Toivakan Rivakan Cheerleader-ryhmässä on hyvä meininki

Toivakan Rivakan Cheerleader-ryhmässä on hyvä meininki

Toivakan Vuoden liikuntateko -palkinto meni vajaan vuoden on Toivakan Rivakan riveissä toimineelle Cheerleading- ryhmälle. Perustelut kuuluivat näin: Vilma on ohjaajana taitava ja kerho on ollut erittäin pidetty. Alaluokkalaisille suunnattu kerho on innostanut myös vähän liikkuvia lapsia liikkumaan vuonna 2023.
Ryhmässä on 14 lajista innostunutta alakouluiläistä. Ryhmän ohjaajana toimii Vilma Muurainen. Hän on aiemmin harrastanut lajia Jyväskylässä JSA:n Cheerleading ryhmässä. Toivakkaan Cheerleading- ryhmän Vilma perusti äitinsä Maarit Pitkäahon innostamana.
– Muutama lajista innostunut nuori vielä mahtuu ryhmään mukaan ja he voivat ottaa yhteyttä minuun, sanoo Maarit Pitkäaho.


Cheerleadingissa osallistujat kokevat sosiaalista yhteyttä, joka omalta osaltaan kasvattaa nuorten keskeistä yhteenkuuluvuutta ja poistaa mahdollista yksinäisyyttä. Samalla se on hyvää liikuntaa.
Sponsorina tällä iloisella nuorten voimisteluryhmällä on K-Market Perälän kauppias Kerttu Vesterinen. Hänen lisäkseen ryhmää sponsoroivat nuorten vanhemmat. Toivakan Cheerleading-ryhmää voi kysyä esiintymään ohjelmanumeroksi erilaisiin kylän tapahtumiin. Tällä hetkellä ryhmässä ikäjakauma määrittelee jonkun verran toiminnan vaikeusastetta.

Veikko Ripatti

Harmonisen voiman tiellä jo 35 vuotta

Harmonisen voiman tiellä jo 35 vuotta

Jokihaaralainen Jyri Vilokkinen on saavuttanut aikidossa 5. danin vyön, mikä on jo niin korkea saavutus, että siihen hyväksyntä pitää hakea aikidon kehdosta, eli Japanista. Aikidon korkeammat arvot myönnetään vain suosituksesta ja vaativat monipuolista toimimista lajin hyväksi.
Aikido on kamppailulaji, mutta aikidossa vastustajaa ei ikinä pyritä vahingoittamaan. Aikidotekniikat perustuvat vastustajan voiman hyväksikäyttöön. Tekniikoiden tavoitteena ei ole vastustajan voittaminen, vaan hänen hyökkäystahtonsa nujertaminen.
Aikido tuli Jyri Vilokkisen elämään jo vuonna 1988 ja on pysynyt mukana aina. Tällä hetkellä hän ohjaa yhdet treenit viikoittain Jyväskylän monnarilla ja lisäksi käy 2-3 kertaa harjoittelemassa.
– Pidän ohjaamista erittäin tärkeänä myös oman kehittymisen kannalta. Parhaimmillaan treenin vetäminen on hyvin luova tila, jossa vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeää, hän määrittelee.
Aikidon ominaispiirre on, että siinä ei kilpailla, ainakaan toisten kanssa.
– Juuri siksi laji sopii minulle. Nuorena harrastin jonkin verran myös judoa, mutta en pitänyt lajin kilpailullisista elementeistä. Kilpaileminen jotenkin kaventaisi aikidoa ja tekisi siitä pinnallisemman. Itsensä kehittämisen lisäksi lajiin kuuluu keskittyminen, rauhoittuminen ja toisten kunnioittaminen. Aikido lisää kokonaisvaltaisesti henkistä ja fyysistä hyvinvointia, hän määrittelee.
– Aikido toimii myös erittäin hyvin stressinpoistajana, koska siinä joutuu keskittymään sekä fyysisesti että mentaalisesti liikkeisiin niin täysin, ettei samalla edes pysty pohtimaan jotain työasioita tai huolia, hän lisää.
Suomessa on harrastajia noin 4000 ja Jyväskylää sanotaan jopa aikidon mekaksi.
– Toiminta on myös melko kansainvälistä, Jyväskylässä käy treenaajia ulkomailta ja itsekin olen käynyt treenaamassa Ruotsissa, Ranskassa ja Tsekeissä. Aikido on hyvin yhteisöllinen laji. Minne tahansa maailmassa menisinkään ja vaikka kaikki menisi mönkään, niin jos löydän sieltä aikidosalin, tiedän että minua autetaan ja tarjotaan esimerkiksi yösija, Vilokkinen kertoo.
Nykyaika on jossain määrin aikidon uhka. Ihmisistä on tullut keskittymiskyvyttömämpiä, osittain mobiililaitteiden ja nopeita ärsykkeitä suoltavien sovellusten vuoksi. Aikido ei ole urheilun pikaruokaa, vaan vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä, mutta palkitsee harrastajansa harmonisella voimalla.
Sana aikido tarkoittaakin suomeksi harmonisen voiman tietä.

