Tätä mieltä arkistot - Paikallisuutiset.fi

Tulossa tekoälyvaalit

Toimitus — Tue, 08 Sep 2026 06:15:43 +0000

Luvassa on jälleen muutamatkin vaalit seuraavan vuoden aikana. Marraskuussa käydään seurakuntavaalit, joiden äänestysprosentti jää usein valitettavan alhaiseksi. Se on surullista, sillä kirkolla on yhä monia sellaisia tehtäviä Suomessa, jotka jossain vaiheessa koskettavat lähes kaikkia suomalaisia. Siksi toivoisi, että mahdollisimman moni evankelis-luterilaisen kirkon 16 vuotta täyttänyt jäsen käyttäisi äänioikeuttaan.
Ensi keväänä käydään eduskuntavaalit ja monen kohdalla kampanjointi on selkeästi jo alkanut.
Yleisesti Suomessa vuoden 2011 eduskuntavaaleja pidetään ensimmäisinä varsinaisina somevaaleina ja siitä lähtien sosiaalinen media eri alustoineen, on ollut merkittävä tekijä monen äänestysvalinnan taustalla. Toki ensi kevään vaalitkin ovat somevaalit, mutta ennustan, että ne ovat myös ensimmäiset varsinaiset tekoälyvaalit. Äänestäjän sormi pujahtanee vielä useasti hämmästyksen suuhun.
Tietenkään tekoäly ei ole pelkästään huono asia, käytän sitä itsekin jossain määrin. Tällä hetkellä kuitenkin uudet, lähes rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet luoda rinnakkaista todellisuutta, villitsevät kuin tuore ruoho lehmälaumaa. Aika näyttää, onko tekoäly vaaleissa uhka vai mahdollisuus, mutta melko varma olen, että koska teknologia kehittyy nopeammin, kuin pelisääntöjä ehditään säätää, niin ylilyöntejä, harhaanjohtamista ja suoranaista valheellisuutta tullaan ensi keväänä näkemään.
Toisaalta tämä kaikki vain korostaa aitojen kohtaamisten merkitystä. Vaalit käydään paitsi ehdokkaiden, myös tekoälyn ja vaalimakkaran välillä.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Tulossa tekoälyvaalit julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Elinvoimainen Toivakka on kyliensä Nisulan, Kankaisten, Ruuhimäen, Huikon, Heiskan ja kirkonkylän summa

Toimitus — Tue, 01 Sep 2026 11:57:13 +0000

Toivakka tunnetaan vahvasta yhteisöllisyydestään, jolla on saatu aikaiseksi lukuisia onnistuneita tapahtumia. Osallistavan budjetin käytön suunnittelu kokosi keväällä yhteisöt yhdistyksistä kyläseuroihin saman pöydän ääreen ja mitä toteutuikaan: yhteistyökumppaneiden kanssa hieno määrä tapahtumia eri kokoonpanoilla ympäri kuntaa. Onnistumiset ruokkivat halua tehdä yhdessä jatkossakin. Kaikki vapaaehtoistoimintaa harjoittavat yhteisöt ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita ja merkittävä osa Toivakan elinvoimaa ja kuntalaisten hyvinvointia.
Kyläseurojen ja -yhdistysten rooli eroaa muista yhteisöistä siinä, että se vastaa kokoontumispaikan, kylätalon tai muun paikan, ylläpidosta ja palvelujen tarjoamisesta kyläläisille. Kyläyhdistysten tarjoaman sateenvarjon alle ovat tervetulleita kylien ja kunnan muut yhdistykset. Houkuttelevin luonto ja leppoisin maalaismiljöö vapaa-ajan- ja vakituisille asukkaille on kylillä. Kylillä on yrityksiä ja yrittäjiä. Kylätoimijat tekevät omalta osaltaan kuntamarkkinointia ja ovat erilaisten tapahtumien järjestäjinä kulttuuritoimijoita. Parhaillaan on käynnistymässä Kankaisten ja Ruuhimäen kylien yhteistyönä selvittää miten turvallisuutta ja varautumista kylissä voitaisiin kehittää. Kylätoiminnan aktiivisuus vaihtelee vapaaehtoisluonteensa mukaisesti samalla tavalla kuin muukin yhdistystoiminta; välillä tapahtuu paljon, välillä vedetään henkeä että kohta taas jaksetaan.
Kylillä suunnitellaan tulevaisuutta ja budjetoidaan tapahtumien ja kiinteistön ylläpidon kuluja sekä varainhankintaa. Kyläsuunnitelmaa tehdessä pohditaan myös strategiaa tuleville vuosille. Voidaan todeta, että kylillä tehdään kunnan kokonaisuuden kannalta merkittävää elinvoimatyötä.
Jotta voitaisiin nähdä, mistä Toivakan elinvoima kokonaisuudessaan koostuu, kylien vapaaehtoisponnistelut tulisi olla siinä mukana. Kylätoiminnan valtakunnallinen edunvalvoja Suomen Kylät ry. suosittaa kuntia ottamaan mukaan talousarvioon ja tilinpäätökseen kylien suunnitelmat ja toteutumat. Kylien olisi tärkeää olla mukana kunnan strategiatyössä ja kylien strategiat osana kuntastrategiaa. Tarvitaan yhteistyöelin, kyläfoorumi, kylien kumppanuuspöytä tai neuvottelukunta, jossa strategiat, ja talouden ja toiminnan suunnittelu ja niiden toteutumisen seuranta kootaan kokonaisuudeksi.
Sama suositus sopii erinomaisesti kaikkiin kuntiin. Maaseudun tulevaisuus on käännettävissä positiiviseen suuntaan, ainakin kannattaa haasteista huolimatta yrittää ja elinvoimatekijöiden tunnistamisesta on hyvä aloittaa.

