Tarkastusten taustalla on vaatimus jätteiden lajittelusta. Biojäte tulee lajitella erikseen eikä se saa päätyä sekajätteen joukkoon.  Tarkastuksilla ehkäistään myös jyrsijöitä aiheutuvia haittoja. Puutteellinen biojätteen käsittely tai rikkinäinen kompostori voivat houkutella alueelle haittaeläimiä, kuten rottia.

Kaikkia Jyväskylän seudun kotitalouksia koskee biojätteen lajitteluvelvoite. Biojätettä ei saa laittaa sekajätteen sekaan. Biojäte tulee kerätä omaan tai naapurin kanssa yhteiseen biojäteastiaan tai kompostoida biojäte asianmukaisessa kompostorissa.
Biojätteen lajittelu erikseen on tärkeää, sillä vain erilleen kerätty biojäte voidaan hyödyntää uudestaan. Sekajätteen seassa biojäte kuljetetaan energiahyödynnykseen, mikä aiheuttaa kustannuksia ja haasteita käsittelylaitoksessa. Biojäte on arvokas raaka-aine biokaasun ja multatuotteiden tuotannossa – tai kompostoituna oman pihan ravinteikkaana kasvualustana.
Jyväskylän seudulla kerätty kotitalouksien biojäte käsitellään paikallisesti Mustankorkealla, jossa siitä tehdään biokaasua ja multatuotteita.
Tarkastuksella varmistetaan, että kiinteistöllä on asianmukainen kompostori biojätteen käsittelyyn tai muu hyväksyttävä tapa käsitellä biojätteet.

Kompostointitarkastuksiin liittyy paljon virheellisiä käsityksiä.
Viime aikoina on uutisoitu paljon siitä, että hallituksen normien purkutalkoissa on ilmoitettu, että kompostointitarkastajat aiottaisiin lakkauttaa.
-Erillistä virkaa tai toimea nimeltä kompostointitarkastaja ei ole olemassa. Jätehuollon viranomaistehtäviä hoitavat työntekijät tekevät tarkastuksia muiden työtehtäviensä ohella. Tarkastukset ovat vain pieni osa laajaa viranomaistyötä, jonka tavoitteena on varmistaa, että jätehuolto toimii oikein, Jyväskylän seudun jätelautakunnasta tiedotetaan.
Tarkastusten lopettaminen edellyttäisi muutoksia jätelainsäädäntöön. Käytännössä velvoite lajitella biojäte erikseen pitäisi poistaa laista kokonaan, jos haluttaisiin että jätehuoltoviranomainen ei seuraisi lajittelua. Tämä olisi ristiriidassa EU:n jäsenmailleen asettamien yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteiden kanssa.

Ympäristöministeriö onkin nostanut biojätteen lajittelun lisäämisen yhdeksi tehokkaimmista keinoista nostaa kierrätysastetta Suomessa.

