24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lehti on tullut jo niin pitkään, että kyläläiset odottavat sitä. Ja se halutaan nimenomaan painettuna lehtenä, moni säilyttää lehdet tallessa, Pekka Könkkölä ja Merja Karila Moksi ry:n hallituksesta kertovat. Moksin kylälehti on ilmestynyt jo 30 vuotta, nykyään lehden kokoamisesta vastaa Moksi ry:n hallitus vajaan kymmenen hengen porukalla.
– Painatuksen ja taiton ostamme, mutta postitus tehdään edelleen talkoilla. Ja postimaksujen säästämiseksi myös jaamme itse lehteä niin paljon kuin pystymme. Ihan jokaista lehteä emme pysty itse jakamaan, lehtiä menee ympäri Suomea muun muassa kesämökkiläisille, nykyään ei kuitenkaan enää ulkomaille. Aikaisemmin Moksin kylälehteä on mennyt Ruotsiin, Merja Karila kertoo.
– Lehden teossa on ollut pakko miettiä talousasioitakin, kun myös tässä talkootyö on vähentynyt. Alkuaikoinahan lehti kopioitiinkin itse kopiokoneella, nyt olemme satsanneet paperin ja painojäljen laatuun, Moksi ry:n sihteeri Moona Tuominiemi-Karila kertoo.
– Lehden ilmestymiskerrat on vähennetty kahteen vuodessa. Suurin muutos on se, että nykyään lehti on Moksi ry:n jäsenlehti. Aikoinaan lehti on jaettu kaikille kyläläisille ja jätepisteen asiakkaille, nyt lehden saa Moksi ry:n jäsenetuna, irtonumeroita myydään toki kenelle vain. Tilattuna kylälehti menee muun muassa Korpilahden kirjastoon ja Jyväskylän pääkirjastoon.
– Moksin kylälehdessä on edelleen kyläläisten kirjoittamia kertomuksia ja koosteet kyläseuran kokouksista, kevään lehdessä kerromme tulevista kesän tapahtumista, ja kylän uusista asukkaista yritämme tehdä aina esittelyn. Kyläseuran hallituksen jäsenet tekevät myös itse sisältöä lehteen, lehdentekijät kertovat ja toivovat, että kyläläiset olisivat aktiivisia lehden teossa.
– Lehteen saa kirjoitella, tai lähettää vaikka valokuvia, jutun ei tarvitse olla iso. Otamme vastaan myös esimerkiksi syntymäpäiväonnitteluja tai muistokirjoituksia. Mainoksiakin lehdessä voidaan julkaista, nyt meillä vain ei ole ollut aktiivista mainosten hankintaa. Alkuaikoina joka lehdessä oli pari sivua mainoksia. Silloin, kun Moksissa oli vielä koulu, kylälehdessä oli paljon koululaisten piirustuksia ja juttuja.
Kylälehden painos on noin 145, Moksi ry:ssä on noin 120 jäsentä.
– Kyläseuraan tulee uusiakin jäseniä, en tiedä sitten houkutteleeko kylälehti, vai muut kyläseuran jäsenedut, kyläseuran jäsenyyshän huomioidaan esimerkiksi tilojen, koneiden ja astioiden vuokrahinnoissa. Meillä on jäsenenä tosi paljon mökkiläisiä, ja jäseniä on myös naapurikyliltä, Moona Tuominiemi-Karila ja Pekka Könkkölä kertovat.
Viime vuoden ensimmäisessä Moksin kylälehdessä Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo muistelevat kylälehden syntymää ja alkuaikoja. Lehti sai alkunsa Virpi Mikkolan ideasta, ja ensimmäinen Moksin kylälehti ilmestyi joulun alla vuonna 1994.
Aluksi Virpi Mikkola kirjoitti paljon juttuja itse, mutta kyläläisetkin innostuivat kirjoittamaan jo heti ensimmäisiin lehtiin. Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo toteavat, että yksi ahkerimpia kirjoittajia oli Tapio Levänen; Tapio Leväsen historiajuttuja on saatu lukea Moksin kylälehdestä koko kylälehden historian ajan.
