Ystävänpäivän aamuna Kyynämöisillä pyryttää lunta. Sisällä kyläkoulussa on lämmintä ja kodikasta. Koulun kuusi luokkaa ovat jakautuneet eri tiloihin, osa on luokissa, muta myös käytävän lukunurkan sohvat ja riippumatto ovat käytössä. Kyynämöisten koulussa luetaan paljon ja se on huomattu ihan valtakunnallisesti, sillä koulu sai vuonna 2018 Lukuklaani-palkinnon. Välitunnilla sohvalle pomppaavat 7-vuotias Oleksandra, eli Sasha, 12-vuotias Dmitro eli Dima ja 9-vuotias Oleg. He kertovat yhdessä opettajansa ja koulun rehtorin Leena Rintelän kanssa, miten puolitoista vuotta Kyynämöisillä on sujunut. Kaikki ovat kotoisin kaupungista, joten maaseutuympäristö on uusi juttu sekin, mutta vain yksi osa isoa muutosta, minkä Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 aiheutti. Leena Rintelä vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Virolahdella, jossa sijaitsee esimerkiksi Vaalimaan raja-asema. Kun maailma oli vielä toisenlainen, venäjän kielen taito koettiin tärkeäksi ja Leenakin sitä opiskeli lukiossa. Ikinä hän ei olisi kuitenkaan arvannut, että eniten hänelle tulisi olemaan taidosta hyötyä opettaessaan alakoululaisia keskellä Suomea Uuraisilla. – Kyllä Venäjän rajaan lapsuudessanikin liittyi tiettyä varautuneisuutta eri tavalla kuin esimerkiksi Ruotsin rajaan, hän muistaa.
Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu kaikille niille esi- ja perusopetusikäisille maahanmuuttotaustaisille lapsille ja nuorille, joilla ei ole vielä tarvittavia kielellisiä valmiuksia esi- tai perusopetuksessa opiskeluun. Sitä annetaan yleensä yksi lukuvuosi. – Asiat etenivät tosi nopeasti silloin puolitoista vuotta sitten. Valmistautumisaikaa opetuksen aloittamiseen ei ollut kuin noin viikon verran. Ikinä en olisi tähän ryhtynyt, ellei minulla olisi näin upeita kollegoja ja työyhteisön tuki täällä koululla, Rintelä sanoo. Kun valmistava opetus alkoi Kyynämöisillä syksyllä 2022, ukrainalaisia oli yhdeksän. Pienessä kyläkoulussa integroituminen, eli osallistuminen myös suomenkielisen, yleisopetuksen ryhmän tunneille tapahtui nopeasti ja luontevasti. Lasten suomen kielen sanavarasto rajoittui aluksi kolmeen sanaan: jäätelö, järvi ja Suomi, joten suomen kielen opiskelu oli alussa pääosassa, mutta aika pian ryhmä hajaantui taito- ja taideaineissa kukin ikäluokkansa suomalaiseen luokkaan. Lasten äidinkieli on ukraina, mutta koska se muistuttaa venäjää ja oli lapsille entuudestaan tuttu, on venäjä opetuskielenä toiminut ihan hyvin ja nyt käytetään jo paljon suomea. Yhteinen sanavarasto on karttunut kommellustenkin kautta. – Kerran pyysin vahingossa lapsia ottamaan konjakkia kouluun, koska venäjässä sanat luistimet ja konjakki muistuttavat toisiaan. Myös sanat leipoa ja itkeä ovat menneet joskus sekaisin. Suomen kieli on tullut mukaan yhä enemmän ja kun joulujuhlaan valmistautuessa eräs lapsista sanoi: ”Minä olen pieni punainen tonttu”, niin kyllä sydämessä läikähti, Leena Rintelä kertoo. Millaista koulunkäynti Kyynämöisillä on sitten nyt. – Normaalia, sanoo Dima ja nostaa peukkua. – Suomalainen talvi on tosi, tosi kylmä, Sasha sanoo kauniilla suomellaan ja pojat ovat samaa mieltä. Kaikki ovat kuitenkin innostuneita lumileikeistä ulkona. Se että myös välitunnilla mennään ulos, on ihan uusi juttu ja siihen on pitänyt vähän opetella. – Ukrainassa oli enemmän läksyjä, Dima kertoo. Olegista koulussa mukavinta on jalkapallo. Se onkin sellainen laji, että kaikki puhuvat ympäri maailman samaa kieltä. Arki on asettunut uomiinsa, mutta se mikä jäi Ukrainaan, ei tietenkään lapsilta unohdu. – Normaali kouluarki on suomalaista, mutta esimerkiksi pajapäivänä meillä oli Ukrainan paja, jossa koko koulu sai tutustua pelmeneihin kouluruokailussa, se oli tärkeä juttu ukrainalaisille ja avartava kokemus suomalaisille. Äidit ovat leiponeet myös myyjäisiin. Koetut asiat saattavat nousta esiin aivan yllättävissä yhteyksissä. Esimerkiksi yllin tunnilla käsittelimme Saimaan norppaa ja yhtäkkiä lapset alkoivat kertoa matkastaan Suomeen. Piirustustunnilla taas piirsimme tunnetaitojuttuja aiheista mikä tekee iloiseksi, niin lapset piirsivät panssarivaunun, jonka päällä oli rasti, Leena Rintelä kertoo.
