Ikäihmiset toivovat lisää penkkejä Uuraisten torille

Ikäihmiset toivovat lisää penkkejä Uuraisten torille

Pienessä kunnassa onnistuu vielä tärkeän asian saattaminen asiasta vastuussa olevan viranhaltijan tietoon suhteellisen sutjakkaasti.
Viime viikolla vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Mariitta Kuitunen toi kirjallisen aloitteen Uuraisten tekniselle johtajalle Tiina Löytömäelle. Aloitteessa toivottiin selkeäsanaisesti penkkejä lisää torille ja kaikille niille alueille, joissa liikkuu ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia.
– Vaikka Uurainen on nuorekas kunta, tässä kirkonkylällä ikäihmisten määrä lisääntyy. Olisi tosi tärkeää, että jo kotiovesta lähtiessä tietää, että tarvittaessa pääsee jalkoja lepuuttamaan. Asia on ollut pitkään esillä ja tilanne esimerkiksi torilla on aika ajoin ollut parempi, mutta esimerkiksi viime kesänä huono, Mariitta Kuitunen sanoo.
Torilla on kiinteitä graniittipenkkejä, mutta ne ovat osin melko matalia, joista ylösnousu voi olla vaikeaa.
Kotiovesta ulos lähteminen on sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia ja edistää sitä, että siellä kotona pärjää mahdollisimman pitkään.
Aloitetta kipaisi vastaanottamaan myös kunnan tekninen isännöitsijä Markus Malmikallio ja olemasaolevien ja todennäköisesti tulevien penkkien paikkojen kartoitus alkoi heti.
– Meillä on tällä hetkellä parikymmentä penkkiä ympäri kylää. Ne jakaantuvat yhtä laajalle alueelle kuin on kevytväyliä. Peruspenkit maksavat 350 euroa kappale, eli kunnan talous ei muutaman lisäpenkin hankkimiseen kaadu. Toisaalta voisi myös kysyä vaikka joltain paikalliselta yritykseltä tarjousta, jos hankittaisiin kerralla useampi uuraislaisena tuotantona, Malmikallio suunnittelee.
Myös eri yrittäjien sponsoroimat nimikkopenkit, vaikka lahjoittajan laatalla varustettuna, olisi hyvä tapa lisätä keskustan toimivuutta ja viihtyisyyttä.
– Ilkivalta ei ole ollut Uuraisten penkkien riesana kuin hyvin vähäisessä määrin, ainakin nuoret ovat Uuraisilla fiksuja, Markus Malmikallio sanoo.
Vanhus- ja vammaisneuvosto on lakisääteinen elin, jollainen on oltava jokaisessa kunnassa ja jonka tehtävänä on seurata ja edistää ikäihmisten ja vammaisten elinoloja kunnassa, osallistua palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen sekä vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.
– Meillä on hyvä ja aktiivinen vanhus- ja vammaisneuvosto, joka tarttuu nimenomaan käytännön asioihin. Siihen kuuluu edustus molemmista eläkeläisjärjestöistä, seurakunnalta ja kunnalta. Ensi kesäkuussa valitaan vaalien jälkeen uusi neuvosto, kertoo neuvoston puheenjohtajana toimiva vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill.

Hanna Lahtinen

Talouden tasapainottamisohjelma mahdollistaa ylijäämäisen talousarvion vuodelle 2025

Talouden tasapainottamisohjelma mahdollistaa ylijäämäisen talousarvion vuodelle 2025

Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkama ja juuri luottamustoimessa aloittanut kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattila esittelivät Uuraisten kunnan talousarviota ja ennakoivat tilinpäätöstä viime viikolla helpottuneen positiivisissa tunnelmissa.
Kuntatalouden ennakoimattomuus on nykypäivää ja jossain vaiheessa vuotta näytti todella synkältä, nyt jo huomattavasti paremmalta.
Uuraisten kunnan valtuusto hyväksyi kesäkuussa talouden tasapainottamisohjelman vuosille 2025-2028. Taustalla oli yli miljoonan euron alijäämäinen tillinpäätös vuodelta 2023, ja vuosi 2024 on rakennettu myös alijäämäiseksi -165 000 euroa.
– Uurainen on onneksi vielä tilanteessa, jossa talouden tasapainottamista voidaan tehdä ennakoivasti ja oma-aloitteellisesti. kunnanjohtaja Juha Valkama sanoo.
Talousarvion laadintaa ohjasi kunnanvaltuuston hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma, josta ainoa merkittävä poikkeama on Kyynämöisten koulun määrärahojen sisällyttäminen talousarvioesitykseen. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, ettei Kyynämöisten koulun toiminta lakkaa 31.7.2025.
Yhteensä noin 400 000 euron säästötoimenpiteillä kyetään kompensoimaan kulujen arvioitua kasvua vuonna 2025.
Kunnanhallitus päätti myös esittää valtuustolle, että Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa 2025-2028 seurataan ja päivitetään vuosittain valtuustotasolla, viimeistään seuraavan vuoden talousarvion ja sitä seuraavien taloussuunnitelmavuosien laadintaohjeen hyväksymisen yhteydessä.
Talousarvioesityksen 2025 mukainen toimintakate on yhteensä -12 860 000 euroa. Toimintakate muodostuu toimintatuottojen (5 930 000 euroa) ja toimintakulujen (-18 791 000 euroa) erotuksesta, joka tulee kattaa pääasiassa verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintakatteen kasvua selittää suurimmaksi osaksi kunnan rahoitusosuus (296 000 euroa) Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueelle, mihin kunta saa vastaavan rahoituksen yleiskatteellisen valtionosuuden kautta.
Verotuloarvio vuodelle 2025 on 7 425 000 euroa. Valtionosuuksien arvioidaan vuonna 2025 olevan vajaat seitsemän miljoonaa euroa. Rahoitustuotot ja –kulut ovat -233 000 euroa. Kiinteistöveroprosenteissa ei tapahdu muutoksia, mutta tuloveroprosenttia korotettiin 9,0 prosentista 9,2 prosenttiin. Käytännössä veronkorotus tuo suurin piirtein sen summan, mikä olisi ollut Kyynämöisten koulun laskennallinen säästö vuodessa.
Kyynämöisten koulun lakkautustarve on nyt ainakin toistaiseksi väistynyt, eikä talousarvioon ole kirjattu mitään vuosimäärää, jonka jälkeen tilannetta mahdollisesti arvioitaisiin uudelleen. Prosessi on ollut aika ajoin kivulias, mutta myös rakentava. Kyynämöisten koulun oppilaiden vanhemmat ja kyläläiset aktivoituivat puolustamaan kouluaan.
–Minusta se kertoo kuntalaisten kiinnostuksesta, uskosta avoimuuteen ja demokratiaan sekä omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, mikä on todella hyvä asia, Samuli Mattila toteaa ja lisää, että kaikki mielipiteet ja perustelut niin puolesta kuin vastaan on kuultu ja niiden, sekä talouslukujen perusteella on muodostettu kokonaiskuva tilanteesta.
Vuosikatteeksi muodostuu 1 321 000 euroa. 1 159 000 euron poistojen jälkeen tilikauden tulos on talousarvion mukaisesti 177 000 euroa ylijäämäinen.
Uuraisten kunnan nettoinvestointimenot ovat ensi vuonna hyvin maltilliset, vain reilut 600 000 euroa. Investointeja kohdennetaan muun muassa yleisiin teihin ja kadunrakennukseen, vesi- ja viemärilaitokseen sekä opetus- ja kulttuuritoimen useisiin investointeihin. Lainan lyhennykset ovat noin 3,4 miljoonaa euroa. Tulorahoituksen, eli vuosikatteen, lisäksi rahoitustarvetta on tarkoitus kattaa velalla, jota on varauduttu nostamaan enintään kolme miljoonaa euroa. Kunta pystyy kuitenkin vähentämään velkaansa enemmän kuin ottaa uutta.
Uuraisten kunnanvaltuusto kokoontuu ensi maanantaina.

 

