Alueelta arkistot - Paikallisuutiset.fi

Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta

Toimitus — Wed, 29 Apr 2026 10:21:22 +0000

Keväällä tuli julki uutinen, joka hätkäytti. Kaikki ne yli 100-vuotiaat, joille ei löydy osoitetta, perhettä tai asiainhoitajaa, poistetaan väestörekisteristä ellei muuta ilmene 24. maaliskuuta mennessä. Uutinen oli hätkähdyttävä kahdella tapaa: miten viranomainen voi tehdä tällaista, jos ei todellakaan ole varmuutta ihmisen kuolemasta ja miten tällainen ”katoaminen” byrokratia-Suomessa on ylipäätään mahdollista?

Petäjävesi-lehden, Paikallisuutisten ja Korpilahti-lehden toimitus päätti ottaa selvää, mistä on kysymys. Ja selvisihän asia lopulta.

Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisterin johtaja Tuomas Palola tietää, että kyse on ihmisistä, jotka pääsääntöisesti muuttivat Suomesta 1920-luvulla eivätkä ilmoittaneet uutta osoitetta, joka saattoi olla esimerkiksi Kanada tai Yhdysvallat. Esimerkiksi vuosina 1860-1920 Pohjois-Amerikkaan muutti noin 330 000 suomalaista. Palolan mukaan DVV-systeemi perustuu siihen, että ihmisen ei voida olettaa olevan enää hengissä.

Jos esimerkiksi lähti Suomessa 1924, olisi nyt yli 100-vuotias. Digi- ja väestötietoviraston (DVV) listoista näkyy, että esimerkiksi Korpilahden, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten osalta kyse on ihmisistä, jotka olivat syntyneet 1921 tai 1922. Nythän heidät on siis jullistettu kuolleeksi, kun uutta heidän osaltaan ei määräaikaan mennessä ilmaantunut.

Palolan mukaan koko ajan Suomessa olleiden osalta ”mysteeri” on suurempi. Heidän kohdallaan kysymys voi olla monesta asiasta: joku muutto on ennen henkilötunnusaikaa jäänyt rekisteröimättä, muuttanut henkiläö on vaihtanut sukunimeään ja jäänyt näin elämään mutta rekisterin ulkopuolelle sekä vanhalla että uudella paikkakunnalla ilman, että kukaan on osannut yhdistää näitä henkilöitä toisiinsa.

Suomessa julistetaan joka vuosi suuri määrä ihmisiä kuolleeksi. Työn hoitaa siis Digi- ja väestötietovirasto, joka kyselee julkisesti kaikkien yli 100-vuotiaiden, joiden elossaolosta ei löydy tietoa kuluneen viiden vuoden ajalta, perään. Tänä vuonna kyseessä oli 2 123 vuosina 1920–22 syntynyttä suomalaista. Yksittäisillä seurakunnilla näitä tilastoja ei ole. Sen sijaan tiedetään, että Uurasilla asuu ja elää nyt kolme yli 100-vuotiasta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisten virallista kuolintietoa tarvitsevat muun muassa Verohallinto, Kela, Traficom, THL, seurakunnat, kunnat, terveydenhuollon yksiköt, eläkevakuutusyhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt. Kun kuulutuksen aikaraja käy umpeen, lähes jokainen viraston mainitsemista suomalaisista kirjataan kuolleeksi. Heille merkitään kuolinpäivä ja kuolleeksijulistamistieto rekisteröidään väestötietojärjestelmään.

Lain mukaan kuolinpäiväksi on määrättävä 1. päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.

Ihan aukoton systeemi ei ole, sillä ainakin kerran ihmisen kuolleeksi julistamisen jälkeen on tullut tietoa, että henkilö onkin elossa.

-Muutama huti on tullut, Palola vahvistaa.

Väestörekisteri oli pitkään hajautettuna eri rekisterinpitäjien aineistoissa, kunnes 1. lokakuuta 1999, minkä jälkeen kaikkien elävien rekisteritiedot ovat keskittyneet yhteen järjestelmään, 1970-luvun alussa perustettuun väestötietojärjestelmään. Kuolleiksi julistamisia on toteutettu säännöllisesti toisen maailmansodan jälkeen.

Suomessa on noin 1 200 yli 100-vuotiasta.

Kuvassa Uuraisten hautausmaan muualle haudattujen muistomerkki.

Uusimman listan kuoliaaksi julistetut Korpilahden, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten osalta ovat seuraavat:

Korpilahti: Senja Kaarina Jaakkola, syntynyt 6. tammikuuta 1921.

Petäjävesi: Mirja Rebekka Hyytiäinen 17.5.1921, Veikko Viljami Karjukoski 10.6.1921 ja Katarina Irene Keljo 7.1.1922.

Toivakka: Taimi Irene Kärnä 23.12.1921 ja Viljo Johannes Mäkelä 6.7.1920.

Uurainen: Taimi Marjatta Honkanen, syntynyt 6. tammikuuta 1922, Sirkka Oksanen 10.2.1922 ja Eeva Maria Pokela 24.5. 1922.

Seppo Pänkäläinen

Jos näissä nimissä on yhtään tuttua tai sukunimi kuulostaa tutulta yhdistettynä paikkakuntaan, ota yhteyttä seppo.pankalainen@netti.fi.

