Elina Backmanin kirjoissa rikoksia selvittää true crime -podcastin juontaja Saana Havas. Mutta mikä toi Saanan ratkomaan Toivakan mysteeriä?
– Toivakka on mahtava! Olen käynyt Toivakassa kesäisin ja ihastellut useasti Lukumiehen kirkon kattoon tekemiä maalauksia. Viime kesänä vierailin markkinoilla ja kirkossa jälleen, ja silloin keksin, että seuraava dekkarini sijoittuu Toivakkaan. Pienen paikkakunnan tunnelma tuntui juuri sopivalta, Elina Backman kertoo.
Kirjoitusprosessissa taustatyöllä on suuri merkitys. Vaikka Joka yksin jää on fiktiivinen teos, toivakkalaisen tunnelman voi aistia sen sivuilta.
– Kävin Toivakassa ja pääsin kurkistamaan myös vanhaan pappilaan. Sain sieltä mukaani Toivakasta kertovan kirjan, ja olen haastatellut muutamia toivakkalaisia. Vierailin myös Rutalahdessa, totta kai. Käyn kaikissa paikoissa, joista kirjoitan. Kuvaan paljon, jotta voin myöhemmin palata maisemiin kirjoittaessani.
Jokaisella kirjailijalla on oma tapansa rakentaa kirja. Elina Backman nauttii erityisesti uuden kirjan aloittamisesta.
– Se on innostuksen ja inspiraation täyttämä ajanjakso. Silloin luen paljon taustamateriaalia, vierailen tulevissa tapahtumapaikoissa ja kehittelen juonta päässäni. Sitten alan kirjoittaa. Se on vaikein vaihe, kun kaikki luodaan tyhjästä. Kun pitkä käsikirjoitus on olemassa, se käy läpi monta muokkauskierrosta. Lopulta siitä on aina yhtä vaikea päästää irti. Kun kirja lähtee painoon, se on yhtä aikaa kauheaa ja ihanaa, hän kertoo.
Kirja ei synny tyhjiössä, vaan kirjailijan tärkeitä työkaluja ovat omat kokemukset, mieltymykset ja tapa jäsentää maailmaa. Backman myöntää, että hänessä ja hänen kirjojensa sankarissa Saana Havaksessa on paljon samaa.
– Minä ja Saana olemme molemmat hyvin uteliaita ja arvostamme hyvää ruokaa. Saana on rohkeampi kuin minä. En kuitenkaan ole Saana, kuten en ole dekkareideni murhaajakaan. Kaikista kirjoittamistani hahmoista Saana on kuitenkin ehdottomasti lähimpänä minua.
Sekä Saana että Elina ovat nyt jännän äärellä, sillä Saana siirtyy hetkeksi sivuun ja Backman kirjoittaa parhaillaan uuden sarjan avausta.
– Uusi dekkari ilmestyy ensi kesänä. Havas-sarja on suosittu, ja saan paljon ihania viestejä lukijoilta. Sarja ei pääty tähän uusimpaan Joka yksin jää -kirjaan, mutta se jää pienelle tauolle, hän kertoo.

