Toivakalta vappuviissatanen pikkulapsiperheille:  Muksuraha on Suomen suurimpia

Toivakalta vappuviissatanen pikkulapsiperheille: Muksuraha on Suomen suurimpia

Toivakan kunnanvaltuusto kokoontui vapun aatonaattona kokoustamaan. Asialista ei ollut pitkä, mutta kokous venähti noin kaksituntiseksi. Kokouksen lopuksi puheenjohtaja Sinikka Jäntti (kesk) ja moni valtuutettukin kiitteli ilmapiiriä ja eri näkökulmia valottavaa keskustelua. Toivakan valtuuston keskustelukulttuurista olisikin mallia olettavaksi aivan valtakunnan korkeinta päätäntävaltaa käyttävää elintä myöten.

Ennen kokousta kunnanjohtaja Touko Aalto totesi, että sen sijaan, että vain kauhistellaan kuinka hallitus leikkaa lapsiperheiltä, on kunnilla keinoja, joilla lapsiperheköyhyyteen pystytään tarttumaan ja haavoittuvimmassa asemassa olevia tukemaan. Se, että kunnan imago kohenee ja kuntaan muuttaa lisää asukkaita ei ole hullumpi asia sekään.

Se työkalu, jolla Toivakassa tuetaan ensi vuoden alusta alkaen taaperoperheitä, on nimeltään Muksuraha. Eliseen kokouksen esityslistassa nimi oli vielä kotihoidontuen Toivakka-lisä, mutta Muksuraha jää paremmin mieleen ja rimmaa lisäksi hyvin alkuvuodesta päätetyn Raksarahan kanssa.

Kuntalisää maksaa moni kunta, mutta 500 euroa on ainakin Keski-Suomen suurin summa ja todennäköisesti myös valtakunnallisesti. Kotihoidon tuen kuntalisä on kunnan maksama harkinnanvarainen tuki, jota maksetaan Kelan lakisääteisen kotihoidon tuen lisäksi. Muksuraha maksetaan perheen jokaisesta alle kaksivuotiaasta kotona hoidettavasta lapsesta.  Muksuraha tukee myös kunnan perhepäivähoitajia tai sellaisiksi aikovia. Tuen saamisen edellytyksenä on, että perhepäivähoidossa tulee olla vähintään yksi perheen ulkopuolinen lapsi perheen omien lasten lisäksi. Valtioneuvoston asetus lasten päivähoidosta määrittää perhepäivähoidon maksiryhmäkooksi neljä lasta mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa.

Muksuraha on kädenojennus lapsiperheille, jotka haluavat hoitaa alle 2-vuotiaan taaperonsa kotona, mutta sitä hyötyvät myös perheet, joiden lapset ovat varhaiskasvatuksen piirissä. Tavoite on, että varhaiskasvatuspaikkaa ei tarvitsisi Toivakassa jonottaa tai viedä lasta hoitoon naapurikuntaan. – Jos käydään töissä Jyväskylässä ja lapsen hoitopaikkakin on siellä, saattaa perhe miettiä, että miksi edes asua Toivakassa. Muksurahan avulla sitoutamme perheet Toivakan laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, mietiskeli Juha Juusela (ps).

Muksurahan reunaehtona on, että perheen kaikki lapset hoidetaan kotona, myös esiopetuksessa käyvät. Valtuutettu Paula Nieminen (sd) toivoi, että näille perheen vanhemmille lapsille olisi kunnassa tarjolla esimerkiksi kerhoja, jotta sosiaaliset taidot karttuvat. Rehtori-sivistysjohtaja Sirpa Orell-Pohjola totesi, että kohtaa mietittiin valmistelussa paljon ja reunaehto otettiin mukaan, jotta päiväkodin seinät saataisiin suoraan nykyisen pullistelun sijaan ja jonot varhaiskasvatuksesta purettua. – Avoin varhaiskasvatus tukee myös kotona hoidettavia lapsia, hän totesi.

Varhaiskasvatuspaikkojen lisääminen tai jopa lisärakentaminen ovat muksurahaa kalliimpia vaihtoehtoja. Toki siinä vaiheessa, kun asukasluku on lähtenyt reippaaseen kasvuun ja veroeurot lisääntyneet, nämä vaihtoehdot tulevat tarkasteluun.

