Toivakka arkistot - Paikallisuutiset.fi

Toivakkalainen Julia Pölkki on menestyvä poniratsastaja – miniponi Hupuliina on hänen silmäteränsä

Toimitus — Wed, 02 Sep 2026 07:38:10 +0000

Tuli vinkki lahjakkaasta toivakkalaisesta poniratsastajasta Julia Pölkistä, 12. PaikallisUutiset päätti ottaa selvää, millaisesta tapauksesta on kyse. Yleensähän poniharrastajalla on suosikkiponi, niin ilmiintyi tälläkin kertaa.
Pölkki on harrastanut poniratsastusta 3-vuotiaasta. Pari vuotta sitten harrastus sai vakavamman sävyn, kun alkoi myös kilpailutoiminta. Ja heti tuli myös menestystä: kahtena aiempana vuonna Pölkin hoitama miniponi Hupuliina on ollut sarjansa nopein laukkaderbyssä, tänä vuonna pari jäi kakkoseksi vajaan sekunnin erolla. Laukkakisat järjestettiin Loviisassa.
Suontaka Eventing -kesäkisoissa pari valittiin yleisön suosikiksi kisan pienimpinä.
Kun laukkakisoja Suomessa on poneille vähän, Pölkki ja Hupuliina, joka on 18-vuotias shetlanninponi, ovat keskittyneet kenttäratsastukseen. Keuruulla kesäkuussa tuli 60 sentin (esteiden korkeus) maastokokeessa kakkossija 24 osanottajan joukossa, ja heinäkuussa Suovarin kenttäkisoissa (60 sentin esteet) yhdeksäs sija 31 osanottajan joukossa.
Pölkin päälaji on kenttäratsastus. Hän edustaa kisoissa Hupuliinan kanssa Pieksämäen Pikadoreja, mutta kotitalli on Korsula Toivakassa.
Pölkki kisaa kuukaudessa 2–4 kertaa. Hänen toinen poninsa on Virosta tullut Taglas, joka alan piireissä tunnetaan paremmin nimellä Taku. Taku on 15-vuotias.

Millaisia veijareita nämä sinun ponisi ovat?
– Hupuliina on rohkea ja säpäkkä, joka on pystynyt hyppäämään yli 110-senttisen esteen ilman ratsastajaa. Taglas on rauhallisempi. Tavoitteena on olla kansallista huippua joku päivä, Pölkki kertoo.
Pölkki kaipaa Toivakkaan enemmänkin poniharrastajia, nyt heitä on kuulemma vähän. Tavoitteena on löytää Hupulle uusi ratsastaja, kun se käy Pölkille pieneksi.
Mites on, kiinnostavatko isot hevoset ja ehkä monté?
– Olen minä meidän Ladylla ratsastanut, mutta ponit kiinnostavat enemmän.
Mikäs lajissa on parasta?
– Tämä on monipuolinen laji. Poneja voi ajaa kärryjen kanssa tai selästä. Tai sitten voi olla tekemättä mitään.
Miksi suosittelisit lajia muillekin toivakkalaisille nuorille?
– Tämä on tosi kivaa ja luovaa. Aika kuluu hyvin harrastuksen parissa.
Mites muut harrastukset?
– Niitä ei ole. Keskitytään tähän ja koulunkäyntiin.
Lempiaineet koulussa?
– Kuvaamataito ja englanti.
Ja millaisin tavoittein lajia harrastat?
– Voisin ajatella tulevani valmentajaksi tai ratsuttajaksi, joka kouluttaa nuoria hevosia.
Ja montako kisaa on edessä elokuussa?
– Kolmet.
Millainen paikka Toivakka on elää?
– Rauhallinen. Täällä on kaikki hyvin.

Seppo Pänkäläinen

Korsulan talli Toivakassa

Omistaja Saara Valkoranta.
Perustettu virallisesti kolmisen vuotta sitten, mutta hevosia tallissa on ollut pidempään.
Nyt tallissa on seitsemän hevosta, joista neljä omaa.
Talli tarjoaa ohjattua ja itsenäistä ratsastusta sekä muun muassa hevosleirejä.
Valkoranta tähtää toiminnan laajentamiseen muun muassa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajana.

Artikkeli Toivakkalainen Julia Pölkki on menestyvä poniratsastaja – miniponi Hupuliina on hänen silmäteränsä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Elinvoimainen Toivakka on kyliensä Nisulan, Kankaisten, Ruuhimäen, Huikon, Heiskan ja kirkonkylän summa

Toimitus — Tue, 01 Sep 2026 11:57:13 +0000

Toivakka tunnetaan vahvasta yhteisöllisyydestään, jolla on saatu aikaiseksi lukuisia onnistuneita tapahtumia. Osallistavan budjetin käytön suunnittelu kokosi keväällä yhteisöt yhdistyksistä kyläseuroihin saman pöydän ääreen ja mitä toteutuikaan: yhteistyökumppaneiden kanssa hieno määrä tapahtumia eri kokoonpanoilla ympäri kuntaa. Onnistumiset ruokkivat halua tehdä yhdessä jatkossakin. Kaikki vapaaehtoistoimintaa harjoittavat yhteisöt ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita ja merkittävä osa Toivakan elinvoimaa ja kuntalaisten hyvinvointia.
Kyläseurojen ja -yhdistysten rooli eroaa muista yhteisöistä siinä, että se vastaa kokoontumispaikan, kylätalon tai muun paikan, ylläpidosta ja palvelujen tarjoamisesta kyläläisille. Kyläyhdistysten tarjoaman sateenvarjon alle ovat tervetulleita kylien ja kunnan muut yhdistykset. Houkuttelevin luonto ja leppoisin maalaismiljöö vapaa-ajan- ja vakituisille asukkaille on kylillä. Kylillä on yrityksiä ja yrittäjiä. Kylätoimijat tekevät omalta osaltaan kuntamarkkinointia ja ovat erilaisten tapahtumien järjestäjinä kulttuuritoimijoita. Parhaillaan on käynnistymässä Kankaisten ja Ruuhimäen kylien yhteistyönä selvittää miten turvallisuutta ja varautumista kylissä voitaisiin kehittää. Kylätoiminnan aktiivisuus vaihtelee vapaaehtoisluonteensa mukaisesti samalla tavalla kuin muukin yhdistystoiminta; välillä tapahtuu paljon, välillä vedetään henkeä että kohta taas jaksetaan.
Kylillä suunnitellaan tulevaisuutta ja budjetoidaan tapahtumien ja kiinteistön ylläpidon kuluja sekä varainhankintaa. Kyläsuunnitelmaa tehdessä pohditaan myös strategiaa tuleville vuosille. Voidaan todeta, että kylillä tehdään kunnan kokonaisuuden kannalta merkittävää elinvoimatyötä.
Jotta voitaisiin nähdä, mistä Toivakan elinvoima kokonaisuudessaan koostuu, kylien vapaaehtoisponnistelut tulisi olla siinä mukana. Kylätoiminnan valtakunnallinen edunvalvoja Suomen Kylät ry. suosittaa kuntia ottamaan mukaan talousarvioon ja tilinpäätökseen kylien suunnitelmat ja toteutumat. Kylien olisi tärkeää olla mukana kunnan strategiatyössä ja kylien strategiat osana kuntastrategiaa. Tarvitaan yhteistyöelin, kyläfoorumi, kylien kumppanuuspöytä tai neuvottelukunta, jossa strategiat, ja talouden ja toiminnan suunnittelu ja niiden toteutumisen seuranta kootaan kokonaisuudeksi.
Sama suositus sopii erinomaisesti kaikkiin kuntiin. Maaseudun tulevaisuus on käännettävissä positiiviseen suuntaan, ainakin kannattaa haasteista huolimatta yrittää ja elinvoimatekijöiden tunnistamisesta on hyvä aloittaa.

