Kiinnitetty arkistot - Paikallisuutiset.fi

Ota aikahyppy Petäjävedellä elokuussa

toimitus — Tue, 30 Jun 2026 08:00:04 +0000

Osana Petäjävesi Elää! -tapahtumaviikkoa järjestetään historia- ja perinneviikonloppu 22.–23.8. Petäjäveden vanhan kirkon ja Lemettilän tilan ympäristössä.
Idea tapahtumaan syntyi Jyväskylässä vaikuttavalta Rautpohjan tykkikerholta, joka järjestää 1700-luvun elävöitystapahtumia ympäri Suomen yhdessä muiden historiakerhojen kanssa. Petäjäveden vanha kirkko on ainutlaatuinen ympäristö, joka haluttiin saada erityisesti esiin Keski-Suomen historiallisista kohteista. Tapahtumassa tuodaan esiin historiallisia vaiheita vähän ennen vanhan kirkon rakentamista.
Petäjävedelle on viikonlopun aikana saapumassa tähän tietoon noin 40 historian elävöittäjää ympäri Suomen, jotka leiriytyvät läheiselle pellolle ajan teeman mukaisesti. Mukana ovat Rautpohjan tykkikerhon lisäksi muun muassa Napuen Mamsellit Isokyröstä, Uudenmaan Karoliinit, Pohjanmaan Kuninkaallinen rykmentti Oravaisista ja Helsinki Société.
Lauantaina luvassa on perinnemarkkinat, jossa on mukana muun muassa käsityöläisiä ja ruokakojuja. Napuen Mamsellit järjestävät erillisellä lasten alueella ohjelmaa lapsille, mun muassa keppihevosratsastusta, puumuskettiammuntaa, perinneleikkejä ja askartelua.
Päivän kokokohta on Isoviha -teemainen sotaesitys, jossa kuullaan tykkien ja muskettien pauketta draamallisen esityksen muodossa. Tämä esitys on luvassa klo 12.30 alkaen. Elävöittäjät pitävät yllä historiallista tunnelmaa koko tapahtuman ajan klo 10–16.
Tapahtuma-alueella on kaksi erillistä piennäyttelyä, joissa voi tutustua 1700- luvun sotilasesineistöön ja aikalaismuotiin. Myös elävöittäjien leiriin ja sotilaskalustoon pääsee tutustumaan päivän aikana. Vanha kirkko on auki myös normaalisti koko lauantain ajan opastuksineen. Lemettilän tilan kahvio on avoinna koko lauantain ajan, ja piha-alueella on nähtävissä erilaisia kotielämiä.
Päivän lopuksi järjestetään kansallispukujen tuuletus sekä yhteistanssi huutokatrilli, joihin kaikki saavat tulla mukaan. Eli nyt on korkea aika kaivaa kansallispuvut ja perinneasut kaapeista ja ottaa käyttöön. Tapahtuma on muutenkin luonteeltaan osallistava, joten kaikkien on mahdollista osallistua tapahtuman tekemiseen omalla tavallaan. Jos haluat tulla vaikka musisoimaan tai ihan vaan muuten talkoilemaan, niin otamme sinut mielellämme mukaan.
Sunnuntaina järjestetään vanhassa kirkossa klo 10 alkaen noin 1,5 tuntia kestävä harvinainen 1700-luvun jumalanpalvelus, jota saapuu toimittamaan Keuruun kirkkoherra Ville von Gross yhdessä Keuruun seurakunnan työntekijöiden ja kirkkokuoron kanssa. Jumalanpalvelus toimitetaan vanhalla kielellä ja kaavalla hieman nykyaikaistettuna ja lyhennettynä. Jumalanpalveluksen jälkeen elävöittäjät toteuttavat niin sanotun ”kunniaäksiisin”, jossa lasketaan seppele Suuren Pohjan Sodan veteraanin haudalle.
Tapahtuman tarkempi aikataulu julkaistaan viimeistään elokuun alussa. Lisätiedot ja ilmoittautuminen talkoisiin/pelimanniksi Sami Jylhälle (sami.jylha@petajavesi.fi, p. 040-301 6203). Markkinamyyjäksi mahtuu vielä mukaan. Siihen voi ilmoittautua Mirkka Lampiselle (p. 040-571 9306).

Maiju Hautsalo & Sami Jylhä

Artikkeli Ota aikahyppy Petäjävedellä elokuussa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:12:06 +0000

Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei pelännyt tarttua vaativaan haasteeseen. Hyvinvointialueen taloudellisesta tilanteesta kirjoitetaan ja puhutaan paljon eikä sävy aina ole positiivinen. Lupa- ja valvontavirasto löysi toukokuussa puutteita hyvinvointialueen palveluista. Lisäksi Keski-Suomi joutui vuosi sitten niin sanotusti tarkkailuluokalle ja valtiovallan valvovan silmän alle taloudenpidon vuoksi.
Kun juttelee Vuorelan kanssa, tulee tunne, että tämä ihminen, jos kuka, pystyy Keski-Suomen hyvinvointialueen nostamaan suosta. Jo nyt onkin nähty käänne parempaan.
– Tottahan se on, että rahaa on käytetty enemmän kuin sitä on tullut. Kun meidät nyt arviotiiin, käytiin kaikki palvelut läpi. Se on hyvä pohja jatkaa. Rahat pitää saada riittämään, joten arviointimenettelyssä on tehty toimenpide-ehdotuksia siitä, miten se tapahtuu. Vuoteen 2030 mennessä alijäämät on katettu, Vuorela sanoo.
Pieniä kuntia Vuorela ei jätä pulaan.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Palvelumahdollisuuksia ovat muun muassa digitaaliset palvelut, liikkuvat ja kotiin annettavat. Meillä on 12 000 osaavaa työntekijää, jotka pystyvät luomaan uutta ja sujuvoittamaan asioita.
Vaikuttavuudesta Vuorela toteaa. että palveluiden pitää olla asiakkaille hyödyksi. Jos ne eivät sitä ole, niitä ei tarvi
– Minun työssäni vaikuttavuus on punainen lanka.
Esimerkkejä vaikuttavuudesta terveyspalveluissa?
– Luovuimme kansallisen Käypä hoito -suosituksen mukaisesti alaselkäkipua potevien, hedelmällisessä iässä olevien naisten tarpeettomista alaselän röntgentutkimuksista. Säästimme vuodessa tuhat tutkimusta ja niihin liittyneen potilaan ja ammattilaisen ajankäytö. Säästimme myös nämä naiset tarpeettomalta säteilyrasitukselta.
Sairauspoissaolot ovat mittavia ja maksavia Suomessa, joten kaikki toimet sairauspoissaolojen vähentämiseksi ovat myös positiivisesti vaikuttavia.
Keski-Suomen hyvinvointialueen menot ovat vuodessa noin 1,4 miljardia euroa.
– Voimme kuitenkin tehdä asioita uudella tavalla. Pelkkä tehokkuus ei riitä, työn vaikuttavuus on tärkein asia, Vuorela sano
Vuorelan yksi merkittävimmistä tehtävistä on huolehtia henkilökunnastaan.
– Meillä pitää olla hyvä olla töissä. Haluamme olla vetovoimainen työnantaja. Meillä pitää voida vaikuttaa omaan työhönsä ja sen kehittämiseen. Tämä taas kehittää organisaatiota ja vaikuttaa palveluihin.
Yliopistollisen sairaalan perustamista Jyväskylään Vuorela ei pidä todennäköisenä.
– Jo nyt sairaalat ovat osin erikoistuneet (esimerkiksi elinsiirrot ja syöpäsairaat lapset). Erikoissairaanhoitoa voidaan kehittää lisäämällä sairaaloiden yhteistyötä. Perusterveydenhoito hoidetaan sitten paikallisesti.
Ja mitä vastaan tuore hyvinvointialuejohtaja pienten paikkakuntien, kun Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka ja, Uurainen, asukkaille, jotka pelkäävät terveys- ja hoivapalveluiden karkaavan satojen kilometrien päähän.
– Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille. Muistetaan kuitenkin, että ei palveluja jaeta asiakkaan osoitteen vaan tarpeen mukaan, Piia Vuorela sanoo.
Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti äskettäin sitoutua valtiovarainministeriön asettaman arviointiryhmän toimenpideohjelmaan ja kertyneen 308 miljoonan euron alijäämien kattamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Useissa kokouksen puheenvuoroissa todettiin, että hyvinvointialueen toimintakulut eivät saa kasvaa ja lisää säästöjä on edelleen löydyttävä. Henkilöstön jaksamisestakin kannettiin huolta, erityisesti koska käsittelyssä ollut henkilöstökertomus osoitti sairauspoissaolojen lisääntyneen ja entistä useamman kokevan työkykynsä heikentyneen.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Keski-Suomen hyvinvointialueen tuore johtaja Piia Vuorela ei jätä pieniä paikkakuntia pulaan: – Meillä on velvollisuus järjestää palvelut kaikille julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon

Toimitus — Tue, 16 Jun 2026 07:09:14 +0000

Toivakan omalääkärinä viimeisen vuoden työskennellyt Timo Wihersaari jää pois tehtävästään heinäkuun jälkeen. Wihersaari kertoo viihtyneensä Toivakassa erinomaisesti ja pitää kulunutta vuotta yhtenä työuransa merkityksellisimmistä. Jatko ei kuitenkaan toteudu uuden kilpailutuksen ehtojen puitteissa.
Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari ei peittele sanojaan, kun häneltä kysyy kuluneesta vuodesta Toivakassa.
– Tämä on ollut tosi hyvä homma. Mielekästä, monipuolista ja hallinnassa olevaa työtä. Olen sanonut monessa paikassa ihan vilpittömästi, että tämä on varmaan parasta työtä, mitä olen koskaan tehnyt, Wihersaari sanoo.
Wihersaari aloitti Toivakassa viime vuoden heinäkuussa osana Keski-Suomen hyvinvointialueen omalääkäri- ja ammatinharjoittajamallin pilottia. Pilottiin kuului Toivakassa noin 2 200 asukkaan väestövastuu.
Yleislääketieteen erikoislääkärinä Wihersaari korostaa erityisesti hoidon jatkuvuutta.
– Yleislääketieteen erikoislääkärin koulutuksessa keskeisiä asioita on hoidon jatkuvuus. Se on ylivoimaisesti keskeisin asia, ja tässä se toteutuu.
Käytännössä jatkuvuus tarkoittaa sitä, että potilas ei joudu aloittamaan joka kerta alusta uuden lääkärin kanssa. Lääkäri tuntee potilaan tilanteen, taustan ja aiemmat hoitopäätökset. Se säästää aikaa, mutta ennen kaikkea rakentaa luottamusta.
– Tehokkuuteen vaikuttaa se, että kun on yksi oma lääkäri, joka tuntee potilaan, ja kun asia on huolellisesti käyty, potilas voi luottaa siihen, että nyt se asia on käyty. Ei tarvitse aloittaa uudelleen.
Yli 90 prosenttia kontakteista omalle lääkärille
Wihersaaren mukaan Toivakan pilotissa hoidon jatkuvuus on toteutunut poikkeuksellisen hyvin. Hän kertoo, että perusterveydenhuollon lääkärikontakteista yli 90 prosenttia on hoitunut hänen kauttaan. Paras yksittäinen luku on ollut 93 prosenttia.
– En tiedä, pitääkö tätä kehua, mutta se on ihan maailmanluokkaa, Wihersaari toteaa.
Myös hoitoon pääsy on hänen mukaansa ollut Toivakassa hyvällä tasolla. Kiireettömälle vastaanottoajalle on päässyt noin viikossa, ja kiireellisissä asioissa yleensä samana päivänä.
Vastaanottokäyntejä on ollut kuukaudessa karkeasti noin 160, mutta kokonaisuus on paljon laajempi. Vastaanottojen lisäksi työhön kuuluu puheluita, laboratoriotulosten läpikäyntiä, kirjauksia, konsultaatioita ja asioiden hoitamista yhdessä omahoitajan kanssa.
Wihersaari painottaa, että Toivakan mallissa kyse ei ole vain omalääkäristä, vaan myös omahoitajasta.
– Leena on äärimmäisen tärkeä siinä, että saamme tämän homman toimimaan. Teemme tosi paljon yhteistyötä ilman raja-aitoja.