Artikkeli Kompostitarkastukset jatkuvat – Korpilahdella komposteja tutkaillaan kesäkuussa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Yksi Kevätpäivän osallistujista on Jyväskylän ammattikorkeakoulun lähiLUMO‑hanke. Hanke tuo tapahtumaan myös konkreettisen uutuuden, kirjastolle luovutetaan oma Luontoreppu.
Hanketta vetää Jyväskylän ammattikorkeakoulun vanhempi asiantuntija Janne Laitinen, jonka jotkut uuraislaiset muistavat huomattavasti nuorempana asiantuntijana noin 20 vuoden takaa. Silloin hän veti Uuraisilla Luonnollisen kasvun Uurainen -hanketta.
LähiLUMO on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun tiedonvälityshanke, jonka ydinviesti on yksinkertainen: luontoon kannattaa lähteä. Janne Laitisen mukaan luonto tarjoaa ilmaiseksi elämyksiä, liikuntaa ja hyvinvointia.
– Olemme jo yli puolenvälin hanketta. Järjestämme tapahtumia jokaisessa keskisuomalaisessa kunnassa, ja sisällöt suunnitellaan aina paikallisten tarpeiden mukaan, Laitinen kertoo.
Uuraisilla lähiLUMO näkyi viime syksynä Suomen luonnon päivänä Huutoniemessä, jossa opastettiin luontosovellusten käytössä ja järjestettiin Terveysmetsäretki. Muissa kunnissa on toteutettu esimerkiksi luonnonkukkaniittyjä talkoilla, rakennettu lintujen talviruokintapaikkoja sekä luotu mininiittyjä asuinympäristöihin.
– Tärkeää meille on myös yhteisöllisyys. Suunnittelemme tapahtumia, joissa eri sukupolvet kohtaavat. Tapahtumissamme on ollut jo yli 1200 osallistujaa, Laitinen sanoo.
Hankkeessa on tehty tiivistä yhteistyötä myös koulujen kanssa, ja nuorilta on kysytty suoraan, onko lähiluonto heille tärkeää.
– Nuorille lähiluonto on selvästi merkityksellistä. Luonnossa liikutaan edelleen, ja koirien kanssa ulkoilu on erityisen suosittua, Laitinen kertoo.
Monilta löytyy myös omia lempipaikkoja lähiluonnosta, ja niitä on koottu kartoille. Silti elää yhä käsitys, että hienoja luontokokemuksia saa vain kansallispuistoista.
– Todellisuudessa monimuotoisuutta ja elämyksiä löytyy jo aivan kotinurkilta, hän muistuttaa.
Yksi konkreettinen keino innostaa kuntalaisia lähiluontoon on Luontoreppu. LähiLUMO‑hanke on koonnut ne yhteistyössä Keski‑kirjastojen kanssa, ja reput tulevat lainattaviksi jokaisen kunnan kirjastoon.
– Haluamme edistää ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja luonnon kulttuuripalveluista, eli arkisesta luonnossa olemisesta, Laitinen kertoo.
Luontorepusta löytyy kiikarit, luuppi, kaksi istuinalustaa sekä luontokortteja, jotka antavat ideoita havainnointiin ja yhdessä olemiseen. Reppu madaltaa kynnystä lähteä luontoon, yksin tai porukalla.
– Luontoreppu tukee liikkumista, oppimista ja hyvinvointia. Sen avulla kuka tahansa voi lähteä tekemään omia havaintojaan ja jopa osallistua kansalaistieteeseen erilaisten luontosovellusten avulla.
Uuraisten kirjaston Kevätpäivä tarjoaa mahdollisuuden tutustua Luontoreppuun ja lähiLUMO‑hankkeen toimintaan samalla, kun kirjasto täyttyy keväisestä tunnelmasta ja luontoteemasta.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Reppu selkään ja luontoon! – Kirjaston kautta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kämpän pihassa sijainnut vanha ja jo lahonnut lipputanko poistettiin, ja tilalle asennettiin Toivakan kunnan lahjoittama uusi tanko. Samalla lipputangon sijaintia muutettiin, jotta sen käyttö olisi helpompaa ja turvallisempaa, sillä vanha tanko sijaitsi pihassa olevan kiven päällä. Kämpän takapihalle rakennettiin talkoovoimin käyttöterassi, joka helpotti kulkemista ja oleskelua takapihan alueella. Lisäksi sekä saunan että kämpän katoille asennettiin turvallisen nuohouksen mahdollistavat lapetikkaat sekä seinille turvatikkaat katolle kiipeämistä varten.
Saunassa oli ennestään vanha, lähes puhki palanut kiuas, ja saunan ilme oli vuosien ahkeran käytön myötä kulunut. Saunaan hankittiin uusi, paremmin ja pidempään lämpöä varaava kiuas, ja samalla saunan sisätilat puhdistettiin ja uudistettiin. Saunan ilmeen uudistaminen toteutettiin kokonaan talkoovoimin. Tämä oli hankkeen työläin osa ja vei huomattavasti enemmän aikaa kuin alun perin oli suunniteltu.
– Uuden kiukaan myötä pystymme nyt saunottamaan pienemmällä puumäärällä isomman porukan ja pidemmän aikaa, sillä uusi kiuas pysyy kertalämmityksellä pitkään lämpimänä. Kiukaan tulipesän lasiluukku tuo myös mukavasti valoa muuten sähköttömään ja hämärään saunaan, kertoo hankkeen puuhanainen Elina Rantalainen.
Uuden laiturin ansiosta uiminen rannassa on nyt helpompaa ja mukavampaa, ja veden haku saunaan ja kämpälle onnistuu laiturilta huomattavasti aiempaa turvallisemmin. Talvella myös avannon tekeminen laiturin päähän portaiden läheisyyteen on mahdollista turvallisesti.
Hankkeen hyväksytyt kokonaiskustannukset olivat yhteensä 19 000 euroa. Kustannussuunnitelma piti hyvin paikkansa, sillä kulut olivat pitkälti ennakkoon arvioitavissa. Joissakin kohdissa tuli pieniä ylityksiä ja toisissa vastaavasti alituksia. Suurimpien hankintojen – kuten käymälän, portaiden, laiturin, kiukaan, terassitarvikkeiden ja lapetikkaiden – hinnat oli selvitetty huolellisesti etukäteen, eikä niiden osalta tullut yllätyksiä. Talkootyötä kertyi kuitenkin jonkin verran arvioitua enemmän.