Katriina Markkanen
Toivakan
kunnanvaltuutettu (sit.)
Keski-Suomen Kylät ry:n hallituksen jäsen

Artikkeli Elinvoimainen Toivakka on kyliensä Nisulan, Kankaisten, Ruuhimäen, Huikon, Heiskan ja kirkonkylän summa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakkalaisen Riina Viinikaisen ensimmäinen ravihevonen osoittautui heti Unelmaksi – Talli kasvaa kaikessa rauhassa

Toimitus — Tue, 01 Sep 2026 08:22:50 +0000

Toivakkalainen hevosnainen Riina Viinikainen on kuin monet muutkin hevosihmiset: ei kai nyt minusta juttua kannata tehdä, kun on paljon menestyvämpiäkin hevosihmisiä ja isoja talleja.
Mutta kyllä kannattaa, sillä Viinikainen on elävä esimerkki siitä, miten suomalainen raviurheilu kaipaa juuri tällaisia ihmisiä ja persoonia.
Viinikainen on tullut haastattelua edeltäneenä yönä kahdentoista aikaan kotiin ravireissulta. Pihtiputaalla irtosi kuudes sija ja tuli rahaa tilille 70 euroa. Saman verran tiliä oli tullut edelliseltäkin reissulta Hankasalmelle.
– Pihtiputaalla tamma johti vielä 500 metriä ennen maalia, sitten tuli viisi muuta ohi ja oltiin kuudensia. Mutta hyvin se tuli maaliin asti, Viinikainen kertoo.
Tämän hyvän olon tuojana Viinikaisen tallissa on 2017 syntynyt tamma R.R. Dream, jolla on takana jo yli 50 starttia, niistä muutama voitto ja hyvin myös totosijoja. Rahaa R.R. Dream on juossut yli 3 500 euroa.
Viinikaisen päätyminen ravihevosen omistajaksi on tyypillinen.
– Ystäväni Pälvi Pöyhönen, jolla on pitkä ravialan kokemus, alkoi houkutella kimppaan. R.R. Dream oli tullut hänelle kasvattajalta kahdeksan kuukauden ikäisenä. Niinpä sitten 2023 ostin tästä Unelma-tammasta puolikkaan.
Tilan, jolla Viinikainen hevosiaan hoivaa ja treenaa, hän osti miehensä kanssa 2021. Tilaa on hyvin ja lähellä ovat oivat treenimaastot Ruuhimäessä. Hiittejä Viinikainen käy ajamassa Hankasalmella ja sitä kautta on tamman vakiokuskiksi tullut Hankasalmen kuuluisasta Vehviläisen ravisuvusta Vesa.
– Siitä voin olla ylpeä, että minun treenissäni R.R. Dream on tehnyt sekä autolähtö- että volttiennätyksensä (1 4.3aly ja 1 8.4ke).
Mitkä ovat Unelman vahvuudet ravurina?
– Hyvä kilpailupää. Se antaa aina kaikkensa eikä jätä leikkiä kesken. Työteliäs ravuri, joka ei fuskaa. On miltei idioottiravivarma. Laukkoihin, jos sellaisia tulee, on aina joku selkeä syy, esimerkiksi liian pehmeä rata, mikä ei tammalle sovi. Sillä on todella hieno luonne, se on ravipaikalla aina rauhallinen ja kiltti, niin kuin kotonakin. Sen kanssa on ollut helppo opetella raviharrastusta, kun se on niin mutkaton kuljettaa, varustaa ja hoitaa, Viinikainen kertoo.
lsot tallit menestyvät aikoina, jolloin alan kustannukset ovat kasvaneet, ravipäivät vähentyneet ja alalla on yleistä epävarmuutta. Palkkiot ovat pääsääntöisesti pieniä arkiraveissa.
Mutta juuri pienissä talleissa on se yksi iso suolarae raviurheiluun: Unelman voitto voi joku päivä tuoda muhevan potin sekä omistajilleen että
totopelaajille. Eikä Viinikainen sitä paitsi edes haaveile isosta tai hoida hevosia rahan vuoksi.
– Harrastus tämä on, kenneliä pitävä ja Jyväskylässä Novassa lähihoitajana työskentelevä Viinikainen sanoo.
Tallissa käyskentelee viisi hevosta, Unelman lisäksi muun mussa 18-vuotias Kopralan Kelmi. Kelmin lisäksi on vuokrapaikalla oleva ratsutamma sekä varsa, joka on Asettimen tämänkesäinen, corelainen ravurin alku. Nyt Asetin on kantavana Ville Kallesta.
On mahdollista, että joku päivä nähdään Viinikainen itse R.R. Dreamin rattailla.
– Olisin jo suorittanut ajokortin mutta Killerin koe peruttiin. Unelma on hirveän herkkä hevonen, joten joudun miettimään tarkkaan, kenelle ohjastajalle tamman voi antaa ajettavaksi. Kerran se potkaisi Pälvin kyydistä alleajossa, kun se säikähti traktorin lanaa radalla. Hevosella jäi jalka potkupuomiin kiinni. Pitkään aikaa tamma ei ole enää radalla säikkynyt. Kertaluontoinen tapahtuma tuo potkuepisodi, Viinikainen kertoo.
Viinikainen ei apuja tallinpidossa tarvitse. Jopa kengittäminen sujuu.
– Oli mulla kerran yksi ammattikengittäjä näyttämässä, miten hevonen kengitetään. Katsoin tarkkaan, mitä hän teki ja ajattelin sen jälkeen, että ei tuo niin vaikeaa ole.
Jos hevosia Riina Viinikaisella on viisi, niin niitä kennelkoiria on kahdeksan, seitsemän narttua ja yksi uros, kolmea eri rotua
– 8-viikkoisena ne minulta lähtevät.

Artikkeli Toivakkalaisen Riina Viinikaisen ensimmäinen ravihevonen osoittautui heti Unelmaksi – Talli kasvaa kaikessa rauhassa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Rautakauppa palasi kylälle – Tuomas Tahvonen rakentaa siitä toivakkalaisten näköistä

Toimitus — Tue, 01 Sep 2026 08:19:44 +0000

Myös Arja Koriseva ostaa Tuomakselta kaikki rakennustarvikkeet. Kuvassa sävytetään maalia vanhempien oviin. Tuomas Tahvonen on Rautanet Toivakan kauppias ja Teekon Oy:n yrittäjä. Koulutukseltaan hän on rakennusinsinööri ja työskennellyt noin 15 vuotta muun muassa rakennusalan suunnittelu-, tarkastus-, valvonta- ja työnjohtotehtävissä. Erityisosaamista ovat vanhat rakennukset, rakennusten ongelmatilanteet ja korjausrakentaminen. Omaa yritystään hän on pyörittänyt nyt yli neljä vuotta.