Alkuaikoina lehti tehtiin kokonaan talkoilla. Mukana oli monia kyläläisiä ja lehden kasaustalkoisiin tultiin usein koko perheen voimin. ”Hienointa Moksin kylälehden tekemisessä oli se, miten lehden teon kaikki vaiheet kokosivat kyläläiset puhaltamaan yhteen hiileen”, kirjoittavat Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo Moksin kylälehdessä.
Tiina Lamminaho
24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lukumummit ovat lapsille todella tärkeitä. Toki lukumummi-toiminta on tärkeää koulun aikuisillekin, mutta etenkin lapsille sillä on iso merkitys. Toiminnassa on jotain sellaista, mitä koulu ei pysty tarjoamaan; kouluarjessa on todella vaikea tarjota kahdenkeskistä aikaa oppilaalle aikuisen kanssa, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti sanoo.
Korpilahden yhtenäiskoululla lukumummeja on ollut yli kymmenen vuoden ajan.
– Tällä hetkellä meillä on kolme lukumummia, parhaimmillaan heitä on ollut seitsemän, Tikkalassa on ollut ainakin yksi lukuvaarikin, erityisopettaja Salla Uppsala ja lukumummi Anja Vaara kertovat. Salla Uppsala toimii Korpilahden yhtenäiskoulussa lukumummien yhdyshenkilönä.
– Lukumummeja tai lukuvaareja tarvittaisiin lisää. Tikkalan koulussa ei ole tällä hetkellä yhtään lukumummia tai lukuvaaria, sinnekin heitä otettaisiin mielellään vastaan, Salla Uppsala sanoo ja Anja Vaara kertoo, että nykyiset lukumummit ovat olleet toiminnassa mukana alusta lähtien.
– Mukaan tarvittaisiin nuorempiakin, sellaisia juuri eläkkeelle jääneitä. Minä olen yrittänyt mainostaa tätä hommaa, mutta monet pelkäävät sitoutumista. Tästä voi kyllä pitää taukoakin, minäkin olen välillä poissa, kun olemme matkoilla, Anja Vaara kertoo. Satu Lahti vakuuttaa, ettei koululla mene mikään sekaisin, jos lukumummi tai lukuvaari ei joku viikko tulekaan.
– Lukumummi ei korvaa opettajaa, vaan on lisänä, Satu Lahti toteaa.
Lukumummi-toiminnan tarkoituksena on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla. Toiminnalla on tarkoitus parantaa oppilaiden lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä.
– Lukusujuvuus vaikuttaa kaikkien lukuaineiden opiskeluun. Jos lukeminen on vaikeaa, se vaikuttaa jatko-opintoihin asti, Salla Uppsala toteaa.
Lukumummi käy koululla kerran viikossa, Anja Vaaralla on neljä omaa oppilasta, joiden kanssa hän lukee, oppilaat tulevat yksi kerrallaan lukumummin luo.
– Jokainen on valinnut kirjan, mitä hän lukee, ja minulla on sama kirja. Oppilas lukee minulle ja minä seuraan kirjasta tai joidenkin kanssa luemme lauseen kerrallaan vuorotellen. Lukutuokio kestää parikymmentä minuuttia, lukemisen lisäksi juttelemme vähän kirjan tapahtumista, ja ehkä joskus jostain kirjassa olleesta vaikeasta sanastakin, Anja Vaara kertoo.
Lukumummi-toiminta on tarkoitettu alakoululaisille kakkosluokkalaisista kuutosluokkalaisiin.
– Pienemmät oppilaat harjoittelevat enemmän lukusujuvuutta, isommilla korostuu ehkä enemmän luetun ymmärtäminen, Salla Uppsala toteaa.