Se, mistä kokouksessa keskusteltiin ja myös äänestettiin, ei ollut itse lisän käyttöönotto tai Muksurahan suuruus, vaan prosessin nopea eteneminen. Valtuutettu Kari Parviainen (sd) ehdotti, että valmistelua vielä jatketaan ja tutkitaan kaikki vaikutukset tarkemmin ja palataan asiaan elokuussa, Paula Nieminen kannatti ehdotusta. Äänin 16-4 asian käsittelyä päätettiin kuitenkin jatkaa. – Nyt ei-äänen antaneet eivät halua missään nimessä profiloitua kehityksen jarruiksi, vaan toivomme vieläkin kokonaisvaltaisempaa lapsiperheiden aseman tarkastelua. Nyt tehty päätös ei onneksi estä sellaisen tekemistä vielä syksyllä, Varja Oksanen (vas) totesi.

Yleensä seuraavan budjetin valmistelu alkaakin vasta syksyllä. Tärkeä syy, miksi asia tuotiin jo nyt päätöksentekoon, oli etulyöntiasema muihin kuntiin ja selkeän viestin antaminen kunnan ulkopuolelle: Toivakka haluaa panostaa lapsiperheisiin. – Joskus pitää olla rohkea ja nyt on se hetki, totesi Pentti Kovanen (sd)

Toivakalla on kokemusta kuntalisästä jo aiemmin, noin 10-15 vuoden takaa. Kokemukset ovat positiivisia, kuten kokenut valtuutettu Juha Juusela muistutti. – Miettikää jos meillä puuttuisi tällä hetkellä noin 400 asukasta tästä kunnasta. Kunnan nimi tuskin edes olisi enää Toivakka.

Muksu- ja Raksarahan maksaminen nyt on mahdollista, koska kunta on tehnyt talouden tasapainottamistoimia sekä myynyt Suur-Savon Sähkön osakkeita kaupassa, joka tuotti kunnalle lähes kolme miljoonaa euroa. Kokeilun tuloksia arvioidaan talousarviovuoden 2026 valmistelun yhteydessä. Kokouksessa mietittiin myös pidempään aikaan sitoutumista, mutta demokratian nimissä ei seuraavan valtuuston käsiä haluttu sitoa.
– En ihan äkkiä muista, mistä päätöksestä olisi käyty näin hyvä ja kattava keskustelu, sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Päivi Pitko (kesk) päätti iloisena.

Raksa ja Muksuraha ovat houkutteleva yhdistelmä

Raksa- ja Muksurahan rahallinen ja elämänlaadullinen merkitys yhdelle perheelle voi olla todella merkittävä. Jos nyt lasta odottavat esimerkkipariskunta  Tiina ja Tero päättävät muuttaa Toivakkaan ja rakentaa yli 80-neliöisen omakotitalon, kunta palkitsee heitä siitä ensin 5000 eurolla ja peräkärryllä. Tarmo syntyy alkuvuodesta 2025 ja koska Tiina ja Tero haluavat lapsilleen pienen ikäeron vuonna 2026 päivänvalon näkee Terttu. Muksurahan ansiosta Tiina tai Tero voi siirtää töihin paluuta ja viettää pikkulapsiaikaa kotona ja Tarmo ja Terttu ehtivät ”tienaamaan” perheelleen enimmillään yli 10 000 euroa, ennen kuin Terttu puhaltaa kakustaan kaksi kynttilää sammuksiin.
Toisaalta Toivakan kunta hyötyy lisääntyneistä veroeuroista, säästöistä varhaiskasvatuksessa ja paistattelee julkisuudessa kuntana, joka on pystynyt kääntämän tärkeimmän elinvoimamittarin, eli asukasluvun, kasvuun.