Hanna Lahtinen

Kuva: Sabrina Bqain/Otava

Artikkeli Murhamysteeri syntyi markkinamatkalla Toivakkaan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Artikkeli Kuoliaaksi julistetuissa mielenkiintoisia kohtaloita – Sirkka Oksasella on mahdollisesti yhä sukulaisia Uuraisilla julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ohjaaja Elias Seppinen toteaa Zorron miekan käsiohjelmassa, että Korpilahden Teatterin tämän kesän ainoa näytelmä yhdistää Korpilahden Teatterin kaksi kenties tunnetuinta vahvuutta eli viihdyttävän, vauhdikkaan komedian ja koko perheen musiikkinäytelmän. Ja sen Zorron miekka todella tekee; näyttämöllä nähdään niin komediaa kuin musiikkinäytelmääkin, ripaus romantiikkaa ja juonitteluakin sekä tietenkin paljon miekkailua ja toimintakohtauksia.
Näytelmän sankari on tietysti salaperäinen Zorro, mutta eniten näyttämöllä taitaa olla San Andreasin uusi kuvernööri eli don Alonso Pamplona de Exteberria. Tomi Kuula onnistui mahtailevan, itseään täynnä olevan kuvernöörin roolissa loistavasti.
Samaa voi sanoa koko näyttelijäkunnasta, myös kaikki muut loistivat roolissaan. Jessica van Leeuwen oli oivallinen aatelisnainen donna Isabella de Encantada ja Satu Kotonen ja Sanni Liukku hänen erilaiset tyttärensä donna Violenta ja donna Esmeralda. Etenkin Sanni Liukun lauluesitykset vakuuttivat.
Kuvernööriä palvelleista sotilaista mieleen jäi etenkin Ilari Hakasen esittämä kersantti Esteban. Veera Kangastie ja Oona Ojala urakoivat kahdessa roolissa, sotilaina sekä kuvernöörin verotusinnon kohteeksi joutuvana köyhänä miehenä ja hänen tyttärenään.
Ven Saarelainen oli upea niin kukkasia kasvattavana, hienostelevana don Diego de la Vegana kuin oikeutta puolustavana, miehekkäänä Zorrona. Jessica van Leeuwen näytti osaamistaan stunt-Zorrona ja kahden Zorron yhdistelmä toimikin loistavasti miekkailukohtauksessa, jossa Zorro näytti olevan kaikkialla.
Näytelmän yllättävin hahmo, ja samalla myös yksi näytelmän hauskimmista hahmoista, on don Diegon suomalainen palvelija Horma. Näytelmässä nähdään jopa suomalainen kosinta. Näytöksessä, jonka kävin katsomassa, Horman roolissa vieraili ohjaaja Elias Seppinen, normaalisti Hormaa näyttelee Luca Saikkonen.
Näytelmän miljöönä on 1800-luvun Kalifornia ja sinne katsojat vei hyvin onnistunut puvustus, josta on vastannut Sanni Liukku. Etenkin kuvernöörin asu jäi mieleen, samoin donna Isabellan ja donna Esmeraldan asut.
Zorron miekkaa esitetään vielä kahdeksan kertaa, viimeinen näytös on 5. syyskuuta.

Zorron miekka Korpilahden Teatterissa: käsikirjoitus Jussi Helminen, ohjaus, sovitus ja musiikki Elias Seppinen, lavastus Matti Toikkanen ja työryhmä, puvustus Sanni Liukku, tekniikka Veeti Siikanen, koreografiat Terhi van Leeuwen, Jessica van Leeuwen, Elias Seppinen, Satu Kotonen ja Luca Saikkonen, äänitehosteet Terhi van Leeuwen ja Elias Seppinen, rooleissa Sanni Liukku, Satu Kotonen, Jessica van Leeuwen, Ven Saarelainen, Luca Saikkonen, Tomi Kuula, Ilari Hakanen, Oona Ojala ja Veera Kangastie, stunt-Zorro Jessica van Leeuwen.

Artikkeli Zorron Miekka Korpilahden Teatterissa sai hymyn huulille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

