Terveen talon tekijä

Terveen talon tekijä

Ei taho pysyä kädet taskussa, perustelee kotaperäläinen Eino Kuitunen sitä, että pihamaalla on yleensä aina jonkinlainen hirsikehikko tekeillä. Isoja hirsitalojakin hän on tehnyt ainakin kaksi, toisen pojalle Leppävirralle ja toisen lähes naapuriin Petäjäveden puolelle Lähteelään. Hirsirakentamisen lisäksi Eino on taitava muurari. Siitä, kuinka monta mökkiä, aittaa, liiteriä, grillikatosta, saunaa tai huussia hän on hirrestä rakentanut, ei ole tullut pidettyä kirjaa, mutta paljon niitä on.
Sen hän muistaa, että ensimmäisen hirsikehikkonsa hän teki tasan 50 vuotta sitten vuonna 1974.
– Kauimmaiset on Kaamasessa ja Korppoossa ja aika monta siinä välissäkin, Eino kertoo.
Kehikot Eino rakentaa männystä, mutta mikä tahansa mänty ei hirsiseiniksi ole hyvä.
– Puut pitää kaataa mieluusti tammikuussa tai ainakin talvella, niin että puu on kuolleessa tilassa. Keväällä puu alkaa imeä vettä, niin se ei ole ollenkaan niin hyvää työstää, eikä niin kestävääkään.
Puut Eino yleensä ostaa, mutta ei aina.
– Joskus on asiakas halunnut, että sauna tehdään oman maan tontin puista, kyllähän sekin vaan sopii.
Toistaiseksi materiaalia on löytynyt ja joskus löytyy vähän spesiaalimpaakin, kuten esimerkiksi pystykeloa, josta nyt valmiina oleva kehikko on tehty. Aikaisemmin Eino Kuitunen teki pyöröhirrestä, mutta viime aikoina pelkkahirrestä, jossa kaksi sivua on sahattu suoraksi. Sahaus on onnistunut jo jonkin aikaa kätevästi naapurissa Markku Koskisella.
– Pelkkahirressä tulee tyvihyöty käyttöön, kun hirret asettelee sopivasti vuorotellen, hän kertoo.
Eino Kuitunen taitaa myös harvinaisen perinnetaidon, hän osaa käyttää piilukirvestä.
– Tuossa naapuriin Lähteelään veistin vuonna -95 kirveellä sisäpinnat laineveistolla, semmoisia seiniä ei taida montaa olla. Sinä vuonna tehtiin Suomessa vain kolme asuinrakennusta hirrestä, Lähteelä oli yhtenä maaseutunäyttelykohteena ja kävijöitä oli kolmisen sataa.
Valmis, tuoreesta hirrestä rakennettu rakennus muuttaa hiukan muotoaan vielä ennen kuin asettuu lopulliseen muotoonsa ja kestää sitten hyvinkin sata vuotta ja ylikin, jos vain katosta pidetään huolta.
– Tuore puu kuivaa tuuman vuodessa, eli seitsemäntuumainen hirsi kuivaa ja rakennus laskehtii noin kolmen vuoden ajan, Eino kertoo.
Einon pojan Kimmo Kuitusen 185-neliöiseen taloon Leppävirralla meni 200 kiintokuutiota hirttä ja semmoisen hyvälaatuisen hirsimäärän löytäminen vaati jo vähän etsintää. Rakennusvuosi oli 2004.
– Kimmo laittoi lehteen, että ostetaan isoa suorakasvuista mäntyä, jossa latvaläpimitta on 12 metrin korkeudella yli 30 senttiä. Vastauksia tuli, mutta eipä monestakaan metsästä löytynyt kuin kymmenkunta niin isoa puuta. Sitten Siilinjärveltä löytyi isäntä, jonka metsästä löytyi tarvittava määrä ja vielä jäi monen talon tarpeet metsäänkin, Eino kertoo.
Hirsiveiston taidon Eino on oppinut tekemällä, mutta avuksi ovat olleet työteliäät geenitkin.
– Isä oli semmoinen, joka alan ammattimies, rakensi hirrestä ja muurasi, mutta oli myös suutari ja räätäli, hän kertoo eikä peitä tyytyväisyyttään, että myös pojalle ovat taidot periytyneet. Einolla olisi paljon tärkeää oppia jaettavaksi.
– Jos minä jotain osaan, niin en minä piilota sitä. Hirrestä rakentaminen aika työläs tapa rakentaa, siksi se ei kai ole tämän suositumpaa. Hirsitalo on kuitenkin tervein talo, mitä on, jos sitä ei peitetä muovilla tai muuten pilata, Eino päättää.

