Toivakka arkistot - Paikallisuutiset.fi

Inka Ikonen edusti näyttävästi Toivakkaa Miss Jyväskylä -kisassa – Menestystä ei tullut mutta uusia kokemuksi senkin edestä

Toimitus — Tue, 20 Oct 2026 12:22:52 +0000

Toivakkalaisilla oli tänä vuonna oma ehdokas Miss Jyväskyläksi, kun Inka Ikonen, 26, oli mukana kisassa. Kirkkaimpia kruunuja ei tällä kertaa matkaan tarttunut, mutta uudenlaisia kokemuksia ja elämyksiä senkin edestä. Ikonen toimii Toivassa päivätoiminnnan ohjaajana. Hän muutti perheensä kanssa Toivakan Ruuhimäkeen 5-vuotiaana.

Mikä sai sinut lähtemään Miss Jyväskylä -kisaan?
– Kisassa annetaan koulutusta myös juontamiseen, puhumiseen, pr-hommiin ja some-juttuihin kaiken misseilyn lisäksi. Koulutus kuulosti minulle sopivalta, sitä kautta sitten kiinnostuin myös misseilystä. Tajusin sen monipuolisuuden ja mahdollisuudet. Olin myös seurannut edellisvuoden kisoja ja ne lisäsivät kiinnostustani, Ikonen kertoo.
Oliko sinulla aiempaa missikokemusta?
– Ei ollut. Tämä oli täysin uusi kokemus.
Entä oletko työskennellyt mallina? Catwalk-liikkeet kisalavalla näyttivät varsin luontevilta…
– Minulla ei ole kokemusta mallintöistäkään.
Millainen kokemus kisa sinulle oli?
– Ennen finaalia meillä oli tuomarihaastattelut ja koin epäonnistuneeni niissä. Tuomarihaastattelujen kerrottiin olevan iso osa valintaa. Eli tiesin jo ennen finaalilavalle astumista, etten tule kruunua päähäni saamaan.
– Tuomarihaastattelussa minulta kysyttiin pari englanninkielistä kysymystä ja enkku ei ole vahvuuksiani. Niiden enkku-kysymyksien jälkeen oli vaikea saada muista vastauksista kiinni, koska olin joutunut epävarmalle pohjalle. Koen kuitenkin tämän missikokonaisuuden nimenomaan kivana kokemuksena, mihin en kuitenkaan lähtisi uudelleen. Tykkään esiintymisestä mutta misseily ei ole minua varten. Muut urasuunnitelmat odottavat.
Jännittikö kuinka paljon ja missä kohtaa eniten?
– Finaalia edeltäneenä päivänä jännitti eniten, koska meillä oli silloin ensimmäiset näytökset. Minulla on esiintymiskokemusta mutta missinä tai mallina oleminen oli minulle uutta. Uudessa roolissa oleminen jännitti hieman.
Millainen henki teillä oli tiimissä?
– Meillä oli hyvä tiimi. Tuettiin ja kannustettiin toisiamme kisan aikana. Ollaan järjestämässä pikkujouluja missisiskojen kanssa.
Tuli siis uusia ystäviä?
– Ainakin kavereita, joita mielellään moikkaa ja halaa tavatessa. Toivon, että kaveruus kantaa ja muuttuu oikeaksi ystävyydeksi, kunhan päästään tutustumaan toisiimme rauhassa ilman stressiä.
Voittiko paras ehdokas?
– Anni (Vuori) on upea ja oikein perinteinen missi. Annista olisi varmasti myös Miss Suomi -kisaan.

Oliko perhettäsi paikalla kannustamassa sinua?
– Kyllä oli, paljonkin. Tästä olin otettu.
Jos olen oikein ymmärtänyt, olet vahva someihminen. Oliko kisa jonkinlainen keino lisätä somenäkyvyyttäsi?
–Totta kai se oli iso syy kisaan lähtemiseen. Urahaaveeni ovat juurikin somen puolella.
Millainen paikka Toivakka on asua ja elää? Kunnan parhaat ja huonoimmat puolet?
– Toivakka on turvallinen ja erittäin lapsiystävällinen kunta. Toivakassa maksetaan muksurahaa ja täällä on myös ilmainen varhaiskasvatus. Olemme näistä päässeet perheeni kanssa nauttimaan.
– Toivakassa parasta on se, että kaikki tuntevat toisensa. Kylältä löytyy aina juttukavereita. Toivakasta on myös lyhyt matka isompien palvelujen ääreen. Omalla kohdallani huono puoli on, että vaikka minulla onneksi on Toivakassa nykyään paljon ystäviä, suuri osa ystävistäni asuu muualla.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
– Olen nuoruuteni harrastanut jalkapalloa ja lasten saamisen jälkeen olen aloittanut juoksuharrastuksen.
Mikä on viestisi nuorille naisille suhteessa sosiaaliseen mediaan?
– Älä usko kaikkeen, mitä somessa näet. Usein some on kiiltokuvaa ja todellisuus saattaa olla paljon muutakin. Mikäli haaveilet somettamisesta, niin alota se omalla tyylilläsi, älä tee niin kuin muut ja laita someen asioita, jotka tuntuvat sinusta hyvältä.
Entäpä missikisioihin?
– Lähde kisaamaan, kun olet sinut itsesi kanssa. Yritä vertailla itseäsi muihin mahdollisimman vähän. Ajattelen, että on hyvä aloittaa pienemmistä missikisoista ja saada hyvää kokemusta niiden kautta, ennen kuin tähyää esimerkiksi Miss Suomi -kisaan.
Ja mitä ajattelet tulevaisuudesta
– Tehkää omaa juttua. Jos elämä ei ole sitä, mistä haaveilet, niin ala tehdä asioita, mitkä vievät sinua niitä unelmia kohti. Uskokaa itseenne!

