Tavoitteena kirkas vesi Kyynämöiseen

Syksyllä toimitukseen saapui yhteydenotto joka koski Kyynämöinen-järven tilaa. Järven pohjoisimmat matalat lahdelmat näkyvät hyvin Multiantielle ja lisääntyneet kaislikot kiinnittivät ohikulkijan huomion.
Kaislikot ovat yksi merkki järven veden laadun muutoksesta ja niiden säännöllinen niittäminen tai irti repiminen on se kaikkein helpoin keino jokaisen ranta-asukkaan parantaa oman lähivetensä laatua.
Kyynämöisen rannalla sijaitsevat Uuraisten vanhimmat kesämökit ja Hietasaaren karavaanarialue. Järven asema Uuraisten virkistysvesistönä on aivan ylivoimainen. Järvi tunnetaan hiekkarannoista ja veteen loivasti viettävistä kallioista ja on mielletty kirkasvetiseksi.
Sitä järvi olikin silloin kun esimerkiksi Erkki Ahonen aloitti mökkeilyn 1960-luvun alussa, saman vuosikymmenen lopulta Kyynämöisessä pulikoi ensi kertaa Leena Salmela.
Muutos on hiipinyt pikkuhiljaa. Vuosi vuodelta vesi samentui, mutta kesäasukkaiden kuormitus ei tähän ollut syynä kuin hyvin pieneltä osin. Joukko vanhimpia kesäasukkaita päätti ryhtyä toimeen reilut 10 vuotta sitten
– Perustimme Kyynämöisten vesiensuojeluyhdistyksen, koska olimme ja olemme edelleen hyvin huolestuneita järvestämme, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Olavi Niemi.
Yhdistyksen tärkein tehtävä on ollut hankkia tietoa, lisätä tietoisuutta järvensä tilasta, sekä parantaa sitä monin eri keinoin. Laajemmin Keski-Suomen alueella toimii myös Pelastetaan reittivedet ry, jonka tavoitteet ovat samat.

Arja Niinisalo kuvasi Kyynämisen vettä mökkirannassaan.


– Näkösyvyys Kyynämöisessä oli 9.8.1972 2,3 metriä, mutta 31.8.2020 vain 110 cm. Matalimmillaan näkösyvyys on järven pohjoispäässä reilusti alle metrin. Humuspitoisuus on noussut merkittävästi: sitä kuvaa CODmn arvo, joka mittaa kemiallista hapenkulutusta, arvo on noussut 12 milligrammasta 20 milligrammaan litrassa, kertoo Jaakko Koppinen, joka toimii puheenjohtajana Pelastetaan Reittivedet -yhdistyksessä.
Nykyään näkösyvyyttä mitataan säännöllisesti kahdesta kohtaa järveä.

Kyynämöisen pohjoispäässä kaislikkoa on eniten ja siellä myös näkösyvyys on pienempi. Myös etelämmässä kaisla kasvaa, artikkelikuva on otettu Virtasalmen sillalta.

Suurin syy Kyynämöisen veden samentumiseen on humus, jota järveen on valunut erityisesti suo-ojitusten vuoksi.
Humus kuulostaa mukavan luonnolliselta ja varsin vaarattomalta ainekselta ja sitä se onkin oikeassa paikassa, eli suolla. Luonnontilainen suo on noin 90-prosenttisesti vettä. Yleensä veden aktiivinen kierto tapahtuu vain suon pintakerroksessa. Tästä kerroksesta tapahtuu haihduntaa, valuntaa vesistöön ja imeytymistä maaperään. Pintakerroksen alapuolella on satoja vuosia vanhaa voimakkaasti pintavesistä poikkeavaa suovettä, joka pääasiassa on hapettomassa tilassa. Humusyhdisteet ovat näiden hapettomien kerrostumien säilömää epätäydellisesti hajonnutta orgaanista ainetta. Kun pintakerros rikotaan ojittamalla, repivillä avohakkuilla tai turvetuotannon vuoksi, humus pääsee valumaan lähivesistöihin.
Suomessa oli pitkään vallalla ajatus, että soita ojittamalla saadaan puuston kasvua lisättyä. Tämä onnistui vain osassa kohteista, mutta valtavat määrät ainutlaatuista suoluontoa onnistuttiin tuhoamaan.
– Koko Suomessa on ojitettu viisi miljoonaa hehtaaria soita metsätalouden tarpeisiin, mikä tarkoittaa ojia viisi kertaa maapallon ympäri. Näistä 20-40 prosenttia on sellaisia kohteita, joista metsätaloudelle ei ole hyötyä saatu. Nämä olisivat ennallistamisen kannalta ensisijaisia kohteita. kertoo Jaakko Koppinen.
Mittaustulokset eivät aina kerro järven tilasta läheskään kaikkea, sillä järvien ja jokien luokittelua kuvaava ekologisen tilan määritys pohjautuu fosfori- ja typpipitoisuuksiin, jotka ovat peräisin pääosin maataloudesta. Ekologisesti erinomaisen tai hyvän tilan järven vesi saattaa olla humuksen vuoksi täysin käyttökelvoton paitsi talousvetenä myös kalastukseen ja virkistykseen.
Humuksen johdosta hiekkarannat ovat liettyneet, kalastusvälineet limoittuneet, veneiden pohjat mustan mönjän peitossa ja uinnin jälkeen on pestävä liukas kerros iholta pois. Tämä on paitsi ekologinen, myös ekonominen asia, kesämökki kun rakennetaan mieluummin kirkasvetisen järven rannalle. Veden puhtaus on tärkeä kriteeri myös vuokramökkiä etsivälle, tumma vesi ei houkuttele.

