Toivakka arkistot - Paikallisuutiset.fi

Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta

Toimitus — Tue, 23 Jun 2026 07:29:18 +0000

oini Jäntti on nyt opetellut elämään yksin pienessä talossaan Metsärinteellä Toivakassa kohta kolme vuotta. Elämänkumppani Kalevi on silti jokaisessa päivässä mukana. Jokainen talon nurkka ja pihamaa muistuttaa 56 yhteisestä vuodesta ja levysoittimesta soljuu suomenmestarilaulajan soinnukas ääni. Kalevi Jäntin tulkinnat nostalgisista klassikoista on tallennettu kolmelle levylle. Neljäskin oli suunnitteilla, mutta sitä ei koskaan ehditty tehdä.
Yksi Kalevin harrastuksista oli kuulakärkikynien keräily, hän ehti kerätä niitä satoja. Kun Kalevi halvaantui, niin Toini otti vastuuta kynien keräämisestä ja jatkaa yhä miehensä aloittamaa keräilyharrastusta, nyt kyniä on 1011, tai saattaa olla muutama enemmänkin, sillä tämä haastattelu tehtiin jo pari viikkoa sitten.
Kynä on ollut Toinille paitsi keräilyesine, myös työväline. Hän on PaikallisUutisten edeltäjän, Ympäristölehden monivuotinen avustaja.
– Se oli 70-80-luvun vaihteessa, kun aloitimme Kalevin kanssa avustajina, minä kirjoitin ja Kalevi kuvasi, kuutisen vuotta sitä tehtiin. Väinö Mikkola oli tuolloin päätoimittajana ja hänen pojastaan Hannusta piti tulla jatkaja, mutta tämä kuoli lasketteluonnettomuudessa Alpeilla. Ihannin Manu otti sitten vastuun lehdestä. Linja-auton matkaan laitettiin jutut ja kuvat Jyväskylään menemään, Toini muistelee.
Käyttipä Toini kynää ahkerasti Perälässäkin työskennellessään.
Kynät Toini on ripustanut komeasti talon kattoon.
– Naapurin Esalta sain merisiimaa, se kestää kynien painon, Toini kertoo ja esittelee viimeisintä aarrettaan, jossa lukee ”Puolangan pessimistipäivät”.
Pessimismi on Toinista kaukana, vaikka muutaman kerran on elämä heittänyt polulle melkoisia kompastusmurikoita.
Kun Nisulan tyttö ja Toivakan poika astelivat vihille, he haaveilivat tietysti lapsista, mutta ennen kuin tyttö ja poika syntyivät, ehdittiin itkeä monet itkut.
– Silloinkin Kalevi sanoi, että tapahtuipa mitä vain, me pysymme yhdessä, Toini kertoo. Nyt on jo lapsenlapsenlapsiakin, joista ensimmäisen Kalevikin ehti tavata.
Halvaantunutta Kalevia Toini ehti hoitaa kotona lähes 10 vuotta.
– Eihän se kevyttä ollut, mutta ikinä en ajatellut, etten jaksaisi. Onneksi rakkautta riitti, Toini sanoo. Ensimmäiset puoli vuotta olivat henkisesti raskaita, koska laulajan ääni ei soinut entiseen tapaan, mutta ajan myötä se parani. Aluksi puhekaan ei onnistunut.
– Kun ensimmäisen kerran kuulin Kalevin puhuvan halvauksen jälkeen, oli se meidän hääpäivä. Hoitaja soitti sairaalasta ja sanoi, että nyt sinulle on yllätys. Hän antoi puhelimen Kaleville ja tämä sanoi, että ”Rakas, hääpäivä”, Toini kertoo kyyneliä äänessään.
Yhteiskunnan ja kunnan taholta Toinin päätöstä hoitaa Kalevi kotona epäiltiin, mutta ymmärtäjiä ja rohkaisijoitakin onneksi löytyi.
– Alussa tukia piti hakea kolmen kuukauden välein, onneksi Liukkosen Maarit hoiti sitten asian kuntoon ja aloin saada säännöllistä tukea, pienentä mahdollista, mutta kuitenkin. Pitkon Päiviltä olen saanut myös paljon apua lomakkeiden täytössä ja muutenkin, kertoo Toini Jäntti, jolla on kokemusta myös kunnanvaltuutettuna toimimisesta ja joka yhä seuraa uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä aktiivisesti.
Juhannuksen tienoilla 2023 Kalevilta puhkesi umpisuoli ja samalla löytyi pitkälle edennyt vatsasyöpä. Seitsemän viikon päästä diagnoosista Kalevia ei enää ollut.
– Hän itse otti asian rauhallisesti ja hyväksyikin jotenkin. Viimeisinä viikkoina juttelimme hautajaisjärjestelyistä ja arkisista asioista. Ikävä on silti valtava.
Toinin omakin terveys on välillä reistaillut, viitisen vuotta sitten hän sai sydäninfarktin ja nyt pallolaajennuksia on tehty kaksi ja pari viikkoa sitten ambulanssille oli taas tarvetta. Yksin asuminen ei silti pelota.
– Kyllä meidän päivät on tuolla jossain kirjattu, kun lähdön aika tulee, se tulee. Ei tarvii kalenteri kourassa omaa vuoroaan odotella, Toini tuumii.
Se Toinia hitusen kismittää, että häneltä evättiin juuri hyvinvointialueen taksietu. Päätös on melkoisessa ristiriidassa sen kanssa, että ikäihmisten kotona pärjäämistä pyritään tukemaan – ainakin juhlapuheissa.
– En mahdu kuulemma kriteereihin, Toini tuhahtaa.
Iloa arkipäiviin tuottaa esimerkiksi korttipeliporukka, joka kokoontuu torstaisin yhteisen pelipöydän ääreen. Toini on porukan nuorin, muut ovat jo kasikymppisensä viettäneet.
– Meillä on kyllä niin hauskaa ja ihan omat jutut. Varmaan se kärpänen katossakin tuumii, että nuo ei ihan täysillä käy, Toini nauraa.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:12:06 +0000