Me olemme potilaita varten
Haastattelussa Wihersaari palaa monta kertaa samaan ajatukseen: perusterveydenhuollon pitäisi olla potilaita varten, ei toisinpäin.
– Melkein päivittäin ihmiset sanovat minulle, että he kokevat olevansa taas täällä vaivaksi. Joillekin on iskostunut ajatus, ettei perusterveydenhuoltoon pääse, ja että anteeksi kun olen täällä. Minusta asia on ihan toisinpäin. Mehän olemme potilaita varten. Eivät potilaat ole lääkäriä varten.
Samalla hän muistuttaa, ettei terveydenhuolto ole rajaton resurssi. Siksi resurssit pitäisi käyttää mahdollisimman vaikuttavasti.
Wihersaaren mukaan omalääkärimallin vahvuus näkyy myös siinä, että vastaanotolla voidaan katsoa yksittäistä vaivaa laajemmin koko potilaan tilannetta.
– Jos potilas tulee vaikka flunssan takia, voin samalla katsoa, tiedämmekö hänen verenpaineensa. Aika moni flunssapotilas on lähtenyt vastaanotolta verenpaineseurannan kanssa.
Yli 40-vuotiailta olisi Wihersaaren mukaan hyvä tarkistaa ainakin verenpaine, kolesterolit ja verensokeri. Hänen mukaansa juuri verenpaine on yksi konkreettisimmista asioista, joihin puuttumalla voidaan ehkäistä myöhempiä vakavia sairauksia.
– Jos yksi asia pitäisi hoitaa, niin konkreettisin ja selkein olisi se, että kaikilla olisi verenpaine kunnossa.
Ennaltaehkäisy vaatii pitkäjänteisyyttä
Wihersaaren mukaan perusterveydenhuollon perusajatus on kansanterveystyössä ja ennaltaehkäisyssä, mutta järjestelmä ei ole pitkään aikaan toiminut riittävän proaktiivisesti.
– Meidän pitäisi mullistaa tämä toisin. Terveydenhuollon pitäisi olla proaktiivinen niissä asioissa, joista on selkeä tieteellinen näyttö. Jos yhdestä asiasta lähdetään, se olisi verenpaine.
Hän huomauttaa, että ennaltaehkäisyn vaikutuksia on poliittisesti ja hallinnollisesti vaikea osoittaa nopeasti. Jos verenpaineet saadaan kuntoon nyt, vältetyt aivoinfarktit tai sydäninfarktit näkyvät vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.
Toivakassa Wihersaari on pyrkinyt herättelemään asukkaita esimerkiksi verenpaineseurantaan. Hänen unelmansa olisi, että mahdollisimman moni toivakkalainen tekisi neljän päivän verenpaineseurannan ja tiedot saataisiin kirjattua järjestelmään.
– Innostuisin oikein, jos saisimme verenpaineseurantaan koko laatikon täyteen toivakkalaisten verenpaineseurantakaavakkeita. Se olisi lottovoitto.
Kunnan mahdollisuuksista Wihersaari nostaa esiin liikunnan, ravinnon ja unen tukemisen. Samalla hän muistuttaa yksilönvapaudesta ja siitä, ettei ihmisiä voi eikä pidä pakottaa elämäntapamuutoksiin.
– Enemmän pitäisi mennä positiivisen kannustamisen kautta. Miten voitaisiin tukea, se on paljon vaikeampi asia.

Jatko kariutui kilpailutuksen ehtoihinVaikka Wihersaari olisi itse halunnut jatkaa Toivakassa, hänen työnsä paikkakunnalla päättyy heinäkuun jälkeen.
Taustalla on hyvinvointialueen uusi kilpailutus. Wihersaari korostaa, ettei kyse ole riidasta tai draamasta hyvinvointialueen kanssa. Hänen mukaansa yhteistyö hyvinvointialueen suuntaan on ollut hyvää.
– Pilotti oli pilotti. Ajatus oli, että saisin jatkaa, mutta hyvinvointialue päätti, että tämä tulee uudelleen kilpailutukseen.
Wihersaari kertoo, että kilpailutuksen sisältö osoittautui lopulta erilaiseksi kuin hän oli odottanut. Sen vuoksi hän ei voinut osallistua siihen.
– Ehtojen myötä jouduin tekemään ratkaisun, joka on pettymys. Kokonaisuus huomioiden en nähnyt sitä enää valitettavasti mahdolliseksi. Se kirpaisee edelleen ja harmittaa.
Harmitus liittyy sekä omaan työhön että toivakkalaisiin.
– Olisi ollut hienoa viedä tätä asiaa vielä eteenpäin. Tietenkin harmittaa myös ihan suoraan toivakkalaisten puolesta.
Wihersaari toivoo, että Toivakkaan saadaan jatkaja ja että alkanut työ ei katkea.
– Täällä oli pitkään tilanne, ettei ollut lääkäriä. Nyt homma on saatu alulle. Jos tänne saadaan lääkäri ja tämä jatkuu, niin pohja on selkeämpi.

Toivakka on antanut minulle paljon
Tulevaisuudestaan Wihersaari ei vielä kerro tarkasti, mutta potilastyöstä hän ei halua luopua. Hän toivoo, että voisi jatkossakin tehdä työtä perusterveydenhuollon kehittämisen ja hoidon jatkuvuuden parissa.
– En voi potilastyöstä tässä vaiheessa luopua. Tykkään tästä niin paljon.
Wihersaari valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2014 ja yleislääketieteen erikoislääkäriksi vuonna 2020. Lääkäriksi päätyminen ei ollut hänelle lapsuudenhaave, vaikka isäkin oli lääkäri. Luonnontieteet kiinnostivat, ja lukioikäisenä lääkärin ala alkoi tuntua omalta.
Nyt Toivakan vuosi on vahvistanut hänen näkemystään siitä, mihin perusterveydenhuollossa pitäisi panostaa.
– Minulla on aika vahva visio siitä, että ainoa keino saada perusterveydenhuoltoa kuntoon on panostaa hoidon jatkuvuuteen ja omalääkäriin. Tämä on konkretisoitunut minulle viimeistään tämän pilotin aikana.
Toivakasta Wihersaarelle jää lämmin muisto.
– Toivakka jää todella lämpimästi mieleen. Toivottavasti minä olen antanut Toivakalle jotain, sillä Toivakka on antanut minulle paljon.

Samuli Turunen

Artikkeli Toivakan omalääkäri Timo Wihersaari jää pois: – Toivakka on antanut minulle paljon julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maailma muuttuu, mutta martta pärjää aina

Toimitus — Wed, 03 Jun 2026 09:19:27 +0000

Kun Uuraisten Martat vuonna 1916 perustettiin aivan ensimmäisten joukossa Keski-Suomessa, säännösteltiin elintarvikkeita ja leipäänkin jouduttiin pistämään pettua jatkeeksi. Nyt 110 vuotta myöhemmin martta vinkkaa toiselle, että rintaliivien rusettisomisteita voi uudelleen käyttää kimekomi-munien koristelussa. Marttojen neuvot ja vinkit ovat heijastelleet aikaa ja tulleet aina tarpeeseen.
Tekemällä vaikuttaminen on aina ollut marttojen toimintatapa ja sillä on saatu paljon hyvää tähän maahan. Uuraisillakin martat ovat lisänneet yleistä hyvinvointia monin eri tavoin ja tekevät sitä yhä tänä päivänä. Puutarha, käsityöt, askartelu, teatteri, luonnonantimet, matkailu ja mikään, mikä tapahtuu keittiössä, eivät ole martoille vieraita. Martta on perinteitä arvostava, mutta luova ja ennakkoluuloton.
Ja kahvia, sitä on keitetty tuhansia litroja.
Marttailu periytyy usein äidiltä tyttärelle, mutta Jaana Oikari tuli mukaan toimintaan anoppinsa Eevan houkuttelemanakin. Historian ammattilaisena hän on antanut ammattitaitonsa yhdistyksen käyttöön ja kirjoittanut esimerkiksi yhdistyksen 100-vuotishistoriikin 10 vuotta sitten.
Miehiäkin toiminnassa on mukana, on ollut alusta asti.

