09.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Lukuvuosi Alkio-opistolla päättyy käytännössä ensi viikolla. Elämä opistolla ei kuitenkaan hiljene, vaikka opiskelijat lähtevätkin.
Opistolla on edessään historiallisen vilkas kesä; asiakassihteeri Missu Flyktmanin mukaan tyhjää kalenterissa näkyy enää heinäkuussa ja juhannusviikolla.
-Erilaiset varaukset alkavat heti kesäkuun ensimmäiseltä viikolta ja kesähulinat loppuvat ralliviikonloppuun elokuun alussa.
Alkio-opistolla on perinteisesti järjestetty erilaisia leirejä. Koronavuodet hiljensivät leirikysyntää, mutta nyt niitä taas järjestetään entiseen tapaan.
-Alkio-opistolla on nuorten leirejä ja perheleirejä sekä kansainvälinen leiri. Meillä käy kaksi vakituista ryhmää, mutta tänä vuonna on tullut myös uusia leirinjärjestäjiä. Kansainvälinen leiri on puolestaan sellainen, joka järjestetään eri vuosina eri maissa. Lisäksi opistolla pidetään myös esimerkiksi sukujuhlia ja syntymäpäiviä.
Flyktman sanoo, että esimerkiksi seurakuntien leirikeskusten lakkauttamiset ovat saattaneet vaikuttaa Alkio-opiston tilojen kysyntää.
-Paikat, jotka soveltuvat leirien pitämiseen, vähenevät. Seuraavallekin kesälle on jo myyty sen verran, että sielläkin alkaa olla jo kesäkuu täynnä.
Opistolla pidetään erilaisia kesäkursseja heinäkuussa; niistä maalausleiri on jo täynnä.
-Varasijoille voi vielä ilmoittautua, maalauskurssin opettaja, korpilahtelainen kuvataiteilija Johanna Mäkitalo kertoo.
Kesäkurssilla pääsee tutustumaan Camino de Santiagon pyhiinvaellukseen ja sen historiaan. Kurssilla käydään läpi eri reittivaihtoehtoja ja kurssilta saa vinkkejä oman vaelluksen suunnitteluun. Runoa ja proosaa aisteilla, päällä ja sydämellä -kurssilla harjoitellaan runoutta ja proosaa erilaisilla menetelmillä.
Joogakurssilla tehdään jooga- ja läsnäoloharjoituksia luonnon helmassa, salissa ja saunassa. Kurssi sopii sekä joogapolullaan ensiaskeleita ottaville että sitä pitempään harjoittaneille. Viidennellä kesäkurssilla valmistetaan japanilaisia rasioita tai koteloita, joissa voi säilyttää vaikka valokuvia, koruja tai kirjaa.
Ralliviikonlopun majoitus on myyty jo loppuun.
-Tänään juuri puhuin puhelimessa miehen kanssa, joka on ollut täällä rallivieraana 1970-luvulta alkaen. Yksi vakituinen rallivieras tulee Italiasta. Kun majoitus tulee myyntiin, sieltä tulee varaus heti. Yhtenä vuonna laskimme, että ralliviikonloppuna majoittujia oli 18:sta eri maasta.
Flyktman sanoo, että MM-rallin Suomen osakilpailun suhteen opiston sijainti on hyvä.
-Lisäksi tarjoamme aamupalaa ralliviikonloppuna aamuneljästä alkaen. Rallivieraat lähtevät aikaisin erikoiskokeille ja tämä järjestely on kerännyt kovasti kiitosta. Tästä voi ostaa myös kahvia termariin mukaan. Jos tulee aamulla seitsemään töihin, täällä ei ole enää ketään.
Toinen suosittu majoitusajankohta on Jämsän Iskelmä-festivaalien aikaan.
-Jyväskylästä lähtevä kuljetus koukkaa Alkio-opiston pihan kautta.
Alkio-opistolla on odotettavissa siis helteinen kesä.
