Pakkanen paukkuu ja joku miettii, että onko se puhe ilmastonmuutoksesta silkkaa höpinää. – Pakkaset voivat olla merkki ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, toteaa ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen. Hän on aloittanut Uuraisten, Petäjäveden, Multian ja Keuruun yhteisenä ilmastokoordinaattorina. Keuruulaisen Jouni Järvisen tehtävä on luoda näille kunnille ilmastosuunnitelma. Edellinen hallitus asetti kunnille velvoitteen laatia kyseisen suunnitelman, mutta Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastosuunnitelmien laatimisvelvoite peruttiin ja hallituksen talousarvioesityksestä poistettiin kuntien ilmastosuunnitelmiin varatut määrärahat jo vuodelta 2024. Hallitusohjelmakirjauksella ei kuitenkaan ollut vaikutuksia ympäristöministeriöltä myönteisen avustuspäätöksen saaneiden hankkeiden osalta, joiden avustusprosentti onkin peräti 100. Uuraisten vetämän kuntaryhmän lisäksi ilmastosuunnitelmaan ehdittiin hakemaan avustusta esimerkiksi pohjoiseen Keski-Suomeen, mutta suuri osa Suomen kunnista jäi ilman avustusta. Vaikka nykyinen hallitus ilmastosuunnitelman laatimisvelvoitteen perui, ei ilmastoasioiden painoarvo ole mihinkään kadonnut ja tavoitteellinen suunnitelma on sekä kunnan, että valtakunnan etu. Ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen on energiatekniikan insinööri, joka lähestyy ilmastoasioita puolueettomasti ja käytännönläheisesti, sekä perustaa näkemyksensä mitattuun ja tutkittuun tietoon. Aikaisemmin hän on tehnyt alueellista energianeuvontaa, energiaselvityksiä, uusiutuvat energian kuntakatselmuksia ja hiililaskentaa. Hän on erikoistunut hajautettuun ja uusiutuvaan energiaan. – Minulla on sisäsyntyinen uteliaisuus kaikkeen uuteen ja tällä alalla viime vuosikymmenet ovat olleet mielenkiintoista kehityksen aikaa. Voimakas muutos on ollut siirtymä fossiilisesta energiasta yhä enemmän uusiutuvaan suuntaan. Liikkuminen on sähköistynyt ja myös asennetasolla on tapahtunut muutosta, ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota kuluttamisensa tasoon. Paljon on silti vielä tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään, Järvinen toteaa. – Lähtötilanne on, että aloitan kartoittamaan, mistä kuntien päästöt syntyvät. Peruslähtökohdat näissä neljässä kunnassa ovat samankaltaiset, mittakaava vähän vaihtelee Keuruun kaupungin, pienen Multian ja siihen väliin sijoittuvien Petäjäveden ja Uuraisten kesken. Kaikissa kunnissa elinkeinoelämä jakaantuu suurin piirtein samoin, maatalous on aika vahvasti mukana, sitten liikenne ja asuminen, teollisuuden osuus varsinkin pienemmissä kunnissa on vähäinen. Päästöistä löytyy ympäristö- ja tilastokeskukselta mitattua tietoa, se pitää vain analysoida. Vertailuvuosina käytetään vuosia 1990 ja 2007. Näistä jälkimmäinen on eräänlainen vuosi 0, silloin Suomessa ovat olleet päästöt korkeimmillaan. Ilmastolaki edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen tämän jälkeen. – Seuraavaksi mietitään keinoja päästöjen vähentämiseen. Keski-Suomen liitolla on tavoite olla hiilineutraali vuonna 2030, mutta se tulee uskoakseni liian nopeasti. Tärkein keino on fossiilisesta energiasta luopuminen ja puhtaampaan energiaan siirtyminen, mutta kokonaistulos syntyy monista pienistä puroista. Esimerkiksi viime talven energiakriisi sai ihmiset säästämään sähköä vapaaehtoisesti, mikä näkyi myös päästöjen pienenemisenä noin 10 prosentilla ja samalla konkretisoi ihmisille, mistä on kyse. Käytännössä säästimme viime talvena yhden Olkiluodon ydinvoimalan verran energiaa, Jouni Järvinen sanoo.