– Syrjäharjua on käytetty aina retkeilyyn. Ennen 1960-lukua se oli nimensä mukaisesti syrjässä, alueelle ei ollut juuri teitä, Lauri Ijäs kertoo. Nykyään Syrjäharjussa on kaksikin luontopolkua; vuonna 2003 alueelle tehtiin retkipolku Hetteen eräsija -hankkeen yhteydessä, vuonna 2024 Petäjäveden Luonto ry rakensi Syrjäharjuun toisen luontopolun Petäjäveden kunnan avustuksella. Luontopolkujen välissä on yhdyspolku.
– Syrjäharjun pystyy kävelemään, ja pyöräilemäänkin, päästä päähän, Keuruun puolelta nykyisen luontopolun eteläpuolelle asti, Lauri Ijäs toteaa ja kertoo, että Syrjäharjun eteläosasta löytyy kaunis ja mielenkiintoinen Päijänlampi.
– Lampeen tihkuu Syrjäharjun pohjavettä. Toinen vastaavanlainen pohjavesivaikutteinen ekosysteemi on Keuruun puolella, Ijäs kertoo.
Syrjäharju on monipuolinen alue, jossa on eri-ikäistä metsää, myös suojeltua vanhaa metsää. Luontopoluista pohjoisempi eli retkipolku kulkee osittain Natura-alueena suojellun vanhojen metsien suojelualueen läpi, hyvin lähellä uudempaa luontopolkua on Arabiankorven vuonna 2008 perustettu, noin 17 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue.
– Arabiankorven luonnonsuojelualueella on luonnontilaista metsää ja runsaasti lahopuuta niin pystyssä kuin maassakin, Ijäs kertoo. Alueella on muun muassa luonnonsuojelullisesti erittäin arvokkaita reheviä heinä- ja ruohokorpia sekä ruohoista tihkupintavaikutteista lehtokorpea. Alueella on myös kaksi puroa.
– Siellä viihtyvät monenlaiset eläinlajit. Ötökät pitävät lahopuusta, linnuista vanhoissa metsissä viihtyvät etenkin pohjantikka, pikkusieppo, peukaloinen ja palokärki, myös kanahaukka pesii tällaisissa paikoissa, Lauri Ijäs kertoo.

Metsä- ja harjuluontoa
Syrjäharjussa on myös isohko harjujen suojelun Natura-alue.
– Se on alueen pohjoisosassa, suurelta osin Keuruun puolella, Ijäs toteaa.
Harjusuppia eli jääkauden aikana syntyneitä kuoppia Syrjäharjussa on useita, eri puolilla aluetta.
– Niitä on isompia ja pienempiä. Osasta on tullut soita, osa on vetisiä osan vuodesta ja osa on kuivia. Suppia on luontopolkujenkin varsilla, Ijäs kertoo.
Uudemman luontopolun lähtöpaikka ja opastaulu ovat vanhassa soramontussa, nykyään alueen reunat ovat jo metsää. Uudempaa luontopolkua voi kiertää joko reilun neljän kilometrin Harjukierroksen tai kahden kilometrin Kukkulapolun. Lähtöpaikalle pääsee Vehkalantietä pitkin, samaa tietä pääsee myös luontopolun varrelle toiseen paikkaan, samoin Maunumäentietä pääsee polun varrelle. Penkkalantieltä lähtevän Retkipolun pituus on nelisen kilometriä.
– Koska reitille pääsee useasta kohdasta, voi kiertää eri pituisia kierroksia. Luontopolun ja Retkipolun voi myös yhdistää, jolloin saa pitemmän reitin, Ijäs toteaa.
– Opastauluja on luontopolun varsinaisen lähtöpaikan lisäksi muissa paikoista, joista polulle pääsee tieltä. Myös retkipolun varrella on opastauluja, Pengerjoen kyläyhdistys on nyt kunnostanut niitä.
Ijäksen mukaan Syrjäharju on monipuolinen lähiluontokohde, jossa näkee niin metsä- kuin harjuluontoa.
– Jos kulkee harjun lakea, avautuu muutamasta kohdasta aina silloin tällöin hyvä näköala, Ijäs vinkkaa.