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Inka Ikonen edusti näyttävästi Toivakkaa Miss Jyväskylä -kisassa – Menestystä ei tullut mutta uusia kokemuksi senkin edestä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Mobiiliseikkailu vie retkeilijät uusiin paikkoihin Toivakassa

Toimitus — Tue, 13 Oct 2026 06:31:07 +0000

Toivakkaan ja Joutsaan on avattu uudenlainen luontoelämys, joka yhdistää retkeilyn, paikallistuntemuksen ja mobiiliteknologian. Puhelimessa toimiva Toivakan ja Joutsan luontoseikkailu johdattaa käyttäjät alueen tunnetuille ja vähemmän tunnetuille luontokohteille sekä kannustaa liikkumaan luonnossa.
Toivakka & Joutsa Luontoseikkailun ovat toteuttaneet Cityspotting ja Toivakan-Joutsan 4H-yhdistyksen Metsään meni -hanke. Toiminnanjohtaja Kirsi Ilmosen mukaan seikkailu käynnistää hankkeen tapahtumakokonaisuuden, joka jatkuu vuoteen 2028 saakka.
Cityspotting on karttapohjainen mobiiliseikkailu, jonka ideana on johdattaa käyttäjät kiinnostavien paikkojen ja tarinoiden äärelle. Toivakan ja Joutsan luontoseikkailussa on yhteensä 30 kohdetta, joista 15 sijaitsee kummassakin kunnassa.
Seikkailu esittelee alueen luontoa tavallista retkeilyreittiä syvemmältä. Sisällöntuottaja Mikko Rinnevuoren mukaan mukana on kohteita, jotka voivat yllättää myös kokeneen lähiluonnon tuntijan.
– Spoteilla tutustutaan alueen lumoavaan luontoon uusista näkökulmista. Seikkailussa päätyy esimerkiksi erikoisille kivikentille, kuninkaallisiin metsiin ja tummanpunaisina hohtaville lähteille. Lisäksi matkalla kohdataan vesiputouksia, raukkeja sekä muita metsien ja harjujen kätkemiä erikoisuuksia, Rinnevuori kertoo.
Kohteet on valittu niin, että ne sopivat erilaisille luonnossa liikkujille. Osa paikoista on helposti saavutettavia, kun taas osa vaatii enemmän retkeilykokemusta, suunnittelua tai esimerkiksi vesillä liikkumista.
Seikkailun kohteiden sisältö avautuu käyttäjälle vasta paikan päällä. Ratkaisu kannustaa lähtemään luontoon ja löytämään uusia retkikohteita omalta lähialueelta tai hieman kauempaakin.
Luontoseikkailu löytyy Cityspottingin verkkosivuilta ja sitä voi käyttää mobiililaitteella. Tavoitteena on innostaa niin paikallisia asukkaita kuin matkailijoitakin tutustumaan Toivakan ja Joutsan monipuoliseen luontoon aivan uudella tavalla.

Artikkeli Mobiiliseikkailu vie retkeilijät uusiin paikkoihin Toivakassa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Taulun Kartanoa ei aktiivisesti myydä vaan Jyrki ja Riitta Halttunen haluavat vaikeista ajoista huolimatta kehittää kokonaisuuden toimintaa

Toimitus — Tue, 13 Oct 2026 06:17:42 +0000

Ettei tästä jutusta tule väärinkäsityksiä, kerron heti alkuunsa, että toivakkalaisen Taulun Kartanon historia sivuaa sukuani, Pänkäläisen sukua.
Isoisäni veli Väinö Pänkäläinen lunasti kartanon valtiolta 1940-luvulla. Kartanon ostivat suvultani vuonna 2000 Jyrki ja Riitta Halttunen. Jyrkin isoisän äiti oli Alina Pänkäläinen, joka meni naimisiin David Halttusen kanssa.
Myös Jyväskylän edesmennyt matkailujohtaja Risto Reivi on aikoinaan liittynyt kartanoon ja hänen sukunimensä ennen nimenvaihdosta oli Pänkäläinen. Taulun Kartanon läheltä löytyy tämän vuoksi muun muassa Reivintie.
Ja sitten nykyaikaan.
Useammankin median otsikoissa on kerrottu, että Taulun Kartano on myynnissä. Aktiivisesti se ei ole myynnissä eikä ole minkään kiinteistövälittäjäfirman listoilla. Halttuset haluavat kehittää kartanon alueen matkailu- ja ravintolapalveluita, vaikka vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin laki sallii.
– Ensin tuli korona ja sitten Ukrainan sota. Kuluttajat ovat tarkkoja siitä, mihin rahansa laittavat. Ihmisten luotto omaan talouteen on heikko. Viimeisin takaisku tuli huhtikuussa, kun meidän myyntivaltteihin kuulunut savusauna paloi. Se on vaikuttanut ryhmätilauksiin. Lisäksi kulunut, sateinen kesä oli huono matkailun ja ravintolatoiminnan osalta. Jäädään vähän viime vuoden tuloksesta. Talouden aallonpohja on nyt Suomessa ohitettu, syksyä kohden tilauskanta on piristynyt myös Taululla.
– Eikä periksi anneta. Marraskuussa alkaa nousta uusi saunamaailma. Keväällä 2027 on avajaiset, ja tarjontamme on entistä monipuolisempaa. Se on sillä tavalla, että jos et pysty kehittymään, kuolet pois. Jyrki Halttunen kertoo.
Savusaunan eksotiikka on vedonnut yritysryhmiin ja myös ulkomaalaisiin.
– Meillä on ollut enemmän asiakkaita esimerkiksi Belgiasta kuin Toivakasta. Keski-Euroopan nykyinen kesäilmasto pitää Suomessa hyödyntää. Esimerkiksi tämän kesän kovia helteitä Suomeen paenneet ovat sanoneet, että Suomessa kesäilmasto on hieno, Halttunen sanoo.
Toki Taulun Kartano on auki vuoden ympäri. Heinäkuisin paikka on avoin kaikille matkaajille ja hyvän ruoan ystäville, muutoin toimitaan tilauspohjaisesti.
-Nytkin on tulossa yli sadan ihmisen häät, Halttunen sanoo.
Kolmelle asialle Halttunen heristää Suomessa sormea.
– Alkoholipolitiikka, pankkien lainoitus ja puheet matkailuverosta. Jos me esimerkiksi ostamme olutta kahden euron hintaa ja myymme sitä yhdeksällä eurolla, viivan alle jää 50 senttiä, kun kaikki verot ja kulut on maksettu. Pankit taas eivät anna lainaa ennen kaikkea ravintolatoimintaan, vaikka vakuudet olisivat kunnossa. On kuulemma liian riskialtista. Matkailuvero taas tuhoaisi monta yritystä.
-Voin sanoa, että ravintolatoiminta ei juuri nyt ole kenellekään hyvä bisnes.
Jyrki Halttusen rooli Kartanolla on ennen kaikkea kiinteistöjen kunnossapito.
– Jos emme olisi kunnostaneet rakennuksia, tämä olisi ollut pian käyttökelvoton. On ollut ja on kova työmaa pitää kaikki kunnossa. Utopistista taas on ajatella, että joku ostaisi tämän kiinteistökokonaisuuden nopealla aikataululla, kun tämän kokoluokan kiinteistökauppa kaikkiaan on tällä hetkellä Keski-Suomessa lähes olematonta.
Onneksi Halttusilla eivät ole niin sanotusti kaikki munat yhdessä vakassa. He omistavat Jyväskylässä menestyvän Harmooni-ravintolan kiinteistöineen ja Harmoonilla menee hyvin.
Markkinointikanavana Kartanolle on sosiaalinen media ja tavoitteet ovat yhä kansainväliset. Siksi Kartanoa pyörittävän yhtiön nimi on Arts&Craft Restaurants Oy. Mikä siis olisi teille Taulun Kartanoon sopiva mainoslause?
– Jos haluat elämäsi juhlat menneen ajan hengessä nykyajan mukavuuksilla, valintasi on Taulun Kartano, Jyrki Halttunen sanoo.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Taulun Kartanoa ei aktiivisesti myydä vaan Jyrki ja Riitta Halttunen haluavat vaikeista ajoista huolimatta kehittää kokonaisuuden toimintaa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