Lokakuun puolivälin tietämissä vuonna 2022 Suomessa odotettiin koko maahan pikkupakkasia, lunta ja räntäsateita. Elena, Albina, Anatolii, Olga ja hänen poikansa tuskin kiinnittivät huomiota suomalaisen myöhäissyksyn pimeyteen. Pimeydestä he olivat tulossa. Ystäviä oli jo Suomessa ja Jämsässä. Anatolin äiti oli joskus matkustanut Suomessa, ja hän oli kuvaillut Suomea mukavaksi maaksi. Perhe oli tehnyt pitkän matkan sodan keskeltä paikkaan, missä taivas oli rauhallinen. Helmikuussa vuonna 2022 Marja Elsinen seurasi tarkkaan tiedotusvälineitä. Varhain torstaiaamuna 24.2.2022 tuli uutinen, jota hän oli osannut odottaa. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Marja on syntynyt ja kasvanut Itä-Suomessa, missä sodan muisto eli kasvuvuosina vahvana. Hetken tuntui siltä, että nuoruusvuosien pahimmat pelot sodasta olivat käyneet toteen.
On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun Elena, Anatolii ja heidän tyttärensä Albina sekä Elenan sisko Olga saapuivat Suomeen. Jämsäläisen kerrostalokodin keittiön pöydälle on katettu ateria vieraille. Suomalainen vieraanvaraisuus vaikuttaa vaatimattomalta ukrainalaiseen verrattuna. Ruokapöydästä löytyy ukrainalaisten perinteisiä ruokia, kuten bortskeittoa ja Olivier-salaattia. On perunamuusia, lihapullia, kurkku-kaali-salaattia. Työtasolla odottaa suuri hunajakakku. Kotiin on tulossa tärkeitä vieraita. Suomalaisia ystäviä. Sota on saanut miljoonat ukrainalaiset jättämään kotinsa ja lähtemään muualle Eurooppaan; jotkut heistä ovat jo palanneet takaisin kotimaahansa. Vuosi sitten Maahanmuuttovirasto kertoi, että yli 50 000 ukrainalaista oli hakenut tilapäistä suojelua Suomesta. Sota Ukrainassa kosketti suomalaisia erityisellä tavalla ja hyvin nopeasti sosiaaliseen mediaan perustettiin ryhmiä, joissa kerättiin apua tulijoille. Marja Elsinen tarttui tilaisuuteen auttaa. Hän mietti, kuinka hänen oma isänsä sai sotavuosina apua naapurimaasta ja ajatteli, että nyt on hänen sukupolvensa vuoro olla avuksi. Marja järjesti tavarakeräyksiä Korpilahdella ja toimitti niitä yhdessä puolisonsa Esa Ikkalan kanssa Jämsään. Astioita, siivoustarvikkeita, paistinpannuja, verhoja, mattoja, polkupyöriä… Marja käytti tulijoita Jämsässä kaupoissa, ja samalla tutustui heihin paremmin. Marja muistelee, kuinka tulijoilla ei saattanut olla yhtään rahaa tai ruokaa. Täysi ruokakassi oli suuri ilon aihe.