Hankkeen rahoitus jakautui siten, että 65 % eli 12 350 euroa tuli EU:n, valtion ja kunnan rahoitusosuuksista. Loput 35 % eli 6 650 euroa katettiin talkootyöllä. Hankkeelle valittiin tuotosperusteinen maksutapa, mikä tarkoitti sitä, että kuitteja ja kirjanpitoa ei tarvinnut toimittaa maksatuksen yhteydessä. Toimenpiteet todennettiin raportilla ja valokuvin.
– Tuotosperusteisen maksatuksen ansiosta säästyimme niin sanotulta kuittirumbalta loppuvaiheessa. Suunnitteluvaihe oli tosin melko työläs, sillä kustannukset piti laskea tarkasti, tehdä hintavertailuja, pyytää tarjouksia ja osioida toimenpiteet maksatuksen varmistamiseksi. Lopputulos kuitenkin korvaa kaiken nähdyn vaivan, toteaa Elina Rantalainen.
Hankkeella parannettiin merkittävästi partiokämpän retkeilyolosuhteita, viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Investoinneilla pidennettiin majan käyttöikää sekä mahdollistettiin sen käyttö entistä laajemmalle käyttäjäkunnalle ja monipuolisempiin toimintoihin. Samalla helpotettiin majan käyttöä ja kehitettiin ekologista jätteenkäsittelyä.
– Kylkispirtin olosuhteet ja ympäristö vastaavat nyt paremmin nykyisiä retkeily- ja turvallisuusvaatimuksia. Sekä leiriläiset että johtajat viihtyvät siellä aiempaa paremmin, mikä tukee uusien ja vanhojen toimijoiden mukaan saamista myös tulevaisuudessa, summaa tyytyväisenä lippukunnanjohtaja Minna‑Mari Kivimäki.
Hankkeen tuloksista on julkaistu raportti Toivakan Lepinkäisten verkkosivuilla.

Tiina Seppälä

Artikkeli Leader-hanke toi Kylkispirtille turvallisemmat ja monipuolisemmat retkeilyolosuhteet julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Artikkeli Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Onko lapsi- ja täten oppilasmäärien lasku todella niin jyrkkä, että on harkittava kokonaisen koulun lakkauttamista? Emmekö voisi toistaiseksi pitää kiinni nykyisestä kouluverkosta, kun oppilaita vielä riittää, ja hakea perusopetuksen säästöjä ensin muilla keinoin? Elinvoimaisen koulun lakkauttaminen on virhe.

Olisiko tässä vaiheessa tarpeen sopia selkeät raamit sille, millä ehdoin koulu pysyy toiminnassa ja milloin koulun toimintaan on tarpeellista syventyä seuraavan kerran? Liittyisikö se esimerkiksi oppilasmäärien laskemiseen sovitun rajan alle? Sovittaisiinko ennakolta aikaikkuna, jolloin edistettäisiin kyläkoulujen markkinointia ja haalittaisiin kylille uusia perheitä? Vai kenties jotain aivan muuta?

Toivoisin, että kunnassa annettaisiin tämän kouluverkon strategiatyön päätyttyä kylille aikaa kehittää toimintaansa, pohtia tulevaisuuden vaihtoehtoja ja markkinoida upeita kyläkoulujaan vailla ilmassa leijuvaa lakkautusuhkaa. Voisiko koulu esimerkiksi tehdä tiiviimmin yhteistyötä kyläyhdistyksen ja paikallisjärjestöjen kanssa? Voisiko kylien yhteisöllisyyttä masinoida talkootyöhön tai johonkin muuhun kaikkia osapuolia hyödyttävään toimintaan? Voisiko kyläkouluja mainostaa luonto‑/metsäpainotteisina kouluina, kun siihen olisi tarjolla huikeat puitteet?

Jatkuvan lakkautusuhan alla oleminen kuormittaa niin kyläläisiä, koulujen henkilökuntaa, huoltajia kuin myös itse oppilaita, joita voi huolettaa mm. uusi luokka, entisten kaveriporukoiden mahdollinen hajoaminen, uusi kouluympäristö ja pidempi koulumatka. On myös sangen haastavaa lähteä pitkäjänteisesti kehittämään kouluarkea, jos tietoa tulevasta ei ole.

Kunnan strategiassa ja uudessa hyvinvointisuunnitelmassa puhutaan yhteisöllisyydestä. Uuraisilla on vahva yhteisöllisyyden tunne, joka korostuu mielestäni erityisesti kylillä. Kylistä löytyy aktiivisia yhdistyksiä, koulujen vanhempaintoimikuntia ja avuliaita kyläläisiä, jotka ovat aina valmiita tukemaan ystävää hädässä. Yhteisöllisyys on vahvasti läsnä kyläkouluissamme.

Näen työssäni päivittäin, kuinka koululaisten yhteiset leikit ylettyvät luokkarajojen yli, kuinka kaikki pääsevät aina peliin mukaan ja pienempää ollaan valmiita auttamaan. Kun kaikki koulussa tuntevat toisensa, on lapsen helppo tuntea kuuluvansa yhteisöön, “meidän porukkaan”, jossa pidetään huolta toisista.

Kylien yhteisöllisyydestä kertonee paljon myös se, että niin Kyynämöisillä kuin täällä Höytiälläkin on paikalla varsin laaja joukko väkeä, joka on kiinnostunut koulun ja samalla myös koko kylän tulevaisuudesta. Toivoisin, että kunta näkisi tämän vahvan yhteisöllisyyden tunteen vahvuutena ja mahdollisena vetovoimatekijänä, jolla markkinoida kyliä uusille asukkaille.