”Suomi on harvoja todellisia demokratioita”

Toimitus — Mon, 05 Oct 2026 08:25:42 +0000

Mies voi lähteä Toivakasta mutta Toivakka ei lähde miehestä.
Näin voi sanoa professori emeritus Pertti Ahosesta (syntynyt Toivakassa 23.12.1952). Edelleen toivakkalaisena hän kirjoitti ylioppilaaksi Vaajakosken yhteiskoulusta, lähti opiskelemaan Helsinkiin ja päätyi työuralle valtiovarainministeriön hallinnonalalle, Helsingin ja Tampereen yliopistoihin ja hieman ulkomaillekin. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1983.
Ahonen kertoo, ettei halunnut mihinkään kaikkein kunniallisimmista ammateista. Hänen isänsä oli Toivakan kunnanlääkäri, äiti miltei valmis farmaseutti.
– Pikkuneronahan ne tytöt minua koulussa taisivat pitää, mutta enpä saanut patalappua aikaan. Minulla on Trivial Pursuit -muisti ja opin kieliäkin varsin helposti. Kädentaitoni kehittyivät myöhemmin, ja nykyään selviän monista nikkarinkin hommista.
– Älykkyyttä on monenlaista, eikä minulla ollut koululaisena ruumiin älykkyyttä. Osasin tosin kiivetä köyttä pitkin kattoon, mutta voimistelutelineet olivat kauhistus. Suunnistus oli vahvin lajini, Ahonen kertoo.
Ahonen on ollut ja on edelleen politiikan, hallinnon ja organisaatioiden tutkija.
– Valitsin Helsingin yliopiston, koska vanhempani olivat siellä opiskelleet. Helsinki sijaitsi lisäksi verrattain kaukana kotoani. Kävin kyllä usein Keski-Suomessa, mutta viihdyin muuallakin.

Yksi Ahosen mielestä erikoisimpia hänen kansainvälisiä julkaisujaan koskee ortodoksiluostareiden organisaatiota. Luostareita on perinteisesti kahdenlaisia, niitä, joissa munkit elävät suurena yhteisönä ja niitä, joissa heidät on hajautettu.
– Jommalla kummalla tavallahan se tuppaa olemaan myös elämässä yleensä, Ahonen sanoo.
Tähän väliin on hyvä kysyä, mitä professori ajattelee Suomen hallituksen tavasta kurmoottaa yhdistyksiä vähentämällä rahoitusta.
– Päätöksiä tehdään ideologisin perustein. Jotta tietyiltä tahoilta voidaan ottaa, otetaan monilta muiltakin. Samassa pesuvedessä kun kylvetetään monenlaisia lapsia.
– Organisaatioissa tehdään monia asioita ritualistisesti, koskapa niin on tullut tavaksi. Eräs kollegani nimesi erään tuollaisen tavan ”johtajuudellisuudeksi”. Sen mukaan tarvitaan runsaasti johtajia ja johtamista, koska uskotaan, että juuri siitä sitä koituu hyvää.
– Minullahan on myös kauppatieteellinen koulutus, ja vuosien 2022-26 aikana suoritin filosofian maisterin tutkinnon tieteenalana kirjallisuus. Olen erityisen kiinnostunut runoudesta. Olen tehnyt rauhan 1950-luvun modernistien, kuten Haavikon, Mannerin ja Saarikosken kanssa, vaikka muuten keskityn modernismin jälkeiseen runouteen. Sen myötä on herätelty henkiin myös vanhempaa muotosidonnaista runoutta, Ahonen sanoo.

Mitä mieltä olet suomalaisesta politiikasta, josta on sanottu, että se on mennyt rikki?
– Suomi on maailmassa harvoja todellisia demokratioita. Monet mittarit kertovat, että sijoitumme viiden etummaisen maan joukkoon. En ole turhautunut politiikkaan, ja äänestän aina vaaleissa. Etsin vakaata keskilinjaa, joskin asetelmat voivat muuttua. Itse esimerkiksi omaksuin yhdessä yössä myönteisen Nato-kannan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Nyt asutat sekä Toivakkaa että Jyväskylää.
– Aiemmin kävin Toivakassa lähinnä hautausmaalla, mutta sittemmin tapahtui lähentymistä. Eläköidyttyäni koronaepidemian loppuvaiheessa etsiskelin Toivakasta kiinteistöä. Osallistuin huutokauppaan, kun Toivakan seurakunta myi 1960-luvun alussa valmistunutta niin sanottua uutta pappilaa kirkonkylästä järven rannalta. Jäin kolmanneksi. Nykyinen Toivakan-koti löytyi pari kuukautta myöhemmin. Talo valitsi minut ja puolisoni.
– Minulta kysytään usein, olenko toivakkalainen vai jyväskyläläinen, kun meillä on asunto myös Jyväskylässä. Sanoisin, että suhteessa 50-50. Jyväskylässä on paljon kulttuuri- ja kaupallista tarjontaa. Ja jos tulee vieraita, heitä voi majoittaa niin sinne kuin Toivakkaan. Osallistun Toivakassa kolmen järjestön toimintaan hallituksen jäsenenä.