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei pelännyt tarttua vaativaan haasteeseen. Hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon eikä sävy aina ole positiivinen. Lupa- ja valvontavirasto löysi toukokuussa puutteita hyvinvointialueen palveluista. Lisäksi Keski-Suomi joutui vuosi sitten niin sanotusti tarkkailuluokalle ja valtiovallan valvovan silmän alle taloudenpidon vuoksi.
Kun juttelee Vuorelan kanssa, tulee tunne, että tämä ihminen, jos kuka, pystyy Keski-Suomen hyvinvointialueen nostamaan suosta. Jo nyt onkin nähty käänne parempaan.
– Tottahan se on, että rahaa on käytetty enemmän kuin sitä on tullut. Kun meidät nyt arviotiiin, käytiin kaikki palvelut läpi. Se on hyvä pohja jatkaa. Rahat pitää saada riittämään, joten arviointimenettelyssä on tehty toimenpide-ehdotuksia siitä, miten se tapahtuu. Vuoteen 2030 mennessä alijäämät on katettu, Vuorela sanoo.
Pieniä kuntia Vuorela ei jätä pulaan.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Palvelumahdollisuuksia ovat muun muassa digitaaliset palvelut, liikkuvat ja kotiin annettavat. Meillä on 12 000 osaavaa työntekijää, jotka pystyvät luomaan uutta ja sujuvoittamaan asioita.
Vaikuttavuudesta Vuorela toteaa. että palveluiden pitää olla asiakkaille hyödyksi. Jos ne eivät sitä ole, niitä ei tarvi
– Minun työssäni vaikuttavuus on punainen lanka.
Esimerkkejä vaikuttavuudesta terveyspalveluissa?
– Luovuimme kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaisesti alaselkäkipua potevien, hedelmällisessä iässä olevien naisten tarpeettomista alaselän röntgentutkimuksista. Säästimme vuodessa tuhat tutkimusta ja niihin liittyneen potilaan ja ammattilaisen ajankäytö. Säästimme myös nämä naiset tarpeettomalta säteilyrasitukselta.
Sairauspoissaolot ovat mittavia ja maksavia Suomessa, joten kaikki toimet sairauspoissaolojen vähentämiseksi ovat myös positiivisesti vaikuttavia.
Keski-Suomen hyvinvointialueen menot ovat vuodessa noin 1,4 miljardia euroa.
– Voimme kuitenkin tehdä asioita uudella tavalla. Pelkkä tehokkuus ei riitä, työn vaikuttavuus on tärkein asia, Vuorela sano
Vuorelan yksi merkittävimmistä tehtävistä on huolehtia henkilökunnastaan.
– Meillä pitää olla hyvä olla töissä. Haluamme olla vetovoimainen työnantaja. Meillä pitää voida vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen. Tämä taas kehittää organisaatiota ja vaikuttaa palveluihin.
Yliopistollisen sairaalan perustamista Jyväskylään Vuorela ei pidä todennäköisenä.
– Jo nyt sairaalat ovat osin erikoistuneet (esimerkiksi elinsiirrot ja syöpäsairaat lapset). Erikoissairaanhoitoa voidaan kehittää lisäämällä sairaaloiden yhteistyötä. Perusterveydenhoito hoidetaan sitten paikallisesti.
Ja mitä vastaan tuore hyvinvointialuejohtaja pienten paikkakuntien, kun Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka ja, Uurainen, asukkaille, jotka pelkäävät terveys- ja hoivapalveluiden karkaavan satojen kilometrien päähän.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Muistetaan kuitenkin, että ei palveluja jaeta asiakkaan osoitteen vaan tarpeen mukaan, Piia Vuorela sanoo.
Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti äskettäin sitoutua valtiovarainministeriön asettaman arviointiryhmän toimenpideohjelmaan ja kertyneen 308 miljoonan euron alijäämien kattamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Useissa kokouksen puheenvuoroissa todettiin, että hyvinvointialueen toimintakulut eivät saa kasvaa ja lisää säästöjä on edelleen löydyttävä. Henkilöstön jaksamisestakin kannettiin huolta, erityisesti koska käsittelyssä ollut henkilöstökertomus osoitti sairauspoissaolojen lisääntyneen ja entistä useamman kokevan työkykynsä heikentyneen.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:09:14 +0000

Toivakan omalääkärinä viimeisen vuoden työskennellyt Timo Wihersaari jää pois tehtävästään heinäkuun jälkeen. Wihersaari kertoo viihtyneensä Toivakassa erinomaisesti ja pitää kulunutta vuotta yhtenä työuransa merkityksellisimmistä. Jatko ei kuitenkaan toteudu uuden kilpailutuksen ehtojen puitteissa.
Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari ei peittele sanojaan, kun häneltä kysyy kuluneesta vuodesta Toivakassa.
– Tämä on ollut tosi hyvä homma. Mielekästä, monipuolista ja hallinnassa olevaa työtä. Olen sanonut monessa paikassa ihan vilpittömästi, että tämä on varmaan parasta työtä, mitä olen koskaan tehnyt, Wihersaari sanoo.
Wihersaari aloitti Toivakassa viime vuoden heinäkuussa osana Keski-Suomen hyvinvointialueen omalääkäri- ja ammatinharjoittajamallin pilottia. Pilottiin kuului Toivakassa noin 2 200 asukkaan väestövastuu.
Yleislääketieteen erikoislääkärinä Wihersaari korostaa erityisesti hoidon jatkuvuutta.
– Yleislääketieteen erikoislääkärin koulutuksessa keskeisiä asioita on hoidon jatkuvuus. Se on ylivoimaisesti keskeisin asia, ja tässä se toteutuu.
Käytännössä jatkuvuus tarkoittaa sitä, että potilas ei joudu aloittamaan joka kerta alusta uuden lääkärin kanssa. Lääkäri tuntee potilaan tilanteen, taustan ja aiemmat hoitopäätökset. Se säästää aikaa, mutta ennen kaikkea rakentaa luottamusta.
– Tehokkuuteen vaikuttaa se, että kun on yksi oma lääkäri, joka tuntee potilaan, ja kun asia on huolellisesti käyty, potilas voi luottaa siihen, että nyt se asia on käyty. Ei tarvitse aloittaa uudelleen.
Yli 90 prosenttia kontakteista omalle lääkärille
Wihersaaren mukaan Toivakan pilotissa hoidon jatkuvuus on toteutunut poikkeuksellisen hyvin. Hän kertoo, että perusterveydenhuollon lääkärikontakteista yli 90 prosenttia on hoitunut hänen kauttaan. Paras yksittäinen luku on ollut 93 prosenttia.
– En tiedä, pitääkö tätä kehua, mutta se on ihan maailmanluokkaa, Wihersaari toteaa.
Myös hoitoon pääsy on hänen mukaansa ollut Toivakassa hyvällä tasolla. Kiireettömälle vastaanottoajalle on päässyt noin viikossa, ja kiireellisissä asioissa yleensä samana päivänä.
Vastaanottokäyntejä on ollut kuukaudessa karkeasti noin 160, mutta kokonaisuus on paljon laajempi. Vastaanottojen lisäksi työhön kuuluu puheluita, laboratoriotulosten läpikäyntiä, kirjauksia, konsultaatioita ja asioiden hoitamista yhdessä omahoitajan kanssa.
Wihersaari painottaa, että Toivakan mallissa kyse ei ole vain omalääkäristä, vaan myös omahoitajasta.
– Leena on äärimmäisen tärkeä siinä, että saamme tämän homman toimimaan. Teemme tosi paljon yhteistyötä ilman raja-aitoja.