Hanna Lahtinen

Kolumni: Sinisellä taivaalla seilaa juomuinen kuumailmapallo

Kolumni: Sinisellä taivaalla seilaa juomuinen kuumailmapallo

Ensimmäinen muisto vapusta sijoittuu lapsuuteeni. Suku kokoontui suurella joukolla kehumaan talon emännän kotitekoisia munkkeja juhlapöydän äärelle. Pääkaupunkilaisilla oli serpentiiniä kaulassa ja auton antennissa heilui vappupallo.
Leikkiessäni löysin lattialta ehkäisyvälineen ja puhalsin sen täyteen ilmaa, tietämättä sen varsinaista käyttötarkoitusta. Ratsastin juomuisen vappukondomin päällä sukulaisten keskellä hihkuen innosta.– Katsokaa! Ei puhkea, vaikka kuinka pomppii. Sukulaisista yhdellä punottivat posket, toisella korvat.
Toinen muisto sijoittuu kiihkeään nuoruuteeni. Olin viettämässä vappua Jyväskylässä, Ruthin Vintillä. Siihen aikaan piti tilata ensin jotain syömistä, ennen kuin pääsi kostean kulhon pariin. Tarjoilijan tuodessa oopperavoileivän eteeni, hän ihmetteli mitä seuralaiseni tekee pöydän alla? – Se sitoo kengännauhoja, keksin hätäisen vappunarrauksen.
Edistettiinkö pöydän alla työväen liikkeen kasvua uuteen kukoistukseen vai tikanpojan nousua havupuuhun? Se jääköön jokaisen lukijan vappumielikuvituksen varaan. Päivää jatkettiin sivistyneesti viiniä maistellen ja sikamaisesti olutta ryystäen.
Palan painikkeiden ja housujen napittamisen jälkeen jalkauduttiin kadulle. Torilla puhuttiin megafoniin ja edistettiin omaa asiaa lippujen hulmutessa. Tivolin pyörivässä laitteessa pidäteltiin rusinaa ja kiljuttiin apuun kaikki voipaa. Ammuttiin ampumakojulta ”simasuun” kanssa kotiin viemisiksi pehmonalle ja upotettiin päämme suuren vaaleanpunaiset hattaran sisään.
Tänä päivänä ei koeta enää nuoruuden aikaista kevät kiimaa. Minulla ja kullannupullani on työvuosista jäljellä vain hyvin ansaitut selkäkivut ja nikamista kuuluu kumartuessa rullaatirullaa. Me elämää nähneet kapinoidaan olemalla lähtemättä mihinkään ja katsellaan tarralenkkarit jalassa parvekkeelta, kuinka sinisellä taivaalla seilaa juomuinen kuumailmapallo.
Oi, tuo taakse jäänyt soma nuoruus ja villi kapinan tunne. Vallatut talot ja jäykkäkouristusta potevat keskisormet. Adios, teltoissa nukutut kevätyöt ja kukkaan puhjenneet alastomat ihmisvartalot. Eläköön muistoissamme Nenan 99 ilmapalloa ja pala Berliinin muuria.

Toivakan partiolaiset juhlivat Yrjön päivänä

Toivakan partiolaiset juhlivat Yrjön päivänä

Partiolippukunta Toivakan Lepinkäiset vietti tiistaina 23.4. Yrjönpäivää ja Koko Suomen partioiltaa. Tapahtumaan oli kutsuttu koko lippukunta sekä kaikki partiosta kiinnostuneet.
Lippukunnan sudenpennut esittivät partiossa legendaksi muodostuneen Pyhän Yrjön tarinan. Näytelmä oli viihdyttävä, mutta myös opettavainen: kun tekee parhaansa, usein myös onnistuu ja rohkeus palkitaan.
Muutama uusi partiolainen antoi partiolupauksen. Partiolupauksessa uudet partiolaiset lupaavat noudattaa partioihanteita, elää maansa ja maailman parhaaksi sekä kasvaa katsomuksessaan. Partiolupauksen annettua uudet partiolaiset saivat ikiomat partiohuivit sekä ensimmäiset merkit partiopaitaan.

Tapahtuma huipentui ansiomerkkien jakamiseen. Ansiomerkit ovat julkinen, näkyvä kiitos pitkäjänteisestä ja säännöllisestä toiminnasta, josta on jäänyt jälki omaan toimintaympäristöön. Suomen Partiolaiset myöntää vuosittain noin 700-800 ansiomerkkiä kiittääkseen partiotoiminnassa ja pesteissään ansioituneita partiolaisia.
Minja Juutinen ja Venla Rutajärvi saivat Louhisuden soljet. Merkki voidaan myöntää nuorelle ryhmänjohtajalle, joka on osoittanut johtajuutta ja käyttänyt johtaessaan ansiokkaasti partiomenetelmän eri osa-alueita, kuten vartiojärjestelmää, tekemällä oppimista ja toimintaa luonnossa. Myös Katariina Eskeliselle on myönnetty kyseinen ansiomerkki, mutta se luovutetaan myöhemmin.