Toivakassa saa taas ruuvit, maalit ja kestopuutavaran omalta kylältä. Pessilän tilan vanhaan kivinavettaan avattu Rautanet on Tuomas Tahvoselle pitkään muhinut suunnitelma, jota rakennetaan valmiiksi rauhassa – ja ennen kaikkea kyläläisiä kuunnellen.
Kun Pessilän tilan pihaa alettiin myllätä elokuun lopulla 2025, paikalla riitti ihmettelijöitä. Mitähän täällä oikein tapahtuu?
Vastaus seisoo nyt Läsäntien varressa. Pessilän vanhassa kivinavetassa palvelee Rautanet Toivakka, ja kauppiaana hyllyjen välissä liikkuu rakennusinsinööri ja yrittäjä Tuomas Tahvonen.
Rautakauppa ei syntynyt hetken päähänpistosta.
– Ajatus rautakaupasta on ollut mielessä aika pitkään. Oikeastaan siitä lähtien, kun se meidän kylältä hävisi, se on enemmän tai vähemmän muhinut omassa päässä, Tahvonen kertoo.
Tahvonen on tehnyt vuosien ajan rakennusalan suunnittelu- ja valvontatöitä sekä pyörittänyt omaa yritystään yli neljä vuotta. Rautakauppaa hän ei silti kutsu aivan suoraan unelmaksi.
– En tiedä, voiko tätä unelmaksi sanoa, mutta kyse on pitkäaikaisen suunnitelman viemisestä eteenpäin.
Muut työt ja omat rakennusprojektit pitivät suunnitelman pitkään odottamassa. Lopulta aika oli kypsä, ja tilatkin löytyivät omasta takaa. Tahvoselle oli tärkeää saada vanhalle rakennukselle uutta käyttöä – aihe on tullut tutuksi myös hänen aiemmassa työssään vanhojen rakennusten ja korjausrakentamisen parissa.
Kiinteistöt Tahvonen omistaa itse, ja rautakauppaa pyörittävä Teekon Oy vuokraa tilat häneltä. – Ja toivottavasti yritys pystyy joskus maksamaan jotain vuokraakin, hän sanoo.
Ketjusopimus Rautanetin kanssa solmittiin jo kesällä 2025. Pihatyöt alkoivat saman vuoden elokuun lopulla, ja kaupan toiminta käynnistyi vähitellen huhtikuussa 2026. Aluksi painotus oli toimitusmyynnissä ja tietojärjestelmien opettelussa. Kesäkuun aikana tavaraa alkoi olla hyllyissä jo niin, että sitä kehtasi Tahvosen sanoin myydä suoraan paikan päältä.
Rautanet oli Tahvoselle luonteva valinta. Ketju oli Toivakassa tuttu jo aiemman Rauta-Tuliaisen ajoilta, ja ketjun suunnalta hankkeelle näytettiin vihreää valoa varhaisessa vaiheessa.
Ketju auttaa muun muassa markkinoinnissa, mainonnassa ja tavaran hankinnassa. Samalla itsenäiselle kauppiaalle jää tilaa rakentaa liikkeestä oman paikkakuntansa näköinen.
– Rautanetissä kauppias saa olla sen näköinen kuin haluaa. Paikallisuus saa näkyä ja oikeastaan melkein pitääkin näkyä. Se on yksi ketjun vahvuuksista, Tahvonen sanoo.
Ketjun ilme tulee myymälässä näkymään nykyistä enemmän, mutta Tahvonen haluaa säilyttää kaupassa myös oman persoonan ja Pessilän vanhan kivinavetan tunnelman.

Uuden rautakaupan perustaminen keskelle rakennusalan matalasuhdannetta saattaa kuulostaa rohkealta. Tahvonen ei itse ole kokenut hanketta valtavana riskinä, sillä liikkeelle on lähdetty tarkoituksella varovasti.
– Olen varautunut siihen, että myynti kasvaa pikkuhiljaa. Toisaalta tähän aallonpohjaan on oikeastaan jopa hyvä aloittaa. Saa rauhassa laittaa toimintaketjut kuntoon sitä varten, että rakennusala alkaa joskus taas rokata.
Alkuvaiheen tärkein asiakaskunta löytyy läheltä.
– Ensisijaisesti haluamme palvella oman kylän asukkaita ja kesäasukkaita. Se on ehdoton prioriteetti. Samoin haluamme palvella alueen yrityksiä.
Paikalliset yritykset, kyläläiset ja kesäasukkaat ovat Tahvosen mukaan löytäneet liikkeen jo mukavasti. Markkinoinnissa riittää silti vielä tekemistä. Tahvonen tunnustaa olevansa somessa enemmän varovainen kuin innokas itsensä esille nostaja.
– Minussa on ehkä sellaista perisuomalaista mentaliteettia, ettei oikein kehtaa huutaa somessa ylisanoja itsestään ennen kuin oma toiminta on sillä tasolla, että sen kehtaa itsekin sanoa ääneen.
Vaimo saa kauppiaalta leikillisen PR-johtajan arvonimen ja pitää omalta osaltaan huolen siitä, että kauppa näkyy välillä myös verkossa.
Rakennusalan asiantuntijana Tahvonen on tottunut etsimään riskejä, ongelmia ja pahimpia mahdollisia seurauksia. Rautakauppiaana ajattelutapaa täytyy välillä vaihtaa.
– Myyntihommassa pitää jättää se hattu naulaan eikä aina maalata pahimpia uhkakuvia seinille, hän sanoo.
Tahvonen uskaltaa silti arvioida, että kivinavetan katon alta löytyy rautakaupaksi poikkeuksellisen syvää rakennusalan asiantuntemusta. Asiakkaalle se voi näkyä muutenkin kuin oikean ruuvipaketin löytämisenä: kauppiaalta voi kysyä neuvoa myös itse rakennusprojektiin.
Rautanet Toivakan valikoima ei ole valmis, eikä sen Tahvosen mielestä pidäkään vielä olla. Ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana kauppa hakee suuntaansa sen mukaan, mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat.
– Katsotaan, mitä ihmiset tarvitsevat. Ensi kesän valikoima on jo laajempi kuin tämän kesän, koska tiedämme vähän paremmin, mitä myydään ja kuinka paljon. Sama koskee tulevan talven valikoimaa.
Ensimmäisen kesän varmoja tuotteita ovat olleet kestopuutavara, kiinnikkeet, ruuvit ja monenlaiset pienet tarvikkeet. Myös maaleja on mennyt hyvin.
– Kestopuu on kesällä aika lailla kestoartikkeli. Kiinnikkeet ja ruuvit ovat olleet alusta asti isoja myyntituotteita.

Maalien sävytyspalvelun hankkimista Tahvonen mietti etukäteen pitkään. Ketjun edustajat ja muut Rautanet-kauppiaat kannustivat ottamaan sen mukaan, ja ratkaisu on osoittautunut hyväksi. Laitteet Tahvonen hankki omiksi, koska hän haluaa pitää kaupan kuukausittaiset juoksevat kulut mahdollisimman pieninä.
Jos tuotetta ei löydy hyllystä, se pyritään saamaan nopeasti. Kaupalla on omaa kuljetuskalustoa myös suurempien tavaroiden toimittamiseen. Isommat tehdastoimitukset saapuvat tavallisesti noin viikossa, mutta kiireessä pienempiä eriä voidaan hakea Jyväskylän tukkureilta vaikka saman päivän aikana.

