Ennen kokousta kunnanjohtaja Touko Aalto totesi, että sen sijaan, että vain kauhistellaan kuinka hallitus leikkaa lapsiperheiltä, on kunnilla keinoja, joilla lapsiperheköyhyyteen pystytään tarttumaan ja haavoittuvimmassa asemassa olevia tukemaan. Se, että kunnan imago kohenee ja kuntaan muuttaa lisää asukkaita ei ole hullumpi asia sekään.

Se työkalu, jolla Toivakassa tuetaan ensi vuoden alusta alkaen taaperoperheitä, on nimeltään Muksuraha. Eliseen kokouksen esityslistassa nimi oli vielä kotihoidontuen Toivakka-lisä, mutta Muksuraha jää paremmin mieleen ja rimmaa lisäksi hyvin alkuvuodesta päätetyn Raksarahan kanssa.

Kuntalisää maksaa moni kunta, mutta 500 euroa on ainakin Keski-Suomen suurin summa ja todennäköisesti myös valtakunnallisesti. Kotihoidon tuen kuntalisä on kunnan maksama harkinnanvarainen tuki, jota maksetaan Kelan lakisääteisen kotihoidon tuen lisäksi. Muksuraha maksetaan perheen jokaisesta alle kaksivuotiaasta kotona hoidettavasta lapsesta.  Muksuraha tukee myös kunnan perhepäivähoitajia tai sellaisiksi aikovia. Tuen saamisen edellytyksenä on, että perhepäivähoidossa tulee olla vähintään yksi perheen ulkopuolinen lapsi perheen omien lasten lisäksi. Valtioneuvoston asetus lasten päivähoidosta määrittää perhepäivähoidon maksiryhmäkooksi neljä lasta mukaan luettuina perhepäivähoitajan omat lapset, jotka eivät vielä ole perusopetuksessa.

Muksuraha on kädenojennus lapsiperheille, jotka haluavat hoitaa alle 2-vuotiaan taaperonsa kotona, mutta sitä hyötyvät myös perheet, joiden lapset ovat varhaiskasvatuksen piirissä. Tavoite on, että varhaiskasvatuspaikkaa ei tarvitsisi Toivakassa jonottaa tai viedä lasta hoitoon naapurikuntaan. – Jos käydään töissä Jyväskylässä ja lapsen hoitopaikkakin on siellä, saattaa perhe miettiä, että miksi edes asua Toivakassa. Muksurahan avulla sitoutamme perheet Toivakan laadukkaan varhaiskasvatuksen piiriin, mietiskeli Juha Juusela (ps).

Muksurahan reunaehtona on, että perheen kaikki lapset hoidetaan kotona, myös esiopetuksessa käyvät. Valtuutettu Paula Nieminen (sd) toivoi, että näille perheen vanhemmille lapsille olisi kunnassa tarjolla esimerkiksi kerhoja, jotta sosiaaliset taidot karttuvat. Rehtori-sivistysjohtaja Sirpa Orell-Pohjola totesi, että kohtaa mietittiin valmistelussa paljon ja reunaehto otettiin mukaan, jotta päiväkodin seinät saataisiin suoraan nykyisen pullistelun sijaan ja jonot varhaiskasvatuksesta purettua. – Avoin varhaiskasvatus tukee myös kotona hoidettavia lapsia, hän totesi.

Varhaiskasvatuspaikkojen lisääminen tai jopa lisärakentaminen ovat muksurahaa kalliimpia vaihtoehtoja. Toki siinä vaiheessa, kun asukasluku on lähtenyt reippaaseen kasvuun ja veroeurot lisääntyneet, nämä vaihtoehdot tulevat tarkasteluun.

Se, mistä kokouksessa keskusteltiin ja myös äänestettiin, ei ollut itse lisän käyttöönotto tai Muksurahan suuruus, vaan prosessin nopea eteneminen. Valtuutettu Kari Parviainen (sd) ehdotti, että valmistelua vielä jatketaan ja tutkitaan kaikki vaikutukset tarkemmin ja palataan asiaan elokuussa, Paula Nieminen kannatti ehdotusta. Äänin 16-4 asian käsittelyä päätettiin kuitenkin jatkaa. – Nyt ei-äänen antaneet eivät halua missään nimessä profiloitua kehityksen jarruiksi, vaan toivomme vieläkin kokonaisvaltaisempaa lapsiperheiden aseman tarkastelua. Nyt tehty päätös ei onneksi estä sellaisen tekemistä vielä syksyllä, Varja Oksanen (vas) totesi.