Me olemme potilaita varten
Haastattelussa Wihersaari palaa monta kertaa samaan ajatukseen: perusterveydenhuollon pitäisi olla potilaita varten, ei toisinpäin.
– Melkein päivittäin ihmiset sanovat minulle, että he kokevat olevansa taas täällä vaivaksi. Joillekin on iskostunut ajatus, ettei perusterveydenhuoltoon pääse, ja että anteeksi kun olen täällä. Minusta asia on ihan toisinpäin. Mehän olemme potilaita varten. Eivät potilaat ole lääkäriä varten.
Samalla hän muistuttaa, ettei terveydenhuolto ole rajaton resurssi. Siksi resurssit pitäisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.
Wihersaaren mukaan omalääkärimallin vahvuus näkyy myös siinä, että vastaanotolla voidaan katsoa yksittäistä vaivaa laajemmin koko potilaan tilannetta.
– Jos potilas tulee vaikka flunssan takia, voin samalla katsoa, tiedämmekö hänen verenpaineensa. Aika moni flunssapotilas on lähtenyt vastaanotolta verenpaineseurannan kanssa.
Yli 40-vuotiailta olisi Wihersaaren mukaan hyvä tarkistaa ainakin verenpaine, kolesterolit ja verensokeri. Hänen mukaansa juuri verenpaine on yksi konkreettisimmista asioista, joihin puuttumalla voidaan ehkäistä myöhempiä vakavia sairauksia.
– Jos yksi asia pitäisi hoitaa, niin konkreettisin ja selkein olisi se, että kaikilla olisi verenpaine kunnossa.
Ennaltaehkäisy vaatii pitkäjänteisyyttä
Wihersaaren mukaan perusterveydenhuollon perusajatus on kansanterveystyössä ja ennaltaehkäisyssä, mutta järjestelmä ei ole pitkään aikaan toiminut riittävän proaktiivisesti.
– Meidän pitäisi mullistaa tämä toisin. Terveydenhuollon pitäisi olla proaktiivinen niissä asioissa, joista on selkeä tieteellinen näyttö. Jos yhdestä asiasta lähdetään, se olisi verenpaine.
Hän huomauttaa, että ennaltaehkäisyn vaikutuksia on poliittisesti ja hallinnollisesti vaikea osoittaa nopeasti. Jos verenpaineet saadaan kuntoon nyt, vältetyt aivoinfarktit tai sydäninfarktit näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Toivakassa Wihersaari on pyrkinyt herättelemään asukkaita esimerkiksi verenpaineseurantaan. Hänen unelmansa olisi, että mahdollisimman moni toivakkalainen tekisi neljän päivän verenpaineseurannan ja tiedot saataisiin kirjattua järjestelmään.
– Innostuisin oikein, jos saisimme verenpaineseurantaan koko laatikon täyteen toivakkalaisten verenpaineseurantakaavakkeita. Se olisi lottovoitto.
Kunnan mahdollisuuksista Wihersaari nostaa esiin liikunnan, ravinnon ja unen tukemisen. Samalla hän muistuttaa yksilönvapaudesta ja siitä, ettei ihmisiä voi eikä pidä pakottaa elämäntapamuutoksiin.
– Enemmän pitäisi mennä positiivisen kannustamisen kautta. Miten voitaisiin tukea, se on paljon vaikeampi asia.

Jatko kariutui kilpailutuksen ehtoihinVaikka Wihersaari olisi itse halunnut jatkaa Toivakassa, hänen työnsä paikkakunnalla päättyy heinäkuun jälkeen.
Taustalla on hyvinvointialueen uusi kilpailutus. Wihersaari korostaa, ettei kyse ole riidasta tai draamasta hyvinvointialueen kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö hyvinvointialueen suuntaan on ollut hyvää.
– Pilotti oli pilotti. Ajatus oli, että saisin jatkaa, mutta hyvinvointialue päätti, että tämä tulee uudelleen kilpailutukseen.
Wihersaari kertoo, että kilpailutuksen sisältö osoittautui lopulta erilaiseksi kuin hän oli odottanut. Sen vuoksi hän ei voinut osallistua siihen.
– Ehtojen myötä jouduin tekemään ratkaisun, joka on pettymys. Kokonaisuus huomioiden en nähnyt sitä enää valitettavasti mahdolliseksi. Se kirpaisee edelleen ja harmittaa.
Harmitus liittyy sekä omaan työhön että toivakkalaisiin.
– Olisi ollut hienoa viedä tätä asiaa vielä eteenpäin. Tietenkin harmittaa myös ihan suoraan toivakkalaisten puolesta.
Wihersaari toivoo, että Toivakkaan saadaan jatkaja ja että alkanut työ ei katkea.
– Täällä oli pitkään tilanne, ettei ollut lääkäriä. Nyt homma on saatu alulle. Jos tänne saadaan lääkäri ja tämä jatkuu, niin pohja on selkeämpi.

Toivakka on antanut minulle paljon
Tulevaisuudestaan Wihersaari ei vielä kerro tarkasti, mutta potilastyöstä hän ei halua luopua. Hän toivoo, että voisi jatkossakin tehdä työtä perusterveydenhuollon kehittämisen ja hoidon jatkuvuuden parissa.
– En voi potilastyöstä tässä vaiheessa luopua. Tykkään tästä niin paljon.
Wihersaari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2014 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi vuonna 2020. Lääkäriksi päätyminen ei ollut hänelle lapsuudenhaave, vaikka isäkin oli lääkäri. Luonnontieteet kiinnostivat, ja lukioikäisenä lääkärin ala alkoi tuntua omalta.
Nyt Toivakan vuosi on vahvistanut hänen näkemystään siitä, mihin perusterveydenhuollossa pitäisi panostaa.
– Minulla on aika vahva visio siitä, että ainoa keino saada perusterveydenhuoltoa kuntoon on panostaa hoidon jatkuvuuteen ja omalääkäriin. Tämä on konkretisoitunut minulle viimeistään tämän pilotin aikana.
Toivakasta Wihersaarelle jää lämmin muisto.
– Toivakka jää todella lämpimästi mieleen. Toivottavasti minä olen antanut Toivakalle jotain, sillä Toivakka on antanut minulle paljon.

Samuli Turunen

Artikkeli Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Unelmien kesäpäivä tarjosi jokaiselle jotakin

Toimitus — Tue, 09 Jun 2026 07:55:41 +0000

Toivakassa vietettiin Unelmien kesäpäivää viime lauantaina monipuolisen ohjelman merkeissä. Koko perheen tapahtumassa oli tarjolla monenlaista mukavaa aktiviteettia ja ohjattuja toimintapisteitä kaiken ikäisille. Lapsille Unelmien kesäpäivä oli suorastaan ilmainen huvipuisto.
Runsaan osallistujamäärän kerännyt Toivakkahölkkä juostiin hapekkaan kosteassa säässä. Tulokset löytyvät takasivulta.
Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Toivakan-Joutsan 4H-yhdistys, MLL Toivakan yhdistys, Lions Club Toivakka, Toivakan Helluntaiseurakunta, Toivakan Rivakka, Toivakan Lepinkäiset, Toivakan Ruiskuveikot, Toivakan yrittäjät, Jyväskylän seurakunta ja Toivakan lähikirkkoalue.
Mukana menossa olivat myös Perhekeskus ja Jamkin lähiLUMO-hanke, jonka vetäjä Janne Laitinen luovutti Toivakan kirjastolle lainattavaksi Luontorepun, josta löytyy materiaalia luentoretkelle ja esimerkiksi luuppi
– Luuppi on kaikessa yksinkertaisuudessaan 10 kertaa suurentava linssi, joka näyttää esimerkiksi millaista elämää kaarnanpala kätkee. Kun Karstula saa vielä oman reppunsa, niin sen jälkeen kaikissa Keski-Suomen kunnissa on oma Luontoreppu kirjastosta lainatavissa, Janne Laitinen kertoi.
Toivakan kirjastokin on muuttunut kirjalainaamosta yhä monipuolisemmaksi palvelukeskukseksi.
– Mahdollisuuksien mukaan pyritään vastaamaan toiveisiin ja tällä hetkellä kirjastosta voi lainata esimerkiksi lumikenkiä, lento-, kori- ja jalkapallovälineistöä, verenpainemittarin, potkupyörän, kävelysauvat ja Nepsy-välineistöä. Sellaiset tuotteet, jotka eivät vie paljoa tilaa ja joita ei tarvitse usein huoltaa, sopivat kirjaston lainaustuotteiksi parhaimmin, kertoo kirjastovirkailija Anne Vihinen.
– Tutkimustenkin mukaan kaikki luontoon liittyvä aineisto sopii kirjastoihin lainattavaksi hyvin ja on suosittua, ovathan lainaaminen ja kiertotalous ekologisia vaihtoehtoja omistamisen sijaan, Janne Laitinen lisää.
LähiLUMO-hanke on Laitiselle eräänlainen paluu perusasioiden äärelle. Useiden kansainvälisten ja suurten hankkeiden jälkeen, hän nauttii lähiluontoon keskittyvästä hankkeesta. Hän on laatinut esimerkiksi Luonnon ekosysteemipalvelut Keski-Suomessa -selvityksen, joka avaa ymmärrystä luonnon tarjoamista mahdollisuuksista Keski-Suomen hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden kehittämiseksi. Keski-Suomen mielenkiintoiset luontokohteet ovat hänelle tuttuja, myös ne hiukan tuntemattomammat.
– Esimerkiksi Toivakan ja Jyväskylän rajalla on Iilijärvi, joka on aivan uskomaton paikka. Siellä on valtavia siirtolohkareita ja Keski-Suomen ainut rinnesuo.
Vaikka Laitinen on hankkeissaan työskennellyt paljon erilaisten luontopalveluiden parissa, hän kevyesti kritisoi luonnon ”hyvinvointituotteistamista” ihmisen tarpeiden mukaan.
– Jos liikaa keskitytään siihen, mitä luonto voi antaa ihmiselle, häivytetään luonnon itseisarvo ja muiden eliöiden merkitys, sekä ohjataan luontosuhdetta suuntaan, jossa luontoa opitaan käyttämään, ei havainnoimaan ja ymmärtämään, hän päättää.