Varsinaista verkkokauppaa Rautanet Toivakalla ei ainakaan vielä ole.
– Toistaiseksi meillä on pelkkä kivijalka. Rautanetin verkkosivujen kautta voi kuitenkin lähettää tarjouspyynnön, ja pystymme tarjoamaan paljon laajemman valikoiman kuin mitä täällä hyllyssä näkyy.
Kaupassa on nähty Tahvosen lisäksi muitakin käsipareja, mutta palkattuja työntekijöitä yrityksellä ei vielä ole. Tahvosen tuttu on ollut auttamassa kaupalla kaveripohjalta.
Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen olisi tarpeen, mutta aloittavan kaupan talous ei ole vielä antanut siihen mahdollisuutta. Tässä yhteydessä Tahvonen nostaa esiin myös yhteisöveron. Hänen mukaansa aiemman yritystoiminnan voitoista maksetuille veroille olisi ollut nyt käyttöä kaupan kehittämisessä ja työntekijän palkkaamisessa.
– Koko yritystoimintani on tähän asti tavalla tai toisella tähdännyt rautakaupan avaamiseen. Jos yritys on tehnyt tulosta, siitä on maksettu yhteisöveroa. Niillä rahoilla olisi oikeasti voinut palkata tähän jonkun ainakin alkuun.
Tahvonen pohtii, miksei yritys voisi kerryttää pääomaa oman toimintansa kehittämiseen ja maksaa veroa vasta, kun rahaa otetaan yrityksestä ulos. Pitkäksi aikaa hän ei kuitenkaan jää asiaa murehtimaan.
– Turha niitä on itkeä. Yritetään mennä näillä, mitä on.
Rautakauppa vie tällä hetkellä noin 200 prosenttia Tahvosen ajasta – kuten hän asian ”Matti Nykäsmäisesti” ilmaisee. Taustalla toimiva insinööritoimisto ei ole kadonnut mihinkään, mutta uusia asiantuntijaprojekteja hän on vältellyt ainakin kaupan käynnistysvaiheen ajan.
Vaihtelu ja uuden oppiminen olivat yksi syy lähteä rautakauppiaaksi. Rakennusalan asiantuntijakaan ei Tahvosen mukaan ole koskaan valmis, mutta kaupan perustaminen on vienyt hänet jälleen uuden oppimiskäyrän alkuun.
– Kun hyppää hommaan, josta ei käytännössä tiedä mitään, oppimiskäyrä on ainakin hetken aikaa hyvin jyrkkä. Ensin ei tiedä mitään ja sitten pääsee siihen asti, että tietää edes jotain, hän sanoo itseironisesti.
Yrittäjyys merkitsee Tahvoselle ennen kaikkea vapautta ja mahdollisuutta toteuttaa itseään. Vastineeksi se vaatii aikaa, hermoja ja pitkää pinnaa.

Moni on kehunut häntä rohkeaksi, kun hän uskalsi perustaa rautakaupan juuri tähän aikaan. Itse Tahvonen luottaa rauhalliseen etenemiseen, paikalliseen kysyntään ja siihen, että kauppa kehittyy asiakkaidensa mukana.
Haastattelun lopuksi hän lähettää terveisensä niille, jotka ovat ottaneet uuden yrittäjän vastaan.
– Suuri ja erittäin nöyrä kiitos kyläläisille, paikallisille yrityksille ja kunnalle. Koetamme olla sen luottamuksen arvoisia, jota meille on osoitettu. Toivomme, että palveluja käytetään, ja pyrimme tarjoamaan sitä, mitä täällä tarvitaan.

Samuli Turunen

Artikkeli Rautakauppa palasi kylälle – Tuomas Tahvonen rakentaa siitä toivakkalaisten näköistä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Jos lemmikki on kateissa Toivakassa, ota yhteys Jouni Rinteeseen

Toimitus — Tue, 25 Aug 2026 07:42:26 +0000

Hienot tilat olisivat, vain asiakkaat puuttuvat. Näin voi tiivistää joutsalaisen Jouni Rinteen harrastuksen: hän pitää yllä löytöeläinkotia ja laajentaa lemmikkien, koirien ja kissojen, hoivapalveluun. Tilat miehe kotitilan navetassa ovat viimeisen päälle mutta vielä ei ole tiloille ollut käyttöä. Vain Rinteen kaksi omaa pystykorvaa asuttaa pihassa olevia häkkejä.
– Kerran oli jo autossani kadonnut terrieri mutta ennen kuin sain sen tänne, omistaja soitti ja kysyi, olenko nähnyt hänen koiraansa. Sanoin, että täällähän se on autossani, Rinne kertoo.
Kunhan metsästyskausi on kunnolla käynnissä, löytöeläinkontakteja saattaa tulla enemmänkin.
Rinne peri homman Paavo Niemiseltä, joka hoiti virkaa 27 vuotta.
– Paavo soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut jatkamaan hänen hommiaan. Kevättalvella sitten aloitin, eläinrakas kun olen ja paljon kotona. Ja jos jotain reissua tulee, niin poika voi hoitaa eläimiä. Hänkin on eläinrakas.
Ja reissua voi tulla, sillä Rinteen tontti kattaa Joutsan lisäksi Toivakan ja Luhangan.
Navetan löytöeläinpaikka sisältää tilat neljälle isolle koiralle ja 10 kissalle. Tilat on eläinlääkäri tarkastanut ja hyväksi havainnut. Tilaa eläinten jalottelulle on, kun Rinne puhkaisee navetan seinään ulosmenoreiät ulkotarhaan.
– Löytöeläimiä säilytetään 15 vuorokautta. Jos sinä aikana omistajaa ei ilmaannu, eläin siirtyy minun nimiini. Kissat sopeutuvat hyvin uusiin koteihin, koirien kanssa se on hankalampaa.
Rinteellä on aina ollut koiria, yleensä suomen pystykorvia. Mutta koska Rinne on metsämies, on hänellä ollut muitakin koiria, kuten ajokoiria.
– Minulla oli itäsiperian laika hirvikoirana. Kun se sitten piti lopettaa, sirottelin tuhkat Havunmäkeen siihen kohtaan missä koira oli tehnyut ensimmäisen hirvihaukkunsa.
Kun tila on päätien varressa, Rinne pitää pienenä ihmeenä, että perheen 22-vuotias kissa on yhä hengissä eikä ole jäänyt auton alle.
– Se on viisas kissa, katsoo aina molempiin suuntiin ennen kuin ylittää tien.
Ja miten vierasta koiraa pitää ammattilaisen lähestyä?
– Täytyy tarkkailla, miten koira käyttäytyy ja toimia sen mukaan. Koskaan ei saa vierasta koiraa lähestyä siten, että lasket kätesi sen pään päälle. Aina pitää lähestyä koiran pään alta.
Ja minkälaisen ohjeen annat lemmikkien omistajille?
– Siruttakaa lemmikkinne, se auttaa katoamistilanteessa.
Siruttamiseen liittyy Jouni Rinteen työn osalta mielenkiintoinen yksityiskohta.
– Minä en saa lukea lemmikin sirutietoja. Niinpä otan kuvan sirusta ja lähetän sen eläinlääkärille. Näin saadaan selville lemmikin omistaja.

Seppo Pänkäläinen

Lemmikkien luottohoitaja Uuraisilla

Uuraisten ja Petäjäveden löytöeläimistä vastaa uuraislainen Tmi Sanna Moilanen. Hän on hoitanut tehtävää jo niin pitkään, ettei osaa sanoa tarkkaa vuosimäärää, mutta vähintään 15 vuotta kuitenkin.
Esimerkiksi sosiaalinen media on 15 vuodessa muuttanut melkoisesti löytöeläinten etsintää.
– Suurin muutos on ollut se, että löytökissoja tulee huomattavasti vähemmän kuin toiminnan alkuvuosina. Edelleen siruttamattoman kissan alkuperäinen omistaja löytyy harvoin, joten siinä olisi vielä parannettavaa. Kissoille löytyy kuitenkin yleensä uusi koti. Teen yhteistyötä esimerkiksi Kisu ry:n kanssa, Sanna kertoo.
Löytöeläintoiminnan lisäksi Sanna pyörittää eläinhoitolaa, joka muodostaa pääosan yrityksen tuloista.
– Meillä on todella paljon vakiasiakkaita. Moni tuo etenkin koiransa hoitoon kerta toisensa jälkeen, ja kun vanhasta lemmikistä aika jättää, tuodaan myöhemmin seuraava. Luottamuksesta saa olla kiitollinen.
Eläimet ovat Sanna Moilaselle elämäntapa. Kotoa löytyy hoitoeläinten lisäksi koira, kaksi kissaa, kaksi vuohta, kolme possua ja pari hevosta. Tällaisella kokoonpanolla kotona lomailu ei juuri onnistu, joten irrottautuminen arjesta vaatii tuuraajan järjestämistä. Tällä kertaa Sanna vastasi puhelimeen Kylmäpihlajan majakalta, jossa hän oli viettämässä minilomaa. – HL