Yleensä seuraavan budjetin valmistelu alkaakin vasta syksyllä. Tärkeä syy, miksi asia tuotiin jo nyt päätöksentekoon, oli etulyöntiasema muihin kuntiin ja selkeän viestin antaminen kunnan ulkopuolelle: Toivakka haluaa panostaa lapsiperheisiin. – Joskus pitää olla rohkea ja nyt on se hetki, totesi Pentti Kovanen (sd)

Toivakalla on kokemusta kuntalisästä jo aiemmin, noin 10-15 vuoden takaa. Kokemukset ovat positiivisia, kuten kokenut valtuutettu Juha Juusela muistutti. – Miettikää jos meillä puuttuisi tällä hetkellä noin 400 asukasta tästä kunnasta. Kunnan nimi tuskin edes olisi enää Toivakka.

Muksu- ja Raksarahan maksaminen nyt on mahdollista, koska kunta on tehnyt talouden tasapainottamistoimia sekä myynyt Suur-Savon Sähkön osakkeita kaupassa, joka tuotti kunnalle lähes kolme miljoonaa euroa. Kokeilun tuloksia arvioidaan talousarviovuoden 2026 valmistelun yhteydessä. Kokouksessa mietittiin myös pidempään aikaan sitoutumista, mutta demokratian nimissä ei seuraavan valtuuston käsiä haluttu sitoa.
– En ihan äkkiä muista, mistä päätöksestä olisi käyty näin hyvä ja kattava keskustelu, sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Päivi Pitko (kesk) päätti iloisena.

Raksa ja Muksuraha ovat houkutteleva yhdistelmä

Raksa- ja Muksurahan rahallinen ja elämänlaadullinen merkitys yhdelle perheelle voi olla todella merkittävä. Jos nyt lasta odottavat esimerkkipariskunta  Tiina ja Tero päättävät muuttaa Toivakkaan ja rakentaa yli 80-neliöisen omakotitalon, kunta palkitsee heitä siitä ensin 5000 eurolla ja peräkärryllä. Tarmo syntyy alkuvuodesta 2025 ja koska Tiina ja Tero haluavat lapsilleen pienen ikäeron vuonna 2026 päivänvalon näkee Terttu. Muksurahan ansiosta Tiina tai Tero voi siirtää töihin paluuta ja viettää pikkulapsiaikaa kotona ja Tarmo ja Terttu ehtivät ”tienaamaan” perheelleen enimmillään yli 10 000 euroa, ennen kuin Terttu puhaltaa kakustaan kaksi kynttilää sammuksiin.
Toisaalta Toivakan kunta hyötyy lisääntyneistä veroeuroista, säästöistä varhaiskasvatuksessa ja paistattelee julkisuudessa kuntana, joka on pystynyt kääntämän tärkeimmän elinvoimamittarin, eli asukasluvun, kasvuun.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Toivakalta vappuviissatanen pikkulapsiperheille: Muksuraha on Suomen suurimpia julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Vasemmalla Jari Ratilainen, Erkki Heinonen ja Mika Ruponen, kaikki kolme ovat Ainin kummilapsia.

Aini Kuuselan ja 94-vuotiaan Laura Vaaranrinteen tapaamisessa oli lämpöä.

Eero Saksin Karjala-aiheinen runo kuultiin Irja Lambergin lausumana. Tämän jälkeen Ainin veljenpoika, samalla kummipoika, Erkki Heinonen näytti diakuvia Ainin elämän varrelta aina sieltä kotikarjalasta asti. Musiikkipuolesta vastasi Maisa Launonen soittaen kannelta. Voiko mikään soitin sopia paremmin karjalaisen 100-vuotissyntymäpäivään kuin juuri kannel? Launonen soitti mm. kappaleen Konevitsan kirkonkellot. Yhteislauluja laulettiin Jenni Minkkisen johdolla mm. Veteraanin iltahuudon, joka sai miehet nousemaan seisaalleen kunnioituksesta veteraaneja kohtaan, joihin Aini myös lukeutuu. Juhla päättyi kakkukahveihin ja iloiseen puheensorinaan ja valokuvien ottoon yhdessä päivänsankarin kanssa.

teksti ja kuvat: Veikko Ripatti

Toivakan karjalaiset lauloivat Ainille juhlaan tullessaan.

Soukanrannan Ohvot -sukukirjassa olisi paljon kerrottavaa, mutta tässä ote Ainin taipaleesta siitä kohtaa, joka toi hänet Toivakkaan.

