He tulivat toivorikkaina, iloisina, ystävällisinä, avoimina ja kiitollisuutta uhkuen taksilla Uuraisten Nevalaan suoraan Helsingistä viiden matkustuspäivän jälkeen Latvian ja Viron kautta. Kaksi perhettä, yhteensä kahdeksan henkilöä, pääsi asuntoihin, joissa oli ihan vain kaikkein välttämättömin: sängyt ja petivaatteet ja pöydällä SPR:n tuomat ainekset iltapalaan.
Asanovin perhe lähti Ukrainasta Khersonin 500 tuhannen asukkaan kaupungista. Siellä isä Viktor toimi autonkorjaajana erikoisalanaan Mercedekset, Äiti Aljona on kosmetologi ja keskittynyt erikoisesti kynsien hoitoon rakennekynsiä myöten. Heidän poikansa Dima on kymmenvuotias.
Novosiolovhgin perheestä Uuraisille tulivat vanhemmat Andrii ja Marina Trubcheninovista läheltä Mariupolia ja heidän lapsensa Yaroslav,15 ja Varvara,5. Heidän kanssaan saapui ystävä Eduard. Auttavasti englantia puhuivat etenkin seurueen miehet.
Ukranalaisia olivat vastassa Markus Malmikallio ja Ari Pekka Pasanen kunnasta ja Mirja Kaartinen, Helena Kansanaho ja Tellervo Lehtoranta SPR:n osastosta. Heiltä oli kaikilla paljon kysyttävää. Apuna käytettiin kännykän tulkkaustoimintoa ja apuun hälytettiin vielä Mauno Kaartinen, jolta sujui niin englanti ja venäjäkin.
Ukrainalaiset kaipasivat pyykinpesukonetta, lamppuja ja tietoa ruokakaupasta ja koulusta ja kehen voi ottaa yhteyttä tarvittaessa. Kouluun pääsevät lapset Dima ja Yaroslav päivän toipumisajan jälkeen ja yleiseksi yhteyshenkilöksi ilmoitettiin peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen. Nälkäkin tulijoilla oli ja ehkä ensimmäiseksi he tarvitsivat paistinpannua.
Uuraisille tulleet aikovat olla kunnassa muutaman kuukauden. Suomeen he aikovat jäädä pysyvästi.
– Emme aio palata koskaan takaisin, he sanovat.
Tellervo Lehtoranta