Maatalous ja liikenne ovat merkittäviä ilmastotekijöitä maaseutukunnissa. Niissäkin on suunta parempaan. Maa- ja metsätalouden päästöjä tutkitaan ja pyritään vähentämään, sekä parantamaan hiilinieluja. Työpaikkaliikenteeseen taas korona aiheutti pysyvän muutoksen, kun etätyöstä tuli uusi normaali. – Jokainen voi tehdä pieniä ilmastotekoja miettimällä esimerkiksi matkustamistaan ja energiaratkaisuja, mutta kenenkään ei tarvitse istua kylmässä torpassa karvalakki päässä ja jättää saunakin lämmittämättä. Kuntatasolla viimeisistäkin öljylämmitysratkaisuista luopuminen ja kuntalaisten kannustaminen tekemään saman, ovat hyviä toimenpiteitä, Järvinen sanoo. Kaukolämpö esimerkiksi Uuraisilla tuotetaan hakkeella. Tuuli- ja aurinkoenergia lisääntyvät tulevaisuudessa. Uuraisille ei varuskunnan läheisyyden vuoksi tuulivoimaloita tule, mutta Multialla niitä jo on ja Keuruulle tulossa. Aurinkoteknologialle sen sijaan ei ole mitään esteitä ja paneelit tulevat varmasti lisääntymään. – Molemmissa ongelmana on toistaiseksi varastointi, mutta tekniikka kehittyy. Oletettavasti Olkiluodon kaltaisia isoja ydinvoimaloita ei Suomeen enää rakenneta, mutta esimerkiksi Kuopion Energia on tehnyt aiesopimuksen enintään viidestä pienydinreaktorista kaukolämmön tuotantoon, Järvinen kertoo. Noin Olkiluodon sadasosan kokoisten pienydinvoimaloiden rakentamista koskevaa lupaprosessia aiotaan keventää ja säteilyturvakeskuksen sääntelyä muuttaa siten, että laitoksia saa rakentaa myös asutuksen läheisyyteen. Hanke kestää kesäkuun 2025 loppuun, jolloin realistisen tavoitteelliset ilmastosuunnitelmat ovat valmiit. Suunnitelma päivitetään jatkossa kerran valtuustokaudessa. – Toimenpiteet, joilla ilmastotavoitteisiin päästään ovat yleensä myös sellaisia, joilla kunnan rahaa säästetään ainakin pitkällä tähtäimellä, Jouni Järvinen päättää.
Vuoden ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä kahden aikaan Mämmien suurperhe Höytiällä heräsi outoon pamaukseen. Jossakin jysähti niin, että hillopurkkikin tipahti hyllyltä. – Huutelin yläkertaan, että tipahtiko joku sängyssä ja kävin ulkonakin kurkistamassa, mutta mitään ei näkynyt ja painelin takaisina nukkumaan. Seuraavana aamuna sitten huomattiin, että pihassa oli talon nurkalta lähtien noin sentin levyinen ja kymmenisen metriä pitkä haljennut railo maassa, kertoo Arto Mämmi. Maanjäristyksestä ei ollut kysymys, mitään seismistä toimintaa ei Höytiällä ole havaittu. – Todennäköisesti kyse on routajäristyksestä, arvelee muutaman kilometrin päähän etätöihin ja taloa lämmittämään saapunut meteorologi Matti Huutonen ja linkkaa aiheesta artikkelin.
Aimo Kejosen laatimasta kirjoituksesta selviää, että routa- tai pakkasjäristykset voivat toden totta olla niin rajuja, että ne saavat ihmiset soittamaan seismologian instituuttiin ja raportoimaan maanjäristyksistä. Ikirouta-alueilla routa- ja pakkasjäristykset ovat tuttu ilmiö. Routahalkeilu esimerkiksi asfalttiteillä on Suomessakin varsin yleisiä ja paljastuvat viimeistään keväällä. Järistykset johtuvat maaperässä olevan veden nopeasta jäätymisestä ja aiheutuvat yleisimmin talviolosuhteissa, kun lumeton maanpinta jäätyy nopeasti. Mämmienkin maa järisi juuri puhtaaksi auratulla piha-alueella. Jääjäristyksiä voi esiintyä myös soilla, kosteikoilla ja alueilla, joilla on korkea pohjaveden pinta.