Riina Tiainen sai Pyhän Yrjön soljen. Solki voidaan myöntää vaeltajalle vähintään kahden vuoden aktiivisesta, säännöllisestä ja ansiokkaasta partiotoiminnasta. Merkin saaja on merkittävällä tavalla toteuttanut vaeltajaohjelmaa ja hänellä on ollut selkeä panos siinä. Hän on toiminut vaeltajaikäkauden johtajatehtävissä sekä toteuttanut itsenäisesti esimerkiksi leiri-, retki- ja varainhankintaprojekteja joko lippukunnassa tai piirissä.
Ronja Hokkaselle myönnettiin II luokan Mannerheim-solki, tuttavallisesti Mannari. Solki voidaan myöntää partiolaiselle, joka ehdotusvuonna täyttää 17–19-vuotta ja joka partio- ja muussa toiminnassaan on sitoutunut partion arvoihin ja toiminut ansiokkaasti sekä innostuneesti partiotehtävissä.
On kunnia jakaa nuorille nämä merkit. He ovat omalla isolla panoksellaan järjestäneet monenlaista toimintaa nuoremmilleen, kasvaneet kantamaan vastuuta partiomenetelmän mukaisesti sekä myös oppineet monenlaisia taitoja. Ja ennen kaikkea pitäneet hauskaa. Koska sitä partiotoiminta myös on. Tutustutaan uusiin ihmisiin ja saadaan elinikäisiä partioystäviä. Meillä onkin mukavaa yhteistyötä Kangasniemen Puulapartion ja Kuokkalan Vetehisten kanssa.
Toivakassa partiotoiminta on vireää, mutta pyörii pienen porukan voimin. Nuoresta pitäen saa ottaa vastuuta ja harjoitella monenlaista johtajuutta.

Pienet partiolaiset olivat valmistaneet lohikäärmeen pään pahvilaatikoista, miettineet ja valinneet rekvisiittaa ja asuja sekä tietenkin harjoitelleet ennakkoon.

Lepinkäiset 40-vuotista taivalta juhlittiin viime syksynä ja ansiomerkkien jako on vielä osa juhlallisuuksia. Merkit anotaan tietyn protokollan mukaan ja tässä rapian puolen vuoden aikana on saanut hyvin piilotella, jottei asia paljastuisi ennen aikojaan. Vaikkei huijaaminen kuulukaan partiomenetelmään, ehkä se tässä tilanteessa hyväksytään. Ja iloiset yllätyksethän ovat aina hauskoja.
Lopuksi vielä nautittiin lettutarjoilusta suolaisella sekä makealla täytteellä. Tapahtuma oli kerrassaan onnistunut!

Ronja Hokkanen ja Minna-Mari Kivimäki

Lähteenä on käytetty Suomen Partiolaisten nettisivuja

Uurasposti avautuu vapun jälkeen uusissa tiloissa

Uurasposti avautuu vapun jälkeen uusissa tiloissa

Ensin siinä oli Uuraisten Osuusliike Mäki-Matti, sittemmin Manteli, Siwa ja M-kauppa, joka lopetti syksyllä 2020.
Tämän jälkeen aivan kylän keskustassa sijaitseva, kunnan omistama liiketila on toiminut Sesonkipuoti Selmana ja kahvilana kolmisen kuukautta vuodessa, mutta muina aikoina se on ollut vain satunnaiskäytössä esimerkiksi ukrainalaisten kielikurssin pitopaikkana ja joidenkin liikuntaryhmien kokoontumistilana.
Nyt tilaan on valmistumassa kevyehkö remontti, jolla tilan käytännöllisyys ja sen myötä myös käyttöaste lisääntyy roimasti.
Suurin muutos on, että tilaan muuttaa tällä hetkellä vuokratiloissa toimiva Uurasposti, jolle on erotettu oma tila niin, että myös lastaussilta ja takavarasto tulevat postin käyttöön. Uuraspostin muutto tapahtuu vapun aattona, jolloin posti on suljettu, kuten tietysti myös Vapunpäivänä. Uusissa tiloissa postipalvelut toimivat 2.5. alkaen, mutta varsinaisia avajaisia vietetään vasta toukokuun lopussa, jolloin myös Sesonkipuoti Selma ja kesäkahvila ovat avautumassa.
Muutoksen myötä posti saa yhden lisäaukiolotunnin, eli jatkossa postiin pääsee torstain lisäksi tiistaisin klo 17 saakka. Tilaan tulee myös uusi esteetön wc.
Selma ry:n ylläpitämälle Sesonkipuoti Selmalle jää kohtuullisen kokoinen tila paikallisten käsityö- ja lähiruokatuotteiden pop up -myymälää varten. Kesäkahvilaa pyörittävät ja Selman tuotteiden myynnistä vastaavat nuoret 4H-yrittäjät. Ensi kesänä heitä työskentelee Selmassa seitsemän ja kahvilan ja puodin aukiolot mukailevat Uuraspostin aukioloja niin, että Selma avautuu kesäkuussa joka arkipäivä puolilta päivin, paitsi torstaina jo kymmeneltä. Heinäkuussa Selma on avoinna myös viikonloppuisin.
Kesän lisäksi Selmapuoti kasataan myös marraskuun puolivälissä jouluisella teemalla.
Selma-kauden ulkopuolinen toiminta on ideointi- ja suunnitteluasteella. Maanantai-iltana tilan käyttöä kokoonnuttiin pohtimaan Tulevaisuuden kuntakeskusta -hankkeen Outi Raatikaisen johdolla.
– Vieläkin käynnissä olevassa kyselyssä kaikkein eniten on noussut esiin ympärivuotisen kahvilan toive ja tarve, hän kertoi.
Mukana oli edustusta Martoista, molemmista eläkeläisjärjestöistä, seurakunnasta, helluntaiseurakunnasta, Selmasta ja kunnasta.
Tunnelma oli vapautunut ja innostunut, ideat lentelivät ja vahvasti näyttää siltä, että järjestövoimin tullaan kokeilemaan ainakin torstaikahvilaa myös selmakauden ulkopuolella.
Lisäksi tilaa tultaneen käyttämään kokousten, kurssien ja pienten liikuntaryhmien kokoontumispaikkana. Saattaapa olla että tulevaisuudessa Selman tilassa myös ilmajoogataan.