Tilanne tasoittui ja tulijoiden akuuteimmat tarpeet oli täytetty, koteja saatiin kuntoon. Auttamisen muodot muuttuivat. Marja sanoo, että monelle ukrainalaiselle suomalainen, digitalisoitunut yhteiskunta voi tuoda hankaluuksia. Apua tarvitaan esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen, verotoimistossa käymiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Aineellinen avustaminen vaihtui oman ajan antamiseen. Elenaan, Anatoliin, Albinaan ja Olgaan Marja tutustui mustikoiden myötä. Elena tuli mustikkametsään toisen ukrainalaisen seuraksi, koska tätä pelotti olla yksin metsässä. Marja on kahtena syksynä etsinyt mustikoille ostajat ja opastanut ukrainalaisia poimijoita mustikkametsiin. Verottomilla marjatuotoilla on muun muassa kustannettu matkoja Ukrainasta Suomeen täällä jo asuvien ihmisten perheenjäsenten saamiseksi maahan. Ukrainassa leipurina työskennellyt Elena sai töitä Elosen Leipomolta viime vuonna marraskuussa. Ruokailun lomassa hänen sisarensa Olga kertoo, miten työnantaja on kehunut Elenaa ja haluaa kouluttaa häntä lisää. Näillä näkymin työtä on luvassa elokuulle saakka. Marja oli apuna työnhaussa ja CV:t on tehty useille ihmisille. Kielitaidottomana työnhakuun tarvitaan suomalaista avuksi. Anatolii on tehnyt jonkin verran töitä Esan apuna ja Albina opiskelee Gradialla TUVA-koulutuksessa ja valmistautuu tutkintoon tähtäävään koulutukseen. Albina haluaisi Jyväskylään Gradialle opiskelemaan. Mielessä on kosmetologin, kampaajan tai ravintola-alan ammatti. Elena, Olga ja Albina opiskelevat myös suomen kieltä. Olga on tehnyt kotimaassaan manikyyrejä ja rakennekynsiä ja kehuu korpilahtelaista suomen kielen opettajaansa Hanna Kovasiipi-Marcusta. Hän haluaisi jatkaa ammattiaan myös Suomessa.
Keskustelua käydään Google kääntäjän avulla. Anatolii käyttää ohjelmaa tottuneesti ja nopeasti. Samalla hän selaa kuvia puhelimeltaan. Niissä vilahtavat muistot elämästä Ukrainassa, kotona Harkovan alueella, missä perheellä oli maatila. Anatolii on tehnyt työtä erilaisten koneiden parissa ja hän kuljetti öljyä Venäjältä. Maatilaa hoidettiin päivätöiden ohella. Tilalla kasvatettiin sikoja, ankkoja ja kanoja sekä viljeltiin vihanneksia ja juureksia. On kuvia Albinasta pienenä, perhejuhlista, grillauksesta puutarhassa, isosta emakosta porsaineen. Koti sijaitsi vain muutamien kilometrin päässä Venäjän rajalta. Naurun ja ilon illan tunnelma muuttuu hetkessä. Silmiin tulvivat kyyneleet. Ikävästä kotiin, kiitollisuudesta suomalaisille. Elena ottaa puhelimen miehensä kädestä ja puhuu kääntäjälle. – Suuret kiitokset Marjan perheelle, kun he antoivat meille auttavan käden. Kun me tulimme ilman mitään vieraaseen maahan, meillä oli onni tavata Marjan ja Esan perhe. Kääntäjä kertoo vastauksen ukrainaksi. – Me olemme saaneet ainakin yhtä paljon takaisin. Olemme saaneet uusia ystäviä. Maailmankuva on avartunut ja tutustuminen ukrainalaisiin ihmisiin on rikastuttanut meidän elämäämme. Maahanmuuttajien kotiutuminen on meistä suomalaisista kiinni ja voisimme sen eteen tehdä enemmän, Marja ja Esa sanovat. Vaikka jämsäläisen kerrostalokodin asukkailla on kaikki hyvin ja elämä Suomessa on asettunut jotenkin uomiinsa, on vain yksi unelma. – Ei ole muita haaveita. Ainoa toiveemme on, että sota loppuu ja me voimme palata kotiin. Tosin vielä ei ole paikkaa, mihin palata. Siellä on kaikki rikottu, Anatolii sanoo.