Maarit Nurminen
05.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Reivilän alueen asemakaavamuutoksen laatiminen on aloitettu ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma on nähtävillä kaupungin nettisivuilla.
– Asemakaavan muutos liittyy valtatie 9:n parannussuunnitelmiin. Alueelle on tulossa rinnakkaistie ja kaavassa on tarkoitus osoittaa rinnakkaistielinjaus tiesuunnitelmassa esitetyn mukaisesti, kaavoitusinsinööri Outi Toikkanen Jyväskylän kaupungilta toteaa.
Rinnakkaistie on tulossa Reiviläntien ja ysitien väliselle alueelle. Outi Toikkasen mukaan tiesuunnitelma aiheuttaa muutoksia Reiviläntien alkuosaan, tien loppuosan ympäristö säilyy kaavassa nykyisellään.
– Tiesuunnitelma on tulossa nähtäville todennäköisesti kesän aikana. Kaavaluonnos tehdään sen jälkeen, koska kaavamuutos perustuu tiesuunnitelmaan, Toikkanen sanoo.
Valtatie 9:n suunnitelmista riippuvat myös kaupungin kaavoitusohjelmassa olevat Pihlajamäen ja Huovilan alueiden kaavoitukset. Molemmilla alueilla kyse on työpaikkarakentamisesta sekä liikennejärjestelyistä. Pihlajamäen alue on valtatie 9:n ja Petäjävedentien risteyksen tuntumassa, Seon huoltoaseman paikkeilla, Huovilan alue taas samalla puolella ysitietä, mutta hieman kaupunkiin päin.
– Pihlajamäen alueelle on olemassa tiesuunnitelmaan liittyvä aluevaraus, siihenhän suunnitellaan eritasoliittymää. Pihlajamäen kaavaa on mahdollista edistää nopeammin kuin Huovilan kaavaa, alueella tehdään luontoselvityksiä kesällä ja kaavan laadinta käynnistetään niiden jälkeen. Kaava tarkistetaan vastaamaan nykytilannetta sekä valtatie 9:n suunnitelmia, Outi Toikkanen kertoo.
Huovilan alueen kaava on laitettu vireille jo vuonna 2009.
– Kaavoituksen käynnistäminen on viivästynyt valtatie 9:n suunnitelmien takia. Alue on sijainniltaan erittäin hyvä työpaikkarakentamiseen, ja se pidetään kaavoituskohteiden joukossa, mutta kaavaa ei voida tehdä, ennen kuin valtatie 9:n suunnitelmat on ratkaistu riittävän pitkälle ja esimerkiksi alueen liittymäjärjestelyt ovat tiedossa, Outi Toikkanen sanoo ja toteaa, että valtatie 9:n parantamiseen liittyen välin Korpilahti – Keljonkangas ympäristövaikutusten arviointiohjelma on nähtävillä, tietoa hankkeista löytyy Ely-keskuksen ja Väyläviraston nettisivuilta.
Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan muutos on tarkoitus käynnistää loppuvuoden aikana. Lopullinen aluerajaus ratkaistaan Jyväskylän yleiskaava 2050 -luonnoksen yhteydessä. Luonnos oli nähtävillä, ja nyt käydään läpi saatua palautetta.
– Kärkisten pohjoisrannan kaavamuutoksella on tarkoitus lisätä vakituisen asumisen mahdollisuuksia ranta-alueilla. Kärkisten alue on lähellä taajamaa, sinne on edellytyksiä osoittaa vakituisen asumisen paikkoja, Outi Toikkanen kertoo.
– Suunnitelma-aluetta laajennetaan mahdollisesti Iloniemen suuntaan, kokonaisuus ei ole vielä ihan ratkennut. Päätöksiä aluerajauksesta tehdään loppuvuoteen mennessä.
Toinen Korpilahtea koskeva, asumiseen liittyvä kaava kaupungin kaavoitusohjelmassa on Teletien ja Martinpolun asemakaavamuutos, jolla on tarkoitus mahdollistaa alueelle pientalorakentamista. Tällä hetkellä alue on merkitty kaavassa yleiseen rakentamiseen tarkoitetuksi alueeksi.
