Uuraisilla on 10 lypsykarjatilaa, mikä on paljon kunnan kokoon nähden. Lihanautatiloja on 11. Kaikkiaan maatilatukia saavia tiloja Uuraisilla on 73 kappaletta, joista osassa on useampaa tuotantosuuntaa. Tiloilta löytyy myös hevosia, lampaita ja siipikarjaa.
– Puolet lehmistä taitaa nykyään olla tässä kirkonkylällä tuumii Pasi Hönnilä, joka itse luopui lypsykarjasta puolitoista vuotta sitten.
– Uuraisilla tuotetaan 3,4 miljoonaa litraa maitoa vuodessa, mikä on tosi paljon, maaseutuasiamies Päivi Laasanen kertoo ylpeänä.
Tilat ovat myös investoineet merkittävästi, kunnan toinen robottinavetta löytyy nyt Katri ja Pekka Hintikan Mäen tilalta. Vuosien varrella Hintikoiden lehmät ovat saaneet useita tuottavuuspalkintoja.
Toinen, jo pitkään toiminut robottinavetta on Vanhalan tilalla, Pellervo Kässillä ja Ulla Heinosella.
Pekka Hintikka kertoo, että suurta, yli 100 000 euron investointia harkittiin noin kahdeksan vuotta.
– Nyt kaikki lehmät ovat jo oppineet hyvin hakeutumaan robotin lypsettäviksi, toiset oppivat heti, toisilla kesti muutaman kuukauden, Katri Hintikka kertoo.
Hintikat saivat tänä vuonna myös Walter Ehrströmin säätiön kultamitalin, mikä myönnetään 25 vuoden aikana yhtäjaksoisesti tuotetusta ensiluokkaisesta maidosta. Erja Hoppula ja Ari Kauppinen saivat hopeisen mitalin 20 vuoden ansiokkaasta maidontuotannosta. Walter Ehrströmin säätiön kultamitalin 2000-luvulla ovat lisäksi saaneet vuonna 2001 Marjatta ja Teuvo Rauhala, vuonna 2009 Juhani ja Elina Koskinen, vuonna 2014, Raili ja Pentti Henttonen, vuonna 2015 Pasi Hönnilä, vuonna 2017 Perttu ja Irma Piesala, sekä Matti Pokela ja vuonna 2019 Harri Pihl.
Maanviljelijän arki ei ole tällä hetkellä helppoa. Investointitarpeet ovat suuria, rehujen ja lannoitteiden hinnat jatkuvassa nousussa ja halpatuonti kaventamassa leipää jatkuvasti. Se jokin alkutuotannossa kuitenkin on, mikä saa viljelijän tekemään kovaa työtä ja sietämään jatkuvaa stressiä.
– Elukat on kivoja, saa tehdä työtä kotona, kokee tekevänsä työtä, jolla on merkitys, Katri Hintikka luettelee.
Monella kyse on sukutilasta, menneistä, mutta myös tulevista sukupolvista. Perttu Piesalalla menneisyyden ihana painolasti on kaikkein painavin.
– Historia ei elätä, mutta meidän tilalla on harjoitettu maataloutta vuodesta 1697 lähtien, hän kertoo ja iloitsee suuresti siitä, että tilalla on nuori isäntä Otto, jolle maanviljelys on aina ollut ainoa ammattivaihtoehto.
– Myös tyttäret Essi ja Eevamaria tarttuvat aina maatalon töihin, kun tulevat kotiin, hän lisää.
Suomalaisen maatalouden merkitys on nykyisessä maailmantilanteessa esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta noussut keskusteluissa esiin aivan uudella tavalla. MTK Keski-Suomen uuraislainen varapuheenjohtaja Tomi Ahonen näkee erityisesti lannoitteiden saatavuuden ja nousevat hinnat seuraavana vakavana haasteena suomalaiselle maataloudelle. Hän toivoo kansalaisilta tarkkuutta maitohyllyllä, jotta ostoskoriin sujahtaisi vain ja ainoastaan Suomessa tuotettuja maitotuotteita. Kaikki Suomessa tuotettu maito tulisi käytettyä myös kotimaassa, mutta halpatuonti haukkaa valitettavasti osan vähittäiskaupan myynnistä.
– Halpatuonti on suuri ongelma, vaikka Suomi on myös merkittävä maidonviejä, ulos viedään jalostettuja maitotuotteita 62 maahan. Esimerkiksi Ranskan hienoimmat leipomot käyttävät suomalaista voita ja Sveitsissä tehdään suklaata suomalaisesta maitojauheesta. Espanjaan taas viedään paljon esimerkiksi proteiinirahkaa ja muita fitness-kulttuurin suosimia tuotteita. Vuorokauden ympäri joka 20. minuutti lähtee täysi merikontti maitotuotteita Eurooppaan, Ahonen kertoo. Venäjälle maitoa ei enää viedä.