Lopuksi akateemisen viisaita sanoja meille kaikille?
– Ihmiskunnan monet parhaat saavutukset syntyvät ilman, että puristetaan hampaat irvessä, jopa jokseenkin sattumalta. Olen vastustanut teini-ikäisestä saakka välineellistymistä, ja siksikin olen iloinen, että voin eläkkeellä tehdä jokseenkin mitä haluan, tutkia ja kirjoittaa, hoitaa puutarhaa ja seurata sekä seuraavan että sitä seuraavan polven elämää, Pertti Ahonen sanoo.

Pertti Ahosen CV

• Vanhemmat: Kari Kullervo Ahonen ja Raili Tellervo Laukkanen.
• Perhe: Naimisissa, kaksi lasta ja kolme lastenlasta.
• Tutkinnot ja oppiarvot: Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden/kirjoittamisen opintosuunta, filosofian maisteri 2026, Helsingin yliopistossa yleinen valtio-oppi, valtiotieteen tohtorin arvo 1984, Helsingin kauppakorkeakoulussa laskentatoimi, kauppatieteiden maisterin arvo 1978.
Työkokemus: 2021 alkaen professorin emeritussopimus Helsingin yliopistossa, jossa 2010-20 yleisen valtio-opin professori, 1990-2010 julkishallinnon professori Tampereen yliopistossa, 1986-1990 hallinto-opin apulaisprofessori Helsingin yliopistossa, dosentuurit Tampereen, Vaasan ja Jyväskylän yliopistoissa.
• Hallintotehtäviä: Varadekaanina, laitoksen määräaikaisena johtajana ja varajohtajana, tiedekuntaneuvoston ja laitosneuvoston jäsenenä, tutkimuslaitoksen hallintoelimen jäsenenä, neuvottelukuntien jäsenenä sekä kahden valtion komitean sihteerinä.
• Julkaisuja: Tieteellisiä julkaisuja arviolta 250, muita julkaisuja arviolta 100.
Pääohjaaja noin 20:lle tohtoriksi väitelleelle.
• Viestintärooleja: Tieteellisen aikakauslehden päätoimittajuus, muutaman tieteellisen lehden toimituksen tai toimituskunnan jäsenyys.
• Kielitaito: Äidinkieli suomi, työkielet myös englanti, ruotsi, ranska ja saksa sekä portugalin, espanjan ja italian lukutaito, venäjän auttava luku- ja puhetaito.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli ”Suomi on harvoja todellisia demokratioita” julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Seurakuntavaalien ehdokkaat selvillä

Toimitus — Tue, 22 Sep 2026 09:08:46 +0000

Ehdokasasettelu evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaaleihin on valmis. 15.11. pidettävissä seurakuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt seuraavalle nelivuotiskaudelle. Vaaleissa seurakunnan jäsenet pääsevät vaikuttamaan muun muassa seurakunnan toiminnan, talouden ja tulevaisuuden linjauksiin.
Vaalikone avautuu 7.10. Ennakkoon voi äänestää kaikissa seurakuntien ennakkoäänestyspaikoissa 3.-7.11.2026. Äänioikeus on viimeistään vaalipäivänä 15.11.2026 16 vuotta täyttävällä seurakunnan jäsenellä.
Uuraisilla seurakuntavaaleissa kirkkovaltuustopaikoista kilpailee yhteensä 24 ehdokasta. Ehdokkaat jakautuvat kahdelle valitsijayhdistykselle: Kirkko kaikille -listalla on 15 ehdokasta ja Kristillisten Perusarvojen puolesta -listalla yhdeksän ehdokasta.
Kirkko kaikille -listalla ehdolla ovat Petri Haaksluoto, Mauno Kaartinen (uusi), Aura Kässi-Sekki (uusi), Mirja Laitinen, Virpi Lapinoja, Kari Lehtonen, Arto Mämmi (uusi), Matti Oikari (uusi), Tomi Penttinen, Jenna Pihlainen (uusi), Sari Rimmi, Irja Seppänen, Arja Siikström, Suvi Urvas (uusi) sekä Markku Vanhala.
Kristillisten Perusarvojen puolesta -listalla ehdolla ovat Jaana Korhonen (uusi), Pauliina Korhonen, Antti-Pekka Kotilainen (uusi), Liisa Mattila (uusi), Pasi Mattila (uusi), Ida Pohjonen (uusi), Janna-Maija Saarnio, Seppo Tevaniemi (uusi) sekä Sinikka Tevaniemi (uusi).
Kaikkiaan ehdokkaista 13 on merkitty uusiksi ehdokkaiksi.
Jyväskylän seurakunta on Suomen suurin, ja siellä vaaleissa on 201 ehdokasta neljän kunnan alueelta. Mukana vaaleissa ovat ensimmäistä kertaa vuoden 2025 alusta Jyväskylän seurakuntaan liittyneiden Toivakan ja Joutsan seurakuntien ehdokkaat, mukaan lukien Joutsan seurakuntaan kuuluneelta Luhangan kunnan alueelta tulevat kaksi ehdokasta.
Näissä vaaleissa kirkkovaltuutettuja valitaan Jyväskylässä 49. Ehdokkaita asetti viisi valitsijayhdistystä, joista osalla on selkeä puoluetausta. Nykyisen kirkkovaltuuston suurin ryhmä on Avara kirkko, ja sillä on ehdokaslistalla myös eniten ehdokkaita: 72.
Toivakasta on ehdolla seitsemän ehdokasta, Avara kirkko -listalta Marja Korhonen, Seurakuntaväen valitsijayhdistys -listalta Juha Juusela, Topi Saarelainen ja Osmo Tervo, Kirkko keskellä kylää -listalla Jorma Tervonen ja Juho Torppa, sekä Sosialidemokraatit ja sitoutumattomat -listalta Seppo Sirenius.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Seurakuntavaalien ehdokkaat selvillä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Vanhasta riihitallista syntyi tunnelmallinen juhlatila