– Teletien ja Martinpolun asemakaavamuutos ei ole vielä aktiivisessa vaiheessa, Toikkanen toteaa. Tavoiteaikatauluksi kaavalle on asetettu ensi vuosi.
Tiina Lamminaho
05.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärvellä opeteltiin viime viikolla joukkoruokailun järjestämistä. Alkuviikosta käytettiin yksi ilta teoriaopintoihin, lauantaina soppatykin ja kaasutoimisen paellapannun käyttöä harjoiteltiin käytännössä Maa- ja kotitalousnaisten opastuksella, samalla nuoret kesätyöntekijät opettelivat lettujen paistoa muurinpohjapannulla.
– Tämä koulutus on osa meidän Kylätalosta valmiuskeskus -hankettamme, samalla tästä on hyötyä tapahtumien järjestämiseen, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen kertoi.
– Rallikansalta on tullut toiveita makkaraperunoista, ja nyt mietimmekin pyttipannun tekemistä rallikioskissa. Aiemmin olemme myyneet makkaraa ja lettuja kahvin ja pullan lisäksi, ja siihen meillä on jo rutiinia, Mieskolainen totesi.
Koulutuspäivässä käytössä ollut paellapannu oli lainassa Maa- ja kotitalousnaisilta, soppatykki sen sijaan on Ylä-Muuratjärviseuran, metsästysseuran ja Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksen yhteinen.
– Soppatykki on saatu lahjoituksena, mutta sitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Sitä piti vähän korjaillakin, Helena Mieskolainen kertoi.
– Paellapannun hankkimista mietimme vakavasti, jos vaikka koettaisimme myydä pyttipannua ralleissa. Sekä soppatykki että paellapannu voisivat palvella poikkeusoloissa, esimerkiksi pitkän sähkökatkon aikana, ja kyllä silloin tarvitaan muurinpohjapannujakin ja niillä paistettuja lettuja. Tähän harjoitukseen kuuluu myös se, että viemme kylän ikäihmisille kotiin täällä tehtyä ruokaa; samoin toimisimme tarvittaessa poikkeustilanteessakin.
Anneli Kuusinen-Laukkalan mukaan myös soppatykkiä voidaan käyttää muulloinkin kuin poikkeustilanteissa, vaikka sitä ei rallikioskiin viedäkään.
– Hirvikeittoa sillä on tarkoitus tehdä peijaisiin, ja onhan täällä muitakin tilaisuuksia, missä voitaisiin tarjoilla jotain keittoa, Anneli Kuusinen-Laukkala sanoo.
Soppatykillä ja paellapannulla ruoan laittoa opettanut Mirja Pummila Maa- ja kotitalousnaisista totesi, että huomiota pitää kiinnittää etenkin turvallisuuteen. Paellapannua käytettäessä pitää olla hyvin suojaava esiliina, joka ei myöskään ole kovin helposti syttyvää materiaalia. Sekä paellapannu että soppatykki pitää myös sijoittaa turvalliseen paikkaan.
– Ja tietenkin pitää huolehtia siitä, että käytettävät astiat ovat puhtaita. Soppatykissä on vesivaippa ja se on tärkeää, että siellä on vettä. Puulämmitteistä soppatykkiä ei myöskään saa jättää valvomatta, Mirja Pummila opasti.
Hygieniapuoleen tutustuttiin kurssin teoriaosuudella, käytännön osuudella muun muassa mitattiin kypsennettävän ruoan lämpötiloja. Kurssilla tehtiin paellapannulla pyttipannua ja soppatykillä jauhelihakeittoa.
– Yleisimminhän soppatykillä tehdään juuri keittoja, mutta myös puurot ja kiisselit sekä periaatteessa muhennoksetkin onnistuvat soppatykillä, Mirja Pummila kertoo.