Kyynämöisten kyläillasta mieleeni jäi jonkun maininta siitä, ettei kyläkouluaiheesta ole saatavilla kovin paljoa tutkimustietoa. Päätin syventyä aiheeseen ja löysin varsin monia artikkeleita, tutkielmia sekä tutkimuksia kyläkouluihin liittyen eri asetelmista tarkasteltuna. Perehdyin näihin tutkimuksiin niin hyvin kuin tällä aikavälillä on ollut mahdollista, ja tässä muutamia yhdistäviä tekijöitä, joita näissä tutkimuksissa esiintyi.

Niissä tutkimuksissa, joissa keskityttiin oppilaiden kokemuksiin kyläkouluista, nousi esille vahva yhteisöllisyyden kokemus, tunne “meidän koulusta”. Pieni koulu koettiin turvallisena ja jopa kodinomaisena ympäristönä, josta jokaiselle löytyi kaveri. Pienemmässä koulussa oppilailla on myös mainiot mahdollisuudet liikuntaan, sillä välineitä ei tarvitse jakaa niin monen lapsen kesken ja pelikentillä on tilaa kaikille halukkaille.

Oppilaat, jotka olivat käyneet sekä kyläkoulua että suurempaa yhtenäiskoulua, löysivät kyläkouluista enemmän plussia kuin miinuksia, kun taas yhtenäiskoulun kohdalla tilanne oli päinvastainen. Positiivista on tietysti se, että molemmista koulutyypeistä löytyi useita hyviä puolia.

Lähes jokaisessa kouluverkkostrategiassa lakkauttamista on perusteltu vähenevällä oppilasmäärällä ja säästöillä. Todellisuudessa lakkautustoimilla ei yleensä ole ylletty alkuperäisiin säästölaskelmiin ja -suunnitelmiin, tai säästöt ovat olleet hyvin kertaluontoisia ja pitkällä tähtäimellä kutistuneet olemattomiin. Joissain tapauksissa perusopetuksen kulut ovat jopa nousseet lakkautusten myötä, kun tilat eivät olekaan vastanneet uuden, suuremman oppilasmäärän tarpeita ja niitä on jouduttu remontoimaan.

Näihin laskelmiin toki vaikuttavat monet tekijät, ja kunnat ovat keskenään varsin erilaisia, eli täysin aukotonta tällainen laskelmien vertailu ei ole. Toivon kuitenkin, että meidän kunnassamme osattaisiin ennakoida ja tehdä tarvittavat laskelmat sekä tarkastella asiaa tarpeeksi monien tekijöiden kannalta ennen päätöksentekoa.

Useissa tapauksissa lakkauttamisprosessi ja kouluverkkotyö valmistellaan kiireessä, eikä tarvittavaa keskusteluyhteyttä kuntalaisten ja päättäjien välille löydy. Kuntalaisten vaihtoehtoja ei ole kysytty tai otettu huomioon. Eripuraa ja tyytymättömyyttä ovat herättäneet myös avoimuuden puute ja epäselvät tai kokonaan puuttuvat laskelmat lakkautusten vaikutuksista, mitkä ovat osaltaan johtaneet epäluottamukseen asukkaiden ja päättäjien kesken.

Vuorovaikutus eri tahojen välillä ei ole ollut riittävää, jolloin avoin keskustelu ja yhteisten realististen suunnitelmien luominen on ollut sula mahdottomuus. Joissain kunnissa tilanne on pahimmillaan ollut se, että lakkautuspäätös on nuijittu läpi muutaman yksittäisen ihmisen ambitioiden vuoksi, ja päätöksentekoprosessit on muotoiltu johtamaan kohti heidän tavoitteitaan. Toivoisin, että meidän kunnassamme halutaan todella kuulla asukkaita eivätkä nämä kyläillat olisi pelkkä muodollisuus, niin kuin monissa muissa kunnissa on käynyt.

Tutkimuksissa on myös saatu selvää näyttöä siitä, että kyläkoulujen lakkauttaminen vaikuttaa maaseudun kylien asukaslukuihin ja kiihdyttää asukaskatoa. Lakkautukset eivät siis ole kehittämistä, vaan näivettämistä. Koulut toimivat usein kylien keskuksina, yhteisöiden “sydäminä”, jotka tarjoavat harrastuspaikkoja sekä ympäristön yhteisten tapahtumien järjestämiselle. Koulu on merkki elinvoimaisesta kylästä, ja elinvoimaiset kylät ovat koko kunnan rikkaus.

Lopetan puheenvuoroni vastauksella kunnanjohtaja Juha Valkaman taannoiseen kirjoitukseen Keski-Suomalaisessa.

Jos halutaan tehdä päätöksiä, jotka perustuvat pitkäjänteiseen väestö- ja talousanalyysiin, tukevat kunnan vetovoimaa ja kasvua, ovat taloudellisesti kestäviä mutta eivät lyhytnäköisiä, jotka mahdollistavat laadukkaan opetuksen ja toimivat oppimisympäristöt ja jotka rakentavat tulevaisuuden kuntaa eivätkä vain ratkaise tämän päivän ongelmia, ei yhdenkään koulun lakkauttamisen pitäisi olla edes vaihtoehto.

