18.03.2024 | Lukijalta, Tätä mieltä
Avaa saunan pelti
ilman kiirettä lado uuninpesään puut
Alle sytykkeet, tuohet ja tervakset
joita olet kerännyt
onnellisilla metsäretkillä
Raapaise tikku, hetken kuuntele
tulen voimaa
Vain ja vain
jos ne sinua häiritsevät, lakaise roskat
katon riippuvat villakoirat
Ja kun löylyjen jälkeen
saunan uneliaassa jälkilämmössä
varpaasi katsovat tähtiin
Silloin ikkunasta anna hiukan pohjatuulta
Kaikki palautuu ennalleen
täysikuut, myrskyt, sateet
Hämähäkit hiipivät takaisin
villakoirat ripustautuvat kattoon
Suljet uuninpellin, voitelet varpaasi
Tänään melkein ne ylsivät sinne
– Tähtiin
Ainomaria Hakanen
Toivakka
15.03.2024 | Tätä mieltä, Tilaajille
Matkaan Alkio-opistolta kohti palvelukoti Iltatähteä, tarkoituksenani olla mukana auttelemassa vanhusten ulkoilutuksessa tämän iltapäivän. Iltatähdestä on hiljattain tullut kysely Alkion opiskelijoista vapaaehtoistyöhön täksi päiväksi.
Hoitaja työntää pyörätuolissa istuvaa iäkästä herraa ulos pääovista hieman toppuutellen. Vilttiä ei saa ottaa pois jaloilta tai tulee kylmä.
Hoitajat työntävät vanhuksia pyörätuoleissa ulkoilmaan. Huomaan hoitajien ihmettelevän läsnäoloani. Tieto tulostani ei ole kantautunut heidän korviinsa. Pikkuhiljaa asia alkaa kuitenkin ratketa, ja saan jäädä mukaan ulkoilutukseen.
Olin ymmärtänyt, että ohjelmassa olisi vanhusten kävelytystä ja pyörätuolin työntämistä, mutta erehdyin. Minulle valkenee, että ulkoilutuksella tarkoitetaan pääoven edessä pyörätuoleissa istumista – ja yhden mummon kohdalla makaamista, sillä hänet on kärrätty sänkyineen päivineen ulkoilmasta nauttimaan.
Yksi pappa on käynyt savukkeella hoitajan avustamana, ja vanhukset ovat kasassa ringissä. Nyt on varmasti hyvä hetki esitellä itseni yhteisesti vanhuksille, ajattelen. Sen teen, ja vanhukset seuraavat kyllä puhettani, mutta huomaan, etteivät sanani ikävä kyllä löydä heidän rekistereihinsä. Tuskin auttaisi, vaikka olisin itse UKK. Osasin kyllä varautua siihen, että osa heistä saattaisi olla huonokuntoisia ja muistisairaita, mutta se, että kaikki heistä ovat vetämättömiä pistää hiljaiseksi.
Juttu alkaa kuitenkin lentää hoitajan haastellessa vanhuksille. Se on selvästi taitolaji. Puheenaihe siirtyy nopeasti karaokeen ja laulamiseen. Hoitaja yllyttää tupakkapappaa vetämään biisin. Nyt ei kuitenkaan laulata. Ei ilman rohkaisuryyppyä, hoitaja vitsailee.
Bluetooth-kaiutin tuodaan framille. Lopulta päädytään Jaakko Teppoon. Hoitaja muistuttaa vanhuksia kansantaiteilijan hiljattaisesta menehtymisestä. Musiikki pauhaa, ja vanhukset yhtyvät Hilmaan ja Onniin hiljaisin väristyksin. Aistin, että nyt ollaan asian ytimessä. En tiedä kuvittelenko, vai onko ilmassa todellakin ripaus haikeutta menneestä elämästä.
Ymmärrän jutun jujun, kuinka tärkeä tällainen lyhyt musiikkihetki heille onkaan. Näillä tyypeillä ei ole iPodeja, tai Spotifyta. Ihminen tarvitsee musiikkia, ja tämä hetki on heille harvinaista herkkua. Alan fantasioida levysoittimen hankkimisesta palvelukotiin.
”Tupakkia,” tupakkapappa sanoo. Hoitaja vastaa, ettei hänellä ole enempää. Hän lupaa tuovansa papalle heti huomenna lisää. Minun tekisi mieli tarjota hänelle omistani, mutta nekin ovat loppu.