Toimitus — Tue, 22 Sep 2026 08:13:45 +0000

Kirsi Ilmonen näki kotitilan vanhassa riihitallissa mahdollisuuden jo vuosia sitten. Keväällä ajatus muuttui todeksi, kun rakennus alkoi muuntua persoonalliseksi juhlatilaksi Matti Ilmosen 60-vuotisjuhlia varten.
– Olin miettinyt jo monta vuotta, että tästä tulisi upea juhlapaikka. Kun Matin kuusikymppiset lähestyivät, päätin ryhtyä toteuttamaan ajatusta, Kirsi Ilmonen kertoo.
Rakennuksessa oli aiemmin kylmäilmakuivuri ja erilaisia varastotiloja. Keväällä alkoi raivaus- ja purkutyö, jonka jälkeen Kirsi ryhtyi rakentamaan juhlatilaa pala palalta. Ensimmäinen testi nähtiin juhannuksena järjestetyissä päivätansseissa.
Juhannuksen jälkeen julkaistu video tarjosi yllätyksen.
– Ajattelin vain laittaa videon someen. Yhtäkkiä se lähti leviämään, ja tällä hetkellä katselukertoja on noin 1,95 miljoonaa.
Kommentteja tulvi ympäri maailmaa. Palautetta tuli niin Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin, ja suurin osa siitä oli myönteistä.
– Ensimmäisellä lomaviikolla istuin aamuisin lukemassa kommentteja ja vastailemassa niihin. Se oli ihan oma kokemuksensa. Kyllä siinä alkoi ymmärtää somevaikuttajia, mutta en silti vaihtaisi vasaraa siihen työhön, Kirsi naurahtaa.
Hän sai vastata esimerkiksi toiselta puolelta maapalloa esitettyihin epäilyihin, että pesukarhut valtaavat tilan tai että käärmeitä luikertelee sisään tai termiitit iskevät.
Vaikka Kirsi Ilmonen on ollut kätevä käsistään aina, ote vasarasta ja sahasta tiukkeni muutama vuosi sitten vähän kuin vahingossa.
– Olin käynyt muutaman vuoden seutuopiston savityökurssilla, ja sitten en yhtenä vuonna huomannutkaan ilmoittautua ennen kuin ryhmä oli jo täynnä. Mutta puutöissä oli tilaa, ja meninkin sinne, hän kertoo.
Riihitallin ilme rakentuu vanhoista rakennusmateriaaleista, maatilan esineistä, kuten 50-vuotiaasta traktorista, sekä countryhenkisestä sisustuksesta. Monet yksityiskohdat ovat löytäneet paikkansa omista varastoista tai kyläläisten lahjoituksina. Retrohenkinen asuntovaunukin sopii tilaan täydellisesti.

Projektin kustannukset pysyivät yllättävän maltillisina.
– Alle 500 eurolla selvittiin. Suurin yksittäinen investointi olivat saluunaovien saranat, jotka maksoivat yhteensä noin 140 euroa.
Moni ratkaisu syntyi tekemisen kautta. Esimerkiksi kuivurin tuulitunneli on edelleen paikallaan, vaikka sen seinä näyttääkin pöllipinolta.
Eniten päänvaivaa tuotti ”pöllipinoon” piilotetetun piilo-oven avausmekanismi. Se mekanismi valmistui vasta juhlapäivän aamuna ja toimi hauskana ohjelmanumerona, sillä ovi avattiin lassoamalla puista härkää.
– Se meni vähän viime tippaan. Vasta silloin sain sen toimimaan niin kuin olin suunnitellut. En ole mikään piirustusten mukaan tekijä. Näen mielessäni, miltä haluan jonkin näyttävän, ja sitten alan rakentaa.
Riihitallia ympäröivä metsä luo paikkaan oman tunnelmansa. Se tekee tilasta rauhallisen ja akustiikaltaan miellyttävän. Tallin viereen Kirsi nikkaroi viehättävän kattoikkunallisen puuceen.
– Rakentaminenkin oli täällä jotenkin rauhoittavaa. Laitoin musiikit soimaan ja tein töitä. Tämä paikka vie ajatukset pois arjesta.
Myös vieraat ihastuivat ympäristöön. Matin 60-vuotisjuhlissa tarjoiltiin tee-se-itse-hampurilaisia, ranskalaisia ja jälkiruokapöytä.
Tilan yhteyteen sijoitettiin myös vanha asuntovaunu lisätilaksi sekä maatilan 50-vuotias traktori osaksi miljöötä.

Vaikka moni on kysellyt tilan vuokraamisesta, siihen Ilmoset eivät ole lähteneet.
– Tämä on ennen kaikkea meidän oma juhla- ja tapahtumapaikkamme, mutta on täällä pidetty Nisulan kyläseuran kokouskin.
Riihitalli on saanut nimensä rakennuksen vanhimmasta osasta, vanhasta riihestä. Pihapiirissä odottaa myös uusia projekteja.
– Täältä löytyy vielä paljon tekemistä, Kirsi naurahtaa.
Ideoita riittää muutenkin. Viime vuosina hän on tullut tunnetuksi erilaisista pakopeli- ja tapahtumaideoista, joita hän hyödyntää myös työssään Toivakan-Joutsan 4H-yhdistyksen toiminnanjohtajana.
– Tykkään suunnitella ja toteuttaa erilaisia elämyksiä. Ehkä se on sellainen luovuuden ketjureaktio, että yksi idea synnyttää aina seuraavan.
Ja seuraava idea on jo mielessä.
– Tästä saa aivan upean jouluisen tilan. Minulla on sitä varten jo hirveästi suunnitelmia, Ilmonen paljastaa.

Artikkeli Vanhasta riihitallista syntyi tunnelmallinen juhlatila julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan hiidenkirnu on jääkauden jättämä muistomerkki

