Petäjäveden teatterin Niskavuoren Hetan ensi-ilta auditorio Miilussa lauantaina 15.2. kello 15. Rooleissa esiintyvät Pauli Nieminen, Miisa Peltola, Juuso Lindholm, Tyyni Huuskonen, Päivi Saarinen, Arja Anttila, Helena Linna, Tuula Järvinen, Heli Kokkonen, Nina Kaari, Johanna Jylhä, Pia Jussila, Anna-Emilia Pukari, Joonas Kemiläinen, Rauha Howe, Teuvo Tanner, Niina Peltola, Onni Siitonen, Anja Vanninen, Henna Ijäs, Sini Halttunen, Teija Kustula ja Arsi Rytkölä.
Niina Kelloniemi
Ensi lauantaina ensi-iltaan tuleva Petäjäveden teatterin Niskavuoren Heta on esitys, jossa keskiöön Minna Tuomasen ohjauksessa nousevat tunneilmaisun merkitys ja vastakkainasettelu.
Hella Wuolijoki kirjoitti Niskavuoren Hetan vuonna 1950 Juhani Tervapään salanimellä ja se on Niskavuori-sarjan viidestä näytelmästä toiseksi viimeinen, vaikka kronologisesti sen tapahtumat sijoittuvat sarjan alkupäähän. Näytelmä kertoo Niskavuoren vanhimman tyttären tarinan, joka pakon sanelemana menee naimisiin rengin kanssa ja muuttaa Niskavuorelta Muumäen torppaan.
Tarina alkaa Hetan ja Akustin häistä, joiden tunnelma muistuttaa Hetan näkökulmasta enemmänkin hautajaisia. Tavallaan kyseessä ovat Hetan sydämen hautajaiset, sillä todellisuudessa hän on rakastunut toiseen mieheen ja odottaa tälle lasta. Lammentaustan Santeri ei kuitenkaan Hetasta huolinut ja Hetan oli otettava se, kenet sattui saamaan, sillä ison talon tytär ei voi saada aviotonta lasta. Naidessaan Akustin pakon edessä Heta hautaa tunteensa ja päättää vielä näyttää kaikille mihin hänestä renginkin vaimona on. Kesken häiden Heta poistuu näyttävästi Niskavuorelta ja kuluu 17 vuotta ennen kuin niskavuorelaiset ovat tervetulleita Muumäkeen, joka on kasvanut torpasta kaksi metriä Niskavuorta suuremmaksi pytingiksi.
Pääroolissa nähtävän Rauha Howen Heta on suorastaan armoton, niin muille kuin myös itselleen. Sydämetön Heta, jolle mikään ei riitä ja joka on niin katkera ja anteeksiantamaton, että puskee eteenpäin pelkän häpeän voimalla. Rauha Howen näennäisesti kylmän tunneilmaisun alla piilee kuitenkin moninainen tunnekirjo, joka tulee ilmi hänen katseistaan. Hetan roolihahmollaan Howe osoittaa, että rakkaus ja viha eivät olet toistensa vastakohdat. Rakkauden vastakohtaa välinpitämättömyyttä ei Howen mimiikassa nähdä.
Hetan vastavoimana toimii hänen miehensä Akusti, joka tuntuu kaikessa olevan Hetan täydellinen vastakohta. Akusti on sydämellinen, lempeä, anteeksiantavainen ja kaiken päälle vielä ylpeä siitä, että saa Hetan vaimokseen. Akustin roolissa lupsakkana esiintyvä Joonas Kemiläinen luokin hyvän vastaparin Howen kireälle Hetalle. Kemiläisen Akusti saa jatkuvasti raapia päätään Hetan ehdottomuudelle, mutta onnistuu kuitenkin luovimaan elämänsä läpi Hetan puolisona ja nousemaan rengistä aina kunnallisneuvokseksi asti. Hetalle sekään ei riitä, kun on rengiksi syntynyt, niin rengiksi jää. Howe ja Kemiläinen onnistuvat molemmat ilmeillään ja kehonkielellään tuomaan hyvin esiin roolihahmojensa ominaisuudet.
Akustin todellisen rakkauden kohteen Muumäen piika Siipirikon roolissa nähdään Johanna Jylhä, joka jalkapuolena rampana on voimakkaan Hetan vastakohta. Siipirikko kuitenkin huolehtii Hetan aviomiehen lisäksi myös Hetan ja Akustin lapsista ollen näille äitiään läheisempi, mitä Hetan on vaikea sietää. Siipirikon isän Maanojan Roopen sekä Vallesmannin rooleissa esiintyvä Heli Kokkonen onnistuu molemmissa rooleissaan viihdyttämään yleisöä erinomaisesti ja välistä on vaikea uskoa, että Maanojan Roopen karvalakin ja Vallesmannin nenälasien alla näyttelee nainen. Myös Pia Jussila on varsin uskottava roolissaan Niskavuoren isäntänä Juhanina.
Erityismaininnan ansaitsee myös näytelmän nuoriso, Hetan ja Akustin lasten rooleissa Jaakkoina nähtävät Pauli Nieminen ja Juuso Lindholm sekä Alinan ja Kertun rooleissa Tyyni Huuskonen ja Miisa Peltola, jotka kasvavat rooleihinsa loppua kohden vaatimattoman rengin lapsista pitämään isänsä sekä Siipirikon puolia ja vastustamaan järkähtämätöntä Hetaa. Ohjauksellaan Tuomanen pitää tapansa mukaan huolen siitä, että kukin pääsee loistamaan omassa roolisuorituksessaan.
Aikakaudelle uskollinen puvustus ja lavastus kehittyvät kuvaelmien edetessä Muumäen tilan mukana, kun vaatimattomasta torpasta tulee hiljalleen koko kylän mahtavin talo ja sen isännästä vaivihkaa vaikutusvaltaisin henkilö. Nykyaikaan näytelmän sitoo erityisesti tarinaa eteenpäin kuljettava musiikki, jossa kuuluu vahvojen kotimaisten naisartistien kappaleet, jotka soittaa viululla Vilhelmiina Sävelkorpi.
Vaikka Heta on näytelmän päähahmo, Akustin rooli kehittyy sivuhahmosta lopulta koko tarinan keskiöön, joka on vahvoja naisia kuvaavalle Niskavuorikerronnalle jopa hieman epätyypillistä. Näytelmä ja oikeastaan myös Hetan elämä alkaa siitä, kun hän nai Akustin ja niin ikään näytelmä ja Hetan elämä päättyy siihen, kun Akusti kuolee, mikä laittaa pohtimaan kumpi roolihahmoista onkaan todellisuudessa vahvempi. Tarinan vastakkainasettelun nähtyään kukin voi miettiä, mihin tunteiden tukahduttaminen ja toisten halveksinta johtaa ja mitä taas inhimillisyydellä voidaan saavuttaa. 75 vuotta sitten kirjoitettu tarina osoittaa, miksi se on yhä ajankohtainen ja Minna Tuomasen ohjauksessa Petäjäveden teatteri onnistuu vakuuttamaan, miksi sitä on edelleen tärkeää esittää.