Pomppulinnat, tankofutis, spikeball, polkuautot, rc-autot, tasapainoilua puiden välissä, keppihevostelua ja talutusratsastusta oikealla ponilla, sekä kasvomaalausta, jongleerausta ja ilmapalloeläimiä. Tätä kaikkea tarjosi unelmien kesäpäivä Toivakassa lapsille.

Artikkeli Unelmien kesäpäivä tarjosi jokaiselle jotakin julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kankaisten kyläkoululla oppitunti löytyi pihamaalta

Toimitus — Wed, 03 Jun 2026 12:15:04 +0000

Toivakan ainoalla kyläkoululla vietettiin ulkotyöpäivää kuorikatetta levittäen, rikkaruohoja kitkien ja koulun pihaa kunnostaen. Samalla näkyväksi tuli se, mikä Kankaisten koulussa on monen mielestä olennaista: tekemällä oppiminen, yhteisöllisyys ja vahva kylähenki.
Kankaisten kyläkoulun pihalla käy perjantaina tavallista kovempi kuhina. Yksi porukka levittää kuorikatetta istutusten ympärille, toinen kitkee rikkaruohoja ja kolmas harjaa tekonurmea kivistä puhtaaksi.
Kyseessä on koulun ulkotyöpäivä, josta on luokanopettaja Taina Hoskarin mukaan tullut Kankaisilla jo jonkinlainen perinne.
– Kun aikuisia kannustetaan lähtemään toimistosta ulos työskentelemään päiväksi, niin me lähdemme luokasta kanssa päiväksi pihalle, Hoskari kertoo.
Kaikkina vuosina päivä ei ole ollut aivan näin työpainotteinen. Aiemmin oppilaat ovat muun muassa seikkailleet metsässä, ylittäneet jokea liina-avun turvin, köllötelleet riippumatoissa ja kiertäneet erilaisia tehtäväpisteitä.
– Nyt meillä on tällaista vähän klassisempaa pihanhoitohommaa: kuorikatetta, kitkemistä ja rikkakasvien kiskomista. Tämä on ehkä ensimmäinen tällainen ihan konkreettinen työpäivä, Hoskari sanoo.
Ulkotyöpäivää on Kankaisilla vietetty arviolta viitisen vuotta. Usein ajankohdaksi on valikoitunut helatorstain jälkeinen perjantai, joka on koulutyössä muutenkin hieman irrallinen päivä.
Tällä kertaa aivan koko päivää ei voitu viettää pihalla. Sisällä käytiin tekemässä muun muassa historiankokeita ja pitämässä englannin tuntia kolmos-nelosille.
Silti päivän pääpaino oli ulkona ja käsillä tekemisessä. Se sopii Hoskarin mukaan hyvin Kankaisten kyläkoulun toimintatapaan.
– Meillä on tällainen tekemällä oppimisen periaate. Kun lapset itse toimivat ja tekevät, niin kyllähän se on parasta hommaa, hän sanoo.
Päivän aikana koulun piha sai uutta ilmettä. Istutuksia siistittiin, kuorikatetta lisättiin ja piha-alueita kunnostettiin yhteisvoimin.
– Haluamme pitää pihasta hyvää huolta, kun tämä on hieno ja toimiva piha meille. Onhan tämä myös hyvää kasvatusta, tällaista ympäristökasvatusta omassakin pihassa, Hoskari sanoo.
Hoskarin mukaan talkoohenki on Kankaisilla vanha perinne.
– Täällä on kyllä perinteisesti ollut vahva talkoohenki. Muistan, että koulua on maalattukin talkoilla niin, että aikuiset ja lapset olivat kaikki siellä hääräämässä. Se on hyvä vanha perinne täällä päin.
Oppilailta päivä sai vaihtelevaa palautetta. Osa piti pihatyöpäivää mukavana vaihteluna tavalliseen koulupäivään, osa suhtautui työpainotteiseen päivään hieman varauksellisemmin.
Kuudesluokkalainen Saga Terimaa ja viidesluokkalainen Linnea Honkonen kertoivat päivän olleen paikoin vähän tylsä.
– Olemme laittaneet kuorikatetta ja kitkeneet rikkaruohoja, he kertoivat.
Rikkaruohojen kitkeminen ei noussut päivän suosikkipuuhaksi.
– Ärsyttävää, tytöt arvioivat ja purskahtivat nauruun.
Aiempien vuosien ulkopäivistä tytöille oli jäänyt mieleen erityisesti erilaiset tehtäväpisteet, tekeminen ja pelit.
Aivan ilman mukavia hetkiä tämäkään päivä ei kuitenkaan jäänyt. Tekonurmen harjaaminen oli oppilaiden mukaan ollut kivaa.
Viidesluokkalaiset Julia Bessolova ja Halla Piitulainen suhtautuivat päivään myönteisemmin.
– Ihan kiva, he totesivat.
Päivän aikana he olivat nyppineet rikkaruohoja, korjanneet vähän aitaa, jumpanneet ja pelanneet polttopalloa.
– Välillä oli jo kuuma, oppilaat sanoivat
Tavalliseen koulupäivään verrattuna ulkotyöpäivä oli heidän mielestään selvästi erilainen.
– On ollut enemmän liikkumista.
Liikkumista Kankaisten kyläkoulun pihalla tosiaan riittää. Haastattelun taustalla kuuluu lasten ääniä, ja pihalla käy jatkuva vilske. Osa oppilaista pelaa jalkapalloa kaukalossa, osa liikkuu välkkämetsän suunnalla.
Koulun ympäristö onkin Hoskarin mukaan yksi Kankaisten vahvuuksista. Pihassa on tilaa liikkua, ja vieressä oleva metsä on oppilaille tärkeä paikka.
– Tuossa on meidän majametsä, ja se on täynnä majoja. Kyllähän luonto varmaan voi luovuutta nostaa esiin, Hoskari pohtii.
Kankaisten kyläkoulussa on tällä hetkellä 43 oppilasta. Pienessä koulussa kaikki tuntevat toisensa, mikä tuo Hoskarin mukaan turvallisuutta arkeen.
– Opettajat tuntevat kaikki koulun lapset. Pienessä yksikössä on myös ketteryyttä. Me voimme muuttaa suunnitelmia lyhyelläkin ajalla ja tempaista tällaisia päiviä ilman valtavia järjestelyjä.
Hoskari näkee kyläkoululla edelleen vahvan paikan tämän päivän koulumaailmassa.
– Tällaisessa yksikössä kyläyhteisön, vanhempien ja kumppaneiden tuella saadaan paljon irti. Toimintaa voidaan kehittää todella hienosti.
Kankaisilla perinteitä on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Yksi Kankaisten koulun pitkäikäisistä perinteistä on yökoulu, jota järjestettiin jo 1990-luvulla. Avaruutta tutkittiin silloin, kun se oli luontevinta: pimeän aikaan.
– Eihän avaruutta voi tutkia muuten kuin silloin, kun on pimeää, Hoskari sanoo.
Perinne huomattiin aikanaan myös laajemmin. Hoskarin mukaan Kankaisten koulun yökoulusta tehtiin jo 1990-luvulla juttu Kymmenen uutisten loppukevennykseen.
Myös näytelmäperinne on koulussa vahva. Jouluksi ja kevääksi valmistetaan esityksiä, joissa oppilaat pääsevät esiintymään ja käyttämään mielikuvitustaan.
– Me olemme kirjoittaneet todella hyviä näytelmiä. Siinä kasvaa aina uutta näyttelijäsukupolvea. Joskus vanhat oppilaat ovat tulleet juhliin vetämään vanhoja näytelmäroolejaankin, Hoskari kertoo.
Haastattelun jälkeen Hoskari jäi vielä pohtimaan kysymystä kyläkoulun luovuudesta. Hänen mukaansa yksi selitys voi löytyä yhdysluokista.
– Vanhemmat oppilaat opettavat nuorempia ja oppivat samalla itsekin. Oppilaat ovat usein myös omatoimisempia, kun opettaja ei ehdi heti auttaa, vaan neuvoo toista ikäluokkaa. Aivot saavat myös vähän lämmitellä jotakin matikan aihetta, kun oppilas vakoilee, mitä isommat luokassa puuhaavat, Hoskari kirjoitti myöhemmin.
Kankaisten ulkotyöpäivä ei ollut kaikille oppilaille pelkkää juhlaa, mutta ehkä juuri siksi se muistutti tavallista elämää. Välillä työ on kivaa, välillä kuumaa ja välillä vähän tylsääkin.
Mutta päivän päätteeksi pihalla näkyi oman työn jälki.
Ja se on oppitunti, jota ei aina löydy kirjasta.