Hanna Lahtinen

Nisulalaiset eivät halua tuuliteollisuutta kotikulmilleen

Nisulalaiset eivät halua tuuliteollisuutta kotikulmilleen

Suomalainen uusiutuvan energian yhtiö Myrsky on jättänyt Toivakan kunnalle kaavoitusaloitteen tuulivoimaosayleiskaavan laatimiseksi Metsäsalon alueelle. Hankealueen koko on noin 418 hehtaaria ja se sijaitsee kuusi kilometriä Toivakan keskusta-alueesta lounaaseen.
Yhtiön lähettämän tiedotteen mukaan alustavien selvitysten mukaan Metsäsaloon voidaan rakentaa viisi tuulivoimalaa. Yksittäisen tuulivoimalan yksikköteho on 6–10 megawattia ja korkeus noin 250 metriä. Hankkeen voimaloiden määrä, sijainti ja kokonaiskorkeus tarkentuvat, kun tuulivoimaosayleiskaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointimenettely etenevät.
Metsäsalon hankkeesta vastaavan Myrskyn hankekehityspäällikkö Ilkka Väänäsen mukaan maanomistajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita hankkeesta, ja noin kolme neljäsosaa alueen yksityisistä kiinteistöistä on tehnyt maanvuokrasopimuksen.
Se, ovatko kyseiset maanomistajat myös paikallisia asukkaita, ei tiedotteesta selviä, mutta todennäköisesti eivät ole, sillä vastustus Nisulan suunnalla on hyvin vahvaa. Ainakaan kesäkuun alussa Toivakan kirjastossa järjestettyyn kuntalaisiltaan ei saapunut hanketta kannattavia maanomistajia. Erään paikallaolijan mukaan myöskään uusien sopimusten solmiminen ei olisi edennyt tammikuun jälkeen.
Myös Nisulan kyläseura on lähestynyt kuntaa ja kuntapäättäjiä kirjeellä, jossa perustelevat kantaansa. Kannanotto on vahva kyläläisten ja vapaa-ajan asukkaiden viesti siitä, viesti on, että Nisula, ja Päijänteen maisemat ovat aivan väärä paikka tuulivoimateollisuudelle.
– Asiassa vihastuttaa eniten se, että kyläläisillä, ja niillä joihin tuuliteollisuusalue vaikuttaisi kaikista eniten, ei ole juuri vaikutusmahdollisuuksia, eikä heidän mielipiteensä tunnu kuuluvan kovin kovaa. Suurin osa kunnanvaltuutetuista asuu ”toisella puolella Toivakkaa”, eikä hanke kosketa heitä läheisesti mitenkään. Meidän upea kylä ja upeat Päijänteen maisemat ja luonto tuntuvat olevan myös vieraita monille kuntalaisillekin. Meidän tietoomme yksikään maanomistajista – ja hankeen mahdollisista hyötyjistä – ei asu Nisulassa, ei ehkä Toivakassakaan, sanoo kyläseuran ja kyläläisten äänellä Henna Järvenpää.
– Lisäksi ei ole kovin montaa vuotta, kun Haukanmaalla oli vastaavanlainen tuuliteollisuushanke, jossa luonto- ja maisema-arvoja oli myös vähätelty, niin tästäkin on jatkuva stressi ja epävarmuus maalla asuville, ja tämänkin hankkeen aiheuttama stressi tulee jatkumaan vielä pitkään, hän lisää.
Nisula on elävä ja toimelias kylä, mutta Myrsky Energian omissa suunnitelmissa Nisulan kylä mainitaan vain ”tiheämmän maaseutumaisen asutuksen alueena”. Lähimmiksi kyliksi mainitaan Viisarimäki, Rutalahti ja Majalahti. Hankealueelta on kuitenkin vain joitain satoja metrejä lähimpään vapaa-ajan asutukseen ja itse 250 m korkeilta myllyiltä vain kilometrin verran merkittävään määrään vakituisen asumisen kiinteistöjä ja vapaa-ajanasuntoja.
Hanke ei toisi myöskään Toivakan kunnalle pelkkiä etuja, sillä Toivakan läntisen alueen rantaosayleiskaava ja Nisulan kylän osayleiskaava on astunut voimaan vain kaksi vuotta sitten toukokuussa ja kaavan tarkoituksena on ollut mahdollistaa kyläalueen kehittäminen tärkeänä kyläkeskuksena, parantaa kylän elinvoimaisuutta sekä ranta-alueiden, vesistöjen, sekä luonto- että maisema-arvojen turvaaminen. Se, miten näihin arvoihin tuulivoimalat sopivat on myös mietinnän paikka.
Hankealueen sisällä on yksi luonnonsuojelualue ja aivan sen liepeillä neljä muuta. Luonnonperintösäätiön ja Päijänteen luonnonperintösäätiön omistamassa, vuonna 2021 perustetussa Riuttasalossa osa on Pentti Linkolan muistometsää. Matkaa lähimpiin tuulimyllyihin tulisi olemaan vain parisataa metriä. Lisäksi alueella on useita erityisen tärkeitä elinympäristöjä, valtakunnallisen kallioinventoinnin kohteita ym. huomioonotettavia luonnonsuojelullisia arvoja. Kaksi Natura-aluetta sijaitsee alle kahden kilometrin päässä hankealueesta.