Soraa ja vettä
Virkistyskäytön lisäksi Syrjäharju on tarjonnut niin soraa kuin vettäkin.
– Laajamittaisempi soranotto Syrjäharjussa aloitettiin 1960-luvulla, kun alettiin rakentaa uutta tietä Jyväskylään. Syrjäharjussa oli silloin asfalttiasema, Ijäs kertoo.
– Vuodesta 1993 lähtien Syrjäharjussa on ollut kunnan vedenottamo, tällä hetkellä siellä on kaksi vedenottamoa. Syrjäharju on hyvin tuottoisa pohjavesialue, siellä on paljon lähteitäkin.
Marjapaikkanakin Syrjäharju on ollut tunnettu jo kauan. – Sieltä käydään noukkimassa mustikoita ja puolukoita, ja kyllä sieltä lakkapaikkojakin löytyy, Ijäs toteaa.

Artikkeli Syrjäharju Petäjävedellä tarjoaa monipuolisen luontokokemuksen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Seppo Pänkäläinen

Poliisin ohjeet ennen marja- tai sienimetsään lähtöä

Marjastus- ja sienestyskaudet ovat kuumimmillaan ja tällöin monet innostuvat lähtemään metsään keräämään luonnon antimia. Valitettavasti reissu ei mene aina suunnitelmien mukaan. Kertaa seuraavat ohjeet, jotta metsäretki sujuisi mahdollisimman hyvin.
• Kerro marja- tai sienireissusta läheisellesi
Kerro läheisellesi, minne päin olet menossa sekä milloin suunnittelet palaavasi. Näin läheisesi voi soittaa hätänumeroon, jos hänelle herää huoli sinusta.
Metsään on järkevämpi lähteä jonkun kanssa kuin yksin, yritä siis saada joku seuraksesi.
• Lataa älypuhelimeesi ilmainen 112-sovellus
112-sovelluksen avulla sinut voidaan paikantaa ja löytää nopeammin, jos eksyt. Sovelluksen saat ladattua puhelimeesi sovelluskaupasta. Sovelluksen avulla puhelimesi saadaan paikannettua tarkemmin.
• Huolehdi, että puhelimessasi on akkua
Huolehdi, että puhelimessasi on tarpeeksi akkua, jotta voit soittaa hätänumeroon hätätilanteen tullessa. Puhelimessa pitää olla akkua, jotta puhelimesi voidaan tarvittaessa paikantaa. Varavirtalähde kulkee myös kätevästi mukana ja turvaa akun keston.
• Pakkaa mukaan juotavaa ja syötävää
Maastossa kulkeminen saattaa hyydyttää voimavaroja, jolloin on tärkeää, että mukana on tarpeeksi juotavaa ja evästä. Nesteytettynä ja kylläisenä järki juoksee paremmin ja luonnossa liikkuminen on mukavampaa sekä turvallisempaa.
• Pukeudu kirkkaisiin väreihin
Kirkkaan värisissä vaatteissa sinut on helpompi erottaa metsästä. Etsijöiden on helpompi havaita ja löytää sinut, jos olet pukeutunut kirkkaan värisiin vaatteisiin. Metsäaukea tai muu avoin alue on hyvä paikka odottaa etsijöitä, koska sieltä heidän on helpompi sinut havaita.
• Lähde metsään aamulla tai päivällä
Älä lähde metsään illalla yötä vasten vaan sen sijaan aamulla tai päivällä. Pimeällä tuttukin metsä voi näyttää erilaiselta, jolloin saatat eksyä helpommin.
• Jos eksyt, soita hätänumeroon 112
Jos eksyt, soita rohkeasti hätänumeroon 112 ja toimi hätäkeskuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Vältä sukulaisille tai tuttaville soittelua, koska se vie puhelimestasi akkua, jota tarvitaan paikantamiseen ja etsijöiden yhteydenottoihin.

Poliisi toivottaa hyviä ja turvallisia marja- ja sienireissuja kaikille!