Manniset ostivat oman tunnelin

Manniset ostivat oman tunnelin

Toivakkalainen yritys Sora-Manninen osti tämän syksyn mielenkiintoisimman myyntikohteen Laukaasta, Nimittäin maa-alan, johon kuuluu käytöstä poistettu Pönttövuoren rautatietunneli.
Sora-Manninen Oy:n omistajat Pekka Manninen ja vanhempi osakas Ilkka Manninen ostivat Pönttövuoren metsä- ja rautatietunnelialueen mahdollistaakseen alueen kehittämisen ja kiviainesliiketoiminnan turvaamisen pitkällä aikavälillä. Alueen hankinta nähdään tärkeänä osana yrityksen kasvusuunnitelmia, ja sen avulla alueen toiminta voidaan pitää sujuvana sekä tehokkaana.
– Maa-alueen hankinta on meille tärkeä osa tulevaisuuden suunnitelmiamme. Tavoitteenamme on parantaa alueen infrastruktuuria sekä mahdollistaa kiviainesten turvallinen ja tehokas hyödyntäminen myös tulevaisuudessa. Tämän lisäksi alueella sijaitseva tunneli tarjoaa mielenkiintoisia kehittämismahdollisuuksia, jonka suhteen olemme hyvin avoimia, kertoo Sora-Manninen Oy:n yrittäjä Pekka Manninen.
Vaikka sorabisnes on Sora-Mannisen ydinosaamisaluetta, voi itse tunneliin kehkeytyä aivan toisenlasitakin toimintaa. Nyt käynnissä on ideointi- ja kartoitusvaihe ja tunnelinkehittämisideoita otetaan vastaan myös muilta. Ehdotuksia on jo tullutkin, hiihtotunnelista alkaen.
– Tottakai olemme halukkaita vuokraamaan tunnelin, mutta mietitään ja kuulostellaan nyt kuitenkin kaikessa rauhassa, mitä kaikkea tunneli voisi mahdollistaa, Manninen jatkaa.
Kohde myytiin avoimella tarjouskilpailulla huutokaupat.com verkkosivuilla ja lopullinen kauppahinta oli 299 000 euroa. Kiinteistökaupassa uudelle omistajalle siirtyy noin seitsemän hehtaarin alue, joka on pääasiassa kaavoittamatonta metsämaata.
– Pönttövuoren tunnelin ja sen ympäristö on myyntikohteena hyvin poikkeuksellinen ja sen vuoksi myynti herätti erittäin laajaa kiinnostusta. Olemme tyytyväisiä, että löysimme kohteelle ostajan, joka pystyy hyödyntämään kohdetta liiketoiminnassaan, toteaa kohteen myynnistä vastannut Senaatin asiantuntija Päivi Pulkkinen yhtiön tiedoteessa.
– Senaatti-kiinteistöillä on fiksua porukkaa, kaupantekoprosessi sujui sutjakkaasti ja yhteisymmärryksessä, Pakka Manninen kiittelee.
Sora-Mannisella on jo ennestään nyt hankittuun maa-alueeseen nojaavia maita alueella 11–12 hehtaarin verran, joten yrittäjä kiinnostui alueesta tunneleineen heti, kun se tuli huutokauppaan.
– Arvasin, että kohde herättää kiinnostusta ja hinta asettui aika lailla niille kohdille kuin arvelinkin, Pekka Manninen sanoo. Hiukan hän kuitenkin yllättyi kaupanteon jälkeisestä kiinnostuksesta ja siitä kuinka tärkeä tunneli on keskisuomalaisille.
– Olen nähnyt jotain vanhoja filmejä, joissa höyryjuna puksuttaa tunnelista, onhan se siisti ja kiehtova näky ja aikoinaan sen louhiminen työllisti paljon väkeä. Itse en ole vielä päässyt tunnelia päästä päähän kävelemään, mutta pian täytyy mennä tutkimaan, Manninen lisää.
Kun Pönttövuoren vanha tunneli valmistui vuonna 1917, se oli Suomen pisin, noin 1,2 kilometriä pitkä ja nelisen metriä leveä. Uudenaikaiselle junaliikenteelle vanha tunneli oli kuitenkin liian kapea ja matala, eikä sitä kannattanut laajentaa. Noin sadan metrin päähän rakennettiin Pönttövuoren uusi tunneli. Junaliikenne tunnelissa loppui vuonna 1995, kun Pieksämäki–Jyväskylä-rata sähköistettiin. Tällä hetkellä tunneli ei ole täysin turvallinen, sillä sitä ei ole kunnostettu 30 vuoteen.
Sora-Mannisen juuret ulottuvat vuoteen 1968 saakka, jolloin Ilkka Manninen perusti Maansiirtoliike Ilkka Mannisen. Vuonna 1985 yritys muuttui Maansiirto Ilkka Manninen Ky:ksi. Vuoden 2010 alussa yrityksessä tapahtui sukupolvenvaihdos, jolloin yritysmuoto muuttui osakeyhtiöksi ja nimi muuttui Sora-Manninen Oy:ksi, jonka toimitusjohtajana toimii Pekka Manninen.
Toiminta on hallitusti laajentunut ja sora- ja maa-ainesalueita on hankittu lisää. Hiekkaa, soraa ja mursketta toimitetaan Laukaan Pönttövuoren ja Toivakan lisäksi Muuramen Isolahdesta, Vesangasta, Hirvaskankaalta, Kuusaasta, Tikkakoskelta, Oravasaaresta ja Joutsasta. Sora-Manninen työllistää kausiluonteisesti 10–20 työntekijää.
Rautatiet ovat liittyneen yrityksen toimintaan viime aikoina muutenkin.
– Destiat ratahankkeet ovat olleet iso työllistäjä, koko kesä touhuttiin ratojen kimpussa Lievestuoreen suunnalla, pääasiassa öisin. Olemme kunnostaneet esimerkiksi ratapihoja ja penkereitä, Pekka Manninen kertoo.
Sora-Manninen toimittaa myös betonilajikkeita useille eri yrityksille.