Artikkeli Jos lemmikki on kateissa Toivakassa, ota yhteys Jouni Rinteeseen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maallemuuton esteitä madalletaan kokeiluilla

Toimitus — Wed, 19 Aug 2026 08:53:31 +0000

Maaseutu houkuttaa monia, mutta kynnys muuttaa maalle on monelle kuitenkin suuri. Maallemuuton toteutumiseen vaikuttavat erityisesti taloudellinen tilanne, työ, perheen tarpeet, palveluiden saavutettavuus sekä muutokseen liittyvä epävarmuus. Usein kyse ei ole yhden esteen vaikutuksesta, vaan useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Viime vuosien taloudellinen epävarmuus on lisännyt varovaisuutta. Sopivan asunnon tai tontin hinta voi olla liian korkea, ja jälleenmyynnin vaikeus pelottaa jo ostovaiheessa. Etätyön yleistymisen myötä työhön liittyvät tekijät eivät ole enää kaikille yhtä merkityksellisiä, mutta joukkoliikenteen varassa maalla asuminen on edelleen haasteellista.

Jotta maallemuutto ei olisi niin suuri hyppy tuntemattomaan, on kehitetty erilaisia hankkeita. Esimerkiksi heinäkuussa Kangasniemellä järjestettiin Autiotalomessut, joissa kävi yli 2 000 vierasta. Tuloksiakin syntyi: kymmenen autiotaloa sai uudet asukkaat, kahdeksan taloa ilmoitettiin myydyiksi ja kaksi vuokratuiksi.

Kansainvälistä Coming, Living, Staying – Ruralizing Europe -hanketta toteutetaan Ruotsissa, Islannissa ja Tanskassa sekä Suomessa nimellä Tule, elä ja jää -hanke. Hanke kestää syyskuuhun 2027 asti. Tavoitteena on kartoittaa, vaihtaa ja kehittää käytäntöjä, jotka edistävät tai estävät maaseudulle muuttoa kussakin maassa. Oletettavia kehittämisalueita ovat kuntien ja kylien välinen yhteiskehittäminen, kylien vastaanottokyky sekä kuntien ja kylien infrastruktuuri, mukaan lukien asumisen ja etätyön mahdollisuudet. Keski-Suomessa hankkeen projektipäällikkönä ja koordinaattorina toimii Reena Laukkanen-Abbey. Hanke on saanut Euroopan maaseuturahoitusta Keski-Suomen ELY-keskuksen kautta. Hankkeessa ovat mukana Viitasaaren kaupunki, Uimaniemi Joutsasta, Niemisjärvi Hankasalmelta, Sahrajärvi Multialta, Koskenpää, Juokslahti ja Längelmäki Jämsästä, Metsäkulma-Kukkaro Petäjävedeltä sekä Pohjoisen Korpilahden kylät. Käytännön toimia ovat esimerkiksi kylien esitteet ja esittelyvideot, talo- ja tonttimarkkinat sekä asumiskokeilut.

Koska samankaltaisten haasteiden kanssa painiskellaan lähes kaikissa kylissä, on ajatusten vaihto kaikkien kannalta hedelmällistä. Siksi Keski-Suomen Kylät ry suunnittelee paljon toivottuja kylävierailuja lokakuun 2026 alkuun, esimerkiksi kuukauden kahdelle ensimmäiselle lauantaille. Ajatuksena on ensisijaisesti muodostaa kylä- tai kyläaluepareja, jotka vierailevat toistensa luona. Mikäli välimatkat ovat kovin pitkiä, voidaan harkita myös yön yli kestävää vierailua. Tapahtumat ovat osallistujille ja järjestäjille maksuttomia, ellei kyläkohtaisesti haluta järjestää jotain erityistä ohjelmaa. Tapahtumasta saa lisätietoa, ja siihen voi ilmoittautua Keski-Suomen Kylät ry:lle

Höytiäläinen Penttisen perhe ryhtyi tuumasta toimeen ja haki mukaan kolmen kuukauden asumiskokeiluun Kalajoelle. Heidän kohdallaan kyse ei ole varsinaisesti maalla asumisen kokeilusta, sillä Kalajoki on kaupunki, joskin hyvin maaseutumainen. Hyppäys erilaiseen ympäristöön antaa kuitenkin varmasti monenlaisia näkökulmia. Perhe näyttää esimerkkiä siitä, että jännittäviin kokeiluihin voi ryhtyä myös perheellisenä. Vanhempien Siljan ja Markuksen mukana Kalajoelle lähtivät Hertta, 5, Siiri, 3, sekä kesällä syntynyt Kerttu. Päätös oli monen asian summa. Työntävänä tekijänä oli esimerkiksi kotona kesken oleva vesivahinkoremontti, ja vetovoimatekijänä Kalajoella asuva ystäväperhe. Arjessa perheen vanhemmat tekevät asiantuntijatyötä sekä etänä että työmatkoilla: äiti IT-konsulttina ja isä Geologian tutkimuskeskuksessa tutkimusassistenttina. Tällä hetkellä perheessä eletään kuitenkin ennen kaikkea vauva-arkea. Kalajoen kolmen kuukauden kokeilu tarkoittaa käytännössä sitä, että kaupunki auttaa etsimään sopivan asunnon ja maksaa osallistujille korvausta 1 000 euroa kuukaudessa. Korvaus on veronalaista tuloa. Hakemuksia kokeiluun tuli lähes sata, joista kolme hakijaa valittiin. Vastineeksi osallistujat kertovat kokemuksistaan omilla somekanavillaan. Penttisen perheen tarinaa voi seurata esimerkiksi Instagramissa @parihehtaaria. Silja Penttinen on myös luvannut kirjoittaa PaikallisUutisiin kokemuksistaan.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Maallemuuton esteitä madalletaan kokeiluilla julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Murhamysteeri syntyi markkinamatkalla Toivakkaan

Toimitus — Fri, 07 Aug 2026 07:30:40 +0000

Kesälomalla monella on aikaa tarttua dekkareihin, joko perinteisesti laiturin nokassa kirjaa lehteillen tai korvanapeista pyöräretkellä kuunnellen.
Monissa dekkareissa miljööllä on suuri merkitys, niin myös kuusi Saana Havas -dekkaria julkaisseen Elina Backmanin kirjoissa. Hänen kirjoissaan murhamysteereitä on ratkottu esimerkiksi Hartolassa, Kotkan Kaunissaaressa, Mathildedalissa ja hieman Helsingissäkin. Backmanin uusin dekkari Joka yksin jää sijoittuu suurelta osin Toivakkaan ja Rutalahteen. Keskeisessä osassa ovat myös Toivakan kirkon Pellervo Lukumiehen kattomaalaukset ja erityisesti Kati Joosefiinan hahmo.

