Enroosin nelihenkinen perhe oli jo vuosia etsinyt kotia kohtuullisen matkan päästä kaupungista, maaseudulta ja järven rannalta. Perheen äiti oli aiemmin työskennellyt jonkin aikaa Toivakassa ja piti kuntaa ihanteellisena paikkana asua ja elää, mutta silloin vielä ei ollut aika kypsä muuttamiselle – eikä sitä kaikkia toiveita täyttävää kotiakaan vielä ollut tullut eteen. Nyt sellainen löytyi Ruuhimäestä.
Perheen äiti Reetta Enroos on parin vuoden ajan jo tehnyt sivutoimisena yrittäjänä kaupungissa energiahoitoja, mutta vuodenvaihteessa hän irtisanoutui työpaikastaan ja jäi kokonaan yrittäjäksi.
Perheen omien kontaktien, mutkien ja kohtalon solmukohtien kautta osui tänä keväänä kohdalle Toivakan Ruuhimäestä Härkäpellon talo, josta tuli perheen uusi koti vähän yli kuukausi sitten.
– Voin tehdä työtäni täällä, minulla on omat tilat Energiapiste-yritykselleni tässä samassa, Reetta selventää.
– Mieheni Jouni on edelleen Jyväskylän kaupungilla joukkoliikennesuunnittelijana, mutta hän tekee nyt koronan vuoksi etätyötä ja se onnistuu täältä Toivakastakin varsin mainiosti.
Enroosien perheeseen kuuluvat Reetta-äidin ja Jouni-isän lisäksi nelivuotias Onni ja eppuluokkalainen Joel.
Sekä tietysti haastattelua tehdessä vasta viikon päivät uusimpana perheenjäsenenä elämäänsä totutellut pieni ja tosi suloinen kissa, jolle nyt perheessä mietitään kuumeisesti sopivaa ja kuvaavaa nimeä.
ENSIMMÄISELLE LUOKALLE Kankaisten kouluun meno jännitti kaiken muuttotouhun keskellä perheen esikoista. Kukaan kavereista ei ollut ennestään tuttu, koululla toki oli käyty ja opettaja tavattu, mutta muuten kaikki oli aivan uutta.
Härkäpellon kodista kuljetaan kouluun ensin pikkutietä pitkin vanhempien kyyditsemänä pysäkille päätien varteen ja siitä bussilla Punaiselletorille.
Koulutaksi tuo taas iltapäivällä koululaisen takaisin pysäkille ja jälleen vanhemmat ovat noutaneet pienen koululaisensa sieltä.
Vanhemmat kokevat kodin ja pysäkin välisen matkan ensimmäistä luokkaa käyvälle liian vaaralliseksi jalkaisin tai esimerkiksi pyörällä kuljettavaksi, joten kyyditys pysäkille ja takaisin on järjestetty. Tällä viikolla tiistaina sitten tuli tervetullut tieto, että jatkossa Joel saa taksikyydin iltapäivisin kotiin saakka, mikä oli perheelle hyvin iloinen uutinen.
KOULUUNLÄHDÖN VALMISTELUUN kuuluu monenlaisia uusia juttuja.
– Reppua ei tarvinnut ostaa, kun sain papalta repun jo kesällä. Aamuherätykset vähän väsyttää, mutta oppiminen on kivaa, Joel kertoo. – Alkuun bussilla matkustaminen on ollut tosi jännittävää.
Odotustunteja eppuluokkalaisellekin tulee ennen ja jälkeen koulutuntien jakson, mutta iltapäivän odotustunneilla Kankaisilla on mukavia kerhoja, joissa aika kuluu kuin siivillä.
Joelin mielestä koulussa parasta on välitunti ja hän on jo ennättänyt löytää ”kaksi parempaa kaveriakin”.
– Välitunnilla ollaan rönttöö ja polttopalloa. Kaikki on olleet tosi kivoja, hän lisää.
Koulu on seitsenvuotiaan mielestä ihan hyvä ja ”semmonen pieni”. Vanhemmat säestävät, pieni kyläkoulu oli yksi edellytyksistä uuden kodin listalla.
Joelin havaintojen mukaan koulussa aikuisilta puuttuu tuolit ja se on se asia, joka tuntuu ikävältä. – Sen lisäksi että läksyjä on liikaa, summasi nuoriherra Joel Enroos haastattelun päätteeksi.
Lea Lerkkanen