– Lukumummi-toiminta on suosittua, oppilaat monesti haluavat lukumummin luo. Siksi olemmekin joskus lähettäneet kaikki luokan oppilaat vuorotellen lukumummille, nyt kun lukumummeja on vain kolme, olemme valinneet lukumummin luona käyvät oppilaat. Marraskuussa lukumummit osallistuivat koulun lukuviikkoon lukemalla satuja.
Anja Vaara kertoo lähteneensä lukumummiksi, koska tykkää olla lasten kanssa.
– Silloin, kun aloitin lukumummina, minulla ei vielä ollut omia lapsenlapsia, mutta olin valmis mummoksi. Tämä tuo myös tekemistä päivään ja ryhtiä elämään, Anja Vaara toteaa.
– Lukumummiksi tai lukuvaariksi lähtemistä ei tarvitse pelätä, tehtävään saa perehdytyksen ja materiaaleja, sekä tukea kollegoilta. Eikä tässä tarvitse olla koko luokan edessä, tässä ollaan vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Vaitiolovelvollisuus lukumummeilla ja lukuvaareilla on, eli lapsen asioita ei saa kertoa eteenpäin. Minä en edes tiedä lasten sukunimiä.
Lukumummin kanssa luetaan koulun kirjastosta löytyviä kirjoja, oppilas valitsee kirjan yhdessä opettajan kanssa.
– Isommat lukevat joskus lukumummin kanssa jonkun kouluaineenkin kirjoja, esimerkiksi historiankirjan tekstejä, Salla Uppsala kertoo.
– Minä itse haluan, että lapset tutustuvat kirjallisuuteen. Itse luen tosi paljon ja minusta suomen kieli on niin hieno kieli, että sitä täytyy pitää yllä ja lasten on saatava hyvä kielitaito, Anja Vaara toteaa.
– Meitä eläkeläisiä on niin paljon, että sellainen voimavara pitäisi saada käyttöön. Lukumummiksi ja lukuvaariksi pystyy kuka tahansa, tässä ei kysytä, mikä olet ollut ammatiltasi. Ja tämä on kivaa, minä ilahdun joka kerta, kun tulen tänne, Anja Vaara sanoo.
Tiina Lamminaho
20.01.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkalan koululla pohdittiin sunnuntaina yhdessä ympäristötekoja – sekä sellaisia, joita kylillä on jo tehty, että sellaisia, joita siellä voisi vielä tehdä. Vauhdittajana kylien ympäristöteoille toimii Maaseudun Sivistysliiton hallinnoima Kestävät kylät -hanke, jossa osatoimijana on Keski-Suomen Kylät ry.
– Kestävät Kylät -hankkeita on eri puolilla Suomea. Keski-Suomessa meillä on tavoitteena kahden hankevuoden aikana käynnistää 45 ympäristötekoa. Kierrämme eri puolilla Keski-Suomea kartoittamassa, mitä kylillä on jo tehty ja mitä konkreettisia asioita sieltä nousisi esille, joihin haluttaisiin tarttua. Hanke on vasta pääsemässä vauhtiin, tämä Korpilahden pohjoisten kylien tilaisuus oli yksi ensimmäisiä kylätapaamisia, Nora Purojärvi ja Heli Kallio-Kauppinen Maaseudun Sivistysliitosta ja Riikka Rantapolku Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoivat.
– Ympäristöteot ovat tavalla tai toisella ympäristölle ja ilmastolle suotuisia tekoja, jotka parantavat luonnon monimuotoisuutta. Myös arjen pienet teot ovat tärkeitä, naiset selvittävät ja kertovat, että tällaisia tekoja ovat esimerkiksi kierrätys ja energiansäästö.
– Hankkeen puitteissa voidaan toteuttaa esimerkiksi maisematekoja, perinnerakentamista, vieraslajitorjuntaa, kukkapeltoja ja niittyjä tai ympäristötaidetta. Meillä on pieni kassa, josta voimme rahoittaa pieniä hankkeita, isompien hankkeiden kohdalla voimme avustaa esimerkiksi Leader-rahoituksen hakemisessa.