Minun evakkoreissuni 1939–1941

Elettiin kesää 1939 Tulolansaaressa. Kesä oli kaunis ja lämpöinen. Harvennettiin ja puhdistettiin rikkaruohoista juurikasveja. Välillä juostiin Poukkukalliolle uimaan, siis Mattilanlahdelle. Kun tultiin Orjatsaaren puolelta töistä, silloin uitiin mennen tullen, veneessä oli vain isä, äiti ja Eino. Kaikki olisi ollut ihan hyvin, mutta sotaa pelättiin. Sitten se tapahtui, marraskuun 30 päivänä 1939- sota syttyi! Meiltä lähti veljekset Viljo ja Aarne. Rintamalta alkoi kuulua jyske ja jyrinä. Ikkunat oli peitettävä, ettei valoa näkyisi. Navettatyöt oli tehtävä ihan kuin varkain. Päivällä ei uskaltanut mennä ulos, aina oli kuulosteltava, oliko koneita ilmassa. Sitä kesti 105 päivää. Sitten tuli rauha kello 11, mutta millainen. Karjala oli menetetty, sanottiin iltauutisissa. Voi sitä surua! Poliisi kävi taloissa sanomassa, että saari on oltava sinä iltana tyhjä.   
Meillä oli tavaroita laitettu laatikoihin sitä varalta, jos sattuisi lähtö tulemaan. Isä laittoi Virkun valjaisiin ja lähti viemään meitä Sortavalaan, mie hiihdin suksilla, taishan siskoni Siiri ja veljeni Väinökin hiihtää. Äiti, isä sekä pikkuveljeni Eino olivat reessä. Isä toi meidät tyttökoululle ja lähti itse takaisin kotiin viemään tavaroita Mattilanlahden jäälle, josta kuorma-auto hakisi ne poliisin mukaan. Eiväthän ne sieltä mihinkään lähteneet, vaan sinne jäivät venäläisille. Isä laittoi myös eläimemme kylän karjan sekaan, jotka kulkivat meidän pihamme poikki. Sortavalassa ne kaikki olisi tapettu. Isä ja pappa meinasivat jäädä venäläisten jalkoihin, sotilaat jo hoputtivat heitä lähtemään.
– Yövyttyämme tyttökoululla, meijät kerättiin aamulla linja-autoon. Siitä alkoi matka, ei ollut tietoa, minne, kunhan vain päästiin sotaa pakoon. Koko päivän meitä kuskasivat Savonlinnaan, rintamalta tuli evakoita ja karjaa, tiet olivat täynnä. Tuntui siltä, kuin kaikki maailman ihmiset olisivat liikkeellä. Sitten aikanaan tuli tieto, että Karjalaan tarvitaan siivousporukkaa. Sinne lähtivätkin siskoni Siiri, Väinö-veli, Juho-eno, Jenny sekä Juhon tytär ja Jaatisen Eino. Tytöt siivosivat taloja ja miehet kyntivät peltoja. En tiedä mistä ne olivat saaneet hevosia. Meidänkin Virkku oli vielä sodassa. Sitten tuli meijän vuoro lähteä takaisin Karjalaan. Myö oltiin pitkäperjantaina Sortavalassa. Pikkuhiljaa pääsimme kotiin vähiä tavaroita purkamaan. Isä sanoi: ”Älkää kaikkia purkako, ettei ole niin kiire, kun seuraavaksi lähetään. Hää vaistos lähön ja niinhän se tuli.

Jatkosota ja uusi evakkomatka
Eino-veli oli minua vastassa Sipilässä, muuten olisin mennyt Kannonkosken kirkolle, minne oli matkaa 30 km. Lokakylälle oli vähän lyhyempi matka. Miulla oli lampaat vyössä kiinni. Lehmiä ajettiin Einon kanssa yhdessä. Kauppisen taloon oli tarkoitus mennä. Sortavalasta oli lähdetty ennen juhannusta. Nyt Kauppisessa puitiin viljaa täyttä päätä. Olihan siitä aikaa kulunut. Talon emäntä ihmetteli, että onko tuo tyttö tullut lehmien kanssa sieltä asti? Tuosta minä otan miniän taloon, mutta mie sanoin, että ei minua niin vain oteta. Hänellä oli sellainen poika, joka ei kelvannut sotaan. Ei kelvannut minullekkaan. Ensimmäisenä käskin äitiä hakemaan alakerrasta täikamman. Täissä myö oltiin koko porukka Helvi, Lempi, Aino ja mie. Kyllä niitä oli minussa. Piti raapia ihan ruvelle asti. Sitten miulle laitettiin lamppuöljyä päähän ja huivi tiukalle koko yöksi. Kyllä täit hävisivät. Sen koommin en ole täitä nähnyt.