Samuli Turunen

Artikkeli Kankaisten kyläkoululla oppitunti löytyi pihamaalta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Taidot haltuun Nisulan kalankäsittelykurssilla

Toimitus — Tue, 26 May 2026 06:22:43 +0000

Miten varmistan saaliskalojeni hyvän maun ja säilyvyyden? Entä miten fileoin kalan? Muun muassa näihin saatiin opit kalastusbiologi Saku Saloselta Nisulan kylätalolla lauantaina 9.5. Nisulan kyläseura ja Rutalahden osakaskunta järjestivät kurssin Keski-Suomen kalatalouskeskuksen tuella.
Kurssille osallistujien määrästä ja Saloselle esitettyjen kysymysten määrästä päätellen kurssi tuli tarpeeseen. Kalastus yhdistää eri-ikäisiä, mikä näkyi myös kurssilaisten ikäjakaumassa. Ruokailutauolla mieleinen puheenaihe oli kalastus, ne hyvät ja vähemmän hyvät saaliit. Päijänteen ja Vihijärven rantamilla kalankäsittelytaidoille on käyttöä.
Kalan laadun varmistaminen alkaa saaliin saamisesta ja se jatkuu kalan käsittelyyn ja säilytykseen. Jokaiseen vaiheeseen Saku Salosella oli hyödylliset vinkit.
Uudistetun kalastuslain mukaan saaliskala on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lopetettava välittömästi kalastustilanteessa. Samassa yhteydessä kalasta kannattaa laskea veret. Heti verestämisen jälkeen kala on hyvä laittaa kylmävesiastiaan odottamaan seuraavaa vaihetta.
Jos kalaa ei valmista ruuaksi heti samana päivänä, kylmänä säilyttämisen ketju ei saa katketa. Ilmatiiviisti vakuumiin pakattu kala säilyy pakastimessa pisimpään, vaikka rasvaisen kalan kuten lohen säilyvyys ei tuolloinkaan ole pitkä. Salonen muistutti tarkistamaan pakastimen lämpötilan.
Kalan makuvirheet voivat johtua useammastakin syystä. Mudan mauksi luonnehditun sivumaun syy ei ole kalan säilyttäjässä. Joissakin vesistöissä kalojen ravinnokseen käyttämä levälaji aiheuttaa makuvivahteen kalaan.
Kurssin saaman taloudellisen tuen ansiosta kurssilaiset pääsivät harjoittelemaan kalan fileointia eli leikkaamista ruodottomaksi ja nahattomaksi. Saku Salonen opetti ahvenen, hauen ja kuhan fileoinnin niksit vaihe vaiheelta.
Kalan fileointi näytti helpolta: veitsen viillot oikeisiin kohtiin, kalan suolet sivuun ja seuraavaksi veitsen terän liu’utus selkäruotoa pitkin. Fileeltä sivuruodot näyttivät irtoavan helposti ohuena kalvona, samoin nahka kalapiikkiä apuna käyttäen. Kunnollinen työpiste, terävä veitsi ja iso leikkuualusta ovat iso apu.
Aloittelijalle selvisi sekunneissa, että perusteellisesta mallisuorituksesta huolimatta fileointi ei sujunutkaan noin vain. Mille kohtaa se ensimmäinen viilto piti tehdä ja mihin suuntaan veitsi pitikään kääntää? Pienen haparoinnin jälkeen fileointi rupesi sujumaan ainakin jollakin tavoin. Tekemällä oppii, ja myös virheet opettavat.
Tiedon lisäksi kurssilta sai kotiin viemisiksi itse fileoitua ahventa ja haukea. Kalaruoka on hyvää ja terveellistä, joten fileisiin ehkä jääneet ruodot ovat pieni haitta.