Katriina Markkanen
Toivakan
kunnanvaltuutettu (sit.)
Keski-Suomen Kylät ry:n hallituksen jäsen

Artikkeli Elinvoimainen Toivakka on kyliensä Nisulan, Kankaisten, Ruuhimäen, Huikon, Heiskan ja kirkonkylän summa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Vastaesitys Uuraisten sivistyslautakunnalle koskien strategiatyöryhmän kouluverkkoratkaisua

Toimitus — Mon, 24 Aug 2026 12:32:34 +0000

Haluan kiittää viranhaltijoita, rehtoreita sekä koko perusopetuksen strategiatyöryhmää perusteellisesta valmistelutyöstä. Työryhmän käytössä on ollut laaja aineisto oppilasennusteista, taloudesta, kiinteistöistä sekä kuntalaisten näkemyksistä. Käytössämme on riittävä tietopohja päätöksenteon tueksi.
Kiitän myös kuntalaisia, huoltajia ja henkilöstöä aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun. Vaikka näkemykset kouluverkon tulevaisuudesta vaihtelevat, yhteinen tavoitteemme on turvata laadukas perusopetus uuraislaisille lapsille myös tulevaisuudessa.
Esitän, että sivistyslautakunta hyväksyy perusopetuksen strategiseksi ratkaisuksi vaihtoehdon C, jossa Kyynämöisten koulu lakkautetaan ja Höytiän koulu toimii vuosiluokkien 1–6 kouluna yhdysluokkaratkaisulla. Lisäksi esitän, että ratkaisun vaikutuksia opetuksen laatuun, oppimistuloksiin, oppimisen tukeen, koulukuljetuksiin, oppilaiden hyvinvointiin ja talouteen seurataan vuosittain.

Oppilasmäärän lasku edellyttää ratkaisuja
Perusopetuksen oppilasmäärän ennustetaan vähenevän noin 557 oppilaasta noin 479 oppilaaseen vuoteen 2032 mennessä. Samalla valtionosuudet pienenevät ja nykyinen palveluverkko on mitoitettu suuremmalle oppilasmäärälle kuin mitä tulevaisuudessa on odotettavissa.
Kunnan tulee tehdä ratkaisuja ennakoivasti eikä vasta tilanteessa, jossa taloudelliset vaihtoehdot ovat nykyistä huomattavasti rajallisemmat. Oppilasmäärien lasku ei automaattisesti vähennä kustannuksia, jos palvelurakenne säilytetään ennallaan.