Aini tapaa tulevan puolisonsa
Silloin oli Sumiaisissa tanssit talolla ja veljet alkoivat pyytää minuakin mukaan. Aarne oli aikaisemmin jo tutustunut Kuuselan Vikeen, jota hää kehui hyväksi tanssijaksi. Niin myö lähettiin suurella porukalla Sumiaisiin 13 km päähän kävellen, Aarne, Veijo, Väinö ja mie sekä siirtolaisia naapurista. Siellähän se Vike oli! Ja siitä se kaikki alkoi, heinäkuussa mentiin kihloihin ja muutettiin Matilanvirralta Äijälän Uuralahteen, missä vietimme meidän häitä helmikuun 18 pnä 1946. Samana kesänä olivat isän hautajaiset ennen juhannusta Sumiaisissa. Vike kävi Toivakassa ostamassa kylmän tilan ja niin alkoi rakentaminen ja pellon raivaaminen. Vike sanoi: ”mie tien siulle oman kodin” ja niin se teki. Maaliskuussa muutettiin Toivakkaan. Ensin asuttiin saunakammarissa, joka oli niin pieni kuin varpusen häkki ja viimein se jäi saunaksi kodin valmistuttua 1952. Sen nimeksi tuli Kuusela ja niin se on nimeltään tänä päivänäkin. Siellä asuvat nyt Saleniukset. Raivattiin peltoa melkein 5 hehtaaria. Pappakin oli aina työn touhussa ja teki hellapuita pitkin metsää. Liiteriin tuli korkeita pinoja puita niin, että täytyi tikapuita pikin mennä ylös, jotta ylettyi pinolle. Kaikki tuntui hyvältä ja että tästä tämä nyt sitten alkaa. Mutta sitten Vikelle sattui haaveri, hää ajoi moottoripyörällä kolarin ja pyörtyi siihen paikkaan tielle. Mie vein hänet lääkäriin, joka ei laittanut häntä sairaalaan. Mie toin Viken takaisin kotiin. Aamulla hää ihmetteli, että mikä häneen on sattunut. Silmänalus oli ihan musta ja veren peitossa. Siitä alkoi Viken sairaalareissut. Kyllä ne olivat raskaita matkoja ja sitä kesti 12 vuotta. Vike kuoli 11.7.1966. Mie jäin äidin ja papan kanssa asumaan. Pappakin haudattiin vajaa vuosi poikansa jälkeen. Äidin kanssa kanssa asuttiin 10 vuotta Kuuselassa, kunnes mie aikanaan hävitin elukat. Seuraavaksi työpaikaksi tuli Ruposen koti: Martti, Hilkka, Veikko 5v sekä juuri syntynyt pieni poika Pasi. Sinnehän mie läksin apulaiseksi, kun aina olen tykännyt lapsista. Mika syntyi seuraavaksi ja miut laitettiin kummiksi. Miulla on Ruposten kanssa hyvät välit. Siellä onkin minun toinen koti, jossa aika vierähti yli seitsemään vuoteen. Pasin lähdettyä kouluun ei minua olisi enää tarvittu ja Mikakin olisi viety naapuriin hoitoon, mutta Mika ei jäänyt minusta mihinkään. Mie muutin Mauno ja Liisa Hokkaselle hoitamaan Tuomasta ja heidän huusholliaan puoleksi vuodeksi, Mikakin oli mukana siellä. Hoitotyö jatkui Ermo Hokkasen halvaannuttua rinnasta alaspäin sukellettuaan järven pohjaan. Siellä sitä tehtiin vuorotyötä Ratilaisen Marin kanssa. Pikku Mika oli miun mukana muutaman vuoden, jonka jälkeen hää läksi kouluun ja iltapäivällä suoraan kotiin. Hokkasessa oli myös Sirkka Korhonen (nykyinen Ketonen) miun kaverina, kun Liisa jäi äitiyslomalle. Meillä oli siellä oikein värikäs elämä: vieraita tuli ja meni ja kaikki syötettiin ja juotettiin. Välillä, kun Ermo nostettiin autoon, niin seuraavana aamuna taas tultiin takaisin. Hokkasella aika vierähti 15 vuoteen, josta päivääkään en antaisi pois. Se oli miun rikkainta elämää…

Aini Kuusela os. Heinonen

Nyt on aika vierähtänyt. Aini muistaa vielä hyvin nuo evakkoajat. Sata vuotta on pitkä matka ja se pitää sisällään valtavan muutoksen kaikilla elämän alueilla. Nyt 100-vuotispäivänään Aini sai tavata ihmisiä, jotka olivat hänen työnsä kohteina ollessaan lapsia. Tapaaminen syntymäpäivillä oli herkkää ja muistorikasta.

Artikkeli Ainin matkalla tuli 100 vuotta täyteen julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kuvateksti: MLL:n Liittohallituksen myöntämän hopeisen ansiomitalin Susanna Kuivalaiselle luovuttivat Toivakan yhdistyksen uusi puheenjohtaja Heli Saari (vas.) ja rahastonhoitaja Auni Hirvonen. Palaamme uuden puheenjohtajan ja MLL Toivakan paikallisyhdistyksen toimintaan myöhemmässä jutussa erikseen.

Veikko Ripatti

Artikkeli Susanna saikin käteen tiskiharjan sijaan mitalin ja kukkia julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Keski-Suomen hyvinvointialue tiedottaa muutoksen johtuvan lääkäritilanteesta Toivakassa. Lääkäri on ollut paikalla satunnaisesti ja vastaanottoja on tarjottu pääosin etälääkäripalveluna. Toivakan vastaanotto on pieni toimintayksikkö, jossa esimerkiksi sairaanhoitajien poissaolojen paikkaaminen on ollut haasteellista. Hyvinvointialueelta sanotaan, että jatkossa vastaanoton sujuva toiminta ja hoitotakuun toteutuminen pyritään turvaamaan supistamalla palveluaika viidestä arkipäivästä kolmeen arkipäivään.