Toivakan erähenkilö vuonna 2023 on Matti Ilmonen

Toivakan erähenkilö vuonna 2023 on Matti Ilmonen

Toivakassa vuodenvaihteen erätulet sytytettiin Nisulan kylällä Toivolan tilan pihapiirissä.
Erätulille saapui noin 70 eräkäynninharrastajaa tai muuten vain erätulista nauttivaa vierasta.


Erätulilla paistettiin grillimakkaraa ja nautittiin nokipannukahvia sekä glögiä. Komeitten revontulien loistaessa kilpaa rakovalkean kanssa julkistettiin vuoden erähenkilö. Erähenkilötittelin ja tunnustuksena annettavan kuksan sai vastaanottaa Matti Ilmonen. Matti on harrastanut metsästystä jo vuodesta 1981 alkaen.


– Aloitin metsästyksen heti kun sain metsästäjätutkinnon suoritettua. Siitä asti olen riistan perässä metsiä samoillut, kertoo Matti.
Hirviporukassa hän on ollut mukana aluksi ajomiehen roolissa pikkupojasta alkaen.
– Ajoporukassa kapuloita yhteen paukuteltiin hirvien liikkeelle saamiseksi. Hirvet tai hirvi, yritettiin ajaa passiketjun ulottuville. Vuodesta 1986 alkaen olen ollut hirviporukassa mukana aseen kanssa.
Reilut kuusikymmentä hirveä on Matti tähän mennessä ampunut. Hyvänä metsästyskaverina hänellä on ollut karjalankarhukoira.
– Vuonna 1992 hankin Häkkisen Tapanilta ensimmäisen karjalankarhukoirani, Serin. Siitä lähtien on kaverina metsällä ollut karjalankarhukoira. Nykyinen koira, Remu on neljäs samaa rotua oleva koira. Karjalankarhukoira soveltuu hyvin hirven, karhun ja myös pienpetojen pyyntiin.


Riistanpyynnin lisäksi karjalankarhukoira soveltuu hyvin seurakoiraksi. Ne viihtyvät hyvin myös sisällä ja ovat koko perheen ystäviä. Riistanpyynnin lisäksi Nisulan metsästysseurassa tehdään aktiivista riistanhoitotyötä.
– Riistapellot, ruokintakatokset ja nuolukivet ovat tärkeitä riistanhoitomuotoja. Pienpetojen pyynnillä on myös merkittävä osuus riistanhoitotyössämme. Mm. supikoirien lisäksi pyydämme kettuja, näätiä ja minkkejä. Pyydetyistä eläimistä laitamme tiedot Omariista-palveluun. Sinne voi tallentaa myös kuvia pyydetystä saaliista.
Matti on ollut Nisulan Metsästysseuran sihteerinä vuodesta 1993 alkaen. Riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa hän on ollut vuodesta 1992 ja lisäksi alueellisessa riistaneuvostossa maanomistajien edustajana vuodesta 2011. Monipuolisen riistaharrastuksen myötä Matti on ansainnut vuoden 2023 erähenkilötittelin.

teksti Veikko Ripatti
kuvat Matti Ilmonen

Susanna Tanhu loi Selmalle oman maskotin – ensi vuonna tilaan muuttaa myös Uurasposti

Susanna Tanhu loi Selmalle oman maskotin – ensi vuonna tilaan muuttaa myös Uurasposti