Artikkeli Maarit Rokkamäki rakastaa koiria ja tykkää auttaa ihmisiä – Palkittu pelastuspalvelun vapaaehtoinen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Torkki tuli hiljattain valituksi Lappeenrannan LUT-yliopiston professoriksi ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (EKhva) asiantuntijaksi. Kun miestä kuuntelee, voi vain onnitella Etelä-Karjalaa: fiksuja havaintoja, älykkäitä muutosehdotuksia ja työhön heittäytyvää otetta.
Vaikka Paulus Torkin äiti Hellin oli aikoinaan Korpilahdella kunnanlääkärinä, soteala ei suinkaan ollut nuoren miehen ainoa vaihtoehto.
-Paperiteollisuus olisi ollut se toinen vaihtoehto. Mutta jossakin vaiheessa terveydenhuolto alkoi kiinnostaa enemmän, tuotantotalouden professori sanoo nyt

Torkki asuu Espoossa. Työt Lappeenrannassa hoituvat osin etänä, mutta paikallakin pitää olla, koska Torkki haluaa seurata vierestä, miten hyvinvointialueella toimitaan. Sitä kautta voi tehdä muutosehdotuksia niin säästöjen, töiden sujuvoittamisen kuin tehokkuuden lisäämisenkin osalta.
Torkki uskaltaa puhua säästöistäkin, vaikka ne asiakkaiden korvissa usein kuulostavat palveluiden heikkenemiseltä.
-Arvoa tuottamaton toiminta pois. Priorisoidaan asioita. Henkilöstö mukaan kehitystyöhön. Vastuullisuus, laatu ja kustannusvaikuttavuus ovat ne arvot, joiden pohjalta pitää toimia. Täytyy muistaa, että meillä ei ole koskaan ollut niin hyviä sotepalveluita kuin nyt. Mediakin voisi nostaa useammin esille myönteisiä asioita, Torkki sanoo.
Torkin mukaan Suomessa nukahdettiin soteongelmiin: syntyvyyden pienentymiseen, keski-iän nousuun ja vanhuspalveluiden tarpeen kasvuun. Soten vanha malli ei yksinkertaisesti näissä olosuhteissa toimi.
-Näihin asioihin pitäisi reagoida viimeistään nyt. Esimerkiksi Saksassa on määritelty tarkasti hoivan laatu. Siellä ei tuijoteta pelkästään julkisen puolen hoivaan vaan täydennystä ja apuja haetaan yksityisen sektorin palveluista. Meillä sotekustannukset ovat tuplaantuneet 2000-luvulla 15 miljardista 30 miljardiin. Ei meillä paljoa vaihtoehtoja tässä tilanteessa ole, Paulus Torkki sanoo.
Torkin mukaan Etelä-Karjalan kokemukset on tarkoitus saattaa muiden hyvinvointialueiden tietoon.
-Voi esimerkiksi kysyä, onko meillä sotetoiminta liian säänneltyä. Omaishoitaja voi toimia hoitajana ilman koulutusta, mutta julkisissa palveluissa on todella tiukat määräykset. Voisiko esimerkiksi ikäihmisten hoivassa olla mukana ihmisiä, joilla ei ole alan koulutusta. Ja pitäisikö puhua ihmisten huolehtimisesta sen sijaan että puhutaan pelkästään hoivasta? Yksinäisyyteen esimerkiksi ei tarvita välttämättä hoivaa, mutta varmasti huolenpitoa.

Kuten niin monen muunkin maalaispitäjän kasvatin elämä on mennyt, Torkkikin lähti ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen opiskelemaan muualle (Espoon Otaniemeen), ja sitä kautta työelämään kotikunnan ulkopuolelle. Mutta yhteys ei ole katkennut.
-Korpilahti oli kasvupaikkana tosi mukava. Kavereita oli paljon ja ympäristö viihtyisä järvineen ja luontoineen. Meillä oli sellainen Pappilanpellon Potkijat -yhteisö, joka pelasi kesäisin Pappilan edustalla aina kello 19 alkaen jalkapalloa. Talvella pelattiin jääkiekkoa.