Kova ja varsin pitkä pakkaskausinäkyy joidenkin yritysten työtilanteessa. Toivakkalaisessa LVI-Palvelu Mainio Oy:ssä se näkyy jopa paineistavana toimintana. Pakkanen on laittanut yrityksen asentajille vipinää kinttuihin. Lämmitysjärjestelmiä on ns. kyykännyt ja putkia on jäätynyt. Myös huoltotöitä on ollut ja niissä on jouduttu tekemään tilapäisiä korjauksia. – Olemme olleet koko menneen viikon hätäaputöissä, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Petteri Pölkki. – Vesijohtoja on saatu sulatella koko viikon ajan, kertoi firman asentaja Otto Bågman. – On jouduttu vaihtamaan vesipumppujakin jäätyneen ja haljenneen tilalle, sanoo yrityksen asentajana myös toimiva Vesa Hokkanen. Miehet tietävät kokemuksesta, että työt tämänkin pakkasjakson osalta tulevat jatkumaan vielä jonkun aikaa. Pakkasten hellittäessä putkirikkoja alkaa esiintyä yhä enemmän, kun kylmä hiipii syvempään maahan. Tähän putkien rikkoutumiseen liittyvä selitys on aineen lämpölaajeneminen. Lämpötilan vaihdellessa vesiputken ja sen sisällä olevan jään tilavuus supistuu ja laajenee. Kun pakkanen hellittää, sulaa vettä pääsee jäätymiskohtaan lisää. Siinä jäätyessään se rikkoo ympärillä olevan putken. Routa etenee pitkin talvea myös pakkasten lauhtuessa, jolloin tuntuu siltä, että jäätymisongelmat alkavat oikeastaan vasta keväällä ilmojen lämmetessä. Sulatusmiehille tämä tarkoittaa hommien jatkumista myös pitkälle kevääseen.
Toinen pakkasen kohderyhmä ovat kulkuneuvot. Autojen korjaustoimintaa harjoittava Tommi Virtanen Toivakan Rengas- ja Autohuollosta on kohdannut monia pakkasen puremia autoilijoita. – Ensinnäkin olen itsekin kokenut sen, että tämä työtilani on nyt varsin kylmä, mutta vaatetusta lisäämällä tarkenee. Asiakkailleni kova pakkanen on merkinnyt ajoneuvojen hyytymistä. Ongelmia ovat tuottaneet autojen akut ja niitä olenkin saanut vaihtaa enemmän kuin aiempina vuosina. Akut on syytä ladata täyteen ja tärkeätä on välttää lyhyitä ajomatkoja ja niiden välissä tapahtuvaa auton sammuttamista. Joskus olisi parempi rikkoa lakia ja antaa auton käydä lyhyiden kaupassakäyntien ajan, toteaa Virtanen. Yksi huolenaihe autoissa on pakkaskaudella moottorin huohottimen jäätyminen. – Jos se jäätyy, moottoriin syntyy paine joka sylkee öljyt pihalle vaikkapa öljytikun reiästä. Näin tapahtuu, kun moottorikaasujen sisältämä vesihöyry muuttuu ongelmaksi. Vesihöyry jäähtyy ja tiivistyy kampikammiosta imusarjaan johtavassa letkussa vedeksi. Kovalla pakkasella vettä saattaa kertyä huohotinletkuun niin paljon, että se tukkeutuu. Moottorin sisään syntyy kova paine, jonka seurauksena moottoriöljyt ajautuvat pihalle. Välttämättä öljynpainevalo ei sitä tunnista ja ilman öljyä moottori ei kestä vaan vaurioituu, kertoo Virtanen. Lisäksi auton polttoainesuodatin saattaa jäätyä jolloin matka keskeytyy. Virtanen toteaakin, että tällaisilla pakkasilla olisi hyvä antaa auton seistä tai jos pitää ajaa, antaa sen seistessä käydä tyhjäkäynnillä.