Sesonkipuoti Selma avautuu jälleen huomenna torstaina jouluisissa tunnelmissa. Tulevat lauantait ovat puodilla vähän spesiaaleja, sillä silloin kesältä tutut 4H-yrittäjät Elli ja Kerttu pitävät vohvelikahvilaa. Joulukuun ensimmäisenä lauantaina lisäksi korutaiteilija Tapani Hietala pitää työnäytöstä ja viimeisenä lauantaina 16.12. on puodilla Uuraisten Eläkkeensaajien myyjäiset.
Ensi vuoden alusta Selman tilassa alkaa todennäköisesti kevyt remontti ja tavoitteena on, että tilan käyttö monipuolistuu entisestään. Kunta remontoi Uuraspostille uudet tilat olemassaolevaa lastaussiltaa hyödyntäen. Tällä hetkellä Uurasposti toimii vuokratiloissa, jotka eivät ole optimaaliset koko ajan lisääntyvän pakettiliikenteen kannalta.
Tilaan rakennetaan myös kaksi toimistotilaa ja pintoja uusitaan. Sesonkipuoti jatkaa entiseen tapaan kesällä ja joulun aikaan.
Suuri osa tilasta jää nykyiseen tapaan avoimeksi ja mahdollistaa erilaisten pop up -tapahtumien järjestämisen.
Sesonkipuoti Selmaa pyörittää Selma Ry, joka on tänä syksynä suunnitellut yhdistykselle uuden tuotemerkin yhteistyössä taiteilija Susanna Tanhun kanssa. Herkässä kranssissa istuu uteliaan näköinen lintunen, joka näkee ympärillään kauneutta. Uusi kuvio löytyy paitsi puodin mainoksista myös raparperilta ja mansikalta maistuvasta Teeleidin teestä ja Isoisän puulelujen valmistamista tulitikuista.
Jokihaaralainen yrittäjä ja taiteilija Susanna Tanhun tuotemerkki on EikunKeikun ja hänen taulujaan ja korttejaan on löytynyt Selman valikoimista jo vuosia. Päivätyönään Tanhu on pyörittänyt jo 10 vuotta Jesper Junior -lastenvaateliikettä Jyväskylän Palokassa. Koulutukseltaan hän on amk artenomi.
– Työ on erittäin luovaa, antoisaa ja värikästä. Nautin asiakaspalvelusta. Mutta nautin valtavasti myös luonnon rauhasta ja maalaamisesta. Koulutuksessani erikoistuin ohjaus- ja opetustyöhön, sekä erikoistekniikoihin. Työharjoitteluni suoritin Suomen Kansallisoopperan tarpeistossa. Olen opiskellut akvarellimaalausta lukuisten eri taiteilijoiden vaikutuspiirissä ja oppinut heiltä erittäin paljon, Susanna Tanhu kertoo.
Hänen mielestään taide ei ole jotain erikoista ja erillistä, vaan osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
– Taiteen tekeminen on aina ollut osa minua. Maalaaminen ja luonto ovat minulle elinehtoja. Tulevaisuudessa haluaisin entistä enemmän maalata, sekä välittää taiteen rentouttavaa ja innostavaa vaikutusta myös muille. Ennen yrittäjyyttä olen ohjannut useita lasten- ja nuorten kuvataideleirejä eri kaupungeissa. Haluaisin lisätä taiteen osuutta omassa arjessani, sekä tuotteideni kautta myös muiden elämässä, hän kertoo.
Ei ole yllätys, että Tanhu ammentaa ideat maalauksiin luonnosta.
– Luonto on täynnä muuttuvia värejä. Kukkamaalausteni innoittajina ovat oikeat kukkalajit, mutta käyttämäni tekniikka tekee niihin ripauksen sattumanvaraisuutta. Luonto ei koskaan ole täydellinen ja toisaalta on. Kukat eivät luonnossa ole ”asennossa”, vaan joku nuokkuu, toinen on lakastunut, kolmannesta puuttuu pala ja niin edelleen. Epätäydellisyys on luonnollista, herkkää ja kiinnostavaa. Siksi mielelläni annan aina sattumalle mahdollisuuden vaikuttaa töihini. Taiteen tekeminen rentouttaa, energisoi, antaa luovuutta muihinkin töihin ja tuo uusia ystäviä.
Susanna maalaa työnsä monen haastaviksi kokemilla vesiväreillä.
– Akvarellivärit valitsin siksi että en ole kovin pikkutarkan työn tekijä, tykkään värien läpikuultavuudesta, sekä niiden osin sattumanvaraisestakin sekoittumisesta. Akvarelleilla on helppo maalata missä vain.
Koti metsän siimeksessä on Susanna Tanhulle rakas.
– Maalla asuminen on minulle todella tärkeää! Olen asunut suurissakin kaupungeissa ja osaan todella arvostaa sitä että luonto on joka puolella ympärillä. Kiireisenä yrittäjänä minun olisi vaikeaa ehtiä metsään ellei se alkaisi heti kotiovelta! Nautin paljon luonnonvesissä uimisesta, hän kertoo.