Miten sinä suhtauduit kuntafuusioon Jyväskylän kanssa?
-Kai se taloudellisesti oli järkevä ratkaisu. Monet pienet kunnat ovat edelleen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Mutta Jyväskylä oli myös mahdollisuus. Itse kävin siellä soittotunneilla (piano, klarinetti ja urut). Soitan edelleen ja minulla on kotona sähköurut. Viimeksi olen ”esiintynyt” äidin 90-vuotisjuhlissa. Hän asuu nykyisin Jyväskylän keskustassa, missä palvelut ovat lähellä.

-Lähikunnat tarjosivat myös kesätyöpaikkoja. Olin kanttorina kesäisin Jämsässä, Laukaassa, Joutsassa ja Jyväskylässä.

Paulus Torkkia voi edelleen nähdä usein Korpilahdella, kun kesämökki on siellä.
-Palvipäivät on ihan must. Toissa vuonna meillä oli luokkakokous, paikalla oli toistakymmentä ihmistä.

Ja lopuksi: ovatko kaikki Torkit sukua keskenään, kun kyseessä on harvinainen sukunimi?
-Meitä on kaksi sukua. Toinen Keski-Suomessa, toinen Rauman suunnalla. Isäni suomensi aikoinaan Storck-sukunimen Torkiksi.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Paulus Torkki on noussut Suomen johtavaksi sote-asiantuntijaksi – Pappilanpellon Potkijoista se lähti julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Kuulakärkikyniä ja suurta rakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Uuraisille tiehankkeella on suuri logistinen merkitys, sillä kunnalla on merkittävä määrä yritystontteja nelostien tuntumassa Hirvaskylän kohdalla. Näiden saavutettavuuden kannalta on tärkeää turvata mahdollisimman sujuvat yhteydet myös tulevalta moottoritieltä. Alueella on asemakaavoitettua yritysaluetta noin 14 hehtaaria. Alueella sijaitsee esimerkiksi raskaan liikenteen ja lrakennusalan yrityksiä.
Mikäli Hirvaskylän ramppia ei toteuteta, Vehniän ja Hirvaskankaan ramppien väliksi muodostuu lähes 10 kilometriä. Tämä vaikuttaa merkittävästi kunnan elinvoimaan ja Hirvaskylän alueen saavutettavuuteen. Pitkä liittymäväli vaikeuttaa alueellisten saavutettavuustavoitteiden toteutumista sekä heikentää kuljetusten logistista sujuvuutta ja kilpailukykyä.
Elinvoimakeskuksen esityksen mukaan Hirvaskylän eritasoliittymän kustannukset jakautuisivat pääpiirteissään siten, että valtio vastaisi valtatien 4 alittavasta risteyssillasta, yhteydestä eritasoliittymästä rinnakkaistielle sekä ramppien melusuojauksesta. Uuraisten kunta puolestaan vastaisi ramppien rakentamiskustannuksista. Keskuksen arvion mukaan rampit valaistuksineen, liikenteenohjauksineen ja pohjanvahvistuksineen maksaisivat noin 1,29 miljoonaa euroa.
Hirvaskylän liittymän kustannukset eivät ole ensimmäistä kertaa Uuraisten kunnan päättäjien käsittelyssä. Kunta osallistui nykyisen liittymän toteuttamiskustannuksiin vuonna 2011, ja tätä maksuosuutta voidaan ramppien osalta hyvittää kustannusjaossa poistot huomioiden.
Uuraisten kunta esittää, että se vastaisi eritasoliittymän ramppien sekä niiden valaistuksen, liikenteenohjauksen ja pohjanvahvistuksen kustannuksista 50 prosentin osuudella, mikä on noin 645 000 euroa. Maksuosuudessa huomioitaisiin kunnan aiemmat panostukset, joiden hyvityksen arvioidaan olevan noin 245 000 euroa. Näin ollen kunnan todellinen maksuosuus olisi hieman alle 400 000 euroa.
Kunnan näkemyksen mukaan Hirvaskylän eritasoliittymä palvelee paikallisen maankäytön lisäksi valtakunnallista liikennettä, elinkeinoelämää ja huoltovarmuutta. Kunta korostaa, että moottoritierampit ovat osa valtion väylähanketta, eikä kustannusvastuun tule perustua pelkästään kunnan maankäytöllisiin hyötyihin.