Toivakan kunnan tulevaisuus näyttää pitkästä aikaa myös talouslukujen osalta valoisalta. Toivakan kunnan ja Savonlinnan kaupungin välinen Suur-Savon Sähkön osakekauppa sai lainvoiman 28.12.2023. Kaupassa Toivakan kunta myi 491 kappaletta Suur-Savon Sähkö Oy:n osakkeita Savonlinnan kaupungille 6000 euron osakekohtaiseen hintaan. Kauppahinnaksi muodostui näin ollen noin 2,95 miljoonaa euroa. Toivakan kunnan ja Savonlinnan kaupungin välinen osakekauppa varmistaa, että Toivakan kunta pystyy kattamaan taseessa olevan 1,6 miljoonan euron alijäämän etuajassa. Suurin syy alijäämän syntymiseen vuonna 2019 oli Keski-Suomen Verkkoholding Oy:n lainatakausten realisoituminen, yhteensä yli 3,3 miljoonaa euroa. Toivakan kunta ei jättänyt alijäämän kattamisvelvoitetta osakekaupan toteutumisen varaan vaan Toivakan valtuusto hyväksyi vuodelle 2024 924 000 euroa ylijäämäisen talousarvion. Lisäksi Toivakan kunta haki ja sai valtiovarainministeriöltä harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta vuodelle 2023 yhteensä 150 000 euroa. Ilman osakekauppaa alijäämän kattamisvelvoitteen täyttäminen tämän vuoden loppuun mennessä olisi kuitenkin ollut epävarmaa, sillä käyttötalouden kautta kumulatiivisesta alijäämästä olisi jäänyt yhä kattamatta noin 240 000 euroa. – Osakekauppa ratkaisee kunnan taseongelman etuajassa ja varmistaa sen, että alijäämän kattaminen ei mene yliajalle, kiteyttää Toivakan kunnanhallituksen puheenjohtaja Heidi Hakkarainen. – Osakekauppa mahdollistaa alijäämän kattamisen ohella sen, että kunta pystyy toteuttamaan kuntastrategian mukaisia kehittämis- ja uudistamistoimenpiteitä, joilla tuetaan kunnan kasvu- ja elinvoimatekijöitä, lisää Toivakan vt. kunnanjohtaja Touko Aalto. Hakkarainen ja Aalto painottavat, että osakekauppa on osa Toivakan kunnan talouden ja toiminnan uudelleenjärjestelyä, jolla varmistetaan kunnan itsenäisyys ja vahvistetaan kunnan rahoitusasemaa tulevia haasteellisia vuosia varten, jotka ravistelevat koko suomalaista kuntakenttää. He alleviivaavat sitä, että kunnan pitää käynnistää talous ja toiminta ikään kuin uudelleen, jotta vältetään alijäämän kertyminen taseeseen uudestaan ja eurot riittävät soten jälkeiseen sivistys- ja elinvoimatehtävään. Kun Toivakan kunta laittaa samanaikaisesti taseen töihin, uudistaa toimintatapojaan ja välttää alijäämäisiätuloksia tiukalla talouden suunnittelulla, on mahdollista sekä vahvistaa kunnan rahoitusasemaa että rahoittaa uuden kasvun toimenpiteitä kuntastrategian ja valtuuston osoittamalla tavalla, Hakkarainen ja Aalto kertovat.
Joulun alla julkaistiin FCG Finnish Consulting Group ja konsulttitoimisto MDI yhdessä kehittämään Elinvoima, vetovoima ja pitovoima -indeksiin perustuva tutkimustulos. Sen avulla voi vertailla kuntien kehitystä yhdellä luvulla, johon on yhdistetty 20 eri muuttujaa. Tämäkin mittari lupaa Toivakalle toivoa. Kunta on viidenneksi korkeimmalla sijalla Keski-Suomessa. Toivakan edelle kiilaavat vain Jyväskylä, Muurame, Laukaa ja Luhanka. Kaikkien Suomen kuntien joukossa sijoitus on 145., esimerkiksi Uurainen löytyy sijalta 201. Vetovoima ei Toivakassa kuitenkaan ainakaan vielä ole realisoitunut väestönkasvuksi. Mikäli joulukuussa ei ole tapahtunut yllätyksiä, niin muutaman posititiivisen vuoden jälkeen väki vähenee tänä vuonna. Marraskuun lopussa toivakkalaisia oli 2375, eli 32 henkilöä vähemmän kuin vuoden alussa. Uuraisilla erityisesti luonnollinen väestönkasvu on edelleen vahvaa, mikä taannee plussan puolelle päätymisen. Marraskuun lopussa uuraislaisia oli 26 enemmän kuin vuoden alussa, eli 3618. Uuraisilla on Keski-Suomessa suhteellisesti eniten alle 15-vuotiaita, lähes neljännes väestöstä. Myös Toivakassa lasten osuus on suuri.