Iida Haasianeva

LÄHTEET

• Herrala Fanni (2021) Kyläkoulujen lakkauttaminen – päätösten perusteet ja niiden seuraukset, kandidaatintutkielma, Oulun yliopisto
  • Heinonen Samuli (2022) ”Kylän sydän lakkaa silloin sykkimästä”. Kyläkoululakkautuksen merkitys kylän ja kyläyhteisön elinvoimaisuuteen sekä kokemus kyläkoulusta oppimisympäristönä, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto
  • Valkama Juha (2026), lyhyt kirjoitus artikkelissa Keski-Suomen kouluverkko tiivistyy lisää tulevina vuosina, KSML
  • Kononen Heidi (2025) Opettaja Katariina Rapala tietää, miten kyläkoulun lakkauttaminen vaikuttaa lapsiin – osa murehtii, löytääkö oikeaan bussiin, YLE
  • Kokkonen Saara-Miira, Mäentausta Riina, Vuorela Arvo (2023) Kouluja lakkautetaan rahankiilto silmissä, mutta säästöjen sijaan menot voivatkin kasvaa – peruskoulujen määrä on romahtanut 30 vuodessa, YLE
  • Ruonaniemi Antti (2021) Hämäläiskylä kiinnosti muuttajia, kunnes puheeksi tuli koulu – nyt se on tutkittu: kyläkoulujen lakkauttaminen autioittaa Suomen kylät, YLE
  • Rytkönen Laura (2010) Kyläkoulu lapsen silmin. Oppilaiden kokemuksia koulustaan, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto
  • Sipilä Jaana (2017) Kyläkoulujen lakkautukset oppilaiden kokemina, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto
  • Tantarimäki Sami (2011) Kyläkoulun lakkauttamisen perusteet, prosessi, säästöt ja vaikutukset viimeaikaisessa keskustelussa, Turun yliopisto
  • Toimela Meri (2015) ”Kaikki auttavat toisiaan jos toinen ei osaa.” Kyläkoulujen sosiaalinen kasvu- ja oppimisympäristö lasten silmin, pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto
  • Tunturi Teea (2022) Elinkelpoisen koulun lakkauttaminen on virhe, Rantapohja
  • Uuraisten kunta (2026), Uuraisten hyvinvointisuunnitelma 2025–2029

Artikkeli Ajatuksia Uuraisten kouluverkkokeskustelusta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Artikkeli Puolet kansasta käyttää kirjastoa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan Eläkeliiton torstaikerhossa eläydyttiin ystävänpäivätunnelmiin jo pari päivää etuajassa.
Aluksi nautimme kahvit sydänmunkin ja suklaasydämien kera. Pääohjelmana oli näyttelijä-laulaja Jari Pylväisen rakkausaiheinen runo- ja lauluesitys. Ohjelmisto koostui tunnettujen suomalaisten runoilijoiden, mm Anna-Mari Kaskinen, Eeva Kilpi, Eino Leino ja Tommy Taberman, runoista, jotka monin eri tavoin kuvasivat rakkauden kokemuksia.
Ehkä kuulijakunnan keski-ikä vaikutti siihen, että selvästi suosituimmaksi koettiin Eeva Kilven Laulu rakkaudelle: Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille…
Runojen välissä saimme kuulla aiheeseen liittyviä uusia ja vanhempia lauluja, kaikki kauniisti tulkittuina. Monet toivat mieleen vanhoja Suomi-filmejä, mutta uudempiakin oli runsaasti. Ystävän laulu tietysti ajankohtaisin.
Ohjelmisto oli hyvin taitavasti koostettu ja esitetty ja kohotti mukavasti tavallisen arjen yläpuolelle. Kiitos Jari ja muut vastuuhenkilöt! – LP
kuva Hannu Hyvönen

Pakkanen ei Kankaisten pelejä ja bileitä haitannut

Perjantaina 13.2. Kankaisten kyläkoulun vanhempainyhdistys järjesti kyläkoululla perinteeksi muodostuneen Ystävänpäivän pelit ja bileet – tapahtuman. Keli oli tällä kertaa hyvin viileä, illalla oli jopa -26 astetta pakkasta mutta pakkanen ei tunnelmaa haitannut.
Pelissä lapset ja aikuiset pelasivat vastakkain. Peliin osallistui tällä kertaa seitsemän aikuista ja 18 lasta sekä aikuiset maalivahdit, joten pelaamisen taso oli erittäin kova. Vaikka kunnanjohtajamme Toukokin osallistui peliin, niin päättyi ottelu lasten voittoon 5-1.
Samaan aikaan koulun sisällä ruokalassa oli kioski, jonne kyläkoulun aktiiviset vanhemmat olivat leiponeet erittäin herkullisia leivoksia.
Ruokalan viereisessä luokassa oli pulpetit siirretty syrjään ja värivalot väritti luokan kattoa. Taustalla soi koulun lasten ja nuorten toivebiisejä mahtavasta kajarista. Osa lapsista nautti musiikista kaverin kanssa kuunnellen mutta muutama otti areenan haltuun tanssien.
Tänä vuonna kaukalon jää on ollut erinomaisessa kunnossa, koska Kankaisten kyläseura purki keväällä kaukalon sekä kunnosti pohjan. Syksyllä kaukalo koottin takaisin talkootyönä. Kyläseura sai myös Lions Clubilta lahjoituksen, jonka ansiosta kyläseura hommasi ensimmaisenä hankintanaan uudet peliliivit. Nämä liivit vihittiin käyttöön ottelun alussa.
Anna Kaisa Lehmonen