Artikkeli Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Leikkaamalla ja lannoittamalla parempaa satoa ja terveempiä puita

Toimitus — Tue, 28 Apr 2026 11:25:17 +0000

Uuraisten Martat järjesti viime viikolla koulutustilaisuuden hedelmäpuiden leikkaamisesta. Suosittuun kahden tunnin pikakoulutukseen saapui parisenkymmentä innokasta puutarhaharrastajaa Uuraisilta ja Saarijärveltä. Valkolalaisen Päivin Puskan ja Pensaan yrittäjä Päivi Kautto opasti oikeaoppiseen ja -aikaiseen leikkaamiseen Sirpa ja Hanna Aution pihoissa Palsankylällä.
Koulutuksessa jätettiin leikkaamatta pihoissa olleet luumu- ja kirsikkapuut, koska niiden leikkuuaika ei ole keväällä, vaan elokuun lopun ja syyskuun aikana. Omenapuut ja päärynäpuut sen sijaan on hyvä leikata keväisin maalis-huhtikuussa, ja syysleikkauksen voi tehdä samaan aikaan luumu- ja kirsikkapuiden kanssa. Syysleikkauksen jäljiltä puut tekevät vähemmän vesiversoa. Tänä keväänä on eletty myös hyvin lämpimiä päiviä, ja kevät tuntuu olevan aikaisessa. Kotipuutarhurinkin kannattaa seurata tiettyä ennusmerkkiä, joka kertoo, ettei puuta enää kannata leikata tänä keväänä.
– Yleensä äärimmilleen turvonneet silmut ovat sen merkki, että leikkausta kannattaa jo välttää. Omenapuu ei kuitenkaan ole hirveän nuuka, joten pienimuotoinen leikkaaminen ei haittaa. Isoja oksia ei kuitenkaan kannata sinä vaiheessa enää leikata, kertoo Päivi Kautto.
Aurinkoinen sääkään ei välttämättä kerro, että leikkaaminen olisi myöhäistä. Yöpakkaset ja routa vaikuttavat pitkään.
– Vaikka lumet lähtivät aikaisin ja nyt on ollut lämpöisiä kelejä, maa on vielä aika jäässä ja on ollut öisiä pakkasia. Vielä pystyy siis leikkaamaan lämpimästä säästä huolimatta, Kautto toteaa.
Eniten omenapuita tuhoaa sekä sadon paino syksyllä että lumen paino talvella. Leikkauksen yksi tavoite onkin ohjata kasvua niin, että puussa olisi terveet, tukevat oksat, jotka kestävät näitä painolasteja. Hyvin leikattu puu myös tuulettuu sopivasti.
Leikatessa oksista ei kannata jättää jälkeen minkäänlaisia tappeja. Jos kokonaan poistettavan oksan leikkaa aivan tyveä myöten pois, puun kuori kasvaa lopulta suojaavaksi kerrokseksi leikkausjäljen päälle.
– Hillittykasvuiselle puulle suositellaan myös raakileharvennusta eli sitä, että osa pikkuraakileista poistetaan heinäkuun puolella. Puu jaksaa näin kantaa paremmin satoa ja kypsyttää omenansa, Kautto ohjeistaa.
Leikkaamisen ja lannoittamisen lisäksi hedelmäpuut kaipaavat toki muutakin hoitoa. Sateen jälkeen hedelmäpuista voi pehmeällä harjalla hankailla jäkälää pois, jos sitä alkaa kasvaa puussa runsaasti. Harmittomalta vaikuttava jäkälä voi lisääntyessään toimia oivallisena erilaisten ötököiden munien talvehtimispaikkana. Omenapuussa talvehtivat muun muassa kirvat ja kempit. Kempit heikentävät puuta, koska ne imevät siitä nesteitä. Kolmas jäkälän alle suojautuva hyönteinen on omenapuupunkki, jota ei voi paljaalla silmällä nähdä. Maassa taas talvehtivat muun muassa omenakääriäinen ja pihlajanmarjakoi. Viimeksi mainittu on hyönteinen, joka nimensä mukaisesti viihtyy pihlajassa.
– Monesti tehdään se virhe, että pihasta kaadetaan pihlajat pois, kun pihlajanmarjakoi tekee tuhoja omenalle. Pihlaja nimenomaan kannattaa pitää pihamaalla, jotta koi ei asettuisi omenapuuhun, Kautto neuvoo.
Kun omenapuun hankkii, sille kannattaa asentaa kunnon tukipuut muutamaksi vuodeksi. Puulle kannattaa myös tehdä istutuksen yhteydessä istutusleikkaus, jotta sen saa haaromaan kunnolla. Istutusleikkaus kiihdyttää puun haaromista. Lehtivaiheessa olevalle puulle istutusleikkauksen voi tehdä seuraavana keväänä, kun puu on silmuvaiheessa.
Kurssilla olivat mukana myös Karita Talvilahti ja Piia Piilonen Lannevedeltä. Molemmilla on kotona useita, monen ikäisiä omenapuita, ja kurssilta tarttui mukaan uusia oppeja puiden hoitamiseen. Kotipuiden tuottamista omenista Talvilahti ja Piilonen ovat tehneet mehua yhteiseksi hankitulla puristimella, mutta paljon omenaa menee myös suoraan syöntiin sekä hevosille.
– Puiden hoitaminen on ihan mukavaa hommaa, mutta isommissa puissa alkaa olla jo aika paljon työtä. Nyt kun näillä opeilla aloittaa, pienempien puiden kanssa pärjää sitten tulevaisuudessa jo hyvin, Piia Piilonen pohtii.

Hanna Autio

Artikkeli Leikkaamalla ja lannoittamalla parempaa satoa ja terveempiä puita julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Apteekkien talous tiukoilla

toimitus — Mon, 27 Apr 2026 12:04:54 +0000

Tiina Lamminaho

Korpilahden apteekin Luhangan sivuapteekki oli avoinna viimeistä kertaa maaliskuun viimeisenä päivänä.
– Luhangan apteekki piti lopettaa kannattamattomana, en pystynyt enää pitämään sitä avoinna. Luhankalaisten puolesta tietenkin harmittaa, heitä pystymme nyt palvelemaan toki verkkoapteekin kautta, Korpilahden apteekkari Lauri Viitanen sanoo.
Apteekkariliiton mukaan apteekkien talous on ollut paineessa jo pitkään ja tällä hetkellä apteekkien talouteen kohdistuu useita samanaikaisia heikennyksiä. Luhangan apteekin lisäksi Apteekkariliiton tiedossa on 13 muuta apteekkia, jotka on suljettu tai päätetty sulkea, liiton mukaan lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea arvioi jopa 117 apteekin olevan vaarassa muuttua kannattamattomaksi. Apteekkien talouteen vaikuttavat muun muassa reseptilääkkeiden lääketaksan muutokset, apteekkiverotuksen muutokset sekä joidenkin itsehoitolääkkeiden myynnin salliminen muuallakin kuin apteekeissa.
– Apteekkitalousuudistuksen kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta toki ne heikentävät myös Korpilahden apteekin tilannetta, Viitanen toteaa, mutta sanoo olevansa positiivisella mielellä Korpilahden apteekin suhteen.
– Loppujen lopuksihan apteekin kohtalon ratkaisevat asiakkaat, kuten minkä tahansa muunkin yrityksen.