Heli Kallio-Kauppinen esitteli myös Ryytimaa-hanketta, joka jakaa tietoa resurssiviisaasta yhteisöviljelystä.
Tikkalassa ympäristötekoina, joita on jo tehty, nostettiin esiin muun muassa Tikkala – Isolahti tien ympäristön raivaus, Myllyvuoren natura-alue, vuosittain järjestettävä ongelmajätekeräys sekä Patajärven rehevöitymisen vähentäminen kaislojen niitolla, jota on tehty jo kauan.
– Patajärven ja Muuratjärven virkistyskäytön lisääminen vaatisi kehittämistä, kalastusharrastusta pitäisi aktivoida, jotta etenkin Patajärvestä saataisiin kalastettua nykyistä enemmän; liika kalakantakin rehevöittää järveä, Timo Koskinen sanoi ja totesi, että venevalkamat voisivat lisätä kalastusta.
– Kaupunki omistaa Muuratjärven Varislahdessa venevalkaman, se on merkitty vuonna 2009 vahvistettuun kaavaan ja sitten se on tehty, mutta venepaikkoja ei ole missään jaossa. Esimerkiksi kyläseura voisi tehdä kaupungin kanssa sopimuksen ja markkinoida venepaikkoja. Myös Patajärven rannassa Tikkalan päässä kaupungilla on tontti, johon saisi uimapaikan ja venevalkaman. Sen kunnostaminen ei vaatisi suuria resursseja, Koskinen sanoi.
Ympäristötekoina, joita Tikkalassa voitaisiin tehdä, nostettiin esille myös muun muassa jättipalsamin ja lupiinin poistaminen, Tikkalan keskustan kaunistaminen esimerkiksi pensailla, ympäristötaiteen tekeminen sekä ympäristöteemaisen ohjelman yhdistäminen laavujen kierrokseen. Myös niityn perustaminen kiinnosti paikalla olijoita.
Juhani Kuusela kertoi, että Ylä-Muuratjärvellä on jo puhuttu kylätalon läheisen riukuaidan uusimisesta, samoin luontopolku on ollut esillä.
– Kylätalon ympäristöön voisi tehdä noin puolen kilometrin mittaisen luontopolun, jonka varrella olisi infotauluja, Kuusela totesi.
Kestävät Kylät -hanke jatkuu ensi vuoden loppuun asti. Lisää tietoa aiheesta löytyy muun muassa Maaseudun Sivistysliiton nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
20.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
-Voisipa tehdä aikamatkan ja elää hetken menneiden sukupolvien aikaa tässä tilalla, Kartanon tilan viides isäntä Lassi Iistamo tuumaa.
Tilan historia ja sen entiset asukkaat ovat vahvasti läsnä Lassin ja avovaimonsa Julia Tyryn elämässä, vaikka tilan sekä sen asujien tulevaisuutta suunnitellaan nykyajan lähtökohdista käsin. Kumpikin on kiinnostunut tilan ja sen sukupolvien historiasta ja erityisesti Julia on tehnyt salapoliisityötä tilalta löytyneiden vanhojen kirjeiden ja muun materiaalin parissa.
Alun perin talo on ollut sotilasvirkatalo.
-Kartano on toiminut valtion sotilasvirkatalon lisäksi kouluna. Koska tila oli valtion omistama, täällä vieraili säännöllisesti virkamiehiä tarkastamassa asioita. Tämä edellytti huolellista asiakirjojen säilytystä, mikä on mahdollistanut tilan historian tarkan tutkimisen tänä päivänä. Tila oli siis aluksi vuokralla, mutta siirtyi myöhemmin yksityisomistukseen kun virkatalojärjestelmän purettiin ja virkatalot itsenäistyivät, Julia kertoo.