Tupa täynnä kahvikonsertissa Nisulan kylätalolla

Aurinkoisena pakkassunnuntaina järjestimme kahvikonsertin, jossa esiintyi Nisulasta kotoisin oleva laulaja Niina Järvinen, joka nykyään asustaa Huikossa. Häntä säesti pikavauhtia koottu Toivakan housebändi Veli-Pekka Vihisen johdolla.
Teemana oli Juha Tapion laulut, jotka ovat kulkeneet Niinan ja bändin sydämissä jo pidemmän aikaa. Juha Tapio on esiintynyt Toivakassa vuonna 2005, jolloin Niina sai kipinän Juha Tapion musiikkiin. Housebändin jäsenistä Veli-Pekka ja Isto Liimatainen toimivat silloin Juha Tapion lämppärinä.
Ohjelmisto koostui Juha Tapion gospelajan musiikista ja myöhemmistä erittäin tunnetuista lauluista kuten Sitkeä sydän, Mitä silmät ei nää, Kelpaat kelle vaan ja Sinun vuorosi loistaa, joka suurten taputusten myötä esitettiin encorena.
Niinan mielestä keikka sujui mainiosti ja bändin kanssa oli mahtava esiintyä. Yleisö oli haltioissaan ja toivoi lisää tällaisia tapahtumia.
Kahvikonsertissa tarjottiin kotitekoisia karjalanpiirakoita munavoin kera sekä herkullisia leivoksia kahvin ja Nisula-teen kanssa.
Nisulan kyläseura

Artikkeli Toivakan yhdistysten tapahtumat luovat aktiivisen ja viihtyisän kunnan julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Yrittäjyyttä pienestä pitäen – Hirvasen koululla käynnistyy hanke, jolla hankitaan monitoimikenttä koko kylän käyttöön julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ennen kuin siskot lähtivät valloittamaan maailmaa ja pikkuveli sääkarttoja, oli tavallinen Huutosen nelilapsinen perhe.
Kymmenettuhannet suomalaiset muuttivat 1960- ja 1970-luvuilla töiden perässä Ruotsiin, niin myös nuoripari Seija ja Tauno Huutonen. Tauno oli Höytiän poikia Kaijalta, mutta Seija oli syntynyt ja kasvanut Nurmeksessa. Tästä taas johtuu, että kaikilla sisaruksilla on taito leipoa karjalanpiirakoita.
Seija ja Tauno eivät olleet syntyneet kultalusikka suussa, eikä koulujakaan ollut varaa paljoa käydä, mutta heitä yhdisti ennakkoluuloton ja yritteliäs asenne kaikkeen, mihin he ryhtyivät, sekä penninvenytyksen taito.
Sari ja Asta syntyivät Ruotsissa, mutta muuttivat takaisin Suomeen niin pieninä, että muistoja siirtolaisuudesta ei ole. Sari muistaa hämärästi Kuikan talon, jonne perhe ensin muutti, mutta varsinaisesti lapsuus alkoi Nappulassa.
Pieni talo kylän keskellä oli virikkeellinen kasvuympäristö, sillä Höytiän kylään mahtui monenlaista persoonaa. Kylän keskustassa toimi tuolloin koulu, kaksi kauppaa, posti, oli työväentalo Moskova ja ihan vieressä kioski, jota Tauno ja Seija pitivät.
– Oli tosi hienoa, jos pääsi isän mukana tukkuun ostamaan kioskitarpeita, Tanja muistaa.
– Pikatukussa tarjottiin ilmaista kahvia, maistan sen maun vieläkin, siinä oli kitkerää kahvia ja oikein paksua kermaa, Sari lisää.
Sitten oli tietysti puhelinkeskus, jonka hoitajana Seija toimi ja Sarikin välillä.
– Jos soitettiin Höytiältä, piti vastata ”keskus”, jos soitettiin vaikkapa Uuraisilta, niin piti vastata ”Höytiä”. Jokaisesta puhelusta täytettiin keltainen pahvinen lappu, Sari kertoo.
– Asta ja Sari nukkuivat kerrossängyssä ja minä sohvalla pärisevän puhelinkeskuksen vieressä, ja silti saatoin myöhästyä koulusta, jonne oli matkaa vain parikymmentä metriä, Tanja kertoo.
Höytiän koulu tuli Tanjalle tutuksi jo paljon ennen kouluikää, sillä hyvä kaveri Virpi Kovanen (nyk. Lähteenmäki) asui koululla ja usein tytöt notkuivat keittäjä-Lempin (Heinäaho) hellan ääressä.
– Lempin jauhelihamakaroonimössö oli ihanaa, huokaisee Tanja ja palaa makumuistoissaan puolen vuosisadan taa.