Erja Mutanen

Artikkeli Taidot haltuun Nisulan kalankäsittelykurssilla julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Leader-hanke toi Kylkispirtille turvallisemmat ja monipuolisemmat retkeilyolosuhteet

Toimitus — Tue, 05 May 2026 07:57:44 +0000

Toivakan Lepinkäiset ry päätti kunnostaa partiomaja Kylkispirtin olosuhteita Leader-rahoituksen avulla. Lopputuloksena oli partiokämpän retkeilyolosuhteiden ja -turvallisuuden olennainen parantuminen sekä entistä monipuolisemmat käyttömahdollisuudet.
Paikallinen partiolippukunta Toivakan Lepinkäiset ry omistaa partiokämppä Kylkispirtin, joka sijaitsee nykyisin seurakuntien yhdistymisen myötä Jyväskylän seurakunnan omistamalla maa-alueella Kylkislammen rannalla Toivakan Viisarimäessä. Kylkispirtti päätyi aikoinaan lippukunnan omistukseen yksityiseltä lahjoittajalta.
Lippukunta on perustettu vuonna 1983. Aluksi partio oli seurakunnan yhtenä toimintamuotona, kunnes lippukunta rekisteröityi itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna 2006. Tämän jälkeen Toivakan seurakunta toimi lippukunnan taustayhteisönä.
Lippukunta toimii tiiviissä yhteistyössä sekä kunnan että Toivakassa toimivien nuoriso- ja muiden järjestöjen kanssa. Kouluyhteistyön avulla tavoitetaan laajasti kunnan lapsia ja nuoria. Lippukunnalla on aktiivista viikoittaista toimintaa, ja sen jäsenmäärä on noin 60. Toiminta on näkyvää ja tavoittaa moninkertaisesti ihmisiä jäseniinsä nähden.
Aktiivisen käytön myötä Kylkispirtillä havaittiin monia pieniä parannusta vaativia asioita. Kun pohdittiin, miten harrastustoiminnan edellytyksiä voitaisiin paremmin turvata ja kehittää, päädyttiin hakemaan hankerahoitusta Leader Maaseutukehitykseltä. Syntyi hankesuunnitelma, joka myös sai rahoituksen. Hanke toteutettiin kesien 2024 ja 2025 aikana.
Kämppä saunoineen on ollut vuosien saatossa kovassa käytössä, ja rakenteet olivat luonnollisesti kuluneet. Lasten ja nuorten kanssa toimiessa rakennusten ja niiden ympäristön turvallisuus on ensiarvoisen tärkeää. Hankkeessa keskityttiin erityisesti rakennusten ja eri toimintojen välisen liikkumisen helpottamiseen sekä yleisen turvallisuuden parantamiseen.
Kivikkoisen maaston takana metsän reunassa sijainnut vanha perinteinen ulkohuussi korvattiin uudella kompostoivalla biokäymälällä. Käymälä sijoitettiin lähemmäs kämppää, mikä tekee sinne kulkemisesta ja sen käytöstä huomattavasti turvallisempaa ja lähes esteetöntä. Myös biokäymälän tyhjennys on nyt aiempaa helpompaa ja siistimpää.
Kämpän rannassa, jyrkän rinteen alapuolella sijaitsee sauna. Saunalle johtavat puiset portaat olivat jo huonokuntoiset ja jyrkkyydessään hyvin epäkäytännölliset. Lisäksi saunan rannassa oli aiemmin laiturina toiminut pahasti vinoon painunut betonilaatta. Tarjousten perusteella saunalle teetettiin paikallisella yrityksellä uudet, turvallisuusmääräysten mukaiset portaat. Sama yritys rakensi rantaan myös uuden kelluvan ja turvallisen laiturin vedenhakua ja uimista varten. Rannan raivaus, vanhojen portaiden purku ja kierrätys sekä kirvesmiehen aputyöt toteutettiin talkoovoimin. Pelastusrenkaan rannalle lahjoitti LähiTapiola.

Kämpän pihassa sijainnut vanha ja jo lahonnut lipputanko poistettiin, ja tilalle asennettiin Toivakan kunnan lahjoittama uusi tanko. Samalla lipputangon sijaintia muutettiin, jotta sen käyttö olisi helpompaa ja turvallisempaa, sillä vanha tanko sijaitsi pihassa olevan kiven päällä. Kämpän takapihalle rakennettiin talkoovoimin käyttöterassi, joka helpotti kulkemista ja oleskelua takapihan alueella. Lisäksi sekä saunan että kämpän katoille asennettiin turvallisen nuohouksen mahdollistavat lapetikkaat sekä seinille turvatikkaat katolle kiipeämistä varten.
Saunassa oli ennestään vanha, lähes puhki palanut kiuas, ja saunan ilme oli vuosien ahkeran käytön myötä kulunut. Saunaan hankittiin uusi, paremmin ja pidempään lämpöä varaava kiuas, ja samalla saunan sisätilat puhdistettiin ja uudistettiin. Saunan ilmeen uudistaminen toteutettiin kokonaan talkoovoimin. Tämä oli hankkeen työläin osa ja vei huomattavasti enemmän aikaa kuin alun perin oli suunniteltu.
– Uuden kiukaan myötä pystymme nyt saunottamaan pienemmällä puumäärällä isomman porukan ja pidemmän aikaa, sillä uusi kiuas pysyy kertalämmityksellä pitkään lämpimänä. Kiukaan tulipesän lasiluukku tuo myös mukavasti valoa muuten sähköttömään ja hämärään saunaan, kertoo hankkeen puuhanainen Elina Rantalainen.
Uuden laiturin ansiosta uiminen rannassa on nyt helpompaa ja mukavampaa, ja veden haku saunaan ja kämpälle onnistuu laiturilta huomattavasti aiempaa turvallisemmin. Talvella myös avannon tekeminen laiturin päähän portaiden läheisyyteen on mahdollista turvallisesti.
Hankkeen hyväksytyt kokonaiskustannukset olivat yhteensä 19 000 euroa. Kustannussuunnitelma piti hyvin paikkansa, sillä kulut olivat pitkälti ennakkoon arvioitavissa. Joissakin kohdissa tuli pieniä ylityksiä ja toisissa vastaavasti alituksia. Suurimpien hankintojen – kuten käymälän, portaiden, laiturin, kiukaan, terassitarvikkeiden ja lapetikkaiden – hinnat oli selvitetty huolellisesti etukäteen, eikä niiden osalta tullut yllätyksiä. Talkootyötä kertyi kuitenkin jonkin verran arvioitua enemmän.

Hankkeen rahoitus jakautui siten, että 65 % eli 12 350 euroa tuli EU:n, valtion ja kunnan rahoitusosuuksista. Loput 35 % eli 6 650 euroa katettiin talkootyöllä. Hankkeelle valittiin tuotosperusteinen maksutapa, mikä tarkoitti sitä, että kuitteja ja kirjanpitoa ei tarvinnut toimittaa maksatuksen yhteydessä. Toimenpiteet todennettiin raportilla ja valokuvin.
– Tuotosperusteisen maksatuksen ansiosta säästyimme niin sanotulta kuittirumbalta loppuvaiheessa. Suunnitteluvaihe oli tosin melko työläs, sillä kustannukset piti laskea tarkasti, tehdä hintavertailuja, pyytää tarjouksia ja osioida toimenpiteet maksatuksen varmistamiseksi. Lopputulos kuitenkin korvaa kaiken nähdyn vaivan, toteaa Elina Rantalainen.
Hankkeella parannettiin merkittävästi partiokämpän retkeilyolosuhteita, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Investoinneilla pidennettiin majan käyttöikää sekä mahdollistettiin sen käyttö entistä laajemmalle käyttäjäkunnalle ja monipuolisempiin toimintoihin. Samalla helpotettiin majan käyttöä ja kehitettiin ekologista jätteenkäsittelyä.
– Kylkispirtin olosuhteet ja ympäristö vastaavat nyt paremmin nykyisiä retkeily- ja turvallisuusvaatimuksia. Sekä leiriläiset että johtajat viihtyvät siellä aiempaa paremmin, mikä tukee uusien ja vanhojen toimijoiden mukaan saamista myös tulevaisuudessa, summaa tyytyväisenä lippukunnanjohtaja Minna‑Mari Kivimäki.
Hankkeen tuloksista on julkaistu raportti Toivakan Lepinkäisten verkkosivuilla.