Elina Backmanin kirjoissa rikoksia selvittää true crime -podcastin juontaja Saana Havas. Mutta mikä toi Saanan ratkomaan Toivakan mysteeriä?
– Toivakka on mahtava! Olen käynyt Toivakassa kesäisin ja ihastellut useasti Lukumiehen kirkon kattoon tekemiä maalauksia. Viime kesänä vierailin markkinoilla ja kirkossa jälleen, ja silloin keksin, että seuraava dekkarini sijoittuu Toivakkaan. Pienen paikkakunnan tunnelma tuntui juuri sopivalta, Elina Backman kertoo.
Kirjoitusprosessissa taustatyöllä on suuri merkitys. Vaikka Joka yksin jää on fiktiivinen teos, toivakkalaisen tunnelman voi aistia sen sivuilta.
– Kävin Toivakassa ja pääsin kurkistamaan myös vanhaan pappilaan. Sain sieltä mukaani Toivakasta kertovan kirjan, ja olen haastatellut muutamia toivakkalaisia. Vierailin myös Rutalahdessa, totta kai. Käyn kaikissa paikoissa, joista kirjoitan. Kuvaan paljon, jotta voin myöhemmin palata maisemiin kirjoittaessani.
Jokaisella kirjailijalla on oma tapansa rakentaa kirja. Elina Backman nauttii erityisesti uuden kirjan aloittamisesta.
– Se on innostuksen ja inspiraation täyttämä ajanjakso. Silloin luen paljon taustamateriaalia, vierailen tulevissa tapahtumapaikoissa ja kehittelen juonta päässäni. Sitten alan kirjoittaa. Se on vaikein vaihe, kun kaikki luodaan tyhjästä. Kun pitkä käsikirjoitus on olemassa, se käy läpi monta muokkauskierrosta. Lopulta siitä on aina yhtä vaikea päästää irti. Kun kirja lähtee painoon, se on yhtä aikaa kauheaa ja ihanaa, hän kertoo.
Kirja ei synny tyhjiössä, vaan kirjailijan tärkeitä työkaluja ovat omat kokemukset, mieltymykset ja tapa jäsentää maailmaa. Backman myöntää, että hänessä ja hänen kirjojensa sankarissa Saana Havaksessa on paljon samaa.
– Minä ja Saana olemme molemmat hyvin uteliaita ja arvostamme hyvää ruokaa. Saana on rohkeampi kuin minä. En kuitenkaan ole Saana, kuten en ole dekkareideni murhaajakaan. Kaikista kirjoittamistani hahmoista Saana on kuitenkin ehdottomasti lähimpänä minua.
Sekä Saana että Elina ovat nyt jännän äärellä, sillä Saana siirtyy hetkeksi sivuun ja Backman kirjoittaa parhaillaan uuden sarjan avausta.
– Uusi dekkari ilmestyy ensi kesänä. Havas-sarja on suosittu, ja saan paljon ihania viestejä lukijoilta. Sarja ei pääty tähän uusimpaan Joka yksin jää -kirjaan, mutta se jää pienelle tauolle, hän kertoo.

Hanna Lahtinen

Kuva: Sabrina Bqain/Otava

Artikkeli Murhamysteeri syntyi markkinamatkalla Toivakkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta

Toimitus — Tue, 23 Jun 2026 07:29:18 +0000

oini Jäntti on nyt opetellut elämään yksin pienessä talossaan Metsärinteellä Toivakassa kohta kolme vuotta. Elämänkumppani Kalevi on silti jokaisessa päivässä mukana. Jokainen talon nurkka ja pihamaa muistuttaa 56 yhteisestä vuodesta ja levysoittimesta soljuu suomenmestarilaulajan soinnukas ääni. Kalevi Jäntin tulkinnat nostalgisista klassikoista on tallennettu kolmelle levylle. Neljäskin oli suunnitteilla, mutta sitä ei koskaan ehditty tehdä.
Yksi Kalevin harrastuksista oli kuulakärkikynien keräily, hän ehti kerätä niitä satoja. Kun Kalevi halvaantui, niin Toini otti vastuuta kynien keräämisestä ja jatkaa yhä miehensä aloittamaa keräilyharrastusta, nyt kyniä on 1011, tai saattaa olla muutama enemmänkin, sillä tämä haastattelu tehtiin jo pari viikkoa sitten.
Kynä on ollut Toinille paitsi keräilyesine, myös työväline. Hän on PaikallisUutisten edeltäjän, Ympäristölehden monivuotinen avustaja.
– Se oli 70-80-luvun vaihteessa, kun aloitimme Kalevin kanssa avustajina, minä kirjoitin ja Kalevi kuvasi, kuutisen vuotta sitä tehtiin. Väinö Mikkola oli tuolloin päätoimittajana ja hänen pojastaan Hannusta piti tulla jatkaja, mutta tämä kuoli lasketteluonnettomuudessa Alpeilla. Ihannin Manu otti sitten vastuun lehdestä. Linja-auton matkaan laitettiin jutut ja kuvat Jyväskylään menemään, Toini muistelee.
Käyttipä Toini kynää ahkerasti Perälässäkin työskennellessään.
Kynät Toini on ripustanut komeasti talon kattoon.
– Naapurin Esalta sain merisiimaa, se kestää kynien painon, Toini kertoo ja esittelee viimeisintä aarrettaan, jossa lukee ”Puolangan pessimistipäivät”.
Pessimismi on Toinista kaukana, vaikka muutaman kerran on elämä heittänyt polulle melkoisia kompastusmurikoita.
Kun Nisulan tyttö ja Toivakan poika astelivat vihille, he haaveilivat tietysti lapsista, mutta ennen kuin tyttö ja poika syntyivät, ehdittiin itkeä monet itkut.
– Silloinkin Kalevi sanoi, että tapahtuipa mitä vain, me pysymme yhdessä, Toini kertoo. Nyt on jo lapsenlapsenlapsiakin, joista ensimmäisen Kalevikin ehti tavata.
Halvaantunutta Kalevia Toini ehti hoitaa kotona lähes 10 vuotta.
– Eihän se kevyttä ollut, mutta ikinä en ajatellut, etten jaksaisi. Onneksi rakkautta riitti, Toini sanoo. Ensimmäiset puoli vuotta olivat henkisesti raskaita, koska laulajan ääni ei soinut entiseen tapaan, mutta ajan myötä se parani. Aluksi puhekaan ei onnistunut.
– Kun ensimmäisen kerran kuulin Kalevin puhuvan halvauksen jälkeen, oli se meidän hääpäivä. Hoitaja soitti sairaalasta ja sanoi, että nyt sinulle on yllätys. Hän antoi puhelimen Kaleville ja tämä sanoi, että ”Rakas, hääpäivä”, Toini kertoo kyyneliä äänessään.
Yhteiskunnan ja kunnan taholta Toinin päätöstä hoitaa Kalevi kotona epäiltiin, mutta ymmärtäjiä ja rohkaisijoitakin onneksi löytyi.
– Alussa tukia piti hakea kolmen kuukauden välein, onneksi Liukkosen Maarit hoiti sitten asian kuntoon ja aloin saada säännöllistä tukea, pienentä mahdollista, mutta kuitenkin. Pitkon Päiviltä olen saanut myös paljon apua lomakkeiden täytössä ja muutenkin, kertoo Toini Jäntti, jolla on kokemusta myös kunnanvaltuutettuna toimimisesta ja joka yhä seuraa uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä aktiivisesti.
Juhannuksen tienoilla 2023 Kalevilta puhkesi umpisuoli ja samalla löytyi pitkälle edennyt vatsasyöpä. Seitsemän viikon päästä diagnoosista Kalevia ei enää ollut.
– Hän itse otti asian rauhallisesti ja hyväksyikin jotenkin. Viimeisinä viikkoina juttelimme hautajaisjärjestelyistä ja arkisista asioista. Ikävä on silti valtava.
Toinin omakin terveys on välillä reistaillut, viitisen vuotta sitten hän sai sydäninfarktin ja nyt pallolaajennuksia on tehty kaksi ja pari viikkoa sitten ambulanssille oli taas tarvetta. Yksin asuminen ei silti pelota.
– Kyllä meidän päivät on tuolla jossain kirjattu, kun lähdön aika tulee, se tulee. Ei tarvii kalenteri kourassa omaa vuoroaan odotella, Toini tuumii.
Se Toinia hitusen kismittää, että häneltä evättiin juuri hyvinvointialueen taksietu. Päätös on melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, että ikäihmisten kotona pärjäämistä pyritään tukemaan – ainakin juhlapuheissa.
– En mahdu kuulemma kriteereihin, Toini tuhahtaa.
Iloa arkipäiviin tuottaa esimerkiksi korttipeliporukka, joka kokoontuu torstaisin yhteisen pelipöydän ääreen. Toini on porukan nuorin, muut ovat jo kasikymppisensä viettäneet.
– Meillä on kyllä niin hauskaa ja ihan omat jutut. Varmaan se kärpänen katossakin tuumii, että nuo ei ihan täysillä käy, Toini nauraa.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:12:06 +0000