Toukokuun lopussa Kynkkälässä Kyynämöisillä vietettiin Uuraisten Marttojen 110-vuotisjuhlaa hilpeissä ja omasta marttayhteisöstä ylpeissä tunnelmissa. Paikalla oli Uuraisten marttojen lisäksi vieraita naapurikunnista, ainakin Laukaasta, Saarijärveltä ja Jyväskylästä. Juhlassa kuultiin Uuraisten viihdelaulajia, joissa vaikuttaa monta musikaalista marttaa. Lopuksi jaettiin ansioruusukkeet, jotka oli kierrätysaatetta kunnioittaen valmistanut Ulla-Maija Pajuaho vanhoista marttahuiveista.

Uuraisten Marttojen nykyinen puheenjohtaja Sirpa Autio, ruuhkavuosimartta Hanna Autio keskellä ja pikkumartta Olga Autio kuvailivat marttailua kolmessa sukupolvessa.

Jaana Oikari hyppäsi sata vuotta (1921-1926) sitten työskennelleen Uuraisten ensimmäisen diakonissa Eva Virtasen (vanha kuva, Rafael Varha) rooliin todella uskottavasti. Uuraisilla marttayhdistys keräsi diakonissan palkkaukseen rahoja ompeluseuroilla ja myyjäisillä, ennen kuin valtio ja seurakunta alkoivat ottaa osaa palkan maksuun.

Viime vuonna martat valmistivat Kristiina Hiekkalan opastuksella marttanukkeja alusta asti. Nuket olivat keväällä kirjastossa näytillä ja kokoontuivat vielä kerran yhetiseen juhlaan.Kristiina suunnitteli myös Uuraisten martoille oman sukkamallin. Sirpa Autio puolestaan kutoi kangaspuisssa liinan ja kirjoi sen.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Maailma muuttuu, mutta martta pärjää aina julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki

Toimitus — Tue, 26 May 2026 08:24:54 +0000

Suurin osa suomalaisista seurasi 1990-luvulla televisiosarjaa Metsolat. Se kahlitsi ihmiset keskiviikkoiltaisin töllöttimen ääreen. Kaikki halusivat tietää mitä Leppävaarassa seuraavaksi tapahtuisi? Metsolan Erkki oli tuon ajan suo, kuokka ja Jussi. Kaukovaaran isännän ollessa iso paha susi.
Jokaisesta kunnasta löytyy tänäkin päivänä oma Erkkinsä, kapuloita rattaisiin lyövä kaukovaaralainen ja nahkatakkinen tyttönsä. Löytyy polkupyöränketjuja kuluttava luonnonsuojelija, koko maailmaa halaileva hyväntekijä ja kansantaiteilija maalaamassa sielunsa kuvaa rantatörmällä.
Mahdollista onnenpotkaisemaa Erkkiä ei kylillä pitemmän päälle hyvällä katsella, sillä kateus on kansantautina tappavin, vähän kuin Raid puutarhassa. Parempi on pitää seitsemän oikein omana tietonaan ja jatkaa huristeluaan kylän lävitse vanhalla ruosteisella pakettiautolla. Uusi musta Volvo olisi vain punainen vaate kaukovaaralaisille päin.
Aika ajoin kuntalaisille on tarjolla hiilenpaloja, joita kelpaa yhteisin poskin ryhtyä puhaltelemaan. Metsolan Erkit nostetaan kuopasta ylös ja tulevaisuuden tellinkejä aletaan rakentamaan. Karvahattujen alla suupielet kääntyvät korviin päin ja autiotaloihin kävellään, jos ei ihan käsi kädessä, niin ainakin vasara kourassa.
Hyvien päätösten myötä pitkäaikaistyötön ei tarjoa jatkossa ryyppyä kurkulleen, vaan pitkään pihanperällä tyhjän panttina seisseelle Lännen-kaivinkoneelle. Palkkapäivän koittaessa rukiisen leivän päälle ilmestyy kellertävää voita ja aurinko valaisee vihdoinkin risukasaa. Mikäs siinä on saunanverannalla istuskella ihmisarvonsa takaisin saaneena. Mieluimmin sitä itikansyöttinä kuin yhteiskunnan elättinä.
Metsolan Erkkien perimmäinen luonto on sellainen, että omalla työllä on perhe elätettävä. Viis uudesta Volvoa, kunhan saisi vain pakettiauton ruosteiset pitsihelmat hitsattua kellohame kuntoon. Metsolan Erkit tietävät kokemuksestaan, että mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus, sillä elämän katsastusmiehellä on aina ruuvimeisseli ulottuvilla ja valmius tökätä reikä orastavan onnellisuuden kylkeen.
On mentävä vain päivä kerrallaan uuden aamun avautuvaa luomea kohden ja toivottava parasta. Olla oman kuntansa 2020-luvun Metsolan Erkki, ettei Leppävaara päätyisi koskaan osaksi häijyä Kaukovaaraa.

Artikkeli Kolumni Markku Koskinen: Joka kunnassa asuu oma Metsolan Erkki julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Älä jätä viime tippaan – tapahtuman lupa-asiat kuntoon ajoissa