Taloudelliset perusteet
Strategiatyöryhmän laskelmien mukaan vaihtoehto C tuottaa pitkällä aikavälillä selvästi vaihtoehtoa A vahvemman taloudellisen lopputuloksen. Tarkastelujakson lopussa vaihtoehtojen välinen ero on noin 400 000 euroa vaihtoehdon C hyväksi.
Lisäksi Kyynämöisten koulukiinteistöön kohdistuu tulevina vuosina merkittäviä investointi- ja korjaustarpeita, joiden arvioitu kustannus on noin 260 000 euroa. Kun nämä huomioidaan, vaihtoehdon C kokonaistaloudellinen etu nousee lähes 780 000 euroon.
Kyse ei ole pelkästään säästöistä, vaan kunnan mahdollisuudesta kohdentaa resursseja opetuksen laatuun, oppimisen tukeen ja henkilöstön hyvinvointiin myös tulevaisuudessa.

Opetuksen laatu ja oppilaiden yhdenvertaisuus
Kuntalaiskyselyissä tärkeimmiksi teemoiksi nousivat opetuksen laatu, turvallinen oppimisympäristö, oppimisen tuki ja palvelujen säilyminen kunnassa. Nämä tavoitteet ovat päätöksenteon kannalta keskeisiä.
Kyynämöisten koulun toiminta perustuu pieneen henkilöstöön, mikä tekee koulusta rakenteellisesti haavoittuvan esimerkiksi poissaolojen ja sijaisjärjestelyjen näkökulmasta. Vaihtoehto C vahvistaa opetuksen jatkuvuutta, mahdollistaa laajemman henkilöstöresurssin hyödyntämisen sekä tukipalveluiden tasapuolisemman saatavuuden.
Erityisen tärkeää on turvata jokaiselle lapselle riittävä oppimisen ja koulunkäynnin tuki sekä mahdollisuus saada tarvitsemansa erityisosaaminen oikea-aikaisesti.

Höytiän koulun rooli
Vaihtoehto C ei tarkoita kyläkouluverkosta luopumista. Päinvastoin se vahvistaa Höytiän koulun asemaa siten, että koulussa järjestetään opetusta vuosiluokille 1–6.
Samalla on kuitenkin perusteltua seurata oppilasmäärän ja kustannusten kehitystä sekä arvioida koulun tilannetta uudelleen vuonna 2031 ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella.

Tulevaisuuteen katsova päätös
Keskustelun keskiössä tulisi olla ennen kaikkea lasten oppiminen, opetuksen laatu ja kunnan kyky turvata palvelut myös tulevina vuosina. Koulurakennukset ovat tärkeitä, mutta ne ovat väline opetuksen järjestämiseksi, eivät itse tavoite.
Vaihtoehto C mahdollistaa talouden tasapainottamisen rakenteellisilla ratkaisuilla sen sijaan, että säästöt kohdistuisivat opetuksen sisältöihin, oppimisen tukeen, kouluretkiin tai muihin lasten arkeen vaikuttaviin palveluihin.
Strategiatyöryhmän valmisteluaineiston, oppilasennusteiden, talouslaskelmien, kuntalaiskyselyn sekä kiinteistöjen investointitarpeiden kokonaisarvioinnin perusteella katson, että vaihtoehto C tarjoaa parhaat edellytykset turvata laadukas perusopetus ja kunnan taloudellinen kestävyys muuttuvassa toimintaympäristössä.

Marko Nieminen
marko.nieminen@uurainen.fi

Tämä on lyhennelmä Niemisen vastaesityksestä, joka on kokonaisuudessaan luettavissa sivistyslautakunnan pöytäkirjan (19.8.2026) liitteistä

Strategiatyöryhmän jatkovalmisteluun valittiin keväällä 2026 mallit A ja C, joista työryhmä päätyi esttämään vaihtoehtoa A, joka perustuu nykyisen kouluverkon säilyttämiseen. Talouslaskelmien mukaan kunnan tilikauden tulos olisi tässä mallissa vuonna 2027 noin 18 400 euroa ylijäämäinen, vuonna 2028 noin 60 000 euroa alijäämäinen ja vuonna 2029 noin 194 000 euroa alijäämäinen. Vaihtoehto C puolestaan sisältäisi Kyynämöisten koulun lakkauttamisen. Tällöin vuonna 2028 tulos olisi noin 246 000 euroa ylijäämäinen ja vuonna 2029 noin 88 000 euroa ylijäämäinen.