Hanna Lahtinen

Turhia huoli-ilmoituksia ei ole: Kaveria ei jätetä tänäänkään

Turhia huoli-ilmoituksia ei ole: Kaveria ei jätetä tänäänkään

Hyvinvointialueet ovat järjestäneet lähes kaikkien suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut vuoden 2023 alusta lähtien. Käynnistysvaikeuksia ja kasvukipuja on ollut, mutta myös onnistumisia ja aitoa tahtoa tehdä asiat hyvin.
Pari viikkoa sitten Uuraisilla osallistuttiin etäyhteydellä Hyvinvointialueen kuntaneuvotteluihin yhdessä Petäjäveden, Multian, Keuruun ja Jämsän kansa. Yhdessä pohdittiin, miten milläkin osa- alueella on mennyt ja mitkä asiat ovat missäkin kunnassa onnistumisia tai haasteita. Yllätys ei ollut, että Uuraisilla toimiva terveysasema on edelleenkin se, mihin ollaan erityisen tyytyväisiä. Plussapuolella hyvinvoinnin kannalta ovat myös monipuoliset liikuntamahdollisuudet, aktiivinen järjestötoiminta, joustava organisaatio ja hyvä perusopetuksen taso. Haasteita ovat järjestöpuolella aktiivien ikääntyminen, sekä kautta linjan resurssien, eli käytännössä rahan puute ja sen seuraukset.
Esittelyssä oli myös kehitteillä oleva hyvinvointitarjotin, jonka tavoitteena on koota erityisesti kolmannen sektorin toimijat samasta paikasta tavoitettaviksi ja jonka työkaluna toimii Lähellä.fi-palvelu.
Yhteisen osuuden jälkeen jakauduttiin ryhmiin pohtimaan ajankohtaisia asioita. Ikääntyvien ryhmän keskusteluissa nousi esiin huoli huolesta.
Useimmille meistä tulee elämässä vastaan tilanteita, jolloin olemme huolissamme läheisestämme. Jokin asia perheenjäsenen, kaverin tai tuttavan käytöksessä herättää huolta ja vaivaa mieltä. Asiaa ei kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa yksin pohtimaan. Keskustelu asianomaisen kanssa on totta kai luontevin vaihtoehto, mutta aina se ei tuota tulosta ja huolen kohteen omaa yhteydenottoa esimerkiksi hyvinvointialueen palveluihin.
Huoli-ilmoitus on yksi reitti päästä asiakas- ja palveluohjauksen piiriin, jossa asiakasta ohjataan yksilöllisesti ja hänen palvelutarpeensa selvitetään RAI-toimintakykymittaristoa hyödyntäen. Tarvittava tuki- ja palvelukokonaisuus suunnitellaan yhdessä asiakkaan, läheisten tai muun verkoston kanssa.
Lastensuojelu- tai mielenterveyshuoli-ilmoitukset ovat tutumpia, mutta jos esimerkiksi naapurissa asuvan vanhuksen tilanne mietityttää, niin huoli-ilmoitus hänestä kertoo välittämisestä.
– Moni ikääntyvä ihminen kokee epävarmuutta omasta pärjäämisestään, varsinkin jos ei ole lapsia tai muita läheisiä lähellä. Niin moni asia on muuttunut, että yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta ja se saattaa lykkääntyä ja kynnys kasvaa, Aino Arponen Eläkkeensaajista kertoo.
– Kaikkein helpointa huoli-ilmoitus on tehdä soittamalla hyvinvointialeen huoli-ilmoitusnumeroon. Huoli voi liittyä melkein mihin vaan. Huoli voi olla itsestä, läheisestä, naapurista, ei tarvitse yhtään miettiä, voinko minä soittaa, turhia huolipuheluja ei ole. Myös me ammattilaiset soitamme huolipuheluja, kun tiedämme, että nyt on sellainen asia, mitä en voi itse hoitaa, sanoo hyvinvointialueen pohjoisen alueen varhaisen tuen palveluvastaava Satu Rautio-Hämäläinen.
– Matalalla kynnyksellä kannattaa soittaa, siellä vastaavat ammattilaiset, jotka ottavat huolen vakavasti. helluntaiseurakunnan pastori Jyrki Hakonen lisää.
– Minusta ainakin olisi erittäin hyvä, jos minusta tehtäisiin huoli-ilmoitus, jos siihen tulee tarvetta. Se on välittämistä, lisää Mirja Kaartinen SPR:stä.
Uuraisilla puhelinnumero on 014 266 3081.
– Tämä numero kannattaa pistää ihan jääkaapin oveen, koskaan ei tiedä, milloin sille on tarvetta, Aino Arponen päättää.
Ensi viikon lehdessä kooste Toivakan kuntakuulemisesta.