Toimitus — Tue, 26 May 2026 06:24:22 +0000

Onnistunut yleisötapahtuma edellyttää yleensä varhaista yhteydenpitoa viranomaisiin. Järjestäjän on toimitettava poliisille yleisötilaisuusilmoitus ja pelastuslaitokselle pelastussuunnitelma.
Yleisötilaisuusilmoitus pitää tehdä poliisille, jos tapahtuma on suurehko tai maksullinen, yleisölle avoin tapahtuma, joka järjestetään julkisessa paikassa ja vaatii turvallisuus- tai liikennejärjestelyjä. Myös isot yksityisjuhlat voivat joskus tarvita ilmoituksen teon.
Ilmoitusta ei normaalisti tarvita perhejuhlissa ja pienissä kokoontumisissa, jotka eivät aiheuta häiriötä tai turvallisuusriskiä. Tarkkaa yleisömäärärajaa viranomainen ei ole määrittänyt.
Keski-Suomessa viranomaiset ovat tänä keväänä huomanneet, että tapahtuman järjestämiseksi vaadittavat asiakirjat saapuvat käsittelyyn yhä useammin myöhässä. Joissakin tapauksissa vaadittavia lupia ei ole haettu lainkaan.
Myöhästyneet tai tekemättä jääneet lupa-asiat tulevat viranomaiselle ilmi muun muassa silloin, kun tapahtumaa mainostetaan. Esimerkiksi pelastussuunnitelma on tärkeä osa tapahtuman kokonaisturvallisuutta.
– Pelastussuunnitelman tarkoitus on nimensä mukaisesti saada tapahtuman järjestäjä suunnittelemaan ja huomioimaan tapahtuman turvallisuustekijöitä. Kyse ei ole vain asiakirjan täyttämisestä, vaan riskien tunnistamisesta ja ennaltaehkäisystä. Siksi, jos pelastussuunnitelmaa ei toimita pelastusviranomaiselle, voi saada sakon pelastusrikkomuksesta, kertoo palotarkastaja Eetu Heiskanen Keski-Suomen pelastuslaitokselta.
Jotta poliisi voi toteuttaa sille kuuluvia tehtäviä, poliisin täytyy tietää, mitä, missä ja milloin tapahtuu.
– Poliisi ottaa ilmoituksen mielellään vastaan, vaikka kaikki tapahtuman yksityiskohdat eivät olisi vielä järjestäjän tiedossa. Lisätietoja ja täydentäviä liitteitä voi toimittaa ensimmäisen ilmoituksen jälkeenkin. Edes pelastuslaitoksen lausuntoa pelastussuunnitelmaan ei tarvitse jäädä odottelemaan, vaan ilmoitus poliisille kannattaa tehdä pikimmiten, kertoo komisario Jarno Reini Sisä-Suomen poliisista.
Järjestäjän kannalta lupien hakeminen ei ole se mukavin homma, ja varmasti joskus myös turhauttaa ja ärsyttää. Asenne ratkaisee tässäkin asiassa.
– Tapahtumailmoitusprosessi on hyvä siinä mielessä, että tulee mietittyä kaikki tarpeellinen tapahtuman sujuvuuden kannalta, mutta voi aiheuttaa kynnyksen järjestää pienehköjä tai keskisuuria tapahtumia, jos prosessi on monimutkainen ja maksut korkeita. Sitä ei kuitenkaan pidä ajatella mörkönä, vaan apuvälineenä sujuvuuden suhteen, miettii monissa tapahtumajärjestelyissä mukana ollut nuorisotyöntekijä ja vapaaehtoistoimija Pasi Haarala Uuraisilta.
– Mitään tapahtumaa ei kannata jättää järjestämättä siksi, että pelkää lupien hakuprosessia tai hintoja, vahvistaa myös Uuraisten Raikun puheenjohtaja ja monessa muussakin mukana oleva Viivi Rautiainen.
– Viranomaisilta toivoisin selkeämpää tietoa hinnoista, nyt sellaista on todella vaikea poliisin sivuilta löytää. Jos järjestävästä yhdistyksestä vain löytyy halukkaita kouluttautumaan järjestyksenvalvojiksi, tulee se huomattavasti halvemmaksi, kun ei tarvitse maksaa väliaikaisista valvojista – tai sitten kysytään kaveriseurasta. Yhteistyö ja tiedonkulku ovat sujuvan tapahtumajärjestämisen kannalta todella tärkeitä. Jos joku tapahtuma on aiemmin järjestetty jonkin toisen toimijan toimesta, on kaikkien etu jakaa tietoa ja vinkkejä seuraajille, Rautiainen listaa tärkeitä pointteja.
Maksuja ilmoituksista kertyy noin 150 euroa tai enemmän, mikäli täytyy nimetä väliaikaisia järjestyksenvalvojia. Mikäli tapahtumassa haluaa anniskella alkoholia, hintalappu on jopa 1230 euroa. Anniskelulupa haetaan vuoden vaihteessa aloittaneelta Lupa- ja valvontavirastolta.

Pelastussuunnitelma toimitetaan pelastuslaitokselle. Tilaisuuden järjestäjän on laadittava pelastussuunnitelma yleisötilaisuuteen, johon osallistuu samanaikaisesti vähintään kaksisataa ihmistä.
– Vaikka henkilömäärä ei täyttyisikään, pelastussuunnitelma täytyy tehdä, jos tapahtumaan sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski. Tällaisia riskejä voi olla esimerkiksi tapahtumissa, joissa käytetään avotulta, ilotulitteita tai pyrotekniikkaa, Heiskanen listaa.
– Pelastussuunnitelma auttaa järjestäjää hahmottamaan kokonaisuuden ja riskit, Viivi Rautiainen on huomannut.
Ilmoitus poliisille on tehtävä vähintään viisi vuorokautta ennen tapahtumaa, ja pelastussuunnitelma on toimitettava pelastuslaitokselle viimeistään 14 vuorokautta ennen tapahtumaa. Anniskeluluvan käsittelyaika on noin kuukauden.
– Lisäksi yleisötilaisuuksiin saattaa liittyä muitakin lupa-asioita, joista järjestäjän pitää tehdä ilmoitus eri viranomaisille. Näitä ovat esimerkiksi kaupungille tai kunnalle tehtävä meluilmoitus ja maankäyttölupa, Reini muistuttaa.

Poliisi ja pelastusviranomainen käsittelevät kesällä viikoittain kymmeniä ilmoituksia ja suunnitelmia: viime kesänä pelkästään Keski-Suomessa poliisille tehtiin 457 tapahtumailmoitusta, ja pelastuslaitos käsitteli 281 pelastussuunnitelmaa. Myöhässä toimitetut asiakirjat ruuhkauttavat käsittelyä ja vievät ohjausaikaa heiltä, jotka ovat olleet ajoissa liikkeellä.
Jos suunnitelman ja ilmoituksen kanssa on myöhässä liikkeellä ja asiakirjat tehdään kiireessä, on tapahtuman turvallisuuden suunnittelukin pääsääntöisesti puutteellista, eikä päätöstä tai lausuntoa voida tehdä niiden pohjalta.
Lupaviidakossa on tarjolla opastusta. Poliisille tehtävän tapahtumailmoituksen voi tehdä verkkoasioinnin kautta lähetettävällä lomakkeella. Neuvontaa on tarjolla sähköpostitse osoitteesta turvallisuushallinto.sisa-suomi@poliisi.fi.
Pelastussuunnitelmapohjan voi ladata pelastustoimen verkkosivuilta. Keski-Suomessa pelastussuunnitelma tulee toimittaa sähköpostiosoitteeseen riskienhallinta.ks@pelastustoimi.fi. Samasta sähköpostiosoitteesta saa myös neuvontaa pelastussuunnitelman täyttöön.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Älä jätä viime tippaan – tapahtuman lupa-asiat kuntoon ajoissa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Reppu selkään ja luontoon! – Kirjaston kautta

Toimitus — Fri, 08 May 2026 09:20:31 +0000

Uuraisten kirjasto viettää perinteistä Kevätpäiväänsä ensi keskiviikkona 13.5. klo 10–13. Tapahtuma tarjoaa monenlaista luontoon ja ympäristöön liittyvää tietoa ja tekemistä kaikenikäisille, helposti ja matalalla kynnyksellä.
– Kevätpäivän ideana on tuoda ihmiset yhteen ja tarjota sekä tietoa että tekemistä, joka innostaa lähtemään ulos luontoon, kertoo kirjastonhoitaja Kristiina Lähteenmäki. Mukana on monipuolisesti eri toimijoita, ja ohjelmaa on lapsille, nuorille ja aikuisille.