Nappulan ajasta mieleen on jäänyt myös kolmen pukin joulu, joka aavistuksen rapautti lasten uskoa aitoon joulupukkiin.
– Luultavasti isä oli pyytänyt varmuuden vuoksi useampaa veljeään toimimaan pukkeina, ja pukkeja tulikin sitten peräti kolmin kappalein, Asta arvelee.
Huoneita Nappulassa oli kaksi ja aitan takana ulkovessa, jonne meneminen pelotti Saria. Asta nautti ympäristön leikkipaikoista, Karhukorvesta ja tierummuista.
Nappulassa asui tiiviisti viisihenkinen perhe, ja kun kuopus Matti syntyi vuonna 1975, alkoi olla jo ahdasta.
– Muistan kyllä sen isän muikean ilmeen ja äänensävyn, kun hän kuuli sairaalasta, että poika oli syntynyt. Isän veljellä Pulterilla (Terho Huutonen) oli ambulanssi, ja äiti ja Matti tulivatkin ambulanssin kyydillä kotiin. Näin tämän koulun ikkunasta ja sitten piti äkkiä välitunnilla juosta kotiin vauvaa katsomaan. Siellä se nukkui keltaisen päiväpeiton päällä punaisessa villapuvussaan, Sari kertoo.
Tuleva tv-ammattilainen Tanja puolestaan tunsi paloa media-alalle jo tuolloin ja kadehti pikkuveljeään.
– Minä olin kamalan kateellinen, kun Matti sai isän ja äidin kanssa katsoa Simpauttajaa, kun se meiltä muilta kiellettiin. Avaimenreiästä yritettiin vähän kurkkia kuitenkin. Matti oli noihin aikoihin alle vuoden ikäinen ja autuaan tietämätön etuoikeudestaan.
Tanja pääsi kuitenkin toteuttamaan taiteellisuuttaan esimerkiksi Vesaisten näytelmäkerhoon, jota piti Peltoahon Sanni Vääränen. Kuolemattomin muisto noilta ajoilta on oksentaminen Mauri Pekkarisen autoon, jopa merkittävämpi kuin se, että tuleva tv-kasvo keksittiin Hannele Huovin lastenohjelmaan puita halailemaan ja lausumaan runoja jo hyvin nuorena.

Noin vuosi sen jälkeen, kun Matti syntyi vuonna 1975, tapahtui hurjia ja muutettiin uuteen Paja-ahon taloon, siihen samaan, jonka keittiön pöydän ääressä nyt menneitä muistellaan.
– Kyllä uusi talo oli hieno, sisävessakin, vaikka valonappula oli ärsyttävästi oven ulkopuolella. Isän pikkuveli Markku asui aika pitkään myös täällä, ennen kuin rakensi oman talon, tytöt muistavat.
Paja-aho sai nimensä Pajasta, eli Autokorjaamo Veljekset Huutosen korjaamosta. Yritystä oli vuonna 1974 perustamassa Tauno ja Markku Huutonen, josta tulikin sitten varsinainen Pajan sielu aina vuonna 2023 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.
– Kun pajaa rakennettiin, niin vietiin potkurilla rakentajille kahvia. Matti taas oli pikkupoikana kertomassa korjaajille, milloin vilkku palaa ja milloin ei, Asta muistaa.
– Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja meillä oli aina huonoimmat autot, Tanja muistaa. Toisaalta pikkuvioistaan huolimatta esimerkiksi Plymouth Valiant oli aika komea kärry.
– Valiantilla piti ajaa alamäet vapaalla, kun se vei niin kamalasti bensaa, Asta lisää.
Oli myös vaaleansininen pieni kuorma-auto Ford Transit, joka oli erityisen tarpeen silloin, kun Tauno ja Seija ryhtyivät harjoittamaan maaseudun uutta elinkeinoa, kettutarhausta. Transitin lavalla kulki ketuille ruokaa, kuten kevyesti turvonneita lehmänruhoja.