Kaavoitusaloitteen jälkeen hankkeen seuraavat vaiheet ovat kaavoituksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelman laatiminen. Suunnittelussa huomioidaan osayleiskaavoituksen ja YVA-menettelyn yhteydessä tehtävien selvitysten tulokset sekä sidosryhmien esittämät näkemykset. Kaavoituksen rinnalla hankealueella tehdään myös kattavat tuulimittaukset ja selvitetään sähkönsiirron toteutusvaihtoehdot.
– Tavoitteemme on, että yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelma ovat nähtävillä alkuvuodesta 2025, jolloin myös järjestämme yleisötilaisuuden paikkakunnalla. Kuntalaiset ja loma-asukkaat ovat lämpimästi tervetulleita tilaisuuteen, Ilkka Väänänen Myrsky Energiasta kertoo.
Nyt suunnitellun Toivakan hankkeen lisäksi Myrskyllä on kaavoituksessa useita muita hankkeita Keski-Suomessa. Hankealueet sijaitsevat Pihtiputaalla, Kinnulassa, Kyyjärvellä, Saarijärvellä ja Konnevedellä. Myrskyn tavoitteena on aloittaa heidän ensimmäisen tuulivoimapuiston sa rakentaminen Suomessa ensi vuonna.

Hanna Lahtinen

 

Myrsky suunnittelee tuulivoimaa Toivakkaan – kaavoitusaloite jätetty kunnalle 

Myrsky suunnittelee tuulivoimaa Toivakkaan – kaavoitusaloite jätetty kunnalle 

Myrsky Energia selvittää mahdollisuutta rakentaa tuulivoimaa Toivakan Metsäsaloon. Tuulivoima-alueen kokonaisteho on noin 31–50 megawattia. 

Suomalainen uusiutuvan energian yhtiö Myrsky on jättänyt Toivakan kunnalle kaavoitusaloitteen tuulivoimaosayleiskaavan laatimiseksi Metsäsalon alueelle. Hankealueen koko on noin 418 hehtaaria ja se sijaitsee kuusi kilometriä Toivakan keskusta-alueesta lounaaseen.

Alustavien selvitysten mukaan Metsäsaloon voidaan rakentaa viisi tuulivoimalaa. Yksittäisen tuulivoimalan yksikköteho on 6–10 megawattia ja korkeus noin 250 metriä. Hankkeen voimaloiden määrä, sijainti ja kokonaiskorkeus tarkentuvat, kun tuulivoimaosayleiskaavoitus ja ympäristövaikutusten arviointimenettely etenevät.

”Maanomistajat ovat olleet hyvin kiinnostuneita hankkeesta, ja noin kolme neljäsosaa alueen yksityisistä kiinteistöistä on tehnyt maanvuokrasopimuksen”, kertoo Metsäsalon hankkeesta vastaava Myrskyn hankekehityspäällikkö Ilkka Väänänen.