Aina ei tarvitse lähteä kauas etsimään hienoja matkailukohteita. Esimerkiksi noin 30 kilometrin päässä Uuraisilta ja 70 kilometrin päässä Toivakasta Petäjäveden Kuivasmäellä on todella mielenkiintoinen kohde vaikkapa isovanhempien ja lastenlasten yhteiselle aikamatkalle ei niin kovin kauas, mutta niin kovin erilaiseen menneisyyteen.
Petäjäveden radio- ja puhelinmuseota ylläpitää vuonna 1995 perustettu Petäjäveden Viestilaitemuseon Tukiyhdistys ry. Yhteistyötä tehdään myös Suomen radiohistoriallisen seuran kanssa. Museon kokoelma ja hallinto täyttävät museoviraston kriteerit ja siten museo on saanut toistuvasti valtion harkinnanvaraista avustusta toimintansa kehittämiseen. Museo on Keski-Suomen museon alaisuudessa toimivassa kokoelmanhallintajärjestelmässä ja joskus tulevaisuudessa museon kokoelmat löytyvät myös tiedonhakupalvelu Finnasta. Kovin vakavaraiseksi ei museota pyörittävän yhdistyksen taloustilannetta voi kutsua, vaan toimintaa joudutaan jatkuvasti mukauttamaan käytössä olevien resurssien mukaan. Museon esittelijänä toimii uuraislainen, toivakkalaiset sukujuuret omaava Jan-Mikael Nurmela ja hyvin toimiikin. Hän asiantunteva esittelynsä herättää historiaan eloon. Taustalla Nurmelalla on yli 20 vuoden DX-kuunteluharrastus, joka sopivasti tukee nykyistä työtä. – Olemme auki myös joulun ja uuden vuoden välissä, ihan siksi, että silloin maakunnassa on paljon lomailijoita ja toivomme, että sitten kun kinkkua tulee jo korvistakin ja lautapelit kyllästyttää, niin mahdollisimman moni keksisi lähteä tutustumaan radio- ja puhelinmuseoon, Nurmela kertoo.
Teletikka on harvinainen Tikkakoskella valmistettu radio.
2000-luvun alussa museolla alettiin myydä varaosia vanhoihin laitteisiin, niitä saatiin esimerkiksi museon kaksoiskappaleista. 2020-luvun alussa uudistettiin leader-rahalla verkkokauppa, siitä tuli radiomarket.fi. Korona-aikana kun ihmiset kotoilivat ja siivosivat ne perimmäisetkin vinttikomerot, niin verkkokaupan suosio suorastaan räjähti. Varaosamyynti on nykyään maailmanlaajuista. Kun museo ja museoyhdistys vajaat 30 vuotta sitten perustettiin, kokoelma kattoi neljän paikallisen yksityiskeräilijän kokoelmat. – Alusta asti yhdistys on ottanut lahjoitustavaraa vastaan ja nyt alkuperäinen kokoelma on enää alle 10 prosenttia koko kokoelmasta, Jan-Mikael Nurmela kertoo. – Ensimmäiset 15 vuotta museoitiin vähän kaikkea, kukaan ei arvannutkaan miten paljon tavaraa on yhä tallessa. Nykyään kokoelmiin päätyy enää vain kotimaisia ja hyväkuntoisia laitteita. Vastaanotamme kuitenkin monenlaista tavaraa myyntikokoelmaan, joista otamme varaosia myös omiin laitteisiimme, Nurmela kertoo. Museon kokoelmiin päätyvät laitteet eivät ole myynnissä isollakaan rahalla.