Kuvassa Sähkö-Teven Teemu Rantanen asentaa viimeisiä valaisimia uuteen Uuraspostiin. Remontin etenemisestä on pitkälti vastannut rakennusammattimies Markus Litmanen (vas) kunnan rakennustiimin kanssa. Toimisto- ja viestintäassistentti, sekä ”postineiti” Taru Kukkonen on ollut mukana varmistamassa, että Uuraspostista tulee käytännöllinen ja toimiva, Tarun lisäksi Uuraspostissa työskentelee Nina Puustelli.

Hanna Lahtinen

Yhdessä oppii parhaiten

Yhdessä oppii parhaiten

oivakan Martat järjesti torstaina 11.4. leivontakurssin, jonka antina oli oppia muffinien ja kakkujen koristelua pursotustekniikoilla. Iloista tekemistä Toivakan koulukeskuksen opetuskeittiössä opiskeli 24 koristelusta kiinnostunutta henkilöä.

Heitä opettivat kondiittorit Marja-Leena Pitkäjärvi ja Jarko Äijänen. Pursotustekniikkojen lisäksi leivontakurssilaiset saivat tietoa kakkujen täytteistä.
Kakkuviipaleiden leikkaaminen olisi tehtävä niin, että kaikille läsnäolijoille sitä riittäisi.
– Näissä täytekakuissa on käytetty Valion sitruuna ja vadelma uutuusrahkoja sekä vanilja- ja sitruuna kreemiä ja kermaa. Nämä Valion uutuustuotteet ovat kevyitä ja raikkaita. Tärkeätä on huomata se, että täytettä laitetaan yhtä paksulti, kuin on kakun pohjaviipaleen vahvuus, kertoi Pitkäjärvi.
Kakkujenkoristeluryhmä oli varsin kansainvälinen. Mukana olivat filippiiniläiset Trixy Uaymot ja Jacqneline Obello sekä intialaiset sukujuuret omaava Sabrina Mahli. Filippiiniläisnuoret tulivat Suomeen töitä saadakseen.

– Minä tulin Suomeen opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Nyt työskentelen keittiöllä Esperi Hoivakoti Soivakassa, kertoo Trixy.
Jacqneline on kouluttautunut Filippiineillä sairaanhoitajaksi ja työskentelee nyt lähihoitajana Soivakassa.
– Olemme todella tyytyväisiä saadessamme olla töissä Toivakassa ja yleensä pidämme Suomessa olosta, toteavat iloiset filippiiniläiset.
Sabrina tapasi toivakkalaisen nuoren miehen Vietnamissa. Asiat etenivät niin, että Sabrina on nyt tapaamansa miehen puolisona. Sabrinan sukujuuret ovat Intiassa, mutta Toivakkaan hänen tiensä kulki Kanadan Torontosta. Tällä hetkellä hän opiskellee Suomen kieltä Jyväskylän yliopiston Integra-ohjelmassa.

Veikko Ripatti