Panssarivaunun päälle rasti

Panssarivaunun päälle rasti

Ystävänpäivän aamuna Kyynämöisillä pyryttää lunta. Sisällä kyläkoulussa on lämmintä ja kodikasta. Koulun kuusi luokkaa ovat jakautuneet eri tiloihin, osa on luokissa, muta myös käytävän lukunurkan sohvat ja riippumatto ovat käytössä. Kyynämöisten koulussa luetaan paljon ja se on huomattu ihan valtakunnallisesti, sillä koulu sai vuonna 2018 Lukuklaani-palkinnon.
Välitunnilla sohvalle pomppaavat 7-vuotias Oleksandra, eli Sasha, 12-vuotias Dmitro eli Dima ja 9-vuotias Oleg. He kertovat yhdessä opettajansa ja koulun rehtorin Leena Rintelän kanssa, miten puolitoista vuotta Kyynämöisillä on sujunut. Kaikki ovat kotoisin kaupungista, joten maaseutuympäristö on uusi juttu sekin, mutta vain yksi osa isoa muutosta, minkä Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 aiheutti.
Leena Rintelä vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Virolahdella, jossa sijaitsee esimerkiksi Vaalimaan raja-asema. Kun maailma oli vielä toisenlainen, venäjän kielen taito koettiin tärkeäksi ja Leenakin sitä opiskeli lukiossa. Ikinä hän ei olisi kuitenkaan arvannut, että eniten hänelle tulisi olemaan taidosta hyötyä opettaessaan alakoululaisia keskellä Suomea Uuraisilla.
– Kyllä Venäjän rajaan lapsuudessanikin liittyi tiettyä varautuneisuutta eri tavalla kuin esimerkiksi Ruotsin rajaan, hän muistaa.

Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu kaikille niille esi- ja perusopetusikäisille maahanmuuttotaustaisille lapsille ja nuorille, joilla ei ole vielä tarvittavia kielellisiä valmiuksia esi- tai perusopetuksessa opiskeluun. Sitä annetaan yleensä yksi lukuvuosi.
– Asiat etenivät tosi nopeasti silloin puolitoista vuotta sitten. Valmistautumisaikaa opetuksen aloittamiseen ei ollut kuin noin viikon verran. Ikinä en olisi tähän ryhtynyt, ellei minulla olisi näin upeita kollegoja ja työyhteisön tuki täällä koululla, Rintelä sanoo.
Kun valmistava opetus alkoi Kyynämöisillä syksyllä 2022, ukrainalaisia oli yhdeksän. Pienessä kyläkoulussa integroituminen, eli osallistuminen myös suomenkielisen, yleisopetuksen ryhmän tunneille tapahtui nopeasti ja luontevasti. Lasten suomen kielen sanavarasto rajoittui aluksi kolmeen sanaan: jäätelö, järvi ja Suomi, joten suomen kielen opiskelu oli alussa pääosassa, mutta aika pian ryhmä hajaantui taito- ja taideaineissa kukin ikäluokkansa suomalaiseen luokkaan. Lasten äidinkieli on ukraina, mutta koska se muistuttaa venäjää ja oli lapsille entuudestaan tuttu, on venäjä opetuskielenä toiminut ihan hyvin ja nyt käytetään jo paljon suomea.
Yhteinen sanavarasto on karttunut kommellustenkin kautta.
– Kerran pyysin vahingossa lapsia ottamaan konjakkia kouluun, koska venäjässä sanat luistimet ja konjakki muistuttavat toisiaan. Myös sanat leipoa ja itkeä ovat menneet joskus sekaisin. Suomen kieli on tullut mukaan yhä enemmän ja kun joulujuhlaan valmistautuessa eräs lapsista sanoi: ”Minä olen pieni punainen tonttu”, niin kyllä sydämessä läikähti, Leena Rintelä kertoo.
Millaista koulunkäynti Kyynämöisillä on sitten nyt.
– Normaalia, sanoo Dima ja nostaa peukkua.
– Suomalainen talvi on tosi, tosi kylmä, Sasha sanoo kauniilla suomellaan ja pojat ovat samaa mieltä. Kaikki ovat kuitenkin innostuneita lumileikeistä ulkona. Se että myös välitunnilla mennään ulos, on ihan uusi juttu ja siihen on pitänyt vähän opetella.
– Ukrainassa oli enemmän läksyjä, Dima kertoo.
Olegista koulussa mukavinta on jalkapallo. Se onkin sellainen laji, että kaikki puhuvat ympäri maailman samaa kieltä.
Arki on asettunut uomiinsa, mutta se mikä jäi Ukrainaan, ei tietenkään lapsilta unohdu.
– Normaali kouluarki on suomalaista, mutta esimerkiksi pajapäivänä meillä oli Ukrainan paja, jossa koko koulu sai tutustua pelmeneihin kouluruokailussa, se oli tärkeä juttu ukrainalaisille ja avartava kokemus suomalaisille. Äidit ovat leiponeet myös myyjäisiin. Koetut asiat saattavat nousta esiin aivan yllättävissä yhteyksissä. Esimerkiksi yllin tunnilla käsittelimme Saimaan norppaa ja yhtäkkiä lapset alkoivat kertoa matkastaan Suomeen. Piirustustunnilla taas piirsimme tunnetaitojuttuja aiheista mikä tekee iloiseksi, niin lapset piirsivät panssarivaunun, jonka päällä oli rasti, Leena Rintelä kertoo.