Yksi Kevätpäivän osallistujista on Jyväskylän ammattikorkeakoulun lähiLUMO‑hanke. Hanke tuo tapahtumaan myös konkreettisen uutuuden, kirjastolle luovutetaan oma Luontoreppu.
Hanketta vetää Jyväskylän ammattikorkeakoulun vanhempi asiantuntija Janne Laitinen, jonka jotkut uuraislaiset muistavat huomattavasti nuorempana asiantuntijana noin 20 vuoden takaa. Silloin hän veti Uuraisilla Luonnollisen kasvun Uurainen -hanketta.
LähiLUMO on Jyväskylän Ammattikorkeakoulun tiedonvälityshanke, jonka ydinviesti on yksinkertainen: luontoon kannattaa lähteä. Janne Laitisen mukaan luonto tarjoaa ilmaiseksi elämyksiä, liikuntaa ja hyvinvointia.
– Olemme jo yli puolenvälin hanketta. Järjestämme tapahtumia jokaisessa keskisuomalaisessa kunnassa, ja sisällöt suunnitellaan aina paikallisten tarpeiden mukaan, Laitinen kertoo.
Uuraisilla lähiLUMO näkyi viime syksynä Suomen luonnon päivänä Huutoniemessä, jossa opastettiin luontosovellusten käytössä ja järjestettiin Terveysmetsäretki. Muissa kunnissa on toteutettu esimerkiksi luonnonkukkaniittyjä talkoilla, rakennettu lintujen talviruokintapaikkoja sekä luotu mininiittyjä asuinympäristöihin.
– Tärkeää meille on myös yhteisöllisyys. Suunnittelemme tapahtumia, joissa eri sukupolvet kohtaavat. Tapahtumissamme on ollut jo yli 1200 osallistujaa, Laitinen sanoo.
Hankkeessa on tehty tiivistä yhteistyötä myös koulujen kanssa, ja nuorilta on kysytty suoraan, onko lähiluonto heille tärkeää.
– Nuorille lähiluonto on selvästi merkityksellistä. Luonnossa liikutaan edelleen, ja koirien kanssa ulkoilu on erityisen suosittua, Laitinen kertoo.
Monilta löytyy myös omia lempipaikkoja lähiluonnosta, ja niitä on koottu kartoille. Silti elää yhä käsitys, että hienoja luontokokemuksia saa vain kansallispuistoista.
– Todellisuudessa monimuotoisuutta ja elämyksiä löytyy jo aivan kotinurkilta, hän muistuttaa.
Yksi konkreettinen keino innostaa kuntalaisia lähiluontoon on Luontoreppu. LähiLUMO‑hanke on koonnut ne yhteistyössä Keski‑kirjastojen kanssa, ja reput tulevat lainattaviksi jokaisen kunnan kirjastoon.
– Haluamme edistää ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta ja luonnon kulttuuripalveluista, eli arkisesta luonnossa olemisesta, Laitinen kertoo.
Luontorepusta löytyy kiikarit, luuppi, kaksi istuinalustaa sekä luontokortteja, jotka antavat ideoita havainnointiin ja yhdessä olemiseen. Reppu madaltaa kynnystä lähteä luontoon, yksin tai porukalla.
– Luontoreppu tukee liikkumista, oppimista ja hyvinvointia. Sen avulla kuka tahansa voi lähteä tekemään omia havaintojaan ja jopa osallistua kansalaistieteeseen erilaisten luontosovellusten avulla.
Uuraisten kirjaston Kevätpäivä tarjoaa mahdollisuuden tutustua Luontoreppuun ja lähiLUMO‑hankkeen toimintaan samalla, kun kirjasto täyttyy keväisestä tunnelmasta ja luontoteemasta.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Reppu selkään ja luontoon! – Kirjaston kautta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta

Toimitus — Wed, 29 Apr 2026 10:21:22 +0000

Keväällä tuli julki uutinen, joka hätkäytti. Kaikki ne yli 100-vuotiaat, joille ei löydy osoitetta, perhettä tai asiainhoitajaa, poistetaan väestörekisteristä ellei muuta ilmene 24. maaliskuuta mennessä. Uutinen oli hätkähdyttävä kahdella tapaa: miten viranomainen voi tehdä tällaista, jos ei todellakaan ole varmuutta ihmisen kuolemasta ja miten tällainen ”katoaminen” byrokratia-Suomessa on ylipäätään mahdollista?

Petäjävesi-lehden, Paikallisuutisten ja Korpilahti-lehden toimitus päätti ottaa selvää, mistä on kysymys. Ja selvisihän asia lopulta.

Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisterin johtaja Tuomas Palola tietää, että kyse on ihmisistä, jotka pääsääntöisesti muuttivat Suomesta 1920-luvulla eivätkä ilmoittaneet uutta osoitetta, joka saattoi olla esimerkiksi Kanada tai Yhdysvallat. Esimerkiksi vuosina 1860-1920 Pohjois-Amerikkaan muutti noin 330 000 suomalaista. Palolan mukaan DVV-systeemi perustuu siihen, että ihmisen ei voida olettaa olevan enää hengissä.

Jos esimerkiksi lähti Suomessa 1924, olisi nyt yli 100-vuotias. Digi- ja väestötietoviraston (DVV) listoista näkyy, että esimerkiksi Korpilahden, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten osalta kyse on ihmisistä, jotka olivat syntyneet 1921 tai 1922. Nythän heidät on siis jullistettu kuolleeksi, kun uutta heidän osaltaan ei määräaikaan mennessä ilmaantunut.

Palolan mukaan koko ajan Suomessa olleiden osalta ”mysteeri” on suurempi. Heidän kohdallaan kysymys voi olla monesta asiasta: joku muutto on ennen henkilötunnusaikaa jäänyt rekisteröimättä, muuttanut henkiläö on vaihtanut sukunimeään ja jäänyt näin elämään mutta rekisterin ulkopuolelle sekä vanhalla että uudella paikkakunnalla ilman, että kukaan on osannut yhdistää näitä henkilöitä toisiinsa.

Suomessa julistetaan joka vuosi suuri määrä ihmisiä kuolleeksi. Työn hoitaa siis Digi- ja väestötietovirasto, joka kyselee julkisesti kaikkien yli 100-vuotiaiden, joiden elossaolosta ei löydy tietoa kuluneen viiden vuoden ajalta, perään. Tänä vuonna kyseessä oli 2 123 vuosina 1920–22 syntynyttä suomalaista. Yksittäisillä seurakunnilla näitä tilastoja ei ole. Sen sijaan tiedetään, että Uurasilla asuu ja elää nyt kolme yli 100-vuotiasta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisten virallista kuolintietoa tarvitsevat muun muassa Verohallinto, Kela, Traficom, THL, seurakunnat, kunnat, terveydenhuollon yksiköt, eläkevakuutusyhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt. Kun kuulutuksen aikaraja käy umpeen, lähes jokainen viraston mainitsemista suomalaisista kirjataan kuolleeksi. Heille merkitään kuolinpäivä ja kuolleeksijulistamistieto rekisteröidään väestötietojärjestelmään.