Artikkeli Vastaesitys Uuraisten sivistyslautakunnalle koskien strategiatyöryhmän kouluverkkoratkaisua julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki

Toimitus — Tue, 26 May 2026 08:24:54 +0000

Suurin osa suomalaisista seurasi 1990-luvulla televisiosarjaa Metsolat. Se kahlitsi ihmiset keskiviikkoiltaisin töllöttimen ääreen. Kaikki halusivat tietää mitä Leppävaarassa seuraavaksi tapahtuisi? Metsolan Erkki oli tuon ajan suo, kuokka ja Jussi. Kaukovaaran isännän ollessa iso paha susi.
Jokaisesta kunnasta löytyy tänäkin päivänä oma Erkkinsä, kapuloita rattaisiin lyövä kaukovaaralainen ja nahkatakkinen tyttönsä. Löytyy polkupyöränketjuja kuluttava luonnonsuojelija, koko maailmaa halaileva hyväntekijä ja kansantaiteilija maalaamassa sielunsa kuvaa rantatörmällä.
Mahdollista onnenpotkaisemaa Erkkiä ei kylillä pitemmän päälle hyvällä katsella, sillä kateus on kansantautina tappavin, vähän kuin Raid puutarhassa. Parempi on pitää seitsemän oikein omana tietonaan ja jatkaa huristeluaan kylän lävitse vanhalla ruosteisella pakettiautolla. Uusi musta Volvo olisi vain punainen vaate kaukovaaralaisille päin.
Aika ajoin kuntalaisille on tarjolla hiilenpaloja, joita kelpaa yhteisin poskin ryhtyä puhaltelemaan. Metsolan Erkit nostetaan kuopasta ylös ja tulevaisuuden tellinkejä aletaan rakentamaan. Karvahattujen alla suupielet kääntyvät korviin päin ja autiotaloihin kävellään, jos ei ihan käsi kädessä, niin ainakin vasara kourassa.
Hyvien päätösten myötä pitkäaikaistyötön ei tarjoa jatkossa ryyppyä kurkulleen, vaan pitkään pihanperällä tyhjän panttina seisseelle Lännen-kaivinkoneelle. Palkkapäivän koittaessa rukiisen leivän päälle ilmestyy kellertävää voita ja aurinko valaisee vihdoinkin risukasaa. Mikäs siinä on saunanverannalla istuskella ihmisarvonsa takaisin saaneena. Mieluimmin sitä itikansyöttinä kuin yhteiskunnan elättinä.
Metsolan Erkkien perimmäinen luonto on sellainen, että omalla työllä on perhe elätettävä. Viis uudesta Volvoa, kunhan saisi vain pakettiauton ruosteiset pitsihelmat hitsattua kellohame kuntoon. Metsolan Erkit tietävät kokemuksestaan, että mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus, sillä elämän katsastusmiehellä on aina ruuvimeisseli ulottuvilla ja valmius tökätä reikä orastavan onnellisuuden kylkeen.
On mentävä vain päivä kerrallaan uuden aamun avautuvaa luomea kohden ja toivottava parasta. Olla oman kuntansa 2020-luvun Metsolan Erkki, ettei Leppävaara päätyisi koskaan osaksi häijyä Kaukovaaraa.

Artikkeli Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kolumni: Yhteisöllisyys – sana vai teko?

toimitus — Mon, 27 Apr 2026 12:02:30 +0000

Vähän yli viikko sitten sain todistaa hetkeä, jolloin lähes 200 oppilasta, opettajaa ja ohjaajaa lähti yhdessä Kirkonkylä-hölkälle koulun ympäristöön Petäjävedellä.
Tempauksella oli oma merkityksensä jo siinä, että osallistujat kulkivat vajaan puolen tunnin aikana yhteensä 333 kilometriä. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että mukana olivat kaikki – jokainen oppilas, opettaja ja ohjaaja. Kaikilla oli mahdollisuus osallistua yhteiseen liikuntahetkeen ja olla osa yhteisöä.