Toimitus — Fri, 18 Sep 2026 10:45:44 +0000

Hiisi tarkoittaa muinaista henkiolentoa, jolla yleensä uskottiin olevan pahat mielessä. Kansanperinteessä hiiden kuitenkin kerrottiin tekevän myös arkisia askareita, kuten keittävän keittoa tai kirnuavan voita.
Hiidenkirnu on kallioon syntynyt lieriömäinen kuoppa, jonka merkillinen ja säännöllinen muoto sai entisaikojen ihmiset uskomaan, että itse hiisi oli tehnyt itselleen kirnun. Sittemmin tiede on osoittanut, että ilmiön taustalla on niinkin arkinen asia kuin vesi. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden sulamisvesien pyörittäessä suuria kiviä paikallaan, jolloin ne ovat kuluttaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia kuoppia.
Ehkä tunnetuimmat Suomen hiidenkirnut sijaitsevat Askolassa Itä-Uudellamaalla, mutta niitä löytyy runsaasti myös muualta maasta, eikä kaikkia ole välttämättä edes löydetty. Myös Toivakassa, Leppäveden rannalla, sijaitsee hiidenkirnu. Se ei kuitenkaan ole säilynyt täysin ehjänä, sillä sen etuseinämästä on lohjennut palasia, jotka sulava jää kuljetti aikoinaan noin sadan metrin päähän kirnusta.
Kirnusta on edelleen jäljellä noin parin metrin syvyinen pohjaosa, joka on tällä hetkellä täyttynyt oksista ja muusta maatuvasta aineksesta.
– Olin noin 30 vuotta sitten avustamassa kirnun tyhjentämisessä. Silloin paikalle asennettiin myös luonnonmuistomerkin kyltti, kertoo Lauri Niemi.
Kirnun etuseinämästä lohjenneet kappaleet ovat edelleen hyvin näkyvissä Lauri ja Eija Niemen rannassa. Ne tunnistaa lohkareiden kaarevasta muodosta.
– Niissä on sama kaarevuussäde kuin kirnussa. Tuolla on myös ainakin yksi pesäkivi, joka on aikoinaan muovannut kirnua, Niemi näyttää.
Rannalla on runsaasti myös muita siirtolohkareita, joita mannerjää on kuljettanut alueelle mahdollisesti hyvinkin kaukaa. Kivet erottuvat tällä hetkellä erityisen hyvin, koska vedenpinta on matalalla.
Noin 11 600 vuotta sitten nykyisen Suomen eteläpuolella sijainnut Baltian jääjärvi yhdistyi Atlanttiin, jolloin syntyi Yoldiameri. Tuohon aikaan myös Keski-Suomi sijaitsi meren rannalla. Jään vetäytyessä uusia saaria kohosi merestä, ja maisema alkoi vähitellen muotoutua nykyisen kaltaiseksi. Samalla Toivakka menetti asemansa merenrantapitäjänä.
Yoldiameri-vaihe päättyi maankohoamisen seurauksena, kun yhteys valtamereen katkesi ja Itämeri muuttui noin 10 600 vuotta sitten Ancylusjärveksi. Tuolloin alkoivat hahmottua muun muassa Päijänteen ja Saimaan nykyiset muodot, vaikka lähes puolet Suomesta oli edelleen veden peitossa. Samoilta ajoilta ovat peräisin myös Salpausselät ja monet muut harjumuodostelmat.
Muinaisen Yoldiameren rantaviiva näkyy edelleen Toivakan maastossa. Uudelta nelostieltä tarkkasilmäinen voi havaita niin sanotun pirunpellon eli muinaisen rantakivikon. Myös Rutalahdentien varrella avautuva Vihihoilo on jääkauden muovaamaa maisemaa.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Toivakan hiidenkirnu on jääkauden jättämä muistomerkki julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Tuttu kunta, uusi tehtävä, Sari Linturi-Sahlman kokee palanneensa kotiin Toivakkaan

Toimitus — Fri, 18 Sep 2026 10:44:37 +0000

Toivakan uusi hallinto- ja henkilöstöjohtaja Sari Linturi-Sahlman on ehtinyt olla tehtävässään vasta lyhyen aikaa, mutta olotilaa on helppo kuvailla.
– Ihan kuin kotiin olisi tullut.
Kotoisa tunne ei johdu pelkästään lyhyestä työmatkasta, vaikka silläkin on merkitystä. Toivakka on tuttu työpaikka jo vuosien takaa. Ensimmäisen työviikon aikana vastaan tuli jopa päätösasia, jonka alkuperäisen version Linturi-Sahlman oli itse valmistellut vuonna 2013.
Kyse oli näyttöpäätelasien hankintaa koskevasta työsuojelun ohjeistuksesta, joka päivitettiin yhteistyössä työterveyshuollon kanssa.
Toivakasta Linturi-Sahlman siirtyi vuodeksi Uuraisille, sieltä Kangasniemelle, josta Laukaan kautta takaisin Toivakkaan. Väliin mahtuu, myös työnhakuprosesseja työllisyysalueen tehtäviin. Jokainen tehtävä on antanut näkökulmiin monipuolisuutta.

Vaikka Toivakan kunta on tuttu, moni asia on muuttunut.
– Henkilöstö on vaihtunut pitkälti, lainsäädäntö on muuttunut ja sote-uudistus on muuttanut kuntien toimintaa merkittävästi.
Aiemmin Linturi-Sahlman työskenteli Toivakassa hallintojohtajana. Nyt nimikkeenä on hallinto- ja henkilöstöjohtaja. Muutos kertoo myös kuntatyön muutoksesta. Henkilöstöjohtaminen on noussut entistä näkyvämpään rooliin.
– Jos katsoo tehtävänkuvaa ja hakuilmoitusta, niin kyllä siinä korostuu kehittäminen. Toimintaympäristö muuttuu koko ajan.
Tässä kohtaa haastattelua kunnanjohtaja Touko Aalto kurkkaa ovesta ja tarjoilee presidentilliseen tyyliin kolme pointtia: – Olemme onnellisia, kiitollisia ja tavattoman tyytyväisiä, että saatiin Sari takaisin.
Yhtenä suurena muutoksena Linturi-Sahlman näkee tekoälyn. Toivakka on mukana kuntien yhteisessä hankkeessa, jossa selvitetään tekoälyn mahdollisuuksia kuntatyössä.
– Mahdollisuuksia on paljon. Tärkeää ei ole vain uusi teknologia vaan myös se, pystymmekö muuttamaan omia toimintatapojamme samaan tahtiin.
Hallintojohtajan virka oli Toivakassa pitkään täyttämättä ja tehtäviä hoidettiin useamman henkilön voimin. Linturi-Sahlmanin mukaan uuden viran merkitys näkyy tiettynä vakautena organisaatiossa.
– Kunnassa on työskennelty jonkin aikaa todella ohuella resurssilla. Jo pelkästään varamiesjärjestelyjen kannalta tällä on merkitystä. Hänen mukaansa virka tuo työyhteisölle enemmän mahdollisuuksia jakaa vastuuta ja tukea esihenkilöitä.
– Pienessä organisaatiossa helposti jää yksin päätösten ja vaikeiden asioiden kanssa. Toivon, että pystyn tarjoamaan siihen tukea.
Vaikka hallinto ja henkilöstö muodostavat työn ytimen, Linturi-Sahlman korostaa myös kunnan elinvoiman merkitystä. Sen suhteen hän tekee paljon yhteistyötä elinkeino- ja työllisyyskoordinaattori Petri Jalkasen kanssa.
– Kunnan elinvoiman kehittäminen on meidän kaikkien yhteinen asia.
Hänen mukaansa Toivakan vahvuuksia ovat sijainti, hyvät liikenneyhteydet, yritysalueiden kehittäminen sekä luonnonläheinen ympäristö. Hän nostaa esiin myös vesistöt, loma-asukkaat ja nelostien läheisyyden.
– Logistisesti olemme aivan loistavalla paikalla. Puitteet ovat kunnossa. En näe myöskään mitään isoja mörköjä tai luurankoja kaapissa.
Toivakan vahvuutena hän pitää myös päätöksenteon ilmapiiriä. – On ollut ilo huomata, miten hyvässä hengessä täällä luottamushenkilöt toimivat.
Kuntien tulevaisuutta varjostavat kuitenkin talouspaineet. Linturi-Sahlmanin mukaan erityistä epävarmuutta aiheuttavat valtionosuuksien tulevat ratkaisut sekä kuntien jatkuvasti kasvavat velvoitteet. Myös työllisyyspalvelujen uudistukset vaikuttavat kuntien talouteen. Pitkäaikaistyöttömyydestä aiheutuvat kustannukset näkyvät aiempaa suoremmin kunnissa.