Kalle Liukkosella oli tilasta vuokrasopimus vuodesta 1882 lähtien ja vuonna 1902 hän antoi vuokraoikeuden vävypojalleen eli tyttärensä Alma Liukkosen miehelle Frans Evald Iivarille. Sukunimi muuttui myöhemmin Iistamoksi.
Frans Evaldin jälkeen tulivat Heikki, Matti, Jussi ja nyt Lassi.
Työhuoneen seinillä on kuvia menneistä sukupolvista.
– Frans Evaldin ja Alman elämä on ollut monella tavalla rankkaa. Perheen kolmesta lapsesta kaksi menehtyi nuorena. Poika meni sisällissodassa ja tytär kuoli keuhkotautiin. Heikki eli Lassin isopappa jäi vielä, onneksi, Julia pohtii.
Oven karmilla roikkuu kaunis, musta silkkipuku. Sen on Lassin isomummin Ennin peruja. Nuoret kertovat, että puvulla taitaa olla ikää noin 90 vuotta. Julia aikoo pukea silkkipuvun ylleen Keski-Suomen yrittäjäjuhlaan tulevana lauantaina, jos puvun kangas vaikuttaa tarpeeksi kestävältä.
-Enni oli Nurmisen sahan omistajien tyttäriä ja siinä talossa vietettiin heidän häitäänkin.
Kartanon tilalla on säilytetty vanhaa huolellisesti, sillä yläkerran vintistä on löytynyt muitakin tekstiileitä erinomaisessa kunnossa. Osa niistä päätyy hirsiseen rantasaunaan, joka on tarkoitus pystyttää rantaan ensi kesänä. Samalle paikalle, missä joskus ennen talonväen sauna on sijainnut.
Muitakin suunnitelmia talon pihapiirin suhteen on ja ne kaikki liittyvät historian säilyttämiseen.
-Haluamme palauttaa ympäristöä sellaiseksi kuin se on joskus ollut. Kaadoimme esimerkiksi tästä talon edestä puut pois, ja maisema Päijänteelle avautui. Tässä talon edessä oli entisaikaan niittyä. Korjauslistalla vanha aittarakennus on listalla kärkipäässä, koska se on jo vähän notkahtanut. Vanhaa ”pappalaakin” on tarkoitus laittaa ihan asumiskuntoon. Nykyisin taloa kutsutaan pappalaksi, mutta alun perin se on ollut talon työväen asuntoina. Omat vanhempani voisivat siinä mahdollisesti joskus sitten asua, ettei heidän tarvitse mennä hoitokotiin, Lassi suunnittelee.
Historian ja perinteiden kunnioittamista on sekin suunnitelma; entisaikaan ikäihmiset hoidettiin pitkälti kotona.
Tilan päärakennus, jossa tilan seuraava sukupolvi Lassi ja avovaimo Julia Tyry asuvat, on järjestyksessään kolmas. Seiniltä löytyy kehystettyjä kuvia, joissa näkyvät mäen törmälle rakennetut aiemmat päärakennukset, kuten ensimmäisenä rakennettu punainen hirsitalo. Seuraava päärakennus oli sävyltään vaalea, ja edeltäjäänsä hieman suurempi ”kartanomainen” talo. Muistoina entisistä asuinrakennuksista ovat vanhat huonekalut, jotka ovat edelleen käytössä.
Lassi Iistamolle on ollut aina selvää, että hän tulee jatkamaan Kartanon tilaa. Omien sanojensa mukaan hänet on siihen kasvatettu, eikä hänellä itsellään ole ollut mitään suunnitelmaa vastaan.
Julia Tyrylle maaseudulla asuminen on myös tuttua, sillä hänen juurensa ovat Tyryn tilalla Jämsässä.
Muutaman vuoden nuoripari kokeili asumista ”keskustassa” eli Korpilahden kirkonkylällä.
-Olihan siinä asumisessakin tietysti puolensa ja helppoutensa, mutta kyllä me tänne mielellämme muutimme.