Lain mukaan kuolinpäiväksi on määrättävä 1. päivä tammikuuta sinä vuonna, joka ensiksi alkaa sen jälkeen, kun on kulunut sata vuotta henkilön syntymästä ja viisi vuotta siitä, kun hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.

Ihan aukoton systeemi ei ole, sillä ainakin kerran ihmisen kuolleeksi julistamisen jälkeen on tullut tietoa, että henkilö onkin elossa.

-Muutama huti on tullut, Palola vahvistaa.

Väestörekisteri oli pitkään hajautettuna eri rekisterinpitäjien aineistoissa, kunnes 1. lokakuuta 1999, minkä jälkeen kaikkien elävien rekisteritiedot ovat keskittyneet yhteen järjestelmään, 1970-luvun alussa perustettuun väestötietojärjestelmään. Kuolleiksi julistamisia on toteutettu säännöllisesti toisen maailmansodan jälkeen.

Suomessa on noin 1 200 yli 100-vuotiasta.

Kuvassa Uuraisten hautausmaan muualle haudattujen muistomerkki.

Uusimman listan kuoliaaksi julistetut Korpilahden, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten osalta ovat seuraavat:

Korpilahti: Senja Kaarina Jaakkola, syntynyt 6. tammikuuta 1921.

Petäjävesi: Mirja Rebekka Hyytiäinen 17.5.1921, Veikko Viljami Karjukoski 10.6.1921 ja Katarina Irene Keljo 7.1.1922.

Toivakka: Taimi Irene Kärnä 23.12.1921 ja Viljo Johannes Mäkelä 6.7.1920.

Uurainen: Taimi Marjatta Honkanen, syntynyt 6. tammikuuta 1922, Sirkka Oksanen 10.2.1922 ja Eeva Maria Pokela 24.5. 1922.

Seppo Pänkäläinen

Jos näissä nimissä on yhtään tuttua tai sukunimi kuulostaa tutulta yhdistettynä paikkakuntaan, ota yhteyttä seppo.pankalainen@netti.fi.

Artikkeli Yli 100-vuotiaat ”kadonneet” julistetaan kerran vuodessa kuolleeksi – Katso paikkakuntasi viimeisimmät nimet tästä jutusta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Leikkaamalla ja lannoittamalla parempaa satoa ja terveempiä puita

Toimitus — Tue, 28 Apr 2026 11:25:17 +0000

Uuraisten Martat järjesti viime viikolla koulutustilaisuuden hedelmäpuiden leikkaamisesta. Suosittuun kahden tunnin pikakoulutukseen saapui parisenkymmentä innokasta puutarhaharrastajaa Uuraisilta ja Saarijärveltä. Valkolalaisen Päivin Puskan ja Pensaan yrittäjä Päivi Kautto opasti oikeaoppiseen ja -aikaiseen leikkaamiseen Sirpa ja Hanna Aution pihoissa Palsankylällä.
Koulutuksessa jätettiin leikkaamatta pihoissa olleet luumu- ja kirsikkapuut, koska niiden leikkuuaika ei ole keväällä, vaan elokuun lopun ja syyskuun aikana. Omenapuut ja päärynäpuut sen sijaan on hyvä leikata keväisin maalis-huhtikuussa, ja syysleikkauksen voi tehdä samaan aikaan luumu- ja kirsikkapuiden kanssa. Syysleikkauksen jäljiltä puut tekevät vähemmän vesiversoa. Tänä keväänä on eletty myös hyvin lämpimiä päiviä, ja kevät tuntuu olevan aikaisessa. Kotipuutarhurinkin kannattaa seurata tiettyä ennusmerkkiä, joka kertoo, ettei puuta enää kannata leikata tänä keväänä.
– Yleensä äärimmilleen turvonneet silmut ovat sen merkki, että leikkausta kannattaa jo välttää. Omenapuu ei kuitenkaan ole hirveän nuuka, joten pienimuotoinen leikkaaminen ei haittaa. Isoja oksia ei kuitenkaan kannata sinä vaiheessa enää leikata, kertoo Päivi Kautto.
Aurinkoinen sääkään ei välttämättä kerro, että leikkaaminen olisi myöhäistä. Yöpakkaset ja routa vaikuttavat pitkään.
– Vaikka lumet lähtivät aikaisin ja nyt on ollut lämpöisiä kelejä, maa on vielä aika jäässä ja on ollut öisiä pakkasia. Vielä pystyy siis leikkaamaan lämpimästä säästä huolimatta, Kautto toteaa.
Eniten omenapuita tuhoaa sekä sadon paino syksyllä että lumen paino talvella. Leikkauksen yksi tavoite onkin ohjata kasvua niin, että puussa olisi terveet, tukevat oksat, jotka kestävät näitä painolasteja. Hyvin leikattu puu myös tuulettuu sopivasti.
Leikatessa oksista ei kannata jättää jälkeen minkäänlaisia tappeja. Jos kokonaan poistettavan oksan leikkaa aivan tyveä myöten pois, puun kuori kasvaa lopulta suojaavaksi kerrokseksi leikkausjäljen päälle.
– Hillittykasvuiselle puulle suositellaan myös raakileharvennusta eli sitä, että osa pikkuraakileista poistetaan heinäkuun puolella. Puu jaksaa näin kantaa paremmin satoa ja kypsyttää omenansa, Kautto ohjeistaa.
Leikkaamisen ja lannoittamisen lisäksi hedelmäpuut kaipaavat toki muutakin hoitoa. Sateen jälkeen hedelmäpuista voi pehmeällä harjalla hankailla jäkälää pois, jos sitä alkaa kasvaa puussa runsaasti. Harmittomalta vaikuttava jäkälä voi lisääntyessään toimia oivallisena erilaisten ötököiden munien talvehtimispaikkana. Omenapuussa talvehtivat muun muassa kirvat ja kempit. Kempit heikentävät puuta, koska ne imevät siitä nesteitä. Kolmas jäkälän alle suojautuva hyönteinen on omenapuupunkki, jota ei voi paljaalla silmällä nähdä. Maassa taas talvehtivat muun muassa omenakääriäinen ja pihlajanmarjakoi. Viimeksi mainittu on hyönteinen, joka nimensä mukaisesti viihtyy pihlajassa.
– Monesti tehdään se virhe, että pihasta kaadetaan pihlajat pois, kun pihlajanmarjakoi tekee tuhoja omenalle. Pihlaja nimenomaan kannattaa pitää pihamaalla, jotta koi ei asettuisi omenapuuhun, Kautto neuvoo.
Kun omenapuun hankkii, sille kannattaa asentaa kunnon tukipuut muutamaksi vuodeksi. Puulle kannattaa myös tehdä istutuksen yhteydessä istutusleikkaus, jotta sen saa haaromaan kunnolla. Istutusleikkaus kiihdyttää puun haaromista. Lehtivaiheessa olevalle puulle istutusleikkauksen voi tehdä seuraavana keväänä, kun puu on silmuvaiheessa.
Kurssilla olivat mukana myös Karita Talvilahti ja Piia Piilonen Lannevedeltä. Molemmilla on kotona useita, monen ikäisiä omenapuita, ja kurssilta tarttui mukaan uusia oppeja puiden hoitamiseen. Kotipuiden tuottamista omenista Talvilahti ja Piilonen ovat tehneet mehua yhteiseksi hankitulla puristimella, mutta paljon omenaa menee myös suoraan syöntiin sekä hevosille.
– Puiden hoitaminen on ihan mukavaa hommaa, mutta isommissa puissa alkaa olla jo aika paljon työtä. Nyt kun näillä opeilla aloittaa, pienempien puiden kanssa pärjää sitten tulevaisuudessa jo hyvin, Piia Piilonen pohtii.