Työn lisäksi Toivakka merkitsee Linturi-Sahlmanille kotipaikkaa ja läheisiä. Paikkakunnalla asuvat myös tyttären perhe ja lapsenlapset.
– Parasta Toivakassa ovat ihmiset.
Lapsenlapset pitävät mummon kiireisenä, mutta samalla he tarjoavat näkökulmaa myös kunnan kehittämiseen. – Heidän kauttaan pysyn hyvin kärryillä siitä, mitä lapsiperheet tarvitsevat ja mitä arjessa tapahtuu.
Pitkän kunta-alan uran tässä vaiheessa paluu Toivakkaan tuntuu oikealta ratkaisulta.
– Vastaanotto on ollut todella lämmin. Välillä on jopa liikuttanut se, miten hyvin ihmiset ovat ottaneet minut vastaan.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Tuttu kunta, uusi tehtävä, Sari Linturi-Sahlman kokee palanneensa kotiin Toivakkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kankaisten kyläkoulun 90-vuotisjuhlissa oli kivaa ja harvinaista

Toimitus — Tue, 15 Sep 2026 06:58:30 +0000

Juhlaviikko alkoi, kun maanantain opettajat olivat outoja ja piti nousta seisomaan, kun oli asiaa. Aina, kun välitunti loppui, oli pakko mennä oman luokan jonoon. Maanantain maitopullot olivat myös kummallisia. Sai tuoda omat eväät niin kuin ennen vanhaan. Joillakin oli tuoretta oman lehmän maitoa, vau!
Tiistaina terveysjuna puksutti Kankaisten koulun pihassa. Asemilla tarkistettiin kynsien, kenkien ja aamupalan tilanne ja jos huonosti kävi, joutui vähäksi aikaa pois junasta.
Keskiviikko ja kehärumpu tarkoitti marssia kehärummun tahtiin. Kirjoitimme myös vanhaa kaunokirjoitusta ja jotkut käyttivät oikeaa mustekynää. Torstaina oli paljon hommia. Teimme valmiiksi kuviskilpailun työt juhlan käsiohjelmaa varten ja voittajat saivat jäätelöt.
Perjantaina sai enemmän itse suunnitella tehtäviä. Oli myös harjoituksia, koristelua ja elokuvan katselua.
Lauantaina oli ensin kenraaliharjoitus. Koulun makkarat olivat kadoksissa, mutta ne löytyivät ja pääsimme kodalle syömään. Sitten alkoi juhla. Ensimmäisenä lauloimme kuoron kanssa 1.-3. luokan näytelmämusikaalin Minusta tulee isona. Lauloimme myös Leipä tulee maasta -laulun. Juhlissa oli hilpeä tunnelma. Esiintyjillä oli samaan aikaan sekä kivaa että jännittävää. Eniten jännitti varmaan historiikkinäyttelijöitä, kun heidän piti käyttää vanhan ajan vaatteita ja suksia. Sirpa-rehtori piti puheen. Kun laulettiin Kotiseutulaulua, kaikki yleisössä nousivat seisomaan. Puheet olivat toooooosi pitkiä.
Juhlassa vieraili myös voimamies Severi Allonen. Hän puhui ja veti köyttä meidän kanssa. Juhlan jälkeen aloimme kerätä leimoja festaripassiin. Se oli monen mielestä parasta, kuten myös kakku ja ruutuhyppely. Näyttelemisen ja laulamisen lisäksi isommilla oppilailla oli töitä festaripisteissä. He auttoivat kahvilassa, pitivät Kahoot-historiavisailua ja opastivat vanhojen valokuvien näyttelyssä. 4H-Kirsi piti rintanappipajaa. Rintanappien kuvat olivat oppilaiden suunnittelemia. Ruuhimäki-seura piti keppihevosrataa ja siellä sai myös itse tehdä oman hevosensa. Kankaisten kyläseura pyöritti makkarapistettä. Mäkisen maatilalta tuli viljojen tunnistustehtävä.
Kahvilassa sai syntymäpäiväkakkua ja kahvia tai mehua. Väkeä oli niin paljon, että kakku meinasi loppua. Juhlissa soitti myös vanhojen oppilaiden bändi Vetoakseli. Tangossa heilunut Suomen lippu oli hieno. Saimme hienot juhlat, kun koko kylä oli niitä järjestämässä.

Kankaisten kyläkoulun 1.-6. luokan oppilaat

Kuvat Inka Ikonen

Artikkeli Kankaisten kyläkoulun 90-vuotisjuhlissa oli kivaa ja harvinaista julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Lohikeittoa ja yhdessäoloa Keihäsniemessä – mukana myös vakkahenkilö Anneli Nieminen