Toivakan asukkaat voivat hyödyntää terveysaseman palvelujen ohella myös Keski-Suomen hyvinvointialueen sähköisiä palveluja. Maksuttomassa sairaanhoitaja-chatissa voi asioida arkisin kello 8–20 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä kello 10–16.  Omaolo.fi-palvelun oirearvioit ohjaavat asiakkaan tarvittavaan hoitoon. Reseptien uusinta onnistuu sujuvasti Omakanta-palvelussa.

Artikkeli Toivakan terveysaseman aukioloajat muuttuvat huhtikuussa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

– Kaikissa tilaisuuksissa on 3-5 noin 15 minuutin pituista puheenvuoroa erilaisista ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvistä aiheista, koskien maataloutta. Aikaa on varattu myös keskustelulle, kertoo hankeasiantuntija Anniina Lahtinen. Toivakan Ilmastokahvilassa käytiin lävitse jo meneillään olevaa ilmastonmuutosta. Järjestävän hankkeen edustajana Marjaana Hassani Keski-Suomen Maa- ja Kotitalousnaisista kertoi miten viljelijä voi varautua ilmastonmuutokseen?

– Kaksi tärkeää tekijää viljelijälle ovat muutokseen sopeutuminen ja osallistuminen muutoksen hillitsemiseen. Sopeutuminen edellyttää tiedon seuraamista ja maan osalta sen kasvukunnon kehittämistä. Lisäksi on löydettävä toimivat kasvilajit ja lajikkeet. Lisäksi on huomioitava säänolosuhteisiin varautuminen rakentamisessa. Muutoksen hillitsemiskeinoina Hassani esitti maan kasvukunnon kehittämistä hiilen sitomisena peltomaahan.

Tärkeitä tekijöitä hänen näkemyksensä mukaan ovat myös päästöjen vähentäminen maasta, polttoaineista ja kotieläintuotannosta.

– Eikä pidä unohtaa luonnon monimuotoisuuden vaalimistakaan, sillä monimuotoisuuden hupeneminenkin kytkeytyy ilmastonmuutokseen.

Tuomo Laitinen K-S vesi ja ympäristö ry:stä loi katsauksen kosteikkojen perustamiseen esimerkkinä Keurus-hanke. Hanke on KVVY-Ry:n ja KSVY Ry:n yhteishanke Keurus-seudulla. Nämä yhdistykset ovat alueellisia vesiensuojeluyhdistyksiä.

– Hankkeessa tavoitteena on lisätä valuma-aluetasolla tapahtuvaa vesienhoitotyötä suunnitellun sidosryhmäyhteistyön ja konkreettisten toimenpiteiden avulla. Alueelta nousi esiin kaksi kosteikkokohdetta, joita lähdettiin edistämään maanviljelijä-hanke yhteistyössä. (Vaissin kosteikko ja Riihosen kosteikko) Hanke tarjosi aluksi apua ideoinnissa, alustavissa suunnitelmissa ja rahoitusmahdollisuuksien kartoituksessa, kertoi Laitinen.

Keurus-hankkeessa toteutettavissa olevien suunnitelmien valmistuttua kesällä 2022, maanomistajat jättivät K-S ELYlle ETI- tukihakemukset kosteikon perustamista varten. Molemmat hakemukset saivat myönteisen päätöksen ja Vaissin kosteikkoa päästiin kesällä 2023 toteuttamaan. Keskimäärin laskettuna kosteikon hinnaksi tulee patoamalla tehtävistä noin 5000–15000 euroa hehtaarille ja kaivamalla tehtävästä 25000–50000 euroa hehtaaria kohden. Lisäksi kaksitasouomista 10–25 euroa metriltä. Viljelijän saama korvaus yli 0,5 hehtaarin kosteikosta on 12 000 euroa hehtaarilta ja 0,3-0,5 hehtaarinkosteikkotuki on 4100 euroa. Tukea voi hakea myös uomien luonnontilan parantamiseen ja kaksitasouomien ja tulvatasanteiden rakentamiseen. Kosteikon hoitosopimuksesta maksetaan tukea 500 euroa hehtaarilta vuosittain.

Tässä vaiheessa paikallinen viljelijä totesi, että näihin kun tutustuu, ei voida puhua, että maanviljelijä vain tuhoaa luontoa, eivätkä maksa mitään luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä. Viljelijä pulittaa ison euromäärän varojaan yhteisen luontomme ja ilmaston hyväksi.  Mukana oli myös Jouni Kivinen ELY-keskuksesta ja hän kertoi vesien suojelusta ja niiden tilasta Keski-Suomen alueella.