Korpilahden apteekissa on Viitasen mukaan tehty jo toimenpiteitä, joilla kannattavuutta yritetään varmistaa.
– Pidensimme aukioloaikoja hieman, eli nyt olemme maanantaisin ja perjantaisin avoinna kello 18 asti. Nyt meillä on myös sairaanhoitajan vastaanotto apteekissa, samoin rokotuspalvelua. Meidän henkilökunnastamme kolme farmaseuttia ja proviisori on saanut rokotusluvat, eli meillä on täällä arkisin aina paikalla joku, joka voi antaa rokotuksen, Viitanen kertoo.
– Sairaanhoitajan vastaanotto on löydetty hyvin, samoin apteekin omaa rokotuspalvelua on jo käytetty. Meiltä on haettu muun muassa punkkirokotuksia ja vyöruusurokotuksia.
Korpilahden apteekki palvelee myös verkossa, Viitasen mukaan verkkokauppakin on löydetty hyvin.
– Myös verkkokaupasta saa neuvontaa. Lääkeneuvonnalla on iso rooli apteekin toiminnassa, ja tarvittaessa voimme ohjata asiakkaita eteenpäin. Kun Korpilahden terveyskeskus menee kiinni toukokuun lopussa, apteekin rooli korostuu entisestään, Viitanen toteaa.

Itsehoitolääkkeiden myynnin laajennus apteekkien ulkopuolelle ei Viitasen mukaan tue rationaalista lääkehoitoa.
– Itsehoitolääkkeiden ostamisessa vähittäistavarakaupasta on vaaratekijöitä, toki meiltä saa edelleen neuvontaa myös niiden lääkkeiden käytössä, säilyväthän ne meilläkin myynnissä, Viitanen sanoo.
– Sitä ei vielä tiedä, hakevatko kaupat lupia lääkkeiden myyntiin, tai laittavatko yritykset lääkkeitä myyntiin vähittäistavarakauppoihin. Sen näkee ensi vuonna.
Yhtenä positiivisena asiana Korpilahden apteekin kannalta Viitanen kertoo, että Korpilahden apteekki saa jatkaa edelleen vanhuspalvelun annosjakelua Korpilahden alueella.
– Sopimus hyvinvointialueen kanssa on jatkumassa. Sekin tuo meille taloudellista turvaa, Viitanen sanoo.
– Tämä vuosi näyttää, miten kannattavuus kehittyy uudistusten seurauksena, ja ensi vuosi näyttää, mitä tiettyjen itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen apteekkien ulkopuolelle tuo tullessaan. Haluan suhtautua positiivisesti Korpilahden apteekin tulevaisuuteen, ja kyllä minä yrittäjänä ainakin yritän, että apteekki täällä jatkaisi.

Artikkeli Apteekkien talous tiukoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Könkköjoelta löytyy arvokasta luontoa

toimitus — Mon, 27 Apr 2026 11:57:48 +0000

Tiina Lamminaho

– Huhtiasta Karikkoselkään virtaava Könkköjoki on kyllä yksi merkittävimpiä Petäjäveden luontokohteita, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi toteavat ja kertovat, että joelta löytyy sekä arvokasta luontoa että kiinnostavaa historiaa.
– Myllykoskeen on rakennettu ensimmäinen mylly jo lähes kaksisataa vuotta sitten. Petäjäveden varapastori Strömborg perusti jokeen myllyn ja sahan vuonna 1834. Karikon sahan toiminta Sahakoskessa oli suurimmillaan 1800-luvun loppupuolella, silloin se oli iso saha, miehet kertovat.
– 1960-luvulla oli vielä näkyvissä, että alueella on jotain toimintaa ollut. Myllystä oli jäljellä myllynkiviä ja sahasta purukasoja, Pentti Valkeajärvi muistelee.
– Nyt jäljellä ei ole enää mitään sahasta, eikä myllystäkään. Paikalla on lehtomaista, vanhaa metsää, joka olisi arvokas suojelukohde.
Joen alajuoksulla, entisen sahan paikkeilla on paljon lahopuuta, jossa viihtyvät monet harvinaiset lajit, niin eläimet kuin kasvitkin.
– Alueella on lahopuuta sekä pystyssä että kaatuneena, ja monenlaisia jäkäliä, sammaleita ja kääpiä. Linnusto joen alajuoksulla on rehevän metsän linnustoa, muun muassa kerttuja ja useita lajeja tikkoja, valkoselkätikkakin on alueella pesinyt. Samoin isokoskelo-, telkkä- ja sinisorsapoikueet viihtyvät joella, Lauri Ijäs kertoo.
– Alueella on nähty myös liito-oravia ja viime vuosia joen yläjuoksulla on ruvennut pesimään majava. Se on ruvennut patoamaan Huhtia-järveä ja katsonut, että Könkkölän talon yläpuolella on sopiva padon paikka.
Könkköjoella näkee myös monenlaisia korentoja, jopa harvinaista kirjojokikorentoa.
– Korentoja on myös ylempänä joella, siellä vesi virtaa hitaammin, joten siellä tapaa myös järvien ja lampien lajistoa, Lauri Ijäs toteaa.