Hanna Lahtinen

 

Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni

Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni

Avantouinti, kylmävesiuinti tai ympärivuotinen uinti on nostanut huimasti suosiotaan viime vuosina. Liki parikymmentä vuotta sitten avantouimareita sanottiin olevan Suomessa reilusti yli
100 000. Kylmäaltistuksen terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Kaksi suomalaista avantouintia harrastavaa psykoterapeuttia tutkivat parhaillaan kylmäaltistuksen vaikutusta mielenterveyteen.
Kylmävesiuinti kannattaa aloittaa harkiten ja suunnitelmallisesti. Toivakkalainen Minna-Mari Kivimäki aloitti kylmäuinnin keväällä, kun järvessä oli vielä jäätä.
– Omassa elämässäni oli tuolloin raskaampi vaihe ja mietin, olisiko kylmäuinnista apua. Luin paljon terveysvaikutuksista ja monet puhuivat siitä. Aluksi tein kylmään veteen nopeita pyrähdyksiä, Kivimäki kertoo.
Korpilahtelainen Miia Soranto kertoo tehneensä avantouinnin aloittamisessa monta virhettä.
– Aloitin avantouinnon kylmiltään keskellä talvea ilman asteittaista kehon sopeuttamista kylmään. Toki aloitin harrastuksen niin, että aluksi vain kastauduin, sitten pidensin vedessäoloaikaa vähitellen. Mitään varusteita minulla ei ollut, tossut hankin myöhemmin. Lähtökohtani aloittamiseen olivat kuitenkin aika kuormittuneet univajeen vuoksi, joten jos nyt aloittaisin uudelleen, huomioisin muutaman asian.
Soranto neuvoo aloittamaan kylmään totuttelun asteittain.
– Esimerkiksi kylmät suihkut ovat osa omaa arkea ympäri vuoden, näin pidän yllä kehon toleranssia kylmälle. Kylmä suihku aamuisin piristää, se vapauttaa kehon mielihyvähormoni dopamiinia, olo on energisempi, mieliala parempi, se vahvistaa immuniteettia ja kaunistaa ihoa. Kylmät suihkutkin on hyvä aloittaa asteittain, esimerkiksi 15 sekuntia kylmää lämpöisen suihkun päätteeksi. Tätä aikaa voi pidentää pikkuhiljaa.