Matin lapsuuden joulumuistot sijoittuvat Paja-aholle.
– Kai se pukki yleensä oli Pertti (Huutonen) haalari väärinpäin päällään, Matti arvelee.
– Kerran pukilla oli myös pahvilaatikosta askarreltu neliön muotoinen naamari, jossa oli jotain pumpulia partana, Tanja muistaa.
– Aattoaamuna äiti teki joulupuuron, sen jälkeen lähdettiin hakemaan kuusi. Haudoilla käytiin ja sauna oli tärkeä. Ruuan jälkeen tuli pukki. Jouluna oli myös paljon hyvää ruokaa ja joulupöydässä ehdottomasti herneitä, se oli isän juttu, Matti kertoo.
– Ensimmäisenä jouluna Ruotsissa äiti ei tästä tiennyt ja herneet puuttuivat, mutta eivät enää koskaan sen jälkeen, Sari lisää.
Jokaisen sisaruksen joulupöydästäkin löytyy aina ainakin herneitä, karjalanpiirakoita ja karjalanpaistia.
– Arkena oli ruoka paljon pelkistetympää, leipäressua ja maitoperunoita, Matti sanoo.
– Maitoperunoita, huokaa Tanja ja sulkee silmänsä. – Ai, että kun saisi nyt maitoperunoita. Ja äitin tekemä sienikastike oli kyllä älyttömän hyvää.
Keittiön puuhellalla on valmistettu tuhansia aterioita. Seija Huutonen oli tarkan markan kokki, mikä tarkoitti, että hän teki menneinä aikoina sellaista ruokaa, jota nykyään ihaillaan – puhdasta lähiruokaa. Kellarissa oli iso saavi suolasieniä, toinen puolukkahilloa ja ruisleipä leivottiin omasta karjalaisesta juuresta.
Erityisesti Asta on perinyt Seijan tarkkuuden. Lapsena hän mittasi jäätelöpaketin palatkin viivoittimella.
Jokainen sisaruksista on lähtenyt työelämään nuorena opiskelujen ohessa. Höytiän kaupat, Salmelan kauppa Jokihaarassa ja Kettusen kauppa kirkolla tarjosivat nuorisolle hyviä työpaikkoja. Asta kunnostautui myös lapsenlikkana ja Tanja piti uimakouluja ja oli totokassana. Matti pääsi Pertti-sedälle rakennushommiin.
Sittemmin löytyi muitakin hommia jokaiselle.

Huutosen sisarukset ovat saaneet selvitä ilman vanhempiaan jo pitkään, mutta erityisesti kotona Seijan ja Taunon läsnäolo tuntuu yhä vahvasti.
– Molemmat olivat kovia lukemaan ja kai jollain tapaa kannustavia, vaikka rahallista tukea ei kyllä herunut, Tanja miettii.
– Äiti luki esimerkiksi Sinuhe egyptiläisen monta kertaa ja sanoi, että jokainen lukukerta on erilainen, Sari muistaa.
– Meille tytöille hän sanoi, että ensin se ammatti ja sitten vasta ukko, Asta lisää.
– Ainakaan he eivät estäneet meitä lähtemästä ja kokeilemasta kaikkea, Matti päättää.
Kaikki neljä myös vuorollaan lähtivät ja kokeilivat – ja pärjäsivät, mutta kokivat myös ihmiselämään kuuluvia ylä- ja alamäkiä.
Paja-aho on ja pysyy, puuhella lämpiää, vessan valo on edelleenkin ulkopuolella. Kinastelu ei ole lapsuudesta juurikaan muuttunut. Joulupöytään leivotaan karjalanpiirakat ja muistetaan myös ne herneet.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Joulussa maistuvat muistot julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ensi vuosi tuo yhdistymisen

Korpilahden ja Petäjäveden osuuspankit ovat yhdistymässä kolmen muun pankin kanssa ensi vuonna. Määttä kuvaa neuvotteluja yhteistyökykyisiksi ja hyviksi.
– Suurin kysymys on ollut konttoreiden säilyminen, jonka hyvin ymmärrän lähipalveluiden kannalta. Konttoriverkosto on tarkoitus säilyttää ennallaan seuraavan kymmenen vuoden ajan, mikäli mitään suuria muutoksia ei tapahdu. Konttoreita tarvitaan myös työntekijöille työn tekemisen paikoiksi. Tämä on hieno hanke ja erityisen hienoa on se, että pankista kehittyy maakunnallinen toimija.
Määttä sanoo, että pankin tilastojen valossa Keski-Suomella ja keskisuomalaisilla ihmisillä sekä suurella osalla yrityksistä menee ihan hyvin tällä hetkellä.
– Kun katsotaan maakuntien bruttokansantuotteita, sijoitumme keskiväliin. Eli ei olla heikoimmasta päästä. Varsinkin puolustusteollisuuden investoinnit alkavat näkyä. Uhkakuviakin on, kuten metsäsektorilla. Keski-Suomelle on luvassa hyvää kasvua tulevaisuudessa, vaikka nyt onkin haastavampi taitekohta.
Määttä sanoo, että isossa kuvassa pankin asiakkaillakin menee hyvin.
– Esimerkiksi asuntolainojen lyhennysvapaapyynnöt ovat alhaisella tasolla ja asiakkaat lyhentävät asuntolainojaan säntillisesti ja jopa etuajassa. Säästämisaste on historiallisen korkea ja talletukset korkeimmillaan sekä kuluttajilla että yritysasiakkailla. Asiakkaiden keskuudessa nähdään ostovoimaa. Yksityisillä kuluttajilla tämä on mielialakysymys. Nyt jos koskaan Suomi tarvitsisi sitä, että lähdettäisiin kuluttamaan ja nimenomaan Suomessa.

Maarit Nurminen

Artikkeli Keski-Suomen osuuspankin toimitusjohtaja uskoo maakunnan kasvuun julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.