Tutkimuksen mukaan ei-muistisairaiden asiakkaiden elämänlaatu oli kohtuullinen. Se ei eronnut iän, sukupuolen tai hoitomuodon perusteella. Hoidon laatu, tyytyväisyys asumiseen ja hoitajiin,vaikuttamismahdollisuudet, toimeen tulo muiden asiakkaiden kanssa,tekemisen riittävyys sekä hyvä avun tarvevastaavuus vaikuttivatvanhuksen elämänlaatuun myönteisesti. Valtaosa oli tyytyväisiä hoitopaikkaansa.
Yhden tai kahden hengen huoneessa asuvien vanhusten elämänlaatu ei eronnut toisistaan, mutta oli parempi kuinuseamman hengen huoneessa asuvilla. Fyysinen terveys, toimintakyky, sopeutuminen omaan vanhenemiseen, sosiaaliset suhteet sekä psyykkinen hyvinvointi selittivät puolet elämänlaadun vaihtelusta.
Väitöskirjan tiivistelmään on mielenkiinnolla tutustunut Mehiläisen Kuntapalvelujen Ikääntyvien asumispalvelujen yksikönjohtaja Sinikka Tyynelä. Hän toimi pitkään myös Uuraisten vanhustyön johtajana .
– Muistan, että kun noita asioita tutkittiin 2006, meillä oli juuri edellisinä vuosina (2003-2005)pohdittu perusteellisesti työyhteisöjen kanssa vanhuksen "hyvää päivää" eli työstetty työn perustehtävää, tekemämme työn arvoja, mietitty vanhenemista ja sitä, ettei se ole sairaus vaan elämänvaihe, ja pohdittu ja työstetty sitä, miten työtämme vanhusten parissa tehdään ja mitä ovat ne pienet asiat, "kukkaishetket", millä meillä oleva vanhus saa kokea olevansa mahdollisimman hyvässä ja yksilöllisessä hoidossa. Pohdimme myös sitä, kuinka hoidamme hellin käsin ja suurella sydämellä. kaikenlaisia työhön liittyviä perusasioita. Ja totta kai haluan uskoa, että tuon työstämisen seuraukset siirtyivät oikeasti myös työhön, arkeen ja vanhuksen saamaan hoitoon.
– Tutkimuksen aikaan meidän hoitopäivien hinnat olivat edullisimmasta päästä, hoitohenkilöstön mitoitus oli alhaisimpia, mutta vanhusten kokema elämänlaatu parhaimpia. Eli aina ei todella euro ja korkea mitoitus tuo laatua. Matalalla organisaatiolla, edullisesti tuotettu voi olla todella laadukasta.
– Uuraisilla oli ja on varmasti edelleen niin vahvana ajatus, että uuraislaiset hoidetaan "kotona" eli omassa kunnassa mahdollisimman hyvin. Vanhusten elämänhistoriaa pystytään hyvödyntämään, voidaan tarjota sellaista yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä, joka on mahdollista ehkä vain tällaisissa pienissä inhimillisissä kunnissa. Työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ja vastuu työn hoitamisesta hyvin on todella suuri, kommentoi tutkimusta Sinikka Tyynelä.