Hanna Lahtinen

Kyläkoululaiset Orpolla kylässä

Kyläkoululaiset Orpolla kylässä

Pääministeri Petteri Orpo tapasi maanantaina 4.12. kaksi nelosluokkalaista jokaisesta Suomen kunnasta. Toivakkaa juhlallisessa tilaisuudessa edustivat Oskari Tuovinen ja Tuomas Lottanen Kankaisten koululta, Uuraisilta puolestaan Iina Salmela ja Aapeli Hintikka Kyynämöisten koululta.
Ministerit Sari Multala, Riikka Purra ja Sari Essayah kiertelivät keskustelemassa lasten kanssa. Kiinnostavuudessa he kuitenkin hävisivät kirkkaasti yllätysesiintyjä Käärijälle.
– Tilaisuuteen matkattiin yhteiskyydillä muiden keskisuomalaisten kanssa, huoltajat lähtivät Helsinkiin mukaan, mutta itse tilaisuuteen heillä ei ollut asiaa. Poliisit valvoivat aluetta aidan luona ja vanhemmat saattoivat lapset vain linnalle ja sisälle saivat mennä vain lapsivieraat. Ja sitten juhlan jälkeen lapsi sai lähteä saattajakortillisen aikuisen matkaan, kertoo rehtori Leena Rintelä Kyynämöisiltä.