– Keski-Suomen vesien tilanne ei ole toivoton, mutta toimia tarvitaan, ettei niistä toivottomia tulisikaan. Vesien tummuminen on nyt yleinen ilmiö. Vesistöjen pistekuormitus on pääsääntöisesti hallittavissa. Hajakuormituksesta on tulossa potentiaalinen uhka sillä se tuo vesitöihin ainesta ja ravinteita ja se näkyy mm. jokien suistojen mataloitumisena ja rehevöitymisenä.

Kivinen totesi lopuksi, että kaikki hyödymme puhtaasta vedestä, sillä tarvitsemme sitä aina ja joka päivä.

– On muistettava, että vesistöön on helpompi liuottaa ainesta kuin suodattaa sitä pois ja vesistöjen kunnostus ja ennallistaminen on kallista työtä. Ilmastonmuutos haastaa meitä vesistöjenkin osalta, sillä erilaisia ääri-ilmiöitä on tulossa yhä enemmän ja nyt tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä entistä enemmän.

ELY-keskuksen asiantuntija Merja Lehtinen kertoi ELY-keskuksen monista palveluista. Lehtisen puoleen voi kääntyä silloin kun asia koskee EU-tukiin liittyviä sopimuksia sellaisten viljelijöiden ja maanomistajien kanssa, jotka haluavat hoitaa ja ylläpitää perinnebiotooppeja, luonnonlaitumia ja monivaikutteisia kosteikkoja.

Mielenkiintoinen oli myös JyväsHampun Mikko Ilmoniemen kertomus hampun käyttömahdollisuuksista.

– Hamppukasvista voidaan tuottaa öljypohjaisia tuotteita. Siitä voidaan valmistaa tekstiilejä, rakennusmateriaaleja ja vaikkapa hampputiiliä. Myös autoteollisuus käyttää hamppua muovituotteitten korvaajana. Lisäksi on huomioitava, että hamppu on antibakteerinen tuote, kertoi Ilmoniemi.

Toivakkalainen viljelijä Lauri Jaatinen puhui Maanvaalija Oy:n konseptista. Atrian tuottajaosuuskunnat Itikka osuuskunta ja Lihakunta ovat perustaneet uuden yhtiön maatilojen ja metsätilojen hiilensidonnan kaupallistamiseksi. Perustettu yhtiö on nimeltään Maanvaalija Oy ja sen kotipaikka on Kuopio.

Maanvaalija Oy on aloittanut hiilensidontaan liittyvien toimenpiteiden pilotoinnin yhdessä valikoitujen maatilojen kanssa kasvukaudella 2023. Hiilensidontatuotteiden kaupallinen tarjonta käynnistyy myöhemmin ja tällöin tavoitteena on tarjota hiilensidontasopimuksia myös laajemmin suomalaisille maatalous- ja metsätalousyrittäjille.

– Toimimme tässä osuuskuntaperiaatteella, niin että maanviljelijä siitä myös hyötyy. Pilottikausi 1 on aloitettu vuonna 2023 ja tarkoitus on tuoda hanke kaikkien viljelijöiden haltuun. Pilottihankkeessa mukana olevat sopimuspinta-alat ovat eri puolilla maatamme seuraavanlaiset. Nurmipinta-ala 18 hehtaaria, kerääjäkasvit 22 hehtaaria, metsänlannoitus 40 hehtaaria, metsän kasvuajan pidentäminen 13 hehtaaria ja metsittäminen 19 hehtaaria, kertoi Jaatinen.

Pilottikausi jatkuu tänä vuonna. Uusia sopimuksia ei tarjota maanomistajille pilotoinnin aikana.  Maanvaalija Oy:n tarkoitus on laajentaa toimintaa pilotoinnin jälkeen. Tavoitteena on se, että sopimuksia voidaan jatkossa tarjota sellaisille kohteille, joilla voidaan tuottaa hiilensidontaa kustannustehokkaasti.

Vastaavia tilaisuuksia on jatkossa 6.3. Kivijärvellä, 8.3. Saarijärvellä ja 20.3. Petäjävedellä.

Veikko Ripatti

Artikkeli Miten viljelijä voi varautua ilmastonmuutokseen? julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Maarit Nurminen

Artikkeli Toivakkalaiset eivät purematta niele hyvinvointialueen suunnitelmia julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Ykkösvaihtoehdossa lakkautettaisiin Leivonmäen, Säynätsalon, Kuoreveden, Koskenpään, Länkipohjan, Kannonkosken, Kivijärven, Konneveden, Kyyjärven, Lievestuoreen, Luhangan, Multian ja Toivakan sote-asemien toimipisteet sekä Jämsänkosken hoitajavastaanotto ja Haapamäen sivuvastaanotto. Toisessa, rajummassa vaihtoehdossa lakkautuslistalle joutuisivat edellisten lisäksi Tikkakosken, Korpilahden, Petäjäveden, Pihtiputaan ja Uuraisten sote-asemien kivijalkatoimipisteet. Tilalle tarjotaan vaihtoehtoisia malleja, kuten liikkuvien ja sähköisten palvelujen laajentamista.