Kaavoitusaloitteen hyväksymisen jälkeen hankkeen seuraavat vaiheet ovat kaavoituksen osallistumis- ja arviointisuunnitelman sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelman laatiminen. Suunnittelussa huomioidaan osayleiskaavoituksen ja YVA-menettelyn yhteydessä tehtävien selvitysten tulokset sekä sidosryhmien esittämät näkemykset. Kaavoituksen rinnalla hankealueella tehdään myös kattavat tuulimittaukset ja selvitetään sähkönsiirron toteutusvaihtoehdot.

”Tavoitteemme on, että yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä ympäristövaikutusten arviointiohjelma ovat nähtävillä alkuvuodesta 2025, jolloin myös järjestämme yleisötilaisuuden paikkakunnalla. Kuntalaiset ja loma-asukkaat ovat lämpimästi tervetulleita tilaisuuteen”, Väänänen kertoo.

Myrsky on luonnonvoimien asialla tuuli- ja aurinkovoimahankkeissa ympäri Suomea. Työn alla on 5 000 megawattia maatuulivoimaa ja 2 000 megawattia aurinkovoimaa. Kaavoitukseen edenneitä hankkeita on yhteensä 24. Nyt suunnitellun Toivakan hankkeen lisäksi Myrskyllä on kaavoituksessa useita muita hankkeita Keski-Suomessa. Hankealueet sijaitsevat Pihtiputaalla, Kinnulassa, Kyyjärvellä, Saarijärvellä ja Konnevedellä.

Lisätietoja www.myrsky.fi

Niin monet kädet taitavat ovat Herran huonetta rakentaneet

Niin monet kädet taitavat ovat Herran huonetta rakentaneet

Kirkot ovat aikaikkunoita menneisyyteen. Ne ovat usein rakennuksina vanhoja ja niissä on säilynyt esineistöä, joka ympäröivässä yhteiskunnassa on usein kadonnut elämän pyörteisiin tai ainakaan tarinaa tavaran taustalla ei enää tiedetä. Suomalainen käsityötaito on vahvasti edustettuna juuri kirkkorakennuksissa ja niiden irtaimistossa. Seurakuntien kirjalliset arkistot ovat nekin arvokas tietopankki historioitsijoille ja myös esimerkiksi sukututkijoille.
Jo vuonna 1998 kirkkohallitus päätti, että kaikkien Suomen seurakuntien pitää inventoida esineistönsä. Uuraisilla asian kanssa ei ole pidetty kiirettä, mutta nyt jo toista kesää inventointia tekee Reija Teerimäki.
– Ilmoittauduin kirkkohallitukselle, että olen kiinnostunut inventointityöstä ja näin päädyin Uuraisille.
Teerimäki opiskelee kulttuuriympäristötutkimusta, nykykulttuurin tutkimusta, taidehistoriaa ja museologiaa. Hän on myös ollut töissä museoissa, joten hänellä on kokemusta luetteloinnista ja löytyypä häneltä tekstiiliartenomin tutkintokin, mistä on erityisesti kirkkotekstiilien arvioinnissa hyötyä. Graduaan hän tekee kansallispuvuista.
Uuraisten kirkko ja muut seurakunnan rakennukset ovat inventoinnin edetessä tulleet hänelle hyvin tutuksi.
– Viime kesän valokuvasin, mittasin ja tutkin kirkon ja kellotapulin läpi, sekä tein inventointia myös seurakuntakodilla ja museon niistä esineistä, jotka ovat peräisin vanhasta kirkosta, hän kertoo.
Ajankohta on sikäli erinomainen, että Uuraisten ”uusi” kirkko täyttää tänä tai ensi vuonna 120 vuotta. Lähes koko 1800-luvun paikalla oli myös kirkko, mutta se purettiin huonokuntoisena ja rakennettiin uusi, yläosastaan huomattavasti sirompi ristikirkko. Kirkon suunnitelmat laati rakennusmestari J. Wigren ja kirkon rakentajaksi valittiin Juho Kaisko Pirkkalasta. Toteutusvaiheessa mukana oli myös arkkitehti Yrjö Blomstedt.
Vanhan kirkon alttaritaulun maalatut kehykset löytyivät 1990-luvulla uudesta kirkosta paneelien alta. Tämä johtuu siitä, että vanhan kirkon materiaalia on hyödynnetty uutta kirkkoa rakennettaessa. Itse taulu on kellotapulissa.