Tiina Seppälä

Artikkeli Leader-hanke toi Kylkispirtille turvallisemmat ja monipuolisemmat retkeilyolosuhteet julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta

Toimitus — Wed, 29 Apr 2026 10:21:22 +0000

Keväällä tuli julki uutinen, joka hätkäytti. Kaikki ne yli 100-vuotiaat, joille ei löydy osoitetta, perhettä tai asiainhoitajaa, poistetaan väestörekisteristä ellei muuta ilmene 24. maaliskuuta mennessä. Uutinen oli hätkähdyttävä kahdella tapaa: miten viranomainen voi tehdä tällaista, jos ei todellakaan ole varmuutta ihmisen kuolemasta ja miten tällainen ”katoaminen” byrokratia-Suomessa on ylipäätään mahdollista?

Petäjävesi-lehden, Paikallisuutisten ja Korpilahti-lehden toimitus päätti ottaa selvää, mistä on kysymys. Ja selvisihän asia lopulta.

Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisterin johtaja Tuomas Palola tietää, että kyse on ihmisistä, jotka pääsääntöisesti muuttivat Suomesta 1920-luvulla eivätkä ilmoittaneet uutta osoitetta, joka saattoi olla esimerkiksi Kanada tai Yhdysvallat. Esimerkiksi vuosina 1860-1920 Pohjois-Amerikkaan muutti noin 330 000 suomalaista. Palolan mukaan DVV-systeemi perustuu siihen, että ihmisen ei voida olettaa olevan enää hengissä.

Jos esimerkiksi lähti Suomessa 1924, olisi nyt yli 100-vuotias. Digi- ja väestötietoviraston (DVV) listoista näkyy, että esimerkiksi Korpilahden, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten osalta kyse on ihmisistä, jotka olivat syntyneet 1921 tai 1922. Nythän heidät on siis jullistettu kuolleeksi, kun uutta heidän osaltaan ei määräaikaan mennessä ilmaantunut.

Palolan mukaan koko ajan Suomessa olleiden osalta ”mysteeri” on suurempi. Heidän kohdallaan kysymys voi olla monesta asiasta: joku muutto on ennen henkilötunnusaikaa jäänyt rekisteröimättä, muuttanut henkiläö on vaihtanut sukunimeään ja jäänyt näin elämään mutta rekisterin ulkopuolelle sekä vanhalla että uudella paikkakunnalla ilman, että kukaan on osannut yhdistää näitä henkilöitä toisiinsa.

Suomessa julistetaan joka vuosi suuri määrä ihmisiä kuolleeksi. Työn hoitaa siis Digi- ja väestötietovirasto, joka kyselee julkisesti kaikkien yli 100-vuotiaiden, joiden elossaolosta ei löydy tietoa kuluneen viiden vuoden ajalta, perään. Tänä vuonna kyseessä oli 2 123 vuosina 1920–22 syntynyttä suomalaista. Yksittäisillä seurakunnilla näitä tilastoja ei ole. Sen sijaan tiedetään, että Uurasilla asuu ja elää nyt kolme yli 100-vuotiasta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisten virallista kuolintietoa tarvitsevat muun muassa Verohallinto, Kela, Traficom, THL, seurakunnat, kunnat, terveydenhuollon yksiköt, eläkevakuutusyhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt. Kun kuulutuksen aikaraja käy umpeen, lähes jokainen viraston mainitsemista suomalaisista kirjataan kuolleeksi. Heille merkitään kuolinpäivä ja kuolleeksijulistamistieto rekisteröidään väestötietojärjestelmään.

Lain mukaan kuolinpäiväksi on määrättävä 1. päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.

Ihan aukoton systeemi ei ole, sillä ainakin kerran ihmisen kuolleeksi julistamisen jälkeen on tullut tietoa, että henkilö onkin elossa.

-Muutama huti on tullut, Palola vahvistaa.

Väestörekisteri oli pitkään hajautettuna eri rekisterinpitäjien aineistoissa, kunnes 1. lokakuuta 1999, minkä jälkeen kaikkien elävien rekisteritiedot ovat keskittyneet yhteen järjestelmään, 1970-luvun alussa perustettuun väestötietojärjestelmään. Kuolleiksi julistamisia on toteutettu säännöllisesti toisen maailmansodan jälkeen.

Suomessa on noin 1 200 yli 100-vuotiasta.

Kuvassa Uuraisten hautausmaan muualle haudattujen muistomerkki.

Uusimman listan kuoliaaksi julistetut Korpilahden, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten osalta ovat seuraavat:

Korpilahti: Senja Kaarina Jaakkola, syntynyt 6. tammikuuta 1921.

Petäjävesi: Mirja Rebekka Hyytiäinen 17.5.1921, Veikko Viljami Karjukoski 10.6.1921 ja Katarina Irene Keljo 7.1.1922.

Toivakka: Taimi Irene Kärnä 23.12.1921 ja Viljo Johannes Mäkelä 6.7.1920.

Uurainen: Taimi Marjatta Honkanen, syntynyt 6. tammikuuta 1922, Sirkka Oksanen 10.2.1922 ja Eeva Maria Pokela 24.5. 1922.

Seppo Pänkäläinen

Jos näissä nimissä on yhtään tuttua tai sukunimi kuulostaa tutulta yhdistettynä paikkakuntaan, ota yhteyttä seppo.pankalainen@netti.fi.

Artikkeli Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kyläläisten kohtaamispaikka avautuu vappuna

Toimitus — Tue, 28 Apr 2026 12:29:56 +0000

Toivakan Huikossa sijaitseva Huikon Helmi sai uuden yrittäjän, kun 22-vuotias nurmijärveläinen Paavo Mattila siirtyi paikan yrittäjäksi huhtikuussa. Kaupat edellisten omistajien Urpo ”Upi” Reinikaisen ja Taina Pulkkisen kanssa tehtiin Paavon yrittäjä-äidin luoman kontaktin avulla.
– Kellon ympäri ollaan hommia painettu, että saadaan paikka vappuna auki. Pihoja ja rantaa on siistitty, rakennuksia maalattu ja puita kaadettu, Mattila toteaa hymyillen.
– Onhan tämä vähän hurjaa, kun vasta puoli vuotta sitten opiskelin vielä putkialaa ja nyt on jo perustettu osakeyhtiö kahvilan pyörittämistä varten. Tuntuu hurjalta ja hyvältä samaan aikaan.
Mattilalla on suuria suunnitelmia paikan suhteen, mutta kaikkea ei voi vielä paljastaa. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä Helmestä matalan kynnyksen kohtaamispaikka – kyläläisten olohuone. Kesän aikana pidetään muun muassa jalkapallon MM-kisojen kisastudiota, ja terassialuettakin saatetaan laajentaa näköalapaikalle.
Pihaan saatetaan tehdä myös koira-aitaus. Perinteinen juhannuskokkokin on luvassa, ja avajaisissa on vappumeininkiä, simaa ja vappupalloja. Menun suhteen kuullaan mieluusti asiakkaiden toiveita.
– Toivotan kaikki kyläläiset tervetulleiksi asiakkaiksi ja avajaisiin. Haluan tuoda toivoa ja turvallisen kohtaamispaikan vaikeiden aikojen keskellä. Kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu. Tulkaa Helmeen iloitsemaan!

