Korona on vienyt meiltä matkat kaukomaille, mutta tuonut taidon nähdä paremmin lähellä olevat mahdollisuudet.
Esimerkiksi Valamon luostarin Heinävedellä löytävät yhä useammat ja erilaisemmat ihmiset. Luostarissa käy vuosittain yli 100 000 vierailijaa ja määrä on kasvamaan päin. Juuri tällä hetkellä Valamossa valmistaudutaan ortodoksisen kirkkovuoden suureen viikkoon ja herran pääsiäiseen.
Pentti Marttinen Kankaisilta on kokenut Valamon matkailija. Hän on vieraillut luostarissa kymmenisen kertaa.
– Vierailin ensimmäistä kertaa Valamon luostarissa kesällä 1977 lomamatkalla Itä-Suomeen. Lähestyessämme luostaria kaunista kujaa pitkin, näimme kaukaa kauniin uuden kirkon kuparikupolin. Uuden kirkon oli kuukautta aikaisemmin vihkinyt käyttöön arkkipiispa Paavali. Tuon uuden kirkon myötä alkoi oikeastaan Valamon uusi ”nousu”, jota oli edeltänyt aika, jolloin Valamon koko olemassaolo oli vaakalaudalla. Veljestö vanheni ja vähimmillään heitä oli alle kymmenen, hän kertoo.
– Tuo vierailu teki minuun suuren vaikutuksen. Tutustuimme luostarin sen aikaisiin nähtävyyksiin. Uuteen kirkkoon pääsimme vapaasti sisälle ja loistokkuus kirkon sisällä suitsukkeentuoksuinen oli elämys. Matkamuistomyymälä Tuohus oli jo silloin ja kävellessämme rantaan, jonka varrella veljestön asunnot silloin sijaitsivat, huomasimme avoinna olevasta ikkunasta rukoilevan munkin. Munkki oli isä Akaki, silloin 104-vuotias harmaapartainen mies, Marttinen muistelee. Veljestö asuu nykyään omassa rivitalossaan puutarhapellon reunassa.
Toivakkalaisen Jenni Partasen Valamo-suhde on huomattavasti lyhyempi. Hän kävi siellä tänä talvena vasta ensimmäistä kertaa, mutta vaikutus oli sama kuin Pentillä 70-luvulla.
– Siellä vallitseva maaginen rauha viehätti eniten. Sama rauha ehkä myös hämmensi positiivisella tavalla. Luostarin alueella kulkevat munkit mustine kaapuineen olivat huomiotaherättävän näköisiä, samoin musta, pieni kissa, joka heidän perässään usein juosta jolkotti. Meillä oli matkassa mukana alle vuoden ikäinen tyttäremme, joka keräsi hymyileviä katseita muilta vierailijoilta ja luostarin väeltä. Valamo sopii oikein hyvin myös lapsiperheelle, vaikken mielläkään sitä varsinaiseksi perhelomakohteeksi, Jenni kertoo.
Hiljentyminen on syy, miksi Valamoon usein lähdetään, mutta luostarin alueella voi tehdä paljon muutakin.
– Ulkoilumaastot ovat hyvät, joten jos matkan painopiste on liikkumisessa niin ehdottomasti sukset, lumikengät tai lenkkarit kannattaa pakata mukaan. Jos pääpaino taas on hiljentymisessä, niin itse pakkaisin mukaan mahdollisimman vähän, ja keskittyisin alueen hengelliseen puoleen, kuten aamu- ja ehtoopalveluksiin, jotka ovat kaikille avoimia, Partanen jatkaa.
Vuosien varrella Valamo on monipuolistunut monella tapaa. Kulttuurikeskuksessa on vuodesta 1984 ollut pysyvän näyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Kirjastossa on 30 000 nidettä ja Valamossa sijaitsee myös konservointilaitos.
– Luostarissa valmistettua viiniä tulee maisteltua ja mukaankin ostettua. Viskin valmistus alkoi myös muutama vuosi sitten, Pentti Marttinen lisää.