Yhteisöllisyys on yksi niistä sanoista, jotka kuulostavat lähtökohtaisesti hyvältä. Sana löytyy kuntien strategioista, järjestöjen arvoista ja juhlapuheiden ytimistä. Sitä käytetään yhteyksissä, joissa halutaan nostaa esille ihmisten merkitystä toisilleen. Mutta mitä tapahtuu, kun sana irrotetaan paperista ja sijoitetaan arkeen, missä ihmiset oikeasti elävät?
Usein yhteisöllisyys mielletään näkyviksi tapahtumiksi: talkoiksi, juhliksi, tempauksiksi.
Ne ovat tärkeitä, mutta ne ovat vain pintaa. Todellinen yhteisöllisyys ei synny hetkellisistä huipuista vaan tasaisesta, usein huomaamattomasta arjen kudoksesta. Se on sitä, että joku huomaa, jos olet poissa. Se on sitä, että apua tarjotaan ennen kuin sitä ehditään pyytää.
Yhteisöllisyys ei myöskään ole pelkkää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on vastuun jakamista. Se on epämukavia keskusteluja, erimielisyyksien sietämistä ja kompromisseja. Se on sitä, että yhteinen tila, olipa se sitten fyysinen tai henkinen, ei ole vain “jonkun muun” vastuulla. Ilman tätä vastuuta yhteisöllisyys jää helposti koristeeksi. Kaunis ajatus, joka ei kestä käyttöä.

On myös syytä kysyä, kenelle yhteisöllisyys kuuluu. Liian usein se rakentuu niiden varaan, joilla on jo valmiiksi ääni, aika ja voimaa osallistua. Silloin yhteisöllisyys voi huomaamatta sulkea ulkopuolelle ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Todellinen yhteisöllisyys ei kysy, kuka ehtii mukaan, vaan miten kaikki pääsevät mukaan.

Arjessa yhteisöllisyys näkyy pienissä teoissa. Se on naapurin tervehtimistä ilman kiirettä. Se on työpaikalla jaettua hiljaista tietoa, jota ei kirjata ohjeisiin mutta joka kannattelee koko toimintaa. Se on sitä, että tilaa tehdään toisille, myös niille, jotka ajattelevat eri tavalla.

Ehkä tärkein kysymys ei ole, miten yhteisöllisyys määritellään, vaan miten se eletään todeksi. Sana itsessään ei tee yhtään mitään. Se ei kanna ketään, ei rakenna luottamusta eikä poista yksinäisyyttä. Sen tekevät ihmiset, usein hitaasti, epätäydellisesti ja monesti ilman tunnustusta.

Jos yhteisöllisyys halutaan ottaa vakavasti, sen pitäisi näkyä vähemmän juhlapuheissa ja enemmän siinä, miten kohtelemme toisiamme silloin, kun kukaan ei ole katsomassa.

Hyvinvointikoordinaattori Sami Jylhä, Petäjävesi

Artikkeli Kolumni: Yhteisöllisyys – sana vai teko? julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maria ja kolme viisasta tietäjää

