäin kuljetus lähtee tällekin reitille viimeistään kello 12.15.
Tiistaina 26.11. oli Asiointikyydillä mukana mm. Ilmari Rautio Rutalahdesta. Hän totesi, että vaikeata olisi ilman tätä kyytiä päästä tänne kylälle asioimaan. Samaa mieltä on Reijo Hokkanen Paloskylän Soimaharjusta.
– Tulen mielelläni asiointikyydillä kauppa-asioille ja samalla jään Senioripäivän tapahtumaan seurakuntakodille. Tämä on edullinen kyyti. Ei ole omaa autoa, eikä julkinen liikenne siellä päin toimi. Aiempina aikoina bussi kulki Leivonmäeltä, mutta eivät kulje enää Paloskylän suunnalle toteaa Hokkanen.
Toimitukseen Hanna Lahtiselle oli vanhempi naishenkilö soitellut ihan muissa asioissa, samalla hän oli kovasti kehuskellut ja kiitellyt asiointikyytejä.
– Asiointikyydin käyttäjät ovat sellainen tiivis porukka, joka huolehtii myös toisistaan ja kyselee perään, jos ei joku olekaan joskus lähdössä. Tämä on minusta sellaista maaseudun välittämistä parhaimmillaan.
Lisätietoja tästä kyydityksestä antaa Toivakan kunnan Talous- ja hallintosuunnittelija Henna Breilin.
Veikko Ripatti
03.12.2024 | Tilaajille, Uurainen
Pienessä kunnassa onnistuu vielä tärkeän asian saattaminen asiasta vastuussa olevan viranhaltijan tietoon suhteellisen sutjakkaasti.
Viime viikolla vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Mariitta Kuitunen toi kirjallisen aloitteen Uuraisten tekniselle johtajalle Tiina Löytömäelle. Aloitteessa toivottiin selkeäsanaisesti penkkejä lisää torille ja kaikille niille alueille, joissa liikkuu ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia.
– Vaikka Uurainen on nuorekas kunta, tässä kirkonkylällä ikäihmisten määrä lisääntyy. Olisi tosi tärkeää, että jo kotiovesta lähtiessä tietää, että tarvittaessa pääsee jalkoja lepuuttamaan. Asia on ollut pitkään esillä ja tilanne esimerkiksi torilla on aika ajoin ollut parempi, mutta esimerkiksi viime kesänä huono, Mariitta Kuitunen sanoo.
Torilla on kiinteitä graniittipenkkejä, mutta ne ovat osin melko matalia, joista ylösnousu voi olla vaikeaa.
Kotiovesta ulos lähteminen on sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia ja edistää sitä, että siellä kotona pärjää mahdollisimman pitkään.
Aloitetta kipaisi vastaanottamaan myös kunnan tekninen isännöitsijä Markus Malmikallio ja olemasaolevien ja todennäköisesti tulevien penkkien paikkojen kartoitus alkoi heti.
– Meillä on tällä hetkellä parikymmentä penkkiä ympäri kylää. Ne jakaantuvat yhtä laajalle alueelle kuin on kevytväyliä. Peruspenkit maksavat 350 euroa kappale, eli kunnan talous ei muutaman lisäpenkin hankkimiseen kaadu. Toisaalta voisi myös kysyä vaikka joltain paikalliselta yritykseltä tarjousta, jos hankittaisiin kerralla useampi uuraislaisena tuotantona, Malmikallio suunnittelee.
Myös eri yrittäjien sponsoroimat nimikkopenkit, vaikka lahjoittajan laatalla varustettuna, olisi hyvä tapa lisätä keskustan toimivuutta ja viihtyisyyttä.
– Ilkivalta ei ole ollut Uuraisten penkkien riesana kuin hyvin vähäisessä määrin, ainakin nuoret ovat Uuraisilla fiksuja, Markus Malmikallio sanoo.
Vanhus- ja vammaisneuvosto on lakisääteinen elin, jollainen on oltava jokaisessa kunnassa ja jonka tehtävänä on seurata ja edistää ikäihmisten ja vammaisten elinoloja kunnassa, osallistua palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen sekä vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.
– Meillä on hyvä ja aktiivinen vanhus- ja vammaisneuvosto, joka tarttuu nimenomaan käytännön asioihin. Siihen kuuluu edustus molemmista eläkeläisjärjestöistä, seurakunnalta ja kunnalta. Ensi kesäkuussa valitaan vaalien jälkeen uusi neuvosto, kertoo neuvoston puheenjohtajana toimiva vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill.
Hanna Lahtinen