Museoväen suosikkiesineitä on yksi museon vanhimmista televisioista vuodelta 1948. Se on tuotu Kanadasta, jossa on eri lähetysjärjestelmä kuin Euroopassa, eikä Suomessa tuolloin vielä ollut lähetyksiä ollenkaan. Ensimmäinen suomalainen televisiolähetys ajettiin ulos 24.5.1955.
Nyt museon kokoelmassa on yli 3800 luetteloitua esinettä ja kymmeniä tuhansia dokumentteja. Vanhin esillä oleva radio on vuodelta 1921, vanhin elektroniputki vuodelta 1918 ja vanhin puhelin 1880-luvulta. Myyntipuolella esinemäärä nousee jopa 10 000 artikkeliin. Museossa on merkkikohtaiset näyttelyt suurista suomalaisista radiotehtaista Asa, Helvar ja Salora sekä lisenssivalmistaja Suomen Philipsistä. – Suomessa on esimerkiksi Asa- ja Saloramuseot, joten emme pyri juurikaan kartuttamaan enää niitä kokoelmia, vaan keskitymme mieluummin pienempiin suomalaismerkkeihin kuten Helkamaan tai Tikkakoskella valmistettuun Teletikkaan, jotka ovatkin todellisia harvinaisuuksia, Nurmela kertoo. Myös puhelinten historia on museossa kattavasti esillä.
– Koska puhelimen kehityskaari on ollut niin huikea, niin erityisesti lapsille puhelimen eri kehitysasteet ovat kuin eksoottinen matka vanhempien ja isovanhempien lapsuuteen, Jan-Mikael Nurmela on huomannut.
Iso kokonaisuus on myös militaria. Suomalainen ja ulkomainen sotilas- ja ammattiradiotuotanto esittäytyy omana osastonaan, jossa voi tutustua agenttien ja salakuuntelun maailmaan.
Petäjävedeltä myös lainataan ja vuokrataan esineitä muille museoille ja muihin tarpeisiin. Esimerkiksi museokone Hanssin-Jukkaan löytyi ajanmukaista laitteistoa. – Merkittäviä laitteiden vuokraajia ovat erilaisten tv-sarjojen ja elokuvien tekijät. Kuvausaikataulut ovat usein kiireisiä ja rekvisitöörit arvostavat sitä, että meiltä saa tietyn aikakauden laitteet kaikki kerralla. Meidän laitteita on nähty esimerkiksi sellaisissa tv-sarjoissa kuten Uutishuone, Nyrkki ja Roskapankki, sekä Invisible Heroes, johon löytyi juuri oikeanlainen 70-luvun kaukokirjoitin. Vielä tuotantovaiheessa on koominen kauhuelokuva, jonne museolta lainattiin 50 monitoria.
Invisible Heroes -tv-sarjan tekijät olivat etsineet pitkään 70-luvun kaukokirjoitinta. Sellainen odotti hyllyssä Petäjävedellä.
Museon väki on itsekin esiintynyt tv-sarjassa, nimittäin Huutokauppakeisarissa syksyllä 2022. – Ihan markkinointimielessä lähdettiin ohjelmaan ja se myös toimi, ryhmävierailut lisääntyivät selvästi sen jälkeen, Nurmela kertoo.
Museo sijaitsee Petäjäveden entisessä vanhainkodissa. Vuonna 1916 rakennettu ja vaivaistalona aloittanut Heinämäki on rakennettu sivuun kunnan keskuksesta, niin kuin entisaikoina oli tapana. Vielä 1970-luvulla myös Uuraisten vanhuksia asui Heinämäen kunnalliskodissa ennen oman vanhainkodin rakentamista vuonna 1985. Vanhainkotitoiminta Heinämäessä loppui vuonna 1994. Heinämäen kiinteistössä on myös asuntoja ja maalaishotellitoimintaa. Pääasiallisesti asukkaat ovat keikkatyöläisiä, esimerkiksi espanjalaisia voimalinjan rakentajia.
Anniina Henttonen, Jan-Mikael Nurmela ja Esa Sallden vastaavat museotoiminnan pyörittämisestä.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