Valamo on myös merkittävä kurssikeskus ja opintoja on tarjolla viskikurssista kuorolauluun ja kultakirjonnasta esiintymistaitoihin. Ikoniakatemian nimikin kertoo, että Suomen ikonitietämyksen keskus sijaitsee Valamossa.
Asta Huutonen on taiteiden tohtori, mutta ammattilaisellekin ikonitaide oli hyppy tuntemattomaan. Valamon hän löysi muuttaessaan yli 20 Usassa ja Kanadassa vietetyn vuoden jälkeen takaisin Uuraisille ja Jyväskylään.
– Opiskeluaikana mietin miksi minä maalaan. Tein gradun maalaamisen prosessista. Yritin selvittää mitä kaikkea kuvantekijä prosessissaan käy läpi. Väitöskirjassani pohdin alitajunnan merkitystä kuvantekemisessä, sain uuden kipinän maalaamiseeni. Viime aikoina en ole maalannut ja olen vain pyöritellyt ajatuksissani asiaa maalaamisen mahdollisuudesta. Ajattelin kokeilla jotain uutta ja ilmoittauduin Valamon ikonimaalauskurssille. Ekspressiivinen abstrakti maalaamiseni syntyy spontaanisti intuitiooni luottaen. Siten ikonin maalaaminen tarkkojen ohjeiden mukaan on vastakohta maalaustyylilleni, hän miettii.
Yllättäen hän löysi tarkoin säädellystä ikonitaiteesta myös jotain tuttua.
– Opiskelin transsendenttistä meditaatiota Kaliforniassa pitääkseni mieleni tasapainossa. Meditaatiolla on myös tärkeä osa kuvantekemisessäni. Henkinen tasapaino ja mielenrauha ovat onnistuneen työn edellytyksiä. Ikonin maalaaminen on hidasta ja maalarin on oltava kärsivällinen. Ikonimaalauksen päämääränä on heijastaa sisäistä hengen kauneutta, ei ruumiillista kauneutta. Alkuhämmennyksen jälkeen pääsin ikonia maalatessani meditatiiviseen olotilaan. Aika menetti merkityksen. Maalatessa pyrin kuvaamaan ikonissani jumaläidin bysanttilaiset askeettiset sisäistä rauhaa henkivät pyhät kasvot. Ikoni on pyhä ja myös itse ikonin maalaaminen on pyhää. Se ei ole vain kopio, vaan tekijän sisäistämä ajatus ikonista. Valamon hiljaisuudessa aika pysähtyy ja annan itselleni luvan sulkea ajatuksistani pois muun maailman. Luovuus kaipaa hiljaisuutta, hän miettii.
Joskus hiljaisuutta etsiväkin voi kuitenkin pettyä Valamossa.
– Keskikesällä Valamo on kaikkea muuta kuin hiljentymisen paikka ja sitä aikaa välttelen. Jo usean vuoden ajan olemme majoittuneet luostarihotelliin, joka vastaa normaali hotellihuonetta ilman televisiota. Maukas aamupala sekä lounas, että päivällinen ovat kahvio-ravintola Trapesassa. Muutama vuosi sitten luostarin lähelle järven rantaan avattiin maksuton matkaparkki karavaanareille, jossa mekin olemme olleet majoittuneena, Pentti Marttinen kertoo.
Pääosan vuodesta Valamo on kuitenkin yhä rauhan tyyssija. – Valamo on siitä lempeä vierailukohde, että matkaajan mielentila saa olla mitä on, sillä kohteessa mieli kyllä rauhoittuu levolliseksi, Jenni Partanen sanoo.
Isä Paisios on kiteyttänyt hiljaisuuden merkityksen näin:
Hiljaisuus on suuri asia. Vaikka joku ei rukoilisikaan, niin hiljaisuus on jo salaista rukousta.
Hanna Lahtinen