Toimitus — Fri, 19 Dec 2025 18:45:21 +0000

Oli sopivan vilpakka talvikeli. kun sinisten ajatusten konklaavi kohtasi toisensa kesän jäljiltä yhteisissä pikkujouluissa. Lähestyvä juhla läikähteli iloisesti kaikkien sydänaloissa, jälleen näkemisen riemun ollessa sanoin kuvaamaton.
Siniset ajatukset vaihtuivat joulun kynnyksellä punasävytteisimmiksi ja entistä lämminhenkisimmiksi. Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen välinen demokratia tuoksui joulusuklaalle ja piparkakkutalolle.
Talvimetsä kimmelsi lumitimantein, kun pikkujoulujen auvoisa isäntä risti edessään seisovan tonttujoukkion Mariaksi ja kolmeksi viisaaksi tietäjäksi, pyytäen samalla vieraitaan astumaan tupansa lämpimän piisin äärelle.
Jänikset juoksivat pihamaalla porkkanahippaa, punatulkut nokkivat lumisilta oksilta pihlajanmarjoja ja hevoset hirnahtelivat haassa. Tunnelma oli kuin parhaassa Disney-jouluelokuvassa.
Illanvieton ohjelmaan kuuluivat pienten lahjojen jakamiset yli kuntarajojen. Uuraisten parrakas tietäjä ojensi oman pakettinsa Toivakan Marialle. Paketin sisältä paljastuivat liivit, joissa oli kupit. ”Ostin tullessani tuolta Päiviltä, Metkasta, sellaisella kämmentuntumalla.”
Pieni puna nousi Marian poskipäille ja hän muiskautti äkkimielteissään suudelman Kasparin poskelle. Revontulten leiskuntaa oli havaittavissa muuallakin, kuin Toivakan Mämminniemen poukamassa kirkkaana sydänyönä.
Tonttukonklaavin tanssiessa tip-tappia kuusen ympärillä tarttui petäjävetisen huopikas jakkaraan ja koko kuusi kaatui kumolleen rytäkän seurauksena. ”Olihan pettuvetisellä kuusenkaatolupa?” virnuiltiin viereltä. Pallot, pumpulit ja omenat kerättiin lattialta ja tähtilatva oli hetkessä taas oikeassa asennossa. Korpilahtelaisen otsaa koristi lattialla konttaamisen jäljiltä toffeetähti. “Nyt meillä on tiernapoikakin omasta takaa.” Kaspar riemuitsi näkemäänsä.
Pitopöydässä riitti naurun rätkettä ja riemun kiljahduksia. Korpilahden tietäjän paidannappinsa lensi ilmojen halki petäjävetisen riisipuurolautaselle. ”Manteliksi, herra Balthasar”, Melchior viisasteli taitellen serviettiä hytkyvän napansa peitoksi.
Aterioinnin yhteydessä julistettiin rauha, niin maan kansoille, kuin metsän eläimille. ”Rauha ennen kaikkea hänen sielulleen”, Maria muisti myös siunasi hopealautasella ikiuntaan makoilevan Putte Possun.
Pikkujoulujen päätteeksi Maria, Balthasar, Kaspar ja Melchior kiiruhtivat pihamaalle katselemaan tuhansin tähtösin tuikkivaa samettitaivasta. Joulupukin lennellessä Petterinsä perässä täysikuun editse, jättäen jälkeensä mirhamin tuoksua. ”Houdi,houdi,ho!” kaikui pitkän aikaa kuulakkaassa talvimaisemassa.
Tonttulakkipäinen sinisten ajatusten konklaavi tunsi lämpimän joulumielin valtaavan mielensopukat, metsän oravaisten ojennellessa toisilleen mistelin alla sydänkäpysiä.
Maria ja kolme viisasta tietäjää palasivat onnellisten tähtien alla takaisin koteihinsa. Mukanaan joulun punaisia ajatuksia jaettavaksi, niin kyläläisille, kuin koko maailman kansoille makusteltavaksi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Maria ja kolme viisasta tietäjää julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Pelotonta joulua!

Toimitus — Thu, 18 Dec 2025 18:44:27 +0000

En ole jouluihminen, mutta en osaa selittää edes itselleni, miksi en.
En kauheasti stressaa jouluperinteiden noudattamisesta tai muista ulkoisista seikoista. Maailmani ei kaadu, vaikka lanttulaatikko kärähtäisi tai kuusesta puuttuisi tähti.
Joulun kaupallisuuden pystyn sujuvasti välttämään ja joulua edeltävä yhteisöllisyys myyjäisineen ja tonttujuhlineen suorastaan viehättää.
En pelkää myöskään hiljaisuutta ja rauhaa. Nautin siitä, mutta silkkaa toimettomuutta en kestä pitkään. Vanhassa talossa asuminen poistaa tämänkin huolen.
Olen jopa alkanut pitää joululauluista, varsinkin suomalaismelankolisista, niistä joissa lapsi hukkuu hankeen ja pikkuveli muuttuu varpuseksi. Ainoastaan siitä en tykkää, missä vangit päästetään vankiloistaan. Vaikka kuinka olisi kyse kielikuvasta ja henkisistä vankiloista, niin minulle tulee yhteiskuntarauhaton heitteillejättöfiilis.
Joulu on muistojen aikaa, varsinkin joulumuistojen, mutta en niistäkään ainakaan kovin suurta syytä löydä joulukammooni. Enimmäkseen jouluni ovat olleet hyviä, tavallisia perhejouluja erilaisilla kokoonpanoilla.
Silti valon juhlassa on jotain synkkää. Pelkään joulua kuin muumit, tietämättä mitä pelkään. Joulu tuntuu joskus aivan fyysisenä painona, joka jouluviikolla alkaa hiipiä hartioiden päälle ja jota ei saa karistettua. Tai palana kurkussa, jota ei saa nielaistua.
Mutta siinä kohtaa joulua, kun tunnen, että paino alkaa hartioilla keventyä, pala kurkusta poistua, menen ulos ja nostan kasvoni kohti taivasta ja hetken vain olen. Se on minun jouluperinteeni.
Pelotonta joulua jokaiselle!