Humus muuttaa myös järvien kalastoa – muikku, siika ja taimen väistyvät lahnan ja särkikalojen tieltä. Lisäksi humuksen lisääntymisellä on todettu olevan vaikutusta petokalojen, kuten hauen elohopeapitoisuuksien lisääntymiseen.
– Kun minä aloitin kalastamisen Kyynämöisessä, muikkua ja siikaa nousi runsaasti omalta lahdelta, nyt ei ollenkaan, sanoo Kyynämöisten osakaskunnan puheenjohtaja Vaito Isomöttönen. Muilla on samankaltaisia kokemuksia. Nyt Kyynämöisestä nousee lähinnä haukea, kuhaa ja madetta, sekä lahnaa ja särkeä.

Kyynämöisten vesiensuojeluyhdistyksen hallitus kokousti joulun alla. Takaririvissä Jari Käsrkkäinen, Erkki Ahonen ja Jaakko Koppinen, keskellä Aulikki Leppäkorpi, Leena Salmela Anja Niinisalo ja Sirkka-Liisa Ahonen, eturivissä Pekka Leppäkorpi, Vaito Isomöttönen, Olavi Niemi ja Heli Siren.


Kyynämöisten vesiensuojeluyhdistys kampanjoi voimakkaasti ja meni jopa oikeuteen saakka saadakseen järven yläpuolisten Heinäsuon ja Paatelansuon kunnostusojitukset estettyä. Oikeudessa ei tullut voittoa, mutta UPM luopui kuitenkin ojien perkauksista, joten järvi sai ainakin pienen voiton.
– Saimme myös yliopistopiirit innostumaan asiastamme ja sitä kautta tehtiin puolueeton tutkielma Ei vettä rantaa rakkaampaa – asukkaiden arvioita Saarijärven reitin tilasta ja muutoksista. Ennen tutkimusta jotkut vielä kiistivät, että mitään ongelmaa ei olisikaan, mutta tutkimus osoitti selvästi tapahtuneen muutoksen. Tutkimus myös nimesi suurimmaksi syyksi humuksen lisääntymiseen turvesuot ja ojitukset, Olavi Niemi kertoo. Tutkimuksen toteuttivat dosentti Sakari Möttönen, emeritus professori Esa Konttinen ja yliopiston lehtori Miikka Salo.
Vaikka suo-ojitukset on pääosin lopetettu, ei vesi parane hetkessä. Ilmastonmuutoksen johdosta pakkaskaudet lyhenevät, lisääntyvien sateiden johdosta valunnat turvemailta voimistuvat.
Monet ihmiset eivät enää edes muista mitä tarkoittaa kirkkaat vedet, mikä on surullista.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja kaislikoiden niittämisen lisäksi yhdistykset ja yksityiset ja oman vesistönsä laadusta huolestuneet kansalaiset voivat osallistua soiden ennallistamistalkoisiin.
– Toissa kesänä olimme talkoissa rehkimässä ja samalla saamassa lisätietoa asiasta, se oli oikein mukava kesäpäivä, muistelee Heli Siren.
– Ennallistamistoimenpiteitä tarvittaisiin nyt kipeästi. Yhteistyö Kyynämöisten osakaskunnan kanssa on ollut toimivaa, mutta kyläyhdistykset ovat suhtautuneet asiaan nihkeämmin, Olavi Niemi sanoo.
Humuksen valumisen lisäksi ojitus on lisännyt äärevyysilmiöitä, kuivuutta ja tulvia, kun suo ei ole enää sitomassa vettä ja tasapaino on järkkynyt. Lisäksi suoluonnon monimuotoisuus on vakavasti kärsinyt. Ennallistamalla pyritään vedenpinta suolla nostamaan siihen tasoon, missä se ennen ojitusta on ollut, rakentamalla pienpatoja ja tukkimalla ojia.
– Saarijärven reitilläkin on tuhansia hehtaareja soita, jotka vaatisivat kipeästi ennallistamista, sanoo Jaakko Koppinen.
Kyynämöisten vesiensuojeluyhdistys on tehnyt kokoonsa nähden upeaa, sinnikästä ja parempaan tulevaisuuteen tähtäävää työtä. Vaikka usein on tuntunut vaikealta saada ääntä kuuluviin, paljon hyvääkin on tapahtunut. Yhdistysten aktiivisimpien jäsenten keski-ikä on jo melko korkea ja viestikapulaa siirrettäisiin mieluusti nuoremmille.
– Metsänhoitomenetelmät ovat selvästi muuttuneet vastuullisemmiksi ja se, että ilmastoasiat ovat nousseet enemmän esille on hyvä asia, sillä se mikä auttaa ilmastoa, auttaa myös vesistöjä. Olisi todella hienoa, jos esimerkiksi kyläyhdistykset nyt jatkaisivat työtämme, sillä ympäristö on todellakin yhteinen asia, päättää Olavi Niemi.

Hanna Lahtinen