Musiikki vaihtuu valssiin, ja hoitaja tanssittaa herrasväkeä käsistä. Tuo pienikin liikehdintä näyttäytyy papparaisten kasvoilla lohdullisena ilona. Myös sängyssä makaava mummo aktivoituu hieman hoitajan tarttuessa hänen käsiinsä. Hän kiittää hoitajaa ulospääsystä. On kuulemma ihanaa.
Valssi vaihtuu, ja tupakkapappa laulaa stemmoja kroonisesti E-mollissa. Hoitaja vie yhden mummon pienelle piharundille, mutta epätasainen maa-aines tärisyttää pyörätuolia epämiellyttävästi, ja he kääntyvät nopeasti takaisin. Kuulen mutinaa pihan omenapuusta. Hoitaja korjaa, että tuo on pihlaja. ”Sama se!” mummo hihkaisee. Toisen puhe kääntyy lapsuuteen, sota-aikaan. Piti leikkiä verhot kiinni, ettei vihollinen näe.
Kylmä viima käy. Mombasa soi, ja ulkoilu alkaa olla lopuillaan. On aika lähteä kahville ja kaakaolle. Sängyssä makaava voihkii hoitajien nostaessa sänkyä kynnyksen yli. Hoitaja kutsuu minua vielä ovenraosta kahville, mutta minun täytyy jo rientää. Kiitän häntä kohteliaasti, että sain tulla paikalle.
Suuntaan takaisin kohti Alkio-opistoa. Huomaan hyräileväni valssia.
”Yksi, kaksi, kolme, vaihtuu valssin askeleet / Ei ne taitu, niinkuin vuodet ovat taittuneet.”
Näin lauloi Jarkko Martikainen.
Sakari Happonen
05.03.2024 | Tätä mieltä
Ensimmäinen maailmansota alkoi Euroopasta 28. heinäkuuta 1914 ja päättyi 11. marraskuuta 1918. Se oli ensimmäinen sota, johon liittyi maita yli puolen maapallon alueelta. Suuret taistelut käytiin silti Euroopassa. Sota päättyi Versaillerin rauhaan. Siinä kuoli yli 16 miljoonaa ihmistä.
Toinen maailmansota alkoi niinikään Euroopasta 1.syyskuuta 1939 ja päättyi 1945. Googlen perustietojen mukaan se oli maailmanlaajuinen konflikti. Pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat ja Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet.
Entä kolmas maailmansota? Sitä pidetään hypoteettisena mahdollisuutena. Aseistuksen laatu on uutta: mahdollisesti ydinaseet, biologiset aseet tai kemialliset aseet.
Jopa avaruusaseista on puhuttu.
Me suuret ikäluokat olemme syntyneet toisen maailmansodan aikana taikka sen jälkeen kuten minä itsekin. Vanhempamme kokivat sodan, joko käyden sotaa kuten isäni tai muuten palvellen kuten äitini pikkulottana.
Eurooppalaista puhetta liittymisestä tukemaan Ukrainaa Euroopasta kootuin joukoin. Siinäkö se on. Siemen mihin?
Onnelassa eläminen.
Olen saanut pitkälle koulutettuna ja hyvin kielitaitoisena nauttia maailmanlaajuisesta rauhan tilasta, jossa voi matkustella erityisesti kielitaitoisena järjestöjen palveluksessa suorastaan ympäri maailman. Muistan hyvällä oppilaitteni kanssa Venäjällä eskursiolla käyntimme ja todella ystävällisen kohtelun. Tämän rinnalla minulle oli selvää suomettumisen käytännöt, joita olen kuvannut tilastollisesti kirjassani Synkkä karnevaali, Suomettumisen järjestelmä, 2006.
Sovittamattomat ristiriidat maailmankuvassa.
Edellisten dokumentoitujen fraktioiden kuvaukset ovat hämmentäviä.
Meillä Korpilahdella on rauhallista Jyväskylän kainalossa, vaikka valittelemme välillä nopen osiotamme kaupungin kehityksessä. Tietyt rakennusprojektit, vaikkapa uusi Osuuskaupan kauppakeskus, piristävät mieltä. Jotain kaavoitussuunnitelmia teollisuusalueesta on esiintynyt lehdissä.
Toisaalta Korpilahti upeine Päijänne-maisemineen on itse asiassa oikea herkkupala.
Korpilahti ja hyvinvointialue.
Sosiaalisen kansallisturvallisuuden uudelleenrakentaminen on meneillään edellisen hallituksen kaavailemien linjojen mukaisesti. Nyt väännetään rahasta ja vakansseista. Koen, että puolityhjiä rakennuksia ei kannata ylläpitää. Mutta ihmiset ja suurten ikäluokkien tuoma taakka tulee inhimillisesti hoitaa. Kehittyneiden informaatiovälitysten perusteella syntyy uusia tapoja hoitaa väestöä turvallisesti. Hoidettavan kokema turva on prioriteetti. Mutta ihmiset oppivat – tätäkin naputtelee juuri 75 vuotta täyttänyt tohtori uudella tietokoneellaan.