Kustannusjaosta neuvoteltiin helmikuussa 2026 ilman yhteisymmärrystä. Uuraisten kunnanhallitus vaatii nyt aidosti neuvoteltua ratkaisua sekä valtion suurempaa osallistumista kustannuksiin. Päätös vastaesityksestä hyväksyttiin kunnanhallituksessa yksimielisesti.
Valtatie 4 on valtakunnallisesti merkittävä päätie ja osa yleiseurooppalaista TEN-T-ydinverkkoa. Suunnittelualueella liikennemäärä on nykytilanteessa noin 12 400–13 100 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on 11–14 prosenttia eli reilut 2000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuoteen 2040 mennessä liikenteen ennustetaan kasvavan noin 30 prosenttia.
Vuosina 2020–2024 suunnittelualueella tapahtui 35 liikenneonnettomuutta, joista kaksi oli kuolemaan johtaneita kohtaamisonnettomuuksia. Tyypillisimpiä onnettomuuksia ovat hirvi- ja yksittäisonnettomuudet.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Uurainen vaatii elinvoimakeskukselta oikeudenmukaista kustannusjakoa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Me olemme potilaita varten
Haastattelussa Wihersaari palaa monta kertaa samaan ajatukseen: perusterveydenhuollon pitäisi olla potilaita varten, ei toisinpäin.
– Melkein päivittäin ihmiset sanovat minulle, että he kokevat olevansa taas täällä vaivaksi. Joillekin on iskostunut ajatus, ettei perusterveydenhuoltoon pääse, ja että anteeksi kun olen täällä. Minusta asia on ihan toisinpäin. Mehän olemme potilaita varten. Eivät potilaat ole lääkäriä varten.
Samalla hän muistuttaa, ettei terveydenhuolto ole rajaton resurssi. Siksi resurssit pitäisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.
Wihersaaren mukaan omalääkärimallin vahvuus näkyy myös siinä, että vastaanotolla voidaan katsoa yksittäistä vaivaa laajemmin koko potilaan tilannetta.
– Jos potilas tulee vaikka flunssan takia, voin samalla katsoa, tiedämmekö hänen verenpaineensa. Aika moni flunssapotilas on lähtenyt vastaanotolta verenpaineseurannan kanssa.
Yli 40-vuotiailta olisi Wihersaaren mukaan hyvä tarkistaa ainakin verenpaine, kolesterolit ja verensokeri. Hänen mukaansa juuri verenpaine on yksi konkreettisimmista asioista, joihin puuttumalla voidaan ehkäistä myöhempiä vakavia sairauksia.
– Jos yksi asia pitäisi hoitaa, niin konkreettisin ja selkein olisi se, että kaikilla olisi verenpaine kunnossa.
Ennaltaehkäisy vaatii pitkäjänteisyyttä
Wihersaaren mukaan perusterveydenhuollon perusajatus on kansanterveystyössä ja ennaltaehkäisyssä, mutta järjestelmä ei ole pitkään aikaan toiminut riittävän proaktiivisesti.
– Meidän pitäisi mullistaa tämä toisin. Terveydenhuollon pitäisi olla proaktiivinen niissä asioissa, joista on selkeä tieteellinen näyttö. Jos yhdestä asiasta lähdetään, se olisi verenpaine.
Hän huomauttaa, että ennaltaehkäisyn vaikutuksia on poliittisesti ja hallinnollisesti vaikea osoittaa nopeasti. Jos verenpaineet saadaan kuntoon nyt, vältetyt aivoinfarktit tai sydäninfarktit näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Toivakassa Wihersaari on pyrkinyt herättelemään asukkaita esimerkiksi verenpaineseurantaan. Hänen unelmansa olisi, että mahdollisimman moni toivakkalainen tekisi neljän päivän verenpaineseurannan ja tiedot saataisiin kirjattua järjestelmään.
– Innostuisin oikein, jos saisimme verenpaineseurantaan koko laatikon täyteen toivakkalaisten verenpaineseurantakaavakkeita. Se olisi lottovoitto.
Kunnan mahdollisuuksista Wihersaari nostaa esiin liikunnan, ravinnon ja unen tukemisen. Samalla hän muistuttaa yksilönvapaudesta ja siitä, ettei ihmisiä voi eikä pidä pakottaa elämäntapamuutoksiin.
– Enemmän pitäisi mennä positiivisen kannustamisen kautta. Miten voitaisiin tukea, se on paljon vaikeampi asia.