– Soppatykillä voi tehdä ruokaa tavallisten reseptien mukaan, määriä pitää vain isontaa. Ja esimerkiksi lihan määrää voi miettiä tilaisuuden mukaan; juhlavampaan keittoon voi laittaa enemmän lihaa, arkikeittoon taas vähemmän, ja esimerkiksi hernekeiton voi tehdä myös kokonaan ilman lihaa, Pummila totesi.
Kurssilla oli parikymmentä henkeä, Ylä-Muuratjärveltä ja naapurikylistä.
– Minä olen paistanut muurinpohjapannulla lettuja todella monessa tilaisuudessa, tänne tulin tutustumaan pyttipannun tekoon paellapannulla. Eihän sitä tiedä, jos sellaiselle osaamiselle tulisi jossain vaiheessa tarvetta, Metsäkulmalta Petäjäveden puolelta kurssille tullut Seija Sarava kertoi.
– Minua kiinnosti etenkin se, miten soppatykin käyttäminen sujuu. Itse en ole koskaan soppatykillä keittänyt, mutta sivusta olen seurannut, Anneli Kuusinen-Laukkala sanoi.
– Tässä on nyt harjoiteltu samalla kylän hälytysryhmän toimintaa ja sitä, kuinka saamme joukkoruokailun järjestetyksi. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin yhdessä tekemistä ja sosiaalinen tapahtuma, Helena Mieskolainen totesi.
Tiina Lamminaho
28.04.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Joulupuuseuran aloitteesta korpilahtelaisella joulukuusiviljelmällä järjestetyllä kurssilla kuultiin asiaa joulukuusista viljelmän perustamisesta kuusien myyntiin asti. Teorian lisäksi kurssiin kuului käytännön harjoituksia.
– Joulukuusiviljelmän voi perustaa pellolle tai metsämaalle, jossa on luontaisesti kasvanut kuusta, myös voimalinjojen alla kasvatetaan joulukuusia, kurssin pitäjä, joulukuusenviljelijä Veikko Lamminaho kertoi ja totesi, että viljelmän voi perustaa myös siten, että hoitaa joulukuusiksi vain puolet istutetuista puista ja jättää loput kasvamaan talousmetsäksi.
– Joulukuusiviljelmä voi olla pieni tai iso. Pienimmillään voi perustaa sellaisen viljelmän, josta saa joulukuusia itselle ja sukulaisille. Viljelmä voi olla myös sellainen, josta tulee myyntiin muutama kymmenen puuta vuodessa, esimerkiksi lisätienestiksi palkkatyön ohessa. Suurimmilta suomalaisilta joulukuusiviljelmiltä tulee myyntiin noin 100 000 joulukuusta vuosittain, Lamminaho kertoo.
Tärkeää Lamminahon mukaan on se, että jo viljelmän perustamisvaiheessa ajatellaan kuusten kaatoa ja myyntiä.
– Kuuset on pystyttävä kuljettamaan viljelmältä pois, eli viljelmälle on oltava vähintään traktorilla ajettava tie. Uusia taimia on myös istutettava joka vuosi tai vähintään joka toinen vuosi, jotta oikeankokoista myytävää olisi tasaisesti joka vuosi, Lamminaho sanoo.
Valmiiksi joulukuuseksi puu kasvaa yhdeksässä – kymmenessä vuodessa. Ensimmäiset kolme – neljä vuotta on pidettävä huolta, etteivät taimet huku heinikkoon eli hoito on heinäntorjuntaa. Sen jälkeen kuusia on leikattava vuosittain. Leikkaukseen kurssilla perehdyttiin sekä teoriassa että käytännössä, sillä se on joulukuusien viljelyssä erittäin tärkeä työvaihe.
Jonkin verran kurssilla käsiteltiin myös joulukuusien myyntiä; kuusia voi myydä omien myyntipaikkojen kautta, tukkuerinä tai nettikaupassa. Yksi myyntitapa on järjestää joulukuusiretkiä, joissa asiakkaat saavat itse kaataa joulukuusen.