Samuli Turunen

Näkökulma

Kirjoittaessani juttua Huikon Helmen uudesta yrittäjästä tuntui kuin silmäkulmaani olisi eksynyt roska – tai kyynel. On jotakin tavattoman koskettavaa siinä, että nuori ihminen uskaltaa hypätä yrittäjyyteen ja vieläpä sellaiseen yrittäjyyteen, joka tuottaa välitöntä arvoa meidän tavallisten kyläläisten elämään.
Toivakka tarvitsee lisää tällaista, ja Suomi tarvitsee lisää tällaista. Meidän tulee kaikin tavoin kannustaa nuoria yrittäjyyteen ja omien mahdollisuuksiensa edistämiseen. Erityisen arvokasta on, kun yrittäjyys synnyttää paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan ja joissa kylä tuntuu elävältä.
Kyse on pienistä, mutta sitäkin merkityksellisemmistä teoista. Niistä koostuu isompi kuva, johon jokainen meistä voi vaikuttaa – käyttämällä yrittäjien palveluita, puhumalla hyvää omasta kylästä tai ryhtymällä itse yrittäjäksi.
Suomi on ennenkin noussut vaikeista paikoista, ja Paavon esimerkki näyttää, millaisella asenteella se tapahtuu. – ST

Artikkeli Kyläläisten kohtaamispaikka avautuu vappuna julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan lahja suomalaiselle jääkiekolle – Ossi Ikonen menestyi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin

Toimitus — Mon, 20 Apr 2026 12:54:41 +0000

Heitä on maailmassa vain yksi. Nimittäin Toivakasta lähteneitä jääkiekkoilijoita, joka on vieläpä tehnyt menestyksekkään uran. Mies on Ossi Ikonen, 36, joka voitti urallaan Mestareiden liigan (JYP), Kazakstanin mestaruuden sekä B-nuorten SM-tittelin (JYP).
Viimeksi Ikonen pelasi Hyvinkään Jää-Ahmoissa II-divisioonaa mutta nyt on sarjapelaaminen jäänyt.
– Tuli talvella sellainen tunne, että enää ei ole paloa kiekkohommiin. Jo HPK:ssa pelatessani huomasin, ettei sellaista poikamaista innostusta pelaamiseen enää ollut. Homma ei enää tuntunut omalta. Odottelin viime tammikuulle asti lopullista päätöstä. Sitten kahden kuukauden pelaamisen jälkeen tiesin, että tämä oli tässä, Ikonen kertoo Hämeenlinnan kodissaan.
Se poikamainen innostus kiekkoon iski aikoinaan Toivakassa ulkojäillä.
– Vanhemmat veivät kaukaloon ja siitä se alkoi, 5-vuotiaana. Pitää hattua nostaa vanhemmille, että he silloin kuskasivat Jyväskylään treeneihin iltaisin, kun olivat ensin päivällä töissä Jyväskylässä ja sitten hakivat minut Toivakasta. Pelattiin pihapelejä naapurin poikien kanssa ja tuli tunne, että pitää päästä johonkin joukkueeseen pelaamaan. Reissaamisen suhteen tilanne muuttui, kun muutettiin Jyväskylään. Olin silloin 8-vuotias, JYPin junnukoulun läpikäynyt Ikonen muistelee.
Kiekkoilijana Ikonen oli melkoinen kiertolainen: JYP, D Team, Jyp-Akatemia, KooKoo, Hermes, Pelicans, HPK, SaiPa ja Kazakstan 2012-14. Ei ihme, että Ikonen on edelleen ainoa pelaaja, joka on pelannut Suomessa pääsarjatasolla neljässä eri seurassa yhden kauden aikana.
Ikonen pelasi puolustajana ja teki liigadebyyttinsä JYPissä seuralegenda Kalle Koskisen parina.
Mites se hyppy Kazakstaniin?
– JYPissä pelannut Tommi Nikkilä minulta kysyi, että kiinnostaisiko pelaaminen Kazakstanissa. Vähän ex tempore se tuli, mutta saavuin sinne helmikuun puolivälissä. Voitettiin silloin hopeaa ja seuraavana kautena mestaruus, kun vaihdoin seuraa maan sisällä. Mitään huonoa en voi maan jääkiekosta sanoa. Ulkomaalaispelaajia kohdeltiin hyvin. Venäjän kielikin tarttui siten, että pystyin puhumaan kieltä, Ikonen kertoo.
Konkreettisena muistona ulkomaankeikalta Ikosella on käsivarressaan komea tatuointi, joka kuulemma kostuu kolmesta symbolista: sudesta, Almatyn vuoristosta sekä kuutamosta.
Vaan aina ei kaikki ole mennyt toivotulla tavalla.
– MS-tauti alkoi oireilla syksyllä 2019. Putosin kelkasta (JYP), kun en pystynyt treenaamaan. Tein 2-vuotisen sopimuksen HPK:n kanssa, jotta ei kävisi niin, etten pääsisi lainkaan pelaamaan. Ensin Pelicans tarvitsi pakkia, joten oli lainassa kaksi kuukautta siellä. Sieltä vaihdoin SaiPaan kuukaudeksi vähän ennen siirtorajan umpeutumista. Palasin vielä JYPiin kahden pelin ajaksi. Sieltä minut lainattiin HPK:hon, jonka kanssa minulla siis jo oli sopimus seuraaville kausille. Tauti ei enää vaivaa.
Nyt kiekkourasta kertoo yhä eteisen lattialla olevan kiekkokassi. Sitä tarvitaan edelleen, kun Ikonen aikoo pelata höntsäkiekkoa.
Millaisia muistoja Toivakasta?
– Hyviä muistoja. Pyörittiin kavereiden kanssa raitilla, käytiin Upin grillillä ostamassa karkkia ja hengailtiin uimarannassa tai koulun pihassa. Sain kutsun, kun tekojäärata avattiin ja olin paikalla. Muutama tuttu Toivakassa yhä on.
Edelleen Ikonen käy aika ajoin Toivakassa mutta painopiste on nyt enemmän Rutalahdessa, jossa on mökki ja mummola ja jossa Ikonen kuuluu Kivisuon Erämiehiin harrastuksena muun muassa hirvenmetsästys. Ikonen kuuluu Hämeenlinnassa Eteläisiin Erämiehiin, joka on hirven ja peuran metsästysseura.
Se toinen tapa Ikoselle ”metsästää” hirviä on sarvet. Niitä Ikosella on kaapit täynnä ja niistä hän sorvaa erilaisia esineitä, kuten korkinavaajia ja löylykauhoja.
Kun mies on kätevä käsistään ja tottunut aseisiin ja ammuksiin, työpaikka Riihimäellä Sakon tehtaalla on ollut osuva valinta. Ikonen kokoaa rynnäkkökiväärejä Nato-maille.
– Ammatissa on hyötyä siitä, että on tottunut aseisiin. Kyllä sen huomaa, kun töihin tulee sellainen, jolla vastaavaa kokemusta ei ole.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Toivakan lahja suomalaiselle jääkiekolle – Ossi Ikonen menestyi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.