Veli Hytönen Uuraisten Kangashäkistä tekee polttopuunsa kuivumaan varhain keväällä, kuten oikein onkin. Työntekijäksi hän sai ukrainalaisen Jurii Tretiakin. Veli tarkenee talven Juriin pilkkomilla oranssinpunaisiksi patinoituvilla leppäpuilla.
– Ajattelin, että muutkin käyttäisivät hyväkseen ukrainalaista työvoimaa. Tällä voin tukea heitä vieraassa maassa. Itse en jaksa kaikkea pilkkoa, niinpä otin yhteyttä kuntaan työnsuunnittelija Ari Pekka Pasaseen ja sain sieltä Juriin avukseni, kertoo Veli.
Tilapäistä suojelua saavien ukrainalaisten työllistämisessä on Velin mukaan kannusteloukkuja. Jos ukrainalainen saa palkkaa yli 150 euroa kuukaudessa, ylimenevä osa vähennetään vajaan 300 euron vastaanottorahasta. Palkan pitäisi olla reilu, että työtä kannattaisi ottaa vastaan. Jurii tekee minulle työtä huhti- ja toukokuussa ihan työehtosopimuksen mukaisella palkalla ja maksut ja verot hoidetaan. Uskon saavani maksamastani korvauksesta kotitalousvähennystä.
Velin mielestä Jurii on ahkera ja aikaansaapa ja tulosta tulee nopeasti. Jurii Tretiakille, 28, työ on tuttua lapsuuskodista Etelä-Ukrainasta Krimin läheltä. Siellä hän pilkkoi polttopuuksi vaahteraa, tammea, koivua ja leppääkin.
– Oli mukava saada työtä. Kotona Ukrainassa työskentelin tietokonealalla, sanoo Juri, joka oli koko ajan mukana kansalaisopiston kielikursseilla ja puhuu suomea melko sujuvasti kännykkäkääntäjää apuna käyttäen.
Kun sota iski, Jurii ja hänen vaimonsa Hanna lähtivät Henicheskista Suomeen.
– Kotiseutu miehitettiin salamavauhdilla. Armeija tuli nopeasti ja parissa tunnissa kaikki muuttui ja armeija siirtyi tekemään valtausta seuraavaan paikkaan. Uurainen antoi meille turvapaikan ja nyt Veli kutsui töihin. Asiat järjestyvät, kiittää Jurii.
Hytösen pihassa on paljon puuta pilkottavaksi. On muutama komea kuusikin. Juriilla on käytössään kaksi kirvestä ja työ edistyy.
Tellervo Lehtoranta