– Jokainen miettii itse, mikä soveltuu hänelle parhaiten. Jos on esimerkiksi palkkatyössä muualla, saattaa tukkuerien myyminen olla paras vaihtoehto, Lamminaho toteaa.
– Joulukuusenkasvatuskursseja on järjestetty lähes vuosittain, eri puolilla Suomea. Joulukuusen kasvatusta ei opi ihan pelkästään kirjoista, eikä sitä opeteta missään oppilaitoksessa, Joulupuuseuran sihteeri Heini Katajisto kertoo.
– Joulupuuseura julkaisee alan oppikirjoja ja on hoitanut alan koulutusta, jäsenistön ammattitaitoa pidämme yllä neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden avulla, Katajisto toteaa.
Korpilahden kurssilla oli mukana jo joulukuusten myyntiä kokeilleita, mutta myös vasta joulukuusenkasvatuksesta haaveilevia.
– Minun maillani kasvaa kuusia sähkölinjan alla. Tänne tulin hakemaan oppia etenkin kuusten leikkaamisesta. Itse pidän enemmän leikkaamattomista luonnonpuista, mutta myynnissä pitää olla kuitenkin leikattujakin puita. Eri ihmiset pitävät erilaisista joulukuusista, toisen mielestä ruma puu voi olla jonkun toisen mielestä aivan ihana, Kirsi-Marja Myllymäki Ikaalisista totesi.
Sotkamosta kurssille tullut Tiina Brotkin kertoo tulleensa metsänomistajaksi isänsä kuoltua.
– Ajattelin, että ihan tukkimetsään en lähde, mutta jotenkin voisin hyödyntää sekä metsää että vanhoja peltoja. Tykkään ulkotöistä ja joulukuusenkasvatuksesta olen ajatellut itselleni käytännön työtä palkkatyöni lisäksi, Brotkin selvitti.
Veikko Lamminahon kuusiviljelmät ovat Korpilahdella ja Viitasaarella.
– Myin joulukuusia jo opiskeluaikoinani ja pidin joulukuusten kanssa touhuamisesta. Silloin myytävät kuuset olivat luonnonkuusia, Lamminaho kertoo.
– Heti opiskelujen jälkeen en kuitenkaan jatkanut joulukuusitouhuja, vaan olin kymmeniä vuosia palkkatyössä. Metsäopettajana ollessani päätin ryhtyä kokeilemaan joulukuusenkasvatusta, ensin pienimuotoisesti työn ohella. Vuonna 2018 jäin kokonaan pois palkkatyöstä. Joulukuuset eivät tälläkään hetkellä tuo koko elantoa, kuusenkasvatuksen lisäksi teen satunnaisesti opetustyötä ja metsänhoitourakointia. Kerään ja myyn myös vuosittain koristehavua, sen sesonki on syksyllä ennen joulukuusisesonkia.
Joulukuusenkasvatus on Veikko Lamminaholle yksi metsätalouden muoto.
– Tärkeydessään se on mennyt jo perinteisen metsätalouden ohi, Lamminaho toteaa.
Lamminaho myy joulukuusia omien myyntipaikkojensa kautta, nettikaupassa, tukkuerinä ja yrityksille lahjakuusiksi ympäri Suomea.
– Nettikauppa meillä on ollut jo lähes kymmenen vuotta, se oli yksi ensimmäisistä joulukuusia myyvistä nettikaupoista Suomessa. Joulukuusten myynti netin kautta on kasvanut koko ajan, Lamminaho kertoo.
Tiina Lamminaho
28.04.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkala, Ylä-Muuratjärvi ja Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistys Poko ovat mukana kansainvälisessä maallemuuttoa edistävässä hankkeessa, suomalaisten kylien lisäksi kokemuksia ja hyviä käytäntöjä jakamassa on kyliä Ruotsista, Tanskasta ja Islannista. Suomen tytärhanke on nimeltään ”Tule, elä ja jää”.