– Yksi osa jokea on kala-asia, Pentti Valkeajärvi toteaa ja kertoo, että nykyään taimen lisääntyy luontaisesti Könkköjoessa.
– Ensimmäisen kerran taimenia istutettiin Könkköjokeen vuonna 1959, poikaset tuotiin Taivalkoskelta. Sittemmin jokeen on istutettu keskisuomalaisia taimenenpoikasia, 2000-luvulla istutuksia ei ole enää tehty. Joen taimenkanta tulee toimeen omillaan, Pentti Valkeajärvi kertoo.
– Vuodesta 2006 lähtien Könkköjoki on ollut Villi taimen pro -kohde. Vuosittain koskella käy satakunta pyydystä ja päästä -kalastajaa hakemassa elämyksiä. Könkköjokeen nousee myös kuore kutemaan, sitäkin moni käy pyydystämässä.
Joen vartta seurailevat kalastajien polut, joita hyödyntämällä Ijäksen ja Valkeajärven mukaan Könkköjoelle saataisiin luontopolku.
– Könkkölän talon kohdalla joen ylittää kahdesta isosta tukista tehdyt porraspuut. Jos alueelle tehtäisiin luontopolku, siihen pitäisi saada turvallisempi silta. Sahakosken kohdallahan on silta, jonka yli voi mennä kävellen ja pyörällä, vaikka tällä hetkellä siitä ei saakaan autolla ajaa. Jos Könkkölän talon kohdalla porraspuita parannettaisiin turvallisemmaksi sillaksi, luontopolulle saisi hyvän lenkin, miehet kertovat.
– Luontopolun varteen voisi laittaa opastauluja sekä alueen luonnosta ja siellä viihtyvistä lajeista että alueen historiasta. Alue sopisi hyvin luontoretkeilyyn, onhan joki luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi vesi- ja maisemakohteeksi. Huhtia-järvikin sopisi vaikka kanoottiretken kohteeksi, siellä on kivoja saaria ja monipuolista linnustoa.

Artikkeli Könkköjoelta löytyy arvokasta luontoa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kansainvälinen vaihto avarsi näkökulmia nuorisotyöhön

Toimitus — Tue, 14 Apr 2026 06:31:19 +0000

Uuraisten nuorisotalon työntekijät pääsivät maaliskuussa tutustumaan luxemburgilaiseen nuorisotyöhön Erasmus+ -vaihdon kautta. Matka tarjosi uusia ideoita arkeen, rohkeutta kokeilla uutta sekä vahvisti käsitystä siitä, että nuorten hyvinvointi on yhteinen tavoite yli rajojen.
Maaliskuun alussa neljän hengen ryhmä Uuraisilta ja Saarijärveltä suuntasi matkalle Luxembourgiin. Mukana olivat Uuraisten nuorisotalon työntekijät Aatu Mäkinen ja Iida Kuusenmäki, Piispalan kansainvälisen nuorisotyön koordinaattori Verneri Anttila sekä Saarijärven etsivä nuorisotyöntekijä Elina Sipilä. Vaihto toteutettiin Erasmus+ -ohjelman tuella.
Matkan aikana ryhmä tutustui paikalliseen nuorisojärjestöön Nordstadjugend.luxemburgiin sekä alueen nuorisotiloihin. Vierailukohteita oli yhteensä 12, ja jokainen niistä oli omanlaisensa.
Osa tiloista muistutti kuitenkin yllättävän paljon Uuraisten omaa Nuokkaria: värikäs, nuorten näköinen ja viihtyisä ympäristö oli monessa paikassa keskiössä.
– Oli tärkeää nähdä, miten ulkomailla ja erityisesti Luxemburgissa toimitaan nuorten kanssa. Huomasimme nopeasti, että haasteet ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa, kertoo Iida Kuusenmäki.
Sekä Suomessa että Luxemburgissa nuorisotyöntekijät painivat saman ilmiön kanssa, nuoria on yhä vaikeampi saada innostumaan yhteisestä tekemisestä. Samalla toimintatavat olivat monin osin tuttuja. Esimerkiksi nuorisotalojen arjessa kahden valvojan malli koettiin molemmissa maissa tärkeäksi turvallisuuden ja rauhallisen ilmapiirin kannalta.
Merkittävimpiä eroja löytyi resursseista. Luxemburgissa nuorisotyöhön on käytettävissä enemmän rahaa ja materiaaleja, mikä näkyy toiminnan laajuudessa. Yksi kiinnostava esimerkki oli liikkuva nuorisotyö: järjestöillä on käytössään autoja, joiden mukana nuorisotoiminta viedään myös syrjemmällä asuvien nuorten luo.
– Se on hieno konsepti, joka varmistaa, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus osallistua toimintaan asuinpaikasta riippumatta, Iida kuvailee.
Luxemburgissa nuorisotyö on ulkoistettu kunnilta järjestöille, kun taas Suomessa vastuu on kunnilla. Kuusenmäen mukaan järjestöpohjainen malli tasaa eroja nuorisotyön puitteissa eri alueiden välillä.
Matka ei ollut pelkkää työskentelyä. Ryhmä pääsi tutustumaan myös paikalliseen ruokakulttuuriin ja kaupunkiympäristöön. Luxemburg teki vaikutuksen vastakohdillaan: modernit, nopeasti kasvavat liikekeskukset ja lähes koskemattomana säilynyt vanhakaupunki elivät rinnakkain.
– On helpottavaa huomata, että myös muualla maailmassa nuorista pidetään huolta. Vaikka lähtökohdat ovat erilaisia, tavoite on kaikkialla sama, nuorten hyvinvoinnin tukeminen, Iida toteaa.
Vaihto kartutti myös henkilökohtaista osaamista. Matkalta jäi käteen rohkeutta puhua englantia, uskallusta kokeilla uutta ja valmiuksia kohdata entistä paremmin erilaisista taustoista tulevia nuoria. Mukaan tarttui myös paljon uusia ideoita, joita on tarkoitus kokeilla Uuraisten nuorisotalolla jo tulevan kevään aikana.
Uuraisten Iida ja Aatu kannustavat lämpimästi nuoria ja nuorisotyöntekijöitä lähtemään mukaan Erasmus+ -ohjelman mahdollistamiin vaihtoihin.
– Kansainväliset kokemukset kasvattavat, lisäävät osaamista ja avaavat näkökulmia. Samalla syntyy uusia ystävyyssuhteita ja yhteistyöverkostoja, jotka ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle.