Hyvinvointialue on lähestynyt tänään medioita ja sidosryhmiä useilla tiedotteilla. Suunnitelmaa avataan esimerkiksi tiedotteella, jonka otsikko kuuluu: ”Palveluverkkoehdotus vahvistaisi ikääntyneiden ja perheiden palveluja”.
Perusteluina kerrotaan, että ehdotuksessa vahvistettaisiin kaikissa kunnissa ikääntyneitä ja perheitä kohtaavia matalan kynnyksen palveluita. Ympärivuorokautisen ikääntyneiden hoivan palveluita tarjotaan vanhuksille ensisijaisesti omasta kunnasta. Sosiaali- ja terveysasemien määrää vähennettäisiin pitkälti palveluiden ylläpitämisen ja jatkuvuuden turvaamisen vuoksi, osasyynä on myös merkittävät vaikeudet saada rekrytoitua henkilöstöä alueella eri toimipisteisiin. Alueellisia sairaalaosastoja karsittaisiin ja niiden työnjakoa uudistettaisiin. Niiden paikkamäärää ei lähtökohtaisesti vähennetä ja ne erikoistuvat tiettyjen osaamisten mukaan. Liikkuvien ja sähköisten palveluiden tarjontaa laajennetaan.  Ehdotuksen tarkoitus on vahvistaa voimavaroja ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen palveluissa ja monipuolistaa palvelutarjontaa sekä turvata palveluiden tuottaminen ja niiden jatkuvuus.

Esimerkiksi Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkama ja peruspalvelujohtaja ja aluevaltuutettu Jouko Nykänen eivät näe logiikkaa väitteessä, että Uuraisten ikäihmisten palvelut paranisivat jos terveysasema lakkautetaan.
– Kakkosvaihtoehto pitää sisällään Uuraisten terveysaseman lakkautuksen, ja kuntalaiset ohjattaisiin Palokkaan ja Äänekoskelle, jonne ei ole suoria linja-autoreittejä. Tämä ei todellakaan vahvistaisi ikääntyneiden palveluja! Päinvastoin, perusterveydenhoidon kivijalka-aseman lakkautus Uuraisilta kostautuisi kasvavina kuluina erikoissairaanhoidossa sairaalassa ja järeämmissä hoivapalveluissa. Lakkautuksen esityksessä esillä olevat laskennalliset säästöt siis suurella todennäköisyydellä vesittyvät lisääntyvinä kuluina muualla sosiaali- ja terveydenhoidossa, Juha Valkama jyrisee.
– Sillä, että lääkäri on arkisin saatavilla paikan päällä ehkäistään todella monta vanhusten päivystyskäyntiä, sillä asioita pystytään ennakoimaan ja suunnittelemaan niin että tarpeettomilta käynneiltä vältytään. Yleensä homma on toiminut niin että vanhus ottaa terveysasemalle yhteyttä ja sitten joko menee sinne hoidettavaksi ja sieltä tulee jatko-ohjeet vanhuspuolelle tai terveysasema ohjaa suoraan vanhustyöhön. Näin vältytään turhalta pompottelulta ja asiakas itse kokee saavansa ja saakin palvelua. Jos lääkäriä ei ole saatavilla niin sitten iäkkäämmät asiakkaat joko pitkittävät lääkäriin menoa niin, että tilanne on jo todella paha ja tarvitaan järeämpiä palveluita tai sitten ollaan vähän väliä päivystyksessä, eikä ohjauduta oikeaan palveluun ja paikkaan. Lisäksi jos miettii Uuraisten lyhytaikais- ja kuntoutuspaikkoja niin niille hallaa aiheutuu myös, kun lääkärin arviota ei saada samalla aikataululla kuin ennen, Valkama jatkaa.

Palveluverkon muutokset ovat osa talouden tasapainottamisen toimenpidekokonaisuutta.
Hyvinvointialueen vuoden 2023 talous on ennakkotiedon mukaan jäämässä alijäämäiseksi jopa 113,5 miljoonaa euroa. Vuoden 2024 talousarvioon sisältyy yhteensä 48 miljoonan euron ”toimenpidekokonaisuus” tuottavuusohjelman toimenpiteistä ja muista talouden tasapainottamistoimenpiteistä. Talouden tasapainottaminen jatkuu vuosina 2025 ja 2026.
Aluehallitus päätti tiistain kokouksessaan käynnistää palveluverkkotyön lausuntovaiheen. Lausuntomateriaali sisältää laajan tausta-aineiston, palveluverkon vaihtoehtoiset mallit, eri palveluiden kuvaukset sekä ennakkovaikutusten arvioinnin. Tässä tarkoitettuun palveluverkkoon kuuluvat sosiaali- ja terveyskeskukset, alueellinen osastotoiminta, ympärivuorokautinen palveluasuminen, perhekeskukset ja ikääntyneiden päivätoiminta.
Lausuntoaika on 22.2.–23.3., jonka jälkeen aluehallitus tekee ehdotuksen aluevaltuustolle.