– Tarkoituksena on kartoittaa käytäntöjä, jotka edistävät tai estävät maallemuuttoa ja samalla kehittää ja vaihtaa keskenään maallemuuttoa edistäviä käytäntöjä, Reena Laukkanen-Abbey Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoo.
– Jokainen maa vastaa omasta rahoituksestaan. Yhteisen osion hankkeesta muodostavat webinaarit ja yhteinen kehittäminen, toiseen osaan kuuluvat jokaisen maan omat hankkeet ja kolmannen osan muodostavat opintomatkat, joihin haetaan rahoitusta erikseen.
Hankkeen puitteissa kylillä voidaan tehdä monenlaisia konkreettisia toimia, joilla houkutellaan asukkaita. Maallemuuttajan palvelupolkuun liittyen Tikkalassa ja Ylä-Muuratjärvellä on jo aloitettu kylälle muuttaneiden haastattelut; tarkoituksena on selvittää, mitkä asiat ovat jo kunnossa kylälle muuttoa ajatellen, mitä asioita taas pitäisi kehittää.
– Kylille voidaan myös nimetä kyläkummeja, ensimmäiset on jo valittu Viitasaarella ja asia olisi ajankohtainen täälläkin. Kyläkummi on ihminen, jolta kylään muuttaja voi kysellä esimerkiksi kylältä löytyvistä palveluista. Kylässä voi olla yksi tai useampi kyläkummi, sen, miten kyläkummit valitaan, jokainen kylä päättää itse, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
– Kylästä voidaan tehdä myös kylän ”käyntikortti”, jossa on tietoa kylästä ja joka voidaan antaa myyntiin tai vuokralle tulevan talon myyjän tai kiinteistönvälittäjän käyttöön. ”Käyntikortista” mahdolliset ostajat tai vuokraajat saavat tietoa kylästä.
– Asumiskokeiluja, joissa pääsee asumaan kylälle esimerkiksi viikoksi, voidaan myös järjestää. Niitä on jonkin verran tehty, ja niihin on ollut todella paljon hakijoita. Kokeilu kannattaisi järjestää loka-marraskuussa; jos pitää asumisesta maalla silloin, pitää siitä varmasti muuhunkin aikaan vuodesta, Reena Laukkanen-Abbey toteaa.
Lisäksi voidaan järjestää asumistapahtumia, kartoittaa digisovelluksia kylän yhteistyön sujuvoittamiseksi, parantaa kylän markkinointia tai toteuttaa jokin kylän oma idea maallemuuttoon liittyen. Tällä hetkellä hankkeessa on mukana Keski-Suomesta 12 kylää, mukaan mahtuu vielä, hanke kestää vuoden 2027 syyskuun loppuun.
Reena Laukkanen-Abbeyn mukaan Suomessa on kaksi suurta maallemuuttajaryhmää: lapsiperheet ja juuri eläkkeelle jääneet.
– Monesti maallemuuttajalla on jokin side kylään, johon hän muuttaa. Paluumuuttajia on paljon, tai sitten kylällä asuu tuttavia tai sukulaisia. Korpilahden pohjoisille kylille on muutettu myös ilman mitään aikaisempaa kosketusta kylään, pelkästään sopivan kiinteistön takia, Reena Laukkanen-Abbey kertoo.
– Suomen Kylät haluaisi Suomeenkin niin sanotun Norjan mallin, jonka mukaan perikunnan on päätettävä viiden vuoden kuluessa perinnön saamisesta mitä kiinteistölle tehdään, eli jonkun perikuntaan kuuluvan on joko pidettävä huolta kiinteistöstä tai asuttava siinä tai sitten kiinteistö on myytävä. Norjassa tämä koskee kiinteistöjä, joihin kuuluu viljelymaata, meillä ehto voisi koskea muitakin kiinteistöjä. Viljelymaa meillä on aika hyvin käytössä, mutta maaseudulla on paljon taloja, joissa ei asu eikä kesämökkeile kukaan.
Tiina Lamminaho