Artikkeli Kansainvälinen vaihto avarsi näkökulmia nuorisotyöhön julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen hyvinvointialue luopuu ensivastetehtävien välittämisestä paikallisille sydäniskuriryhmille – Päätös harmittaa vapaaehtoisia auttajia

Toimitus — Tue, 14 Apr 2026 06:29:08 +0000

Lupa- ja valvontaviraston linjauksen mukaan hyvinvointialueet eivät saa käyttää ensihoitoon sisältyvässä ensivastetoiminnassa vapaaehtoistoimintaa.
Tällä hetkellä Keski-Suomen hyvinvointialue on täydentänyt ensihoidon toimintaa vapaaehtoistoiminnalla ja välittänyt muutamia rajattuja tehtäviä vuodessa myös vapaaehtoisille eli niin kutsutuille sydäniskuriryhmille.
– Kyse on ollut täydentävästä toiminnasta ja nyt kun olemme Lupa- ja valvontavirastolta tämän linjauksen saaneet, luovumme luonnollisesti tehtävien välittämisestä vapaaehtoisille, ensihoitopäällikkö Anssi Aunola kertoo.
– Tehtävien välittämisen lopettaminen ei vaikuta ensihoidon toimintaan. Nykyinen palvelutaso säilyy myös tämän muutoksen jälkeen. Palvelutaso, eli se, miten nopeasti apu saapuu perille, on määritelty ensihoidon palvelutasopäätöksessä, Aunola kertoo.
Sydäniskuriryhmät ovat toimineet ryhmän sydäniskurin sijainnin ympäristössä noin 10 kilometrin säteellä olevalla alueella ja ovat saneet hälytyksen vain hyvin rajattuihin tehtäviin. Vuosittain tehtäviä on ollut muutamia.
– Jatkossa emme välitä hälytyksiä näille ryhmille, vaan paikalla hälytetään ainoastaan ensihoitomme. Tähänkin mennessä paikalle on hälytetty aina myös ensihoito ja pelastustoiminnan ensivaste, Aunola kertoo.
– Olemme itse kokeneet nykyisen toimintamallin järkevänä. Kiitämme tehtäviin osallistuneita vapaaehtoisia. Pidämme vapaaehtoisten toimintaa tärkeänä myös jatkossa, vaikka tämän linjauksen myötä rooli muuttuukin. Jatkossa on myös tärkeä tietää, kenellä ja missä sydäniskureita tarpeen tulleessa on. Sydäniskureita saa ja tulee käyttää myös jatkossa, Aunola lisää.
– Pidämme myös oven auki ja voimme käynnistää toiminnan uudelleen, jos lainsäädäntö muuttuu tämän asian osalta, Aunola jatkaa.
Keski-Suomen alueella toimii 22 vapaaehtoista sydäniskuriryhmää, joissa on yhteensä 160 koulutettua vapaaehtoista. Yksi ryhmistä on Höytiän sydäniskurin ympärille muodotettu ryhmä, jossa on mukana myös Ylä-Kintauden kylän vapaaehtoisia. Ryhmän johdossa on toiminut Juha Huhtala.
– Lupa- ja valvontaviraston linjaus on valitettava asia. Sydäniskuriryhmästämme on pelkkää hyvää sanottavaa. Toiminta on järkevää, ihmiset ympärillä ammattitaitoisia ja yhteistyökykyisiä ja erityisesti halukkaita auttamaan vapaaehtoisesti hädässä olevia. Tämä toiminta on myös lähentänyt kylien välistä yhteistyötä ja lisännyt turvallisuuteen liittyvää toimintaa. Laki on kuitenkin laki ja sen puitteissa on toistaiseksi toimittava. Jos laki on kuitenkin este järkevälle toiminnalle, on pyrittävä muuttamaan lakia toimivammaksi. Tiedän että tähän pyritään vaikuttamaan tulevaisuudessa. Ryhmä jatkaa toistaiseksi ilman viranomaisyhteistyötä ja pyritään keksimään keinot, miten ryhmän toiminta toisi turvaa kyläläisille jatkossakin, Huhtala toteaa.

Artikkeli Keski-Suomen hyvinvointialue luopuu ensivastetehtävien välittämisestä paikallisille sydäniskuriryhmille – Päätös harmittaa vapaaehtoisia auttajia julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Puolet kansasta käyttää kirjastoa

toimitus — Tue, 17 Mar 2026 09:02:14 +0000

Lupa- ja valvontaviraston kirjastotoimen tehtävistä aiemmin vastanneet aluehallintovirastot selvittivät syksyllä 2025 laajalla väestökyselyllä kansalaisten kirjastoihin kohdistamia odotuksia ja arvoja sekä yleisten kirjastojen yhteiskunnallista merkitystä. Väestökyselyyn vastasi yhteensä 2007 yli 18-vuotiasta Suomessa asuvaa henkilöä.
Selvityksen mukaan suomalaisista 55 prosenttia eli hieman yli puolet käyttää kirjaston palveluja tai viettää aikaa kirjaston tiloissa vähintään kuukausittain. Etenkin lapsiperheet ovat innokkaita kirjaston käyttäjiä: 75 prosenttia perheistä, joissa on alle 7-vuotiaita lapsia, käyttää kirjastoa aktiivisesti.
Selvityksen vastaajat pitivät tärkeimpinä kirjaston sijaintia, aineiston löydettävyyttä, kokoelman laajuutta ja aukioloaikoja. Kirjaston käyttäjistä 87 prosenttia koki lähikirjaston vastaavan tarpeisiinsa melko tai erittäin hyvin. Eniten huolta kannettiin kirjastopalveluiden tason säilymisestä.
Vastaajista 10 prosenttia ei käytä kirjastoa lainkaan. Syyt liittyvät pitkiin etäisyyksiin, liikkumis- ja terveyshaasteisiin, ajan puutteeseen tai siihen, että kirjaston palveluja ei koeta itselle tarpeellisiksi.
Suomalaisten kirjastokokemus on selvityksen mukaan erittäin myönteinen. Valtaosa vastaajista mieltää kirjaston tärkeäksi kansalaisten lukutaidon edistäjäksi ja ylläpitäjäksi. Kirjasto on auttanut vastaajia etenkin löytämään tietoa, tarjonnut virikkeitä vapaa-aikaan ja harrastuksiin sekä monipuolistanut lukuharrastusta. Kirjastot nähdään tarpeellisina, helppokäyttöisinä ja yhdenvertaisina.
-Ilman kirjastoja Suomi olisi suuren osan vastaajia mielestä epätasa-arvoisempi. Kirjastojen yhteiskunnallinen merkitys korostuu erityisesti tasavertaisen tiedonsaannin edistämisessä. Kirjastot vahvistavat demokratiaa ja osallisuutta lakisääteisten tehtäviensä avulla, mikä on erittäin tärkeää tänä päivänä, kuvaa ylitarkastaja Jonna Toukonen Lupa- ja valvontaviraston varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin osastolta.
Kirjastojen yhteiskunnallisena merkityksenä nähtiin lisäksi lukutaitojen edistäminen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen. Nämä konkreettiset merkitykset korostuivat, kun taas vieraampina koettiin abstraktimmat merkitykset, kuten henkisen kriisinkestävyyden ylläpito tai yhteenkuuluvuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden tai kotoutumisen edistäminen kirjastojen toiminnalla.
Selvityksen mukaan kirjastot mielletään luotettaviksi matalan kynnyksen palveluiksi. Sen sijaan vastaajat mielsivät kirjaston harvemmin ketteräksi tai edistysmieliseksi. Selvityksen positiivisista tuloksista huolimatta vastaajista lähes puolet koki, että ei pysty tai tiedä miten vaikuttaa kirjaston palveluihin. Palvelutarpeet ja -toiveet myös vaihtelevat kohderyhmittäin. Kirjastot voisivatkin kehittää palveluita enemmän yhdessä käyttäjien kanssa.
Bondata tutkimuspalveluiden toteuttamaan kyselyyn vastasi 2007 yli 18-vuotiasta Suomessa asuvaa henkilöä. Kysely toteutettiin paneelitiedonkeruuna ja puhelinhaastatteluin syys-lokakuussa 2025. Selvitys antaa kunnille uusia suuntaviivoja kirjastojen palvelujen kehittämiseen lakisääteisenä peruspalveluna. Tuloksia hyödynnetään myös kehittämisavustusten suuntaamisessa ja kirjastopalvelujen arvioinnissa.