Hanna Lahtinen

Lisätietoa:
Huoli läheisestä | Keski-Suomen hyvinvointialue

Nuori Mauri Sariola oli Ruuhimäen koululla opettajana

Nuori Mauri Sariola oli Ruuhimäen koululla opettajana

Kirjailija Mauri Sariolan syntymän satavuotisjuhlan merkeissä järjestettiin Toivakan Ruuhimäen kylätalolla muistelemistapahtuma. Tilaisuuden tervetulosanat lausui Ruuhimäen kyläseuran puheenjohtaja Leena Rouhiainen.
Ruuhimäen muistelutilaisuudesta muodostui mukava kokonaisuus. Tilaisuuden alussa katsottiin dokumenttiohjaaja Esa Sirosen elokuva Mauri Sariolan elämästä. Sariola oli värikäs hahmo ja jätti opettajana muistijälkensä Ruuhimäen silloisen koulun oppilaisiin Toivakassa. Sariola-iltaan kokoontui noin 50 vierasta.
Pentti Suuronen kertoi Sariolan tulleen koulun opettajaksi 30-vuotiaana vuonna 1954 ja hän vaikutti koululla kevättalven ajan.
– Tällä entisellä kyläkoululla on nyt tehty remonttia ja sen yhteydessä on vanha hirsiseinä otettu näkyville. Seinä oli tällainen Sariolan opettajana ollessa. Sariola oli melko tiukka opettaja. Kerran pojat olivat menneet kellariin pelejään pelaamaan ja Sariola yllätti heidät sieltä. No rangaistushan siitä pojille tuli.
Sirkka Ketonen ei ollut Sariolan oppilaita, mutta muistaa Sariolan vierailleen heidän naapurissaan varsin tiheään. Ketoselle oli selvinnyt, että ne olivat opettajan riiuureissuja, jotka eivät kuitenkaan johtaneet pidempään suhteeseen. Paikalla olleet sen aikaiset oppilaat kertoivat Sariolan opettaneen heille myös sivistyssanoja. Joissakin tilanteissa Sariola kysyi vapaaehtoisia ilmoittautumaan, kertomatta mitä nämä joutuisivat tekemään. Ilmoittautuneet joutuivat sitten saunan pesuun tai siivoamaan Sariolan huonetta.
Arja Otsala os. Oksanen kertoi saaneensa kyytiä Sariolan olkapäillä istuen. Sitä ei varmasti moni ollut kokenut.
Näyttelijänä tunnetuksi tullut Mikko Kauranen innostui, kun kuuli tulossa olevasta Sariola-illasta. Luettuaan Sariolan kirjaa Sumua Susikosken yllä, hän päätti tehdä siitä lukudraaman, jonka teksti tulisi suoraan kyseisestä kirjasta. Hän ehdotti asiaa kyläseuralaisille ja sai luvan järjestää esityksen Sariola-iltaan. Lukudraaman esiintyjänä poliisipäällikkö Viertona oli Pentti Suuronen, rikostarkastaja Susikoskena Risto Puumalainen ja kertojana Mikko Kauranen. Lukudraama, joka kertoi koskeen heitetyn naisen surmatutkimuksista, onnistui hyvin.
Lukudraama kuulosti aivan siltä, kuin entisajan radiokuunnelmat, joita lapsina nukkumaan mennessä pimeässä huoneessa kuunneltiin.
Illan väliajalla saatiin nauttia Kyläseuran kahvilan anneista.

Veikko Ripatti