Historian lehti on kääntynyt Uuraisilla ja se käännettiin tällä kertaa upeilta taideteoksilta näyttävillä kynsillä. Ensimmäinen ukrainanuuraislaisen yritys on syntynyt. Studio Alona aloitti samoissa tiloissa, missä Kauneushoitola Sievä lopetti elokuussa. Jonna Pasasen Sievä ei suinkaan lopettanut asiakkaiden vähyyden vuoksi, vaan sairaus pisti yritystoiminnalle stopin. Siksipä yrittäjä Alona Asanova on toiveikas tulevaisuuden suhteen. Jo ensimmäisinä viikkoina liikkeen ovi on käynyt tiuhaan, kun tieto uudesta yrittäjästä on esimerkiksi Facebookin kautta kiirinyt. Jos kantasuomalaistakin yrityksen perustaminen mietityttää siihen liittyvän byrokratian vuoksi, on ulkomaalaisella vielä useampia mutkia matkassa. Onneksi apua on saatavilla. Uuraisilla on oma työnsuunnittelija ja Gradian K-S Yritysidea Jyväskylässä. – Oli se aika vaikeaa ja minullekin varsin opettavaista. Jo se, että henkilöllä ei ole mahdollisuutta saada verkkopankkitunnuksia, joilla nykyään tunnistaudutaan todella moneen paikkaan, vaikeuttaa asioiden hoitoa. Ihan perinteisiä papereita ja lomakkeita täytettiin paljon, ennen kuin päästiin avajaisia viettämään. Onneksi Alona oli itse niin aktiivinen ja hänellä oli vahva tahto perustaa oma yritys, Ari Pekka Pasanen kertoo. Pasanen on ollut Ukrainasta Uuraisille muuttaneiden yhteyshenkilö ja sellaisena myös jatkaa, vaikka nimike muuttuu työnsuunittelijasta elinkeinoneuvojaksi. Yrittäjän ammattitaidosta asia ei ollut kiinni. Alonalla on useita manikyyri- ja pedikyyritutkintoja, sertifikaatteja ja työkokemusta jo Ukrainasta. Hän on käynyt sertifikaatin myös Suomessa, mikä ei ole edes pakollista. – Kurssilla opettaja ihmetteli, miksi olin mukana, kun osasin jo kaiken, mutta halusin varmistua, että pätevyyteni riittää myös Suomessa, Alona kertoo.
Haastatteluhetkellä ukrainalaisten kotouttaja ja rinnallakulkija Hyvän Tuulen Pajan Tiia Poikonen istui Alonalla hoidettavana. Hänellä on kokemusta monista jalkahoitajista. – Alona on todella tarkka desifioinin suhteen, Tiia on huomannut. Desifointiin Alonalla onkin omat laitteet. – Kaikki instrumentit desinfioidaan ja steriloidaan useissa vaiheissa, minkä jälkeen ne varastoidaan erityisissä säilytyspusseissa, Alona Asanova kertoo. Hän on vuodessa oppinut suomen kieltä todella hyvin ja puhuu lisäksi hyvää englantia. – Ei tarvitse pelätä kielimuuria, varmasti ymmärrämme toisiamme, tervetuloa asiakkaaksi, Alona sanoo. Nail Art Studio Alonan palvelut tukevat sekä kauneutta, että hyvinvointia. Alonan Facebook-sivut ovat täynnä toinen toistaan upeampia näytteitä kynsistä, mutta aivan yhtä tärkeä osa työtä on kaiken ikäisten jalkojen hoito. Jalkahoitajalle Uuraisilla vaikuttaisikin olevan paljon tarvetta, niin naisilla kuin miehillä.Studio Alonasta saa ostaa myös lahjakortteja.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