Hanna Autio

Artikkeli Leikkaamalla ja lannoittamalla parempaa satoa ja terveempiä puita julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Toivakan lahja suomalaiselle jääkiekolle – Ossi Ikonen menestyi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin

Toimitus — Mon, 20 Apr 2026 12:54:41 +0000

Heitä on maailmassa vain yksi. Nimittäin Toivakasta lähteneitä jääkiekkoilijoita, joka on vieläpä tehnyt menestyksekkään uran. Mies on Ossi Ikonen, 36, joka voitti urallaan Mestareiden liigan (JYP), Kazakstanin mestaruuden sekä B-nuorten SM-tittelin (JYP).
Viimeksi Ikonen pelasi Hyvinkään Jää-Ahmoissa II-divisioonaa mutta nyt on sarjapelaaminen jäänyt.
– Tuli talvella sellainen tunne, että enää ei ole paloa kiekkohommiin. Jo HPK:ssa pelatessani huomasin, ettei sellaista poikamaista innostusta pelaamiseen enää ollut. Homma ei enää tuntunut omalta. Odottelin viime tammikuulle asti lopullista päätöstä. Sitten kahden kuukauden pelaamisen jälkeen tiesin, että tämä oli tässä, Ikonen kertoo Hämeenlinnan kodissaan.
Se poikamainen innostus kiekkoon iski aikoinaan Toivakassa ulkojäillä.
– Vanhemmat veivät kaukaloon ja siitä se alkoi, 5-vuotiaana. Pitää hattua nostaa vanhemmille, että he silloin kuskasivat Jyväskylään treeneihin iltaisin, kun olivat ensin päivällä töissä Jyväskylässä ja sitten hakivat minut Toivakasta. Pelattiin pihapelejä naapurin poikien kanssa ja tuli tunne, että pitää päästä johonkin joukkueeseen pelaamaan. Reissaamisen suhteen tilanne muuttui, kun muutettiin Jyväskylään. Olin silloin 8-vuotias, JYPin junnukoulun läpikäynyt Ikonen muistelee.
Kiekkoilijana Ikonen oli melkoinen kiertolainen: JYP, D Team, Jyp-Akatemia, KooKoo, Hermes, Pelicans, HPK, SaiPa ja Kazakstan 2012-14. Ei ihme, että Ikonen on edelleen ainoa pelaaja, joka on pelannut Suomessa pääsarjatasolla neljässä eri seurassa yhden kauden aikana.
Ikonen pelasi puolustajana ja teki liigadebyyttinsä JYPissä seuralegenda Kalle Koskisen parina.
Mites se hyppy Kazakstaniin?
– JYPissä pelannut Tommi Nikkilä minulta kysyi, että kiinnostaisiko pelaaminen Kazakstanissa. Vähän ex tempore se tuli, mutta saavuin sinne helmikuun puolivälissä. Voitettiin silloin hopeaa ja seuraavana kautena mestaruus, kun vaihdoin seuraa maan sisällä. Mitään huonoa en voi maan jääkiekosta sanoa. Ulkomaalaispelaajia kohdeltiin hyvin. Venäjän kielikin tarttui siten, että pystyin puhumaan kieltä, Ikonen kertoo.
Konkreettisena muistona ulkomaankeikalta Ikosella on käsivarressaan komea tatuointi, joka kuulemma kostuu kolmesta symbolista: sudesta, Almatyn vuoristosta sekä kuutamosta.
Vaan aina ei kaikki ole mennyt toivotulla tavalla.
– MS-tauti alkoi oireilla syksyllä 2019. Putosin kelkasta (JYP), kun en pystynyt treenaamaan. Tein 2-vuotisen sopimuksen HPK:n kanssa, jotta ei kävisi niin, etten pääsisi lainkaan pelaamaan. Ensin Pelicans tarvitsi pakkia, joten oli lainassa kaksi kuukautta siellä. Sieltä vaihdoin SaiPaan kuukaudeksi vähän ennen siirtorajan umpeutumista. Palasin vielä JYPiin kahden pelin ajaksi. Sieltä minut lainattiin HPK:hon, jonka kanssa minulla siis jo oli sopimus seuraaville kausille. Tauti ei enää vaivaa.
Nyt kiekkourasta kertoo yhä eteisen lattialla olevan kiekkokassi. Sitä tarvitaan edelleen, kun Ikonen aikoo pelata höntsäkiekkoa.
Millaisia muistoja Toivakasta?
– Hyviä muistoja. Pyörittiin kavereiden kanssa raitilla, käytiin Upin grillillä ostamassa karkkia ja hengailtiin uimarannassa tai koulun pihassa. Sain kutsun, kun tekojäärata avattiin ja olin paikalla. Muutama tuttu Toivakassa yhä on.
Edelleen Ikonen käy aika ajoin Toivakassa mutta painopiste on nyt enemmän Rutalahdessa, jossa on mökki ja mummola ja jossa Ikonen kuuluu Kivisuon Erämiehiin harrastuksena muun muassa hirvenmetsästys. Ikonen kuuluu Hämeenlinnassa Eteläisiin Erämiehiin, joka on hirven ja peuran metsästysseura.
Se toinen tapa Ikoselle ”metsästää” hirviä on sarvet. Niitä Ikosella on kaapit täynnä ja niistä hän sorvaa erilaisia esineitä, kuten korkinavaajia ja löylykauhoja.
Kun mies on kätevä käsistään ja tottunut aseisiin ja ammuksiin, työpaikka Riihimäellä Sakon tehtaalla on ollut osuva valinta. Ikonen kokoaa rynnäkkökiväärejä Nato-maille.
– Ammatissa on hyötyä siitä, että on tottunut aseisiin. Kyllä sen huomaa, kun töihin tulee sellainen, jolla vastaavaa kokemusta ei ole.

Seppo Pänkäläinen

Artikkeli Toivakan lahja suomalaiselle jääkiekolle – Ossi Ikonen menestyi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.