-Kun oli asunut muutaman vuoden muualla, kotitilaa katseli uusin silmin. Tämä tuntui oikeasti omalta kodilta. Täällä riittää touhua vähän eri malliin, Lassi sanoo.
Lassi Iistamolla on oma yritys, joka tekee muun muassa maanrakennustöitä ja lumen aurauksia. Maataloutta tilalla harjoitetaan vielä Jussi Iistamon nimissä, mutta Lassi on ottanut vastuuta siitäkin puolesta ja sukupolvenvaihdos on tulossa, kunhan aika on otollinen.
Tilalla viljellään nykyisin muun muassa mustakauraa, jota käytetään hevosten ravintona sekä heinää hevosille. Markkina suuntautuu pääosin Keski-Suomen alueelle, mutta tuotteita myydään myös muualle Suomeen.
Julia auttaa kaikissa talon töissä, missä pystyy ja tekee osa-aikaista työtä Korpilahden S-marketissa.
-Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä 14-vuotiaasta saakka ja se tasapainottaa mukavasti työtä täällä kotona ja tilalla.
Tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat myös eläimet.
-Haluaisimme ottaa pihaan lampaita. Ne pitäisivät huolen myös talon edessä olevasta niitystä.
Lassi ehdottaa, että otamme kuvan ulkona navetan päädyssä, jossa näkyy vanhan navettarakennuksen jyhkeät kivet. Nämä nuoret osaavat todella arvostaa edellisten sukupolvien tekemää kovaa työtä.
Maarit Nurminen
17.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Päijätmoto Oy sai uudet yrittäjät joulukuun alussa, kun korpilahtelainen Ari Kauppinen ja joutsalainen Jussi Vanhalahti ryhtyivät vetämään Muuramessa toimivaa yritystä. Nuoret miehet omistavat yrityksen puoliksi.
– Olemme olleet molemmat tässä huoltomiehinä, minä kuusi vuotta ja Ari vähän pitempään, Jussi Vanhalahti kertoo. Ari Kauppinen sanoo aloittaneensa työt Päijätmotossa vuonna 2015, mutta olleensa välillä vuoden koulussa ja armeijassa.
– Edellinen omistaja halusi myydä Päijätmoton ja keskittyä toiseen yritykseensä. Hän tarjosi yritystä meille, ja ensin sanoimme, ettei meillä taida olla mahdollisuuksia ostaa yritystä. Lähdimme kuitenkin selvittelemään asiaa, tuoreet yrittäjät kertovat.
– Aikaisempaa kokemusta yrittämisestä meillä ei ole, eikä kummallakaan ole edes minkäänlaista kosketusta yrittämiseen sukulaistenkaan kautta. Aika paljon yrittäjäksi ryhtyminen arvelutti, mutta hyvin tämä on lähtenyt käyntiin. Huoltomiehinäkin hoidimme muun muassa laskutusta aika pitkälle itseksemme, joten ei tässä ole kauheasti uutta tullut. Käytännössä kirjanpitopuoli on meille ihan uutta, mutta kirjanpitäjältä saa hyvin neuvoja ja onneksi nykyään ei tarvitse hirveästi pyöritellä papereita, kun kaikki hoituu sähköisesti.
Yrityksen toimintaan uusilla yrittäjillä ei ole tarkoitus tehdä muutoksia. Päijätmotossa huolletaan edelleen veneitä, ja myös mönkijöitä, moottorikelkkoja ja ruohonleikkureita.
– Venepuoli on pääasia. Aluksi keskitymme enemmän veneiden huoltoon, mutta uusiakin veneitä meille on tulossa myyntiin, ja venemoottoreiden myynti on yksi iso osa toimintaa, Kauppinen ja Vanhalahti kertovat. Päijätmotolla on Mercuryn, Suzukin, Hondan ja Tohatsun edustus.
– Mönkijöitä ja moottorikelkkoja meillä huolletaan ehkä keskimäärin muutama kuukaudessa, ruohonleikkureita huolletaan lähinnä kesäisin.