Artikkeli Puolet kansasta käyttää kirjastoa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Nettihuijaus voi sattua kenen tahansa kohdalle

Toimitus — Tue, 03 Mar 2026 09:59:25 +0000

Arja Knuutinen on eläkeläinen, joka käyttää sujuvasti verkkopankkia ja osaa myös huolehtia digiturvallisuudestaan.
Silti hänkin kohtasi toissa viikonloppuna järkyttävän havainnon, että hänen luottokorttitilillään on lähes 5000 euron katevaraus.
– Tekoaika oli 20.25 lauantai-iltana, itse en tietenkään ole tuolloin ole ollut liikkeessä, enkä edes netissä. Otin tietysti heti maanantaiaamuna pankkiin yhteyttä ja sieltä selvisi, että osto liittyi jotenkin puhelinoperaattoriin, jonka liittymää minulla ei ole, Arja kertoo.
Kortti suljettiin luonnollisesti heti ja asiaa aloitettiin selvittämään myös puhelinoperaattorin taholta. Kuitenkaan ainakaan vielä ole selvinnyt, miten hakkerointi on päässyt tapahtumaan. Se, että rikos koski luottokorttitiliä on parempi vaihtoehto, kuin että kyseessä olisi pankkitili.
– Eihän tämä asia mukava ole, mutta ajattelen myös, että onneksi tämä tapahtui minulle, eikä jollekin muulle, jolle esimerkiksi verkossa asiointi on vieraampaa. Pankista sain oikein hyvää asiakaspalvelua, Arka Knuutinen kertoo ja haluaa kertoa omalla nimellään ja kuvallaan asiasta, joka periaatteessa voi tapahtua kenelle tahansa, mutta jonka tapahtuessa ei saa lamaantua tai tuntea häpeää.
Tosin häpeän tunteelta hänkään ei välttynyt, se iski siinä vaiheessa, kun piti tehdä rikosilmoitus asiasta poliisille netissä.
– Jotenkin tuli itselle rikollinen olo, vaikka siihen ei mitään järjellistä syytä olekaan. Rikosilmoitus kannattaa tallentaa myös itselle, sitä tarvitaan muuallakin, hän vinkkaa.
Arja Knuutinen toimi siinäkin mielessä esimerkillisesti, että hän otti yhteyttä myös rikosuhripäivystykseen ja koki käymänsä keskustelut erittäin rauhoittaviksi.
– Jos pankkitilille hakkeroidutaan tai kotirauhaa häiritään, omaa reviiriä rikotaan silloin tavalla, joka ei voi olla järkyttämättä. Itsekin olen usein lukenut huijauksista ja ajatellut, että ei minulle noin voi käydä, mutta kyllä voi, hän sanoo.
Poliisitutkinta on kesken ja lopputulos toivottavasti on tietenkin se, että hakkerointi saadaan torjuttua, eikä Arja menetä rahojaan. Hän näkee asiassa jo humoristisiakin puolia.
– Jos Uuraisten S-marketin edessä nähdään huonosti haitaria soittava nainen tyhjä hattu kolikoiden toivossa edessään, niin se olen minä. Laulamaan en silti ryhdy, niin epätoivoiseksi ei tilanne voi mennä, hän naurahtaa.

Muutama perusohje
nettihuijausten varalta
1. Ole tarkkana viestien ja linkkien kanssa
Älä avaa epäilyttäviltä vaikuttavia sähköposteja, tekstiviestejä tai someviestejä. Huijarit käyttävät usein tuttuja brändejä, kuten pankkeja, viranomaisia tai verkkokauppoja, saadakseen viestin näyttämään aidolta.
2. Tarkista aina lähettäjä ja osoite
Sähköpostin lähettäjän nimi voi olla uskottava, mutta osoite paljastaa usein huijauksen. Samoin väärennetyt verkkosivut voivat näyttää aidoilta – tarkista osoiteriviltä, että yhteys on suojattu ja domain kirjoitettu oikein.
3. Älä koskaan luovuta pankkitunnuksia tai salasanoja
Pankit, poliisi tai viranomaiset eivät pyydä kirjautumaan palveluun linkin kautta eivätkä kysy tunnuksia viestillä tai puhelimessa.
4. Käytä vahvoja salasanoja ja kaksivaiheista tunnistautumista
Erilainen salasana joka palveluun ja mahdollisuuksien mukaan kaksivaiheinen tunnistus suojaavat tilisi, vaikka salasana vuotaisi.
5. Muista kriittinen ajattelu
Jos tarjous on liian hyvä ollakseen totta tai viestissä pyydetään kiirehtimään, se on yleensä huijaus.