Matkan jälkeen juhlijat vastasivat muutamaan kysymykseen.
Mikä pääministerin tapaamisessa oli jännittävintä, entä hauskinta?
Tuomas: Jännää oli, että se oli niin iso paikka, että sinne saattoi eksyä. Oli hauskaa kiertää pääministerin huoneessa ja presidentin esittelyhuoneessa. Ja olihan siellä se Käärijäkin yllätysesiintyjänä.
Oskari: Jännittävintä oli se, kun piti kätellä aivan yksin. Hauskaa oli, kun karkkibuffa avautui.
Iina: Kättely oli jännittävintä. Piti puheen ennen yllätysesiintyjää.
Aapeli: Sama, kättely jännittävintä. Sanoi kätellessä tervetuloa Valtioneuvoston linnaan.
Mitä herkkuja oli tarjolla?
Tuomas: Karkkeja ja kokista ja täytettyjä patonkeja ja nugetteja.
Oskari: Kakkupaloja ja suklaita ja salaatteja oli ainakin.
Iina: Minitikkuja, joissa oli kasviksia, karkki-buffetissa oli Suomi-kakkuja.
Aapeli: Karkkia, oli karkki-buffet sekä minihampurilaisia.
Tämän vuoden teema oli ystävyys ja kaveritaidot. Millainen on hyvä kaveri?
Tuomas: Hyvä kaveri ei kiusaa, kaverin kanssa on kiva tehdä asioita esim. käydä pääministerin kutsuilla.
Oskari: Hyvä kaveri auttaa, neuvoo, lohduttaa, ei kerro salaisuuksia muille.
Iina: on kiltti toisille, puolustaa toisia, jos joku kiusaa ja auttaa jos toiseen vaikka sattuu.
Aapeli: Ei kiusaa, kannustaa toisia.
Seuraatteko uutisia? Mistä kanavista?
Tuomas: Katson uutisia Ylen kanavilta. Netistä seuraan välillä Iltalehteä.
Oskari: Ylen uutisia katson telkkarista ja joskus luen paperilehteä.
Iina: Kymppiuutiset perheen kanssa katsotaan.
Aapeli: Yhteiskuntaopin tunnilla katsottu joskus.
Mitä tarkoittaa, että Suomi on itsenäinen maa?
Oskari: Suomi voi päättää omista asioistaan ja omista rahoistaan, mitä niille tekee.
Tuomas: Suomella on oma pomo ja oma lippu laitetaan itsenäisyyspäivänä salkoon.
Iina: Se ei oo minkään muun vallan alla.
Aapeli: Ei kuulu mihinkään muuhun maahan.

Hanna Lahtinen

Saara palasi kotikylän messuille kirjailijana

Saara palasi kotikylän messuille kirjailijana

Uuraisilla joulunaika alkaa Kiepin messuilla, niin tänäkin vuonna. Messujen järjestämisessä ovat vahvasti mukana kyläyhdistyksen väen lisäksi myös Kyynämöisten koululaiset ja koulun henkilökunta. Viime lauantain messupäivä oli ihan virallinen koulupäivä, toki erityisen hauska sellainen.
Myynnissä oli tuttuun tapaan paljon käsitöitä ja löhituotteita, sekä juuri ilmestynyt Kotikylä-kylälehti.
Yksi koulun entinen oppilas teki paluun Kieppiin myyntipöydän taakse. Kotaperältä kotoisin oleva Saara Viljanen os. Koskinen myi neulomiaan villasukkia, sekä aivan uunituoretta Villasukkabuffet – toinen kattaus -kirjaa, jossa mukana on myös hänen omia villasukkamallejaan.
– Edellisen kerran oli kutosluokkalaisena myymässä voiveitsiä, Saara kert
Neulominen on Saaralle rakas harrastus ja melkein työkin. Hän suunnittelee ja myy neulemalleja Hand Finnished -yrityksen kautta ja sen myötä päätyi suunnittelijaksi myös neulekirjaan.
– Opin viisivuotiaana neulomaan, kun Aune-mummo opetti ja aikuisena innostus on vain lisääntynyt. Neulominen rentouttaa ja suunnittelu tuo lisä-twistiä tekemiseen. Nykyään minulla on yksivuotias pikkuapulainen, joka hiukan hidastaa neulomistahtia, mutta tartun puikkoihin aina kun mahdollista, Saara Viljanen kertoo.
Koulutukseltaan hän on vaatetusartesaani ja päivätyössä vaateliikkeessä.
– Villasukkabuffet-kirjat on tehty neulojalta neulojalle. Kirjan kirjoneulesukkiin on isot ja selkeät kaaviot, joita on helppo seurata, ei ole ollenkaan vaikeaa, kannustaa Saara Viljanen.

Piesalan Niinan mielestä ainoa oikea joulusinappi on Avontuvan tarhojen kermasinappi. Taustalla tarhuri Antti Heinonen hieroo kauppoja Eero Rossin kanssa. Myös punanuttuinen sesonkityöntekijä aloitteli tämän vuoden urakkaansa. Reijo Länkinen (oik.) ja kilteiksi todetut lapset haastattelivat.

 

Hanna Lahtinen