Mutta hoitokompleksien ja pienempien järjestökokonaisuuksien on pysyttävä kustannusrakenteen sisällä. Ja tässä se pullonkaula on. Eläköityvien suurten ikäluokkien peruskuntoa on tuettava. Muutoin hoitohenkilökunta ei riitä – ei riitä nytkään – ja inhimillinen kohtelu vaarantuu.
Mitkä ovat henkilökohtaiset vastuuni.
Kypsäikäiset miehet ovat ulospäinsuuntautuneempia, hoivaavampia kuin aikaisemmin ja siis ’kiltimpiä’. Nämä kokemukset ovat nyt Korpilahdelta ja perustuvat tosi pieneen, mutta arvokkaaseen otokseen.
Samanikäiset naiset eivät välttämättömästi ole.
Arja Sahlberg, YTT, yo-merkonomi, tosissaan eläkkeellä, korpilahtelainen, syntyisin Kyyjärven Saunakylältä
28.02.2024 | Tätä mieltä
Tuskin arvasivat englantilaisen Rochdalen kylän kankurit 1840 -luvun alussa, millaisen liikkeen pistivät alulle perustaessaan ensimmäisen kuluttajaosuuskunnan. Kankurit olivat kyllästyneet yksityiskauppiaiden toimintaan. Tavaratarjonta oli heikkoa ja tuotteiden hinnoittelu mielivaltaista.
Kankurit laittoivat vähät rahansa yhteen ja ostivat suurempia tuote-eriä kerralla. Jos tilikauden päättyessä oli rahaa kassassa, voitto jaettiin käytön suhteessa. Kankurien yhteistyön seurauksena alettiin puhua Rochdalen periaatteista, jotka ovat osuustoiminnalle tärkeitä tänäkin päivänä. Periaatteisiin kuuluvat demokraattinen päätöksenteko eli jäsen per ääni, ylijäämän jako käytön mukaan ja osuuspääomalle maksettava korko.
Ensimmäinen osuustoimintalaki säädettiin Suomessa autonomian aikana 1900-luvun alussa. Osuuskuntien yhteistoimintaa ja osuustoimintavalistusta edistämään perustettiin jo vuonna 1899 Pellervo-Seura. Tässä hankkeessa oli vahvasti mukana Hannes Gebhard, jota pidetään suomalaisen osuustoiminnan isänä. Alettiin puhua pellervolaisesta osuustoiminnasta.
Osuustoiminta oli tärkeässä osassa, kun nuori tasavalta ryhtyi rakentamaan tulevaisuuttaan. Suomi oli köyhä maa ja siksi taloudellinen yhteistoiminta oli tärkeää.
Osuuskuntia perustettiin paljon heti 1900-luvun alussa. Maatalouden alkutuotantoa on jalostettu osuuskuntien omistamissa meijereissä ja lihataloissa toista sataa vuotta. Osuuspankkeja ja osuuskauppoja syntyi samaan aikaan tuottajaosuuskuntien kanssa. On selvää, että niin pankit kuin kaupatkin joutuivat kamppailemaan markkinoista.
Vähittäiskaupassa osuuskaupat ovat olleet haastajia. Yksityiskauppiaiden kanssa kisattiin takavuosina maaseudun asiakkaista. Nyt kaupalliset kilpailijat ovat vetäytyneet maakuntakeskuksiin ja etelän väkirikkaille asuinalueille. Osuuskaupat ovat jääneet yksin kantamaan yhteiskuntavastuuta ruokahuollosta.
Osuuskauppa Keskimaa teki viime vuonna hyvän tuloksen. Ruokakauppa on osuuskaupalle tärkeä toiminta-alue. Hyvä tulos viestii siitä, että omistajat luottavat omaan osuuskuntaansa, joka investoi myös maaseudulle.
Uuraisten juuri avattu uusi S-market ja kesällä valmistuva Multian uusi Sale-myymälä ovat hyvä esimerkki maakuntakaupan toiminnasta. Osuuskaupan tehtävä on tuottaa etuja ja palveluita jäsenilleen kilpailukykyiseen hintaan.
19.01.2024 | Tätä mieltä
Jokainen kylä ansaitsee ikioman kauppansa, jonka koko on suhteutettu kunnan ostovoimaan ja kävijämäärään. Kaupan käynnin yksinkertainen perussääntö on, että ostetaan sopuhinnalla tuottajalta tavaraa sisälle kauppaan ja myydään sitä sitten kalliimmalla hinnalla ulos kuluttajalle.