Hanna Lahtinen

Artikkeli Pelotonta joulua! julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Monien muistojen Petäjäveden lukio

Toimitus — Wed, 19 Nov 2025 08:48:04 +0000

Petäjäveden lukio on näytellyt aika isoa osaa perheeni elämässä. Minulla on kaksi sisarta ja olemme kaikki käyneet Petäjäveden lukion. Varsinkin kirvesmiesisälleni oli hyvin tärkeää, että lapset kouluttautuvat, koska hänellä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta. Petäjävesi oli luonteva suunta Höytiän kylältä. Nyt vuosikymmenten jälkeen koulu on taas tullut tutuksi, kun oma nuorimmaiseni aloitti sen tänä syksynä.
Vanhin siskoni Eija Lahtinen aloitti lukion Petäjävedellä 60-luvun lopulla, kun koulu oli vielä varsin nuori.
– Erittäin hyvät muistot on koulusta jäänyt ja aina kun luokkakavereita vaikka kaupan hyllyn välissä tapaa, niin lämmöllä koulua muistellaan. Rehtorina toimi Lauri Natri, hän oli ketterä liikkeissään, helposti punastuva ja nosti aina etusormen ylös, kun halusi jotakin oikein korostaa. Uskonnonopettajana oli legendaarinen Veikko Turunen, mittava persoona, vaikka olikin lyhyt. Erityisellä lämmöllä muistan Anneli Vähäpassia, aivan upea äidinkielen opettaja, Eija kertoo.
Petäjäveden lukiolla oli jo tuolloin tarjota jotain spesiaalia, nimittäin latina.
– Latinaa opetti hento ja pieni opettaja Myllys. Latinan opiskelusta on ollut valtavasti hyötyä monessa asiassa ja vieläkin joskus yöllä muistelen latinan lauseita.
Kulkuyhteydet eivät tuolloin olleet niin hyvät kuin nykyään, vaan oli tapana hankkia kortteeri kylältä. Eijalle se löytyi aivan paraatipaikalta, Toini-tädin paperikaupan – nykyisen taidetila Toinilan – takahuoneesta.
– Se oli mukava pieni huone, jota pönttöuuni lämmitti ja jossa pankinjohtaja Tauno Lailio kävi paistamassa kalastamiann kaloja. Myöhemmin asuin myös hetken aikaa Saharisen talossa.
Muutamaan vuotta myöhemmin koulun aloittanut Riitta Kovanen (Lahtinen) asui Lyyli Valkeajärven keltaisessa talossa Multiantien varressa, kuten myös minä ja Sarisen Elina (Veijonen) 80-luvulla. Lyyli oli kerrassaan mainio vuokraemäntä.
– Nukuin ensimmäisen vuoden Lyylin kanssa samassa huoneessa ja illalla jopa jumpattiin yhdessä ennen nukkumaan menoa, Riitta muistaa.
Opettajista Riitan mieleen ovat jääneet erityisesti kielten opettajat, Pirkko Lemmetty, Raili Patrikainen ja Anja Forsberg.
– Parasta koulussa kuitenkin oli ja on, hyvä ystävä Riitta Vänskä (Tomperi). Välissä oli kymmeniä vuosia, jolloin emme oikein edes tienneet missä toinen menee, mutta nyt seitsemänkymppisinä olemme löytäneet ystävyytemme uudelleen ja olemme yhteyksissä viikoittain, Riitta päättää.
Kun itse kävin lukiota 80-luvulla, oli ehkä aavistuksen noloa lähteä Petäjävedelle. Siistimmät tyypit ja parempi väki meni Lyseoon. Koin kuitenkin, että minulle pieni lukio oli oikein passeli. Luokallani oli pari lahjakasta kirjoittajaa Satu Kakkori ja Mikko Hannula, joista jo tuolloin arvasi, että heistä tulee toimittajia. Itse eksyin näihin hommiin vasta ammatinvaihtajana.
Nyt vuonna 2025 Petäjäveden lukio ei ole ensinkään nolo, vaan monelle uuraislaiselle ykkösvaihtoehto myös monien etujensa vuoksi. Juuri nyt tyttäreni Nelli Lehtonen tekee äidinkielen tehtävää koulusta saamallaan tietokoneella ja miettii, joko ensi keväänä uskaltaisia aloittaa ajo-opetuksen.