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei pelännyt tarttua vaativaan haasteeseen. Hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon eikä sävy aina ole positiivinen. Lupa- ja valvontavirasto löysi toukokuussa puutteita hyvinvointialueen palveluista. Lisäksi Keski-Suomi joutui vuosi sitten niin sanotusti tarkkailuluokalle ja valtiovallan valvovan silmän alle taloudenpidon vuoksi.
Kun juttelee Vuorelan kanssa, tulee tunne, että tämä ihminen, jos kuka, pystyy Keski-Suomen hyvinvointialueen nostamaan suosta. Jo nyt onkin nähty käänne parempaan.
– Tottahan se on, että rahaa on käytetty enemmän kuin sitä on tullut. Kun meidät nyt arviotiiin, käytiin kaikki palvelut läpi. Se on hyvä pohja jatkaa. Rahat pitää saada riittämään, joten arviointimenettelyssä on tehty toimenpide-ehdotuksia siitä, miten se tapahtuu. Vuoteen 2030 mennessä alijäämät on katettu, Vuorela sanoo.
Pieniä kuntia Vuorela ei jätä pulaan.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Palvelumahdollisuuksia ovat muun muassa digitaaliset palvelut, liikkuvat ja kotiin annettavat. Meillä on 12 000 osaavaa työntekijää, jotka pystyvät luomaan uutta ja sujuvoittamaan asioita.
Vaikuttavuudesta Vuorela toteaa. että palveluiden pitää olla asiakkaille hyödyksi. Jos ne eivät sitä ole, niitä ei tarvi
– Minun työssäni vaikuttavuus on punainen lanka.
Esimerkkejä vaikuttavuudesta terveyspalveluissa?
– Luovuimme kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaisesti alaselkäkipua potevien, hedelmällisessä iässä olevien naisten tarpeettomista alaselän röntgentutkimuksista. Säästimme vuodessa tuhat tutkimusta ja niihin liittyneen potilaan ja ammattilaisen ajankäytö. Säästimme myös nämä naiset tarpeettomalta säteilyrasitukselta.
Sairauspoissaolot ovat mittavia ja maksavia Suomessa, joten kaikki toimet sairauspoissaolojen vähentämiseksi ovat myös positiivisesti vaikuttavia.
Keski-Suomen hyvinvointialueen menot ovat vuodessa noin 1,4 miljardia euroa.
– Voimme kuitenkin tehdä asioita uudella tavalla. Pelkkä tehokkuus ei riitä, työn vaikuttavuus on tärkein asia, Vuorela sano
Vuorelan yksi merkittävimmistä tehtävistä on huolehtia henkilökunnastaan.
– Meillä pitää olla hyvä olla töissä. Haluamme olla vetovoimainen työnantaja. Meillä pitää voida vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen. Tämä taas kehittää organisaatiota ja vaikuttaa palveluihin.
Yliopistollisen sairaalan perustamista Jyväskylään Vuorela ei pidä todennäköisenä.
– Jo nyt sairaalat ovat osin erikoistuneet (esimerkiksi elinsiirrot ja syöpäsairaat lapset). Erikoissairaanhoitoa voidaan kehittää lisäämällä sairaaloiden yhteistyötä. Perusterveydenhoito hoidetaan sitten paikallisesti.
Ja mitä vastaan tuore hyvinvointialuejohtaja pienten paikkakuntien, kun Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka ja, Uurainen, asukkaille, jotka pelkäävät terveys- ja hoivapalveluiden karkaavan satojen kilometrien päähän.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Muistetaan kuitenkin, että ei palveluja jaeta asiakkaan osoitteen vaan tarpeen mukaan, Piia Vuorela sanoo.
Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti äskettäin sitoutua valtiovarainministeriön asettaman arviointiryhmän toimenpideohjelmaan ja kertyneen 308 miljoonan euron alijäämien kattamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Useissa kokouksen puheenvuoroissa todettiin, että hyvinvointialueen toimintakulut eivät saa kasvaa ja lisää säästöjä on edelleen löydyttävä. Henkilöstön jaksamisestakin kannettiin huolta, erityisesti koska käsittelyssä ollut henkilöstökertomus osoitti sairauspoissaolojen lisääntyneen ja entistä useamman kokevan työkykynsä heikentyneen.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:09:14 +0000

Toivakan omalääkärinä viimeisen vuoden työskennellyt Timo Wihersaari jää pois tehtävästään heinäkuun jälkeen. Wihersaari kertoo viihtyneensä Toivakassa erinomaisesti ja pitää kulunutta vuotta yhtenä työuransa merkityksellisimmistä. Jatko ei kuitenkaan toteudu uuden kilpailutuksen ehtojen puitteissa.
Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari ei peittele sanojaan, kun häneltä kysyy kuluneesta vuodesta Toivakassa.
– Tämä on ollut tosi hyvä homma. Mielekästä, monipuolista ja hallinnassa olevaa työtä. Olen sanonut monessa paikassa ihan vilpittömästi, että tämä on varmaan parasta työtä, mitä olen koskaan tehnyt, Wihersaari sanoo.
Wihersaari aloitti Toivakassa viime vuoden heinäkuussa osana Keski-Suomen hyvinvointialueen omalääkäri- ja ammatinharjoittajamallin pilottia. Pilottiin kuului Toivakassa noin 2 200 asukkaan väestövastuu.
Yleislääketieteen erikoislääkärinä Wihersaari korostaa erityisesti hoidon jatkuvuutta.
– Yleislääketieteen erikoislääkärin koulutuksessa keskeisiä asioita on hoidon jatkuvuus. Se on ylivoimaisesti keskeisin asia, ja tässä se toteutuu.
Käytännössä jatkuvuus tarkoittaa sitä, että potilas ei joudu aloittamaan joka kerta alusta uuden lääkärin kanssa. Lääkäri tuntee potilaan tilanteen, taustan ja aiemmat hoitopäätökset. Se säästää aikaa, mutta ennen kaikkea rakentaa luottamusta.
– Tehokkuuteen vaikuttaa se, että kun on yksi oma lääkäri, joka tuntee potilaan, ja kun asia on huolellisesti käyty, potilas voi luottaa siihen, että nyt se asia on käyty. Ei tarvitse aloittaa uudelleen.
Yli 90 prosenttia kontakteista omalle lääkärille
Wihersaaren mukaan Toivakan pilotissa hoidon jatkuvuus on toteutunut poikkeuksellisen hyvin. Hän kertoo, että perusterveydenhuollon lääkärikontakteista yli 90 prosenttia on hoitunut hänen kauttaan. Paras yksittäinen luku on ollut 93 prosenttia.
– En tiedä, pitääkö tätä kehua, mutta se on ihan maailmanluokkaa, Wihersaari toteaa.
Myös hoitoon pääsy on hänen mukaansa ollut Toivakassa hyvällä tasolla. Kiireettömälle vastaanottoajalle on päässyt noin viikossa, ja kiireellisissä asioissa yleensä samana päivänä.
Vastaanottokäyntejä on ollut kuukaudessa karkeasti noin 160, mutta kokonaisuus on paljon laajempi. Vastaanottojen lisäksi työhön kuuluu puheluita, laboratoriotulosten läpikäyntiä, kirjauksia, konsultaatioita ja asioiden hoitamista yhdessä omahoitajan kanssa.
Wihersaari painottaa, että Toivakan mallissa kyse ei ole vain omalääkäristä, vaan myös omahoitajasta.
– Leena on äärimmäisen tärkeä siinä, että saamme tämän homman toimimaan. Teemme tosi paljon yhteistyötä ilman raja-aitoja.