Toisen nälkä on toisen palkka, mutta toisen palkka ei saisi olla koskaan tuottaa nälän tunnetta. Kauppoja tehdessä täytyy ottaa huomioon ruuantuottajien tärkeys, ilman heidän panostaan tuotannossa marketeissa myytäisiin pelkkää peltiä. Kunnon korvaus tehdystä työstä kuuluu myös sen alkulähteille. Asiakkaita hemmotellaan silloin tällöin tarjouksilla, mutta aina ei voi olla ”Sulo Vilenin päivä.” Sen vihreäpipoisen miehen, joka osti, kun halavalla sai.
Kaupassa käynti on monelle myös sosiaalinen tapahtuma. Päivää piristävä kohtaaminen tutun myyjän pakeilla, jolle saattaa kertoa kuulumiset ostoksiensa ohessa. Asiakkaan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta ei se automaattisesti tarkoita, että myyjä olisi aina väärässä. Sopuisa kompromissi tässäkin asiassa lisää asiakassuhdetta ja luo pohjaa tulevaan. Ihmisiä tässä ollaan kassan kummallakin puolella, toisinaan hieman nälkäkiukkuisia ja toisinaan hyvinkin nauruherkkiä.
Vanhat kauppakiinteistöt tulevat ajan saatossa tiensä päähän ja käyvät ahtaiksi käyttäjilleen. Silloin tulee aika investoida ja luoda asiakkaille lisää liikkumatilaa. Ettei heidän tarvitsisi enää jatkossa turvautua siihen kuuluisaan pelkkään ”sopuun” kyynärpäilleen ja ostoskärryilleen tilaa etsiessään. Neliöiden ja hyllytilojen kasvettua tarpeensa täyttäviksi myös työntekijöiden arki helpottuu. Enää ei tarvitse siirtää ensin paria tavaralavaa tieltä pois päästäkseen käsiksi tarvitsemaansa.
Uuraisille valmistui uusi uljas S-marketti Saarijärventien varteen. Harmaa laatikko pitää sisällään kaikkea hyvää, millä jääkaappinsa täyttää. Heti kaupan sisälle astuttaessa asiakas havaitsee heviosaston olevan pullollaan eksoottista etelän hedelmää ostoskoriin poimittavaksi. Lihahyllyltä löytyy paksun paksua makkaraa ja maitokaapista ultraraskasta rahkaa. Asiakas voi tasa-arvon nimissä toivoa hyllyyn veljenmakkaraa siihen siskonmakkaran rinnalle. Toiveita täytellään mahdollisuuksien mukaan.
Enää ei tarvitse uuraislaisen Emilian, Sulon, Juhanan tai Ullan lorottaa alvariinsa tankkia täyteen, eikä haikailla merta edemmäs kalaan, kun oma kalatiski sijaitsee siinä ihan kävelymatkan päässä täynnä ”kampelaa” ja ”nieriää.” Ajakoon muut vuorostaan tänne päin, ulkomaille Uuraisille. Täällä Jaffa paistaa ja ”myötämielestä” päin tuulee.
19.01.2024 | Tätä mieltä
Syntyykö säästöjä terveyskeskuksia, pitkäaikaishoidon paikkoja lakkauttamalla. Kuka hoitaa ja miten? Toteutuuko yhdenmukaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeus, inhimillisyys jne?
Väki vanhenee ja sairastavuus lisääntyy.
Miten lääkäriaikoja saa jo nyt ruuhkaisilta, isojen asutuskeskusten jäljelle jääviltä terveyskeskuksilta, joista nyt jo paikalliset valittavat, etteivät pääse lääkäriin?
Miten toimii hoidon jatkuvuus, jos sattuu saamaan lääkäriajan? Tulee oma lääkärijärjestelmä?
Jos saadaan lisää lääkäreitä, hoitajia, henkilökuntaa, mistä saadaan lisää tiloja? Jo nyt kerrotaan tilojen puutteesta, ahtaudesta. Alkavatko vastaanotot toimimaan kahdessa vuorossa? Mistä niitä säästöjä tulee?
Isommissa yksiköissä olisi hoitoa saatavissa monipuolisemmin, kuten erikoislääkärin palveluita, laboratorio, kuvantamiset, kuntoutus ja niin edelleen. Samalla lääkärireissulla tuskin saa labrakokeita, röntgentutkimuksia, erikoislääkärin vastaanottoa ynnä muuta. Sairaan on joka tapauksessa tehtävä useampi matka, jonka oma vastuu on potilaalle 50 euroa. Tähän lisäksi tulee kustannuksia Kelalle.