Toimitus — Tue, 08 Sep 2026 05:06:01 +0000

Rantakala on parisen kymmentä vuotta järjestetty loppukesän tapahtuma, joka kokoaa Toivakan eläkeläiset yhteen. Suosio on ollut taattu aivan alkuvuosista lähtien. Viime vuosina tapahtumassa on nautittu lohikeitosta, eikä sen herkullisuus yllätä enää ketään. Joka vuosi ympäristö kuitenkin vaihtuu ja tarjoaa myös yllätyksiä. Niinkin pienestä kunnasta kuin Toivakasta löytyy paljon kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja.
Tänä vuonna kutsun esittivät Kari ja Maarit Nieminen Ranta-Kankaisilta, Keihäsniemestä. Viime vuonna pariskunta alkoi raivata metsäpuutarhaa, Keihäsniemen arboretumia. Kaikki alkoi koreanpihdasta, ja nyt lajeja on jo runsaasti.
Rantakalan yhteydessä oli myös uuden puutarhan siunaamisen aika. Alueelta löytyy jopa pieni kirkko sekä kirkon seinällä oleva virsitaulu. Suvivirren noustessa korkeuksiin ajatukset karkailivat menneisiin, mutta myös tuleviin sukupolviin.
– Puutarhan istuttaminen on toivon ja luottamuksen osoitus siitä, että kaikesta selvitään ja huomennakin on uusi päivä. Se on elämänilosta nauttimista ja jälki tuleville sukupolville, merkki siitä, että täällä on tehty työtä, rakastettu ja vaalittu lahjaksi saatua kauneutta, sanoi vastuupappi Panu Partanen.
Rantakala on Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen suosituin tapahtuma, mutta ei suinkaan ainoa. Yhdistys toimii aktiivisesti ja rennolla otteella. Kesätaukoa lukuun ottamatta ympäri vuoden kokoontuvat kerhot seurakuntakodilla, ja mukana on usein mielenkiintoisia vieraita.
– Tänäkin syksynä luvassa on Risto Montosen matkakertomuksia sekä kunnan edustajien vierailuja. Jo syyskuussa kohennamme digitaitojamme, kertoo puheenjohtaja Hannu Hyvönen, jonka kotikylä on Ruuhimäki.
Tämän viikon torstaina ollaan kuitenkin vielä ulkona, kun yhdistys viettää ulkoilu- ja virkistyspäivää urheilukentällä. Kuntoa kohotetaan myös säännöllisillä kuntosalivuoroilla.
Lisäksi jäsenet suuntaavat yhdessä retkille, teatteriin tai vaikkapa sokkomatkalle.
– Yhdistyksemme vapaaehtoistoiminnasta olen erityisen ylpeä. Siitä suuri kiitos kuuluu Anneli Niemiselle, joka toimii Apusten yhteyshenkilönä, Hyvönen päättää.
Yhdistyksen vapaaehtoistoimintaa toimintaa on esimerkiksi asiointiapu ja -kyydit, hoivakotiasukkaiden ulkoiluttaminen, kotivierailut, seurustelu, marjojen keruu, harrastustoiminnan mahdollistaminen ja yhteydenotot puhelimitse.

Voimaantunut vakkahenkilö

Anneli Nieminen valittiin viime kesänä Toivakan vakkahenkilöksi. Valinta oli yllätys hänelle itselleen, mutta ei kovin monelle muulle, sillä hän on ollut elämänsä aikana mukana hyvin monenlaisessa vapaaehtoistyössä.
Tämänvuotinen Rantakala järjestettiin hänen lapsuudenkodissaan Keihäsniemessä Ranta-Kankaisilla, jota isännöi Annelin veli Kari vaimoineen. Annelin oma koti sijaitsee kivenheiton päässä Leppäsen rannalla kotitilasta erotetulla tontilla. Seutu on asutettu jo varhain, ja kantatiloja ovat olleet esimerkiksi Kankaisten sotilasvirkatalo ja Taulun sotilasuudistalo.
– Ensimmäinen Keihäsniemen isäntä oli Ananias Halttunen 1800-luvun lopulla. Hän myös rantojen muotoja katsellessaan nimesi paikan Keihäsniemeksi ja vaihtoi nimensä Niemiseksi. Meille jälkipolville olisi sukunimeksikin kyllä kelvannut Keihäsniemi, Anneli naurahtaa, mutta lisää, että Nieminenkin on ihan hyvä eikä pomppaa liikaa esiin.
Kun Anneli oli pieni koululainen 1950-luvulla, uusi talo oli juuri rakennettu ja siihen oli saatu oikea sähkövalokin.
– Muistan ensimmäisen koulupäiväni syksyllä 1957. Riihellä miehet puivat viljaa. Äiti kampasi hiukseni, ja lähdin tallustamaan polkua pitkin kohti Huikon kansakoulua. Loppumatkan pääsin isomman koululaisen pyörän päällä, mutta matka oli silti pienelle koululaiselle aika pitkä. Talvella matka lyheni, kun saattoi oikaista hiihtämällä jään poikki. Sulan veden aikaan äiti joskus haki minut, kun huiskutin vastarannalla.
Anneli Nieminen kuuluu siihen ikäluokkaan, joka kävi kunnallista keskikoulua. Sellaista järjestettiin kokeiluluonteisesti Toivakassa vuosia ennen kuin muu Suomi siirtyi peruskoulujärjestelmään.
– Sitten kun aloin opiskella ruotsia, koulu alkoikin jo kahdeksalta, ja aamuisin piti lähteä kotoa entistä aikaisemmin koulutielle. Silloin päätin, että kun täältä pois pääsen, niin ikinä en takaisin tule, Anneli muistelee.
Mutta toisin kävi. Annelin isä jäi nuorena leskeksi, ja apua tarvittiin monella tapaa, jotta elämän palaset loksahtivat jälleen paikoilleen.
Muutaman Jyväskylässä vietetyn vuoden jälkeen Anneli palasi 1970-luvun alussa oman perheensä kanssa asumaan Toivakkaan, tällä kertaa Varikolle.
– Sieltä siirryin töihin Jyväskylään puolustusvoimille, josta jäin eläkkeelle. Eläkeiän lähestyessä kaipuu lapsuuden maisemiin kasvoi ja rakensin nykyisen kotini. Tämä on hyvä ja turvallinen paikka asua, luonnonkaudesta voimaa ammentaen, ainakin niin kauan kuin autolla ajelee. Sitten joskus tuhkani saa ripotella Leppäsen aalloille.
Vapaaehtoistyö on ollut luonteva osa Annelin elämää aina, sillä hän on idearikas ja ratkaisukeskeinen tuumasta toimeen -tyyppi. Kun omat lapset olivat pieniä, luonteva paikka toimia oli MLL. Sitä toimintaa riittikin parikymmentä vuotta. Työelämässä hän toimi myös luottamushenkilönä.
– Eläkeliiton hallitukseen tulin jo työssä ollessani. Olen sosiaalinen, ja saan jotenkin tosi hyvän mielen, jos pystyn olemaan avuksi vaikkapa kyytejä järjestelemällä tai pullaa leipomalla. On niin paljon tapoja toimia yhteiseksi hyväksi.
Toimeliaisuus on todennäköisesti myös Annelin nuorekkuuden salaisuus. – Minä voimaannun vapaaehtoistyöstä.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Lohikeittoa ja yhdessäoloa Keihäsniemessä – mukana myös vakkahenkilö Anneli Nieminen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.