Me olemme potilaita varten
Haastattelussa Wihersaari palaa monta kertaa samaan ajatukseen: perusterveydenhuollon pitäisi olla potilaita varten, ei toisinpäin.
– Melkein päivittäin ihmiset sanovat minulle, että he kokevat olevansa taas täällä vaivaksi. Joillekin on iskostunut ajatus, ettei perusterveydenhuoltoon pääse, ja että anteeksi kun olen täällä. Minusta asia on ihan toisinpäin. Mehän olemme potilaita varten. Eivät potilaat ole lääkäriä varten.
Samalla hän muistuttaa, ettei terveydenhuolto ole rajaton resurssi. Siksi resurssit pitäisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.
Wihersaaren mukaan omalääkärimallin vahvuus näkyy myös siinä, että vastaanotolla voidaan katsoa yksittäistä vaivaa laajemmin koko potilaan tilannetta.
– Jos potilas tulee vaikka flunssan takia, voin samalla katsoa, tiedämmekö hänen verenpaineensa. Aika moni flunssapotilas on lähtenyt vastaanotolta verenpaineseurannan kanssa.
Yli 40-vuotiailta olisi Wihersaaren mukaan hyvä tarkistaa ainakin verenpaine, kolesterolit ja verensokeri. Hänen mukaansa juuri verenpaine on yksi konkreettisimmista asioista, joihin puuttumalla voidaan ehkäistä myöhempiä vakavia sairauksia.
– Jos yksi asia pitäisi hoitaa, niin konkreettisin ja selkein olisi se, että kaikilla olisi verenpaine kunnossa.
Ennaltaehkäisy vaatii pitkäjänteisyyttä
Wihersaaren mukaan perusterveydenhuollon perusajatus on kansanterveystyössä ja ennaltaehkäisyssä, mutta järjestelmä ei ole pitkään aikaan toiminut riittävän proaktiivisesti.
– Meidän pitäisi mullistaa tämä toisin. Terveydenhuollon pitäisi olla proaktiivinen niissä asioissa, joista on selkeä tieteellinen näyttö. Jos yhdestä asiasta lähdetään, se olisi verenpaine.
Hän huomauttaa, että ennaltaehkäisyn vaikutuksia on poliittisesti ja hallinnollisesti vaikea osoittaa nopeasti. Jos verenpaineet saadaan kuntoon nyt, vältetyt aivoinfarktit tai sydäninfarktit näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Toivakassa Wihersaari on pyrkinyt herättelemään asukkaita esimerkiksi verenpaineseurantaan. Hänen unelmansa olisi, että mahdollisimman moni toivakkalainen tekisi neljän päivän verenpaineseurannan ja tiedot saataisiin kirjattua järjestelmään.
– Innostuisin oikein, jos saisimme verenpaineseurantaan koko laatikon täyteen toivakkalaisten verenpaineseurantakaavakkeita. Se olisi lottovoitto.
Kunnan mahdollisuuksista Wihersaari nostaa esiin liikunnan, ravinnon ja unen tukemisen. Samalla hän muistuttaa yksilönvapaudesta ja siitä, ettei ihmisiä voi eikä pidä pakottaa elämäntapamuutoksiin.
– Enemmän pitäisi mennä positiivisen kannustamisen kautta. Miten voitaisiin tukea, se on paljon vaikeampi asia.

Jatko kariutui kilpailutuksen ehtoihinVaikka Wihersaari olisi itse halunnut jatkaa Toivakassa, hänen työnsä paikkakunnalla päättyy heinäkuun jälkeen.
Taustalla on hyvinvointialueen uusi kilpailutus. Wihersaari korostaa, ettei kyse ole riidasta tai draamasta hyvinvointialueen kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö hyvinvointialueen suuntaan on ollut hyvää.
– Pilotti oli pilotti. Ajatus oli, että saisin jatkaa, mutta hyvinvointialue päätti, että tämä tulee uudelleen kilpailutukseen.
Wihersaari kertoo, että kilpailutuksen sisältö osoittautui lopulta erilaiseksi kuin hän oli odottanut. Sen vuoksi hän ei voinut osallistua siihen.
– Ehtojen myötä jouduin tekemään ratkaisun, joka on pettymys. Kokonaisuus huomioiden en nähnyt sitä enää valitettavasti mahdolliseksi. Se kirpaisee edelleen ja harmittaa.
Harmitus liittyy sekä omaan työhön että toivakkalaisiin.
– Olisi ollut hienoa viedä tätä asiaa vielä eteenpäin. Tietenkin harmittaa myös ihan suoraan toivakkalaisten puolesta.
Wihersaari toivoo, että Toivakkaan saadaan jatkaja ja että alkanut työ ei katkea.
– Täällä oli pitkään tilanne, ettei ollut lääkäriä. Nyt homma on saatu alulle. Jos tänne saadaan lääkäri ja tämä jatkuu, niin pohja on selkeämpi.

Toivakka on antanut minulle paljon
Tulevaisuudestaan Wihersaari ei vielä kerro tarkasti, mutta potilastyöstä hän ei halua luopua. Hän toivoo, että voisi jatkossakin tehdä työtä perusterveydenhuollon kehittämisen ja hoidon jatkuvuuden parissa.
– En voi potilastyöstä tässä vaiheessa luopua. Tykkään tästä niin paljon.
Wihersaari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2014 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi vuonna 2020. Lääkäriksi päätyminen ei ollut hänelle lapsuudenhaave, vaikka isäkin oli lääkäri. Luonnontieteet kiinnostivat, ja lukioikäisenä lääkärin ala alkoi tuntua omalta.
Nyt Toivakan vuosi on vahvistanut hänen näkemystään siitä, mihin perusterveydenhuollossa pitäisi panostaa.
– Minulla on aika vahva visio siitä, että ainoa keino saada perusterveydenhuoltoa kuntoon on panostaa hoidon jatkuvuuteen ja omalääkäriin. Tämä on konkretisoitunut minulle viimeistään tämän pilotin aikana.
Toivakasta Wihersaarelle jää lämmin muisto.
– Toivakka jää todella lämpimästi mieleen. Toivottavasti minä olen antanut Toivakalle jotain, sillä Toivakka on antanut minulle paljon.

Samuli Turunen

Artikkeli Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.