Jatko kariutui kilpailutuksen ehtoihinVaikka Wihersaari olisi itse halunnut jatkaa Toivakassa, hänen työnsä paikkakunnalla päättyy heinäkuun jälkeen.
Taustalla on hyvinvointialueen uusi kilpailutus. Wihersaari korostaa, ettei kyse ole riidasta tai draamasta hyvinvointialueen kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö hyvinvointialueen suuntaan on ollut hyvää.
– Pilotti oli pilotti. Ajatus oli, että saisin jatkaa, mutta hyvinvointialue päätti, että tämä tulee uudelleen kilpailutukseen.
Wihersaari kertoo, että kilpailutuksen sisältö osoittautui lopulta erilaiseksi kuin hän oli odottanut. Sen vuoksi hän ei voinut osallistua siihen.
– Ehtojen myötä jouduin tekemään ratkaisun, joka on pettymys. Kokonaisuus huomioiden en nähnyt sitä enää valitettavasti mahdolliseksi. Se kirpaisee edelleen ja harmittaa.
Harmitus liittyy sekä omaan työhön että toivakkalaisiin.
– Olisi ollut hienoa viedä tätä asiaa vielä eteenpäin. Tietenkin harmittaa myös ihan suoraan toivakkalaisten puolesta.
Wihersaari toivoo, että Toivakkaan saadaan jatkaja ja että alkanut työ ei katkea.
– Täällä oli pitkään tilanne, ettei ollut lääkäriä. Nyt homma on saatu alulle. Jos tänne saadaan lääkäri ja tämä jatkuu, niin pohja on selkeämpi.

Toivakka on antanut minulle paljon
Tulevaisuudestaan Wihersaari ei vielä kerro tarkasti, mutta potilastyöstä hän ei halua luopua. Hän toivoo, että voisi jatkossakin tehdä työtä perusterveydenhuollon kehittämisen ja hoidon jatkuvuuden parissa.
– En voi potilastyöstä tässä vaiheessa luopua. Tykkään tästä niin paljon.
Wihersaari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2014 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi vuonna 2020. Lääkäriksi päätyminen ei ollut hänelle lapsuudenhaave, vaikka isäkin oli lääkäri. Luonnontieteet kiinnostivat, ja lukioikäisenä lääkärin ala alkoi tuntua omalta.
Nyt Toivakan vuosi on vahvistanut hänen näkemystään siitä, mihin perusterveydenhuollossa pitäisi panostaa.
– Minulla on aika vahva visio siitä, että ainoa keino saada perusterveydenhuoltoa kuntoon on panostaa hoidon jatkuvuuteen ja omalääkäriin. Tämä on konkretisoitunut minulle viimeistään tämän pilotin aikana.
Toivakasta Wihersaarelle jää lämmin muisto.
– Toivakka jää todella lämpimästi mieleen. Toivottavasti minä olen antanut Toivakalle jotain, sillä Toivakka on antanut minulle paljon.

Samuli Turunen

Artikkeli Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.