Mitä pitää tehdä, jos joudut nettihuijauksen uhriksi?
1. Toimi heti ja katkaise vahingot
Ota yhteys pankkiin välittömästi. Peruuta kortti tai pankkitunnukset, jos ne ovat vuotaneet. Vaihda kaikki mahdollisesti vaarantuneet salasanat.
2. Tee rikosilmoitus poliisille
Ilmoituksen voi tehdä verkossa Poliisi.fi-sivustolla. Ilmoitus auttaa myös muita, sillä poliisi seuraa huijausten trendejä.
3. Tallenna todisteet
Ota talteen viestit, sähköpostit, tilitapahtumat ja kuvakaappaukset. Ne helpottavat tutkintaa ja mahdollisia korvausasioita.
4. Tarkkaile tilejäsi
Seuraa muutamien viikkojen ajan pankkitiliä ja sähköpostia mahdollisten jatkoyritysten varalta.
5. Pyydä apua, jos epäilet identiteettivarkautta
Tarkista omat luottotietosi ja aktivoi tarvittaessa vapaaehtoinen luottokielto.
Tukea ja käytännön neuvoja saat myös Rikosuhripäivystyksestä www.riku.fi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Nettihuijaus voi sattua kenen tahansa kohdalle julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

IKIS-luennolta opittua: Meille on tullut uusi ikävaihe eli myöhäiskeski-ikä

toimitus — Tue, 24 Feb 2026 08:52:35 +0000

Tiina Lamminaho

Ylä-Muuratjärven kylätalolle Korpilahdella on kokoonnuttu kevättalvesta 2022 lähtien aina silloin tällöin kuuntelemaan porukalla Jyväskylän kesäyliopiston Ikääntyvien yliopiston luentoja netin välityksellä.
– Täällä toivottiin Virtapiirin rinnalle tällaista ohjelmaa, Sylvi Tikkala oli yksi idean esille tuojia, Paula Määttä kertoo.
– Minä sitten rupesin selvittelemään asiaa ja otin yhteyttä kesäyliopistoon. Kesäyliopiston luentojahan kuunnellaan porukalla muun muassa monissa kansanopistoissa ja kansalaisopistoissa. Rakensimme tähän sellaisen mallin, että minä olen yhteyshenkilönä ja saan linkin luentoon omaan sähköpostiini. Sen kautta sitten voimme katsoa luennon täällä yhdessä, Määttä selvittää.
Nyt kylätalolle on saatu entistä paremmat välineet luentojen seuraamiseen, kun Ylä-Muuratjärviseura hankki osana valmiuskeskushankettaan Leader-rahoituksella kylätalolle uuden tietokoneen ja ison näytön. Videotykki ja valkokangas kylätalolle hankittiin jo yli kymmenen vuotta sitten.

Seurattavat luennot pohjoisten kylien kuuntelijat valitsevat yhdessä Jyväskylän kesäyliopiston ”Terveys, hyvinvointi ja ympäristö” -luentosarjasta sekä yleisluentosarjasta. Luennoissa on eri aiheita ja eri luennoitsijoita, ne pidetään Jyväskylän yliopistossa ja niitä voi seurata pientä maksua vastaan joko paikan päällä tai netin kautta. Myös yksityiset ihmiset voivat tilata luentolinkin itselleen Jyväskylän kesäyliopiston verkkokaupan kautta.
– Kesäylipisto julkaisee listan tulevista luennoista ja me valitsemme Virtapiirissä siitä luennot, jotka kiinnostavat meitä. Monesti olemme kuunnelleet jotain vanhenemiseen liittyviä luentoja tai muistamiseen liittyviä luentoja. Rauli Virtasen haastattelu kiinnosti monia, silloin meitä oli kuuntelemassa viitisentoista henkeä. Samoin luento Reidar Särestöniemen elämästä kiinnosti. Itselleni on jäänyt mieleen muun muassa Heikki Lyytisen saunateemainen luento, sen jälkeen jopa muutin tapaani saunoa. Kauden päätteeksi luentosarjassa on yleensä aina jokin vapaamuotoisempi juttu, esimerkiksi runoilija Heli Laaksosen esitys oli tosi hyvä, Paula Määttä kertoo.
Määtän mukaan luennot ovat yleensä todella hyviä ja mielenkiintoisia, mutta ihan aina kaikki eivät osaa muokata tieteellistä kieltä kaikille ymmärrettävään muotoon.
– Kaksi kolmasosaa luennoista on kyllä ollut ihan ymmärrettävää, joskus tulee vastaan sanoja, joita sitten täällä porukalla mietimme. Tämä on samalla hyvää aivojumppaa, Helena Mieskolainen toteaa.
– Sekin hyvä puoli tässä on, että täällä voimme myös keskustella luennosta, Paula Määttä sanoo.