Minna-Mari Kivimäki jatkoi keväisten pyrähdysten jälkeisen kesän uinteja syksyyn.
– Kun ensimmäisen kerran oli riitettä, ei se vesi tuntunut sen kylmemmältä kuin aikaisemminkaan. Koukutuin kylmäuintiin niin paljon, että kävin usein kaksi kertaa päivässä uimassa. Yhtenä päivänä tuli kolmaskin kerta. Se oli melkein pakkomielteistä. Jos joskus oli päivä, etten päässyt uimaan lainkaan, tuli huono omatunto asiasta. Siitä on harrastus rauhoittunut.
Kivimäki sanoo, että hän pystyy retkeilyharrastuksen myötä sietämään talvista kylmyyttä.
– Harrastan retkeilyä talvellakin ja opiskelen parhaillaan luonto-ohjaajaksi. Kylmässä toimiminen on ollut tuttua siis jo ennestään.
Miia Soranto puolestaan kertoo inhoavansa kylmää ja kosteaa säätä.
– En ui Suomessa edes kesällä, mutta nautin kylmävesiuinnista. Se on aivan erilainen tuntemus, jota ei saa mistään muualta.
Soranto kertoo, että kylmäaltistus on parantanut muun muassa verenkiertoa.
– Olen todella vilukissa, mutta avannosta noustessa palelu loppuu kuin seinään. Olen myös monesti sanonut, että avannosta ei voi koskaan tulla huonolla tuulella pois, se pelastaa huononkin päivän. Lisäksi kylmäaltistus on lisännyt kykyäni sietää epämukavuutta ja epämukavia tunteita kuten ahdistusta.
Kivimäki kertoo vedessä vietetyn ajan vaihtelevan päivän ja fiiliksen mukaan.
– Kylmäaltistuksen hyödyn sanotaan tulevan jo noin 30 sekunnista minuuttiin pituisena aikana. Uin joka säässä, useitakin minuutteja. En ole mitannut aikoja, koska en halua avantouinnin olevan suorittamista. Minulle kylmäuinti on hiljentymisen, rauhoittumisen ja rukouksen hetki.
Miia Soranto opastaa menemään lämpimillä lihaksilla avantoon.
– Mene aina lämpöisillä lihaksilla avantoon, mutta ei heti kovan treenin jälkeen. On totta, että jos elimistössä on lihaskipua/arkuutta ja tulehdusta, kylmä usein helpottaa. Moni reumaa sairastava on saanut apua kipuihinsa avannosta, mutta on tutkimusnäyttöä siitä, että liika kylmä heti harjoittelun jälkeen voisi jopa haitata lihaskasvua, sekä kestävyysharjoittelusta palautumista. Jos taas vaikka varpaat ja sormet ovat valmiiksi kylmät, voi tuntua siltä, etteivät ne sula uinnin jälkeen koko päivänä. Yleensä teen itse kevyen lenkin, kotiaskareita tai muuta ennen avantoon menoa, jotta keho on lämmin. Kokemuskin on näin miellyttävämpi.
Kivimäki kävelee avantouintipaikalle kotoaan noin kilometrin verran.
– Uinnin jälkeinen kävely laittaa veren heti kiertämään. Joskus menen autollakin, toisinaan potkukelkalla tai villasukilla.
Kivimäki sanoo, että lempisää kylmäuinnissa on auringon paiste ja pakkanen.
– Parikymmentä astetta pakkasta ja auringonpaiste. Mitä enemmän on pakkasta, sitä lämpimämmältä vesi tuntuu. Toisaalta tämän harrastuksen myötä on oppinut löytämään joka kelistä nautinnon aiheita. Ja kyllä siinä myrskysäässä uimisessa on sitä jotain!

Univalmentaja, kouluttaja Miia Sorannon vinkit kylmäuintiin:

Huomioi kehon sen hetkinen stressitila ja kokonaiskuormitus. Kylmäaltistus on aina stressitila elimistölle, niin kuin liikuntakin. Sen tarkoitus on aiheuttaa meille niin sanottua eustressiä. Se on myönteistä stressiä, joka vahvistaa meitä. Myös myönteinen stressi vaatii palautumista, sillä sekin kuormittaa elimistöä. Ja jos olet jo valmiiksi stressaantunut ja kuormittunut tai kärsit univajeesta, kylmäaltistus voi kuormittaa liikaa ja vaikeuttaa palautumista entisestään. Jos sinulla on taipumusta ahdistukseen (moni varsinkin uniongelmainen kärsii tästä) äkillinen kylmäshokki voi laukaista vaikka paniikkikohtauksen. Avantoon ei kannata mennä myöskään flunssaisena tai muuten sairaana.
Aloita harrastus jo syksyllä vesien viiletessä tai talvella kylmillä suihkuilla. Siirry kylmään veteen aina rauhallisesti hengitellen. Avantouinnin aloittamisessa on minusta tärkeä opetella tietoisesti samaan aikaan rentouttamaan kehoa, sinne ei mennä henkeä pidätellen ja tulla kiljuen pois.
Kun laskeudut veteen, puhalla hitaasti nenän tai suun kautta ulos, esimerkiksi suuta supistaen. Laske hartiat alas korvista ja rentouta kehoa siinä määrin kuin se on mahdollista. Suihkulla aloittamisessa on se hyvä puoli, että olet itse koko ajan kontrollissa, voti säädellä lämpötilaa ja poistua milloin tahansa, mutta valitset olla poistumatta. Opetat elimistöäsi ja hermostoasi aluksi sietämään kylmää ja vähän ajan kuluttua ehkä jopa nauttimaan kokemuksesta.

Maarit Nurminen