Veneisiin teetetään määräaikaishuoltoja samaan tapaan kuin autoihin, veneiden määräaikaishuollot työllistävät etenkin keväisin ja syksyisin.
– Tämä ala on aika kausiluonteista. Kevät ja syksy ovat kiireisintä aikaa, kesällä on vähän rauhallisempaa, mutta töitä riittää kuitenkin. Talvet ovat hiljaisempia, tämä talvi näyttää nyt tässä vaiheessa aika hyvältä. Silloin, kun aloitin työt täällä, talvisin oli lomautuksiakin, Ari Kauppinen kertoo.
–Tämä ala lähti ylöspäin korona-aikana. Nyt myynnin puoli on hiljentynyt, mutta korona-aikana ostettuja veneitä käytetään huollossa säännöllisesti, Jussi Vanhalahti toteaa.
Jussi Vanhalahti on opiskellut pienkonekorjaajaksi Jämsänkoskella, Ari Kauppinen opiskeli autoalaa Jyväskylässä.
– Olin työharjoittelun autokorjaamossa, mutta kyllä nämä ovat mukavampia ja siistimpiä hommia, Kauppinen toteaa.
– Minulla oli koko ajan ajatuksenakin, etten ryhdy autohommia tekemään, Vanhalahti sanoo.
Molempien miesten mielestä veneiden huoltaminen on mukavampaa kuin autojen huoltaminen.
– Veneet ovat yksinkertaisempia kuin autot nykyään, mutta veneissäkin on jo paljon tietotekniikkaa. Ja aika lailla joka merkillä on omat testerinsä, miehet toteavat.
Puolentoista kuukauden yrittäjäkokemuksella nuoria miehiä ei ole ruvennut yrityksen osto kaduttamaan.
– Toivottavasti ei tarvitsekaan katua, Vanhalahti toteaa.
Tiina Lamminaho
14.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Hanketta hankaloittaa se, että hankealueella ja sen läheisyydessä on paljon Natura-alueita niin vesistöissä kuin maa-alueillakin, sekä suojeltuja perinnemaisemia. Hankkeen toteuttamiseksi eivät riitä normaalit lupamenettelyt, niittokin vaatii poikkeusluvan, hankevastaava Heikki Lamminaho Putkilahden kyläseurasta toteaa. Putkilahti – Päijänne -vesistön parannushankkeen tavoitteena on parantaa Putkilahden vesiluontoa ja pysäyttää vesistön rehevöityminen. Virtauksia on tarkoitus parantaa sekä Päijänteen ja Ylisjärven välisessä Kääjinsalmessa että Päijänteen ja Nokkosen välisessä Rupansalmessa.
– Kääjinsalmi on nyt paikoin alle metrin syvyinen. Se pitäisi saada yli kaksi metriä syväksi, Lamminaho kertoo.
– Virtauksista ei ole tutkittua tietoa, mutta sellaista puhutaan, että etelätuulella Vespuolentien sillan kohdalla vesi virtaisi Kääjinsalmessa Ylisjärvelle päin. Jos Ylisjärvestä tulee sisäjärvi, jonka vesi vaihtuu vain kevättulvien aikaan, ei vesi pysy raikkaana, Lamminaho sanoo ja kertoo, että Nokkosen kohdalla tilanne on lähes samanlainen; myös Rupansalmi on erittäin matala.
– Kun salmia syvennetään, paranee myös sekä kalastuksen että veneilyn mahdollisuudet. Tavoitteena onkin toteuttaa Kääjinsalmeen merkitty venereitti, Lamminaho toteaa.
Lamminahon mukaan hankkeen tarpeellisuudesta ollaan yksimielisiä. Putkilahden kyläseuran kumppaneina hankkeessa ovat Peuhan, Putkilahti-Ruotsulan sekä Ylisjärven osakaskunnat vesialueiden omistajina.