Viime viikolla Ylä-Muuratjärvellä kuunneltiin porukalla Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professorin Taina Rantasen luentoa aktiivisena vanhenemisesta.
– Elinajan pidentyminen ei pidennä vanhuutta, vaan elämä pitenee keskeltä. Meille on tullut uusi ikävaihe, myöhäiskeski-ikä, Rantanen totesi luennossaan ja kertoi, että 40 vuotta sitten 65-vuotiaan naisen jäljellä oleva elinikä oli keskimäärin 17,5 vuotta ja 65-vuotiaan miehen vastaavasti 13,4 vuotta, tämän hetken 65-vuotias nainen voi odottaa elävänsä vielä yli 22 vuotta ja 65-vuotias mieskin lähes 19 vuotta.
– Vanhuus alkaa noin kymmenen vuotta ennen kuolemaa, eli 65-vuotiaalla naisella on edessään keskimäärin reilut 12 vuotta myöhäiskeski-ikää, 65-vuotiaalla miehelläkin lähes yhdeksän vuotta, Rantanen sanoi ja totesi, että nykyään 65 – 85 -vuotiaat ovat oleellisesti erilaisia kuin heidän vanhempansa samanikäisinä.
– Usea ikäihmisten hyvinvointia kuvaava piirre on nykyään selkeästi paremmalla tasolla kuin muutama vuosikymmen aiemmin, samoin ikäihmisten fyysinen toimintakyky on parantunut merkittävästi, Rantanen kertoi.
– Suurin osa nykykoululaisista tulee elämään 95 – 100 -vuotiaiksi, ja nimenomaan pitkäikäisyys tulee muuttamaan yhteiskuntaamme. Uskoisin, että nykyinen malli, jonka mukaan kouluttaudumme, olemme 40 vuotta työelämässä ja sitten jäämme eläkkeelle, tulee muuttumaan. Elämään tulee ehkä useampia kouluttautumisjaksoja ja useampia työjaksoja, monet varmasti jatkavat työelämässä pidempään, ainakin osa-aikaisesti. Jo nyt myöhäiskeski-ikäiset kantavat vastuuta monella taholla, muun muassa eri järjestöissä ja hoitamalla lastenlapsiaan.
Luennon loppupuolella Rantanen esitteli tuloksia aktiivisena vanhenemiseen liittyvästä tutkimuksestaan. Tuloksista kävi ilmi muun muassa, että jos elinpiiri on rajoittunut, eli ikäihminen ei syystä tai toisesta pääse liikkumaan kotoaan, myös hänen elämänlaatunsa huononee. Toisaalta pienelläkin liikkumisella ulkona on myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin.
– Mielenkiintoinen luento ja kiinnostavia näkökulmia, vaikka luennon loppupuolella mentiinkin vähän liikaa tutkimuksen yksityiskohtiin, Ylä-Muuratjärvellä luentoa kuunnelleet totesivat.

Artikkeli IKIS-luennolta opittua: Meille on tullut uusi ikävaihe eli myöhäiskeski-ikä julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Vierailukeskuksella kohtalon vuosi – esillä olisivat maailmanperintökohteet Petäjävedellä ja Korpilahdella

toimitus — Tue, 10 Feb 2026 07:43:00 +0000

Maarit Nurminen

Petäjäveden Vanhan kirkon säätiön kehityspäällikkö Katriina Koponen sanoo, että käsillä on Petäjävedelle sijoittuvan vierailukeskuksen kohtalon vuosi. Petäjäveden vanhan kirkon ja Struven kolmiomittausketjun maailmanperintökohteiden yhteisen vierailukeskuksen rakentamisen aloittamisesta on tarkoitus päättää tänä keväänä. Ensi maanantaina Petäjäveden kunnanvaltuusto käsittelee Petäjäveden Vanhan kirkon säätiölle pankin myöntämän lainan 215.000€ omavelkaista määräaikaista takausta.
-Säätiö hakee elinvoimakeskukselta hankkeelle tukea, joka kattaa 65 prosenttia vierailukeskuksen rakentamisen kustannuksista. Elinvoimakeskus maksaa tuen toteutuneita kuluja vastaan, joten tarvitsemme hankkeeseen välirahoituksen. Omavastuuosuus alkaa olla kasassa, mutta mukaan toki pääsee vielä, Koponen kertoo.
Museovirasto puoltaa vierailukeskusta Unescon vastuuviranomaisena Suomessa. Museoviraston mukaan vierailukeskuksen suunnitelmat tukevat Petäjäveden vanhan kirkon ja sen arvojen säilymistä laajassa merkityksessä.
Vierailukeskuksen toteutuessa Petäjäveden vanhalla kirkolla voi vierailla ympärivuotisesti. Tällä hetkellä Petäjäveden vanhalla kirkolla on vuosittain noin 13 000 kävijää, joista valtaosa käy maailmanperintökohteessa kesällä, mutta kiinnostus talvikaudella vierailuihin kasvaa koko ajan.
-Tänä talvena on ollut selvästi aiempaa vilkkaampaa. Talvella vanhassa kirkossa on voinut vierailla etukäteisvarauksella. Olemme tehneet sopimuksen yhden kansainvälisen matkanjärjestäjän kanssa ja tänä talvena ryhmien vierailuja on ollut viikoittain.
Koponen sanoo, että mikäli Aalto-kohteista tulee Unesco-kohteita, se lisännee kiinnostusta myös jo olemassa oleviin maailmanperintökohteisiin Keski-Suomessa.
-Nähtävissä on matkailijoiden lisääntyvä kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan.
Koponen sanoo, että tällä hetkellä kirkon autenttisuus kärsii asianmukaisten tilojen puutteesta.
-Tällä hetkellä tuotteita myydään vanhojen ruumispöytien päällä, ja kirkon tiloissa myydään pääsylippuja. Vierailukeskus toisi lisäksi oppaille asianmukaiset sosiaalitilat.
Vuosina 1763 – 1765 rakennettu vanha kirkko on luonnontilassa eikä siellä ole koskaan ollut lämmitystä. Vierailukeskukseen suunnitellaan maailmanperinnöstä kertovaa näyttelyä osaksi keskuksen toimintaa. Näyttelyn suunnitelmaa on tarkoitus päivittää tänä keväänä. Näyttelyssä on esillä Petäjäveden vanhan kirkon lisäksi Struven kolmiomittausketjun piste Korpilahden Oravivuoressa.
– Vierailukeskuksen myötä voimme tarjota tulevaisuudessa tuhansille kävijöillemme ympäri maailman entistä monipuolisemmin tietoa siitä, miksi yhteistä maailmanperintöämme kannattaa vaalia. Unescon maailmanperintökohteet tarvitsevat arvoisensa vierailukeskuksen, Koponen toteaa.
Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö sr rekisteröitiin 31.1.2001, joten säätiö täytti juuri 25 vuotta. Säätiön perustehtävänä on järjestää Petäjäveden vanhan kirkon opastustoimintaa ja kehittää sitä. Säätiö edistää Petäjäveden vanhan kirkon saavutettavuutta ja tunnettuutta. Myös kirkkoon liittyvä kulttuuritoiminta, Suomen maailmanperintökohteiden välinen yhteistyö ja kirkon matkailupalveluiden kehittäminen kuuluvat säätiölle.

Artikkeli Vierailukeskuksella kohtalon vuosi – esillä olisivat maailmanperintökohteet Petäjävedellä ja Korpilahdella julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.