Tämä on ehkä ainut kuva vanhasta kirkosta (1804-1904) sisäpuolelta. Kuva on löytynyt Mäntästä ja on otettu todennäköisesti purkuvaiheessa.
– Alttaritaulun ympärille on maalattu kangasdraperia kehykseksi. Alttarille on nostettu paljon tavaraa kuvaamisen takia, ei varmaan normaalisti ole tuolla lailla olleet. vanha alttaritaulu on nyt tapulissa, alhaalla oleva rippikello museon seinällä. Alttarilla olevat enkelien tai kerubien päät ovat myös museossa, Reija Teerimäki kertoo.

Uusi alttaritaulu, joka on samanlainen kuin Jämsän kirkossa, tuli kirkkoon vasta vuonna 1925 ja sitä ennen alttarilla on ilmeisesti ollut myös joku erillinen taulu tai seinään maalattu kuva, aihe on ollut yksinkertainen risti kallioiden päällä.
Inventoijan työ on todellista salapoliisityötä. Kysymyksiä on ollut paljon ja moneen on löytynyt vastauskin seurakunta-aktiivien muistista. Aikojen saatossa kuitenkin monen esineen tarina on painunut myös unohduksiin.
– Esineen arvo määrittyy tarinan ja taustan kautta, ei rahalla mitaten. Siksi kirjaaminen ja luettelointi olisi tärkeää, esineen tarinoiden keräämiseen on herätty 1990-luvulla, Teerimäki sanoo.
Tällä hetkellä Reija Teerimäkeä askarruttaa esimerkiksi kirkon alttarin vieressä olevan ikkunan lasiteos. Ulkoa päinkin huomaa, että yksi kirkon ikkunoista on erilainen, siitä puuttuu koristeellinen ristikkoyläosa ja värilaseista muodostetun suoraviivaisemman ristin muotokieli viittaa lähinnä 60-luvulle.
– 40-luvun kuvissa lasiteosta ei näy, mutta veikkaan, että se on tehty vuoden 1964 isossa remontissa, jonka suunnitteli Veikko Larkas. Hän käytti paljon lasiteoksia kirkoissa ja uudisrakennusten teoksista tiedetään suunnittelijat ja tekijät, mutta näistä remonttikohteista ei tietoa aina ole. 90-luvulla seuraavassa remontissa arkkitehti olisi halunnut poistaa sen, mutta seurakuntalaiset olivat jo niin kiintyneet erilaiseen ikkunaansa, että he eivät sitä antaneet poistaa. – Jos vain kukaan Uuraisilla tietää lasiteoksesta jotain, niin mielelläni kuulisin, minuun saa yhteyden seurakunnan työntekijöiden kautta, hän lisää. Tapuliin on myös tulostettu joitakin kuvia kirkkotekstiileistä, joiden taustatietoja haetaan, niihin voi käydä tutustumassa esimerkiksi Tapulikahvilassa keskiviikkoisin, Reija Teerimäki vinkkaa.
Myös alttarin toisella puolelle asennettu huurrelasi on peräisin todennäköisesti 60-luvulta.
– Kerroksellisuus on myös kulttuuriperintöä. Simo Koskisen kattokruunut ja kastepuu ovat uudehkoja elementtejä ja kertovat siitä, että tätä kirkkoa käytetään ja se elää ja muuttuu sukupolvien saatossa, Teerimäki sanoo.

Rijf oli kuuluisa pohjalainen kirkonrakentajasuku ja heillä oli tapana lahjoittaa aina virsitaulu kirkkoon, jota he ovat olleet tekemässä. Vanhasta kirkosta peräisin oleva virsitaulu on yksi uuden kirkon vanhimpia esineitä. Vanha on myös matala, kauniisti kaiverrettu tuoli. Saarnastuoli on puuseppämestari Otto Pellonpään tekemä ja siitä tuli niin iso, että piti tehdä pariovet, jotta valmis saarnastuoli saatiin ovesta ulos. Kastemalja puolestaan on Rafael Varhan tekemä.