– Asiantuntijakumppanina suunnittelussa meillä on Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry. Heillä on kokemusta vastaavista hankkeista, joten yhdistys on meille erittäin tärkeä yhteistyökumppani, Lamminaho toteaa.
Tällä hetkellä hankkeessa on meneillään selvitys- ja suunnitteluvaihe. ELY-keskus on myöntänyt hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen 38 000 euron tuen, rahoitus tulee osittain EU:n maaseuturahastolta, osittain valtiolta. Seuraavien vaiheiden avustushakemukset on tarkoitus saada ELY-keskukselle tämän vuoden keväällä.
– Kääjinsalmi on Natura-aluetta ja Rupansalmen läheisyydessä on Natura-aluetta, joten vaaditaan tarkkoja selvityksiä, ja se on iso haaste, joka tuo lisäkustannuksia. Lupien saaminen toimenpiteille ei myöskään ole varmaa, Lamminaho toteaa.
– Kääjinsalmen ruoppaus on niin iso projekti, että se vaatii luvan myös AVI:lta. Koska Kääjinsalmea pitää syventää niin paljon, nousee sieltä valtavasti pohjamassaa. Se on kyllä hyvää maanparannusainetta, siinä on typpeä ja fosforia, mutta sen kuljetus pelloille pitää myös ratkaista.
Niiton suunnittelu on Lamminahon mukaan tehty ja sitä tarkennetaan vielä kevään aikana.
– Tavoitteena olisi, että pääsisimme niittämään ensimmäisen kerran tämän vuoden syksyllä. Niittoa olisi tarkoitus tehdä kolmena vuonna, Lamminaho kertoo. Salmien niitot rajataan uoman keskialueelle, joten
uhanalaisten lajien elinolosuhteissa ei aiheuteta muutoksia. Niitetyt vesikasvit siirretään peltoalueille aumoihin kuivumaan ja levitetään myöhemmin pelloille maanparannusaineena.
Ruoppaus on vuorossa aikaisintaan vuoden 2026 syksyllä, lupakäsittelyyn menee Heikki Lamminahon mukaan vähintään vuosi.
Vaikka hankkeen myöhempiinkin vaiheisiin saataisiin tukea ELY-keskukselta, kyläseura ja osakaskunnat tarvitsevat hankkeeseen omarahoitusosuuden. Niiton ja ruoppauksen osalta avustus voi olla 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Myös talkootyö voidaan laskea omarahoitusosuuteen.
– Niiton osalta omarahoitus ei ole sellainen peikko kuin ruoppauksen osalta. Tarkkaa tietoa oman raha tarpeesta ei vielä ole. Ruoppauksen osalta luvituskin maksaa paljon. Koska lupa tarvitaan Aluehallintovirastosta, sille tulee hintaa toistakymmentä tuhatta euroa, Heikki Lamminaho kertoo.
Putkilahden vesistöjen parannushanke on vuosien varrella kaatunut jo kaksi kertaa omarahoituksen puutteeseen.
– 1990-luvun lopulla hanke oli suunniteltu valmiiksi ja rahoituskin oli hankittu. Omarahoitusosuutta ei saatu kokoon, eikä rahoitusta Korpilahden kunnalta, ja hanke lopahti siihen. Samoin kävi vuonna 2004, Lamminaho kertoo.
Nyt tammikuussa kyläseura käynnistää vapaaehtoiseen lahjoitukseen perustuvan varainhankinnan.
– Sen lisäksi avustuksia on saatava lisää. Kartoitamme muun muassa olisiko metsäyhtiöillä, jotka omistavat maata vesistön valuma-alueilla, mahdollisuutta avustaa hanketta esimerkiksi luonnon ennallistamiseen varatuista rahoista. Myös Jyväskylän kaupungin puoleen on tarkoitus kääntyä, Lamminaho sanoo.
Hanketta esitellään tarkemmin Putkilahden kylätalossa kyläseuran järjestämässä tilaisuudessa torstai-iltana 16. tammikuuta kello 18.
Tiina Lamminaho