Kuva: Vuonna -85 vietimme vanhojenpäivää, joka ei ollut silloin nykyisen kaltainen puku- ja tanssijuhla, vaan ylle kaivettiin jotain aidosti vanhaa. Etualalla patsastelevat Uuraisten tytöt Elina Saarinen (Veijonen) ja Hanna Lahtinen, taustalta voi bongata tulevan professorin Marja Tiirolan (Kauppi) ja puolustusvoimissa uran luoneen Timo Kytölehdon.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Monien muistojen Petäjäveden lukio julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Vuoden harmain päivä on alkoholimainos

toimitus — Tue, 11 Nov 2025 08:53:18 +0000

Vuoden harmaimmaksi päiväksi on nimetty marraskuun toista lauantaita vuodesta 2018 lähtien. Päivä sai alkunsa Hartwallin kampanjapäivästä, jolla juhlistettiin harmaanväristä lonkeroa. Nyt vuoden harmain päivä on ikään kuin naulinnut paikkansa suomalaisten kalentereissa ja mielissä. Kannattaa silti edelleen muistaa, että viime lauantai ei liittynyt sinänsä suomalaiseen vuodenkiertoon, vaan alkoholijuoman mainontaan.
Vuodenkierron harmain aika on täällä ja se voi tuntua jaksamisessa. Unen tarve tuntuu lisääntyvän huimasti, mutta vähäinen valon määrä meinaa sekoittaa unirytmiä. Liikunta ei meinaa maistua, mutta suklaakonvehdit kyllä.
Lumisadetta odotellessa voi kokeilla erilaisia selviytymiskeinoja. Käynti kuusivaltaisessa metsässä voi piristää, sillä siellä on edelleen vihreää. Ilma on raikasta ja happipitoista; vesisateessa ulkoilu on asenne- ja pukeutumiskysymys. Liikunta kannattaa tietysti aina, mutta erityisesti silloin, kun meinaa vetää mieltä matalaksi. Ravinnossa kannattaa suosia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, kun näin juhlakaudella ruoka saattaa muutoin olla aika tuhtia.
Ja jos tällainen suhtautuminen vuodenaikaan ei kiinnosta tippaakaan, aina voi käpertyä sinne sohvannurkkaan kauden herkkujen ja hyvän kirjan kanssa.
Pääasia on se, että nyt vain selviydymme näistä viikoista kohti valoisampia aikoja. Tsemppiä kaikille kaamosoireista kärsiville.

Maarit Nurminen

Artikkeli Vuoden harmain päivä on alkoholimainos julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Torstaina keskustellaan terveysasemasta

toimitus — Tue, 21 Oct 2025 08:27:06 +0000

Maarit Nurminen

Kuluvalla viikolla torstaina keskustellaan Korpilahden yhtenäiskoulun ruokalassa Korpilahden terveysaseman tulevaisuudesta. Tilaisuus alkaa kello 18. Hyvinvointialueen säästökuuri on sitä laatua, että korpilahtelaisten kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lähtee esittämään ja pyytämään. Parasta tietysti olisi, jos palvelut voisivat jatkua ennallaan ainakin sillä tasolla kuin tähänkin asti. Tämä voi olla kuitenkin haaveunta.
Suurin huoli on Korpilahden alueen ikäihmisistä, jotka eivät pääse itse liikkumaan tai se on hyvin hankalaa. Bussilla Muurameen kulkeminen on monelle melkoisen ylitsepääsemätön juttu. Mikäli Kela-taksin saa suhteellisen helposti, se on tietysti ratkaisu kulkemisen ongelmiin.
Hyvinvointialueella katsotaan palvelutason olevan hyvällä tai ainakin riittävällä tasolla, mikäli suurimmalla osalla Keski-Suomen väestöstä on puolen tunnin tai alle matka terveysasemalle. Tämä näyttää paperilla ihan hyvältä, mutta käytännössä tilanne voi olla tosiaankin toinen.
Tosiasia on kuitenkin se, että Keski-Suomen hyvinvointialueen säästötavoitteet vuoteen 2030 ovat sellaiset, että vielä monen muunkin terveysaseman ovet tullaan laittamaan kiinni. Terveydenhuollon ongelmat koko maassa tuntuvat olevan sitä luokkaa, että parempien aikojen avaimet ovat valtioneuvoston jäsenten taskuissa.

Artikkeli Torstaina keskustellaan terveysasemasta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.