Liikkuvat palvelut, digipalvelut.
Millainen on soteauto? Millainen henkilökunta, onko lääkäri, sairaanhoitaja, laborantti, fysioterapeutti, sosiaalihoitaja, terveydenhoitaja (lasten neuvola), autonkuljettaja?
Ketä soteauto palvelee? Ei ainakaan kiireellistä apua tarvitsevia. Missä auto pysähtyy? Missä potilaat odottavat vuoroaan? Miten henkilökunnan tauot, sosiaalitilat? Miten usein soteauto tulee kyläkunnalle? Montako soteautoa Keski-Suomen hyvinvointialueelle? Mitä autot maksavat varusteineen?
Digivastaanotto.
Soitat terveysaseman vastaanoton numeroon, jätät soittopyynnön äänimerkin jälkeen. Odotat puhelimen lähettyvillä soittoa tuntitolkulla uskaltamatta tehdä normiaskareita. Soiton tullessa hätääntyneenä kerrot oireesi ja vaivasi hoitajalle, mikäli muistat kaiken tai osaat ilmaista oireitasi oikein. Hän kirjaa asiasi omakantaan, keskustelee niistä nettilääkärin kanssa. Sitten hoitaja soittaa sinulle saatuaan lääkärin kiinni ja antaa hoito-ohjeita tai antaa ajan, jotta lääkäri soittaa vaikka Oulusta.
Asian hoitamiseen menee kahden työntekijän aika. Tärkeitä havaintoja voi jäädä tekemättä. Hoitajalle sälytetään paljon vastuuta. Kiireellisen hoidon saanti voi viivästyä ja potilaan tila heiketä odotellessa. Toiminta on vähän kuin lasten ”rikkinäinen puhelin” -leikki.
Päivätoiminta.
Missä Toivakan kuntouttava päivätoiminta järjestetään? Huhu kertoo, että vanhuksia kuljetetaan Vaajakoskelle. Miksi? Kustannussäästökö?
Ikääntyneiden ympärivuorokautinen hoito.
Paikkamääriä vähennetään. Mihin laitetaan apua, valvontaa tarvitsevat, jotka eivät pärjää kotona kotihoidon, omaisten turvin? Novan päivystykseenkö? Ei edistä paranemista maata yksin sairaana, avuttomana puhelin tai turvaranneke turvana kotona. Ja meneekö turvahälytys hälytyskeskukseen, missä on vieras ihminen, joka sitten hälyttää apua jostakin?
Pitkäaikaishoidon paikat tarkoitus lakkauttaa vuoteen 2027 mennessä.
Miten yhtälö toimii, kun nytkin Novan päivystys ruuhkautuu vanhuksista, joita ei voi lähettää kotiin ja joita ei kotihoidon 3-4 käyntiä pysty hoitamaan? Missä inhimillisyys? Yhteisöllisen asumisen paikat tuskin sopivat vuodepotilaille, monisairaille vanhuksille.
Lisäksi ei ole inhimillistä, jos sairas vanhus tai nuorempikin siirretään satojen kilometrien päähän omaisistaan, vieraisiin paikkoihin, joissa kukaan ei tule katsomaan, eikä hänellä ole läheistä huolehtimassa. Puhelin on hyvä, mutta kaikki eivät osaa tai pysty sitä käyttämään.
Yhteisöllisen asumisen paikkojen ajattelen sopivan henkilöille, joilla on jonkin verran omaa toimintaa jäljellä ja jotka pystyvät ohjattuun toimintaan. Vuoteeseen hoidettavat tarvitsevat erilaista hoitoa, hoivaosastoa yhteisöasumisyksikköjen rinnalle.
Mikäli terveyspalvelut Toivakassa lakkaavat, mikä on apteekin kohtalo? Lakkaako sekin, jos lääkäripalvelut loppuvat? Toiminnan kannattavuus? Miten ikääntyneet, autottomat saavat lääkkeensä? Kuka neuvoo lääkevaihdoissa? Kaikki ikääntyneet eivät ole kotihoidon asiakkaita. Lapset voivat asua kaukana jopa ulkomailla saakka. Kela ei korvaa lääkkeenhakumatkoja.
Toimiva terveydenhoito. Mitä se on? On paljon hienoja teorioita, suunnitelmia. Arki, käytäntö on kaukana niistä. Kuinka saada ne kohtamaan?
Nim. Vastauksia kysymyksiin odottelee huolestunut, vanheneva toivakkalainen