Uuraislainen käsityöperinne jatkuu myös tekstiileissä, joita ovat valmistaneet esimerkiksi Eila Lehtonen ja Raili Hytönen. Kirkosta löytyy myös Uuraisten ryijy. Vanhin kirkkotekstiili löytyy sakastin kaapista ja sitä käsitellään varoen. Ikää ei tarvitse arvailla, sillä messukasukkaan on kirjailtu vuosiluku 1853. Myös punainen kalkkiliina on hyvin vanha.Uuraisten kirkko on melko runsas, niin koristelultaan kuin esineistöltään. Joskus sitä on pidetty jopa liian koristeellisena. Avointen sydänten kirkon yli tuhat sydämenmuotoista puuleikkausta aiheuttivat aikoinaan pahennusta, koska niiden epäiltiin vievän ajatukset korttipelipöytiin ja sitä kautta synnilliseen elämään. Siksipä sydämet peitettiin useiksi vuosikymmeniksi piiloon panelien alle.
Kirkosta on pidetty pääosin hyvää huolta. Ainoastaan 60-luvulla asennettu uusi lämmitysjärjestelmä on kuivattanut ilmaa niin, että moniin puuosiin on syntynyt halkeamia. Nykyään kirkko lämpiää pelleteillä.
– Valmiista inventoinnista syntyy esinetietorekisteri, myös kiinteistörekisteri on olemassa. Toistaiseksi se ei ole vielä yleisesti avoin, mutta seurakunnat voivat käyttää sitä työkaluna esimerkiksi erilaisia avustuksia haettaessa. Aivan mahtavaa olisi, jos aineisto olisi Finnan kaltaisen hakupalvelun kautta kaikkien käytettävissä, Reija Teerimäki kertoo.

Hanna Lahtinen

Toivakan päivätoiminta kesälaitumille

Toivakan päivätoiminta kesälaitumille

Toivakan Päivätoiminnan kauden päättäjäisiä vietettiin viime viikolla Huikon Helmessä. Pitkältä tuntuneen talven jälkeen päivätoimintaryhmässä vallitsi iloinen ja vapautunut tunnelma.
Lisäksi muistettiin kesäloman aikana synttäreitä viettäviä onnittelukorteilla. Synttäreitä viettävät lähiaikoina mm. Sauli Humala ja Mikko Ruokonen. Synttärisankareille laulettiin yhteinen onnittelulaulu. Merkittävä asia oli myös Mikko Ruokosen muuttaminen pysyvästi Palokkaan, joten läksiäisiäkin vietettiin.

Mikon syntymäkunta on Kemijärvi. Syntymäpaikkakuntansa Mikko jätti taakseen kahden vuoden ikäisenä perheen muuttaessa etelään. – No, onhan se nyt vaihtelua muuttaa Palokkaan. Toivakasta jää tosi hyvät muistot, onhan kotini ollut jo kauan aikaa täällä. No, nyt on näin. Elämässä otetaan uusi askel. Muistelen ilolla päivätoiminnan aikaani täällä Toivakassa. Siellä ovat nykyiset kaverini ja tulen varmasti heitä jatkossa tapaamaan, kunhan nyt ensin kotiudun Palokan uuteen kotiini, Mikko kertoi.

Ohjelmassa oli päivätoiminnan väelle mieluisa numerobingo. Bingokonetta pyöritteli ohjaaja Inka Keteli. Numerot toisensa jälkeen ponnahtivat koneesta pöydälle ja neljän numeron rivejä etsittiin, Kukin tarkkaili omaa numerolappuaan ja kun tavoiteltu numerosuora täyttyi, huudettiin ”bingo”.
Ohjaajina Toivakan Päivätoiminnassa ovat Inka Keteli ja Mari Pynnönen.
– Talvi oli kova, mutta se sujui mukavasti askarrellessa ja ulkoiltaessa. Runsas vierailijoiden määrä piristi arkeamme. Meillä kävivät vierailijoina mm. kunnanjohtaja Touko Aalto, Martti Herman Pisto hevosensa kanssa ja Toivakan palomiehet kalustoineen., kertoo Keteli.
Lopuksi Päivätoiminnan väki nautti Huikon Helmen antimista ja jokainen sai ostaa tiskiltä ihan, mitä halusi.

Veikko Ripatti