Uuraisten viikko polkaistiin käyntiin Höytiällä viime lauantaina. Ja aika komeasti polkaistiinkin. Laajalla alueella väkimäärää on vaikea arvioida, mutta yli tuhannen joka tapauksessa päästiin. Kylän säävastaava Matti Huutonen oli hommannut jälleen kerran auringon taivaalle ja niin siskolikka Astan taidenäyttelykin sai mukavat puitteet.
Tänä vuonna järjestelyvastuussa oli paljon ensikertalaisia, mutta arvosana päivästä oli kirkas kiitettävä. Nelisen vuotta Höytiällä asunut Irina Viitala juonsi päivän ammattilaisen ottein. Jenni Huhtala klaarasi päivän hikisimmän osion, eli lettukahvilan koordinoinnin hienosti ja 60 litraa lettutaikinaa siirtyi paistettuina vieraiden vatsoihin.
Tuore kyläyhdistyksen hallituslainen Matti Oikari nappasi kopin jätskikioskista ja toinen nuori hallituksen jäsen Jonna Keto hääri liikenteenohjaajana. Yhdistyksen sihteeri Juha Huhtala toi omat laitteensa Karhunpesään ja liikuntahallista tuli peliluola.
Jari Saksala puolestaan otti luurin käteen ja soitteli kavereille, jotta esille saatiin varsin erityislaatuinen kokoelma erilaisia autoja, moottoripyöriä, traktoreita, jopa kaivinkonekin.
– Lähes kaikki laitteet ovat ihan tästä Höytiältä, Saksala esitteli ylpeänä.
Perinteisintä antia Höytiänpäivänä edusti Potinhovin erämiesten nokipannukahvit ja Uuraisten Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Rauno Salmisen eräesittelyt laavulla metsän siimeksessä. Sekä tietenkin pelastuslaitoksen kalustoesittely monen yksikön voimin.
Suurin tunnelmantuoja oli ehdottomasti Jonna Ortju & Namu, jonka esityksestä huokui suuri ilo siitä, että pitkästä aikaa saa esiintyä elävälle yleisölle. Kolme pitkää settiä vetänyt bändi sai vieraat tanssahtelemaan ja Höytiän nurmirinne tarjosi suorastaan festarimaiset puitteet. Lavalla piipahti kylän lapsiakin esiintymässä ja myös yksi Höytiänpäivän perustajista, Reijo Rokkamäki sai Äänisen aaltonsa, joita hän jokaiselta Höytiänpäivän esiintyjältä toivoo.
Vielä enemmän tanssiksi pistettiin illalla Kasinolla, joka juhli 65-vuotista olemassaoloaan. Moni toivoi, että kasino palaisi eläkkeeltä aktiivisempaankin käyttöön, mutta tanssit kerran kesässä on tosi paljon parempi kuin ei tansseja ollenkaan.
Kokkilat ja Lähteelä olivat tällä kertaa saaneet bändiinsä vahvistukseski mestarihanuristi Visa Wirénin ja soitto soi kesäyöhön kauniisti. Piha täyttyi autoista ja riittipä niitä jonoksi tienvarteenkin. Monille kasino on muistojen paikka, mutta moni oli myös paikalla ensimmäistä kertaa.
Työväentalolla saatiin esimakua Uuraisten Raikun 100-vuotisjuhlavuoden näyttelystä. Esittelijä ei olisi voinut olla asiantuntevampi, hän oli nimittäin Kauko Kivelä. Upea oli myös Eeva-Maija Sipisen julistenäyttely Kasinolla esiintyneistä esiintyjistä.
Uuraisten viikon maanantai-iltana kokoontui parisataa henkeä viettämään iltapuhdetta pelien ja ystävien kanssa Kyynämöisten vihreällä kenttänurmikolle. Väriläiskänä kentällä oli Nellin ja Niilon puuhapuisto perheen pienimmille ja aikuisille monenlaista kenttäkisailua. Iltaa säestivät Trio Aurore, haitarinsoittajat ja lentopallon läiske.
Pellepuisto houkutteli teemalliseen toimintaan, jota ohjailivat hauskasti pukeutuneet pellet. He johdattivat niin lapset kuin aikuisetkin iloa tuottavien lystikkäitten puuhatehtävien pariin. Tehtäviin liittyi usein opetus.
– Jokainen on hyvä jossakin ja jokaisella on oma lajinsa, ohjasi Nelli-pelle pientä Elsa Häkkistä, jonka bravuuri oli kärrynpyörä.
Monella aikuisella taitoa riitti kokeilla Joukon karaokea, kuten Kirsti Kokkilalla, joka antoi kauniin äänensä kuulua kenttänurmikon yli aina pelastuslaitoksen Uuraisten VPK:n autolle saakka. Siellä pelastuslaitoksen Uuraisten VPK:n miehet esittelivät autoa ja sen laitteita isoille ja pienille kiinnostuneille.
Kentällä kiemurteli jono ketjunheittoon, joka oli ylivoimaisesti suosituin illan lajeista. Siinä mallia ja tyyliä näytti kunnanjohtaja Juha Valkama. Kolikkokurlinki oli odottamattoman vaikeaa, puhumattakaan puhallustikasta ja puujalkakävelystä, joita rohkeat kokeilivat suuremmalla tai pienemmällä menestyksellä. Kenttäravintola tarjosi kuumaa makkaraa, kahvia ja virvokkeita ja erikoisen maittavia muurinpohjalettuja, jotka sitten loppuivatkin vähän kesken. Illassa nähtiin iloisia ilmeitä, kun tutut tapasivat pitkästä aikaa ja pääsivät juttelemaan ihan ilman maskiakin.
Hanna Lahtinen, Tellervo Lehtoranta