Hanna Lahtinen

Artikkeli Terveysasemasta ei luovuta taistelutta julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Cheerleadingissa osallistujat kokevat sosiaalista yhteyttä, joka omalta osaltaan kasvattaa nuorten keskeistä yhteenkuuluvuutta ja poistaa mahdollista yksinäisyyttä. Samalla se on hyvää liikuntaa.
Sponsorina tällä iloisella nuorten voimisteluryhmällä on K-Market Perälän kauppias Kerttu Vesterinen. Hänen lisäkseen ryhmää sponsoroivat nuorten vanhemmat. Toivakan Cheerleading-ryhmää voi kysyä esiintymään ohjelmanumeroksi erilaisiin kylän tapahtumiin. Tällä hetkellä ryhmässä ikäjakauma määrittelee jonkun verran toiminnan vaikeusastetta.

Veikko Ripatti

Artikkeli Toivakan Rivakan Cheerleader-ryhmässä on hyvä meininki julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

– Yllätys säilyi aamukymmeneen, vaikka olin ihan varma, että jotain kautta paljastuu, mutta ei, iloitsi Leena-Kaisa.
Antti Salmelan edellisestä kilpaa ajetusta rallista oli ehtinyt kulua 21 vuotta, mutta se ei vauhdissa näkynyt. Loppua kohti kiristynyt tahti takasi veteraaniluokan 15 kolmannen sijan.

Kokemus oli sankarille mieluinen.
– En kyllä muita synttärilahjoja tarvitsekaan, hän huokaisi maalissa. -HL

Artikkeli Salmelan Antin superyllätys julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.

Kuvat:
Mukaan oli saapunut TV-sarja Latelasta tutut miehet, Tuomas Harhala ja Lauri Valkama. Latelan bemariporukka ajeli varsin vauhdikkaasti kunnes tekninen vika keskeytti kilvanajon.

Toivakan oma poika Kristian Nieminen oli kaivanut esiin vanhan sotaratsunsa Toyota Starletin ja hyvinhän se matka sillä taittui. Kartturin paikalla istui Tapio Mäkinen.

Riku Tullila ja Riikka Tullila kisasivat luokka 1:ssä Ford Anglialla. Pari joutui keskeyttämään rengasrikkoon.

Lähtöluettelo oli varsin komea, sillä mukaan päässeitä oli 220 autokuntaa. Varallekin jäi vielä 16 mukaan halunnutta.
Kilpailukeskuksena toimi Toivakkatalo. Toivakkalaisina yhteistyökumppaneina olivat mm. Upin Lounaskahvila, joka toimi Kilpailun nuottimateriaalien jakopaikkana sekä katsojaoppaiden myyntipaikkana. Anaika Wood Ltd Oy oli myös vahvasti mukana kisassa.
– Sahalla oli autojen traileripurku ja kuljetusvaunujen säilytyspaikka. Aamun säädöt ja renkaiden vaihdot tapahtuivat keskustan alueilla ja etähuolto Leivonmäellä iltapäivällä, kertoi Mika Mäkelä.

Toivakan rengas- ja autohuolto oli kilpailun virallinen tankkauspaikka.
Itse kilpailu eteni ykkös- ja kakkoserikoiskokeiden osalta suunnitelmien mukaan, joidenkin erikoiskokeiden aloitus myöhästi lumimyräkän aiheuttamien kunnossapitotöiden vuoksi.
Vatsan tarpeista vastasi Upin Lounaskahvilan ja Ravintola Sun Toiveen lisäksi Toivakkatalolle pystytetty Toivakan Rivakan myyntipiste, jonka tuotto käytetään seuran nuorisotoiminnan hyväksi. Leivonmäen taukopaikalla Entisen Teboilin terassilta sai etähuollossa niin kilpailijat, huoltomiehet ja kyläläiset kahvia, makkaraa, pullaa ja virvokkeita. Leivonmäen kahvion tuotto menee leirikoulun varainhankintaan.

Pääluokaksi muodostui kutsukilpailuna ajettu Vetomestari-kilpailu. Siinä ajokkeina ovat kaksivetoiset ajokit. Rallin järjestäjäorganisaatio ansaitsee suuret kiitokset. Keliolosuhteiden vaikeudesta huolimatta ralli saatiin kunnialla lävitse ja hyvin oli myös Toivakan kunta edustettuna.

Veikko Ripatti

Artikkeli Toivakka-rallissa kylmää mutta iloista tunnelmaa julkaistiin ensimmäisen kerran Paikallisuutiset.fi.